El Clásico jäädytettynä vai jäähdytettynä?

El Clásico tarjoillaan monessa mediassa ja mielessä jäähtyneenä. Kesällä Espanjassa pyöräytetty onnenpyörä tuotti rosvosektorin tuplana: maajoukkue ja Real Madrid ottivat käsi kädessä kivuliaan palkinnon vastaan. Julen Lopetegui oli lyömätön kuningaskunnan saleissa, mutta galaktikoissa keisari on raadollisen vaateton ja naapurivaltojen vävykokelaat koputtelevat jo Florentino Perezin ovea. Valkoinen baletti vaatii tanssittajaa ja Lopeteguin nuottikirjan musteet ovat levällään. Nou Campin käytäville on maalattu tragedian merkkejä.

Jonnet ei katso, koska Lionel Messi ei pelaa. Cristiano Ronaldon juvenalian jälkeen kaiken maailman maalikaupoista loppui musta, kun rolle -peikot alkoivat vihtoa mustia raitoja kuninkaalliseen valkoiseen paitasamettiin. Torinoon on tullut tunkua.

El Clásico on patsastellut muutamia vuosia Messin ja Ronaldon säihkeessä ja venynyt hiljalleen juuriltaan. Tänään Clásico lätkähtää takaisin sille kostealla viheriölle, jolta se on kasvanut maailman seuratuimmaksi kohtaamiseksi. 

Sian päät ja punaiset kortit lentelevät. Tarkkaan mietityt taktiset kuviot murenevat ottelun imussa. Aitiot täyttyvät legendoista ja aaveista, jotka karistavat mullat viitoiltaan illan spektaakkelia varten. Ottelu on aina aikakauttaan suurempi, se jättää supertähdet jälkeensä, se jättää jäljen ja on maailman mittaiseksi jäädytetty.

Viinikuvaus: kolea klassikko

Mikä ManU:a mättää vai mättääkö ManU?

Cesar Azpilicueta keskittää, David Luiz puskee pallon takatolppaan, josta se kimpoaa Rüdigerille. David de Gea venyttää itsensä vielä Rüdigerin puskun eteen, mutta torjunnasta seuranneen reboundin Ross Barkley niittaa vastustamattomasti maaliin. Chelsea on noussut Manchester Unitedia vastaan aivan viime hetkillä tasoihin. Marco Ianni tuulettaa Manchester Unitedin vaihtopenkin edessä. Jose Mourinho pomppaa pystyyn ja lähtee jahtaamaan Iannia. Järjestysmiehet tulevat väliin ja hiljalleen tilanne rauhoittuu. Peli päättyy. Stamford Bridgellä kaikuu ”Fuck Off, Mourinho”. Mourinho astelee kotiyleisön edessä ja nostaa kolme sormea pystyyn. Ele symboloi kolmea mestaruutta, jotka Mourinho on aiemmin voittanut Chelsealle. Taka-askeleita ei oteta, vaan Chelsean ja Manchester Unitedin välit ovat juuri tulleet pykälää kiinnostavimmiksi ja kuumemmiksi. Kuluvan kauden valioliigaan aukeaa uusi sivujuonne, jonka osuus koko tarinassa määritellään myöhemmin.

Manchester Unitedin kriisistä on käyty keskustelua koko alkukauden ajan. Kriisi on henkilöitynyt Jose Mourinhoon. Otsikoissa on viillelty tehottoman pallonhallinnan, henkilökohtaisten virheiden ja henkilökemioiden suuntaisesti. Pelilliset ongelmat ovat olleet todennettavissa ja niiden kausaliteetti on näkynyt sarjataulukossa. Henkilökemioiden suhteen ilmassa on enemmän lehtiä myyviä arvauksia kuin faktisesti todettua todellisuutta. Ei savua ilman tulta sanotaan, mutta Newcastlea vastaan kahden maalin sillasta voittoon nousseen Unitedin kasvoilla oli kaikkea muuta kuin managerin ulossavustamisen tai luovuttamisen haituvia. On reilua kuitenkin todeta, että Newcastle ei ole valioliigaan priimaa, vaan pikemminkin hapantuvaa maitoa eli ainoastaan Unitedin tappio olisi ollut käänteentekevä tulos.

Chelsea vastaan oli tapahtumassa jo jotain kohtalonomaista, mutta täysikäännös meni viimeisellä hetkellä turva-alueen puolelle. Mourinholle pystytetty kolmen vuoden kirouksen patsas on ollut murtumispisteessä, mutta vielä Lontoon vierailunkin jälkeen se pysyy pystyssä. Manchesterin punaisella puolella leimasimia heristävät nyrkit leijailevat malttamattomina ilmassa, mutta paperit on pidetty vielä salkkujen syövereissä tai ne on vedetty viime hetkellä pöydältä pois. Jatkuva shakki on päällä, mutta taitaville siirroille on kentällä tilaa. Tilanne on ratkaisematon, joten kabinettiin palataan nyt jokaisen ottelun jälkeen.

Kolme vuotta ja pikaisesti kenkää olikin ehkä liian banaali skenaario, joten Mourinho kitkuttelee vielä ja Chelsea vastaan hän näytti, että kyse on julkisesta sodanjulistuksesta. Sissitaistelut kuuluvat toisten pirtaan.

Viinikuvaus: ruudinkatkuinen ja laidasta laitaan keinuva skandaalinkäryinen portugalilais-englantilainen viini

Huuhkajat lennolla

Petteri Forsell nostaa kädet ilmaan, kun Teemu Pukki karkaa Viron puolustuslinjalta. Eero Markkanen rynnii kohti takatolppaa ja muuttaa pelin kontekstia juuri sen verran, että Pukin laukaus painuu Mikhel Aksalun käsien läpi maaliin. Suomi ottaa kolmannen perättäisen 1-0 voiton Uefan Nations leaguessa. Pukki jää ottelun jälkeen halailemaan ja kättelemään Tallinaan matkanneita suomalaiskannattajia.

Viasatin studiossa Keith Armstrong ruotii pelin tasoa ja osuu varmasti analyysissään oikeisiin asioihin. Huuhkajien kannattajille ottelussa on kuitenkin kyse muusta. Suomi lähti puuduttamaan vieraskentällä ennalta heikompaa vastustajaa pallonhallinnalla ja palkinto tuli ottelun lopussa lisäajalla. Tapahtumaketjujen psykologinen ulottuvuus on väkevämpi kuin se ettei huuhkajien pelisuunnitelma toiminut yhtä näyttävällä ja tehokkaalla tavalla kuin esimerkiksi Manchester Cityn vastaava samankaltaisessa ottelussa. Huuhkajien ylle on rakentumassa voittava aura, jota toki ovat edesauttaneet sopivat olosuhteet, mutta siitä ei kuitenkaan ole kovin kauaa aikaa, kun mitkään olosuhteet eivät olleet riittävät ja futisfanien sydämiä särjettiin kuin liukuhihnalla.

Markku Kanerva on tehnyt huuhkajien pelistä yksinkertaista. Tietynlainen maalaisjärki on huokunut Kanervan huuhkajien pelistä. Yllätyksellisyyden ja taikatemppujen sijaan pelataan realistisesti omien vahvuuksien ja rajoitteiden mukaan. Vastustajakin huomioidaan: kun ollaan parempia hyökätään ja kun ollaan heikompia tai johdossa niin puolustetaan. Nyanssitasolla Rive joukkoineen on varmasti paljon paljon syvemmällä pelissä, mutta selkeys on se, mikä futisfanille otteluista välittyy. Huuhkajien keskikentän ja puolustuksen tiiviit ja harmonisesti liikkuvat neljän rivistöt ovat kauneinta, mitä suomalainen jalkapallo on hetkeen näyttänyt. Pelaajat vaikuttavat myös nauttivan siitä pyhästä yksinkertaisuudesta, jolla Suomi on nyt kulkenut voitosta voittoon. Silmät tuikkivat ja hymyä täytyy hieman imeä takaisinpäin.

Viinikuvaus: pelkistetty ja toimiva

Valioliigan viisari, joka ei vielä värähtänyt

Riayd Mahrezin rankkari lipaisi ylärimaa. Manchester Cityn ja Liverpoolin vauhdikas hyökkäyspeli ja vastaprässi oli vaihtunut tarkan harkituiksi siirroiksi Anfield Roadin pelilaudalla. Viisari vääntyi jo idän suuntaan, mutta jäi vaappumaan jonnekin Stockportin ja Chesterin välimaastoon. Manchesterin päärautatieaseman vaaleansiniselle puolelle palasi päätään puisteleva ja yhden pinnan reppuunsa sullonut jalkapalloheimo. Mestaruus on yhtä kaukana tai lähellä kuin se ennen Anfieldin reissua oli.

Samaan aikaan Lontoossa on saatu rauhassa punoa juonia. Maurizio Sarrin Chelsea hallitsee kenttätapahtumia ja muuan Eden Hazard nauttii jalkapalloelämänsä keväästä, vaikka saderintama on sumusaaret jo saartanut eikä sillä ole kiire minnekään. Sarri on tämän valioliigakauden ilmiö numero uno. Jalkapallon vauvauinnista haaveilevan kannattaa sukeltaa kohti Chelsean tämänhetkisen keskikentän muodostamia pohjalla lilluvia kolmioita ja ihastella, miten pallo mutkattomasti niissä liikkuu.

Sarjataulukkoa selaillessa alaspäin ensin säikähdin ja sitten alkoi naurattaa. Arsenal on neljäntenä. Vakavasti puhuen tykkimiehet ovat kuitenkin muutaman töyssyn jälkeen ottaneet sellaisen liidon, että on pakko laajentaa tutkaa pohjois-Lontoon suuntaan. Unai Emery jäi lähtölaukauksen jälkeen hetkeksi nauttimaan tapaksia, mutta on nyt iloisesti harpponut mukaan pääjoukkoon eikä hapot tunnu pohkeissa painavan. Tottenhamikin mahtuu kuvaan, mutta on saattanut jo nyt löytää paikkansa lopullisessa sarjataulukossa.

Manchester Unitedista ei nyt oikein tiedä. Newcastlea vastaan nähty fantastinen nousu saattoi olla käänteentekevä tai sitten vain selkäevästä koukkuun tarttunut saalis. Henkilökohtaisesti toivoisin että ensi kaudella nähtäisiin valioliigassa Josep Guardiola, Jürgen Klopp, Maurizio Sarri, Jose Mourinho, Unai Emery ja Marcelo Bielsa, mutta lankku notkuu jo ja hait haistelevat portugalilaisia varpaita. Maajoukkuetauko saattaa palauttaa hengettömyyden ja tehottaman pallonhallinnan Manchesterin punaiselle puolelle tai sitten tulossa on jotain muuta. Unitedin seuraavat kuusi ottelua ovat luokkaa kujajuoksu silmät sidottuna kylkiluut paljaana moukareiden villisti heiluessa laidalta laidalle. Marraskuun loppupuolella alkaisi helpottaa, mutta sinne on valovuoden verran matkaa mourinholaisittain laskettuna. Futisfaneille toki tarjotaan manchesteriläinen pitkä ja maltainen illallissyksy.

Viisarit töröttävät päällekkäin kahdessatoista. Kenties Big Benissä. Mestaruuteen on matkaa.

Viinikuvaus: tasaisesti eri puolilta täytetty tynnyri, joka ei vielä paljasta keitoksestaan kuin pintavärin

Jorginho -toteen käynyt lupaus

Jorge Luiz Frello Filho on brasilialaissyntyinen, mutta myöhemmin italian kansalaisuuden saanut jalkapalloilmiö. Hänen äitinsä Maria Tereza oli jalkapalloilija, jonka ura ei kuitenkaan onnistunut, vaan päättyi amatööritasolle. Maria Tereza oli luvannut, että mikäli hän synnyttäisi pojan, hän tekisi kaikkensa, että tästä tulisi ammattijalkapalloilija.

Jorginho vietti varhaislapsuutensa Imbituban kaupungissa Brasilian itärannikolla. Hänen vanhempiensa erotessaan Jorginho muutti äitinsä kanssa Italian Veronaan. Jorginhon äiti teki pitkiä työpäiviä, jotta pystyi tukemaan Jorginhon jalkapalloharrastusta, joka oli Jorginhon syntymästä asti tähdännyt ammattilaisuraan. Jorginho on sanonut että jalkapallo täytti sen tyhjiön, jonka hänen isänsä oli hänen elämäänsä jättänyt

Nuoruudessaan kolmetoistavuotiaana Jorginho oli puolitoista vuotta erossa äidistään osallistuessa italialaisen liikemiehen sponsoroimaan projektiin, joka tähtäsi nuorten jalkapalloilijoiden kehittymiseen. Projektin päätyttyä Jorginho sai sopimuksen Hellas Veronan joukkueesta. Hellas Verona nousi Serie A:han ja Jorginhon ura jatkoi hyvässä nosteessa hänen siirtyessään Napoliin.

Napolissa Jorginhon startti oli nihkeä siihen asti, kunnes Maurizio Sarri ottii joukkueen luotsatakseen. Sarri näki Jorginhossa poikkeuksellista pelillistä älykkyyttä, jota täydensi hänen tekninen taituruutensa ja nöyrä suhtautuminen harjoitteluun. Jorginho siirtyi täksi kaudeksi Sarrin mukana Chelseaan.

Kapellimestari työssään

Sarrin Chelseassa Jorginho on pelannut keskikentän ankkuripaikalla. Hän toimii toisaalta linkkinä pelin avaamisvaiheessa toppareiden ja hyökkäyksen välillä, mutta tekee myös tilaa toppareille, jotta nämä pystyvät paremmin avaamaan peliä. Jorginho pelinrakennustaito on niin kliinistä, että vastustajan on otettava tämä omassa pelisuunnitelmassaan huomioon, jolloin Jorginhon liikkuminen vaikuttaa koko vastustajan ryhmittymiseen. Jorginho pystyy omalle liikkeellään työntämään vastustajan ryhmittymää lähemmäs omaa maaliaan jo pelin avaamisvaiheessa.

Jorginho ohjaa ja johtaa aktiivisesti pelin avaamista osoittamalla vapaita syöttölinjoja toppareille ja laitapuolustajille. Sarrin taktiikassa hän on osa kolmioita, joilla puretaan vastustajan prässiä. Jorginho on paljon pallossa, sillä hänellä on tällä kaudella laskettuja syöttöjä yli sata ottelua kohti ja yli 90% syötöistä on onnistuneita. Hän menettää palloja harvoin ja hallitsee peliä myös erittäin pienessä tilassa. Jorginho vie peliä eteenpäin hyvin vähillä kosketuksilla ja yksinkertaisilla ratkaisuilla.

Jorginho orkestroi Chelsean pelin rakentelua myös syvemmällä vastustajan kenttäpuoliskolla. Hän hahmottaa pelin kokonaisuuden poikkeuksellisella tavalla ja yhteispeli esimerkiksi Eden Hazardin kanssa toimii erittäin hyvin. Hazard hakee aktiivisesti tyhjää tilaa, kun pallo on Jorginholla, koska hän tietää saavansa palloja. Jorginho keskittyy enemmän pelin eteenpäin viemiseen kuin että hän hakisi ratkaisevia syöttöjä itse. Ehkä siksi hän ei ole valioliigassa saanut aivan ansaitsemaansa huomiota.

Jorginho sopii täydellisesti Sarrin pallonhallintaa perustuvaan taktiikkaan, jonka yksi osa on myös puolustaa pitämällä palloa eli pallonhallinta on pelin virrassa välillä itsetarkoituksellista. Hänen tarinansa on kuin suoraan jalkapalloromantikon päiväunesta ja Jorginho onkin yksi valioliigaan kiinnostavimmista pelaajista tällä kaudella

Viinikuvaus: brasilialaisia risukkoja, veronalaisten ja napolilaisten äitien jalkapallounelmia nerokkaan vivahteikkaassa kokonaisuudessa

Suosittelen katsomaan: https://www.youtube.com/watch?v=CyP2gO8caF4

Chelsea ja Maurizio Sarri: savua ennen ja jälkeen

Maurizio Sarri ja Jürgen Klopp halaavat. Daniel Sturridgen haamulaukaus toi Liverpoolin ottelun viime hetkellä tasoihin. Sarri ja Chelsea ottavat kuluneelta viikolta mukaansa voiton ja tasapelin Liverpoolista. Toinen voittokin kävi lähellä, mutta Cityn kanssa suurimman mestaruussuosikin viittaa kantavaa Liverpoolia vastaan tulos on vähintäänkin hyvä. Helposti myös erinomainen.

Ottelun aikana ja koko brittiläisen jalkapallon ympärillä leijuu keskustelu siitä, että Sarri on saanut iskostettua ajatuksensa nopeasti Chelsean joukkueeseen. Chelsea on myös siinä mielessä hyvässä asemassa, että se saa pelata suhteellisen paineettomasti verrattuna pahimpiin kilpaveljiinsä. Sekä Josep Guardiolan Manchester City että Jürgen Kloppin Liverpool ovat projektinsa huippuvaiheessa, jolloin niiltä automaattisesti odotetaan valioliigan mestaruutta. Sarrin Chelsea on ”new kid on the block” ja periaatteessa ottaa vasta ensimmäisiä painavia askeleitaan. Mestaruus olisi jotain fantastista ja odottamatonta. Jotain samanlaista kuin Islannin jatkopaikka EM-kisoissa.

Sarrin siirtyminen Chelseaan oli ehkä koko valioliigakauden kiinnostavin siirto. Miten napolilainen ketjupolttaja-pankkiirri saisi rattaat pyörimään ehkä kansallisella tasolla maailman haastavimmassa jalkapallosarjassa. Odotusarvoa nosti se, että Sarrin Napoli on viime vuosina ollut ainoa seura, joka edes auttavasti onnistui haastamaan Juventuksen hegemoniaa Serie A:ssa. Mestaruus oli pariin kertaan lähellä, mutta se lipsahti Juventukselle eli Sarri ei aivan saanut projektejaan päätökseen Italiassa. Siksikin vauhdikas startti valioliigassa ei vielä indikoi täysin sitä, mihin Chelsea tulee tällä kaudella päätymään.

Sarri toi Napolista Lontooseen 4-3-3 -pelisysteemin. Sarrin Chelsealla on paljon samantyylisiä elementtejä pelissään kuin Liverpoolilla ja Manchester Cityllä. Chelsea lähtee ottamaan ottelussa pallonhallinnan itselleen ja menettäessään pallon se yrittää voittaaa sen nopeasti takaisin niin sanotulla vastaprässillä. 

Chelsea rakentaa peliä kärsivällisemmin oman puolustuksen kautta kuin Manchester City ja Liverpool. Chelsealla on toki kykyä räjähtävän nopeisiin vastahyökkäyksiin, mutta kärkiseuroista, sen puolustusstrategiassa on selvästi alleviivattu pallonhallinnan merkitystä. Tämä kauden Chelsea on pitänyt palloa valioliigassa toiseksi eniten. Ero eniten palloa pitäneeseen Manchester Cityyn on se, että Chelsea on pitänyt palloa suhteessa enemmän omalla puolustusalueellaan ja keskialueella, kun taas Cityllä pallonhallinta tapahtuu korostuneesti vastustajan kenttäpuoliskolla ja pallonhallinnan luonne on vahvasti hyökkäysorientoitunutta.

Sarri uskoo viihdyttävään, hyökkäävään ja dynaamisen jalkapalloon. Sarrin Chelsean hyökätessä pelaajat muodostavat kolmioita ja timantinmuotoisia muodostelmia, joilla haetaan alueellista miesylivoimaa ja avataan syöttösuuntia. Pelaajat vaihtavat paikkoja muodostelmien sisällä. Puolustuslinja nousee korkealle, jolloin pallon menetyksen jälkeen pelaajat ovat tiivisti pallon lähellä ja pallo on mahdollista voittaa nopeasti takaisin. Chelsea hakee suoraviivaisia vastustajan linjoja halkovia syöttöjä, mutta mikäli syöttöväyliä ei aukea, Chelsea keskittyy pitämään palloa.

Taktisen silmän lisäksi Sarri on myös intohimoinen pelaajien kehittäjä. Hänellä on joukkueen sisällä erillisiä pelaajia koskevia projektejaan. N’Golo Kanten rooli on yksi esimerkki tästä. Sarri on rakentamassa kenties maailman parhaasta syöttöjen katkojasta enemmän ”box-to-box”-mallista keskikenttäpelaajaa. Keskikentän ankkurina Chelseassa tällä kaudella on Napolista Sarrin mukana hankittu Jorginho, joka toimii kapellimestarina pelin rakennusvaiheessa. Kante pelaa siis ylempänä keskikentän muodostelmassa kuin tavallisesti. Kanten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänen on Sarrin aikana mahdollista kehittyä monipuolisemmaksi ja enemmän hyökkäyspeliin osallistuvaksi keskikenttäpelaajaksi. Kante pystyy Sarrin pelisysteemissään katkomaan peliä ja voittamaan palloja lähempänä vastustajan maalia, joka luo uuden uhan vastustajalle ja tekee Chelseasta entistä vaarallisemman.

Maurizio Sarri tulee tekemään sekä Chelseasta että myös koko valioliigasta kiinnostavamman ja paremman. Jo nyt sekä Guardiola että Klopp ovat yhteen laulaneet, että Sarrin tulon myötä heidän molempien tarvitsee tehdä työnsä paremmin. Kommentit heijastelevat sitä arvostusta, jota Sarrin nauttii. Sarrin myötä valioliiga on siis parempi paikka pelata, valmentaa ja elää jalkapalloa.

Viinikuvaus: pohjois-Italialaista savuisuutta ja yllättävillä raaka-aineilla maustettua viiniä.

Liverpool FC: nostalgikosta mestariksi?

Liverpoolin ja Englannin maajoukkueiden kannattajissa on aina ollut jotain myötätuntoa herättävää. Molempiin joukkueisiin on asetettu aina niiden tasoaan kovemmat odotukset ja sitten niiden kannattajien matka on ollut kuin kävelisi avojaloin tulikuumalla asvaltilla, jonka pienistä halkeamista törröttää katktuksia. Joka askeleella sattuu.

Jalkapallomaailman tähtikartta vaikuttaa Liverpoolin osalta olevan uudelleen piirretty. Jopa komediallisia piirteitä saaneet loppuhetkien sulamiset ovat taittuneet suvereeneihin voittoihin ja viime hetkien ratkaisut ovat kääntyneet punaisten suuntaan. Jürgen Klopp on näyttänyt, että nopean vastaprässin ja voimakkaasti laitoja hyödyntävän ja jopa opportunistisen hyökkäväävän pelisuunnitelman avulla on mahdollista horjuttaa myös maailman parhaita jalkapalloseuroja. Liverpoolin hyökkäyksessä on myös sen verran leveyttä ja laatua, että sen hyökkäyspeli ei ole yhden egyptiläisen kortin varassa, vaan ratkaisijoita ja variaatioita löytyy. 

Liverpoolin koko kentän prässipelistä hyvä osoitus oli mestareiden liigan ottelu PSG:tä vastaan. Liverpoolin korkea prässi siirsi PSG:n pallollisen pelin painopistettä sen omalla kenttäpuoliskolleen. Samaan aikaan Liverpool sai tilkittyä keskikentän siten, että PSG:n keskikenttäpelaajien oli toistuvasti pelattava palloa takaisin toppareille, koska heillä ei ollut tilaa kääntyä Liverpoolin maalia kohti. Pelin painopiste oli kokonaisuudessaan keskialueella ja PSG:n kenttäpuoliskolla. Peli osoitti myös, miten kokonaisvaltainen joukkuepeli ottaa talutusnuoraansa minkä tahansa tähtisikermän, jossa osa pelin elementeistä on vähän sinne päin.

Liverpoolin paikka viime kevään mestareiden liigan finaalissa tuntui hieman suonenvedolta, mutta tämän syksyn pelejä katsoessa on helpompi ymmärtää, mitkä elementit tähän lopputulemaan johtivat. Käynnissä oleva kausi on Kloppin projektin huipentuma. Manchester Cityn hegemonia valioliigassa on pienen pienellä laskutrendillä, joten nyt on Liverpoolin paikka ja pakkokin iskeä kaikilla rintamilla. Kauden kestävä fyysinen rasitus on armoton, joten vesiesteinä Liverpoolin mestaruusjuoksussa ovat loukkaantumiset ja Kloppin kuluttava pelityyli. Muutkin kärkijoukkueet ovat kuitenkin samalla radalla. Sikäli punaisilla on nyt todellinen mahdollisuus siirtyä nostalgian ajoista mestaruusaikaan.

Viinikuvaus: pitkien perinteiden pitkään kypsyvä viini, johon vuodesta toiseen on lorahtanut epäkurantteja raaka-aineita. 2018-2019 vuosikerta kypsyy odotuksia ja toiveita herättävissä olosuhteissa.