Tauolla osa I

Josê Mourinhon FC Internazionale Milano vie Derby della Madonninan 0-4. Elokuussa 2009. Soittolistalla seuraavana on samaisen vuoden El Clásico. Roberto Carlosin myötä valkoisen baletin imuun tempautuneelle kirjoittajalle viihde tulee piikikkäänä, mutta Tuomas Virkkusen ja Mika Väyrysen tunnelmoima matsi jää illan leaderboardin kärkipaikalle. Tyttären pelimekko -projekti etenee jo nettikaupan ostoskoriin asti, mutta vaimon kanssa käyty nopea konsultointi paljastaa, että koko oli jäämässä liian pieneksi. Sopivaa ei sitten tähän lähtöön löydykään, joten projekti jatkuu.

Milanon derby vuosimallia 2009

Jesús Gilistä kertova dokumenttisarja kulkee muutamassa illassa alku- ja lopputekstien välin. Fiktiivisenä sen olisi voinut nauttia hieman keveimmin mielin, mutta kun ensimmäisissä kohtauksissa kaivetaan ruumiita piittaamattomasti pikavoittojen toivossa rakennetun ravintolan alta, jää mahdollisen veijaritarinan päälle varjoisa klangi. Se ei toki ota mitään itse kuvaukselta pois. Gil ei ole historian ensimmäinen eikä viimeinen hahmo, joka rakentaa oman suuruudenhulluutensa jalkapallon, politiikan ja rakennusbisneksen varaan.

Jesus Gil:n elämästä kerova "The Pioneer" on katsomisen arvoinen dokumenttisarja

Lataan virtuaalisen ostoskoriin kolme futisaiheista kirjaa. Ne tulevat kun tulevat, mutta Thomas Mannin Tohtori Faustus ei ehtine ennen niitä valmiiksi ja jäänee kesken. Jalkapalloa on ikävä, mutta myös kirjastoon olisi kiva päästä. Universumin logiikassa on selvästi epäjohdonmukaisuutta, koska sekä jalkapallo että kirjastot ovat menneet samaan aikaan kiinni. Tartun vimmalla spekulaatioon siitä, että Teemu Pukki saattaisi siirtyä ensi kaudeksi Leedsiin. Lätkään päin kenollaan oleva kollegakin nostaa asiaa Whatasappissa. Huolimatta siitä, että tilanne on kuin olisi nähnyt labyrintin loppupäähän ennen kuin on sisään astunutkaan, niin mutkat on tässä hetkessä armollista vetää suoriksi. 

Bundesliiga saatetaan pyöräyttää jo piankin käyntiin. Lukas Hradeckyn ja Joel Pohjanpalon liittyminen Hansin matkaan on kulttuuriteko. Zlatan Ibrahimović iskee kipinää länsinaapurissa. Hammarbyn ja Malmö IF:n matsi nousee tietyin reunaehdoin omalle futiksen bucket -listille, vaikka Ruotsin tilanne muutoin ihmetyttää. Valkoinen baletti tanssii klassikkomatsissa sidotuilla jaloilla. Niikseen suvereeni Josep Guardiolan Barcelona on. Tikulla silmään. Siitä nyt kuitenkin on aikaa

Viinkuvaus: kuplii

Tauolla osa V

Sunderland ’TIl I Dien toinen tuotantokausi menee siinä, missä ensimmäinenkin. Suurten odotusten ja suurseuran punavalkoiseen identiteettiin ripustautuva maalipinta varisee sateenkastamalla Wembleyllä. Kahteen kertaan. Kovilla kierroksilla sisään tulleen johtoportaan ote lipeää, johtaminen huononee ja unelma karkaa. Siirtoikkunasta käteen jää muutaman miljoonan Jopi Jalkapuoli. Sunderlandin pubien iloinen porina vaihtuu tyhjän tuijotteluun.

Samaan aikaa some -feedi välkyttää erilaista tarinaa vajaa kahdenkymmenen kilometrin päässä. Newcastlesta on todennäköisesti tuleva maailman rikkain seura. Poliittinen kilvoittelu venyttelee futismaailman rajoja aivan uudella tavalla ja juonenkäänteet ovat kuin agenttielokuvista. Totuus taittaa kuitenkin tarun jälleen kanveesiin.  Pallo pomppii kartalla, kun maailmaa koitetaan vääntää uuteen asentoon.

Pojan synttäripelipaita tulee Liliun signeeraamana kiitoskortin kanssa postilaatikkoon. Sinimusta -pelipaita jää päälle ensimmäisestä täydestä päivästä alkaen. Sisko pyytää pelimekkoa ja nostan tämän selvitettävien asioiden listalle. On sitten jotain muutakin futisaiheista tutkailtavaa kuin kyyniset ennusteet siitä, että futiskatsomoita alettaisiin täyttämään vasta ensin vuoden puolella. 

Terveiset toimistolta

Ideat siitä, miten tästä eteenpäin, lentelevät villinä. On turnausmuotoja, tyhjiä katsomoita ja drive in -matseja. Lomaviikon aikana katson jo useamman klassikkomatsin kokonaan. Yhden jopa ilman selostusta ja varmaa tietoa siitä, mitä peli oikeastaan on. Jalkapalloa voi käyttää päiväunien houkutteluun ja pääsiäisylensyönnin aiheuttama kivistelykin vatsassa helpottaa hetkeksi, kun lyhythiuksinen nuori Marcelo kiskaisee Vicente Calderonilla pallon Los Rojiblancosin maalin kattoon marraskuussa 2009.

Bongaan selostuksesta talteen vinkin Jesús Gilistä kertovasta dokumenttisarjasta. Suuruudenhullu klangi kaikuu sekä Cervantesin että tuhannen ja yhden yön tarinoiden mailta. Tulee mieleen valtatie, joka kulkee puretun Vicente Calderonin hylätyn pääkatsomon alta.

Viinikuvaus: kypsyäkö vaiko eikö kypsyä

Tauolla osa O: Sunderland 'Til I Die I

Sunderland ’Til I Die ei ole onnellisten loppujen ja sankaritekojen tarina, vaan syvälle reaalimaailmaan pureutuva tarina pettymyksistä, epärealistisista odotuksista ja epäonnistuneista valinnoista. Leo Pearlmanin ja Ben Turnerin ohjaama dokumenttisarja hämärtää näyttämön, katsomon ja kulissien rajoja ja suuntaa kirkkaimmat spottinsa siihen, mitä tarkoittaa vesiliirrossa olevan jalkapalloseuran omistaminen, johtaminen, kannattaminen ja sille pelaaminen.

Sunderland 'Til I Die

Dokumenttisarjaa on tehty kaksi tuotantokautta. Ensimmäisellä tuotantokaudella kauden 2017-2018 Sunderland on juuri tippunut Valioliigasta mestaruussarjaan ja koillis-Englannissa haaveillaan pikaisesta paluusta pääsarjaan. Sunderlandin toimitusjohtajaa Margin Bain valitsee odysseiansa kippariksi Simon Graysonin.

Graysonin ehtii sarjan ensiaskelmilla asettelemaan siloisia sanoja positiivisuudesta ja voittavavasta mentaliteetista. Sitten alkavan kauden kenraaliharjoitukseen Stadium of Lightille saapuu Celtic, joka pieksee blackcatsit 0-5 ja realismin valo viistää raolleen narahtavasta odotusten ovesta Sunderlandiin. Yleisö purkaa pettymystään painimalla, mutta tummimmat pahanilman linnut nousevat taivaalle, kun joukkueen runkopelaajista Darron Gibson päättää kostean illan viimeisillä maileilla kyseenalaistaa muutaman joukkuetoverinsa sitoutumisen seuraan. Tilitys päätyy kännykkäkameran muistikortille ja siitä sitten julkiseen levitykseen.

Sunderlandin kannattajat ovat yksiä Englannin fanaattisimmista

Kenraaliharjoitus ehditään taputella hentoisen hiekkakerroksen alle ja kausi lähtee rauhoittavan oloisesti liikenteeseen. Viidennessä ottelussa Leeds nykäisee kohon ensimmäistä kertaa pinnan alle, mutta ei niin kuin saalis, vaan niin kuin pohjakivikko. Koho palaa vielä kerran takaisin pinnalle, mutta sen jälkeen koukku tarraa uppotukkiin eikä koko onkea nähdä enää kuukausiin. Sunderland tykittää 15-matsia putkeen ilman voittoa. 

Simon Grayson ei saa Sunderlandia oikeille merimerkeille

Bainin ja Graysonin huvipurren illallispöydästä siirrytään pikapikaa ja paniikissa äyskäröimään vettä veneen pohjalta. Vuotokohtia paljastuu paljon ja vesiselvää on se, että nousu-unelmat vaihtuvat putoamiskurimukseksi ja eloonjäämistaisteluksi. Kausikorttilaiset pääsevät tuulettamaan kameran eteen tunteitaan niin pubeista, kotisohvilta kuin stadioneiltakin käsin. Dokumenttisarja vangitsee syvästi eläytyen Sunderland AFC:n ja Englannin skaalalla köyhän ja työttömyydestä kärsivän työläiskaupungin sitkeän symbioosin. 

18 pelin jälkeen Grayson pistetään pihalle ja tilalle naarataan Chris Coleman. Joulun pyhien alla napattu kotivoitto Fulhamista on ensimmäinen laatuaan melkein vuoteen. Joulupöytään nousee kuitenkin hapansilakan käryä, kun omistaja Ellis Short kyllästyy tuhlailevaan mielitiettyynsä ja laittaa rahahanat kiinni. Tammikuun siirtoikkunassa Sunderland kaipaisi premium-tason erikoiskortteja kentälliseensä. Vallitsevista olosuhteissa se joutuu kuitenkin harmaanalueen korttikaupoille. Ulos lähtee joukkueen paras maalintekijä Lewis Grabban ja toinenkin hyökkääjä James Vaughan. Muutoin sisään ja ulos liikkuu vähän, mtä sattuu. 

Chris Colemanin pelastusoperaatio epäonnistuu

Dokumentti kuvaa rehellisesti myös se, miten Sunderlandin talous on pyörinyt omistajansa hyväntekeväisyyden varassa. Kulurakenne on raskas ja siinä on suuria pehmeitä kohtia. Keskusteluissa kuplii Jack Rodwellin, joka käy kauden aikana pari kertaa kentällä, edellisenä kautena solmittu opportunistinen 60 000 puntaa viikossa ulosantava sopimus, jota ei saada millään purettua. Sunderland astelee hauraalla riippusillalla, kuten englantilainen suurseura, vaikka sen nilkkoja näykkivät konkurssista kertovat krokotiilit.

”You are not fit to wear that shirt” kaikuu Valon stadionin lehtereillä. Sunderlandin meno on hyytelöistä. Kannattajat tarraavat punavalkoisin sydämin pieniinkin toivon pilkahduksiin kuin takiaiset. Kausi on kuitenkin pitkää orjantappuraa ja sarjasta putoamista ei tarvitse jännittää edes aivan viimeisiin otteluihin asti. Short kuittaa seuran velat ja kauppaa sen eteenpäin. Coleman meinaa päätyä käsirysyyn pettyneen kannattajan kanssa. Pöydällä on täysi sotku, joka jää uusien omistajien ja seuraavan tuotantokauden siivottavaksi. 

Viinikuvas: korkkivikainen kauniisti lasissa ja kuvaputkessa

Tauolla osa C

Veikkaus nostaa vakioon Valko-Venäjän ja Nicaraguan liigaa. Puiston takana olevalle hiekkakentälle eksyy yhä harvempi pallonpotkija. Yön aikana etupihalla sulaa lumiukko, jonka kaulaan vaimo ja lapset ovat nostaneet Leedsin huivin. Pojalle tilattu pelipaita ei sittenkään ehdi synttäreiksi, mutta odottelu ei tässä hetkessä mullista meistä kenenkään maailmaa.

Nahistuneena mutta hengissä

Illalla FC Inter ja KTP -ottavat skabaa neljän suorassa. Sinimustat kaatoivat viimeksi samaisessa kisassa KuPS:n. Siitä tuli hetkeksi hyvää revanssimieltä. Jalkapallo lokeroituu niin kuin maailma lokeroituu. Toiset vaikenevat, monet jakavat omastaan ja osa taistelee olemassaolostaan.

Maksukanavat asettelevat tarjolle klassikkomatseja. Kokoonpanojen lueskelu herättää nostalgisia ja rauhoittavia tunteita, vaikka matsit jäävät järjestäen katsomatta. Venyi poikkeustila sitten kesään tai syksyyn asti, maailma ja jalkapallomaailmat ovat pötkötelleet täällä paljon pidempään. Perspektiiviä on helppo venytellä, vaikka seuraussuhteiden lankakerä on vielä silmänkantamattomista kerittävänä.

Whatsapp ryhmiin paukkuu kuvia viime kevään futisreissusta. Puhutaan pääsiäisen vuosipäivästä ja varovasti haikaillaan seuraavan reissun perään. Futismanageri -peli on pelattu loppuun siinä vaiheessa, kun sinimusta Veikkausliiga -seura nostelee Mestareiden liigan pyttyä.

Hukun hetkeksi viime kauden futisvalokuvien joukkoon. Niitä on tuhansia.

Futismuistoja

Aikaansa voi käyttää moneen.

Viinikuvaus: kypsytellessä

PS: alla vielä linkkejä kuvien tarinoihin:


Leeds United-Wigan athletic: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/kapsaisiinia-elland-roadilla.html

Manchester City-Tottenham: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/sahkoa-etihadilla.html

Malaga CF-RSC Mallorca: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/malaga-cf-rdm-mallorca-aurinkorantojen.html

Suomi-Bosnia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/06/suomi-bosnia-riven-taikahattu.html

Malmö FF- Örebro SK: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/malmo-ff-orebro-sk-perhekatsomoja-ja.html

Bröndby IF-FC Inter:

https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/brondby-if-fc-inter-turku-niin-kuin.html?m=1 

FC Inter-Bröndby IF: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/07/fc-inter-brondby-if-lahella.html

AIK-Djurgården: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/09/aik-djurgarden-savua-ja-sirkushuveja.html

Suomi-Armenia: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/10/suomi-armenia-riven-johdolla-me-mennaan.html

FC Inter-KuPS: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/10/fc-inter-kups-alpha-ja-omega.html

Suomi-Liechenstein: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/11/riven-johdolla-me-mentiin-kisoihin.html

Juventus-AC Milan: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/loppuun-asti.html

FC Inter Milano- Atalanta: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/san-siron-uneksintaa.html

Kun jalkapallo meni kiinni

Epätodentuntuiset tyhjät katsomot Italiassa eivät vielä hälventäneet kaikkien aikojen futiskevään humua. Luottokortin syntilistalle oli pääsiäiseksi laskettu kolme ottelupalloa Leedsin peleihin. Tarkoitus oli kotiuttaa Valioliigapaikka joko Elland Roadilla tai Liberty Stadiumilla Walesilla. Hotellit ja matsiliput oli varattu myös Pietariin huuhkajien matseja varten ja oman kausikortin lisäksi joululahjana oli annettu kaksi kausikorttia Turun Interin kevään koitoksiin.

Sitten otteluita alettiin perua tai optimistisemmin siirtää. Yksi kerrallaan. Lopulta kokonaisia ottelukierroksia jäädytettiin. Tästä oli enää yhden pysäkin matka siihen, että sarjojen ovet lyötiin säppiin. Silmänräpäyksessä jalkapallo meni kiinni. Tämä ei sinänsä jalkapalloa viihteenä (vaikkakin intohimoisesti) kuluttavan ihmisen näkökulmasta ole suurikaan tragedia. Hotelleista, lennoista ja matsilipuista näyttäisi järjestäen saavan rahat takaisin tai niihin kiinnitetyt bitit voi hyöty- ja viihdekäyttää myöhemmin. Nyt näyttää jopa siltä, että niihin investoidut rahat säilyttävät paljon paremmin arvonsa kuin perinteisemmät sijoitukset, jotka ovat yhtä kauden 2017-2018 Beneventoa ja tuttavallisemmin joulukuusta. Tämän hetken tragediat pystyttävät hirsimökkejään muualla. Se on hyvä pitää mielessä, kun tekee päivittäisiä valintojaan ja valitsee sanojaan.

Beneventon menoa Serie A:ssa 2017-2017 kaudella

Jalkapallo ei ole elämää suurempaa. Se on maailman kuva tässäkin hetkessä. Stadionit humisevat tyhjyyttään. Lähipuiston takana olevalla futiskentällä on ollut tavallista enemmän kuhinaa. Kuuliaisesti peliporukat ovat hallitusten asettamien säädösten ja suositusten mukaisia. Perheet pelaavat keskenään ja siitä tulee vähän kummallinen olo, kun pallo karkaa viereisen porukan pelikentälle. Melko monen katseessa on tällä hetkellä ripaus koronaa.

Keittiöstään päivystyvän selvännäkijän kristallipallo näyttää juuri laiturilta sumuun työnnettyä venettä. Merenkäynti on maltillista ja vastarannalle matkaa. Australian A-liigan imu ei vielä tartu, joten lataan vieroitusoireisiin vanhan futismanageri pelin. Saan pettymyksiin päättyneen kauden päätteeksi kenkää, koska kyllästytän omistajat ruinaamalla toistuvasti lisää rahaa palkkakuluihin. Aloitan seuraavana päivänä kauden uudelleen ja voitan tuplamestaruuden. Suljen jälleen koneen ja päätän palaavani pelin ääreen, jos aivastusten ja yskähdysten kirjaaminen taulukkolaskenta -ohjelmaan alkaa houkuttaa.

Lapset ottavat muuttuneet olosuhteet kuin aamupuuronsa. Suunnittelen ostavani pojalle hänen ehdottoman suosikkipelaajansa Timo Furuholmin pelipaidan syntymäpäivälahjaksi. En muista onko hänelle vielä kerrottu, että varsinaiset syntymäpäivät on peruttu tai kansainvälistä futisskeneä mukaillen toistaiseksi siirretty. Lahja tulee kuitenkin osumaan suoraan häränsilmään. Katselen sohvalla ruutujen äärellä pötköttelevää perhettäni. Tässäkin hetkessä olen raadollisen etuoikeutettu. Se on hyvä pitää mielessä ja mieli nöyränä, kun karanteenikamman piikit napsahtelevat poikki. Eletään aikoja, jolloin panokset siirretään pelipöydän keskelle lupaa kysymättä. Niin on usein muutenkin, mutta valaistus on nyt tavallista kirkkaampi. Toivon että tässä on yksi tämän kevään opetuksista.

Ja sitten joskus, kun suljettujen tilojen salvat ja stadioneiden portit taas aukeavat, ja jos universumi niin suo,  palaamme Veritakselle, Elland Roadille ja Pietariin Ristisaarelle ja humallumme lajin kauneudesta koko jäljellä olevien T- ja B-solujemme voimalla.

Viinikuvaus: genomeja ja kapsideja

PS: jalkapalloa ja elämää juhlitaan vielä Beneventossakin

TPS A-FC Inter A: väkevää derbyn henkeä

Futisviikkoa pääteltiin Kupittaa 5:lla Turun derbyllä, kun TPS:n ja FC Interin A-junnut ottivat mittaa toisistaan. Vankeja ei matsissa niin sanotusti otettu, vaan pelin intensiteetti oli heti alusti asti sähköinen ja vähän myöhässäkin lähteneet taklaukset vietiin puolin ja toisin loppuun asti.

Kabamba Kalabatama hätyyttelemässä Interin maalia

Ottelun alussa TPS pääsee pelin päälle. Mustavalkoisten tiukka prässi otti Interiltä enimmän peli-ilon pois. Eteenpäin vievien syöttöjen sijaan Inter päätyi usein pitkiin kuljetuksiin. TPS sai tuotua hyökkäyksiään väkivahvan  Kabamba Kalabataman ja hanakasti puolustuksen selustaan pyrkineen Eraldo Kareliuksen kautta. Mustavalkoisten keskitykset eivät oikein löytäneet radalleen ja Interin Linus Virkin pitäessä ilmatilan hallussaan peli eteni  0-0 -tilanteessa.

23 minuutin kohdalla Santeri Pohjalainen saadaan pelattua boksissa irti ja Pohjalaisen kuti kopsahtaa maaliverkkoihin. Hieman ennen toisen puoliajan loppua TPS:n keskikentältä ja sen jälkeen puolustuksen selustasta löytyy tilaa. Bamo Ahmadi vapauttaa Rei Hodan, joka sijoittaa pallon hallitusti maaliin. Inter tasoittaa kuin varkain ottelun.

Linus Virkki isännöimässä ilmatilaa

Toisella puoliajalla peli tasoittuu. Inter löytää enemmän tilaa kentältä ja TPS -joutuu hölläämään hiukan prässiään. Inter kolauttelee toisella puoliajalla maalipuita pariinkin kertaan, mutta lopulta TPS:n Kabamba tekee syöksypuskulla toisen puoliajan ainoan ja ottelun TPS:lle kääntävän maalin.

Derbyn kakkoset ottamassa toisistaan mittaa

Ennen pelin päättymistä kentän laidalle fillaroinut interisti ripittää linjatuomaria ensimmäisellä puoliajalla puhaltamatta jääneestä rankkarilta haisevasta tilanteesta. Keltaiset kortit viuhuvat ja päätuomari päättää ottelun hieman hätäisesti ennen kuin se lähtee lapasesta. Peliä kuvaavasti vielä viimeisen tilanteen jälkeen muutama pelaaja jää keräämään kamppeitaan. Kupittaalla väreilee vahva derbyn henki.

Viinikuvaus: mustelmainen ja loppuun asti keitelty

FC Inter-VPS: treenikevään myllytys

Alkavan kevään aurinko siivilöityi Kupittaa vitoselle, kun FC Inter ja VPS hioivat pelikuntoaan tulevaa ja jo kevyesti cupin osalta alkanutta futiskautta silmällä pitäen. Bussi tussahti hieman kahden jälkeen Kupittaan cittarin kupeeseen ja Liliu oli ehtinyt tinttaamaan pallon kerran vaasalaisten maalin, kun katraamme saapui kentän laidalle.

Inter kierrätti jonkin verran kokoonpanoa. Normikokoonpanosta poiketen maalilla peliä johti pitkästä aikaa Henrik Moisander, Juuso Hämäläinen ja Rick Ketting luutivat keskuspuolustuksessa ja keskikentän keskustassa avasivat Roope Kantola ja Anthony Annan.

Pelin painopiste oli VPS:n päädystä. VPS pyrki rakentamaan peliään oman pään kautta, mutta Interin prässi toimi kohtalaisesti, jolloin vaasalaisten hyökkäyspeli usein tyrehtyi pallon menetykseen. VPS:n koneessa tuntui muutenkin olevan vielä kuluneen talven jäljiltä karstaa, sillä noin 30 pelatun minuutin jälkeen jonkinlainen slowmotion -mode iski vaasalaisten liikkeeseen ja terävyyteen.

Inter oli ottelussa kevyemmällä jalalla ja korkeammalla pompulla liikenteessä

29 minuutin kohdalla vaasalaiset rokottavat pelin tasoihin Interin puolustuspään virheestä. Samba Sillah pääsee Moisanderille suunnatun syötön väliin ja tasoittaa pelin. Tilanne on toistua hetken päästä ja Interin puolustuksessa ei vaikuttanut aivan kaikki viestilinjat olevan etenkään ensimmäisellä puoliajalla auki, mutta toiselta takaiskumaalilta vältytään.

Kevin Kouassivi-Benissan taituroimassa

Kentän reunalla ehditään käymään futismaailman ajankohtaiset asiat, kuten koronaviruksen leviäminen ja onnistumiset EM-kisojen lippujen hankinnoissa ennen kuin sinimustien maali-iloittelu alkaa. Kello juoksee kolmeakymmentäkuutta, kun Timo Furuholm karkaa laidalta. Furuholmin katse tutkailee syöttöpaikkaa keskeltä samalla, kun hänen lapikkaastaan pallo lävähtää maalin kattoon. Furuholmille jätetään muutaman minuutin päästä uudelleen tilaa rankkarialueen rajalla. VPS:n puolustus peittää laukauksen, mutta ottelussa pirteästi pelannut ja lähes kaikkialle ehtinyt Taiki Kagayama jysäyttää riparin voimalla maaliin.

Taiki Kagayama karkuteillä

Väliajan kahvit, pullat ja pillimehut nautitaan paljain sormin ennen kuin toinen puoliaika koittaa.

Toisen puoliajan alussa Kagayama prässää VPS:n puolustukselta pallon, livahtaa karkuun ja tyylittelee Interille jo 4-1 johdon. Kevin Koussavi-Benissan pääsee Furuholmin vapauttavan syötön jälkeen myös maalinteon makuun ennen kuin Kagayama on taas karkuteilla ja pallo maalin katossa. Kagayamalle tämä tarkoittaa hattutemppua.

Sinimustat saivat hyydytettyä VPS:n hyökkäyspelin

Vaihtoruletin keskellä maestro itse eli Furuholm käy vielä siirtämässä laidalta tulleen keskityksen verkon perukoille ja ottelu päättyy 7-1. Turun sinimustalla puolella päästään nauttimaan raikkaasta kevätilmasta kevein mielin, kun taas vaasalaisten on parempi koukata kotimatkallaan apteekin kautta.

Viinikuvaus: keväisen kevyt ja helppo