Neymarin ennätyssiirto PSG:hen valaisi jalkapallon
estradilta varjoihin ja katveeseen jääneitä nurkkauksia. Raha ei haise. 222
miljoonaa euroa voi tuntua hassuttelulta, mutta tosiasiassa PSG:lle kyseessä ei
taloudellisesti ole kovinkaan kummoinen riskisijoitus. Neymarin mukana tuoma
globaali kiinnostus ja brändiarvo tuotteistuksineen tulevat todennäköisesti muutamassa
vuodessa kattamaan ja ylittämään niin siirtokulut kuin sen huikean palkan, jota brasilialainen
seurassa nostaa. Neymaria ei olisi hankittu, jos ennuste olisi toisenlainen.
Kiinnostava tulokulma on myös YLE:n kolumnissa esiin tuotu ajatus siitä, miten Neymarista rakennetaan osa Qatarin poliittista
ja kaupallista brandia. Ajatusta on viety jopa niinkin pitkälle, että
jalkapallon rooli osana Qatarin PR-strategiaa ehkäisee mahdollista
sotilaallista uhkaa naapurimaiden suunnalta. Tähän valtapoliittiseen peliin
Neymarin siirto imeytyy mukaan. Siirto toistaa tuttua mantraa: jalkapallo on maailman kuva.
Huippufutiksesta keskusteltaessa välillä kuuluu huokailua
siitä, miten asiat olivat jotenkin rehdimmin, vähemmän kaupallisemmin ja
urheilullisemmin ennen. Jalkapallo elää kuitenkin maailman pulssilla siinä
määrin, että vanha mielikuva suoraan raksalta peliin tulevasta brittilädistä, joka
painaa pari maalia, vetää matsin päätteeksi savukkeen ennen kuin karkaa pubiin
kippaamaan kymmenkunta pinttiä, liimautuu väistämättä osaksi jalkapalloromantiikan
kiiltokuvakirjaan. Sitä tulevat sukupolvet voivat sitten halutessaan ironinen
tai nostalginen hymy huulilla selailla. Niin kauan kuin jalkapallo bisneksenä
kasvaa, kasvavat myös siirtokorvaukset ja palkat. Lisäksi näkyvyysaddiktit
sponsorit tulevat jatkossakin lapioimaan otsa hiessä rahaa huippufutiksen
uuniin. Se on maailman ja jalkapallon väistämätön
suunta. Pallo on kuitenkin edelleen pyöreä
Jalkapallo on jalkapalloa. Aloituspotkut ovat Euroopassa
päivä päivältä lähempänä. Neymarin siirroon kiinnostavin puoli on, miten se
vaikuttaa futisjoukkueiden valta-asemiin ja PSG:n pelilliseen ilmeeseen. Tätä
spekulaatiota ja siihen linkittyvää analyysiä seuraisi myös mielellään.
Istutetaanko Neymar Pariisissa oikeaksi laitahyökkääjäksi vai sorvataanko
hänelle vapaampaa kymppipaikan roolia? Nostaako Neymar PSG:n vihdoinkin aivan eurooppalaisen
huippufutiksen aallon harjalle? Saiko Barcelona pienen kuoliniskun jo ennen
kauden alkua vai hioutuuko joukkue nyt paremmin yhteen? Jotenkin tarinan
kaareen on kirjoitettu Barcelonan ja PSG:n kohtaaminen mestareiden liigassa
tällä kaudella ja kun se tapahtuu, aion olla ruudun ääressä.
Viinikuvaus: katalonialaista tulisuutta, pariisilaista
eleganssia ja brasilialaista sambaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti