Nousevat vastaan kullatut

Ranska-Belgia ottelussa kohtaavat nouseva ja kultainen sukupolvi. Ranska on uusinut hiljalleen nahkansa ja nyt se syöksyy nuoren runoilijan vimmalla kohti maailmanmestaruutta. Esikoisteoksen kirjoittajaksi se on hyvin kypsä ja sen peli on kehittynyt säe säkeeltä. Ranskan joukkueelta löytyy ainutlaatuinen seos voimaa, nopeutta ja taitoa. Kestoeksistentialisti Didier Deschamps on tehnyt pelkästään onnistuneita valintoja ja Ranska on menestyksekkäästi varioinut pelitapaansa vastustajan mukaan. Turnauksen edetessä maailmanmestaruus on väliin vaikuttanut ennalta kirjoitetulta.

Belgia on ammuskellut Lucky Lukena pitkin preeriaa. Brasilia vastaan se käänsi esiin kirkkaanpunaisen turkkinsa ja jätti Etelä-Amerikan haukkomaan henkeään. Brasilian Jogo do Bicho näytti jo leijonan merkkiä, mutta humalaisen munkin aiheuttaman hämmennyksen jälkeen sarjakuvasankarit keräsivät kolehdin. Brasilia tulee vielä, mutta näissä kisoissa ruletin kuula pysähtyi punaiseen.

Ranskaa vastaan Roberto Martínezin hatusta täytyy löytyä uusi kani tai Artur Rimbaud astelee jälleen pöydälle, Charles Baudelaire tuo viinit ja illan päätteeksi Simone de Beauvoir nousee Kolinda Grabar-Kitarovićin vierelle aloittaakseen riehakkaan tanssin. Martinez osui kerran silmät sidottuna häränsilmään, mutta nyt maalitaulu saattaakin olla pelkkä kuvajainen, johon leijailevan pelivälineen N’Golo Kanté nappaa lennosta ja sen jälkeen valonnopeat Antoine Griezmann ja Kylian Mbappé puhkovat äänivallin.

Viinikuvaus: nuorista rypäleistä ikiaikaisella reseptillä keitetty olemassaoloa luotaava seos, jonka päällä tuhkaa Lucky Luken pistoolista ja loraus luostariolutta

Mate ja Chardonnay

MM-kisojen ensimmäisessä puolivälierä -ottelussa sekoitellaan Chardonnayn joukkoon matea. Tuhkimoa talutetaan teuraalle, sillä Ranska oli Argentiinaa vastaan todella vahva. Kengässä hiertää ja varpaita katkoo se, että Edison Cavani ei välttämättä pelaa. 3,5 miljoonaa taivaansinisenä sykkivää sydäntä ei ehkä pelastakaan Uruguayta. Uruguayn keskikentän lilliputit saattavat olla liian ison voimanponnistuksen edessä yrittäessään pitää ranskan gulliverejä köysissä. Etelä-Amerikasta puhaltava inkkarihenki on ohjaamassa laivan autiosaarelle. Perjantai on perjantai. Symboli ja pelipäivä.

Ranska kellisti kääpiöpäällikön eliittijoukot. Voitosta teki erityisen se, että jalkapallojumalat tarjosivat Didier Deschampsin rytmiryhmälle vastatuulta ja tylsiä miekkoja. Pelin kulku vaikutti väliin epäreilulta, mutta lopuksi tulostaulu lukittiin pelin kulun mukaiseen tulokseen. Ranskan pelisuunnitelma oli raikas kokonaisuus, jossa Blaise Matuidi ja N’Golo Kante pelasivat Lionel Messin ulos. Ranska vetäytyi ja luopui pallonhallinnasta. Voittaessaan pallon se iski räjähtävällä voimalla vastaan hyödyntäen sekä Kylian Mbappén ja Antoine Griezmannin nopeutta että Ángel Di Marían ja Cristian Pavónin taakseen jättämää tilaa. Ottelun tulos ei ehkä tee aivan oikeutta Deschampsin taktiikan nerokkuudelle, koska Argentiinan purjeissa oli taivaansinisiä kannattavien gauchojumalten Malbecin tuoksuinen henkäys.

Óscar Tabárez on jo kirjoittanut Uruguayn jalkapallohistoriaan H.C Anderesenit jatko-osineen. Portugalia vastaan joukkue oli kompakti, sopivan agressiivinen ja maalipaikoissaan kliininen. Uruguay prässäsi hetkittäin korkealta, mikä pakotti Portugalin avaamaan pitkillä syötöillä Cristiano Ronaldoa kohden. Muutoin Uruguay vetäytyi syvemmälle ja sekä tilkitsi keskikentän keskustan että loi selkeän ylivoiman oman rangaistusalueen sisälle. Se pelasi niin sanotusti omaa peliään.

Ranska tulee muuttamaan pelisysteemiään puolivälierä -otteluun. Uruguay pystyy pelaamaan sen skriptin mukaan, jossa se on parhaimmillaan eli tiukan ja kompaktin puolustusmuodostelman kautta. Englanti-Kolumbia oli tietyllä tavalla light-versio Uruguay-Ranska -ottelusta. James Rodriguez oli loukkaantuneena ja se saattoi tehdä juuri sen pienen pienen eron, jonka turvin Englanti lopulta pääsi jatkamaan kotimatkaansa. Illan ottelun polttavin kysymys on se, että pelaako Edison Cavani. Jos pelaa ja on täydessä kunnossa, tuhkimo saattaa vielä karata ahdistelijoiltaan, mutta mikäli Uruguay joutuu antamaan inkkariprinssinsä verran tasoitusta, koittaa lapsille nukkumaanmenoaika.

Viinikuvaus: satumaailman ja nuorten herrasmiesten fuusio

Thorin krapula

Islannin tarunhohtoinen tarina päättyi eilen

Islannin ihmejuna jäi eilen tylysti Pariisin asemalle. Ennakkoon vahvempi Ranska ratkaisi pelin nopeasti. Peliä ruodittaessa on tietysti ymmärrettävä, että vastakkain olivat kaksi perinteiltään ja pelaajamääriltään aivan erilaista jalkapallomaata. Ranska on yksi maailman parhaista jalkapallomaista, millä tahansa mittareilla mitattuna ja Islanti enemmänkin uusi tulokas, jonka pelissä ja jalkapallokulttuurissa osaset ovat loksahtaneet nopeasti ja poikkeuksellisen lujaa kohdalleen. Katsoin itse Islannin molemmat karsintamatsit Hollantia vastaan, ja huolimatta siitä, että Hollanti on Ranskaa heikompi joukkue, jäi Ranska-Islanti – ottelusta sellainen kuva ettei Islanti ollut aivan parhaimmillaan. Mitä siis tapahtui?

Islannin valmentaja Lars Lagerback ehti ottelun jälkeen jo kommentoida, ettei ollut tyytyväinen Islannin mentaaliseen puoleen. Hän sanoi joukkueensa tehneen helppoja virheitä. Lagerback uskoi itse selvästi voittoon ja välieräpaikkaan. Olisiko kuitenkin niin, että voitto Englannista tuli liian varhaiseen vaiheeseen? Englanti-voittoa juhlittiin kuin mestaruutta, vaikka turnausta oli vielä jäljellä. Olisiko niin, että jonkinlainen hyvänolon tunne oli hiipinyt joidenkin pelaajien ihon alle ja he eivät olleet pelissä niin läsnä kuin sen taso olisi vaatinut? Ranska rankaisi surutta.

Peli sinänsä noudatti ihan odotettua kaavaa. Ranska hallitsi peliä. Islanti vetäytyi ja pyrki suoraviivaisiin vastahyökkäyksiin. Taktisena twistinä oli se, että Ranska pudotti välillä prässinsä puoleen kenttään ja antoi Islannin tulla rauhassa ylemmäs avaamaan peliä. Tällä Ranska sai estettyä Islannin nopeat hyökkäykset ja pidettyä välimatkat omalla kenttäpuoliskolla tiiviinä, jolloin teknisesti hieman taitamattomamman Islannin olisi vaikeampaa rakentaa peliä. Ideana tämä oli varmasti pätevä, mutta Islanti pääsi silti puolittaisiin maalipaikkoihin fyysisyytensä ja kaksinkamppailuvoimansa ansiosta. Pelin kulkua yleisesti katsoessa kyseessä oli siis edelleen kumman tahansa peli.

11 minuuttia pelattu, Ranska pitää pallo omalla kenttäpuoliskolla ja Islannilla on hyvin koko joukkue pallon alla. Blaise Matuidi pelaa pari helppoa syöttökombinaatiota lähellä olevien pelaajien kanssa, pääsee puolen kentän hujakoille, antaa pitkän vapauttavan syötön Olivier Giroudille, joka painaa pallon maalivahdin jalkojen välistä maaliin. Maali tulee kuin tyhjästä.

Tilanne ei lähtökohtaisesti ollut kovinkaan vaarallinen. Selkein virhe on se, että Kari Arnason päästää Giroudin hiipimään selkänsä taakse. Hän on myös muuta puolustuslinjaa hieman ylempänä eli paitsioansa pettää. Giroud on syötön lähtiessä muutaman ratkaisevan askeleen edellä ja karkaa läpiajoon. Pieleen menee myös se, että Islannin oikea puolustaja Birkir Saevarsson yrittää katkaista syöttöä, pallo leijailee hänen ylitseen ja samalla Saevarsson jää pelitilanteen ulkopuolelle. Giroud ei ole laukaisutilanteessa parhaassa mahdollisessa kulmassa. Islannin maalivahti tulee varovasti vastaan. Laukaus on hyvä ja painava, mutta painuu sisään oikeastaan ainoasta mahdollisesta paikasta eli Hannes Haldorssonin jalkojen välistä. Väkisinkin tulee mieleen, että olisiko Haldorsson voinut pelata tilanteen toisin eli tulla aktiivisemmin peittämään laukausta. Tilanteessa Islannin maalilla ei ole muita Ranskan pelaajia eli syöttö keskelle ei ollut vaihtoehto.

Nopea avausmaali ei ole mikään katastrofi, vaikka se asettaakin Islannin hankalaan tilanteeseen. Peli- ilme ei sinänsä muutu avausmaalin jälkeen miksikään. Seuraava tapahtuma onkin Ranskan toinen maali. Antoine Griezmann antaa sisäänpäin kiertävän kulmapotkun maalille, Paul Pogba pelaa vahvasti ja junttaa pallon maaliin. Jon Bödvarrson ei pelaa tilannetta tarpeeksi kovaa. Kyseessä on kuitenkin 190cm pitkä ja 85kg painava pelaaja, jolla pitäisi pääpalloja puolustettaessa olla ylempi käsi vastustajaan nähden. Ongelma ei ole niinkään siinä, että hän ei voita palloa, vaan siinä ettei hän kykene edes horjuttamaan Pogbaa ja Pogban pusku lähtee voimalla alaspäin.

Ranska on ollut viimeistelyssään kliininen ja Islanti on haavoitettu. Se on periaatteessa pelissä vielä mukana. Tässä vaiheessa maalintekotilanteet ovat suunnilleen tasan, mutta Islannin virheet ovat olleet painavia ja ne ovat maksaneet maaleja.

Mentäessä ensimmäisen puoliajan loppua kohden pelin kuva on sellainen, että Islannin olisi parasta vain päästä 0-2 – tilanteessa puoliajalle. Skenaario näyttääkin toteutuvan, kunnes Gylfi Sigurdsson menettää luvattoman helposti pallon keskikentällä. Ranska saa puolittaisen vastaiskun. Bacary Sagna pääsee keskittämään. Kaksi Islannin pelaajaa hyppää samaan palloon, joka leijailee Griezmannille. Hän siirtää pallon taakseen Dimitri Payet:lle, joka ottaa kosketuksen sivuun sille puolelle, missä kaksi Islannin pelaajaa on tavoitellut pääpalloa ja laukoo pallon maaliin. Islannilla on tilanteessa kahdeksan kenttä pelaajaa pallon alla. Lisäksi tilanne ei kehity erityisen nopeasti, mutta silti kukaan ei ehdi blokkaamaan laukausta, vaan puolustuslinjaa makaa paikallaan sen sijaan, että se aktiivisesti liikkuisi palloa kohden. Jälleen kahden (pallon menetys + kahden puolustajan pelaaminen samaan keskitykseen) täysin vältettävissä olevan virheen seurauksena pallo on maalissa.

Kyyti on tässä vaiheessa kylmää. Islanti kaipaa puoliaikaa enemmän kuin mitään muuta. Pari minuuttia edellisestä selkä vastustajan maaliin päin oleva Giroud jatkaa pallon taakse. Näennäisen vaarattomassa tilanteessa Islannin puolustuslinja pettää. Arnason ei ole aivan keskittynyt tilanteessa ja kompuroi, Griezmann pääsee hänen selkänsä taakse ja viimeistelee tyylikkäästi 0-4 – osuman. Islannin tarina alkaa olla viimeisiä virkkeitä vaille valmis. Keskittyminen on pettänyt ja Ranska on rokottanut virheistä. Ranska ei ole laittanut Islantia mitenkään erityisen ahtaalle tai paineistettuun tilaan. Vaikuttaa että ottelu on ratkennut psykologisella tasolla. Islanti ei ollut täysin valmis tähän otteluun.

Islanti saa toisen puoliajan alkuun vielä maalin. Aivan hetkellinen toivon kipinä herää siitä, että suurin ihme on vielä näkemättä. Giroud sammuttaa kuitenkin Reykjavikin valot puskemalla pelin 1-5 – lukemiin. Tilanteessa Haldorsson pelaa itsensä ulos tavoittelemalla keskityspalloa, jota ei lopulta ole lähelläkään saada. Viimeinenkin Ranskan maali on seurausta henkilökohtaisesta ja vältettävissä olevasta virheestä.

Islannin tarina on poikkeuksellinen ja inspiroiva. Se pelasti kuitenkin turnauksen huonoimman puoliajan väärä joukkuetta vastaan väärään paikkaan. Siitä Islannista, joka dominoi otteluita Hollantia vastaan karsinnoissa ei oikein ollut pilketäkään Ranska –ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Sikäli sääli, mutta Islanti ilmiönä on kuitenkin yksi asia, joka näistä kisoista tulee jäämään eloon ja josta riittää kerrottavaa vielä tulevien vuosien ajan. Kreikat jäi kuitenkin tekemättä.

Viinikuvaus: tyylikästä valaanpyyntiä, mutta lopussa puoliajan verran hapanta turskaa.