FC Inter Turku-HIFK: magianmurtaja

Kupittaan parkkiksella poltetaan oktaania ja makkaraa. Lapset ovat yökylässä, joten saavumme peliin hyvissä ajoin. Portilla opimme, että on tärkeää päästää Seppo ensimmäisenä sisään tietyn lipuntarkastajan kautta. Tällöin Inter voittaa. Veritaksen terassilta on näkymä Kupittaa 2:lle, jossa naisten 8 vs. 8 peleissä pisteistä pelaavat Turun Pyrkivä ja RaiFun harrastejoukkue. Erotuomarikin on jo kaukaa omilta junnuvuosilta tuttu Heikki Jakonen. RaiFu laukoo enemmän kaukaa. Pyrkivä hakee murto- ja maalipaikkaa tikitakamaisella syöttöpelillä. Veritaksen terassille on tuotu makkaragrillit takaisin.

Interin ja HIFK:n pelin kuva ei ehdi vielä kunnolla valjeta, kun Sakari Mattila heittää sisäänpäin kiertävän vaparin Interin boksiin. Jostain syystä juuri se pelaaja, joka kaikkien todennäköisyyksien ja taivaan merkkien mukaan tulee olemaan kaikkien vaparien ja kulmien kohteena irtoaa puolustuksen merkkauksesta. Eero Markkanen lennättää ruhoaan ja syöksypuskee vieraat johtoon samalla, kun HIFK:n kannattajat rallattelevat omaa versiotaan Solnastakin tuttua Vi är Överalttia mukaillen. Kotikannattajat eivät lannistu, vaan oktaavit nousevat. Kannattajakatsomossa on tänäänkin reilusti Interin junnuja mukana. Äänekkäämmän kannatuksen lisäksi  tässä on rakentumassa jotain isompaa ja pitkäjänteisempää.

Interin ja HIFK:n peleissä viihdetakuu

Inter pääsee pelin päälle ja HIFK ottaa vastaan. Jostain syystä HIFK:n harvakseltaan lähtevät vastaiskut ovat kohtuuttoman sydäntätykyttäviä. En tiedä onko Mixu Paatelainen tuonut jo peliin jotain uutta reseptiikkaa vai riittääkö pelkkä preesens. HIFK:n Didis Lutumba-Pitah pistää silmään liukkaana ja vaikeasti pidettävänä pelaajana. Samoin kotijoukkueen Petteri Forsell näyttää pörräävän joka puolella kenttää ja tekevän oikeita ratkaisuja.

Reilu vartin pelin jälkeen HIFK:n Betolta lähtee huono avaus, johon Tommi Jyry pääsee väliin. Jyry ottaa aika rennosti tilanteen puolustavan HIFK -pakan välistä muutaman tikin itselleen ja singottaa pallon takayläkulmaan. Maali on palkintokaappi ja/tai kirjahyllykamaa helsinkiläiskuopiolaista futistaustaa omaavalta Jyryltä. Peli on sinimustasta näkökulmasta taas oikealla ralliradalla.

Puoliajan virvokkeet nautitaan tasatilanteessa. Traagisella tavalla grillimakkarat pääsevät loppumaan, mutta tämä tietää liikevaihdollisesti tuleviin matseihin hyvää. Oma tulosvetokin (3,4,5-1,2) näyttäisi olevan mallillaan.

Sinimustaa liekkiä kärryytetään heti toisen puoliajan aluksi, kun Forsellin keskityksen jälkeen pallo pomppaa HIFK:n rangaistusalueen rajalle. Pelaajamassasta vikkelimmät taka-askeleet ottaa Jyry, joka sitten vääntää kroppansa pallon taakse siten, että pallo sinkoaa vasempaan yläkulmaan. Toivottavasti Jyryllä oli tulta hylkivää pinnoitetta nappiksissa, sillä jalat ovat lämpimät. Forsell karjaisee kuuluvasti vielä keskiympyrässä ennen kuin HIFK lataa pallon taas peliin. Itselle tulee karjaisusta ikävä ja epärationaalinen etiäinen viime kauden päättäneestä SJK pelistä, jossa vastaavan karjaisun jälkeen SJK ratkaisi pelin.

Tommi Jyryn piiska on puhunut toistamiseen

Samaan hengenvetoon toteamme, että tulosveto on käytännössä varma. Tosin heitän leikkisästi, että tulen illan aikana Mallaskukossa kysymään sen, että miten h*lvetissä peli päättyikin lopulta 2-2. Kenties kaikki väärät aineet putoavat nyt noidan pataan, koska porteilla jo ennen ottelua varmistettu loitsu tulee purkautumaan.

Pragmaattisemmin ajatellen Inter ei saa johtoasemassa luotua riittäviä aihioita kolmanteen maaliin eli sen pallonhallinta on verrattain tehotonta. HIFK käy enteellisesti kolauttamassa pallon tuplana rimaan Interin johtomaalin jälkeen, mikä alleviivaa sitä, että niin kauan kuin peli on maalin peli, niin sattumille ja onnenkantamoisille jää oma optionsa pelin kulkuun.

Kellossa ei ole kahdeksaakymppiä, kun pelin kumiukkoa aletaan taittelemaan uuteen asentoon. Lutumba-Pitah puikkelehtii vasemmalta laidalta parin Interin pelaajan välistä boksiin. David Haro nousee sen verran reppuselkään ja takajaloille, että Lutumba-Pitah kellahtaa nurmelle. Pilkulle mennään ja sen Sakari Mattila laittaa varmasti sisään. 2-2 ja jottain tarttis tehrä.

No Inter tekeekin. Peli painetaan väkisin HIFK:n päätyyn ja kohta Rodrigo Arciero ohjaa pallon HIFK:n ylärimaan. Sen jälkeen Beto räpeltää pallon David Harolle, joka nostaa pallon kohti HIFK:n maalia. Koko ottelun aika lailla näkymättömissä ollut Sergei Eremenko nousee niin sanotusti verkolle ja lentopallopassarin elkein peippaa pallon maalin yli. Punainen kortti nousee ja uskoisin, että kollektiivisen ajattelun sanapilvestä korostuu yksi asia yli muiden: Luis Suárez

Jälkipeleistä pöllityn lausahduken mukaisesti Benjamin Källmanin pilkku lentää valitettavasti Lausteelle. On myös relevanttia kysyä, että olisiko tämä ollut kuitenkin Jyryn paikka. Petri Viljanen päättää pian pelin. Tulos ei laskeudu täysin ohdakkeetta kannattajille ja sarjassa viimeisenä olevalle Mixu Paatelaisen HIFK:lle pudotetut pinnat ottavat selvästi seuraylpeyden päälle. Palaute jälkipeleissä on osin rapsakkaa ennen kuin ihmiset valuvat Veritakselta muihin viikonlopun rientoihin. Sinänsä peli jatkaa sitä narratiivia, jossa Interin ja HIFK:n matsit ovat draamankaareltaan kutkuttavia ja viihdyttäviä mittelöitä.

Lopputuloksesta huolimatta seurakultuuria lujitettiin

Kysyn jo etukäteen kaverilta sen aiemman 2-2 lopputulemaan liittyvän kysymyksen ettei sitä tarvitse koko iltaa hilloa.

Viini: sattumia joukossa

Suomi-Färsaaret 4-6

Suomen surulliset EM-karsinnat ovat ohi, vaikka neljä peliä olisi vielä jäljellä. Päävalmentaja heittelee irtopalloja materiaalin ja yksittäisten epäonnistumisten suuntaan. Viimeisessä pelissä jopa fanien käytös hämmästytti ja kummastutti Mika-Mattia. Materiaalia on turha syyttää. Suomen edellä lohkossa on Färsaaret. Islanti on veturina lohkossa, jossa ovat lisäksi Hollanti, Tšekki ja Turkki. Lisäksi karsintalohkojaan johtavat muun muassa Wales ja Slovakia. Nämä joukkueet eivät myöskään vilise maailmanluokan supertähtiä. Suomen joukkueen rungosta löytyy Venäjän ja Tanska liigan ’parhaat pelaajat’. Kapteenina on yksi Hollannin liigan ykköstoppareista. Lisäksi joukkueen runkopelaajia kosiskellaan jatkuvasti kovempiin sarjoihin. Yksittäisten suomalaisten jalkapalloilijoiden urat ovat siis trendiltään nousevia samalla kun Suomen maajoukkue raapii pohjaa niin, että kipeää tekee. Nykyisellä materiaalilla ei varmasti EM-kisoja olisi voitettu, mutta on täyttä höpöhöpöä perustella pelaajamateriaalilla sitä, että Suomella kasassa neljä pistettä kuudesta pelistä yhdessä karsintojen helpoimmista lohkoista.

Kannattajilta toivotaan jonkinlaista heräämistä siihen todellisuuteen, että tämä on Suomen jalkapallon oikea taso. Tähän miinaan ei kannata myöskään astua. Käynnissä olevien karsintojen aikana ainoa mitattava asia on ollut sen projektin taso, jonka yksiselitteisenä tavoitteena oli viedä Suomi EM-kisoihin. Projektia voi pilkkoa pienempiin osiin, kuten valmentajaan, taktiikkaan, yksittäisten pelaajien rooliin joukkueessa tai yksittäisten otteluiden merkitykseen osana kokonaistavoitetta. Ohi ammuttujen laukausten määrä on suuri. Projekti on epäonnistunut. Sitä voisi ruoskia erilaisin adjektiivein, mutta se lienee turhaa. Eniten pistelee se, että toiminta on jonkin aikaa ollut tahdotonta. Siinä vaiheessa, kun homma lähti lipsumaan, korjausliikettä ei uskallettu tai tahdottu tehdä. Nyt kyytii kieppuu hervottomasti alamäkeen ja tömähtää penkareeseen, kun Suomen ja Pohjois-Irlannin välinen peli lokakuussa puhalletaan päättyneeksi.

Pitäisikö valmentaja sitten vaihtaa? Olisi pitänyt Romania tappion jälkeen. Olisi pitänyt ensimmäisen Unkari tappion jälkeen. Pitäisikö valmentaja nyt sitten vaihtaa on lähtökohtaisesti monisyisempi kysymys. Taloudelliset reaaliteet painavat, mutta ollaanko kohta tilanteessa, että on mahdotonta houkutella seuraavan projektiin riittävän hyvää valmentajaa tai että maajoukkueessa pelaamisesta tulee ennemminkin taakka ja rasite yksittäisen pelaajan uralle? Tämä projekti ei enää pese kasvojaan. Se korkeintaan läpsyttelee vettä poskille Suomen voittaessa kaikki loput pelit. Mika-Mika maassakaan kukaan ei vanhene.

Sääliksi käy valmentajaa. Sääliksi käy joukkueen kapteenia ja muita pelaajia. Sääliksi käy myös meitä suomalaisia jalkapallokannattajia, joiden yhtenä haaveena on, että edes kerran oman elämänkaareensa aikana näkisi Suomen jalkapallomaajoukkueen arvokisoissa. Sääliksi käy ne tuhannet suomalaiset jalkapallojuniorit, jotka hakevat vahvistusta lajivalinnalleen maassa, jossa luistimet ovat terävät ja kiekko liikkuu liukkaasti. Sääliksi käy, mutta onneksi kesä tulee.

Viinikuvaus: Katkeraa kalkkia

Suomen EM-karsinnat: kaikkien aikojen mahalasku?

Suomen jalkapallomaajoukkueen EM-karsintataipaleesta on hyvää vauhtia tulossa kaikkien aikojen mahalasku. Lohkojaon selvittyä vaikutti siltä, että nyt ovat tähdet vihdoinkin kohdillaan ja kisoihin pääsy ei välttämättä vaadi edes ihmetekoja. Suomi oli saanut rauhassa hioa pelisysteemiään edellisissä karsinnoissa Mika-Matti Paatelaisen johdolla ja runkopelaajat olivat kartuttaneet kokemusta kansainvälisillä kentillä. Suomen kanssa samaan lohkoon arvotaan ylemmistä karsintakoreista sekavissa tilanteissa olleet Kreikka, Romania ja Unkari. Lisäksi lohko täydentyy vielä Pohjois-Irlannilla ja Färsaarilla.

Samaan aikaan, kun Suomi eli poikkeuksellisessa palloiluhuumassa lento- ja koripallomaajoukkueiden arvokisaesiintymisten myötä, Niklas Moisander puolustuksen alimpana pelaajana antaa hasardisyötön Färsaarten Christian Holstille, joka pistää pallon pussiin ja vie Färsaaret Suomea vastaan puoliajalle 1-0 shokkijohdossa. Suomen kaikkien aikojen karsinnat olivat kriisissä ennen kuin ne olivat kunnolla alkaneetkaan. Suomi kääntää ottelun toisella puoliajalla, vaikka nopean tasoituksen jälkeen voittomaalia joudutaan odottamaan tuskaisen kauan. Tilastojen valossa kaikki näyttää kulkeneen vähintäänkin kohtalaisesti, joten ottelun vaikeudet voidaan laittaa alkukankeuden ja huonon tuurin piikkiin. Jälkikäteen ajateltuna ottelu antoi signaalin siitä, että Suomen joukkue ei ole siinä tikissä, missä sen tulisi olla. Suomen osalta asiat lähtivät pian eskaloitumaan väärään suuntaan.

Suomen koripallomaajoukkue sulaa ratkaisevilla hetkillä ja henkilökohtaisten virheiden takia mitalisijat karkaavat myös lentopallomaajoukkueelta. Suomen futisjoukkueella koitti tuplakotiottelut Kreikkaa ja Romaniaa vastaan. Kreikkaa iskee Olympiastadionilla 0-1 maalin ja epätoivo hiipii jälleen futisfanin puseroon. Suomi pystyy tasoittamaan pelin toisen puoliajan alkupuolella. Hetkellisesti tulee mieleen, että onko tässä joukkueessa jotain erityistä, kun se pystyy toistamiseen nousemaan taka-ajoasemasta. Palloa ei saada maaliin toista kertaa ja Suomi jää tasapeliin Kreikkaa vastaan. Tulos on kieltämättä pieni pettymys, mutta edelleen voidaan ajatella, että kotitasapeli ennakolta lohkon kovinta joukkuetta vastaan kestetään. Tosiasiassa Kreikka on historiallisen huonossa vireessä ja häviää seuraavaksi kotiottelunsa sekä Pohjois-Irlantia että Färsaaria vastaan. Suomi oli siis ennen viidettä kierrosta ainoa joukkue, joka on pudottanut pisteitä Kreikalle.

Heti Kreikka-ottelun perään Suomi häviää tylysti kotiottelunsa Romanialle. Viimeistään nyt vaikuttaa olevan karsintojen haukkakohta. Päävalmentajalle vaaditaan potkuja ja jossain kunnianhimoisemmassa jalkapallomaassa ne olisi varmasti annettu. Periaatteessa EM-unelma elää ja voi hyvin vielä tässä vaiheessa, mutta pelilliset esitykset eivät ole lupauksia herättäviä. Sen lisäksi, että Suomen pelisysteemi ei toimi, pistää silmiin pelaajien taistelutahdon puute. Materiaalista ja taktista rajallisuutta voi jalkapallossa edelleen kompensoida riittävällä asenteella ja työnteolla, mutta Suomi vaikuttaa enemmänkin lannistuneelta kuin voitonjanoiselta joukkueelta. Ilmiö on sinänsä erikoinen. Mika-Matti Paatelainen oli pelaajana ennemminkin tahto kuin taito- tai taktinen pelaaja. Hänestä ei ehkä ollut lupaa odottaakaan varsinaista taktista velhoa, vaan nimenomaan taisteluhengen ja oikean asenneilmapiirin luojaa, mutta Suomen jalkapallomaajoukkue on kipsissä sekä pelillisesti että mentaalisesti.

Kori- ja lentopallo on unohdettu. Futiksessa sama valmentaja jatkaa samalla pelisysteemillä. Suomi häviää tasaisen matsin Unkarille. Sama valmentaja jatkaa samalla pelisysteemillä. Pohjois-Irlannilta tulee kylmää kyytiä heti ensimmäisellä puoliajalla. Suomi pääsee paitsiomaalin ansiosta muutamaksi minuutiksi Pohjois-Irlannin kintereille. Suomi saa kulmapotkun, kun 90+3 minuuttia on pelattu. Pohjois-Irlanti ottaa kaikki pelaajansa boksin sisälle kulmapotkua vastaanottamaan. Jostain käsittämättömästä syystä Suomi jättää maalivahdin ja kaksi pelaajaa pois hyökkäyskolmannekselta. Todennäköisesti on sovittu, että kulmapotku annetaan etutolpalle, koska pelaajat ryntäävät sitä kohti. Pallo leijailee etualueen ryhmityksen yli ja putoaa maalin eteen parhaalle mahdolliselle maalintekosektorille...missä ei ole yhtään suomalaista pelaajaa. Boksin reunalla Roman Eremenkoa ja kakkospalloja vartioiva irkkupelaaja ottaa muutaman juoksuaskeleen kohti omaa maaliaan ja lähettää sekä pallon että Suomen toiveet suorasta jatkopaikasta kohti Belfastin sateista ja tuulista taivasta.

Suomi pelaa kesäkuussa kotiottelun Unkaria vastaan. Voittamalla ottelun Suomi nousisi kilpailemaan lohkon kolmossijasta eli teoreettiset mahdollisuudet EM-kisoihin vielä olisi olemassa. Jalkapallomaajoukkue tarvitsisi nyt rohkeutta, taistelutahtoa ja ennen kaikkea uutta ilmettä. Tilanne ei ole täysin toivoton, mutta se on huomattavasti haastavampi, mitä sen pitäisi tässä vaiheessa olla. Nykyinen systeemi on mielestäni viimeistään nyt katsottu, ja syteen tai saveen, Unkaria vastaan halutaan nyt vihdoin nähdä jotain muuta.

Kampanjan viinikuvaus: Pitkään kypsytetty, yllätyksetön, jälkimaku puinen ja jopa kuusinen