Matkalla: Pärnu Jalgpalliklubi - Tallinna FCI Levadia U21

Pärnun Rannastaadionille kömpi satakunta katsojaa, kun Viron Esiliigassa PJK eli Pärnu Jalgpalliklubi otti mittaa Tallinnan FCI Levadian U21 joukkueesta. PJK tarvitsi pisteitä kipeästi, sillä joukkue on valahtanut Viron divarin toiseksi viimeiseksi ja täten putoaminen uhkaa.

Pärnu Jalgpalliklubi vs. Tallinna FCI Levadia U21

Aikuisten lipusta portilla sai pulittaa kolme euroa. Kotijoukkueen kannattajajoukkoa orkestroi pari kylänmiestä. Pärnu, Pärnu, Pärnu -huudot raikuivatkin enimmäkseen sinkkuna tai kylänmiesten duettona, joskin ottelun loppupuolella tunnelma tarttui väkevämmin myös muuhun yleisöön. Bongaan myös pari Levadian paitaa katsomosta.

Pärnu Rannanstaadion

Katsomoon valui porukkaa omien olutpullojen kanssa. Ottelun edetessä syykin selvisi: stadionilla ei tänään ollut tarjoilua, vaan katsomon takaosaan nostetut Sakulla ja limpparilla paistattelevat kylmäkaapit olivat ketjuin kiinni sidotut. Avainta ei tänään ollut kellään ja kotijoukkue menetti pienen kassallisen virvoitusjuomien generoimaa tulovirtaa. Ilma oli hiostava ja janoisia olisi varmasti ollut useampia.

PJK juoksutti joukkonsa kentälle 4-3-3 -ryhmityksellä. Levadia vastasi samalla pelisuunnitelmalla. PJK:lla näytti olevan vyötäröllään selkeäsi enemmän elämänkokemusta kuin nuorekkaammalla Levadian jengillä.

PJK:n nousuhaaveet ottavat jo kolmen minuutin jälkeen ilmaa alleen, kun ottelun hahmo Kein Makovei tikkaa laidaltaan läpi, ohittaa maalivahdin ja saa pienestä kulmasta käännettyä pallon maaliin. 

PJK:n Kein Makovei oli pelipäällä

Toinen kylänmiehistä saa joltain nuorelta kollilta väkevää palautetta, koska heiluttelee kotijoukkueen lippua tämän naaman edessä. Tilanne ei kuitenkaan eskaloidu sen pidemmälle ja matsi jatkuu leppoisissa merkeissä.

Shokkialun jälkeen Levadia nappaa pallonhallinan itselleen. PJK on kuitenkin joukkueista vaarallisempi ja se pystyy pelaamaan puhkovia syöttöjä Levadian puolustuksen selustaan. Huippupaikoille se ei enää pääsee ja kun Levadian pallonhallinta on jokseenkin tehotonta, niin puoliajalle mennään kotijoukkueen maalin johdossa.

Molemmat joukkueet löysivät ensimmäisellä puoliajalla hyvin tilaa pelin rakentamiseen. Tempokaan ei karkaa mitenkään käsistä. Karkeasti arvioiden ottelu vertaututuu tasoltaan kotimaisen kolmos- ja nelosdivarin välimaastoon. 

Makovein lisäksi silmiin pistää PJK:n kapteenin Jevgeni Novikovin otteet. Novikov on PJK:n keskikentän kapellimestari ja moottori. Hän liikkuu kentälle erittäin laajalla säteellä ja niin hakeutuu kuin löytääkin tyhjiä kaistaleita pelin sisältä.

Jevgeni Novikov lähettämässä kulmapotkua

Levadia tulee sisuuntuneena toiselle puoliajalle. Se pääsee heti alkuun pariinkin otteeseen vetopaikoille ja kääntämään vaarallisia keskityksiä PJK:n puolustuksen selustasta. Viimeinen silaus ja röyhkeys jää Levadian hyökkäyspelistä puuttumaan. Niinpä PJK:n maali varjeltuu.

Molemmat joukkueet pyörittävät pientä vaihtorulettia. Huomaan että kuuluttaja istuu läppäri sylissä ja mikki kourassa takanamme. PJK pääsee paremmin peliin mukaan ja erityisesti Makovei on pelipäällä.

Peli sähköistyy ja aaltoilee puolelta toiselle. Noin 85 minuuttia on pelattu, kun Makovei painii hyökkäyspään tilanteesta pallon itselleen. Tilanne haiskahtaa rikkeeltä, mutta tuomari näkee toisin. Makovei karkaa jälleen läpi ja heittää leijapallon takakulmaan. PJK ottaa tiukasti kiinni kolmesta pisteestä.

PJK oli joukkueista juonikkaampi

Viimeiseen kymmeneen minuuttiin Levadia saa koittaa pariin kertaan maalintekoa mukavalta etäisyydeltä vapareista. Toinen lähtee taivaan tuuliin ja toinen juuttuu PJK:n muuriin. PJK:lle avautuu myös kaksi tuhannen taalan paikkaa, mutta peli sinetöidään 2-0 lukemiin.

Selostajan pädillä pyörii vielä Tammeka U21:sen ja Pärnu JK Vaprusin matsi. Pärnu ottaa tuplavoiton sunnuntain Esiliiga kierroksella ja Tammeka jää PJK:sta iskuetäisyydelle.

Viinikuvaus: rantarose

Futisoluet: Anderson's Craft Beerin Miroslaw Gose

Pärnun kauppakeskus Kaubajamakasin Rimissä pistää silmään Miroslaw Gose. Olut on mieto 2,7%:nen Gose. Oluttyyppinä Gose on hapan suodattamaton pintahiivaolut, joka on saanut oluttyylinä alkunsa saksalaisesta Goslarin kaupungista.

Anderson's Craft Beer on virolainen kiertolaispanimo, joka parhaillaan rakentaa myös omia tuotantotilojaan. Anderson's on tehnyt eniten yhteistyöoluita Lehe's breweryn kanssa, mutta yhteistyölistalta löytyy myös Tankersia ja Genika Brewerya.

Miroslaw Gose

Lasiin kaatuu heleä viljan keltainen olut. Vaahto sulaa nopeasti muutamaksi sokerin valkoiseksi saarekeeksi oluen päälle.

Tuoksu on yllättävän makea. Siitä löytyy sitruunakakkua, aprikoosia ja ananasta. Makeudesta huolimatta tai juuri siitä johtuen tuoksu on erittäin miellyttävä.

Suutuntumaltaan olut on pirteän hapokas. Maku ei seuraa tuoksun karttamerkkejä, vaan on kevyen sitruksinen ja hapan. Hedelmäisyys on taustalla. Siitä irtoaa hedelmäsalaatin aromeja, greippistä liukua ja sitrusmehumaista fiilistä.

Oluella ei ehkä liipaista Gerd Müllerin ohi Saksan maajoukkueen kaikkien aikojen maalintekijä tilastoissa, mutta kesäiseen huippu-uran muisteluhetkeen uppoaa kuin oikein ajoitettu pusku takatolpalta

3,5/5

Futiskuvaus: 3-0 tyylittely takatolpalta

Huuhkajat lennolla

Petteri Forsell nostaa kädet ilmaan, kun Teemu Pukki karkaa Viron puolustuslinjalta. Eero Markkanen rynnii kohti takatolppaa ja muuttaa pelin kontekstia juuri sen verran, että Pukin laukaus painuu Mikhel Aksalun käsien läpi maaliin. Suomi ottaa kolmannen perättäisen 1-0 voiton Uefan Nations leaguessa. Pukki jää ottelun jälkeen halailemaan ja kättelemään Tallinaan matkanneita suomalaiskannattajia.

Viasatin studiossa Keith Armstrong ruotii pelin tasoa ja osuu varmasti analyysissään oikeisiin asioihin. Huuhkajien kannattajille ottelussa on kuitenkin kyse muusta. Suomi lähti puuduttamaan vieraskentällä ennalta heikompaa vastustajaa pallonhallinnalla ja palkinto tuli ottelun lopussa lisäajalla. Tapahtumaketjujen psykologinen ulottuvuus on väkevämpi kuin se ettei huuhkajien pelisuunnitelma toiminut yhtä näyttävällä ja tehokkaalla tavalla kuin esimerkiksi Manchester Cityn vastaava samankaltaisessa ottelussa. Huuhkajien ylle on rakentumassa voittava aura, jota toki ovat edesauttaneet sopivat olosuhteet, mutta siitä ei kuitenkaan ole kovin kauaa aikaa, kun mitkään olosuhteet eivät olleet riittävät ja futisfanien sydämiä särjettiin kuin liukuhihnalla.

Markku Kanerva on tehnyt huuhkajien pelistä yksinkertaista. Tietynlainen maalaisjärki on huokunut Kanervan huuhkajien pelistä. Yllätyksellisyyden ja taikatemppujen sijaan pelataan realistisesti omien vahvuuksien ja rajoitteiden mukaan. Vastustajakin huomioidaan: kun ollaan parempia hyökätään ja kun ollaan heikompia tai johdossa niin puolustetaan. Nyanssitasolla Rive joukkoineen on varmasti paljon paljon syvemmällä pelissä, mutta selkeys on se, mikä futisfanille otteluista välittyy. Huuhkajien keskikentän ja puolustuksen tiiviit ja harmonisesti liikkuvat neljän rivistöt ovat kauneinta, mitä suomalainen jalkapallo on hetkeen näyttänyt. Pelaajat vaikuttavat myös nauttivan siitä pyhästä yksinkertaisuudesta, jolla Suomi on nyt kulkenut voitosta voittoon. Silmät tuikkivat ja hymyä täytyy hieman imeä takaisinpäin.

Viinikuvaus: pelkistetty ja toimiva

Huuhkajien haukkakohta

Ilta on ollut sateinen ja peli nihkeää. Ajankohtakaan tiistain myöhäisiltana ei juuri palvele suomalaista jalkapalloa, mutta tuomarin viheltäessä pelin poikki ja askelten viedessä kiireesti kohti parkkipaikkaa, fiilis on lämmin. Suomi on voittanut Viron 1-0 ja aloittanut UEFA nations liigan kahdella voitolla. Vaikka vieläkin on hiukan epäselvää, että mihin ja miten tämä uusi kilpailu Suomea voi olla viemässä, päällimmäisenä on kuitenkin tunne siitä, että Suomi on voittanut kilpailullisen ottelun. Se ei ole ollut mitään itsestään selvää herkkua enää niin pitkään aikaan kuin futsifanin muisti jaksaa luodata. Toki vastustajakin oli Viro, joka pitikin voittaa, mutta ”pitikin, pitkin” -matseja on hävitty ja pelattu tasan viime vuosina niin paljon, että lähtökohtaisesti jokainen voitto on tuntunut isolta urakalta. Suomen maajoukkue on kellahtanut perseelleen samaan aikaa, kun islannin, belgiat, albaniat ja ties mitkä maat ovat syöksyneet eteenpäin. Muutosta on odotettu ja nyt ilmassa väreilee positiivinen aura.

Katson peliä ystäväni kanssa, joka on enemmän lätkämiehiä. Hän jopa toteaa, että tämä taitaa olla ensimmäinen ottelu, jonka hän on paikan päällä katsomassa. Kerroin jotain tarinoita pelaajista ja Suomen maajoukkueesta taustoittaakseni sitä matkaa, mistä ollaan tultu tilanteeseen, jossa voitto Virosta ei ole itsestään selvä, mutta on itsessään tärkeä asia. Läpimärällä kentällä Suomen puolustuksen ja keskikentän neljän pelaaja linjat pysyy tiiviinä ja niiden seuraaminen on oikeastaan itselle ottelun parasta antia. Jätän tämän kuitenkin omaksi salaisuudeksi, koska jalkapalloakin kannattaa maistattaa pala kerrallaan. Etenkin lätkäjätkille.

Viro tuntuu nojaavan muutaman pelaajan yksilötaitoon. Ratkaisevilla hetkillä ja hetkillä, jolloin se saa luotua tilaa hyökkääjilleen se ei kuitenkaan ole tarpeeksi terävä. Kyseessä on tietysti laatuasia, mutta suomalaista jalkapalloa seuraavana ei ole vaikea eläytyä Viron tilanteeseen. Suomi on enemmän joukkue ja vaikka peli ei ole silmiä hivelevää, eikä mitään varsinaista joutsenlaulua, riittää se voittoon asti. Suomi pelaa lopussa kyynisesti aikaa ja pitää palloa vastustajan kulmalipulla. Varsinaista paniikkia ei synny, vaikka Viro hyökkää. Kaunista se ei ollut. Pohjoiskaarre laulaa Suomea Riven johdolla kisoihin. Viikko jatkuu parempana kuin se alkoi.

Viinikuvaus: alahyllyltä löytyvä optimismia herättävä sinivalkoinen tuotos