FC Inter Turku-HIFK: magianmurtaja

Kupittaan parkkiksella poltetaan oktaania ja makkaraa. Lapset ovat yökylässä, joten saavumme peliin hyvissä ajoin. Portilla opimme, että on tärkeää päästää Seppo ensimmäisenä sisään tietyn lipuntarkastajan kautta. Tällöin Inter voittaa. Veritaksen terassilta on näkymä Kupittaa 2:lle, jossa naisten 8 vs. 8 peleissä pisteistä pelaavat Turun Pyrkivä ja RaiFun harrastejoukkue. Erotuomarikin on jo kaukaa omilta junnuvuosilta tuttu Heikki Jakonen. RaiFu laukoo enemmän kaukaa. Pyrkivä hakee murto- ja maalipaikkaa tikitakamaisella syöttöpelillä. Veritaksen terassille on tuotu makkaragrillit takaisin.

Interin ja HIFK:n pelin kuva ei ehdi vielä kunnolla valjeta, kun Sakari Mattila heittää sisäänpäin kiertävän vaparin Interin boksiin. Jostain syystä juuri se pelaaja, joka kaikkien todennäköisyyksien ja taivaan merkkien mukaan tulee olemaan kaikkien vaparien ja kulmien kohteena irtoaa puolustuksen merkkauksesta. Eero Markkanen lennättää ruhoaan ja syöksypuskee vieraat johtoon samalla, kun HIFK:n kannattajat rallattelevat omaa versiotaan Solnastakin tuttua Vi är Överalttia mukaillen. Kotikannattajat eivät lannistu, vaan oktaavit nousevat. Kannattajakatsomossa on tänäänkin reilusti Interin junnuja mukana. Äänekkäämmän kannatuksen lisäksi  tässä on rakentumassa jotain isompaa ja pitkäjänteisempää.

Interin ja HIFK:n peleissä viihdetakuu

Inter pääsee pelin päälle ja HIFK ottaa vastaan. Jostain syystä HIFK:n harvakseltaan lähtevät vastaiskut ovat kohtuuttoman sydäntätykyttäviä. En tiedä onko Mixu Paatelainen tuonut jo peliin jotain uutta reseptiikkaa vai riittääkö pelkkä preesens. HIFK:n Didis Lutumba-Pitah pistää silmään liukkaana ja vaikeasti pidettävänä pelaajana. Samoin kotijoukkueen Petteri Forsell näyttää pörräävän joka puolella kenttää ja tekevän oikeita ratkaisuja.

Reilu vartin pelin jälkeen HIFK:n Betolta lähtee huono avaus, johon Tommi Jyry pääsee väliin. Jyry ottaa aika rennosti tilanteen puolustavan HIFK -pakan välistä muutaman tikin itselleen ja singottaa pallon takayläkulmaan. Maali on palkintokaappi ja/tai kirjahyllykamaa helsinkiläiskuopiolaista futistaustaa omaavalta Jyryltä. Peli on sinimustasta näkökulmasta taas oikealla ralliradalla.

Puoliajan virvokkeet nautitaan tasatilanteessa. Traagisella tavalla grillimakkarat pääsevät loppumaan, mutta tämä tietää liikevaihdollisesti tuleviin matseihin hyvää. Oma tulosvetokin (3,4,5-1,2) näyttäisi olevan mallillaan.

Sinimustaa liekkiä kärryytetään heti toisen puoliajan aluksi, kun Forsellin keskityksen jälkeen pallo pomppaa HIFK:n rangaistusalueen rajalle. Pelaajamassasta vikkelimmät taka-askeleet ottaa Jyry, joka sitten vääntää kroppansa pallon taakse siten, että pallo sinkoaa vasempaan yläkulmaan. Toivottavasti Jyryllä oli tulta hylkivää pinnoitetta nappiksissa, sillä jalat ovat lämpimät. Forsell karjaisee kuuluvasti vielä keskiympyrässä ennen kuin HIFK lataa pallon taas peliin. Itselle tulee karjaisusta ikävä ja epärationaalinen etiäinen viime kauden päättäneestä SJK pelistä, jossa vastaavan karjaisun jälkeen SJK ratkaisi pelin.

Tommi Jyryn piiska on puhunut toistamiseen

Samaan hengenvetoon toteamme, että tulosveto on käytännössä varma. Tosin heitän leikkisästi, että tulen illan aikana Mallaskukossa kysymään sen, että miten h*lvetissä peli päättyikin lopulta 2-2. Kenties kaikki väärät aineet putoavat nyt noidan pataan, koska porteilla jo ennen ottelua varmistettu loitsu tulee purkautumaan.

Pragmaattisemmin ajatellen Inter ei saa johtoasemassa luotua riittäviä aihioita kolmanteen maaliin eli sen pallonhallinta on verrattain tehotonta. HIFK käy enteellisesti kolauttamassa pallon tuplana rimaan Interin johtomaalin jälkeen, mikä alleviivaa sitä, että niin kauan kuin peli on maalin peli, niin sattumille ja onnenkantamoisille jää oma optionsa pelin kulkuun.

Kellossa ei ole kahdeksaakymppiä, kun pelin kumiukkoa aletaan taittelemaan uuteen asentoon. Lutumba-Pitah puikkelehtii vasemmalta laidalta parin Interin pelaajan välistä boksiin. David Haro nousee sen verran reppuselkään ja takajaloille, että Lutumba-Pitah kellahtaa nurmelle. Pilkulle mennään ja sen Sakari Mattila laittaa varmasti sisään. 2-2 ja jottain tarttis tehrä.

No Inter tekeekin. Peli painetaan väkisin HIFK:n päätyyn ja kohta Rodrigo Arciero ohjaa pallon HIFK:n ylärimaan. Sen jälkeen Beto räpeltää pallon David Harolle, joka nostaa pallon kohti HIFK:n maalia. Koko ottelun aika lailla näkymättömissä ollut Sergei Eremenko nousee niin sanotusti verkolle ja lentopallopassarin elkein peippaa pallon maalin yli. Punainen kortti nousee ja uskoisin, että kollektiivisen ajattelun sanapilvestä korostuu yksi asia yli muiden: Luis Suárez

Jälkipeleistä pöllityn lausahduken mukaisesti Benjamin Källmanin pilkku lentää valitettavasti Lausteelle. On myös relevanttia kysyä, että olisiko tämä ollut kuitenkin Jyryn paikka. Petri Viljanen päättää pian pelin. Tulos ei laskeudu täysin ohdakkeetta kannattajille ja sarjassa viimeisenä olevalle Mixu Paatelaisen HIFK:lle pudotetut pinnat ottavat selvästi seuraylpeyden päälle. Palaute jälkipeleissä on osin rapsakkaa ennen kuin ihmiset valuvat Veritakselta muihin viikonlopun rientoihin. Sinänsä peli jatkaa sitä narratiivia, jossa Interin ja HIFK:n matsit ovat draamankaareltaan kutkuttavia ja viihdyttäviä mittelöitä.

Lopputuloksesta huolimatta seurakultuuria lujitettiin

Kysyn jo etukäteen kaverilta sen aiemman 2-2 lopputulemaan liittyvän kysymyksen ettei sitä tarvitse koko iltaa hilloa.

Viini: sattumia joukossa

FC Inter-FC Haka: jättiläisiä

Timo Furuholm kuittaa ennen ottelun alkua palkinnoksi 100 bisseä (alkoholitonta) sadasta kilpailullisissa otteluissa tehdyistä maaleista. Paahteisen päivän jälkeen ilma on mukavasti viilennyt, kun futisviikkoa päätetään Veritaksella. Interillä oli jahtilautasella sarjan kärkipaikka, koska samaan aikaan KuPS ja HJK nykivät samaa köyttä Kuopiossa. Haka yritti napata pyydyksiinsä kauden ensimmäistä voittoa. Ansalankoja oli vierasjoukkueelle virittelemässä noin kourallinen innokkaimpia Hakapeliittoja. Oman jännityselementtinsä kotijoukkueen kannattajille toi viikolta haettu saaritappio. Pystyisivätkö sinimustat palaamaan omalle tasolleen?

Sata alkoholitonta. Check.

FC Inter nappaa pallollisen pelin heti alussa kengänkärjelleen. Hyökkäyspeli ei itsessään ole etenkään alussa mitään historian lennokkainta, vaan siinä on pieniä kaikuja edellisestä ottelusta. Tosin Haka on selvästi lähettänyt omat vakoojansa saarelle. Se puolustaa pitkällä linjalla syvältä. Valkeakoskisilta puuttuu oma Ademinsa, joten hyökkäyspelin pelikirja on varsin suoraviivainen: korkeita palloja Eero Markkaselle painittavaksi ja joku samoille sektoreille osuva perään. Vierasjoukkueen ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että Interin Ketting-Hämäläinen-Haukioja -akseli vie pääpallot Markkasen kolossialisesta preesenssistä huolimatta. Erityisesti Ketting kiipeää kerta toisensa jälkeen jättiläisen harteille ja palauttaa pallon samaan suuntaan, mistä se on alun perin tullutkin.

Palloa pisimmälle ja lähimmät perään

Saarelta haetut orastavat traumat karisevat Veritaksen nurmlle, kun Interin ykkösjätti Taiki Kagayama näyttää pääpelin mallia ja liippaa Martti Haukiojan lähettämän keskityspallon Furuholmille. Hetken näyttää, että Furuholm ajautuu jo ulos maalintekosektorilta, mutta niin vain kovassa tikissä oleva sinimustien ikinuori legenda taittaa pallon Hakan maaliin. Furuholm käy imemässä hyvä energiat kannattajakatsomon edestä ja peli ottaa turkulaisittain hyvää jengaa. Pelissä talsitaan samoilla askelilla toiselle puoliajalle.

Toinen puoliaika kaiuttaa samasta kaikukopasta kuin Interin edellinen kotipeli. Huolimatta hyvästä otteesta Interin toinen maali antaa odottaa itseään. Lisäksi D-katsomoon näyttää, että tuomarilinja ei ainakaan keltakorttien osalta löydä merimerkkejä ja lappuja nousee, milloin mitenkin. Pientä punakortin ja käsirysyn auraa on jälleen Kupittaan ilmanalassa, ja Haka on yhden onnekkaan pompun päässä tasoituksesta. Inter pelaa kuitenkin kypsästi ja Hakan ratsukko ei pomppaa tänään kahdelle jalalle.

Muistutuksena vielä, että millaisesta tilanteesta aiemmin nousi kortti

Ennen loppuvihellystä Interin jättiläisduon toinen pari Elias Mastokangas jatkaa päällä Marttisen lähettämän pallon loukkaantumisensa jälkeen askel askeleelta parempaa pelivirettä kohti kipittävälle Matias Ojalalle, jonka määrämittainen nosto jättää Michael Hartmannin haromaan tyhjää. Jose Riveiro hoitaa jälleen leipätyönsä hienosti ja palauttaa tasapainon kotimaisen jalkapallon universumiin. Siinä ohessa Inter Turku kiipeää sarjataulukon kärkeen.

Jose Riveiron lisäksi Timo Furuholm ja Martti Haukioja olivat turkulaisten parhammistoa

Viinikuvaus: riittävän hyvää yllähyllyltä

Huuhkajat lennolla

Petteri Forsell nostaa kädet ilmaan, kun Teemu Pukki karkaa Viron puolustuslinjalta. Eero Markkanen rynnii kohti takatolppaa ja muuttaa pelin kontekstia juuri sen verran, että Pukin laukaus painuu Mikhel Aksalun käsien läpi maaliin. Suomi ottaa kolmannen perättäisen 1-0 voiton Uefan Nations leaguessa. Pukki jää ottelun jälkeen halailemaan ja kättelemään Tallinaan matkanneita suomalaiskannattajia.

Viasatin studiossa Keith Armstrong ruotii pelin tasoa ja osuu varmasti analyysissään oikeisiin asioihin. Huuhkajien kannattajille ottelussa on kuitenkin kyse muusta. Suomi lähti puuduttamaan vieraskentällä ennalta heikompaa vastustajaa pallonhallinnalla ja palkinto tuli ottelun lopussa lisäajalla. Tapahtumaketjujen psykologinen ulottuvuus on väkevämpi kuin se ettei huuhkajien pelisuunnitelma toiminut yhtä näyttävällä ja tehokkaalla tavalla kuin esimerkiksi Manchester Cityn vastaava samankaltaisessa ottelussa. Huuhkajien ylle on rakentumassa voittava aura, jota toki ovat edesauttaneet sopivat olosuhteet, mutta siitä ei kuitenkaan ole kovin kauaa aikaa, kun mitkään olosuhteet eivät olleet riittävät ja futisfanien sydämiä särjettiin kuin liukuhihnalla.

Markku Kanerva on tehnyt huuhkajien pelistä yksinkertaista. Tietynlainen maalaisjärki on huokunut Kanervan huuhkajien pelistä. Yllätyksellisyyden ja taikatemppujen sijaan pelataan realistisesti omien vahvuuksien ja rajoitteiden mukaan. Vastustajakin huomioidaan: kun ollaan parempia hyökätään ja kun ollaan heikompia tai johdossa niin puolustetaan. Nyanssitasolla Rive joukkoineen on varmasti paljon paljon syvemmällä pelissä, mutta selkeys on se, mikä futisfanille otteluista välittyy. Huuhkajien keskikentän ja puolustuksen tiiviit ja harmonisesti liikkuvat neljän rivistöt ovat kauneinta, mitä suomalainen jalkapallo on hetkeen näyttänyt. Pelaajat vaikuttavat myös nauttivan siitä pyhästä yksinkertaisuudesta, jolla Suomi on nyt kulkenut voitosta voittoon. Silmät tuikkivat ja hymyä täytyy hieman imeä takaisinpäin.

Viinikuvaus: pelkistetty ja toimiva