Thomas Tuchel ja Chelsea: mikä muuttui?

Thomas Tuchel vaikuttaa kääntäneen Chelsean kurssin yhden yössä. Frank Lampardin siniset olivat valuneet ulos europelipaikoilta, kun Roman Abramovitš heilautti jälleen viikatettaan ja lankun viereen ruorille houkuteltiin PSG:stä potkut saanut Tuchel. Tuchelin kerrottiin toivoneen, että hänen pestinsä alkaisi vasta seuraavan kauden alusta, jolloin joukkueen rakentamiselle jäisi paremmin aikaa, mutta tunnetusti melko nopealiikkeiselle Abramovitšille tämä ei käynyt: kurssi piti saada muutettua heti.

Thomas Tuchel muutti Chelsean kurssin nopeasti

Jopa hieman klassiseen tapaan Tuchel pisti ensimmäiseksi puolustuksen kuntoon. Tuchelin Chelsea on päästänyt 11:sta kilpailullisessa ottelussa kaksi maalia. Asian merkittävyyttä korostaa se, että vastassa on kuitenkin ollut Tottenhamia, Manchester Unitedia, Liverpoolia ja Atletico Madridiakin. Tuchel toi heti ensimmäiseen otteluun kolmen topparin linjan, jonka edessä pelaa kaksi keskikentän ankkuria. Lampard tyypillisesti pelasi kahdella topparilla ja yhdellä keskikentän ankkurilla. Tuchelin muutos sementoi kaksi asiaa:

1. Puolustuksen keskusta on nyt todella tiivis
2. Chelsea luo pallollisena jo varhaisessa pelinrakennusvaiheessa ylivoima -tilanteita

Puolustuksen uudelleen tilkitsemisen lisäksi Chelsea on kasvattanut pallonhallintaansa. Keskuspuolustuksen trio on rakennettu siten, että laidoilla pelaavat Cesar Azpilicueta ja Antonio Rüdiger (viime pelissä Kurt Zouma) pystyvät kuljettamaan palloa vastustajan ensimmäisen prässilinjan ohi tai he pystyvät houkuttelemaan syvältä puolustavan vastustajan ensimmäisen prässääjän vastaan, jolloin keskikentälle ja hyökkäykseen avautuu tilaa.

Chelsean keskikentän ankkureiksi on valikoitunut kaksi seuraavista: Jorginho, Mateo Kovačić tai N'Golo Kanté. Kolmikosta kaikilla löytyy omat supervoimansa. Jorginholla on poikkeuksellisen hyvä pelinlukutaito ja syöttövalikoima. Kovačić on työteliäs, pallovarma ja erittäin hyvä ohittamaan vastustajia harhauttamalla. Kantén erikoisuus on pallojen takaisin voittaminen joka puolella kenttää. Erityisesti Jorginho ja Kovačić sopivat duoksi silloin, kun vastustaja prässää korkealta ja palloa pitää saada paineen alla pelattua eteenpäin.

Huolimatta Tuchelin puolustusvetoisesta lähestymistavasta Chelsea on hänen johtamanaan luonut enemmän maalipaikkoja ja laukonut keskimäärin enemmän kuin Lampardin Chelsea. Tuchelin hyökkäysmuodostelmassa laitapakit nousevat korkealla mukaan hyökkäykseen. Keskikentän ankkureiden yläpuolella on kaksi hyökkäävää kymppipaikan pelaaja, jotka tekevät- ja etsivät jatkuvasti tilaa sekä vastustajan linjojen välistä että puolustuslinjan takaa. Kymppipaikan hyökkäyssuuntaan melko vapaassa roolissa pelaavat pelaajat ilmentävät Tuchelin pelifilosofiassa sitä, että hän ei edes yritä kertoa luoville pelaajilleen, mitä heidän tulisi tietyissä tilanteissa tehdä, koska he osaavat ratkaista tilanteet paremmin itse. 

Keskikentän kymppien yläpuolella Chelsean yksinäinen kärkipelaaja saattaa sulautua osaksi vapaasti virtaavaa hyökkäyspeliä tai sitten erityisesti Olivier Giroudin ollessa kentällä, toimia yksinomaan target -miehenä ja hyökkäysten päättäjänä.

Tuchelin Chelsea (vas.) ja Lampardin Chelsea (oik.)

Yhteenvetona: Frank Lampard sai siirtoikkunoissa kaikki menestyvän joukkueen palaset käsiinsä. Tuchel osasi kuitenkin luoda näistä paloista voittavan kokonaisuuden. Tuchel löysi pelaajille oikeat roolit, loi tehokkaamman pelisysteemin ja sai pelaajat tekemään enemmän ja järkevämmin töitä joukkueen eteen. Nyt sillä on latu auki sekä Mestareiden liigassa että FA -Cupissa. Lisäksi Valioliigan hopeasija on hyvin liipaisimella.

Viinikuvaus: jääkaappikylmää rieslingiä

PS. Kirjoittaja on aiemmin kirjoittanut:

1. Leedsin ja Chelsea rivalrystä, ja omasta suhteestan Lampardin Chelseaan: http://futistajaviinia.blogspot.com/2020/12/rolling-stones-vs-beatles-leeds-united.html

2. Jorginhosta: http://futistajaviinia.blogspot.com/2018/10/jorginho-toteen-kaynyt-lupaus.html

3. N'Golo Kantésta: http://futistajaviinia.blogspot.com/2017/02/maailman-pisimmat-169-senttimetria.html

Manchesteriläislontoolaista futiskimaraa

Manchester Cityn ja Chelsean välisessä rummutuksessa on ollut aina mestaruustaiston kuminaa. Niin nytkin. Tavallista enemmän suonsilmiin lumpsahtaneet Manchesterin vaaleansiniset ovat villasukat märkinäkin marssineet edessä liukastelevan Liverpoolin perässä omaa marssiaan ja hiestä kostuneen punapaidan selkämyksen voi jo haistaa. Cityn totaalijalkapallo ja dynastiaa hehkuva peli-ilottelu vaikuttaa jälleen pysäyttämättömältä. Liverpoolin kausi paljastuikin vuorovedoin vedettäväksi Finlandia-hiihdoksi ja vetokaverin systematiikka hakkaa sauvojan punaisten momentumiin niin, että kumina käy pommisuojaan asti. Etsikkoajan piirissä väri on sinertymässä.

Maurcio Sarrilla vaikutti joukkue lipsahtelevan käsistä, mutta Gonzalo Higuaínin paluu oli riittävä tiili Sarrin linnakkeen perustuksiin. Käskyttäjä vahvisti etupiiriään juuri sopivasti, jotta isommilta hasardeilta vielä vältyttiin ja sitten vielä se, että Higuain pyssyttää maaleja sieltä täältä. Silmiin pistävää on aikaa ennen Gonzaloa ollut, että Jorginholla yskii ja flunssa on ollut leviävää sorttia. Higuainin Napolista tuomat valkosipulit ovat nyt pitäneet pahimmat pöpöt ja vampyyrit loitolla, mutta City ei ole ainoa Manchesterin suunnalla kulkeva kummajainen. Punaviittainen lempeästi norjaksi kiroileva hahmo on muuttanut Stamford bridgen liepeille ja vaikuttaa arvaamattomalta. Cityä vastaan budjetoitu tappio sataisikin koko Manchesterin laariin eli pinnoille pitäisi päästä, vaikka se mahdottomalta tehtävältä vaikuttaisikin. 

Sarri tuntee Josep Guardiolan. Guardiola tuntee Cityn ja sen unikuvan, joka hänen joukkuettaan lähes sokeasti voitosta voittoon johdattaa. Taktiset napit riskisijoituksineen kutkuttelevatkin enemmän Sarrin kämmenellä. Guardiola lähinnä miettii, missä järjestyksessä lätkii ässänsä pöytään ja muukin käsi vilisee kuvakortteja. Sarri saakin miettiä omat siirtonsa kirurgisella tarkkuudella ja sekään ei välttämättä riitä. Sikäli hauskaa korttipeli ja jalkapallo joskus on.

Taktisista lähtökohdista ottelu on kuin viime viikon Leeds-Norwich, mutta laadukkaammalla paletilla. City dominoi mielellään sekä palloa että tempoa, kun taas Chelsea on valmis myös pitämään palloa pallonpitämisen takia, mutta yli 100% markkinaa ei ole jaossa. City ottaa ohjat ja Chelsean vireestä riippuu, miten ison siivun pelistä se saa lautaselleen. Kiire sille tulee vasta jos City tekee maalin, joten pizzaa voidaan kypsytellä ihan rauhakseenkin ja lämpöä jopa laskea, jos vaaleansiniset saadaan rynnimään väärälle puolelle katua. Laadultaan Chelsea haastaa kenet tahansa, mutta projekti on selvästi enemmän kesken kuin Cityllä. Toki kun kaverukset juoksutetaan saman daamin perään saattaa pelisuunnitelma pettää.

Viinikuvaus: espanjalaista vaaleansinistä dynastiaa, salaisia aineksia napolilaisesta perhereseptikirjasta ja suurta kansainvälistä brittifutisjuhlaa

Jorginho -toteen käynyt lupaus

Jorge Luiz Frello Filho on brasilialaissyntyinen, mutta myöhemmin italian kansalaisuuden saanut jalkapalloilmiö. Hänen äitinsä Maria Tereza oli jalkapalloilija, jonka ura ei kuitenkaan onnistunut, vaan päättyi amatööritasolle. Maria Tereza oli luvannut, että mikäli hän synnyttäisi pojan, hän tekisi kaikkensa, että tästä tulisi ammattijalkapalloilija.

Jorginho vietti varhaislapsuutensa Imbituban kaupungissa Brasilian itärannikolla. Hänen vanhempiensa erotessaan Jorginho muutti äitinsä kanssa Italian Veronaan. Jorginhon äiti teki pitkiä työpäiviä, jotta pystyi tukemaan Jorginhon jalkapalloharrastusta, joka oli Jorginhon syntymästä asti tähdännyt ammattilaisuraan. Jorginho on sanonut että jalkapallo täytti sen tyhjiön, jonka hänen isänsä oli hänen elämäänsä jättänyt

Nuoruudessaan kolmetoistavuotiaana Jorginho oli puolitoista vuotta erossa äidistään osallistuessa italialaisen liikemiehen sponsoroimaan projektiin, joka tähtäsi nuorten jalkapalloilijoiden kehittymiseen. Projektin päätyttyä Jorginho sai sopimuksen Hellas Veronan joukkueesta. Hellas Verona nousi Serie A:han ja Jorginhon ura jatkoi hyvässä nosteessa hänen siirtyessään Napoliin.

Napolissa Jorginhon startti oli nihkeä siihen asti, kunnes Maurizio Sarri ottii joukkueen luotsatakseen. Sarri näki Jorginhossa poikkeuksellista pelillistä älykkyyttä, jota täydensi hänen tekninen taituruutensa ja nöyrä suhtautuminen harjoitteluun. Jorginho siirtyi täksi kaudeksi Sarrin mukana Chelseaan.

Kapellimestari työssään

Sarrin Chelseassa Jorginho on pelannut keskikentän ankkuripaikalla. Hän toimii toisaalta linkkinä pelin avaamisvaiheessa toppareiden ja hyökkäyksen välillä, mutta tekee myös tilaa toppareille, jotta nämä pystyvät paremmin avaamaan peliä. Jorginho pelinrakennustaito on niin kliinistä, että vastustajan on otettava tämä omassa pelisuunnitelmassaan huomioon, jolloin Jorginhon liikkuminen vaikuttaa koko vastustajan ryhmittymiseen. Jorginho pystyy omalle liikkeellään työntämään vastustajan ryhmittymää lähemmäs omaa maaliaan jo pelin avaamisvaiheessa.

Jorginho ohjaa ja johtaa aktiivisesti pelin avaamista osoittamalla vapaita syöttölinjoja toppareille ja laitapuolustajille. Sarrin taktiikassa hän on osa kolmioita, joilla puretaan vastustajan prässiä. Jorginho on paljon pallossa, sillä hänellä on tällä kaudella laskettuja syöttöjä yli sata ottelua kohti ja yli 90% syötöistä on onnistuneita. Hän menettää palloja harvoin ja hallitsee peliä myös erittäin pienessä tilassa. Jorginho vie peliä eteenpäin hyvin vähillä kosketuksilla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla.

Jorginho orkestroi Chelsean pelin rakentelua myös syvemmällä vastustajan kenttäpuoliskolla. Hän hahmottaa pelin kokonaisuuden poikkeuksellisella tavalla ja yhteispeli esimerkiksi Eden Hazardin kanssa toimii erittäin hyvin. Hazard hakee aktiivisesti tyhjää tilaa, kun pallo on Jorginholla, koska hän tietää saavansa palloja. Jorginho keskittyy enemmän pelin eteenpäin viemiseen kuin että hän hakisi ratkaisevia syöttöjä itse. Ehkä siksi hän ei ole valioliigassa saanut aivan ansaitsemaansa huomiota.

Jorginho sopii täydellisesti Sarrin pallonhallintaa perustuvaan taktiikkaan, jonka yksi osa on myös puolustaa pitämällä palloa eli pallonhallinta on pelin virrassa välillä itsetarkoituksellista. Hänen tarinansa on kuin suoraan jalkapalloromantikon päiväunesta ja Jorginho onkin yksi valioliigaan kiinnostavimmista pelaajista tällä kaudella

Viinikuvaus: brasilialaisia risukkoja, veronalaisten ja napolilaisten äitien jalkapallounelmia nerokkaan vivahteikkaassa kokonaisuudessa

Suosittelen katsomaan: https://www.youtube.com/watch?v=CyP2gO8caF4