Huuhkajat-San Marino: roustaus

Olympiastadion oli hädin tuskin ehtinyt tyhjentyä ennen kuin portit avattiin jälleen. Takanamme oleva nuoriso-osasto tietää kertoa, että Huuhkajien vieraaksi saapunut San Marino oli Fifa rankingissa pahnan pohjimmaisena ja sillä oli saldollaan yksi voitto 198:sta pelistä. Asia ei kuitenkaan suomalaista jalkapallokansaa häirinnyt, sillä paikan päälle tunnelmoimaan saapui yli 30000 katsojaa. Tulosodotukseksi asetimme Taisteluparin sunnuntain futisturnauksen tuloksia mukailevan 6-0 voiton.

"Kuka voittaa? Suomi!" kajahtaa Pohjoiskaarteesta ja huuto ottaa kaikua koko stadionia kiertävästi. Huuhkajat lyövät tahtia kentällä ja peli painetaan välittömästi San Marinon kenttäpuoliskolle. Huuhkajat pääsevät sahaamaan syöttöpeliään lähelle San Marinon boksia. 

Vaikka vastustaja ei ollut pahimmasta päästä, niin tunnelma oli raskasta sarjaa

Hyvää sähköä johtavan futiskansan odottaessa Huuhkajien avausmaalia käy San Marinon kymppi Filippo Berardi kympin kohdalla testailemassa hiukan pehmeäksi jääneellä laukauksella Lukas Hradeckýn vireystilaa. Se on hyvä eikä San Marinoa sen koommin Huuhkajien maalilla juuri näy. Sen sijaan Glen "Ballon D'Or" Kamara hakee itselleen seinäsyötön Rasmus Schűlleriltä ja tuuttaa Elia Benedettinin jalan yli kiipeävän laukauksen maaliin: 1-0 ja peliä on pelattu 16 minuuttia. Nuori kuuluttajalupaus Aarre huudattaa yleisöä ammattilaisen elkein.

Aarre oli yksi ottelun hahmoista

Huuhkajat jatkavat kärsivällisesti pelin jauhamista. "Jokainen lapsi on herkkusieni", suomennellaan takana kentän laidoilla pyöriviä mainoksia. Taistelupari toteaa, että Inter on luultavasti parempi kuin Suomi. Schűller saa pallon boksin rajoille. Tolppa. Anssi Suhonen pelataan hienolla kuviolla maalipaikkaan, mutta Benedettini on kumiukkona edessä.

Sitten iskee BK9. Tovin ottaneen painostusjakson päätteeksi Robert Ivanov paikantaa peruskallion lailla San Marinon maalin eteen nousevan Benjamin Källmanin, joka puskee pallon voimalla maaliin: 2-0. Niihin lukemiin lopetellaan ensimmäinen puoliaika.

Tauolla on tarjolla maskottien juoksukilpailua. Leijonien jääkiekkoa rakastava olento ei ui suoraan Pohjoiskaarteen sydämiin. Sitä vastoin Bubi ja Helmi saavat raikuvat suosionosoitukset.

Toinen puoliaika lähtee Huuhkajien totaalidominoinnilla käyntiin. Huuhkajat rakentavat peliä korostetusti oikean laidan kautta. Pohjoiskaarteessa mukaillaan Shakiraa. Joel Pohjanpalo karkaa läpiajoon, mutta Benedettini napsauttaa "Danger" valon pois päältä.

Teemu Pukkia odotetaan kentälle ja sen toiveen Markku Kanerva myös toteuttaa. Samalla ovenavauksella tulee sisään myös pala tulevaa kotimaista futishistoriaa Daniel Håkansiksi ruumiillistuneena. Håkans pistää heti töpinäksi ja livahtaa San Marinon puolustukselta karkuun. Håkans sijoittaa pallon rauhassa ja varmasti maaliin: 3-0 ja tuuletuksissa mennään mallilla Cha! Cha! Cha! Chaa!

Mielenkiintona Pina colada ja Saksa!

Kello naksahtelee seitsemisen minuuttia eteenpäin. Teemu Pukki ja kumppanit esittelevät piruetteja vasemmalla laidalla. Pyörähdysten päätteeksi Pukki painaa kovaa ja matalaa keskelle, josta Håkans löytää maalikapulan itselleen: 4-0. Håkans ei kuitenkaan jätä hommia sikseen, vaan Huuhkajien päästessä kerrankin hieman vastaiskulta vaikuttavan hyökkäyksen siivittämänä San Marinon boksiin, alkaa melkoinen läiskintä ja lopulta Håkans tinttaa pallon sisään: 5-0 ja Håkansille puhdas baskeri yhdeksään minuuttiin.

Takana todetaan, että Suomi roustaa San Marinoa. Pukki alleviivaa asiaa läväyttämällä pallon boksista takayläkulmaan: 6-0 ja kellossa 76 minuuttia. Huuhkajat nakuttivat kolme maalia neljään minuuttiin, mikä ei ole ollenkaan hullumpi homma.

Pukkia pyydettiin ja Teemu saatiin

En ole varma toivonkin oikeastaan itsekään enään enempää maaleja, sillä 6-0 oli se, mitä meidän reissuremmi matsista tuli hakemaan. Huuhkajilla on vielä pari itemiä, joista se voisi lisätä johtoaan, mutta enteellinen 6-0 pitää. Huolimatta vastustajan vaatimattomasti heittämästä haasteesta on tunnelma stadikalla ollut erittäin hyvää ja kokonaisvaltaista. Rive käy liekittämässä yleisöä, mikö kirvoittaa "Tahdon rakastella Riveä" -lurituksen. Pelaajien ja kannattajien loppurituaalit kulkevat onnellisissa merkeissä. Syksyllä jatketaan.

Markku, Rive, Kanerva. Me ollaan kisoissa!

Viini: etiketissä olemisen sietämätöntä keveyttä.

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/978952651570

 

Huuhkajat-Romania: kerta vielä kevään päälle

Siniset valot välkkyvät, kun Pohjoiskaarre marssii kohti Olympiastadionia. Romanian oma rytmiremmii astelee Mannerheimintiellä tovia myöhemmin. Futiksen puolella ei tätä sesonkia ole varsinaisesti ajettu voitosta voittoon, mutta jalkapallon seuraaminen on paljon muutakin kuin yksittäisiä otteluita ja niiden tuloksia. Huuhkaja -boomi on yksi ilmentymä tästä.

Tunnelmia ennen ottelua I

Tunnelmia ennen ottelua II

"Riven johdolla" ottaa stadikan betoneista kimmoketta jo hyvissä ajoin ennen peliä, vaikka Hamelnin sormet eivät ole aivan täydellisesti osuneetkaan tässä sesongissa huilun koskettimille. Jukka "Jugi" Raitala saa läksiäisensä ja oman kannattajapaitansa. Interin tuleva valmentaja esiintyy kuvaputken varaan jääneille katsojille, taistelupari nukahtaa ja peli voi alkaa.

Tunnelmia ottelusta I

Tunnelmia ottelusta II

Huuhkajilla on ottelun alkuminuuteilla hyvä kontrolli ottelusta, mutta momentum särkyy muutamaan syöttöhassiin pelin avaamisvaiheessa ja niinpä peli tasoittuu. 

Molemmat joukkueet hyökkäävät pitkillä kontrolloiduilla hyökkäyksillä, jossa sopivaa hetkeä murtautumiselle haetaan kärsivällisesti ja tilanteen vaihdon jälkeen pelaajia pudotetaan reilusti ja syvälle oman boksin tuntumaan. Romania on aktiivinen erityisesti vasemmalla laidalla.

Romani oli aktiivinen vasemmalla laidalla

Pohjoiskaarteen laulut raikavat, Romanian kannattajakatsomossa poksahtaa liekkiin muutama soihtu ja kotikannattajat saavat oman riemun hetkensä, kun peli kilkattaa munuuteissa vähän yli kymppiä. Huuhkajat tuo peliä vasemmalta laidalta. Romania ei saa puolustettua palloa pois omalta pesältään, vaan se päätyy Onni Valakarille, joka siirtää sen Teemu Pukille. Pukki piiskaa pallon boksin rajan tuntumasta Romanian maalin vasempaan kulmaan: 1-0.

Peli jatkuu pitkien hallintajaksojen ja syöttöketjujen kutomana tasaisena. Glen *"sulava kuin makeinen" Kamara antaa taas pallolisena pelaajana näyttöjä tulevia Ballon d'Or valintoja varten. Ihmiset elävät pelin mukana ja stadionin valojen paiste vähät välittää Uniper -sotkuista.

Ballon d'Or hetkiä Glen Kamaralta

Puolen tunnin kohdilla Huuhkajien puolustus vaikuttaa hetken kuin kalikan kalloonsa saaneelta. Romania rummuttaa kerran tolppaa ja kerran rimaa ennen kuin Florin Tanase ohjaa pallon parista metristä maalin ohi. Parin siiveniskun aikana eskaloitunut tilanne raukeaa ja tauolle mennään Suomen 1-0 -johdossa.

Tauolla arvuutellaan sitä, että josko mystinen stadikan vessamaailma onkin siellä luolastossa, josta Freestyle Finlandin viihdyttäjät nousevat estradille tahi päätykatsomoon avautuvan lohkon takana. Joku väittää twitterissä löytäneensä sen, mutta eipä ole laittanut kuvia.

Olympiastadionin pinta viettää toisen puoliajan alussa selvästi enemmän Lukas Hradeckýn maalin suuntaan ja opperakiikareille olisi jälleen käyttöä. Transylvanian hirviöiden painostusjakso päättyy lopulta siihen, kun Tanase tökkää pallon perille asti: 1-1

"Tännepäin, tännepäin, tännepäin" -huudot kuvaavat hyvin kotiyleisön tuntoja. Rive reagoi tuplavaihdolla. Sekä Lucas Lingman että Benjamin Källman tuovat lisähöystettä Huuhkajien peliin. Taisteluparikin herää ja lähtee hetkellisesti mukaan "Suomi!" -huutoihin.

Pelin voitto on yhtä lailla sekä Huuhkajien että Draculan kynsissä viime hetkiin asti. Romanian Nicolae Stanciu heläyttää kertaalleen verkkoa, mutta hienosti pelatun kuvion päätteeksi lähtevä sisäkierteinen kuti kaartaa kuitenkin Huuhkajien maalitolpan ohi katsomon puolelta. Pian tämän jälkeen Källman rynnii ominaiseen tapaansa Lucas Lingmanin lähettämän herkkupalan perään. Källman keinuttaa vielä venettä, mutta kudin suhahtaessa takakulman ohi, saadaan myös kyydistä pudonneet noukittua takaisin lauteille.

Next Stop Montenegro

Peli päättyy tasan. Tulos ei ole kummoinenkaan kummallekaan joukkueelle ja lohkosijoitusten viimeinen kortti jää maanantaille nostettavaksi.

Viini: sulavaa kuin makeinen

*chäntti kuuluu oikeasti sulavaa, liike lanteiden

Suomi-Montenegro: aves, aves

Montenegro lennätti ”Rohkeat haukkansa” stadikalle Bosnian ”Lohikäärmeiden” jälkeen. Jotenkin momentum suosi lentävistä olennoista kuitenkin Huuhkajia, sillä tiiviin ottelutahdin lisäksi Montenegron siipiä hapotti vierasmatka. Samaan aikaan pakkovoiton narratiivi nosteli kaulaansa suomalaisessa futiskeskustelussa, sillä viime minuuteilla kaksi Bosnialle pudotettua pinnaa maistui Suomen maajoukkueen kannattajille enimmäkseen madoilta ja mullalta.

Juna-aikataulut eivät oikein suosi ekologista matkailua, joten yksityisautoiluun on turvautuminen. Taistelupari ottaa päikkärit jo autossa, joten kannustamiseen jää enemmän energiaa. Pohjoinen sisäänkäynti on helposti selvitettävissä ja stadionin kipsojen jonot vaikuttavat tällä kertaa melko kohtuullisilta. Kolmen pelin kausikortteihin painetut vakipaikat löytyvät helposti ja aurinko helottaa lämpimästi nykyisen pääkaupungin taivaalta.

Pohjoiskaarre loi erinomaista tunnelmaa otteluun

Leppoisia tunnelmia ennen ottelua

Pohjoiskaarteesta singahtaa ilmoille asiaan kuuluvat äänenavaukset ja Riven johdolla ollaan edelleen menossa kisoihin, koska sellainen on maailman asento. Peli nytkähtää käyntiin melko varovaisissa merkeissä. Huuhkajat saavat pelin painettua enimmälti Montenegron puolelle kenttää, mutta Montenegro saa imettyä oman boksinsa edessä Suomelta tilan ja ajan. Huuhkajat pyrkivät pelaamaan syvyyteen Montenegron linjan eteen palloja, joita vähillä kosketuksilla siirrellään linjan taakse. Haukat ovat Huuhkajien liikeradoista kuitenkin hyvin vainulla ja pian käy ilmi, että mitään ilmaisia talipalloja ei Huuhkajia varten ole punapaitojen maaliverkkoihin ripustettu, vaan tulos pitää hakea kärsivällisellä, mutta riittävän määrätietoisella pelaamisella.

Montenegrolla vaikuttaa etenkin pelin alkupuolella olevan pistopaikkoja Huuhkajien hieman tavallista korkeammalle noussutta puolustuslinjaa vastaan, mutta hyökkäyspelin laatu ei varsinaisesti ole maalauksen tai vaakunan arvoista. Hieman enteellisesti joku ilmeisesti painaa vessamaailmaa etsiessään väärää katkaisinta ja ottelun alun valoshow saa äänettömän toisintonsa. 

Puoli tuntia on pelattu, kun Huuhkajat esittävät oman shownsa. Teemu Pukki ottaa Montenegron puolustuslinjan edessä pari ripeää askelta.  Richard Jensen löytää Pukin, joka hakee itselleen seinän Robin Lodilta. Haukan katse harhailee jo tässä vaiheessa niin pahasti, että Pukki löytää lintuverkon eteen unohdetun tulikuuman Joel Pohjanpalon: 1-0.

Teemu Pukki oli jälleen pelin ytimessä

Ennen pelin taittumista Pohjanpalo osoittaa vielä ettei todellakaan ole, mikään eilisen teeren poika. Tovi edellisestä maalista ja Lucas Lingman lähettää oman herkkupalansa sivuvaparista. Jolle on ensimmäisenä paikalla ja siitä se hyvin koulutettu kotka lentää Montenegron pyydysmiehen Danijel Petkovicin ulottumattomiin: 2-0. Vääräleukojen ajatuskuplaan nousee tuumaus siitä, että olisikohan Pohjanpalolle kuitenkin voinut olla myös Bosniaa vastaan käyttöä. Kaveri on kuuma kuin kiuasvastus.

Kohtaa lentää a'la Jolle "Danger" Pohjanpalo

Peli pelataan koko lailla lempeänä ja hyvätuulisena toisella puoliajalle. Tällä kertaa mielessä käy, että pitäisikö sittenkin hakea puoliajalla kahvit, mutta jään kuitenkin omalle paikalleni katsomaan, kun Suomen vuoden 1980 Olympialaisissa pelannutta maajoukkuetta juhlistetaan.

Historian havinaa

Montenegro tekee puoliajalla triplavaihdon. Se on myös toisen puoliajan alussa enemmän pallossa. Vääräleuat toteavat tässä kohtaa, että toivottavasti nyt ei passivoiduta ja päästetä kaveria takaisin peliin.  Näin ei onneksi käy vaan alun hätyyttelyn jälkeen peli jälleen tasoittuu. Suomi tekee oman triplavaihtonsa. Taistelupari nostelee pientä lippuaan ja fiilistelee niitä kannustushuutoja, jotka jo tunnistaa. Pohjoiskaarteesta helähtää muutama harvinaisempikin kipale. Ilmari Niskasella on oma tonttinsa, mutta Petkovic hoitaa sen.

Mitään varsinaista draamaa tai dramatiikkaa ei toinen puoliaika lopulta tarjoile. Eikä sen tarvitsekaan. Huuhkajat kontrolloivat hyvin kokonaisuutta ja Montenegrolla on sen verran vähän otteluun kantaaotettavaa, että sen muutaman päivän takainen Romania voitto pistää oikein hämmästyttämään ja kummastuttamaan. Katsomo nousee lisäajan lähestyessä pystyyn kunnioittamaan Huuhkajien suvereenia esitystä. Ottelun päätyttyä Pohjoiskaarteen ja Huuhkajaparven yhteisrallatusta on taas pitkästä aikaa sydäntä lämmittävää seurata.

Kiitos Huuhkajat ja tähän ei kyllästy:

Parvi painuu stadionin rakenteisiin ja on enää yksi eeppinen keskustelu käymättä

T: Isi?
F&V: No mitä?
T: Mikko-setä!
F&V: Asia kunnossa…

 Viini: Riven kaapista hallittua rakennetta ja sopivasti voittavan makuelämyksen varmistavaa kuplaisuutta

Suomi-Bosnia: Huuhkajien siivillä

Rive ei vastaa VR:n operatiivisesta toiminnasta, joten juna nytkähtää liikkeelle vasta, kun toisesta junasta saadaan varpaansa rikkonut konnari kyytiin. Ravintolavaunu ei tänään aukea, joten lainaamme ekstraluokan vesitötsiä. Lisäksi ukkonen on iskenyt junaliikeeneen valvontajärjestelmiin. Aamupäivä on hieman vastustavalla tuulella. Helsingissä pisartelee, mutta sen toteaminen on hyvä asia, sillä se merkitsee sitä, että ehdimme lopulta helposti peliin.

Bosnia on tuttu vastustaja. Kirjoittajalle Bosnia -matsit ovat aika väkevä symboli Huuhkajien noususta rämpivästä siipirikosta, jota on lennättänyt milloin mikäkin pubivisan vetäjä, aina kisapaikasta ja voitosta pelaavaksi aivan uudenlaisen vaatimustason projektiksi. Tampereen Ratinassa tapahtui kesäkuussa juuri Bosniaa vastaan pelatussa ottelussa 2019 jotain sellaista, mikä on jättänyt lämpimän jäljen.

Tero Karhu kajauttaa stadionin ulkopuolelle epämiellyttävän kuuloiset terveiset: sisäänpääsyporttien määrää on rajoitettu eli kannattaa pyrkiä stadionin sisälle jo nyt. Lopulta pohjoisen sisäänkäynnit imaisevat porukkaa kuitenkin hyvin sisään. Missaamme osan Kevin de Bruynen pimentäjänä tunnetun Huuhkaja-ikonin Tim Sparvin jäähyväisistä. Pohjoiskaarre virittelee äänijänteitään. On tulossa hyvä ilta.

Pohjoiskaarre rullaa auki komean tifon, jossa juhlistetaan ottelutapahtumaa. Valotaululla toivotaan rauhaa maailmaan. Bosnian kansallislaululle taputetaan ennen kuin Olympiastadion yhtyy yhteiseen "Maamme lauluun".

Tunnelmia stadikalta ja sen ulkopuolelta

Peli lähtee Huuhkajien osalta käyntiin parilla aika rapsakalla taklauksella, joista toisesta nousee keltainen kortti. Mielessä häivähtää varjoinen ajatus siitä, että onko lataus mennyt yli tai onko valmistautumisessa jotain muuta häikkää. Huuhkajat pääsevät onneksi aika pian pelin pirtaan mukaan. Vartin pelin jälkeen Teemu Pukki alustaa Robin Lodille maalipaikan ja verkkohan siellä pöllähtää, mutta myös linjatuomarin lippu nousee eli maalit jäävät vielä odotuttamaan itseään.

Pelin tempo on jonkin verran verkkainen. Hyökkäykset pelataan kärsivällisesti murtautumisvaiheisiin asti. Huuhkajat hakevat linjan puhkovia taustajuoksuja, joissa erityisesti Glen Kamara vaikuttaa aktiiviselta. Bosnia hakee Suomen puolustuslinjan edessä mökkiään pitävää Edin Dzekoa ja luottaa supertähtensä pelin lukuun ja pelitaitoon.

Bosnian peli kulki paljon Edin Dzekon kautta

Huuhkajat ovat pykälän verran pelin päällä. Loppuun Suomi saakin hyvän painostusjakson Bosnian maalille, jonka lopputulemana erotuomari Nick Walsh kipittelee kentän reunalle ruudun ääreen. VAR-kello oli kalkatellut ihan aiheesta ja pallo viedään pilkulle. Teemu Pukki sivaltaa pallo vasempaan alakulmaan ja Pohjoiskaarteen johdolla hyvää tunnelmaa pitänyt huuhkaja -yleisö palkitaan euforisella hetkellä: 1-0

Teemu Pukki onnistuu rankkarista

Niin paljoa ei seikkailumieltä itseltä löydy, että lähtisin puoliajalla hakeutumaan virvokkeiden pariin. Ohjelmaksi riittää puoliaikashow ja pilvistä vapautuva stadionin ylle avautuva vaaleansininen taivas. Lisäksi puoliajalla SMJK saa tunnustuksen toiminnastaan viime kesän dramaattisesta Christian Eriksen -hetkestä.

Teemu Pukki on sivaltaa pallon toistamiseen Bosnian maaliin heti toisen puoliajan alkajaisiksi, mutta valitettavasti kuti ei löydä tietään maalipeltien väliin. Stadionilla kuulutetaan hälytysjärjestelmän aktivoituneen. Pian tämän jälkeen hyvin elämöineen Bosnian Ultrien stadionlohkossa palaa kirkkaanpunaisia soihtuja. Hieman nuutuneen oloinen taistelupari saa virtapiikin ja nostelee pientä Suomen lippua Pohjoiskaarteen tahtiin.

Reilu 20000 silmäparia sai nauttia tunnelmallisesti ottelutapahtumasta

Pieneksi huolenaiheeksi hiipii se, että Bosnian saa vähältä piti tilanteita Huuhkajien maalille ja Huuhkajien hyökkäyksistä päästään nauttimaan stadionin pohjoispuolelle enää harvakseltaan. Huuhkajat napsivat myös taktisten rikkeiden johdosta useampia keltaisia kortteja.

Suomi pelaa vielä upean toistakymmentä syöttöä sisällään pitäneen pienpelin Bosnian päädyssä, kunnes lopulta omissa helähtää.

"Tekivät sitten maalin," kuuluu vierestä.

Peliä oli nanosekuntti jäljellä, kun Suomen puolustuksen merkkausvirheen jälkeen Smail Prevljak pääsee pyörähtämään Suomen maalin edessä pallon kanssa ja kuti tulee niin läheltä, että edes Peppi Pitkätossun sävelmää mukailevan chäntin voimistava Lukas Hradecký ei pallon eteen pääse: 1-1 ja Smail pistää vieraskannattajat hymyilemään.

Huuhkajat saavat vielä yhden hyökkäyssauman ja siihen peli päättyy. Tunnelmaltaan upean ottelutapahtuman puuterin alle piirtyy muutama arpi. Selvää kuitenkin on, että Rivelutionissa ei ole kyse yksittäisestä ilmiöstä tai ottelutapahtumasta, vaan se on pysyvä muutos maailman asennossa. Niinpä parin päivän päästä voi hyvillä mielillä lähteä painamaan Montenegroa sinivalkoisiin köysiin.

Tiistaina kaatuu Montenegro

Viini: kesäinen ja huuhkajansulkainen, vaikkakin pullon pohjalla tarpeetonta sakkaa.

Huuhkajat-Ukraina: väellä ja voimalla

VR:n vihreävalkoiset vaunut nytkähtävät isoa kirkkoa kohti. Olympiastadion on myyty piukkaan ja lauantain raiteita kolkutellaan, joten on lupa odottaa tunnelmallista futisiltaa. Stadionin läheisellä grillikioskilla maksupääte ei toimi edes vähää alusta. Pohjoisteenkaarten marssi kulkee kohti sinisten valojen ja savujen värjätessä ajan kuvaa. Muutama pomminkaltainen pamahtaa. Taistelupari säikähtää pauketta ja nostelee käsiä korville aina silloin, kun hän pitää taukoa hodarin haukkailusta. Stadionin kupeessa on useampi Ukrainan lippuihin kääriytynyt joukkio. Kännykkäkamerat räpsyvät joka puolella.

Tunnelmia ulkoa I

Tunnelmia ulkoa II

Jonot kiertävät Olympiastadionin aitojen viertä loputtoman pitkinä. On hankalaa tai jopa mahdotonta sanoa, että mikä portti nielee mitäkin jonoa sisuksiinsa. Mikäli haluaa tehokkaasti sisään niin kannattaa tsekata oikeat reitit ennakolta eikä luottaa onneensa, kuten nyt olen osaltani kahteen kertaan tehnyt. Olemme olleet hyvissä ajoin liikkeellä, mutta silti alkaa hiukan jännittää, että ehdimmekö aloituspotkuksi katsomoon. Lopulta nappaan taisteluparin syliin ja kilautan toisen lipuistamme lukijaa. Ehdimme myös päivittää huivit nykyisempiin versioihin, mutta minkäänlaisten matsieväiden hamstraaminen katsomoon vaikuttaa tekemättömältä paikalta.

Tunnelmia sisältä I

Tunnelmia sisältä II

Kolmen sukupolven vanhimmalla on paikka katsomorivistössä hieman korkeammalla. Pohjoiskaarre sovittelee chänttejään ottelun alkua edeltäviin kenttätapahtumiin. Porukkaa purskahtelee porteista valtoimenaan. Kansallislaulun jälkeinen pauhu on aidosti korvia huumaava. Taistelupari saa edessä istuvalta pariskunnalta pienen Suomen lipun. Ensimmäisen puoliajan ajan hän seuraa tarkasti, milloin Pohjoiskaarteen lippuja lasketaan alas ja milloin heilutellaan, ja toisintaa sitä omalta osaltaan.

-Next time, come fucking early!

Kajahtaa käheällä brittienglannilla jostain takaamme. Peli on poljettu käyntiin, mutta ihmisiä tulee edelleen pitkänä virtana katsomoihin. Uuden stadionin väenhallinnassa on varmasti vielä viilattavaa, sillä tuplasti ja jopa triplastikin isompia ihmismassoja saadaan maailmalla nopeammin stadioneille. Katsomosta lähtevä energia väreilee selvästi Huuhkajien siivissä ja peli painetaan Ukrainan päähän, mutta alkuhurmos huuhtoutuu jo pian Andriy Yarmolenkon livahtaessa aivan liian aikaisessa vaiheessa Huuhkajien linjojen väliin ja huitaistaessaan pallon aivan liian helpon näköisesti kannattajakatsomon päädyn taustoittaman maalin alakulmaan. Stadikalle laskeutuu aivan pieneksi hetkeksi routaa ja jalkapallomaailma muistuttaa lainalaisuuksistaan. Pauhu palaa kuitenkin silmänräpäyksessä areenalle ja kampea lähdetään joukkovoimalla vääntämään oikeaan asentoon.

Reality check

Ukraina vaikuttaa vastaiskuissaan vaaralliselta ja se löytää pelottavan hyvin tilaa sekä Suomen puolustuksen linjan edestä että laidoilta. Yarmolenko osoittaa ylipäätään olevansa peli päällä ja Ukraina omii oikean hyökkäyskaistan itselleen. Huuhkajat saavat ryskytettyä pelin tasoihin jälkeenpäin ja selkeämmän näköyhteyden päästä todettuna tilanteesta, jossa on ensin epäonnea ja sitten reilusti onnea. Teemu Pukki on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja magiaa nousee Huuhkajien lentoon. Taika haihtuu kuitenkin varsin pian, kun Roman Yaremchuk lapioi boksista pallon ohi kohti ryntäävän Lukas Hradeckýn. Molemmista maaleista jää inhottava tunne siitä, että liian helposti menee ja huonosti puolustettu ennen kuin lapsen usko ottelun kääntymisestä palaa hymyksi kasvoille.

Puoliajalla pidämme suosiolla paikkamme ja jälkeenpäin kuultuna pelivedoksi menee. Vessaankaan ei kuulemma ole ollut mitään asiaa eli komean kansallisstadionin logistisessa puolessa on petrattavaa. Oluttuoppeja kannellaan kourakaupalla ja tiukasti puristaen katsomoon.

Pauhu stadionilla jatkuu juhlavana ja Huuhkajat lähtevät hakkaamaan päälle. Seuraavien päivien stooreja kirjoitetaan jo siitä kantista, että lähtikö Huuhkajat liian rohkeasti peliin ylipäätään ja hinta maksettiin siitäkö? Toisaalta passiivisesti pelattu 0-1 -tappio olisi kirvoittanut kysymyksen siitä, että miksi ei yritetty kauhoa täyden stadionin energiaa reippaasti sisuksiin ja tainnutettu siten vastustajaa. Sperkulointi kuuluu peliin ja varmaksi tiedämme vain nyt nähdyn version.

Ukrainan hyökkäykset lähtevät edelleen sydäntä tykyttävän terävästi, mutta polttoainetankin seinämät alkavat kotiyleisön onneksi kuivua. Huuhkajat saavat vapareita vaarallisista paikoista ja Paulus Arajuuren kirmatessa Robin Lodin vaparista irtoavaan paluupalloon, ja pallon pöllähtäessä väärälle kiertoradalle, voitaneen alkaa toteamaan, että pelistä ei tulla saamaan mitään mitä pelaamalla ei ansaita. Huuhkajat pääsevät myös pelin edetessä boksin sisäkulmiin, mutta palloja nostellaan sieltä Andrij Pyatovin syliin, vaikka futissielu huutaa kovaa ja matalaa Ukrainen veskarin ja puolustuslinjan väliin.

Peli päättyy. Kannattajat antavat Huuhkajille lupauksen ikuisesta rakkaudesta, vaikka illan mittaan suomalaisen futiksen folkloreen lisätään myös yhdet pettymyksestä karvaiset pakarat. Urheilukadun hiljennettyä ja aamun valjetessa urheilun tulokseen perustuva puoli tuijottaa rokonarpisilla kasvoillaan, mutta lapsenusko säilyy edelleen. Kahdella ja puolella voitolla mennään melkein varmasti vielä kisoihin.

Matka jatkuu

Viini: väenjuomaa

Huuhkajat-Kazakstan: väistäkää-ä-ää-ä-ää pulkka tulee jo

Turusta itäänpäin lähtevässä junassa näkyy ensimmäiset sinivalkoiset huivit. Riven huuhkajat eivät olleet mitkään yhden karsintojen tai kisojen ihme, vaan tässä ollaan luomassa jotain pysyvämpää. Sikäli Korona sotki edelleen kuvioita, että liput piti hankkia kahteen kertaan, jos MM-karsinta junasta mieli varata paikkansa.

Stadikka pakkautumisvaiheessa

Aurinko lämmitti mukavasti, kun kiersimme stadionia taisteluparin kanssa. Aika tarkkaan puolitoista kierrosta se otti ennen kuin bongasin oikean portin, mutta onneksi se imaisi pitkähkönä kiemurtelevan käärmeen sisäänsä nopeasti. Kipusimme omille paikoillemme juuri, kun Kazakstanin kansallislaulu helähti eetteriin. Paikkojen suhteen olimme sikälikin onnekkaita, että pääsimme Pohjoiskaarteen -jengin kupeeseen, mikä osaltaan takasi hyvän tunnelman ottelun ajaksi.

Pohjoiskaarre valmiina

Lukas Hradecký kiittelee Pohjoiskaarretta chäntistä, joka suorasanaisesti kuvaa sitä toimintaa, mitä Luke kannattajajoukon näkökulmasta stadikalla toimittaa. Tämä on yksi osoitus lisää siitä, miten huuhkajat ja sen kannattajat ovat symbioottisesti rakentaneet kulttuuria, jonka päältä suomalainen maajoukkuetason jalkapallo on ponnistanut ennen näkemättömiin korkeuksiin.

Suomi hallitsee peliä ensin. Sitten Kazakstan hallitsee ja sitten taas Suomi. Viereemme istahtaa vähän vilkkaammanoloinen herrasmies, joka kertoo viimeisen Helsingin reissunsa päätyneen yöuniin Aleksis Kiven -patsaan kupeessa olleeseen pusikkoon. Kazakstan vaikuttaa sitkeältä joukkueelta, joka osaa myös hyökätä ja hakeutua sekä kotijoukkueen että tuomariston ihon alle. Siksi sydän väliin tykyttää, kun Kazakstan etsiytyy laukaisupaikkoihin Suomen rangaistusalueen ulkopuolelle. Kazakstanin ja Ukrainan pelit oli pikaskannattu kahdesta kulmasta: sekä Suomen kannalta hyvistä tuloksista että Kazakstanin potentiaalisesta vaarallisuudesta. Kazakstan leimaa heti alussa jälkimmäistä.

Kazakstan oli sisukas ja sai otettua omat hallintajaksonsa

-Olin Myyrmäessä katsomassa peliä, ja yhtäkkiä mun ympärillä oli poliiseja ja järkkäreitä. Ne väitti, että olen polttanut bajamajan.

Klassikkokamaa. Taistelupari nukahtaa tapansa mukaan ensimmäisen puoliajan toisella puoliskolla päivätorkuille. Herrasmies ehtii juuri kehaisemaan Onni Valakaria, kun tämä peippailee oikealta laidalta kohti Igor Shatskiyn maalia, mutta painimaan koipia on liian tiheään boksissa, jotta tuulettelemaan päästäisiin vielä.

Herrasmies hakee kahvin ja alkoholittoman oluen. Hän kertoo zoomailleensa, että stadionin ulkopuolella olevien aitojen yli pomppimalla pääsisi kannattajakatsomoon. Totean että stadionin sisäpuolella ei näyttäisi olevan aitoja ollenkaan, joten käynti kannattajakatsomoon saattaisi onnistua ilman aitajuoksuakin.

Puoliaika koittaa. Luen vaimolta tulleen viestin, jossa kerrotaan taksin hotellille maksaneen 43€, kun mennessä kellotimme samasta matkasta 10,90€. Herrasmies toteaa lähtevänsä aitahommiin. Peli on ollut odotetun vaikea, mutta Riven aikana on helppo luottaa siihen, että ottelusta kairataan voitto vielä.

Teemu Pukki oli koko pelin ajan aktiivinen

Toinen puoliaika lähtee sähäkästi liikenteeseen ja Suomi pääsee hyville paikoille. Taistelupari heräilee torkuiltaan ennen kuin Valakari ja Teemu Pukki käyvät kutittelemassa Shatskiyn maalilla. Lopulta Jere Uronen lähettää karamellin Kazakstanin puolustuksen keskelle ja Joel Pohjanpalo suihkii hattaraa koko suomalaisen jalkapalloyleisön unelmiin puskemalla pallon vastustamattomasti maaliin.

Kansallisaarre suojeltavana

Taistelupari bongaa pohjoiskaarteesta paidattoman sällin ja huuhkajat alleviivaavat entisestään eroa siihen, mitä suomalainen maajoukkuefutis oli ennen ja mitä se on nyt: pelin ilme ei välttämättä ole ollut mitään totaalidominointia, mutta tulos haetaan kyynisesti. Siksi Kazakstanin loppuviritelmä ei herätä sen kummempaa huolta, sillä siinä skenaariossa, jossa keltapaidat punnertaisivat tasoihin, Suomi penkittäisi toisen maalin.

Rive hoitaa

Suomi voittaa. Vakiosta napsahtaa 13 oikein haravaan (tosin hajoitus ei osu). Luke lainaa megafonia, kun huuhkajat ja kannattajat suorittavat totutut voiton jälkeiset rituaalinsa. Aurinko ja huuhkajat lämmittävät sydänalaa, kun lampsimme Pohjoiselle Stadionintielle.

Viini: Riven perusvalikoimasta

Futiskirjat: Huuhkajan siivet, Juha Hietanen

Juha Hietasen kirjoittama ja Aula & Co:n kustantama Huuhkajan siivet istuttaa aviokriisissä porskuttavan Lauran, toimittajan töihinsä kyrpiintyneen Erikin, viinanhimoissa kamppailevan selostajalegendan Raimon ja sukulaistensa odotuksia väistelevän SMJK-aktiivin ja pohjoiskaarretta masinoivan Marcon saman höyhenpeittoisen kirjallisen chartterin kyytiin. Päämääränä ovat EM-kisat. Romaani lähtee inhimillisellä tavalla kuvaamaan erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä, joita alkuun vaikuttaa yhdistävän vain erityinen suhde huuhkajiin. Jo pelkästään kannattajien eriävien tarinoiden kertominen suomalaisen futiksen kontekstissa on kulttuuriteko. Jalkapallo-ottelut pitävät erityisesti kannattajien kautta aina niin paljon enemmän sisällään kuin vain yhdeksänkymmenen minuutin tiettyihin sääntöihin perustuvan pelin. Sen myös Huuhkajan siivet tekee heti alussa selväksi. Lisäksi Hietasen hahmot ovat sekä riittävän monisyisiä ja yllätyksellisiä pitääkseen otteessaan että elämänmakuisia ollakseen uskottavia.

Juha Hietasen Huuhkajan siivet on futiskulttuuriteko

Samalla, kun huuhkajien liito kantaa viimeinkin arvokisapaikkaan asti, päähenkilöiden elämät mutkistuvat. Tavallaan huuhkajien menestys toimii eräänlaisena valaisimena päähenkilöille. Hurmoksen jälkeen valokeilaan jäävät huonot parisuhteet, vittumaiset pomot, petetyt lupaukset ja alkoholiongelmat. Onneksi tulee aina seuraava matsi, jolloin sporttibaari -illan voi naamioida kirjapiiriksi tai jos huuhkajat eivät pelaa, niin Valioliigakin käy korvikkeena. Sitten tulevat EM-kisat, joiden odottaminen lippujen hamstraamisine ja urasuunnitelmineen laittaa kaiken uusiksi. Sitten ne peruutetaan. Joku saa salaattikulhon takaraivoonsa, toinen irtisanoutuu töistään ja kolmatta tullaan toimittajakeikan varjolla väijymään, koska pelätään ryyppyputken lähteneen laukalle. Lopulta kyseessä oli vain korona-aikaan simuloitu lento, jossa lentoemännän kanssa tuli erimielisyyksiä. Inhimillistä. Romaanin tragikoominen lähestymistapa ja sitä kautta henkilöhahmojen syvyys ovatkin sen kutkuttavinta antia.

Romaanin edetessä päähenkilöiden elämät leikkaavat yhä enemmän toisiaan. EM-kisojen siirtymisen jälkeen tunnelma muuttuu romaanissa raskaammaksi. Pöydälle nostetaan syrjähyppyjä, itsetuhoisia ajatuksia ja uhkapeliongelmia. Romaanin kantava teema on päähenkilöiden suhde huuhkajiin, mutta samalla se kertoo myös koronan vaikutuksesta ihmisten elämään. Fläpin napit pistetään uuteen järjestykseen, mutta niin kuin huuhkajien ikuiselta tuntuvat arvokisapyristelyt, saa myös romaani onnellisen ja haavemaisen kuvan maalaavan lopun. Niin henkilökohtaisten kuin Unkarin aiheuttamien traumojen jälkeen se on vähintäänkin kohtuullista. Siinä ohessa omat huuhkajamuistot on helppo projisoida kerronnan tapahtumiin ja herätellä henkiin, koska siellä mielen syvyyksissä ne ovat koko ajan piilotelleet.

Viini: sporttibaarin laseista pöydälle läikkyvä ja erityisellä reseptillä keitetty äänihermot palauttava

Arvostelukappale saatu Aula & Co:lta ja sen voi hankkia kisalukemiseksi esimerkiksti täältä: https://aulakustannus.fi/kirjat/huuhkajan-siivet

Paluu tulevaisuuteen: 12.6 Kööpenhamina

Malmön Sipparb First Campilla liehuvat Suomen liput. Kööpenhamina oli täyteen bookattu, joten jäimme Juutinrauman sillan pohjoispuolelle. Parkenille on puolentoista tunnin junamatka. Se on lyhyt pätkä siihen nähden, kuinka kauan huuhkajien EM-kisa debyyttiä on odotettu. Savu nousee leirintäalueen grillauspaikoilta. Oluttölkkejä sihahtelee auki ja ihmiset hakeutuvat toistensa luo. Ilmassa on lempeä.

#aiettämiäsanon

Seuraava päivä menee kuin sumussa. Käymme tsekkaamassa kovia kokeneen Zlatanin patsaan, pujottelemme Malmön linnan ahtaat käytävät läpi ja syömme sen kupeessa olevalla kalatorilla, jonka kojuista saa kätevästi myös käsityöläisoluita. Rullalle väännetty pilvenpiirtäjä puhkoo maisemaa, kun palaamme Lilla -torgetilla nautitun illallisen jälkeen mökillemme.  Leirintäalueelle lehahtelee vieno merilevän tuoksu. Mökkimme edessä huuhkajat -paitaan pukeutunut vanhempi herrasmies kuljettelee hoippuvin askelin palloa pitkin mökkitietä. Hän bongaa edestään tuulen heittelemän grillihiilibussin ja lähtee hakemaan ohitusta. Suvereenin askelharhautuksen päätteeksi hän kompastuu palloon ja tömähtää nurmelle. Mies nousee istumaan ja vilkuttelee käsillään näkymättömälle yleisölle. Kaikki hyvin.

Sekä matkaväsymyksestä että seuraavan päivän spektaakkelista johtuen olo on koko päivän ollut epätodellinen. Näemmekö huomenna oikeasti huuhkajat EM-kisoissa? Istahdan hetkeksi mökin pienelle terassille. Unohdun tuijottelemaan Juutinrauman takana tuikkivat Kööpenhaminan valoja, kunnes havaitsen kädet puuskassa takanani seisovan hahmon. Tänään olikin minun vuoroni nukuttaa lapset ja tästä velvollisuudesta en pysty itseäni ulos jallittamaan. Tänään ei taida olla muutenkaan perheellisen saalistussäät.

Emporia kauppakeskuksen edessä kaikuu ”Riven johdolla me mentiin kisoihin”. Väsymys huuhtoutuu hyvän olon tunteen tieltä. Tämä tapahtuu todella. Paikalliset nostelevat peukkua suomalaisten kannattajien suuntaan. Malmöläisillä ei sinänsä ole mitään syytä kannattaa Suomea, mutta tokihan heidän maantieteellinenkin sijaintinsa edesauttaa sitä, että he ovat Tanskaa vastaan: ottelu on suomalaisille massiivinen ja koko jalkapalloa seuraava maailma tietää sen. Pelin alkuun on kolme tuntia, kun sulloudumme junaan, joka on täynnä työmatkalaisia ja huuhkajien kannattajia. 

Lapset nostavat smoothiet huulilleen. Junamatka kestää tunnin. Suljen hetkeksi silmäni. Luomien takaa virnuilee kevätpartansa takaa naurava Teemu Pukki. Hän lähtee juoksemaan sillalta Juutinrauman vetten päälle. Pukki tuikkaa pallon Toni Sunjicin puikoista ja taittaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Me oikeasti voitamme Bosnian. Pukki chippailee, juoksee ja latoo pilkuista maaleja. Lopulta pallo potkaistaan Bolt -areenalla kohti avaruutta ja se sinetöi sen, että Rive vie Suomen kisoihin.  Säpsähdän hereille. Näytämme negatiivisen koronatestin tuloksen junassa vaeltavalle viranomaiselle.

Kävelevätkö huuhkajat kesäkuussa vetten päällä?

Todellisuus iskee, kun nousemme Österportin asemalla ulos junasta. Punavalkoiset liput ja paidat värittävät katukuvaa. Me tosiaan olemme vierasjoukkue ja täällä paikalliset eivät toivo voittoamme. Pelin alkuun on vielä pari tuntia. Lähdemme tepastelemaan kahden hautausmaan välistä kulkevaa Dag Hammarskjöldsin tietä kohti Parkenia. Parkenin ulkopuolella on täysi karnevaalimeininki päällä. Ihmiset ovat hyvällä tuulella.

Sitten se taianomainen ja liikuttava hetki koittaa, kun huuhkajat ryntäävät pelaajatunnelista kentälle ja asettuvat leuat pystyssä riviin tanskalaisten pelikavereidensa viereen. Paulus Arajuuren peikkomainen ja mukaansa tempaava hymy nostaa auringon Parkenin ylle. 

Pallo potkaistaan peliin. Huuhkajat näyttävät heti ensimmäisellä puoliajalla kuuluvansa tähän kilpailuun. Kasper Schmeichel on kuitenkin veskari paikallaan ja nappaa niin Teemu Pukin puolittaisen läpiajon, Joona Toivion kauniisti kiertävän vaparin ja Arajuuren kulmarymistelyn. Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka ennen peliä yrittikin uskotella itselleen sitä, että jo pelkästään osallistuminen on jo jotain, niin tilanne on nyt muuttunut. Riven flirttailevan kauniissa 4-4-2 sommitelmassa liikkuvat huuhkajat ovat parempi joukkue ja tappio tästä olisi karvasta kalkkia. Ensimmäinen puoliaika päättyy maalittomaan.

Toinen puoliaika kulkee ensimmäisen malliin ja Suomi luo tilanteita sarjana. Tanska näyttää tyytyvän tasapeliin, sillä se vetäytyy tiukkaan pussipuolustukseen. Se olisi muuten nautittavaa katsottavaa, mutta taululla pysyy jämäkästi 0-0. Laukaukset sinkoilevat yhä kauemmas Tanskan maalista.

Sitten tapahtuu se kaikkein kamalin. Schmeichel lähettää pitkän avauksen. Jonas Older Wind repii Arajuuren nurin ja kirmaa pallon perään. Tuomari jättää vaparin antamatta ja Older Wind on yks kaks yllättäen nokikkain Lukas Hradeckyn kanssa. Older Wind sijoittaa pallon kohti apposellaan auki olevaan takakulmaan. Sydän lyö kerran ohi. Hradecky saa taianomaisesti venytettyä jalkansa laukauksen eteen. Pallo pomppaa poispäin Suomen maalista, mutta Christian Eriksen on ensimmäisenä haaskalla ja puttaa sen tyhjään maaliin. Huuhkajien pelaajat ryntäävät tuomaria kohti. Rive paiskaa vesipullon kentälle. Yleisö mylvii. Sinivalkoisiin pukeutuneet kannattajat sinkoavat eläimellisiä herjoja tuomarin suuntaan. Tanskan kannattajat juhlivat häikäilemättömän vahingoniloisesti. Se mikä lajista yleensä tekee kauniin, on nyt kaikkein kamalinta. Suomi-Unkari 1998. 100%.

Typertyneet suomalaiset potkaisevat pallon peliin. Arajuuri koittaa valaa uskoa omiinsa, mutta kello tikittää väistämättä kohti 90:tä minuuttia. Tainnoksiin lyöty Tanska on kuin uudelleen henkiin herännyt ja se puolustaa siirtelemällä palloa helpoilla syötöillä pelaajalta pelaajalle. Mikki aukeaa hetkeksi Pasilaan, jossa Rautiaisen Pasi räpättää kollegoilleen. Viikate niittaa minuutteja. Tuomarin kaikki tuomiot menevät huuhkajia vastaan. Tiimilasi lyödään kertaiskulla murskaksi. Sipparbin jatkopelit on peruttu.

Samaan aikaan toisessa todellisuudessa, jossa kirjoittaja on yksi niistä, joka palautti kahdeksan matsilippua ennen kisoja, peli on myös 0-1 -Tanskalle ja 90:tä minuuttia tulee täyteen. Ottelu piirtyy omalle televisiolle ja takapihalta lehahtelee lämmintä kesäilmaa olohuoneeseen. Hetki on juuri sellainen, jossa jalkapallon seuraaminen käy urheilusta. Nautintoa tässä hetkessä ei ole.

Lihakset ovat pingottuneet ja istun oudossa puolikumarassa asennossa sohvan kulmassa, kun Andreas Christensen palauttaa huolimattomasti palloa Schmeichelille ja varotoimena Schmeichel päättää päästää sen päätyrajasta. Suomen kulmapotku kaartaa maalille ties monenko kerran. Pallon pudotessa rangaistusalueelle ihmissumppuun se saa jostain erikoisen kimmokkeen ja pomppaa tolpan kautta maaliin. Arajuuri nousee ensimmäisenä ihmismassasta ja juoksee kohti Suomen kannattajakatsomoa. Huuhkajien juhliessa niin, että höyhenpeitto pöllyää, hidastus näyttää, että pallo ottaa ratkaisevan kimmokkeen Arajuuren lantiolta. Se antaa syvemmän merkityksen sille lambadalle, jota Arajuuri kannattajakatsomolle esittää.

Syke on ehtinyt juuri ja juuri laskea, kun Tanska avaa peliä. Pukin johtamana koko huuhkajalauma iskee tanskalaisiin kiinni kuin saaliseen. Tanska pelaa alaspäin, mutta sitten Simon Kjaerin jalassa polttaa. Pukki saa tökättyä pallon Kjaerin jaloista eteenpäin ja on jälleen Schmeichelin kanssa kasvokkain. Pukki lähettää pallon täydelliselle lentoradalle ja se suhahtaa Schmeichelin avoimista haaroista maaliin. Schmeichel kaivaa pallon maaliverkoistaan ja potkaisee sen kohti Parkenin ylle avautuvaa avaruutta. Tuomari päättää pelin. Ihmeiden pelikirja saa jälleen yhden Riven kirjoittaman sivun verran lisää tarinaa. 

Viini: huuhkajien saalistama Mikkellerin Barley Wine

Biisi: https://open.spotify.com/album/0r8sKkMCHR5S2NTdAFUJ5o?si=eZbMw6GiRdG-EYCU0GRDkA

Suomi-Irlanti: niin minäkin sinua

Parkkipaikan etsiminen menee hassutteluksi. Bulgaria pelin kokemuksella lähes varma jäähallin parkkipaikka on imenyt ruutunsa täyteen. Muutamia peruuttelee pois, kun kierrämme parkkipaikkaa, mutta onni ei suosi tänään turkulaista. Joku on haaskalla aina ennen meidän autoseuruettamme.

Matka Triplan parkkihallista käy reippain askelin. Peliä on pelattu noin 20minuuttia, kun pääsemme viimein kilauttamaan kännykkää lippukoneeseen. Maski menee kerralla oikein päin ja tie katsomaan käy bajamaja -pitstopin kautta. Tumman huumorin ystäviä ruokitaan vielä ”tympeää pitää maskia, kun on muutenkin kuumetta ja henkeä ahdistaa” -letkautuksella. Matka Helsingin sisällä on ollut pitkä. Autoseurue on terve.

Rive on onneksemme pantannut maaleja, jotta näemme ne. Paikat (ei omat) löytyy katsomosta helposti. Peli vaikuttaa molempiin suuntiin varovaiselta. Sekä huuhkajat että pojat vihreissä vetävät ryhmityksensä nopeasti pallon alle. Tempo ei päätä puistata, mutta pallo liikkuu näppärästi puolustuksen kautta linjojen väliin. Suomen joukkueessa on jonkinkin verran rotaatiota, mutta mikään ei suoraan selitä sitä, miksi Suomen kerroin on viimeisen vuorokauden sisällä noussut reippaanlaisesti. Jengi ei taida vieläkään tuntea Riveä.

Katsomossa raakkuu myös muutama pubisärmää ja jalkapallokulttuuria hohkava irkkuseurue. Viestin perillemeno varmistetaan muutaman kerran laskemalla ensin maski äänikaluston edestä. Tähän voisi esittää David Goldblattin esittämän ikiaikaisen kysymyksen: tuleeko maailmassa jalkapallo kuitenkin aina ensin?

Suomi piti vihernutut pois maalinteosta

Tunnelma stadionilla on hyvä. Voi vain kuvitella ja haaveilla koronan -jälkeisestä ajasta. Kenties A-liigan matsista täydellä Olympiastadionilla. Tuomari päättää puoliajan ja haaveilu katkeaa hetkeksi. Sadettimet napsahtavat päälle. Hämärtyvä ilta ja stadionin valot tekevät väreistä täyteläisiä.

-Mitä sä huudat siellä!

-Fuck you!

-Niin minäkin sinua!

Kannattaja löytävät toisensa. Hyvähenkinen keskustelu päättyy ja katseet kiinnittyvät kentälle. Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Robert Talylorin pelirohkeus ja hanakat 1 vs. 1 haastot ovat parasta Suomea. Irlanti saa tunnin kohdalla hyvän otteen peliin jo kolautta pallon kertaalleen rimaan.

Valmiina voittamaan

Sitten Fredrik Jensen osoittaa jälleen sen, miksi eletään poikkeuksellisia ja etuoikeutettuja aikoja huuhkajien siipien suojassa. Tuomari jättää puhaltamatta Suomelle vaparin. Tätä seuranneesta tilanteesta Darren Randolph hölmöilee pallon Teemu Pukille. Pukki kaartaa vapaalle kaistalle ja kääntää pallon Fredrik Jensenille. Hetken neppailtuaan Jensen pomputtaa pallon maaliin. Myös onnettaret näyttävät siirtyneen Riven huuhkajien remmiin ja kaikkien Unkari yms-traumojen jälkeen se on vähintäänkin kohtuullista.

 

Maalijuhlat!

Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät edelleenkään lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Lisäksi viimeisissä ratkaisuissa on pykälän verran parantamisen varaa. Jätetään kuitenkin ihmeteot EM-kisoihin ja annetaan joukkueen kasvaa ja kasvaa.

Tunnelma stadionilla oli hyvä, ja mitä se vielä tulee olemaankaan!

Mitään hulluilta vuosilta tuttua loppuhetken paniikkia ei nähdä, vaikka pallonhallinta siirtyy Irlannille. Hämähäkkimies Lukas Hradecký poimii pari tuikitarpeellista ja yhden käänteentekevän. Suomi voittaa. Suomi aina vaan voittaa ja niin on hyvä.

Viinikuvaus: sauna, viini ja kirves

Suomi-Bulgaria: rutiinivoitolla lisäsivu historiankirjaan

Järjestysnainen huikkaa Olympiastadionin parkkipaikan edestä, että tänne ei saa pysäköidä ja kehottaa ajelemaan ja katselemaan ympärilleen. Jäähallin parkkipaikalla on tilaa. Kilautan kympin parkkimaksun ennen kuin digitaalisilta näytöiltä paistava ’pelkällä parkkikiekolla saa pysäköidä’ löytää tiensä verkkokalvoille. Ei se mitään. Pelipäivä on juhlapäivä.

Pitkähköt jonot kiertävät porteilta pitkälle katuvalojen valaisemia katuja. Jostain syystä meidän porttimme on jonoton. Maskit naamalle ja puhelin kolme kertaa lipunlukijaan. Portin toisella puolella hoksaan, että pojalla on minun varamaski naamallaan ja sen jälkeen minua hoksautetaan, että oma maskini on väärinpäin. Asia vaatii vielä harjoittelua. Kuuntelemme Maamme-laulun katsomon portaikosta ennen kuin asetumme Olympiastadionin lähes käyttämättömille penkeille. Peli voi alkaa.

Pohjoiskaarteesta lähtee klasikkochänttien ja kannustushuutojen kimara. Ajat ovat kummalliset ja maskin läpi hengittely vaatii totuttelua, mutta tunnelma on hyvä. Heti alussa käy selväksi, että kannatus ei tule olemaan vain pohjoiskaarteen rallattelua, vaan koko yleisö on tullut puhaltamaan tuulta huuhkajien siipien alle.

Huuhkajat pääsivät nauttimaan kotiyleisön tuesta

Bulgaria on alussa kevyemmällä jalalla liikkeellä. Sen teknistaitavat pelaajat siirtelevät palloa kohti pohjoiskaarretta ja Suomen päätyä. Riven huuhkajat ovat palanneet EM-karsinnoista tuttuun 4-4-2 -muodostelmaan, mutta ottaa hetken ennen kuin Suomen peli alkaa loksahdella kohdalleen. Sen hetken otettuaan Suomi pääsee heti hyville maalipaikoille. Sekä Robert Taylor että Teemu Pukki pääsevät hätyyttelemään Martin Lukovin maalia, mutta liito ei aivan vielä riitä.

Bulgaria oli pitkin peliä vaarallinen

Bulgaria pysyy hyvin ottelun koivessa kiinni ja Suomi on jopa onnekas siinä, että omissa ei soi. Huuhkajista Glen Kamara erottuu jälleen positiivisesti. Kamaran ohimoissa vaikuttaa tykyttävän jalkapallon oikeiden ratkaisujen täydellinen sähkökeskus, josta viesti kulkee saumattomasti lihassyihin. Ei muuta kuin kultaista palloa kainaloon.

Toisen puoliajan alkupuolella Joona Toivio lähettää pitkän pallon vasempaan laitaan. Jere Uronen laskee sen Olympiastadionin uusitulle nurmelle. Bulgarian prässi jää kauas Urosesta ja Uronen saa rauhassa asetella askelmerkkinsä kohdilleen. Keskitys kaartaa takatolpalle. Vuorostaan Joel Pohjanpalolla on tilaa ja aikaa. Pohjanpalo puskee pallon keskellä kärkkyvälle Pukille, joka Robert Taylorin sanoin ”syöttää” pallon Taylorille. Taylor kurottaa ulkoteränsä pallon alle ja tökkää Suomen johtoon.

Robert Taylor tökkää kipeästi vierasjoukkuetta

Pukin ja Pohjanpalon duetolta on jatkossa lupa odottaa vielä enemmänkin, mutta vaihdosta kentälle iskevä Fredrik Jensen roihuttaa Olympiasoihtua välittömästi. Jensen juoksee boksin reunalla tyhjään tilaan, jonne Uronen viskaa rajaheittonsa. Jensen ottaa pienen vaihtoaskeleen ja saattaa jalkansa vapaaksi. Ritsa räpsähtää kuin tyhjästä alakulmaan ja Suomi siirtyy 2-0 -johtoon.

Kultuuritekoja

Otteluun kulminoituu omalla tavallaan jälleen se kulttuurin muutos ja voittamisen kulttuuri, joka huuhkajien höyhenpeitettä koristaa. Suomi ei pelaa erityisen hyvin, mutta se on riittävän tehokas ja riittävän hyvä kammetakseen historiallisen voiton Bulgariasta. Bulgarian viime hetken pyristelyt kylmäävät kyllä sydänalaa, mutta pääkaupungin maskimeren täplittämässä pimenevässä illassa huuhkajat paistattelevat sillä podiumilla, jonne sen soisi sukupolvesta toiseen jäävän.

Videolla futisjuhlaa

Viinikuvaus: kulttuuritekoja

Suomi-Armenia: Riven johdolla me mennään kisoihin

Tunnelma Veritaksella oli jännittynyt, kun kisapaikkaan kiinni iskeneiden huuhkajien kynsiin oli murtunut Sarajevossa pieni lohkeama. Tunteiden ja vuosikymmenten futistraumojen velloessa unohduksiin oli huuhtoutunut se, että ennen karsintalohkon alkua melkein kuka tahansa olisi ottanut tämän tilanteen: Suomella lohkon kakkospaikka kahden pisteen erolla ja vastassa enää kotosalla Armenia, Liechenstein ja vieraissa vähintäänkin ketunhäntä kainalossa hiiviskelevä Kreikka.

Jalkapallohistorian havinaa lokakuisella Veritaksella

Matsin alku hieroo vielä suolaa Bosnia -ottelun haavoihin: pallo polttelee ja Armenia saa pari vaarallisenoloista erikoistilannetta. Hiljalleen ilman keskustan ankkureita Tim Sparvia ja Paulus Arajuurta takova Suomi nappaa vastustamattomasti ottelun punaisen remmin käsiinsä ja maalin odottelu voi perustellusti alkaa.

Pohjoiskaarre...

...ja pelaajat valmistautumassa otteluun

Sisäkierteiset kulmat vääntyvät sarjana Armenian maalin edustalle, Aram Hayrapetyan esittelee koko joutsenlammen liikesarjakavalkadin ja yleisö lämpenee lämpenemistään. Lopulta Pallo laskeutuu Markku Kanervan illan jokerin Fredrik Jensenin jalkoihin. Jensen kevytleijuttaa pallon Armenian maaliin. Suomi siirtyy hallitun ja pelillisesti onnistuneen jakson jälkeen ansaitusti johtoon. Jännitys hilseilee sateen piiskaamalla Veritaksella, kun huuhkajat ottavat ison siivellisen kohti kisapaikkaa.

Huuhkajat osoittivat hyvää kisahenkeä

Veritaksen sisäkäytävät ovat tupaten täynnä ja hetkittäin täysin tukkeessa. Koleassa tiistai-illassa on suomalaisittain futishistorian leimaa. Yksi sen ilmentymistä on Teemu Pukki, joka puoliajalla on saanut motoroilia niveliinsä. Pukki karkaa Joel Pohjanpalon syötöstä ja lähettää tavaramerkkimäisen chippinsä Armenian maalin takakulmaan. Peli on 2-0 ja kyllähän tämä on voitettu.

Pyry Soiri haastamassa Armenian puolustusta

Pukki pääsee vielä kertauttamaan maalintekoa edistyneille -kurssin lopputehtävän Rasmus Schűllerin vapauttavan syötön jälkeen. Huuhkajien ykköspyssyn liekki roihuaa edelleen maagisena, kun vakkaa vaan sopivasti raotetaan. Peli saa näköisensä lukemat ja paineistus imeytyy jälleen Bosnian suuntaan. Pukin, Riven, Jensenin ja Pohjanpalon paisteen lisäksi myös Glen Kamaran ja Robin Lodin yhteispeli jättää lämpimän jäljen kaikukoppaan, jossa kaikuu historiallinen: Riven johdolla me mennään kisoihin.

Riven johdolla me mennään kisoihin

Viinikuvaus: uskoa, toivoa, rakkautta ja historiallisia elementtejä.