Sumusaarilta. Rakkaudella.

...ja sitten finaali tulee. Se maalaa viimeiset ja päällimmäiset värit eurooppalaisen huippufutiksen värityskirjaan. Kanteen on painettu jo Englannin -lipun punavalkoiset kuviot. Valioliigasta on tällä kaudella tullut kiistattomasti eurooppalaisen huippufutiksen kärkivaunut. Sen veturit ovat puskeneet viimeisille pysäkeille muiden hyytyessä ratojen varsille teknistaktisine rajoitteineen.

Jürgen Klopp ja Liverpool ovat täällä taas. Ne tiesivät reitin jo ennestään. Lentokenttien sudet eivät punaisia enää ahdistele. Hotellihuoneet ovat valmiit ja he ovat täällä kuin kotonaan. Mauricio Pochettinon Tottenham on täällä ensi kertaa. Hiki hatussa. Kaikki on uutta, ihmeellistä ja jännittävää. Kaikkeen pyydetään pieni turistilisä. Toinen koittaa rahastaa ja joku muu muuten vain jekuttaa.

Sanotaan että jahti on parempaa kuin saalis. Ihmeiden aika lienee siinä mielessä ohi, että ihmeen käsitteellisiä rajoja venytettiin sekä Anfieldillä että Amsterdamissa niin uudelleenmäärittävästi ettei tällä kaudella enää yllättäisi mikään. Ihmeiden leimasin taottiin kuivaksi, kun Liverpool liiskasi Barcelonan dinosauruksen Anfieldin nurmeen kuin hyttysen ja Tottenham pumppasi sellaista ilokaasua Amsterdamin iltaan ettei maailman höpöhöpö -pääkaupungissa ole kuunaan nähty. Siinä sitä jahtia on ja yhtäkkiä ihmemaan pilviverhojen takaa paljastuu kaksi toisensa läpikotaisin tuntevaa brittilädiä. Mestareiden liigaa ei vie mestari. Sen vie musta hevonen. Vähän ensikertalaisen kaltainen, mutta kuitenkin sikseen tiensä vankkureilleen raivannut ettei finaalipaikkaa voi millään tahdolla poiskaan ottaa.

Positiivinen, kollektiivinen ja vauhtiin vannova futis on tämän kauden jo voittanut. Yksittäisillä supertähdillä ei Madridiin tänä vuonna porhallettu. Kuva Mestareiden liigan finaalista on myös kuva maailmasta ja sen piirroistaa kannattaa kannataa ottaa mallia siihen, mihin sitten ryhtyykään: yksittäiset kyttilät lepattavat itsensä maailman puhureissa hengiltä, mutta tiiviissä kokonaisuudessa ja sovitussa ryhmityksessä palavat liekit ruokkivat toisiaan ja pitävät valoa yllä viimaisimmissakin tuulitunneleissa.

Mestareiden liigan finaaliin pääsy on todennäköisyyksien valossa mahdotonta, mutta vuodesta toiseen sinne vaikeroi kaksi kolhittua ja kauden aikana kaiken nähnyttä gladiaattoria. Aarteen äärellä ei ole tunkua, mutta yön viimeisillä ja aamun ensimmäisillä tunneilla toinen brittiritareista laskee kätensä arkun kannelle.

Viinikuvaus: Ale-hanasta parasta, mitä maailma tänä vuonna panee

Parempaa kuin shampanja

Mestareiden liigan neljännesvälierien ensimmäinen näytös päättyy ja yleisö haukkoo happea. Jo nyt futiksromantikkojen silmät ovat kostuneet. Miten jalkapallo voikin olla näin liikuttavaa?

Sinisellä ja punaisella kasvomaalilla peitellyn ranskalaisen klovnin käsissä sätkii hämmentyneenä norjalainen jalolohi. Thomas Tuchelin vieheen perässä siimoja kiristelee Manchesterin punaiselta puolelta napattu saalis, joka on väsytetty, mutta ei vielä luovuttanut. 

Valkoinen baletti näytti nuorelle ja vikkeläkinttuiselle hollantilaishaastajalle, että perinteet ja voittamisen kulttuuri sutivat joskus pelilliset naarmut piiloon. Pirteä Ajax viiletteli umpikujaan, josta on enää vaikea ehtiä ajoissa puolivälieriin vievän tilausbussin kyytiin.

Rooma saattaa kaatua yhdessä Portugalin myöhäisillassa. Totin ja Mourinhon haamut irvistelivät jo Stadio Olimpicolla. Toinen pääsee vielä väläyttämään futishistorian tummentamia hampaitaan: ainakin ja luultavasti kertaalleen vielä.

Pohjois-Lontoossa päästiin painavasti pelin päälle. Dortmund oli Tottenhamille sopivan keltainen vastustaja. Stadionin rakenteet paukkuvat vielä Dortmundissa, vaikka sellaista yleisöä ei taida enää olla olemassakaan, jonka herättämä hurmos ja henki saattaisivat vielä saksalaiset jatkopaikkaan kiinni. Sen verran monista liemistä argentiinalainen poppamies-Pochettino on keittonsa keittänyt.

Sopuisten ja ratkaisun suosiolla seuraaviin koitoksiin siirtäneiden Liverpoolin, Bayern Munchenin, Lyonin ja Barcelonan opponenttiksi nousi munakas Diego Simeone Atletico Madridista. Vanhan rouvan hameen helmoissa pöllysi, kun Simeone niittasi jalkapallokuvastoon häikäilemätöntä cojones -symboliikkaa. Rollella ja kumppaneilla on painajaisia pois pyyhittävänä ennen seuraavaa spektaakkelia, jossa on tarunnhohdetta ja jossa vääräleuat saattavat joutua puremaan poskiinsa sen suhteen, että Gianluigi Buffon saattaakin olla oikean jahdin kyydissä, kun hän epätoivoisesti kauhoo kohti ainoaa puuttuvaa pystiään.

Manchester City on edelleen terapian tai ayahuascan tarpeessa. Sen verran tärinää Mestareiden liiga aiheuttaa. Vastustajat eivät tästä enää helpotu, mutta kysymyksiä herättää onko nurmelle varissut vaaleansininen hilse kuivunutta pintamaalia vai tuleeko se syvemmältä rakenteista.

Viinikuvaus: Kypsyy. Ja jo nyt parempaa kuin shampanja.

Sirkus tarvitsi tirehtöörin

Santiago Solari on herättänyt Real Madridin kuolleista. Argentiinalainen haudastakaivaja on nostanut Madridin valkoisen jättiläisen pään syvältä maan uumenista taas pinnalle ja merihädässä räpiköineen Real Madridin kausi näyttääkin päättyvän vähintään PAR -tasolle.

Solari on tuonut joitain uusia elementtejä
Real Madridiin. Solarin Real prässää voimakkaammin ylhäältä ja yrittää voittaa pallon nopeasti takaisin, kun se menetetään. Laitapuolustajat pitävät peliä leveänä, jotta vastustajan puolustuslinjaa saadaan venytettyä ja täten luotua tilaa puolustajien väliin sekä linjaa puhkoville syötöille että pystyjuoksuille. Lisäksi Luka Modrićin rooli on muuttunut syvällä pelaavasta pelinrakentajasta enemmän vastustajan puolustus- ja keskikentä linjan välissä liikkuvaksi kymppipaikan pelaajaksi. Suurin muutos on tapahtunut kuitenkin pukukopin puolella.

Julen Lopeteguin taktiset valmiudet saattoivat olla terävämmät kuin Solarilla tai aiemmin Zinedine Zidanella, mutta valkoisessa baletissa on kyse muusta. Madridissa ei pärjää jos ei osaa käsitellä rokkitähden statuksesta nauttivien pelaajien egoja. Johtavat pelaajat on saatava oman pelisuunnitelman taakse ja täten joukkuueen sisäisiä hierarkioita on kunnioitettava ja tilanteen mukaan vahvistettava. Sekä Zidane että Solari ovat olleet taitavia pelureita joukkueen sisällä, mutta myös median suuntaan. Lopetegui oli enemmän kivikasvoinen kirurgi kuin karismaattinen sirkustirehtööri, joka pitää taskussaan niin esiintyjät, yleisön ja sirkuksen johtajan eli Florentino Perezin.

Solarin osalta kevään merkkejä on ilmassa. Nou Campilta haettiin El Clasicossa tasuri, Wanda Metropolitanolta irtosi voitto Atletico Madridista ja Ajax kaatui Johan Cruijff -areenalla ottelussa, johon vääräleuat povasivat yllätystä. Kabineteissa on rauhallista, Ramos johtaa peliä ja superlupaus Vinícius Júnior on raottanut ovea sille, mitä Madridin enemmin tai myöhemmin koittavat suuruuden vuodet saattavat pitää sisällään.

Portu iskee Gironan 2-1 -johtoon Santiagi Bernabeulla. Onko kaikki sittenkin vain päiväunta?

Viinkuvaus: väljähtänyt ja uninen kevääseen katsova arvoviini.

Eurooppa-liigan finaali: ilkeä noita vs. nuori prinssi

Illan finaalia värittävät pettymysten sävyt. Jose Mourinho sai Manchester Unitedin kurssin keväällä koholleen, mutta tiivis otteluohjelma ja kentältä pois nilkuttavat pelaajat jättivät Unitedin sarjassaan kuudenneksi. Tulppaanien maassa Rotterdamin lähiön kova Feyenoord vei kirkkaimman pystin yhden pisteen erolla AFC Ajaxiin. Solnan viheriön viereen on laskettu mittanauha, jolla mitataan sekä Unitedin että Ajaxin kauden onnistuminen. Tappiosta tulee suora hylkäys.

Mourinholle ottelu on ainakin näennäisesti erittäin vaikea. Unitedin pelin tähtikartta on täynnä pimeää. Pelaajia puuttuu lohduttoman paljon. Spartalaisesta harvennuksesta huolimatta United saatetaan kentälle ennakkosuosikkina. Mourinho on ’tulos tai ulos’-tyyppisessä tilanteessa. Ennen illan ottelua viivan alla on punaista eikä lukuja silmäilevä talousjohtaja ole kiinnostunut selityksistä.

Ajax on nuori hyväntahtoinen prinssi ja Mourinho ilkeä noita. Suuruuden vuodet Amsterdamissa on kätketty muiden legendojen hyllyyn, mutta nyt joukkue profiloituu hyökkäävää ja viihdyttävää peliä pelaavana nuorten pelaajien ykköskouluna. United on läikyttänyt rahaa viime vuosina surutta, kun taas Amsterdamissa on nostettu omien pelaajien arvoa ja myyty voitolla. Ajax on nuorten lupausten ihmemaa, kun taas United on keinoja kaihtamattomien gangstereiden VIP-pöytä. Perinteiden juurista on kasvanut kaksi hyvin erilaista puuta. Enemmän kieroon kasvanut on menestyneempi.

Mourinho parkkeera bussin tai jonkin muun kulkuneuvon. Nähtäväksi jää minkälaisen ja missä suhteessa vallitsevaan pelitilaan ja maailmaan. Ajax tulee ringissä tanssien ja yrittää ottaa lavan haltuun Paul Pogban, Zlatan Ibrahimovićin ja muiden VIP-vieraiden ihmetellessään pöydästään, miksi ovat päätyneet poikasten kanssa samaan yökerhoon. Illalla punaisessa kulmassa ottelee kyynisyys ja sinisessä hurmio.

Viinikuvaus: Perinteikäs, melankolinen ja kyynisesty maustettu kokonaisuus

Ykköskorin mestareita kakkoskorin Cupissa

Eurooppa-liiga on kuin meren alta pilkistävä jäävuori. Pinnalta pilkistävät eurooppalaisen jalkapallon seksikkäimmät ja rahavirtojen keskiössä lekottelevat seurat. He eivät haluaisi pelata Eurooppaa-liigaa, koska se on kuin harrastustoiminta, joka haittaa työntekoa. Se myös kiusallisesti muistuttaa siitä, miten edellisen kauden jälkeen moni kysyi ”miten meni noin niin kuin omasta mielestä?”.

Eurooppa-liiga kauden alussa Manchester Unitedin Jose Mourinho totesi medialle, että he eivät haluaisi olla kyseisessä turnauksessa mukana, koska se vaikeuttaa ponnisteluja valioliigassa. Etenkin ilman talvitaukoa porskuttavat valioliigalaiset ovat usein päästäneet Eurooppa-liigassa pienemmät seurat puolisuosiolla jonossa edelleen. Näin siitäkin huolimatta, että ammattiylpeyden päälle varmasti ottaa, kun kaiken maailman genkit ja gentit marssivat suoraan VIP-pöytiin, kun itse värjöttelee sormet palellen kylmässä itä-Eurooppalaisessa syysillassa ja toivoo, että pääsisi kotiin. 

Esimerkkinä puolivillaisesta tulokulmasta käy tämän kauden lohko K, jossa Southamptonin ja Inter Milanin taso ei riittänyt jatkopaikkaan israelilaista mahtiseuraa Hapoel Be'er Shevaa ja perinteistä, mutta auttamatta kansainvälisen huippufutiksen luokalta jäänyttä Sparta Prahaa vastaan.

Meren alla kuitenkin kuplii. Eurooppa-liiga tarjoaa hyvän aarrejahdin pienemmille seuroille. HJK:n pelatessa turnauksen lohkovaihetta 2014-2015 kuittasi se palkinto- ja televisiointioikeusrahoina hyvää reilut kaksi miljoonaa euroa. HJK:lle se oli merkittävä lisä toiminnan kehittämiseen, vaikka samalla summalla saisi Mourinhon helsinkiläisten puikkoihin vain puoleksitoista kuukaudeksi, jos kaikki muut tekisivät töitä talkoohengessä. Pienten liigojen seuroille Eurooppa-liiga onkin sellainen rahasampo, jota kannattaa takoa, vaikka kotimaisen liigan kustannuksella. Eurooppa-liiga on myös niitä harvoja kattauksia, joissa pienemmät seurat pääsevät samoihin pöytiin korkeamman profiilin kansainvälisten vieraiden kanssa. Se tekee hyvää pelaajille, brändille ja esimerkiksi suomalaiselle jalkapallolle.

Keväällä lämpenevä turnaus

Kevätauringon pilkistäessä Eurooppa-liiga alkaakin yhtäkkiä kiinnostaa myös setä Josea. Valioliigamestaruus meni jo ja taivaspaikka ensi kauden mestareiden liigaan ei ole varma. Asioiden edetessä omalla painollaan on Manchester Unitedilla nyt kaksi eri reittiä sieniliigaan. Olkoonkin, että nykytikissään pelaava ManU kuitannee molemmat tarjolla olevat mestareiden liigan liput, mutta eräänlaista ”hei, mehän taidetaan voittaa tämä” -heräämistä on ilmanalassa. 

Eurooppa-liigan voittajia selatessa listalta löytyy Sevillaa, Chelsea, Atletico Madridia ja Mourinhon luotsaamaa FC Portoa. Muutamaa itäisestä Euroopasta tullutta suonenvetoa lukuun ottamatta Euroopan kakkospystiä ovat nostelleet ykköskorin joukkueet. Eurooppa-liiga tarjoaa etumatkaa motivoituneille pienemmille seuroilla, mutta vain alkupelien ajaksi. Tasalähdöt alkavat viimeistään puolivälierissä ja silloin päättyvät tuhkimotarinat.

Jatkossa ovat kotimaisessa sarjassaan alemmassa keskikastissa rämpivä Schalke 04. Kaivoskaupungin joukkue lähtee kahden maalin taka-ajo asemasta entistä eurooppalaista suurseuraa ja nykyistä futistalenttihautomoa AFC Ajaxia vastaan. Schalkella etuna on se, että Ajax pelaa sunnuntaina elintärkeän ottelun PSV Eindhovenia vastaan. Mikäli vaikeasta vierasottelusta ei irtoa kolmea pistettä saattaa toinen hollantilainen pikaravuri Feyenoord karata amsterdamilaisilta ja viedä Hollannin mestaruuden mennessään. Mikäli Amsterdamissa nähdään pienikin kallistuma kotimaisen mestaruuden suuntaan, pääsee Schalke mukaan peliin.

Kaiken maailman genkeistä ja genteistä jatkossa on vielä Jere Urosen Genk. Genk jäi Jupiler-liigan runkosarjassa kahdeksanneksi, joten se on mestaruustaistelusta ulkona. Belgian vähintäänkin innovatiivinen sarjasysteemi mahdollistaa kuitenkin vielä yhden ”vapaudu kotimaan kentiltä” -kortin. Mutkat suoriksi vetäen riittää, kun Genk voittaa loput ottelut, niin Uronen pelaa, ellei vaihda seuraa, Eurooppa-liigaa ensi kaudellakin. 

Genkin vastustajana on taivaansinisissä viipottava espanjalainen Celta Vigo. Galician pikkukelteillä on sarjassa aika lailla samat asetelmat, mitä Genkilläkin. Ylöspäin ei oikein enää ole asiaa, mutta huonommat seurat pitävät huolta siitä, että sarjapaikka säilyy helposti. Luvassa onkin kahden kotimaisessa sarjassa riman jo pudottaneen joukkueen ylimääräinen hyppy. 

Lyonin ja Besiktasin ensimmäisessä ottelussa alustettiin dramaattisimmat otsikot. Ranskassa unohdettiin klassinen viisaus: tilaisuus tekee varkaan. Besiktasin fanit sijoiteltiin kätevästi kotijoukkueen kannattajien yläpuolelle. Ensin alkoi rähinä ja sitten tavaraa alkoi sataa alakatsomoon. Suuri joukko katsojia pelastautui viheriölle. Lyonin seuraava pääsarjaottelu jouduttiin keskeyttämään, koska SC Bastian fanit hyökkäsivät Lyonin pelaajien kimppuun. Nopea googlaus osoittaa, että Lyonin joukkueeseen linkittyy myös äärioikeistolainen ryhmittymä, joka tykkää kenties enemmän tapella kuin seurata jalkapalloa. Riidoissa siis lienee ollut klassiset kaksi osapuolta. Illan ottelusta tulee todella kuuma, kiihkeä ja poliittinen. Gallialaisille tulee varmasti tukalat oltavat sulttaanikunnan syleilyssä. Toivottavasti lieveilmiöt jäävät minimiin, sillä pelillisesti tästä parista nousee potentiaalisesti kovin haastaja punaisille paholaisille.

Manchester United menee jatkoon Anderlechtia vastaan. Nyt pelataan turnausvoitosta, ja Mourinho on aivan liian pokaaliaddikti päästääkseen kuin varkain auenneen mahdollisuuden käsistään. Pelissä on sekä takaovi mestareiden liigaan että uusi rivi CV:hen. Lisäksi jo nyt rakennetaan psykologisia asetelmia ensi kauteen. Se että Mourinho pääsee muistuttelemaan kilpaveljiään siitä, kuka pokaaleita lopulta kaudella 2016-17 voitti, on kuin makeannälkäisen eteen tuotu tuoreensulava suklaakakun palanen, jossa on jo lusikka valmiiksi pystyssä.

Viinikuvaus: hailakka ja teollinen alkumaku, josta pullon huvetessa löytyy kuitenkin perinteisten arvoviinien reseptiikkaa.