Hammarby IF-Malmö FF: varkaisilla

Ruotsin maalla taas

Aikainen aamu Tukholmassa kulkee Scandic Ariadnen kautta. Saimme liput Hammarbyn ja Malmön Cup -finaaliin lopulta vierasjoukkueen kiintiöstä, joten tarinan ensimmäistä narua nykien otamme taksin Fridhemsplanille ja Copperfields pubiin, joka kestitsee Etelä-Ruotsista tulleita vieraita. Brittityyppinen pubi on täynnä toiveikasta puheensorinaa ja ensimmäiset chäntit kajatelevat kattorakenteisiin. Jopa niin, että yksi katossa kulkevista viemäriputkista sanoo sopimuksensa irti.

Tunnelman nostatusta Copperfieldsillä Tukholmassa

Tele 2 -areena piirtyy sadetta vastustavaan taivaankanteen jonkinlaista avaruusasemaa muistuttavana monumenttina. Etelän puolelta stadionia kohti kulkevat enimmäkseen Malmön väreihin sonnustautuneet futiksen ystävät. Hammarbyyn vihreät saapuvat pelipaikalle pohjoisesta.

Pelin alkuun on melkein tunti, mutta kilpalaulanta on jo käynnissä. Katsomo-osaamme on hakeutunut myös kotijoukkueen kannattajia. Se ei varsinaisesti vaikuta alkuun olevan isompi ongelma, vaikka avauspotkua odottaessa yksi otsalla-otsaan nojailu nähdäänkin paria rivi alempana.

Seurojen kannattajat sikin sokin

Malmön kannattajapääty lähtee ensimmäisenä valuttamaan valtavaa ja vaikuttavaa tifoa alas. Hammarbyn päädystä paljastuu kultakirjaimin värjätty "Go Bajen Go"-teksti, jonka alla liehuvat liput ja tulitteet paukkuvat. Käärittyään tifon alas Malmön pääty vastaa vielä useankymmenen soihdun samanaikaisella soihdutuksella. Savua pöllähtelee kentälle. Tähän Preludiin tiivistyy se, miksi länsinaapurin huippuottelut ovat niin koukuttavia suomalaiselle futisturistille.

Ennen peliä heitin kruunun toivomuskaivoon ja toivoin tälle kerralle ekstrana sitä, että peli nousisi tasoltaan ja tapahtumiltaan vähintäänkin lähelle sen tunnelman tasoa, jota katsomossa lietsotaan. Alku vaikuttaakin hyvältä Hammarbyn vyöryttäessa hyökkäyksiä kohti Ismael Diawaran maalia. Taklaukset lähtevät puolin ja toisin aika väkevästi, ja välillä vähän myöhässäkin, mikä saattaisi povata tapahtumarikasta ottelua. Hiljalleen Malmö kuitenkin saa hiekotettua tiiviillä puolustuspelaamisella pelin näköisekseen ja montturalli vaihtuu shakista tuttuun verkkaisempaan liu'utteluun.

Hammarby hyökkää ja Malmön kannattajakatsomo vastustaa

Pari rapsakampaakin taklausta nähtiin

Edessämme pyörähtää järkkäri, joka määrää yhden "Bajenin" kannattajan ottamaan huivin kaulastaan. Hänen ympärillään muutama muukin seuraa ohjetta, kunnes järkkäri lähtee ja huivit nostetaan takaisin kaulaan. Yläkatsomosta lentää muutamia tuoppeja ja muuta roskaa alakatsomoon. Lisäksi sieltä valutetaan Hammarbyn huiveista punottu köysi prinsessa Tähkäpään tapaan alalauteille. Sille on varmasti perusteensa, miksi koti- ja vieraskannattajien välille kannattaa jättää mahdollisuuksien mukaan hiukan hajurakoa.

Vihreiden tähkäpää yläkatsomossa

Hammarby hassaa 2 vs. 1 hyökkäyksen, mikä tulee symboloimaan sitä, miten vaikeaksi maalinteko Tukholman illassa vielä muotoutuu. Malmön Isaac Kiese Thelinillä on vielä saumat kuparin särkemiseen ensimmäisen puoliajan lisäajalla, mutta tekemättä jää: pallo ohi ja paitsio. Niinpä alkuspektaakkelien jälkeen ensimmäisen puoliajan kohokohdaksi jää kannattajien taukoamaton ja pelitilanteiden dynamiikka mukaileva laulanta.

Kakkosoluella ja vilpoisenpuoleisella hodarilla mennään puoliaika. Tele 2:sen uumenissa homma toimii. Kaikki, mikä on mahdollista laittaa valmiiksi, on laitettu valmiiksi ja sapuskapuolta lentelee tiskin yli samalla, kun kortinlukijat siirtelevät bittejä tilien välillä.

Hammarby on sähäkkä myös toisen puoliajan alussa, mutta jälleen Malmö viilentää pelin. Malmön kannattajakatsomosta naljaillaan Zlatan Ibrahimovićille, jonka Hammarbystä hankkimaa omistussiivua ei Etelä-Ruotsissa ole annettu anteeksi. Torstai-illassa Zlatan saa lisänimen pyörävaras.

Anteeksi ei ole annettu

Olin hiljaa laskenut ilmoille toiveen myös siitä, että omien ilta-aikataulujen johdosta peli ei menisi jatkoajalle tai rankkareille, mutta molempien joukkueiden hyökkäyspelin yskähdellessä skenaario alkaa näyttää todennäköiseltä. Maalien puuttumisesta huolimatta kaikki muut sirkustemput kentällä nähdään. Kesken pelin kentälle livahtaa leidi ilmastoliikkeen Återsräll Våltmarkerin väristä lippua käsissään kantaen.

Ilmastoasiaa

Hammarbyn Williot Svedberg pyörähtää itselleen rangaistusalueella hyvän paikan, mutta kuti menee erikoisella tavalla ohi. Myöhemmin uusinnasta todettuna asia selittyy sillä, että tilanteessa Malmön puolustuksella on sopivasti shortsivaras -mentaliteettia. Malmön Dennis Hadzikadunic ehtii myös puskea läheltä ohi ennen kuin erotuomari Andreas Ekberg päättää pelin ratkaistavaksi jatkoajalle.

Peli ja kannatus kovenee

Malmön Segio Pena meinaa räjäyttää pankin heti jatkoajan alkupuolella, mutta Davor Blazevic saa työnnettyä painavan kudin ylärimaan. Blazevic joutuu pian venymään uudelleen, kun hän hakee Ola Toivosen puskun alakulmasta. Hammarby saa vielä paitsioksi tuomitun tilanteen tiimoilta pallon Malmön maaliin. Tilanne jää siltä osin elämään, että Malik Abubakari näyttää aika tylysti olevan paitavarkaisilla ja repivän tilanteessa Björn Paulsenin ketoon.

Hammarby saa jatkoajan toisen puolikkaan lopussa kasan kulmapotkuja, mutta valmista ei kannattajien raivoisasta tuesta huolimatta tule, joten pilkuille mennään. Malmö saa voitolleen tilastollisen todennäköisyyden, sillä se pääsee vetämään ensimmäisen rangaistuspotkun. Toisaalta rankkarit vedetään Hammarbyn päätyyn eli yleisön pauhu tulisi suosimaan vihreitä.

Maalinteko osoittautuu edelleen hyvin vaikeaksi:

1. Blazevic ottaa paraatipelastuksella Penan vedon kiinni

2. Nahir Bessara yrittää samaan kulmaan, mutta Diawara torjuu eli ei vieläkään maalia

3. Veljko Birmancevic ottaa hidastuvan vauhdin ja uittaa pallon sisään 1-0 Malmölle

4. Mads Fenger pudottaa tarkan laukauksen alakulmaan 1-1

Maalihanat aukeavat todenteolla

5. Jo Inge Berget ampuu keskeltää sisään

6. Bubacarr Trawally ottaa sivuharppauksen ja sivaltaa oikealle ylös: 2-2

7. Martin Olsson täräyttää korkealla ja kovaa

8. Abdul Khalili napsuttaa saman korkeuden, mutta hiukan enemmän vasemmalle 3-3

9. Ola Toivonen chippaa kylmästi vasempaan kulmaan ja Hammarbyn seuraavan vetäjän on pakko onnistua

10. Astrit Selmani joutuu pelin painepisteeseen. Selmani lähtee ottamaan vauhtia, mutta palaa takaisin. Selmani askeltaa uudelleen palloa kohti, tekee Jorginho -loikan ennen sijoitustaan, joka lähtee vasemmalle alas. Laukauksesta puuttuu riittävä tarkkuus ja kovuus, joten Diawara torjuu

Pyro paukkuu. Ruuti haisee. Malmön kannattajat hyppivät alas katsomonosastaan ja koittavat repiä katsomon ja kentän välistä verkkoa rikki. Joko jokin koodi särkyy tässä tai sitten Hammarbyn päädyssä turhautuminen vain keittää yli, sillä vihreiden katsomosta kentälle ryntää lipputangoin ja soihduin varustautunut mobi. Se suuntaa kohti Malmön päätyä ja tilanne eskaloituu melko vaarallisen näköiseksi. Muutamia soihtuja lentää turvaverkkoon ennen kuin kentälle ryntää mellakkapoliiseja, jotka onnistuvat pakottamaan kannattajat takaisin päätyihinsä. Katsomoomme lentää olutta, kahvikuppeja ja muuta roskaa. Malmön kannattajat vastaavat tähän kääntymällä yläparvea kohti ja chänttäämällä voittonsa kunniaksi. Keskiympyrään parkkeeraa mellakkapoliiseja koirineen. Kaaos rauhoittuu. Malmö FF voittaa ja ryöstää Ruotsin Cupin kannun Tukholmasta etelään.

Ottelutapahtuma eskaloituu

Viini: mausteisuutta, poltetta ja eteläisen Ruotsin vaaleansinistä

Viisipenninen eurokeskusteluun

HJK:n ja Malmö FF:n ottelupari kirvoitti paljon keskustelua. Teemat liikkuivat suomalaisen jalkapallon tilasta oman seuran kannattamiseen ja median rooliin ja vastuuseen tärkeäksi koettujen urheilutapahtumien televisioinnissa.

Turun Interin kannattajana ottelupari herätti ristiriitaisia fiiliksiä. Joitain vuosia takaperin olisin yksiselitteisesti nostanut lipun pystyyn sen puolesta, että suomalaisten joukkueiden euromenestys on aina hyvästä. Tilanne on saanut siten uutta twistiä, että olen KuPS:n ohella mieltänyt HJK:n Interin päävastustajaksi Veikkausliigassa. Samaan aikaan horisonttiin on piirtynyt tunnepitoinen uhkakuva siitä, että HJK on tekemässä pitkäaikaista irtiottoa suomalaisessa futiksessa ja silloin muut seurat saattaisivat jäädä eräänlaiseen satelliittiseurojen asemaan, joilta HJK kävisi tarpeen mukaan vain ryöstökalastamassa parhaat pelaajat. Enhän minä oman seuran kannattajana tällaista voi toivoa?

Kuvio asettuu kuitenkin jo eri prisman alle, kun astutaan suomalaisen ammattifutaajan tai sellaiseksi haluavan Copa mundialeihin. Palkka ja oma urakehitys ovat varmasti ne kovat asiat pelaajien seuravalintojen ytimessä, jotka määrittävät sen, missä halutaan pelata.  Seura, jolla on parhaat taloudelliset resurssit pystyy niin halutessaan siirtämään pilkkua sopivasti palkkaneuvotteluissa ja siten napsimaan osan rusinoista pullan päältä.

Yksiselitteisesti ei voida kuitenkaan todeta, että rikkain seura olisi pelaajalle automaattisesti paras vaihtoehto urakehityksen kannalta. Vaakakupissa painavat se, miten pelaaja sopii joukkueen pelitapaan, miten pelaaja tulee toimeen valmennuksen kanssa ja pääseekö pelaaja ylipäätään pelaamaan vai valuuko hän esimerkiksi reservijoukkueeseen, kun toisaalla olisi mahdollista pelata pääsarjaa ja jopa niitä europelejäkin. Siksi hyvin valmennetulla joukkueella, jolla on riittävät resurssit ja hyvä pelisuunnitelma, on aina mahdollisuus kilpailla rikkaampaa seuraa vastaan niin urheilullisesti kuin joukkueen rakentamisen näkökulmasta. Ei ole itsestään selvää, että taloudellinen etumatka taittuu aina kilpailulliseksi eduksi, vaikka painavamman kirstun päältä on kevyempi ponnistaa.

Vähintäänkin tunnetasolla kirjoittajaa kalvaa myös lauselma siitä, että suomalainen pääsarjafutis ottaa jollain tavalla muuta Eurooppaa kiinni. Onko oikeasti näin ja jos on, niin mihin se perustuu? Väittäisin että ainoa tapa kyseiseen skenaarioon on juuri suomalaisten seurojen menestyminen Euroopassa ja sitä kautta isompien tulovirtojen kanavointi kotimaiseen futikseen. 

Euroopan jättiläisten maille tulee tuskin ainakaan kirjoittajan elinaikana olemaan mitään asiaa, mutta kenties kesäterässä olevat Honvedit tai juuri ensi parkaisunsa parkaisseet Puskás Akadémiat voisivat olla samanlaisia suupaloja suomalaisille seuroille kuin monet maajoukkueet huuhkajille. Kuitenkin niin kauan kuin ruotsalaiset, tanskalaiset tai unkarilaiset seurat kahmivat eksponentiaalisen osan UEFAN ja TV-yhtiöiden läikyttämistä kultakolikoista itselleen saavat ne hoitaa asiansa todella huonosti, jos ne meinaavat pudottaa eurosarjojen lohkopaikkojaan suomalaisille. Rahalla saa jalkapallo-organisaatiossa niin paljon muutakin kuin vain korkeamman Transfermarkt -arvon. 

Niinpä en nykyisellään keksi suomalaisella seurafutistasolla mitään, mikä olisi tärkeämpää kuin eurokentillä menestyminen. Niinpä olen pitkin sarvin ja toraisin hampain valmis toivottamaan niin KuPS:lle ja Hongalle huomenna kuin HJK:lle, milloin sitten euroseikkailua jatkaakaan, mielummin voittoja kuin tappioita Euroopassa, ja jos sen sivutuotteena Veritaksella jalat hieman  painavat ja ajatukset karkailevat, niin sen parempi. Kiritetään me sitten Turun sinimustalla puolella Eurooppa ensi ja sitä seuraavana vuonna, ja varastetaan omat slovenialaiset jalokalamme nyt Euroopassa tarpovien vanavesistä ja rallatellaan Veritaksella niin kuin ei muuta Eurooppaa tänä vuonna enää olisikaan.

Viini: suomalaista vientitavaraa

Tauolla osa C

Veikkaus nostaa vakioon Valko-Venäjän ja Nicaraguan liigaa. Puiston takana olevalle hiekkakentälle eksyy yhä harvempi pallonpotkija. Yön aikana etupihalla sulaa lumiukko, jonka kaulaan vaimo ja lapset ovat nostaneet Leedsin huivin. Pojalle tilattu pelipaita ei sittenkään ehdi synttäreiksi, mutta odottelu ei tässä hetkessä mullista meistä kenenkään maailmaa.

Nahistuneena mutta hengissä

Illalla FC Inter ja KTP -ottavat skabaa neljän suorassa. Sinimustat kaatoivat viimeksi samaisessa kisassa KuPS:n. Siitä tuli hetkeksi hyvää revanssimieltä. Jalkapallo lokeroituu niin kuin maailma lokeroituu. Toiset vaikenevat, monet jakavat omastaan ja osa taistelee olemassaolostaan.

Maksukanavat asettelevat tarjolle klassikkomatseja. Kokoonpanojen lueskelu herättää nostalgisia ja rauhoittavia tunteita, vaikka matsit jäävät järjestäen katsomatta. Venyi poikkeustila sitten kesään tai syksyyn asti, maailma ja jalkapallomaailmat ovat pötkötelleet täällä paljon pidempään. Perspektiiviä on helppo venytellä, vaikka seuraussuhteiden lankakerä on vielä silmänkantamattomista kerittävänä.

Whatsapp ryhmiin paukkuu kuvia viime kevään futisreissusta. Puhutaan pääsiäisen vuosipäivästä ja varovasti haikaillaan seuraavan reissun perään. Futismanageri -peli on pelattu loppuun siinä vaiheessa, kun sinimusta Veikkausliiga -seura nostelee Mestareiden liigan pyttyä.

Hukun hetkeksi viime kauden futisvalokuvien joukkoon. Niitä on tuhansia.

Futismuistoja

Aikaansa voi käyttää moneen.

Viinikuvaus: kypsytellessä

PS: alla vielä linkkejä kuvien tarinoihin:


Leeds United-Wigan athletic: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/kapsaisiinia-elland-roadilla.html

Manchester City-Tottenham: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/sahkoa-etihadilla.html

Malaga CF-RSC Mallorca: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/malaga-cf-rdm-mallorca-aurinkorantojen.html

Suomi-Bosnia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/06/suomi-bosnia-riven-taikahattu.html

Malmö FF- Örebro SK: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/malmo-ff-orebro-sk-perhekatsomoja-ja.html

Bröndby IF-FC Inter:

https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/brondby-if-fc-inter-turku-niin-kuin.html?m=1 

FC Inter-Bröndby IF: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/fc-inter-brondby-if-lahella.html

AIK-Djurgården: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/09/aik-djurgarden-savua-ja-sirkushuveja.html

Suomi-Armenia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/10/suomi-armenia-riven-johdolla-me-mennaan.html

FC Inter-KuPS: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/10/fc-inter-kups-alpha-ja-omega.html

Suomi-Liechenstein: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/11/riven-johdolla-me-mentiin-kisoihin.html

Juventus-AC Milan: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/loppuun-asti.html

FC Inter Milano- Atalanta: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/san-siron-uneksintaa.html

Malmö FF-Örebro SK: perhekatsomo ja nyrkkitappeluita

Malmö FF:n ja Örebro SK:n pelissä oli pelillisesti Daavid ja Goljat asetelmaa. Vaaleansininen Goljat Malmö FF on porskuttanut hyvässä laitamyötäisessä, kun Örebron pisteiden keruu on ollut tahmaisempaa.

Swedbank areenalla oli palttiarallaa 11500 katsojaa. Olimme ostaneet omat lippumme 400 kruunun pakettina (2 aikuista ja 2 lasta) perhekatsomosta. Pelipäivä näkyi katukuvassa heti aamusta. Paikallisbussien (HOX! Föli. Copy with pride) katoilla liehui Malmö FF:n liput.

Malmö FF:n Swedbank -areena

Ottelutapahtumassa kaikki rullasi sulavasti. Sisääntuloportit ja katsomopaikat löytyivät helposti. Pian MFF -hymni, jonka sanat rullasivat kätevästi tulostaululla, liimasi etelä-ruotsalaiset kannattajat yhdeksi kuoroksi, joiden yhteislaulu loi stadionille tunteellisen ja nostalgisen hetken: kyllä Ruotsissa osataan!

MFF -hymni

Peli polkaistiin käyntiin. Malmö otti kuskin paikan ja vyörytti hyökkäyksiä tasaisesti niin keskeltä kuin laidoiltakin. Örebro pyrki myös pallon saadessa rakentamaan kontrolloituja ja hitaita hyökkäyksiä. Malmön keskikentällä erityisesti nigerialaistähti Innocent Bonke pyöritti peliä vakuuttavasti.

Muutaman minuutin jälkeen aloin ihmetellä sitä, miksi kannattajakatsomot ottivat niin vaisusti kantaa ottelun tapahtumiin. Oliko peli ennalta niin selvä vai mistä tässä oli kyse?

14 minuutin kohdalla Erdal Rakip karkaa laidalta ja kääntää pallon Marcus Antonssonille, joka pyörähtää näyttävästi ohi ohiliukuvan Daniel Björkmannin ja lähettää lyhyen matkan myyrän Örebron maaliin. Lauantai-ilta näyttää aurinkoiset kasvonsa malmöläisille.

Ruotsalaisesta sovinnaisuudesta ei ole tietoakaan, kun kulmapotkun jälkimaininheissa Rakip kaataa rangaistusalueella hyvään maalintekopaikkaan pääsemässä olleen Jake Larssonin ja erotuomarin käsivarsi sojottaa rangaistuspilkun suuntaan.

Philip Rogic pääsee puttaamaan kohti kotijoukkueen katsomopäätyä, jossa käytetään kaikki niksikirjan niksit, jotta Rogicin keskittyminen häiriintyisi. Kotikannattajien ulvoessa Rogicin painava kuti auraa reittinsä maalin vasempaan kulmaan Johan Dahlinin kömpiessä ylös toisesta kulmasta. Jotenkin on helppo eläytyä siihen tyydytyksen tunteeseen, jota Rogicin täytyy tuntea, kun suvereeni rankkari saavuttaa maaliin: peli on 1-1 ja maailma on auki.

20 minuutin kohdalla näyttämö herää henkiin. Malmön kannattajakatsomossa alkaa rytmikäs laulu ja Örebron puolelta alkaa kuulua rummun pauketta. Myöhemmin googlaamalla selviää, että alkuottelun hiljaisuudessa kyse on ollut mielenilmauksesta poliisin tiukentuneita katsomokulttuurin- ja katsomoväkivaltaan kohdistuneita metodeita vastaan. Rädda svensk fotboll -lakana kääritään toisesta päätykatsomosta kasaan ja ottelun loppuun kestävä pauhu alkaa. Kierroksen jokaisessa ottelussa kannattajat ovat yhteisesti sovitusti pitäneet 20:n minuutin hiljaisuuden.

Rädda svensk fotboll

Hautaan samantien mieleen hiipineet piikittelyt ruotsalaista kannattajakulttuuria kohtaan ja alkuottelun hiljaisuus korostaa vielä ottelun hurmoksellista tunnelmaa. Osaltani viesti siis saavuttaa maalin, vaikka kyseessä ei ole aivan mustavalkoinen kokonaisuus, kuten tämäkin ottelutapahtuma tulee myöhemmin osoittamaan.

Maaleja ei ensimmäisellä puoliajalla tule enempää. Loppupuoliajan tähtihetkeksi jää otteluisännän ja tulostaulujen hehkutus Ruotsin naisten MM-pronssista.

Toiselle puoliajalle mukaan haetaan kahvit, mehut, vedet, vissyt ja popcorbit. Ei käteismaksua. Pelkkä kortti käy.

Toisella puoliajalla Malmö vie pelin todella raskaasti Örebron päähän. Örebron hyökkäykset voidaan harvalukuisuudestaan johtuen julistaa uhanalaisiksi.

Vapauttavaa osumaa saadaan odottaa 68:lle minuutille asti. Anders Christiansen saa pallon hieman rangaistusalueen ulkopuolella ja sijoittaa sen takakulmaan. Örebro saa vielä hyvän painostusjakson aikaiseksi ja Dahlin joutuu venymään muutamaankin otteseen äärimillään estääkseen tasoitusmaalin synnyn. Malmö on jopa hieman onnekas saadessaan pitää kolme pistettä Skånen rannikkoalueella.

Örebro sai lopussa hyvän painostusjakson aikaiseksi

Pelin jälkeen hyväntuulinen jalkapalloyleisö rantautuu ulos stadionilta. Tarkistan ulkopuolella vielä seuraavan bussipysäkin sijainnin ja nostaessa katseeni seurue on vieraskannattajien katsomon eteen muodostuneen ringin reunalla. Käynnissä on turpaanvetokisa. 

Ilmeisesti kotijoukkueen puuhaporukka on heti ottelun jälkeen kiertänyt vierasjoukkueen katsomon holleille. Reitti kulkee vielä kätevästi perhekatsomon läpi, josta on juuri puskenut lapsiperheitä ulos. Paikalle puhaltaa poliisiautoja. Mustatakkisten junnujen pakojuoksu alkaa ja tilanne rauhoittuu. Siinä missä No-Go-Zone -derby rullasi hyvässä hengessä loppuun asti nähdään nyt jotain muuta.

Ajattelemattomasti perheen suuntaan heitetty Oletteko tekin menossa tappelemaan -kommentti jää sikäli kummittelemaan, että bussipysäkille talsiessamme tytär toteaa ettei halua tappelemaan. Episodi saattaa aiemman mielenilmauksen räikeän ironiseen valoon. Rädda svensk fotboll -lakana voidaan laskea ja perään esittää kysymys, että miltä kaikelta? Vaikka ottelutapahtuma herättää toisaalta pientä kateutta ja toivoakin kotimaiseen jalkapalloskeneen liittyen, niin aivan kaikkea ei tarvitsisi kuitenkaan apinoida kansainvälisiltä kentiltä. Ei ainakaan etäisesti hyvinvointia ja sivistyneisyyttä kajastavissa skandinaavisissa maissa. Tapella voi muilla areenoilla ja siitä saatetaan oikeassa asiayhteydessä jopa maksaakin.

Bussikuskin voittoisasta futisillasta kumpuava lämmin tervehdys päättää saagan. Takana on pienistä säröistä huolimatta hieno ja tunnelmallinen futisilta.

Seuraava kohde Kööppenhamina.

Viinikuvaus: alkoholitonta ja rystysille läikkynyttä