Arsenal ja Manchester United: uuden kynnyksellä

Arsenalin ja Manchester Unitedin matsissa on erikoista keveyttä. Unai Emeryn ravatessa harmaassa puvussaan Pariisin parrasvalot ovat himmenneet ja pohjois-Lontoossa revitellään vain punaisen kravaatin verran. Projektin astia on täyttymässä juuri riittävään merkkiviivaan asti ja kevätauringon valuttaessa valoaan viheriöille mitään kovin uutta tai mullistavaa ei varjoista ole paljastumassa. Arsenal laahustaa wengermäisin vedoin riittävän kaukana kärjestä ja riittävän kaukana ylemmän keskikastin wolveseista, evertoneista ja westhameista.

Ole Gunnar Solskjærin Manchester United viettää pitkää kuherruskuukautta. Se pomppi tasohyppelyn tasoja eteenpäin niin taidolla kuin tuurillakin. Hiljattain se vastoin odotuksia keräsi kokoelmiisa harvinaisen erikoismerkin: buffonin kyyneleen. Pariisin illassa oli silmänkääntötempun tuntua ja kaikkia todisteita ei vielä ole saatu talteen, mutta kerrotaan, että Eiffel -tornista olisi heijastettu taivaalle norjalaisen kalastaja-aluksen ruorissa hymyilevää arkkienkelin kuvaa.

Arsenalin ja Manchester Unitedin nahan venyttelyssä on aikana jälkeen Arsene Wengerin ja Alex Fergusonin ollut seesteisemmät ilmanalat. Piikittelyjen ja sähinän sijaan molemmat punaiset kissat ovat kiertäneet omaa puuroaan. Korttelin korkeimmilla katoilla maukuvat muut katit, joten prinsessasta ja puolesta valtakunnasta kepitellään toisaalla. Siksikin illan ottelulla on kuuma, mutta ei tulikuuma loppuodottama, vaikka pelin pinnoilla nakutellaankin paikkaa Mestareiden liigan taivaassa ja plussana pari prinssiäkin käväisee areenalla.

Sekä Arsenal ja Manchester United että niiden väliset kohtaamiset ovat uudisrakentamisen kohteena. Nähtäväksi jää nähdäänkö Emirates -stadionilla enemmän gladiaattori- vai bubble bobble -henkinen koitos. Kiinnostava kysymys myös on se, mitä tästä seuraa nyt ja tulevina ja tulevina ja tulevina kausina.

Viinikuvaus: sama nimi, mutta uusi etiketti ja uudistuva resepti.

Arsenal -vielä neljäs?

Arsenal sai käynnistellä koneitaan alkukaudesta melko rauhassa, kun Arsene Wenger luovutti 22-vuotta kestäneen prosessinsa piirrustukset Unai Emerylle. Elokuussa Chelsea vastaan tuli 3-2 -takkiin esityksellä, joka alleviivasi sitä, että imperiumia ei ehkä rakenneta päivässä eikä oikein pitävää puolustustakaan. Valoheittimet suunnattiin muihin seuroihin ja Emeryn Arsenal jätettiin kannen alle muhimaan.

Unai Emery Etxegoien ei ole paistatellut valmentajamaailman räiskyvissä otsikoissa, mutta hän on toistuvasti onnistunut valmentajapesteissään ja edennyt urallaan. Emery nosti ensin Lorca Deportivan Espanjan Segunda divisioonaan. Sen jälkeen Emery vei Almerian historiansa ensimmäistä kertaa Espanjan pääsarjaan. Noste vei hänen Valenciaan, jossa hän hätyytteli toden teolla Real Madridin ja Barcelonan hegemoniaa. Emery teki lyhyen syrjähypyn Sprartak Moskovan riveihin, josta käsky kävi takaisin Espanjaan Sevillaan. Sevillassa Emery voitti Eurooppa liigan kolme kertaa peräkkäin. Tyhjennettyään Sevillassa pajatson Emery ylitti Espanjan pohjoisrajan, jossa häntä odotti PSG. Pariisissa Emery voitti käytännössä kaiken muun paitsi Mestareiden liigan ja matka jatkui edelleen pohjoiseen sumusaarten pääkaupungin tykkimiesten riveihin.

Emery on tuonut Arsenalille tiiviinä yksikkönä liikkuvan koko joukkueen prässipelin. Puolustus- ja hyökkäyslinjan väli on prässätessä noin 20m, mikä tekee vastustajan pelinrakentelun haastavaksi keskikentän kautta, koska tilaa ei kentällä ole. Taktiikka on haavoittuvainen, mikäli vastustajalla on hyvin peliä avaavia toppareita ja heitä ei päästä riittävästi häiritsemään, sillä Arsenalin puolustuslinja on verrattain korkealla ja puolustuksen taakse jää tilaa. Verrattuna Arsene Wengerin vapaasti aaltoilevaan hyökkäysorientoituneeseen peliin Unai Emery on tuonut selkeän systeemin, jolle Arsenalin pelillinen identiteetti rakentuu.

Emeryn Arsenal rakentaa peliä lyhyillä syötöillä houkutellakseen vastustajan prässäämään ja saadakseen täten tilaa vastustajan keskikentän ja puolustuslinjan väliin. Se missä Arsenal antoi alkukaudesta tasoitusta pelinrakentelussa oli Petr Čechin pallollinen pelaaminen. Hän ei ole avauspelaamisessa samaa tasoa Manchester Cityn Edersonilla tai Liverpoolin Alissonilla. Emery hankkikin Leverkusenista Bernd Lenon tilkkimään tätä potentiaalista heikkoa kohtaa.

Arsenal hyödyntää hyökkäyspelissään nousevia laitapakkeja, mikä mahdollistaa Arsenalin hyökätessä Alex Iwobin ja Henrikh Mkhitaryan siirtymisen keskustaan Pierre-Emerick Aubameyangin tueksi. Toisaalta Arsenal pystyy rakentamaan hyökkäyspeliään Aubameyangin ja Alexandre Lacazetten hyvin toimivan yhteispelin varaan. Aubameyang on hieman yskähtelevän starttinsa jälkeen löytänyt taas maalijyvänsä ja hänen upottaessa tasaisesti palloja vastustajan verkkoon kertyy myös Arsenalin pistepotti.

Tykkimiehet ovat projektinsa alussa ja sumusaarilla tuulet ovat alkaneet puhaltamaan Manchesterin hegemoniaa vastaan. Liverpool on ensimmäisenä upottamassa naapurikaupunkinsa aluksen ja jalkapallomaailman sykleissä Lontoo saattaa olla kukoistuksensa esiporteilla. Vuosikymmeniä ei huippujalkapallossa ole yhteenkään projektiin enää  aikaan, joten kolmen vuoden sisällä pitää alkaa tapahtua. Lisäksi Mauricio Sarrin Chelsea pitää huolen siitä, että pelkkä Lontoon valtikka on upotettu sen verran syvälle peruskallioon ettei sitä kepein hauiksin saada kivestä irti. 

Mikäli Arsenal mielii mestaruuskahveille lähivuosina, pitää seuran myös tukea Emeryä hankinnoissa, joilla laadulliset haasteet saadaan selätettyä. Samaan aikaan Emeryn on huolehdittava joukkueensa neljän parhaan joukkoon, jotta se näkyy huippupelaajien tummien Ray-Banien takaa. Neljäs sija olisi tällä kaudella riittävä. Niin vitsikkäältä kuin se kuulostaakiin.

Viinikuvaus: iäisyysprojektin jälkeinen toiveikas murrosviini

Derbyjen sunnuntai

Valioliigasunnuntai on ovelasti rakennettu tänään derbyjen tuomalle nosteelle. Stamford Bridge luo puitteet tämän tekstin kirjoittamisen aikana alkaneelle ja jo ensimmäisen maalin todistaneelle länsi-Lontoon derbylle Chelsea-Fulham. Vahvasti isät vastaan pojat ja Daavid vastaan Goljat -hengessä pelattavassa ottelussa Chelsea pelaa mestaruudesta ja sarjataulukon pahnan pohjimmaisena paikkaansa pitävä Fulham pelaa sarjapaikkansa puolesta. On vaikea nähdä muuta lopputulemaa kuin auki väännettyyn sinisten Maatuskaan putoavat kolme pistettä. Derby ei sinänsä ole jalkapallo maailman klassikoita, koska Chelsean ja Fulhamin lisäksi Queens Park Rangers ja Brentford ovat samalla astialla. Voimasuhteet menevätkin niin, että muut länsilontoolaiset jahtaavat sinisten päänahkaa, kun Chelsean fanit ylenkatsovat kaupunginosiensa kyläjoukkueiden yli pohjois-Lontoon suuntaan.

Emirates Stadionilla kierrosmittari värähtää aivan toisiin lukemiin. Arsenalin ja Tottenhamin kohtaaminen saa futisfanit ryömimään metsämökeistään myös kotoisassa Suomessa. Joukkueiden fanit ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: siitä että joukkueet ovat toistensa pahimmat kilpailijat. Seurojen välinen köydenveto on saanut ensimmäiset askeleensa jo vuonna 1913, kun Arsenal muutti White Hart Lanen tuntumaan. Bensaa roiskui lisää liekkeihin, kun 1919 Englannin pääsarjaa laajennettiin ja sekä Arsenal että Tottenham lähtivät tavoittelemaan onneaan kabinettipelin kautta. Arsenal vei taivaspaikan Tottenhamin nenän edestä siinä sirkuksessa, jossa väitetään kulissien takana kuplineen ja tiskien alla käsien käyneen. Tuolloin juurrutettiin aitaa goonersien ja yidsien välille.

Tähän päivään tuotuna pohjois-Lontoon derby tarjoa yhden aikakauden päättymisen jälkeistä ja kenties yhden aikakauden päättymistä odottavaa henkeä. Unai Emeryn hätyytettyä Arsene Wengerin aaveet Emiratesin kaapeista on Arsenal vaivihkaa kivunnut kärjen ja erityisesti Tottenhamin tuntumaan. Mauricio Pochettinon Tottenhamille hunajapurkkia tarjottiin ketunlennon aikaan, mutta tällä kaudella Liverpool ja Manchester City ovat ansaitusti karkaamassa, joten päävastustajat löytyvätkin Lontoosta. Statistinen ero on hiuksen hieno: Liverpool ja Manchester City eivät valioliigassa häviä. Tottenham on jättänyt tasapelisarakkeen nollaan. Tänään Tottenham kohtaa tasohyppelyssä päävastustajansa jo puolessa välissä kenttää. Toisen kaupungin kuningas Koopa vie prinsessan, mutta skoopin alla vielä on, vietetäänkö Lontoossa tällä kaudella pyhän Totteringhamin päivää.

Äärimmilleen viedyn kaupallisuuden ja eurooppalaisittain ahtaan Lontoon lisäksi derbyjen lippuja heilutellaan Merseysiden kreivikunnassa. Lontoon vastaaviin spektaakkeleihin verrattuna Merseysiden derbyssä on enemmän samalla kentälle juoksutettujen ja eri värisiin paitoihin puettujen brittiladien ja siten myös brittifutiksen henkeä. Tyypillisesti veljeksillä intensiteetti kuumenee valurautojen lämpöihin ja vaikka jollain skaalalla tullaankin samasta perheestä, niin säärisuojat on muistettava mukaan, sillä vähän myöhässäkin lähtevät taklaukset tullaan viemään loppuun. Punaiset ovat peuhanneet isoveljenä hiekkalaatikolla ja vieneet parhaat lelut jo jonkin aikaan. Jürgen Kloppilla ei muuta järjellistä tavoitetta voi tänään ollakaan kuin vahvistaa isoveli-pikkuveli asemaa ja lähettää sen jälkeen taas ajokoirat Manchesterin suuntaan, jossa muuan espanjalainen filosofi yrittää rakentaa dynastiaa. Marco Silvan terrierit tarttuvat kuitenkin hanakasti isoveljen nilkkaan ja aikovat tehdä illasta, jos ei voitokasta, niin ainakin kivuliaan.

Viinikuvas: suuria tunteita ja ihmismääriä herättelevä lähitilan jaettu viini

Valioliigan viisari, joka ei vielä värähtänyt

Riayd Mahrezin rankkari lipaisi ylärimaa. Manchester Cityn ja Liverpoolin vauhdikas hyökkäyspeli ja vastaprässi oli vaihtunut tarkan harkituiksi siirroiksi Anfield Roadin pelilaudalla. Viisari vääntyi jo idän suuntaan, mutta jäi vaappumaan jonnekin Stockportin ja Chesterin välimaastoon. Manchesterin päärautatieaseman vaaleansiniselle puolelle palasi päätään puisteleva ja yhden pinnan reppuunsa sullonut jalkapalloheimo. Mestaruus on yhtä kaukana tai lähellä kuin se ennen Anfieldin reissua oli.

Samaan aikaan Lontoossa on saatu rauhassa punoa juonia. Maurizio Sarrin Chelsea hallitsee kenttätapahtumia ja muuan Eden Hazard nauttii jalkapalloelämänsä keväästä, vaikka saderintama on sumusaaret jo saartanut eikä sillä ole kiire minnekään. Sarri on tämän valioliigakauden ilmiö numero uno. Jalkapallon vauvauinnista haaveilevan kannattaa sukeltaa kohti Chelsean tämänhetkisen keskikentän muodostamia pohjalla lilluvia kolmioita ja ihastella, miten pallo mutkattomasti niissä liikkuu.

Sarjataulukkoa selaillessa alaspäin ensin säikähdin ja sitten alkoi naurattaa. Arsenal on neljäntenä. Vakavasti puhuen tykkimiehet ovat kuitenkin muutaman töyssyn jälkeen ottaneet sellaisen liidon, että on pakko laajentaa tutkaa pohjois-Lontoon suuntaan. Unai Emery jäi lähtölaukauksen jälkeen hetkeksi nauttimaan tapaksia, mutta on nyt iloisesti harpponut mukaan pääjoukkoon eikä hapot tunnu pohkeissa painavan. Tottenhamikin mahtuu kuvaan, mutta on saattanut jo nyt löytää paikkansa lopullisessa sarjataulukossa.

Manchester Unitedista ei nyt oikein tiedä. Newcastlea vastaan nähty fantastinen nousu saattoi olla käänteentekevä tai sitten vain selkäevästä koukkuun tarttunut saalis. Henkilökohtaisesti toivoisin että ensi kaudella nähtäisiin valioliigassa Josep Guardiola, Jürgen Klopp, Maurizio Sarri, Jose Mourinho, Unai Emery ja Marcelo Bielsa, mutta lankku notkuu jo ja hait haistelevat portugalilaisia varpaita. Maajoukkuetauko saattaa palauttaa hengettömyyden ja tehottaman pallonhallinnan Manchesterin punaiselle puolelle tai sitten tulossa on jotain muuta. Unitedin seuraavat kuusi ottelua ovat luokkaa kujajuoksu silmät sidottuna kylkiluut paljaana moukareiden villisti heiluessa laidalta laidalle. Marraskuun loppupuolella alkaisi helpottaa, mutta sinne on valovuoden verran matkaa mourinholaisittain laskettuna. Futisfaneille toki tarjotaan manchesteriläinen pitkä ja maltainen illallissyksy.

Viisarit töröttävät päällekkäin kahdessatoista. Kenties Big Benissä. Mestaruuteen on matkaa.

Viinikuvaus: tasaisesti eri puolilta täytetty tynnyri, joka ei vielä paljasta keitoksestaan kuin pintavärin

Valioliigan ensihenkoset

Viikonloppuna mellastettiin kokonaisen valioliigakierroksen verran televisio-oikeuksien luvatussa aarrekammiossa. Mitään kovin käänteentekevää ei valioliigan auringon alla nähty. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö käsillä olisi jälleen kokonaisen kirjasarjan verran draamaa ja ikimuistoisia hetkiä, jotka tulevat saamaan 18/19 -leiman.

Manchester City sahasi tykkimiesten piipun poikki useammasta kohtaa. Pelkästään taivaansinisten vaihtopenkki laittaa futisromantikon tangat ja stringin pyörimään. Josep Guardiola talutti Unai Emeryn British libraryn klassisen filosofian osasastolle ja osoitti espanjalaiskollegalla olevan hyllykaupalla kirittävää. Cityn nopeissa linjoja puhkovissa syötöissä, laitalinkkien haastoissa ja korkeassa prässissä väreilee kangastus dynastiasta.

Manchester United nousee tulevaan kauteen taas myrskyn silmästä. Joukkueen ympärillä vellovat ja median hypettämät kriisisoinnut ovat tuttua José Mourinhon fadoa. Arvailujen varaan jää, mikä on totta ja mikä portugalilaista tarinankerrontaa. Ensimmäisestä ottelusta napsahti kysymyksiä herättävä voitto, josta kuitenkin tuloutuvat samat kolme pistettä kuin mistä tahansa muustakin voitosta. Muutaman ottelun kuluttua, kun unelmien teatterin yltä kaikkoaa juorujen ja juonittelun verho, nähdään kirittääkö punaiset Manchesteriä kohti toista peräkkäistä kaksoisvoittoa.

Liverpool starttasi vauhdikkaasti, jolloin innokkaimmat fanit aloittivat mestaruusjuhlansa. Ensimmäisessä ottelussa silmiin pistävää oli kuitenkin West Hamin heikkous. Pool oli vauhdikas ja viihdyttävä itsensä. Mestareiden liigaan oikeuttava sijoitus on varmasti aivan liipaisimmella, mutta mestaruudesta spekuloidessa mukana täytyy olla hurttia ”it’s coming home” -brittihuumoria. Sille on sijansa ja Jürgen Kloppin arvokivikimpale tulee olemaan yksi kauden viihdyttävimmistä seurattavista.

Chelseassa puhaltaa uudet tupakankäryiset tuulet. Maurizio Sarri tuo valioliigaan jotain, mitä siellä ei aiemmin ole ollut, joten Chelsealla on hyvin hyvin hentoinen yllätysmestarin aura. Sarrin Chelsea saa kulkea paineettomammassa tilassa kuin kanssaveljet. 0-3 Huddersfieldiä vastaan on vakuuttava suoritus. The Bluesin pöytä saattaa olla vaivihkaa tulevaa kautta varten katetumpi kuin on ajateltu. Sarri on siirtynyt körssin polttelusta natsojen pureskeluun ja joukkueen tähtipelaajien on synnyttävä uudelleen napolilaisessa pelikirjassa.

Pohjois-Lontoossa on välivuosi. Unai Emery saa rakentaa rauhassa uutta aikakautta Arsenalissa. Tie saattaa olla valmentajaansa pidempi, mutta projekti vaikutti heti olevan uhkasakon alla, jos Sarriin vastaavaan verrataan. Toki jaot olivat epäreilut. Tottenhamin ja Mauricio Pochettinon rakkausmatka jatkuu, vaikka Pochettino saataakin vilkuilla jo vieraisiin. Tottenham on hyvä. Jopa erinomainen, mutta viimeisen kierroksen kellon kalkattaessa kärki lienee jo karannut.

Mestarit ja voittajat muistetaan. Tämän kauden tarinoiden prologien ensimmäiset sivut ovat valmiit.

Viinikuvaus: välimerellisten vivahteiden hallitsema Espanjaan ja Portugaliin vivahtava laadukkasti kypsyvä yllätyksetön, mutta viihdyttävä viini