Kupittaan parkkiksella poltetaan oktaania ja makkaraa. Lapset ovat yökylässä, joten saavumme peliin hyvissä ajoin. Portilla opimme, että on tärkeää päästää Seppo ensimmäisenä sisään tietyn lipuntarkastajan kautta. Tällöin Inter voittaa. Veritaksen terassilta on näkymä Kupittaa 2:lle, jossa naisten 8 vs. 8 peleissä pisteistä pelaavat Turun Pyrkivä ja RaiFun harrastejoukkue. Erotuomarikin on jo kaukaa omilta junnuvuosilta tuttu Heikki Jakonen. RaiFu laukoo enemmän kaukaa. Pyrkivä hakee murto- ja maalipaikkaa tikitakamaisella syöttöpelillä. Veritaksen terassille on tuotu makkaragrillit takaisin.
Interin ja HIFK:n pelin kuva ei ehdi vielä kunnolla valjeta,
kun Sakari Mattila heittää sisäänpäin kiertävän vaparin Interin boksiin.
Jostain syystä juuri se pelaaja, joka kaikkien todennäköisyyksien ja taivaan
merkkien mukaan tulee olemaan kaikkien vaparien ja kulmien kohteena irtoaa puolustuksen
merkkauksesta. Eero Markkanen lennättää ruhoaan ja syöksypuskee vieraat johtoon
samalla, kun HIFK:n kannattajat rallattelevat omaa versiotaan Solnastakin tuttua Vi
är Överalttia mukaillen. Kotikannattajat eivät lannistu, vaan oktaavit nousevat.
Kannattajakatsomossa on tänäänkin reilusti Interin junnuja mukana. Äänekkäämmän
kannatuksen lisäksi tässä on rakentumassa jotain isompaa ja
pitkäjänteisempää.
Interin ja HIFK:n peleissä viihdetakuu |
Inter pääsee pelin päälle ja HIFK ottaa vastaan. Jostain syystä HIFK:n harvakseltaan lähtevät vastaiskut ovat kohtuuttoman sydäntätykyttäviä. En tiedä onko Mixu Paatelainen tuonut jo peliin jotain uutta reseptiikkaa vai riittääkö pelkkä preesens. HIFK:n Didis Lutumba-Pitah pistää silmään liukkaana ja vaikeasti pidettävänä pelaajana. Samoin kotijoukkueen Petteri Forsell näyttää pörräävän joka puolella kenttää ja tekevän oikeita ratkaisuja.
Reilu vartin pelin jälkeen HIFK:n Betolta lähtee huono
avaus, johon Tommi Jyry pääsee väliin. Jyry ottaa aika rennosti tilanteen puolustavan HIFK -pakan välistä muutaman tikin itselleen ja singottaa pallon
takayläkulmaan. Maali on palkintokaappi ja/tai kirjahyllykamaa
helsinkiläiskuopiolaista futistaustaa omaavalta Jyryltä. Peli on sinimustasta
näkökulmasta taas oikealla ralliradalla.
Puoliajan virvokkeet nautitaan tasatilanteessa. Traagisella
tavalla grillimakkarat pääsevät loppumaan, mutta tämä tietää
liikevaihdollisesti tuleviin matseihin hyvää. Oma tulosvetokin (3,4,5-1,2)
näyttäisi olevan mallillaan.
Sinimustaa liekkiä kärryytetään heti toisen puoliajan aluksi,
kun Forsellin keskityksen jälkeen pallo pomppaa HIFK:n rangaistusalueen rajalle.
Pelaajamassasta vikkelimmät taka-askeleet ottaa Jyry, joka sitten vääntää
kroppansa pallon taakse siten, että pallo sinkoaa vasempaan yläkulmaan.
Toivottavasti Jyryllä oli tulta hylkivää pinnoitetta nappiksissa, sillä jalat
ovat lämpimät. Forsell karjaisee kuuluvasti vielä keskiympyrässä ennen kuin
HIFK lataa pallon taas peliin. Itselle tulee karjaisusta ikävä ja
epärationaalinen etiäinen viime kauden päättäneestä SJK pelistä, jossa
vastaavan karjaisun jälkeen SJK ratkaisi pelin.
Tommi Jyryn piiska on puhunut toistamiseen |
Samaan hengenvetoon toteamme, että tulosveto on käytännössä varma. Tosin heitän leikkisästi, että tulen illan aikana Mallaskukossa kysymään sen, että miten h*lvetissä peli päättyikin lopulta 2-2. Kenties kaikki väärät aineet putoavat nyt noidan pataan, koska porteilla jo ennen ottelua varmistettu loitsu tulee purkautumaan.
Pragmaattisemmin ajatellen Inter ei saa johtoasemassa luotua
riittäviä aihioita kolmanteen maaliin eli sen pallonhallinta on verrattain tehotonta.
HIFK käy enteellisesti kolauttamassa pallon tuplana rimaan Interin johtomaalin
jälkeen, mikä alleviivaa sitä, että niin kauan kuin peli on maalin peli, niin
sattumille ja onnenkantamoisille jää oma optionsa pelin kulkuun.
Kellossa ei ole kahdeksaakymppiä, kun pelin kumiukkoa
aletaan taittelemaan uuteen asentoon. Lutumba-Pitah puikkelehtii vasemmalta
laidalta parin Interin pelaajan välistä boksiin. David Haro nousee sen verran
reppuselkään ja takajaloille, että Lutumba-Pitah kellahtaa nurmelle. Pilkulle
mennään ja sen Sakari Mattila laittaa varmasti sisään. 2-2 ja jottain tarttis
tehrä.
No Inter tekeekin. Peli painetaan väkisin HIFK:n päätyyn ja kohta Rodrigo Arciero ohjaa pallon HIFK:n ylärimaan. Sen jälkeen Beto räpeltää pallon David Harolle, joka nostaa pallon kohti HIFK:n maalia. Koko ottelun aika lailla näkymättömissä ollut Sergei Eremenko nousee niin sanotusti verkolle ja lentopallopassarin elkein peippaa pallon maalin yli. Punainen kortti nousee ja uskoisin, että kollektiivisen ajattelun sanapilvestä korostuu yksi asia yli muiden: Luis Suárez
Jälkipeleistä pöllityn lausahduken mukaisesti Benjamin Källmanin
pilkku lentää valitettavasti Lausteelle. On myös relevanttia kysyä, että
olisiko tämä ollut kuitenkin Jyryn paikka. Petri Viljanen päättää pian pelin. Tulos
ei laskeudu täysin ohdakkeetta kannattajille ja sarjassa viimeisenä olevalle Mixu
Paatelaisen HIFK:lle pudotetut pinnat ottavat selvästi seuraylpeyden päälle.
Palaute jälkipeleissä on osin rapsakkaa ennen kuin ihmiset valuvat Veritakselta
muihin viikonlopun rientoihin. Sinänsä peli jatkaa sitä narratiivia, jossa Interin ja HIFK:n matsit ovat draamankaareltaan kutkuttavia ja viihdyttäviä mittelöitä.
Lopputuloksesta huolimatta seurakultuuria lujitettiin |
Kysyn jo etukäteen kaverilta sen aiemman 2-2 lopputulemaan liittyvän kysymyksen ettei sitä tarvitse koko iltaa hilloa.
Viini: sattumia joukossa
Interin ongelma on se että verkko heiluu kyllä mutta molemmissa päissä, jos omissa vuoto tukitaan haastaa ihan kenet vain liigassa. Onko valmennuksen ja joukkueen kombinaatio kunnossa ? Härmäläisen joukkueen valmentaminen on omanlaistaan, se on niin kummallinen tämä meikäläisten mentaliteetti.
VastaaPoistaInterin identiteettiin tosiaan kuuluu hyökkäävä futis. Se ei tosin poissulje sitä, että esimerkiksi tässä pelissä molemmat HIFK:n maalit olisi ollut estettävissä. Graun projekti ottaa vielä alkuaskeleitaan...eli olisin itse vielä kärsivällinen.
Poista