San Siron uneksintaa

Inter Milanon ja Atalantan ottelussa oli naapuruston kokoontumisen tunnelmaa. Toki sillä erotuksella, että naapureita oli reilu 50000 ja naapurikaupunkilaisiakin  6000-10000. Giuseppe Meazzan- tai perinteisemmin San Siron -stadioni oli megalomaaninen ja betonisen hirviömäinen ilmestys. Sen ulkoseunustoilla kiersivät betoniset siltamaiset rakennelmat, joita pitkin pääsi harppomaan stadionin korkeampiin kerroksiin.

San Siron stadioni on massiivinen

Stadionia kiersivät olut-, ruoka- ja fanituotekojut. Väritys oli enimmäkseen sinimustaa, mutta jännitystä elämään toivoville oli tarjolla oli myös punamustaa kangasta. Oluen sai hankittua erillisellä poletilla, jonka sai ostettua samasta kioskista kuin oluenkin, mutta vain eri kassalta. Jollain tavalla tähän kiteytyi tietty italialainen sääntöjä kunnioittamaton ja niitä älykkäästi kiertävä mentaliteetti: on yksinkertaisesti tyhmää noudattaa tyhmiä sääntöjä. Myyjää huvittaa, kun kuvaamme kädessä lojuvia poletteja.

Olutkaupoille

Torinon pehmeämpi hurmoksellisuus on vaihtunut kansanomaiseen  rosoisempaan kokonaisuuteen. Liput tarkistetaan kolme kertaa, stadionin seinille nostetut oikeisiin katsomonosiin ohjaavat kyltit jättävät tulkinnan varaa, ylös harpotaan jyrkkiä betonirappusia pitkin ja omilla paikoilla toteamme, että penkit ovat ahtaat: tällä millään ei toki ole mitään väliä, vaan ne tekevät kokemuksesta autenttisen.

Kuuluttaja vaikenee, kun vierasjoukkueen kokoonpano vilisee valotaululla. Viesti on selvä: vierasjoukkueen rupeamasta aiotaan tehdä mahdollisimman vaikea. Bergamosta on tullut vaikuttava määrä vierasjoukkueen kannattajia.

Atalantan kannattajat olivat saapuneet tuhatpäisinä paikalle

Edessä sytytetään sätkä, jonka imelä tuoksu nostaa keskustelun siitä, että ehkä käyttäminen ei ole laitonta, mutta ostamimen ja myyminen on. Hieman sivummalla vanhempi mies kaivaa taskustaan stadionille salakuljettaman pienen viinapullon ja hörppää siitä. San Siron uneksijalla on täällä 50000 ystävää.

Pazza Inter Amala herkistää yleisön ja muistojen kollektiivinen sinimusta filmi raksuttaa kallokopissa ja pumppaa sähköä iltaan. Ottelu on merkityksellinen. Sekä Inter Milan että Atalanta pelaavat Mestareiden liiga -paikasta.

Atalanta vaikuttaa vaarallisemmalta. Inter puolustaa ja rakentaa peliä syvältä. Sen hyökkäyksiin lähdöt vaikuttavat hieman hitailta ja vaivalloisilta. Kotiyleisö ei anna armoa, vaan harhasyötöistä ja huonoista suorituksista lähtee väkevä kollektiivinen palaute. Interin kausi on ollut kohtuullinen, jopa hyvä, mutta aistittavissa on, että interistit janoavat parempaa. On varmasti ollut kivuliasta, että Jose Mourinhon menestyksekkäiden kausien jälkeen Inter on koukannut vauhtia ylemmästä keskikastista ja samaan aikaan Juventus, joka on yksi Interin pahimmista kilpakumppaneista, on dominoinut Serie A:ta.

Pazza Inter - hullut interistit

Saan viestin, että onko Wanda Naraa näkynyt. Ei ole. Saippuoopperasta tuttu Mauro Icardi on kuitenkin palanut kokoonpanoon. On vaikea yhdistää kentällä systemaattisesti liikkuvia pelaajia siihen skandaalinkäryiseen ja rasismin kohauttamaan narratiiviin, joka italialaisen jalkapallon ympärillä velloo. Jalkapallo on kuitenkin maailman kuva niin hyvässä kuin pahassa.

Katsomoissa kiertäneet olutmyyjät parkkeeraavat puoliajalla katsomon sisääntulolle. Pian selviää että kauppaa tehdään pärstäkertoimen mukaan viiden tai kuuden euron hintaan. Annamme itse kymmenen euron setelin kahdesta oluesta. Pienen väittelyn jälkeen kauppa menee läpi. Samaan aikaan vierestä sujahtaa myyjälle vitonen ja hänelle annetaan tuoppi muitta mutkitta. Törmäämme suomalaiseen mieheen puoliajalla. Hän on tullut Italiaan golfaamaan ja on silmittömän rakastunut maahan. 

Toinen puoliaika käynnistyy. Ottelun loppua kohden sätkät ja tupakat sauhuavat tiheämpään tahtiin. Jännitys ja hermostuneisuus kasvavat. Maaleja ei tänään nähdä. Sarjataulukkoa selatessa käy mielessä, että tasapeli sopi varsin hyvin Luciano Spalletin suunnitelmiin. AC Milan on hävinnyt eilen ja ero punamustiin kasvaa pisteellä. Lisäksi kierrosten huvetessa Atalanta jää edelleen viiden pisteen päähän. Interin seuraava ottelu on Frosinonea vastaan ja sen päällä on vahva kolmen pisteen aura.

Näkymä San Sirolta Milanoon

Kahteen päivään on mahtunut melkein kaikki Italian jalkapallon suuret. Ainoastaan Roomaa jää vielä kääntämättömäksi kaupungiksi. Leikkisästi leimaamme itsemme italialaisen jalkapallon asiantuntijoiksi, vaikka kyseessä oli vain pintapuolinen raapaisu siihen, mikä vuosikymmenestä ja sukupolvesta toiseen saa italialaiset kääriytymään oman seuransa väreihin ja niin huonoina kuin menestyksen vuosina saapumaan laumoittain seuraamaan suosikkiseuransa otteluita ja myötäelämään koko inhimillisellä tunneskaalalla seuransa mukana.

Torino oli eri kuin Milano. Puut kasvavat samalla viheriöllä samaa aurinkoa kohti, mutta eri muotoisina. Niiden oksille jalkapallo fanit keveästi kiipeävät tai tarttuvat koko elämän kestävällä intohimolla rakastamansa seuran runkoon. Eikä sitä rakkautta käy kiistäminen.

Viinikuvaus: talon sinimusta viini kansanomaisella hinnoittelulla. Naapurilta naapurille.