Åland United-TiPS: pisteliäästi kolme

Maarianhaminassa on markkinaa ja rokkikonserttia. Punainen asvalttitie ehdittiin ajamaan pariin kertaan edestakaisin Bambölen ja Maarianhaminan välillä ennen kuin pujahdan Wiklöf Holding Areenan porteista sisään. Käsillä on Kansallisen liigan kärkikahina Åland Unitedin ja TiPS:n välillä.

Peli lähtee energisesti liikkeelle. TiPS:n junioriosasto pistää kannustaen ja TiPS sekä jalalla että pallolla koreasti. Åland on enemmän painautunut askelmilleen odottamaan iskun paikkoja. Peli etenee siten näköisenään, että reilu kymppi on kellossa, kun TiPS:n Aino Martikainen viilettää vauhdilla kohti Ålandin maalia ja syöttää keskelle aukeavaan tilaan Jenna Topralle, jonka tarkka laukaus puhaltaa tuulta Ålandin purjeisiin: 1-0 vieraille.

Peli lähti sähäkästi käyntiin

Riippumatta siitä, miltä peli näyttää tai siitä nimenomaan huolimatta, Åland palauttaa pelin lähtöruutuun jo muutaman minuutin kuluttua. Mariana Jaleca puhkoo TiPS:n puolustuslinjan tarkalla syötöllä ja Cassandra Korhonen nappaa kanin, kiertää Elsa Sulun ja tasoittaa pelin. Tasoitus vaikuttaa hetken hiukan sattuman kaupalta, mutta Korhosen kirmatessa parinkymmenen minuutin jälkeen TiPS:n puolustuksen puristuksiin ja napatessa entistäkin ahtaamassa tilassa jälleen pallon, jonka hän toimittaa tuttuun osoitteeseen, alkaa pelin kuva näyttää suunnitellulta. TiPS:n pallonhallinnasta huolimatta Åland tarttuu pinnapussiin: 2-1

Cassandra Korhonen oli pitelemätön ensimmäisellä puoliajalla

Epäuskoisuus valtaa sekä peliä hallinneet vieraat että vieraskatsomon. Åland ottaa momentumistaan tiukasti kiinni ja Korhonen pääsee herättelemään horroksesta heränneet kotiyleisön sohaistessa pallon kulman jälkitilanteesta jo kolmannen kerran TiPS:n maaliin. Tikkurilasta kohoaa pelin päälle hämmentynyt puhekupla, jossa lukee ”Miten tässä nyt näin kävi”?

Eurot, kahvit ja vedet lentelevät tiskien yli, kun joukkueet pistävät magneetteja fläpille toista puoliaikaa silmällä pitäen. Opiskelen hetken twitterin inspiroimana myös KuPS:n kohtalon hetkiä saarella ennen kuin asettaudun aloilleni.

TiPS tulee toiselle puoliajalle jälleen hyvällä jalalla, mutta Åland pistää kivuliaasti. Kesken TiPS:n hallinnan Korhonen on jälleen läpi, mutta tällä kertaa Sulku toimii niin kuin nimi velvoittaa ja torjuu Korhosen vedon jalallaan. TiPS hieroo vielä antihistamiinia punoituksiin, kun kotijoukkueen Monica Hagström irtoaa suunnilleen samoilta jalansijoilta läpi kuin Korhonen aiemmin, mutta kohteekseen hän valitsee etukulman. Laukaus kopsahtaa tolpan kautta ohi.

TiPS kerää vielä itsensä, löytää tilaa kentältä ja tuo hyökkäyksiä vauhdilla kohti Christina Dinesonin maalia. Se tekee oikeastaan kaiken oikein hyökkäyskolmannekselle asti, jossa Ålandin puolustus saa lyötyä riittävästi kitkaa sen liikeratoihin. Åland ei päästä TiPSiä sen linjojen taakse, vaan jättää tilan mieluummin puolustuslinjan eteen ja tätä tilaa TiPS ei oikein saa hyödynnettyä. Ålandin puolustus houkuttelee TiPSiä kokeilemaan onneaan kauempaa, mutta TiPS puskee silti päätyrajaa kohti.

TiPS oli lähellä tasoitusta toisella puoliajalla

Puolustuksessa TiPS ottaa harmaan vyöhykkeen käyttöön Korhosta ja kumppaneita vastaan, mikä toisaalta poikii keltaisia kortteja, mutta pinnoista pelaaminen vaatii sen. Ottelu huipentuu, kun kymppi on pelaamatta. TiPS pelaa kulmapotkun juonikkaasti ja matala syöttö puijataan Emmi Sirenille asti, joka sijoittaa pallon maaliin. TiPS meinaa iskeä pelin tasoihin kulmasta jo parin minuutin kuluttua, mutta Ålandin puolustus heivaa pallon maaliviivalta kohti taivaan kantta.

Peli kuumeni lopussa

Kannattajat rallattelevat kilpaa, kun TiPS hakee vimmatusti tasoitusta. Ålandin ja Korhosen kyyninen kliinisyys omissa maalipaikoissaan on kuitenkin se kivi, joka pelin päätteeksi jää kuumana hohtamaan. TiPSille jää pinnojen sijaan vetolaukun pohjalle katkeransuloinen muisto hyvästä pelistä, joka ei lopulta tulouttanut pisteitä.

TiPS:n hyvästä pelistä huolimatta pinnat pidettiin saarella

Viini: hatullinen länsinaapurin tuliaisia

Matkalla: IFK Mariehamn-FC Inter

 Taksikuski on vitosdivarin maalivahti. Hän kertoo, että hänellä on illalla peli, mutta ei tiedä illan vastustajaa.

-Se riittää mulle, että tietää mihin aikaan pitää minäkin päivänä olla missäkin.

Viking Linen terminaalin edessä on jo pieni ryhmä Interin kannattajia. Korona on laimentanut matkailuintoa, mutta Maarianhaminaan lähtee kaiken kaikkiaan noin neljäkymmentä sinimustien kannattajaa. Osa kertoo käyneensä saarimatseissa jo 15-vuotta ja joillain on omia pelireissuja vyöllään. Ahvenanmaahan liittyy omanalaista jalkapalloon liittyvää mystiikkaansa. On tarinoita surutta kotiinpäin vetävistä tuomareista, hienoista voitoista, rajuista tappioista, missatuista laivoista, katkenneista luista ja paikallisen poliisipäällikön kyydissä kruisailuista.

Interin pelaajat ja koko muu pelirykmentti matkustaa samalla laivalla kuin kannattajat. Elokuinen keskiviikko ei muutoin vedä hirveästi risteilyväkeä merille. Lomatkin ovat loppuneet tai loppumassa. Lippujen saamisesta ei ole varmuutta ennen kuin pelipäivänä. Tämä varmaan syö osaltaan reissuintoa

Viking Linen terminaalilta on lyhyt matka hotelli Cikadalle. Hotellin ulkoallas on hitti. Ensimmäiset porskuttelevat siellä jo, kun viemme reppujamme huoneeseen. Pyydämme respaa tilaamaan taksin. Olemme päättäneet vierailla Stallhagenin panimolla ennen matsia. Mureke on hyvää. Seurueemme janoisempi osasto ottaa palan painikkeeksi vielä maistelumenun, jossa on desin annos kaikkia panimoravintolan hanatuotteita. U.S Red Ale nousee suosikiksi.

Maistelumenu PUB Stallhagenissa

Viimeiset tiedot lipuista ovat sikäli huojentavat, että elokuussa koronarajoituksia oli hellennetty  sen verran, että kaikki halukkaat pääsevät peliin. Wiklöf Holding areenalle pääsee muutamasta eri kulmasta. Olemme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, että koukkaamme Pub Ettanin kautta. Kadulle nostetussa mummonkaatajassa kerrotaan:

”Ei ruokaa”

”Ei luottokortteja”

”Ei IPAa -myynnissä”

”Ei Spotifyta”

 

Pakko tykätä asenteesta ja brändäyksestä. Nauravasilmäinen baarimikko huikkaa vielä tsempit pian alkavaan matsiin, kun olemme saaneet tuoppimme tyhjäksi. Liput ostetaan perinteiseen tapaan lippukioskista. Turvatarkastus menee jouhevasti ja ihmisiä valuu stadionille. Interin kannattajakatsomoon pakkautuu sekä Ultraboyzeja että Armadalaisia.  Stadionit ainoat desibelit lähtevät ottelun alussa juuri tästä kulmauksesta.

 

Viimeiset puheenvuorot ennen matsin alkua

Inter avaa tutulla 3-4-3 muodostelmalla. Reaktiivisempi IFK Mariehamn pyörittää jälleen omaa pakkaansa siten, että perusryhmitys vaikuttaa olevan jotain 5-3-2:n ja 5-2-3:n väliltä. Akseli Pelvas häärää piikissä ja Albion Ademi viilettää enimmäkseen vasemmassa laidassa toisena hyökkääjänä. Oikeaa laitaa vihreävalkoiset eivät juuri hyökkäyksissään käytä.

IFK Mariehamn onnistui paremmin pelisuunnitelmassaan

Sinimustilta näyttää jotain jääneen mantereelle, sillä pallonhallinnasta huolimatta hyökkäys- ja murtautumispeli näyttää pääkatsomon pohjoiskulmaan kesyltä. Veritaksella viikonloppuna nousseet lämmöt ovat myös haihtuneet. Peli on uneliasta ja se sataa kotijoukkueen laariin. Kotiyleisö on hiiren hiljaa, kunnes Ademi kiitää laidalta kohti Interin maalia ja jysäyttää pallon yläkulmaan. Omat koirat purevat ja vierasjoukkueen näkökulmasta ottelu ottaa kertaheittämällä lisää vaikeusastetta. Inter jatkaa pallonhallintaa, mutta kunnon maalipaikoille se ei pääse. Ademi on peli päällä ja ottelun näkyvin hahmo. Tuomari puhaltaa pelin puoliajalle.

Yhden vessan taktiikka saa pienen palautteen ennen kuin peli jatkuu. Toiselle puoliajalle Inter tulee paremmin ja näyttää puskevan tasoihin. Kuitenkin, kun Ademi saattaa Peter Makrilloksen vetopaikkaan ja kuti luiskahtaa Henrik Moisanderin kainalosta maaliin, alkaa käydä selväksi, että tämä on niitä päiviä, kun pinnoja ei irtoa. Kenttäkuuluttaja ottaa 2-0 -maalista lisäkieppiä ja pientä innostumista väreilee myös kotijoukkueen kannattajien yllä. Inter hyökkää ja paahtaa vielä loppuun asti, mutta pinnat jäävät saarelle. Peli on näyttänyt enemmän ilmeeltään ja tempoltaan IFK:lta kuin Interiltä, jonka viimeiset viimeiset siirrot ja liikkeet hyökkäyskolmanneksella eivät lähde riittävän tarkkoina ja terävinä. Tästä juontuu tihenevä pitkien pallojen saaga, joissa ilmaherruuden vie väkevästi pelaava Frankline Okoye. Sen kummempaa mystiikkaa kotijoukkue ei tällä reissulla voittaakseen tarvitse. Tuomaristo hoitaa hommansa myös hienosti.

Albion Ademi oli tuplaotteluiden paras pelaaja

Matsin jälkeen yksi pitkän linjan reissaajista on järkännyt paikallisen Bar & Grill -yhdistelmän auki nälkäisiä vierasjoukkueen kannattajia varten. Leikettä ja oluttakin menee kuin liukuhihnalta.

Turkuun rantauduttua viimeiset terveiset tulevat somen kautta vielä legendaarisen Masan baarin pöydästä. Hyvä reissu, vaikka peli vähän niin ja näin.

 

Viinikuvaus: Stallhagenilla viruteltu