Tauolla osa V

Sunderland ’TIl I Dien toinen tuotantokausi menee siinä, missä ensimmäinenkin. Suurten odotusten ja suurseuran punavalkoiseen identiteettiin ripustautuva maalipinta varisee sateenkastamalla Wembleyllä. Kahteen kertaan. Kovilla kierroksilla sisään tulleen johtoportaan ote lipeää, johtaminen huononee ja unelma karkaa. Siirtoikkunasta käteen jää muutaman miljoonan Jopi Jalkapuoli. Sunderlandin pubien iloinen porina vaihtuu tyhjän tuijotteluun.

Samaan aikaa some -feedi välkyttää erilaista tarinaa vajaa kahdenkymmenen kilometrin päässä. Newcastlesta on todennäköisesti tuleva maailman rikkain seura. Poliittinen kilvoittelu venyttelee futismaailman rajoja aivan uudella tavalla ja juonenkäänteet ovat kuin agenttielokuvista. Totuus taittaa kuitenkin tarun jälleen kanveesiin.  Pallo pomppii kartalla, kun maailmaa koitetaan vääntää uuteen asentoon.

Pojan synttäripelipaita tulee Liliun signeeraamana kiitoskortin kanssa postilaatikkoon. Sinimusta -pelipaita jää päälle ensimmäisestä täydestä päivästä alkaen. Sisko pyytää pelimekkoa ja nostan tämän selvitettävien asioiden listalle. On sitten jotain muutakin futisaiheista tutkailtavaa kuin kyyniset ennusteet siitä, että futiskatsomoita alettaisiin täyttämään vasta ensin vuoden puolella. 

Terveiset toimistolta

Ideat siitä, miten tästä eteenpäin, lentelevät villinä. On turnausmuotoja, tyhjiä katsomoita ja drive in -matseja. Lomaviikon aikana katson jo useamman klassikkomatsin kokonaan. Yhden jopa ilman selostusta ja varmaa tietoa siitä, mitä peli oikeastaan on. Jalkapalloa voi käyttää päiväunien houkutteluun ja pääsiäisylensyönnin aiheuttama kivistelykin vatsassa helpottaa hetkeksi, kun lyhythiuksinen nuori Marcelo kiskaisee Vicente Calderonilla pallon Los Rojiblancosin maalin kattoon marraskuussa 2009.

Bongaan selostuksesta talteen vinkin Jesús Gilistä kertovasta dokumenttisarjasta. Suuruudenhullu klangi kaikuu sekä Cervantesin että tuhannen ja yhden yön tarinoiden mailta. Tulee mieleen valtatie, joka kulkee puretun Vicente Calderonin hylätyn pääkatsomon alta.

Viinikuvaus: kypsyäkö vaiko eikö kypsyä

Mikä ManU:a mättää vai mättääkö ManU?

Cesar Azpilicueta keskittää, David Luiz puskee pallon takatolppaan, josta se kimpoaa Rüdigerille. David de Gea venyttää itsensä vielä Rüdigerin puskun eteen, mutta torjunnasta seuranneen reboundin Ross Barkley niittaa vastustamattomasti maaliin. Chelsea on noussut Manchester Unitedia vastaan aivan viime hetkillä tasoihin. Marco Ianni tuulettaa Manchester Unitedin vaihtopenkin edessä. Jose Mourinho pomppaa pystyyn ja lähtee jahtaamaan Iannia. Järjestysmiehet tulevat väliin ja hiljalleen tilanne rauhoittuu. Peli päättyy. Stamford Bridgellä kaikuu ”Fuck Off, Mourinho”. Mourinho astelee kotiyleisön edessä ja nostaa kolme sormea pystyyn. Ele symboloi kolmea mestaruutta, jotka Mourinho on aiemmin voittanut Chelsealle. Taka-askeleita ei oteta, vaan Chelsean ja Manchester Unitedin välit ovat juuri tulleet pykälää kiinnostavimmiksi ja kuumemmiksi. Kuluvan kauden valioliigaan aukeaa uusi sivujuonne, jonka osuus koko tarinassa määritellään myöhemmin.

Manchester Unitedin kriisistä on käyty keskustelua koko alkukauden ajan. Kriisi on henkilöitynyt Jose Mourinhoon. Otsikoissa on viillelty tehottoman pallonhallinnan, henkilökohtaisten virheiden ja henkilökemioiden suuntaisesti. Pelilliset ongelmat ovat olleet todennettavissa ja niiden kausaliteetti on näkynyt sarjataulukossa. Henkilökemioiden suhteen ilmassa on enemmän lehtiä myyviä arvauksia kuin faktisesti todettua todellisuutta. Ei savua ilman tulta sanotaan, mutta Newcastlea vastaan kahden maalin sillasta voittoon nousseen Unitedin kasvoilla oli kaikkea muuta kuin managerin ulossavustamisen tai luovuttamisen haituvia. On reilua kuitenkin todeta, että Newcastle ei ole valioliigaan priimaa, vaan pikemminkin hapantuvaa maitoa eli ainoastaan Unitedin tappio olisi ollut käänteentekevä tulos.

Chelsea vastaan oli tapahtumassa jo jotain kohtalonomaista, mutta täysikäännös meni viimeisellä hetkellä turva-alueen puolelle. Mourinholle pystytetty kolmen vuoden kirouksen patsas on ollut murtumispisteessä, mutta vielä Lontoon vierailunkin jälkeen se pysyy pystyssä. Manchesterin punaisella puolella leimasimia heristävät nyrkit leijailevat malttamattomina ilmassa, mutta paperit on pidetty vielä salkkujen syövereissä tai ne on vedetty viime hetkellä pöydältä pois. Jatkuva shakki on päällä, mutta taitaville siirroille on kentällä tilaa. Tilanne on ratkaisematon, joten kabinettiin palataan nyt jokaisen ottelun jälkeen.

Kolme vuotta ja pikaisesti kenkää olikin ehkä liian banaali skenaario, joten Mourinho kitkuttelee vielä ja Chelsea vastaan hän näytti, että kyse on julkisesta sodanjulistuksesta. Sissitaistelut kuuluvat toisten pirtaan.

Viinikuvaus: ruudinkatkuinen ja laidasta laitaan keinuva skandaalinkäryinen portugalilais-englantilainen viini

Paluu Etihadille

Tammikuisen yön pikkutunteina nytkähti bussi taas kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Erinäisten sattumien summana määränpäänä oli jälleen viikonloppu Manchesterissä, joka huipentuisi Manchester City-Newcastle -otteluun. Futisreissuun lähteminen on varsin helppoa eikä aina ihan järjettömän kallistakaan. Pakettina liput, neljän tähden hotelli ja edestakaiset lennot maksoivat piirun alle 600€. Edullisemminkin varmasti vielä pääsee, kun räätälöi pakettinsa itse ja on hyvissä ajoin liikenteessä.

Manchesterissä oli kylmää, kosteaa ja tuulista. Ei siis mitään uutta saarivaltion auringon alla. Kaupunki itsessään on varsin kompakti ja etäisyydet keskustan alueella sopivia, jotta paikasta (pubista) toiseen pääsee hyvin tallustelemaan kävellen. Kaupungissa ei stadionkierrosten ja futismuseon lisäksi hirveästi varsinaisia turistikohteita ole, mutta kaupungista löytyy hyviä ravintoloita ja myös virkeää olutkulttuuria, kun hieman tekee taustatyötä. Hintataso on varmasti myös huokeampi, mitä esimerkiksi Lontoossa eli sikäli Manchester on hyvä valinta reissukohteeksi.

Manchester City-Newcastle -ottelun alkuseremoniat käynnissä

Pelipäivänä taksi alle ja pelipaikalle. Matkalla taksikuski antoi oman analyysinsä Manchester Cityn edellisestä tappiollisesta pelistä Liverpoolia vastaan. Taksikuskin mielestä City prässäsi liian korkealta, jolloin Liverpool pääsi hyödyntämään hyökkäyspelinsä vahvuuksia. Kävi mielestäni järkeen. Sinänsä pieni huoli oli siitä, että Cityn hyvä vire olisi taittumassa, koska ajatuksena oli nähdä ehkä tämän kauden eurooppalaisen futiksen paras joukkue hyvässä tikissä. Ottelussa oli myös aineksia siihen, että City pyörittäessä ja Newcastlen vetäytyessä peli jatkuisi pitkään 0-0 tilanteessa ja jossain vaiheessa matsin loppupuolella City sitten ratkaisisi pelin. Toiveissa oli siis nopea avausmaali.

Varatut liput löytyvät helposti Stadionin kupeeseen rakennetusta lippupisteestä ja käytännössä jonottamatta. Paikkamme sijaitsivat siten, että niistä oli myös suora näkymä vierasjoukkueen fanikatsomoon. Newcastlen fanit olivatkin aloittaneet selvästi otteluun valmistautumisen hyvissä ajoin. Harmillisesti noin kymmenkunta katsojaa näki ottelusta vain joitain alkupuolen minuutteja, koska kyyditys kävi järjestysmiesten kantamana nippusiteissä stadionin uumenissa sijaitseviin säilytystiloihin. Newcastlen fanit toivat oluthuuruisen tuulahduksen siitä, mitä perinteinen brittifutiskulttuuri on ja on ollut. Ristiriita Cityn kaupallisempaan ja rahan kyllästämään identiteettiin oli mielenkiintoinen.  

City otti hyvin pian ottelun komentoonsa ja Newcastle tyytyi tai olla pakotettu pakittelemaan. Pallonhallinta huiteli 80% tasolla. Pallonhallinta ei kuitenkaan vaikuttanut mitenkään näennäiseltä missään vaiheessa, vaan se kulki suunnitelmallisesti kohti vastustajan maalia tiettyjen syöttökuvioiden toistuessa. Pallon menetettyä City pyrki joko nopeasti prässäämään pallon takaisin tai rikkomaan vastustajaa ja pysäyttämään tätä kautta sen nopeat hyökkäykset. Cityn hyökkäykset kulkivat etenkin ensimmäisellä puoliajalla paljon vasemmalta laidalta, josta kokoonpanoon nostettu Oleksandr Zinchenko nousi aktiivisesti tukemaan hyökkäyksiä. Pallo käy ensimmäisen kerran maalissa 18:sta minuutin kohdalla, mutta takatolpalle hiipinyt Raheem Sterling on paitsiossa.

Odotettu avausmaali nähdään, kun ottelua on pelattu 34 minuuttia. Kevin De Bruyne lähettää kovan tarkan keskityksen vasemmalta laidalta ja toppareiden väliin hiipinyt Sergio Agüero ohjaa päällään pallon läheltä maaliin. Tunnelma stadionilla vapautuu. Maali on vaikuttanut väistämättömältä, mutta pientä tuskatumistakin oli jo ilmassa.

Toisella puoliajalla pelin kulku ei juuri muutu. Newcastle jatkaa vetäytymistä ja kurinalaista puolustamista toivoen ettei City iske toista maalia. Toive ei kuitenkaan pidä kauaa: Sterling murtautuu vasemmalta laidalta läpi, Javier Manquillo rikkoo ja pallo viedään pilkulle. Agüero niittaa pilkulta illan toisen maalinsa. Yleisö reagoi hyvin maltillisesti. Cityn kannattajat ovat selvästi tottuneet voittamiseen ja ratkaiseviin maaleihin. 2-0 menee business as usual-kategoriaan eikä siitä tarvitse sen enempää innostua. Peli vaikuttaa ratkenneelta ja nyt vain odotettaisiin hakeeko City aktiivisesti lisää maaleja vai lähteekö se jäädyttämään peliä pallonhallinnan kautta.

Kymmenen minuutin kuluttua ottelussa nähdään ottelun kannalta positiivinen käänne. Ciaran Clarke puhkaisee Cityn korkealla pelaavan puolustuslinjan, Jacob Murphy karkaa läpiajoon ja chippaa tyylikkäästi vastaan ryntäävään Edersonin yli. Newcastlen fanikatsomo räjähtää. Tulee fiilis, että kävi ottelussa lopulta miten tahansa, he ovat jo voittaneet. Maalia ei kukaan voi Newcastlelta viedä pois. Newcastlen fanikatsomosta kulkee valtoimenaan viestejä käsimerkkien muodossa Cityn kannattajille pitkään maalin jälkeen. Sillä ei ole väliä, että joukkue on edelleen tappiolla.

Peli herää henkiin. City luo tukun maalipaikkoja, mutta ei onnistu viimeistelyssä. Ajatus siitä, että nähdäänkö lopussa vielä spektaakkelimainen tasoitus esimerkiksi erikoistilanteesta, kutkuttelee mieltä.

Peli on ollut hyvä. Cityn hyökkäyspeli on ollut juuri niin suvereenia kuin odotettua. Se on kenties maailman parasta tällä hetkellä. Newcastle on roikkunut sinnikkäästi mukana ja saanut hyödynnettyä sille avautuneen tilaisuuden. Newcastlen fanit ovat tehneet ottelun tunnelmasta erityisen. Ottelun kruunu nähdään, kun Agüero löytää jälleen riittävän tilan keskeltä. Leroyn Sanen syöttö löytää Agüeron, joka kylmähermoisesti viimeistelee vaikeasta peliasennosta: haattutemppu ja peli on selvä, kun 83 minuuttia on pelattu.

Viinikuvaus: kylmää, kosteaa, tuulista ja jännittävää brittilientä  

Crystal Palace ja Alan Pardew -miksi ne ovat niin hyviä?

Alan Pardew:n ansiosta sekä Newcastle että Crystal Palacen säilyivät valioliigassa

Alan Pardewin astuttua viime kaudella Crystal Palacen peräsimeen joukkue oli tukevasti putoajan paikalla. Pardew sai välittömästi Crystal Palacen lentoon ja lopulta joukkue sijoittui kymmenenneksi. Pardew oli tiettävästi valioliigahistorian ensimmäinen valmentaja, joka kesken kauden joukkueeseen tullessa onnistui nostamaan putoamiskurimuksessa olleen joukkueen sarjataulukon puolen välin paremmalle puolelle. Newcastle United säilyi samana kautena valioliigassa pitkälti Pardewin kanssa alkukaudesta kokoon kursittujen pisteiden avulla.

Pardewin saapuminen Lontooseen Crystal Palace valmentajaksi oli eräänlainen kotiinpaluu. Pardew pelasi aikoinaan 168 ottelua Crystal Palacen riveissä. Lähtösysäyksen Newcastlesta antoi varmasti kypsyminen harakoiden bisnesvetoiseen seurapolitiikkaan. Newcastlen tavaramerkkinä on vuosikausien ajan ollut uusien pelaajien tuominen seuraan, heidän kehittäminen ja myynti hyvällä voitolla. Rahavirrat menevät Newcastlessa kylmästi urheilullisten tavoitteiden edelle.

Pardew hioi Crystal Palacen taktiikkaa hyökkäävämpään suuntaan. Pardew:n alaisuudessa Crystal Palace pitää enemmän palloa eikä hyökkää aivan niin suoraviivaisesti, mitä Neil Warnockin aikaan. Peliä ja palloa kontrolloivampi taktiikka vahvistaa hyökkäävien ja luovien keskikenttäpelaajien, kuten Jason Puncheonin ja viimeisimmän hankinnan Yohan Cabayen roolia otteluissa. Pardew laittoi myös kuntoon joukkueen erikoistilannepuolustamisen. Oikeansuuntaisten pienten muutosten kertautuessa tulokset voivat parantua dramaattisesti. Tästä Crystal Palacen ja tietyssä määrin myös Newcastlen viime kaudessa oli kyse. Pardew onnistui pienellä muutoksilla saamaan pelaajista irti enemmän. Hänellä vaikuttaa olevan poikkeuksellista silmää pienille pelinsisäisille yksityiskohdille, joiden kautta hän hallitsee kokonaisuutta.

Crystal Palacen erikoistilannepelaaminen on parantunut huomattavasti Alan Pardewin alaisuudessa

Kolmannella kierroksella Crystal Palace isännöi Aston Villaa vastaa. Ensimmäinen puoliaika on hyvin uninen. Vaikuttaisi että maaliton tasapeli kelpaisi molemmille. Pardew tekee kuitenkin hiukan yllättäen kaksi vaihtoa puoliajalla. Dwight Gayle ja Jordon Mutch vaihdetaan sisään tuomaan lisää energiaa ja vaihtoehtoa Crystal Palacen takeltelevaan hyökkäyspeliin. Crystal Palace ja Pardew pelaa sittenkin voitosta. Crystal Palace saa otteen ottelusta. Pallo pelataan jo Aston Villan maalin, mutta neuvonpidon jälkeen maali hylätään. 70 minuutilla toppari Scott Dann nousee röyhkeästi kulmassa korkeimmalle pitäen samalla Aston Villa pakin kaulusta kourassaan ja puskee vastustamattomasti Crystal Palacen 1-0 johtoon. Aston Villalla ja Tim Sherwoodilla on kuitenkin vielä yksi jokeri: Adama Traore kipittelee kentälle, karkaa laidalta ja tasoittaa hieman onnekkaasti ottelun. Väkisinkin tulee mieleen, että mikäli Crystal Palace meinaa jatkaa viimekauden tuloskuntoaan, tällainen ottelu olisi voitettava. Muutoin turvallinen, tylsä ja unohtuva alempi keskikasti kutsuu.

Mietin jo tämän kirjoituksen otsikon muokkaamista ’ovatko ne niin hyviä?’-muotoon, kun Crystal Palace pääsee kääntämään peliä Aston Villan huonon avaussyötön jälkeen. Pallo pelataan boksin kulmaan Bakary Sakolle, joka laukoo tarkasti pallon maalin takakulmaan. Crystal Palace pelaa ottelun lopun järkevästi ja voittaa. Ottelussa kiteytyy Pardewin onnistunut pelisuunnitelma vaihtoineen, Crystal Palacen hyvä henkinen kantti ja taistelutahto. Tällä reseptillä Crystal Palace voi saavuttaa vielä paljon.

Viinkuvaus: paidan kaulusta, kotiinpaluuta ja taitavaa suunnittelua

Kuvat:

1. Ben Terrett, www.flickr.com/photos/benterrett/17868670678/in/photolist-ribKDy-7PkvYg-tdZBfW

2. Jon Candy, https://www.flickr.com/photos/joncandy/8311646358/

Lisää luettavaa:

http://www.standard.co.uk/sport/football/crystal-palaces-alan-pardew-putting-leadership-qualities-to-good-use-as-he-targets-higher-finish-a2323761.html

http://www.premierleague.com/en-gb/news/news/2014-15/mar/120315-talking-tactics-alan-pardew-giving-crystal-palace-greater-control.html