Ilves-FC Inter: Tapparaa ja Inter Turku shalalalaa-la-laa-laa-laa

Runosmäen Teboilin pihalle vihmoo syyssade. Tuijottelen lentolaukku jaloissani tyhjälle bussipysäkille. Kyyti Tampereelle oli ehtinyt jo lähteä, mutta se on kääntynyt takaisin. Ultraboyzin minibussi kaartaa parkkipaikalle. Nopeasti todetaan se, että tauko jäänee nyt hiukan lyhyeksi, mutta matsiin kyllä ehditään. Oikeastaan koko matkan sataa ja myös Tampereella sataa, joten katsomopaikkamme on siirretty pääkatsomon puolelle. Portilla lipunlukijat hangoittelevat vastaan, mutta helpottavia kilahduksia alkaa kuulumaan, kun sojotan kännykän taskulampulla QR -koodeja. Pelin alkuun on vielä kymmenisen minuuttia eli Ratinassa kaikki hyvin.

Kiitos Inter!

Pääkatsomoa on täytetty Ilveksen junioreilla ja heidän vanhemmillaan. Sen verran ilmantilaa on kuitenkin vapaana, että mitään hornankattilaa ei Ratinasta näillä rakenteilla ja katsojamäärillä saada. Yksi ottelun käänteentekevistä hetkistä nähdään jo minuutin pelin jälkeen, kun tupsukorvien Teemu Jäntin kuti pomppaa Inter -puolustuksesta vaakaputken alareunaan ja siitä Lassi Järvenpäälle, joka luutii pallon pois vaara-alueelta. Ottelun ensimmäiset hetket painellaan muutenkin vauhdilla päästä päähän, joka lupaa viihdyttävää futisiltaa, vaikka kannustushuudot katoavatkin kohti sateista avaruutta. Ensimmäiseen vitoseen sekä vieraat että kotiväki käyvät koputtelemassa ovella, mutta takalukko pitää vielä molemmissa päissä.

Mestari työssään

Varttisatasta käydään, kun salvat murtuvat. Keskikentälle viime matseissa hienosti kotiutunut Noah Nurmi hakee laidalla pysäyttämättömällä liike-energialla puuskuttavan Benjamin Källmanin, joka taittaa edessään pyllähtävän Tatu Miettusen edestä keskelle ja antaa vasurinsa laulaa. Rasmus Leislahti kellahtaa vielä kudin eteen, mutta pesäpaikalla ensimmäisenä pyörii Aleksi Paananen, joka pistää toisella yrittämällä munan kennoon. Sen enempää ei munakenno enää ensimmäisellä puoliajalla täyty, mutta johdon tärkeys korostuu, kun Seinjäjoelta saadaan vaimeanrätisevällä äänellä tieto siitä, että nottajokisetkin johtavat kupsukkaa.

Puoliajalla lämmikettä saa mukavasti Ärjyn Ripasta ja chilisemmätkin palat saadaan huuhdottua kullanruskealla virvokkeella, joka tarjoillaan ihan klassisesta muovituopista.

Sinimustat saavat heti toisen puoliajan alkuun säpinää Ilveksen maalille, mutta siimoja ei vielä sen enempää venytellä. Inter vaikuttaa olevan vallitsevaan tilanteeseen ihan tyytyväinen eikä Ilveskään vaikuta ihan metsästysretkellä olevan, joten tempo hiisaa hieman

-Tapparaa ja Inter Turku, shalalalaa-la-laa-laa-laa, kajahtaa Armadan rallattelukirjasta.

Jossain siinä sivussa Miettunen päättää, ettei enää tällä kaudella käy Källmanin edessä perseelleen ja tinttaa avojäätaklauksen eteenpäin kiitävään Källmaniin. Lätkästä tästä olisi lähdetty suihkuun ja futisviheriölläkään kaikki ei ihan loksahda paikalleen, koska Miettunen selviää varoituksella tai sitten vaan tuomariston osalta turvaudutaan valotaululla räpsyvään korttikoneeseen, jossa räpsyy kaikkea vihreästä, mustaan ja seepraan. Källman lähtee tikattavaksi ja taika-Taiki vapautetaan nurmen puolelle. 

Nuoren Miettusen kärsimykset saavat Interiä vastaan vielä yhden luvun, kun Kagayama sipsuttaa Miettusen edestä Lassi Järvenpään matalaan keskitykseen ja ottelun ratkaisu näkee stadionin valot. Samalla myös ratkeaa se, että Inter pelaa sunnuntaina Veritaksella pronssista ja kausi tulee saamaan jännittävän päätöksen.

Taikin taikaa: 0-2

Niilon pojilta pyydetään vielä vierasmobin toimesta ”laulua”, mutta kuulematta se jää. Hyväntuulinen porukka lampsii sukat märkinä pois kauden viimeisestä vierasottelusta.

Viini: Pyynikiltä pikkuisen enemmän lämmittävää

FC Inter-KTP: futista ja viiniä Veritaksella

Arpa ei osu blogiin. Pankkikortti käy kuitenkin maksutapana ja niinpä nappaan taisteluparin lastenistuimeen, ja suuntaamme Veritakselle. KTP:n olimmekin nähneet viime kaudella TPS:n divarireissun varmistaneessa ottelussa. Ehkä hieman tästä heijastellen taistelupari kysyy

-Pelaako siellä kaksi meidän suosikkijoukkuettamme?

On siinä tietysti omaa gloriaansa, kun kävelemme tutun kolmen sukupolven trion kanssa punaisia mattoja pitkin stadionravintolaan vievälle hissille. Lähinnä jännittää kuitenkin se, että näkeekö ravintolasta kentälle, ja näkeehän sieltä. Ravintolassa on väljää ja kaikilta pöydiltä pääsee ikkunan viereen. Ovet myös avataan sitä varten, että äänet tulee läpi. Toki on siinä taas saavillinen ironiaa, että ravintolan ulkopuoliset penkit ovat no-go -zonella, mutta minkäs teet. Kuluneen viikon aikana useampikin vaikutusvaltainen henkilö on liputtanut urheilutapahtumien eriarvoista asemaa esimerkiksi ravintoloihin verrattuna, mutta toistaiseksi homma on mennyt ainakin Turun osalta enemmän tai vähemmän irtopisteiden kalasteluksi. Tilanne olisi lähinnä koominen, mikäli urheiluseurat kylpisivät rahassa, mutta koska näin ei ole, niin tragikoomisen puolelle menee.

Futista ja viiniä Veritaksella

Stadionin toisesta päädystä helähtää tutut Interin kannattajien kannatuslaulut. Aitauksen taakse on tuotu oma siirrettävä katsomo, koska miksi ei, mutta ilmeisesti jonkinlaisen poliisioperaation myötä viritelmä puretaan. Ainoastaan Armadan lippu jää roikkumaan esille ja sen jälkeen näköyhteyksiä kentälle haetaan päädystä, mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.

Veritaksen katsomoon otettiin kymmenen katsojaa

Veritaksella pelattiin myös jalkapalloa. FC Inter ottaa pallonhallinnan ja pelin haltuunsa heti alussa. KTP on myös pelissä hyvin mukana. Satamakaupungin vihreät vaikuttavat toteuttavan puolustuspelissä selkeää suunnitelmaa. KTP muistuttaa identiteetiltään jopa hiukan perinteistä Honkaa, ja ilmeisesti selkeä pelisuunnitelma on merkittävä syy sille, miksi KTP:n tulostaso on odotettua parempi.

Pallonhallinnasta huolimatta Interin huippupaikat jäävät ensimmäisellä puoliajalla Jesper Engströmin blokattuun kutiin ja Timo Furuholmin rangaistuspilkun kohdalta lähettämään puskuun. KTP:n vastaiskuissa on enemmän aihoita, mitä ne tulouttavat, sillä vapauttavien syöttöjen sijaan, palloa jäädään muutaman kerran kuljettelemaan. Inter vastaprässää myös tavallista hanakammin, mikä osaltaan hyydyttää KTP:n hyökkäyksiin lähtöjä.

Ottelu ottaa hiukan ekstrakierroksia, koska sekä Interin että KTP:n pelaajilla on vaikeuksia löytää punaista lankaa tuomareiden linjasta, mutta puoliajan kahvit ja erittäin herkulliset suklaakakut haetaan 0-0 -tilanteessa.

Inter painaa päälle heti toisen puoliajan alussa ja maali roikkuu alkukesän mukavassa ilmanalassa. Ennusmerkit realisoituvat, kun Jesper Engström pääse rauhassa laidaltaa kuljettelemaan ja saa hyvin aikaa asetella jalkaa pallon taakse. Lopputuotteena on kaunis takatolpalle kaartava koukun muodon piirtävä keskitys, jonka koko kauden väkevää preesensiä ilmentänyt Benjamin Källman toimittaa KTP:n maaliin. Pelin kuvan kannalta KTP:n kupla puhkeaa ja sen täyttyy ottaa uudenlainen asento matsiin.

FC Inter juhlimassa 1-0 maalia

Iltapäivän tuulet kääntyvät pian idän suuntaan, kun Juuso Hämäläinen nykäisee Aleksi Tarvosen nurin ja Ville Nevalainen osoittaa värimaailmassa liikennevalojen ylintä silmää. KTP ottaa ylivoimastaan heti ilon irti ja vääntää pallonhallinnan itselleen. Keskitysten lisäksi se saa pelattua fiksuja pystypalloja Interin boksiin ja sitä kautta luomaan uhkaa. KTP:stä nopealiikkeinen Alain Ebwelle vaikuttaa sellaiselta hyrrältä, joka saattaisi jotain pelin lopputulokseen pyöräyttää. Inter ehtii varioimaan alivoimalla kahden ja kolmen keskuspuolustajan systeemiä. Hyökkäyksessä siirrytään reilusti varatankin puolelle.

José Riveiron vaihdot osuvat sikäli nappiin, että kentälle kipittäneet Matias Ojala ja Ryan Mahuta muodostavat sellaisen akselin, jolla paineen alta hyökkäyksiä päästään edes silloin tällöin tuomaan. Lisäajalla Mahuta tökkää pallon kulmasta lyhyenä Ojalalle. Maalilla ei ole käytännössä ketään, joten Ojala tikkaa itse KTP:n maalia kohti ja erinäisten kimmokkeiden jälkeen tökkää kuin tökkääkin pallon maaliin. Peli ratkeaa siihen, vaikka Antti Mäkijärvi jysäyttää lisäajalla vielä komealla kiiturilla kavennuksen. Peli on kuitenkin jo niikseen lisäajalla ja lisäajan lisäajalla, että unohdan itse kertaalleen kavennuksen Veritaksen parkkipaikalla ja myöskin taistelupari unohtaa sen kotona, kun tulosta kysytään. Inter sarjan kärkeen, KTP:lle posia peli-ilmeestä ja AVI:lle tsemppiä, jotta seuraaviin koti- ja vieraspeleihin pääsisi turvallisesti ihan perinteisellä meiningillä.

Videon vuorovaikutus onnistuu myös aidan takaa

Viini: ravintolakattaukseen kuuluva talon punainen

FC Inter-KuPS: kalakukkoa perunapellolla

Interin huivi nousi tällä kertaa kauden avauksen kunniaksi sisätiloissa järjestetyn kisastudion pöydälle. Korona ei päästänyt meitä vielä katsomoihin, mutta sen ei toki tarvinnut tarkoittaa sitä, etteikö kauden avausta voisi juhlistaa muutoin. Niinpä nojauduimme isommalla porukalla nojatuolien ja sohvien seinuksiin, kun FC Inter Turku avasi Veikkausliigakauden KuPSia vastaan. Cupin välierätappion aiheuttama levottomuus ei ollut vielä aivan laskeutunut, vaikka väliin oli mahtunut yksi voitettu harjoitusmatsikin. 

Kausi 2021-2022 käyntiin sisäilmastudiosta

Pelin alla klikkilinkkien takaa avautuvat statistiikat näyttivät, että Interin suhteellinen pelaajabudjetti oli laskenut kanssakilpailijoihin nähden. Lisäksi KuPS:n kerroin vedonlyöntimarkkinassa rullasi reilusti alaspäin vielä aivan ottelun alla. Interin toppariosasto oli huhujen mukaan menossa kokonaan uusiksi. Todellisuudessa toppariosaston lisäksi pelisysteemi sorvattiin sinimustien osalta poikkeukselliseen muotoon. Pelissä riitti sinimustien kannattajille perhosia.

Sitten peli poljetaan käyntiin ja Inter ottaa sen noin vain hallintaansa. Veritaksen nurmi, jota omassa kisastudiossamme muun muassa raviradan kaltaiseksi kuvattiin, ei ehkä taaskaan tehnyt kunniaa kotimaiselle futikselle, mutta kenttä oli molemmille joukkueille sama. Kuopiolaiset vetäytyivät joko pelisuunnitelmansa tai pakon sanelemana. KuPS myös rikkoo suhteellisen paljon, mutta sillä lailla savolaisittain vekkulimaisesti, että korteilta vältytään. 

Kellossa on kymppi, kun Jesper Engström on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta hän ei saa aseteltua jalkaa sopivaan asentoon, kun Timo Furuholm siirtää pallon Engströmille avopaikkaan. Sinimustien seuraavat läheltä piti tilanteet tulevat Taiki Kagayaman lapikkaasta ja siitä, kun Benjamin Källman raavitaan nurin rangaistusalueella. KuPS:n yritelmät ovat enemmän sääpallo-osastoa. Pallon alle ei vain löydy sopivaa sateentekijää.

KuPS saa pallon maalin, kun Arttu Heinonen lakaisee palloa alakulmaan. Henrik Moisander ei palloon ehdi, mutta sitä kohti hyökkää vielä paitsiossa piileskellyt Urho Nissilä, joka kipittäessään Moisanderin torjuntalinjalla päästää myös pallon jalkojen välistä maaliin. Homma puhalletaan paitsioksi ja pian tämän jälkeen pelin ensimmäinen puoliaika myös päättyneeksi.

Kahvimuki polttelee vielä sormia, kun Ruudun intensiivisemmäksi käyvä selostus viestii, että pallo on saatu jälleen maaliin. Tarkempi kuulostelu osoittaa vielä sen, että kyseessä on keltamustien maali. Niinpä ruudun ääreen kiirehtii useampi maalin missannut kahvittelija. Sikäli ilmiö ei ihan tavaton ole livenä nähdyistä matseistakaan. Aina ei ehdi maaliksi takaisin katsomoon, mutta jos niitä näin saadaan aikaiseksi, niin täytyy lisätä temppu tämän kauden temppukirjaan. 

Hidastuksilta todellisuuteen piirtyvä maali on sitten sitäkin sykähdyttävämpi. Otso Virtanen syöksyy katkaisemaan pystysyöttöä ja nekkaa palloa eteenpäin. Saaliilla on ensimmäisenä Interin Juho Hyvärinen, joka lähettää kauniin sateenkaaren kaaren piirtävän pallon KuPS -maalin takakulmaan. Eurosport kamaa. Mietityttämään jää ainoastaan se, että jos Virtanen olisi saanut enemmän jerkkua purkuun, niin olisiko Hyvärinen lähtenyt pussittamaan saksipotkua vasemmalla vai oikealla jalalla? Englantia vastaan vastaavassa tilanteessa Zlatan Ibrahimović valitsi oikeanpuoleisen työkalunsa.

Maalin jälkeen KuPS saa momentuminsa ja se painaa pelin väkevästi Interin päähän. Muutamia maalia povaavia aihioitakin on ilmassa, mutta aivan härskeille maalipaikoille KuPS ei pääse ja oikeastaan se kiteyttää KuPS:n pelillisen haasteen. Se ei ole riittävän vaarallinen hyökkäyskolmanneksella, ja Interin Noah Nurmi-Martti Haukioja klaaraavat Moisanderin tukemana puolustuksen keskustan niin kuin tällä kombinaatioilla olisi pelattu aina ennenkin. José Riveiro vie pelin taktisen puolen.

Interin lähes virheetön puolustuspelaaminen ja Veritaksen perunapelto väsyttävät vierailijat, ja noin seitsemänkymmenen minuutin kohdilta Interillä on paremmat paikat. Pöytäkirjaan ei Valakarin ja Furuholmin sanailun, lipunmyyntikojun päältä lähtevien armadalaisten rytmikkäiden kannatushuutojen ja Moisanderin ja Haaralan kolisteluiden lisäksi maalien muodossa tule mitään lisää. Sinimustien voitto hälventää suurimmat tummat pilvet Veritaksen yltä (jos niitä nyt lopun viimein siellä olikaan). Kuopiolaisille jää enemmän mietittävää ja sellaisella hitsipillille töitä, joka tuosta materiaalista vielä polttaa voittavan joukkueen.

Peli oli tasaista vääntöä, mutta Interillä oli selvästi paremmat maalipaikat

Kauden avaus Turussa on lupauksia herättävä ja toivottavasti blogissakin päästään pian tekemään havaintoja vihreiden muovipenkkien päältä. Imu katsomoihin on kova.

Viini: perunapeltoviini 

Futisoluet: RPS Brewingin Ultra lager

Kuopiolainen RPS Brewing on pannut osana veikkausliiga -yhteistyötä oluen, joka kaupan hyllyillä on kirjailtuna veikkausliigaseurojen väreissä. Tölkkiin on nostettu myös seurojen kannatuslauluja.

Tölkissä ote Armada Turun laulukirjasta

Turun länkkärin Cittarin päätyyn on nostettu laaja kirjo eri oluita tästä kokoelmasta. Nopealla katsannolla ainakin HIFK:ta, MIFK:ta ja geneeristä veikkausliigan olutta on tarttunut asiakkaiden mukaan. Keltamustat FC Honka ja KuPS näyttävät joko jääneen hyllyyn tai sitten niitä on juuri täytetty lisää.

Löydän FC Interin oluen ensin hintalapuista, mutta sinimusta etiketti ei napsahda silmiin. Sitten hoksaan että FC Interin tai tarkemmin tarkasteltuna Interin kannattajayhdistyksen Armadan mukaan nimetty olut ei ole aivan tutulla sinimusta -raidallisella kuosilla etiketöity. Sitä toki on laatikokaupalla tarjolla. Lähestymistavalla saattaa olla sopimustekniset taustat, koska ainakin Veritaksen Ole ravintolassa on jo aiemmin myyty Interille nimikoitua olutta, joka on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotos.

Lasiin kaatuu kullankeltainen inan vihertävä ja läpikuultava Pale Lager. Oluen päälle nousee huokea saippuan valkoinen vaahto, joka sulaa melko nopeasti saarimaisiksi kelmuksi oluen pinnalle.

RPS Brewingin Ultra lager

Tuoksu on pehmeän humalainen, vaalean viljainen ja siinä on pilkahdus ranskanleivän makeutta. Lämmetessään tuoksuun nousee hentoa ruohoisuutta. Oluen eduksi on sanottava, että bulkkioluissa häiritsevää vetisyyttä ja metallisuutta ei tuoksuun nouse. Tuoksu on hallitun kevyt ja helposti lähestyttävä.

Suutuntuma on piirun verran hilloinen, mutta kuplat nostavat rungon ryhtiä ja jättävät raikkaan jäljen. Suutuntuma sopii hyvin tuoksumaailmaan. Yleismaailmallisuuden tuntua tuo se, että Stallhagenin lasista nautitaan nyt kuopiolaisen panimon Turun Interin kannattajayhdistykselle nimikoima olut.

Oluen kepeys jatkuu vaalean viljaisessa ja maissisessa makumaailmassa. Sinänsä mitään makujen ilotulittelua olut ei tarjoa, mutta sen ei kai ole tarkoituskaan. Maku piirtää valmiiksi helposti lähestyttävän ja kepeän oluen kaaren valmiiksi. 

Aloittelu-, pelintiimellys- ja puoliaikaoluena kepittää varmasti leijonan osan kylmäkaappiin ahdetuista tyylissään kilpailevista olutsisaristaan ja -veljistään, jotka 7,5-9,5€ hintaisina suoraan tölkistä tai muovituopista hörpittynä nostavat väliin irvistyksen huulille.  Sopii hyvin myös lenkki-, jano- ja saunajuomaksi. Lisäksi toimisi illanistujaisissa sekä tarinankerronnan että pienen provosoinnin välineenä.

Futis- ja viinikuvaus: tasapainoinen 4-4-2 ryhmittymä, jossa jokaisella tanniinilla selkeä on rooli. Tiukoissa väännöissä vaatii sopivan momentumin, jotta yksilöt pääsevät hyödyntämään vahvuuksiaan ja kääntämään voiton omalle joukkueelle

3,2/5