FC Inter-IFK Mariehamn: tulta ja tappuraa

Tytär värittelee sinimustan lippunsa valmiiksi Veritaksen parkkipaikalla. Sää hellii ja vielä on lomaa jäljellä. Perhefutiksesta alkanut päivä on hyvä päättää kotiotteluun.

Inter lähtee pelaamaan oman näköistään peliä. Hyökkäyspelin painopiste on ehkä totuttua enemmän laidoilla kuin keskellä. Erityisesti oikealla laidalla sahaavat Kevin Kouassivi-Benissan ja Taiki Kagayama ovat pelin sydämessä. IFK Maarianhamina avaa 4-4-2 -muodostelmalla, mutta sen ryhmittymä elää pelin aikana.  Gustaf Backaliden laskeutuu välillä keskikentälle, jolloin laidoilla Albion Ademi ja Riku Sjöroos hakevat hanakammin pistopaikkoja hyökkäysalueelta. Maarianhamina vaihtelee myös prässinsä tasoa eli juonipussin pohjalla on tälle illalle useampikin kortti.

Albion Ademi oli vieraiden pirteimpiä

Tunnelma Veritaksella on erittäin hyvä ja lippuaan heiluttava tytär pyytääkin päästä Interin kannattajakatsomoon. Koronan lohkomalla Veritakselle toive jää tällä kertaa täyttämättä.

Elias Mastokangas useamman askeleen edellä

Inter lähentelee vieraiden maalia. Puolisen tuntia se ottaa, kun Aleksi Paananen nappaa pallon keskialueella. Paananen keinuttaa jälleen venettä ja pistää kirurgisen tarkan pystysyötön laidalla täydellisesti juoksunsa ajoittavalle Kouassivi-Benissanille. Timo Furuholm laukkaa valmiiksi nurmeen painetuja merkkejä pitkin maalin eteen ja kääntää keskelle tulevan pallon IFK:n maaliin. Maalia juhlitaan Furuholmin sadantena.

Peli jatkaa aika lailla samoilla uomilla, millä se on alkanutkin. Tilastomerkinnöille päässeiden kotijoukkueen pelaajien lisäksi Elias Mastokankaan liike kentällä on ilo silmälle ja myös Rick Ketting hakee vanhoilta pelikavereiltaan ilmapallot kuin tivolissa. Vieraista Ademi on peli päällä. Myös Turusta saarelle karannut Niilo Mäenpää löytää hyvin paikkansa toppareidensa edestä syvältä peliä rytmittävänä pelinrakentajana.

Myöhemmin toisella puoliajalla eskaloituvana sivujuonteena tuomaristolta jää muutama selvähkö keltakortti antamatta. Toki rikkeet jäävät haaviin ja niissä sovelletaan hyökkäävän joukkueen hyötynäkökulmaa, mutta selvä viesti siitä, että härskeimmät taklaukset tulisi jättää pois, jää pelikirjaan kirjoittamatta. Niinpä railakkaita ja asemaltaan myöhästyviä taklauksia nähdään kourallinen toisellakin  puoliajalla.

Tuliliemet läikkyvät Veritaksen nurmelle, kun kolme varttia eli täyden viinipullon verran on pelattu. Ensin Kagayama lanataan oikealla laidalla. Kortti ei nouse. Heti perään Ojala lanataan keskellä. Nyt kortti nousee. Peli siirtyy vasemmalle laidalle, jossa Pelvas menettää pallon ja heittää kunnon nilkantaittajan Hämäläisen jalkoihin. Auringon pistämän torikokouksen hälvettyä Pelvakselle arvotaan keltainen kortti. Kolmiloikan aikana kaikkien nilkat kuitenkin onneksi näyttävät kestävän.

Lämminhenkistä keskustelua Akseli Pelvaksen "nilkantaittajasta"

Inter on toisella puoliajalla vielä hallitsevampi, mitä ensimmäisellä. Askelmerkit eivät kotijoukkueella ole maalipaikoissa aivan lankulla, joten peli pääsee hieman tuhlailun puolelle. Tästä seurannaisensa päästään todistamaan syvälle jalkapallon kiveen hakattu lainalaisuus: kun et itse tee, niin kaveripa tekee. Ademi pistää pystypallon Akseli Pelvaalle, jonka polvet valahtavat löysäksi, kun Ketting nappaa olkapäästä kiinni. Ademi liihottaa itse rankkarista pallon Henrik Moisanderin käsien kautta maaliin. Peli on tasan, kun reilu kymppi on jäljellä.

Inter osoittaa mestarin elkeitä: käytännössä heti seuraavasta hyökkäyksestä Kagayama-Furuholm akseli saattaa pallon vaihdosta tulleelle Connor Ruanelle, joka kääntää laidasta ties kuinka monennen kerran tällä kaudella pallon pilkun kohdalle, josta ties kuinka monennen kerran Furuholm upottaa pallon takakulmaan. Tätä ennen niin ikään vaihdosta tullut Matias Ojala on juossut vieraiden puolustuksen etulinjan oman maalivahtinsa syliin. Interin oppikirjamaaleja jaksaa kyllä kelailla edestakaisin ja niitä kannattaa vähän vilpoisampanakin syysiltana tulla paikan päälle katsomaan. Turussa eletään hienoa jalkapallokesää. Sitä ei kannata missata.

Ruane pääsee koittamaan vielä itse kertaalleen maalintekoa pelin lopussa, mutta tiukka kuti viuhahtaa takatolpasta ohi. Kotijoukkue voittaa ja asetelmat jäävät leijumaan kuumankihelmöivinä keskiviikon uudelleennäkemistä silmällä pitäen.

Viinikuvaus: suoraan paahtavan auringon alla kypsytettyjä rypäleitä ja tulista mausteisuutta

Futisoluet: RPS Brewingin Ultra lager

Kuopiolainen RPS Brewing on pannut osana veikkausliiga -yhteistyötä oluen, joka kaupan hyllyillä on kirjailtuna veikkausliigaseurojen väreissä. Tölkkiin on nostettu myös seurojen kannatuslauluja.

Tölkissä ote Armada Turun laulukirjasta

Turun länkkärin Cittarin päätyyn on nostettu laaja kirjo eri oluita tästä kokoelmasta. Nopealla katsannolla ainakin HIFK:ta, MIFK:ta ja geneeristä veikkausliigan olutta on tarttunut asiakkaiden mukaan. Keltamustat FC Honka ja KuPS näyttävät joko jääneen hyllyyn tai sitten niitä on juuri täytetty lisää.

Löydän FC Interin oluen ensin hintalapuista, mutta sinimusta etiketti ei napsahda silmiin. Sitten hoksaan että FC Interin tai tarkemmin tarkasteltuna Interin kannattajayhdistyksen Armadan mukaan nimetty olut ei ole aivan tutulla sinimusta -raidallisella kuosilla etiketöity. Sitä toki on laatikokaupalla tarjolla. Lähestymistavalla saattaa olla sopimustekniset taustat, koska ainakin Veritaksen Ole ravintolassa on jo aiemmin myyty Interille nimikoitua olutta, joka on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tuotos.

Lasiin kaatuu kullankeltainen inan vihertävä ja läpikuultava Pale Lager. Oluen päälle nousee huokea saippuan valkoinen vaahto, joka sulaa melko nopeasti saarimaisiksi kelmuksi oluen pinnalle.

RPS Brewingin Ultra lager

Tuoksu on pehmeän humalainen, vaalean viljainen ja siinä on pilkahdus ranskanleivän makeutta. Lämmetessään tuoksuun nousee hentoa ruohoisuutta. Oluen eduksi on sanottava, että bulkkioluissa häiritsevää vetisyyttä ja metallisuutta ei tuoksuun nouse. Tuoksu on hallitun kevyt ja helposti lähestyttävä.

Suutuntuma on piirun verran hilloinen, mutta kuplat nostavat rungon ryhtiä ja jättävät raikkaan jäljen. Suutuntuma sopii hyvin tuoksumaailmaan. Yleismaailmallisuuden tuntua tuo se, että Stallhagenin lasista nautitaan nyt kuopiolaisen panimon Turun Interin kannattajayhdistykselle nimikoima olut.

Oluen kepeys jatkuu vaalean viljaisessa ja maissisessa makumaailmassa. Sinänsä mitään makujen ilotulittelua olut ei tarjoa, mutta sen ei kai ole tarkoituskaan. Maku piirtää valmiiksi helposti lähestyttävän ja kepeän oluen kaaren valmiiksi. 

Aloittelu-, pelintiimellys- ja puoliaikaoluena kepittää varmasti leijonan osan kylmäkaappiin ahdetuista tyylissään kilpailevista olutsisaristaan ja -veljistään, jotka 7,5-9,5€ hintaisina suoraan tölkistä tai muovituopista hörpittynä nostavat väliin irvistyksen huulille.  Sopii hyvin myös lenkki-, jano- ja saunajuomaksi. Lisäksi toimisi illanistujaisissa sekä tarinankerronnan että pienen provosoinnin välineenä.

Futis- ja viinikuvaus: tasapainoinen 4-4-2 ryhmittymä, jossa jokaisella tanniinilla selkeä on rooli. Tiukoissa väännöissä vaatii sopivan momentumin, jotta yksilöt pääsevät hyödyntämään vahvuuksiaan ja kääntämään voiton omalle joukkueelle

3,2/5

FC Inter-MIFK: jääkoneita Veritaksella

Turussa lomakauden hiipumista juhlittiin FC Interin ja MIFK:n kohtaamisella. Panosta ottelussa riitti saarelaisten kilvoitellessa yläloppusarjaan oikeuttavista sijoituksista ja Interin hätyytellessä kärkisijoja. Risteilijöiden mukana turkuun oli rantatunut myös mukavan kokoinen ja värikäs sakki vierasjoukkueen kannattajia.

Filip Valencic ja Jose Riveiro kuittasivat ottelun alussa kuukauden pelaajan ja kuukauden valmentajan tunnustukset

Maarianhaminasta saapuneet kannattajat toivat oman mausteensa otteluun

Peli saa turkulaisittain hyytävän ja lopulta pelin kulkua hyvin symboloivan alun, kun pallo polttelee Interin puolustuslinjassa ja karkaa MIFK:n hyökkäykselle. Shokkihoitoa ei kuitenkaan heti alkuun tarjoilla, vaan saarelaisvieraat jättävät postipaketin hakematta. Interin koneiston öljytulppien aukeamiseen menee muutenkin hyvä tovi ja ennusmerkit povaavat hankala iltaa.

Taffel -pussit tuntuvat ensimmäisellä puoliajalla painavan yllättävän paljon tuomariston karkkivaa'assa. Sinimustien pudotellessa vihdoinkin painoja pohkeistaan puhaltaa Antti Munukka saarelaisille rankkarin vastahyökkäyksestä, joka näyttää saavan alkunsa tilanteesta, jossa Timo Furuholmia on ensin kentän toisessa päässä rikottu. Keaton Isaksson hassaa rankkarin eli lopputulema on kaikesta kauhun tasapainosta huolimatta pelin hengenmukainen. Maaleja ei tule ja peli puhalletaan puoliajalle aika lailla sekunnilleen 45:n minuutin kohdalla: Inter hallitsi palloa ja Jose Riveiro hatusta nostettu kani oli Filip Valencicin vapauttaminen vapaaseen rooliin. Slovenialaismatadori heiluttelikin punaista vaatettaan tavallisen paljon keskikentällä pelinrakennushommissa.

Liekkö Eurooppa liigan jälkeistä syyshorrosta vai maarianhaminalaisten kylmäkoneiden tuomaa kohmeloa, mutta toinen puoliaika lähtee Interin osalta samanlaisella puolustuspään hasardilla kuin ensimmäinen. Lopputulemana on Juuso Hämäläiselle keltainen kortti ja MIFK:lle vapari pahasta paikasta. Turkulaisten onneksi maalipaikkojen luomisen sijaan saarelaisten parasta antia oli pelin temmon jäädyttäminen ja Interin virheiden kyttäily.

Saarelaiset sulkevat vähänkään tipottelevat hanat ja toinen puoliaika on Interille jopa ensimmäistä riuduttavampi. Jano rouhii kurkkua myös katsomossa, kun Tampereelta ja Kuopiosta paikalle saapuvat kirjekyyhkyt kertovat ratkaisemattomista turnajaisista. Pistekertymien valossa momentum on siirtynyt Turun sinimustille.

MIFK tukkii keskustan, johon Inter puskee. Interin keskikentän pohja ajautuu punaiselle vyöhykkeelle ja pallot eivät meinaa lähteä ajoissa ja ne joko karkaavat tai palautetaan omaa maalia kohti. Kylmä hiipii myös hyökkäyspelaajien pohkeisiin ja liike jää staattiseksi.

Pelin haukkakohdassa on pingviinimäistä virnettä. Hiljalleen laivansa merimerkkien väliin saavan tuomariston kolmoistutkalta hukkuu, kun Niilo Mäenpää revitään nurin. Mäenpää loukkaantuu tilanteessa ja tilalle tulee Mika Ojala. Pelillisesti näkymä ei hirveästi kirkastu, mutta pisara henkeä putoaa kohmeiselle Veritakselle. Viimeisellä kympillä Inter alkaa löytää hyökkäysjyvästään kiinni ja pallo saa riittävää kiertovoimaa.

Mika Ojala oli lopulta se X-factor, joka käänsi ottelun turkulaisille

Pallo osuu MIFK:n puolustajan käteen. Munukka tasaa ottelussa puhalletut rankkarit ja pienen palaverin jälkeen vastuunkantajaksi valittu Ojala tyylittelee pallon maaliin. Jää sulaa Veritaksen nurmelta eivätkä maarianhaminalaiset saa punnerettua peliä tasoihin. Hankalan pelin päätteeksi sinimustat kruunataan kolmella tärkeällä pisteellä saarelaisten suunnatessa nollatuloksen auranneet  kylmäkoneensa picnic-risteilijöiden autokansille seuraavia keikkoja odottamaan.

Viinikuvaus: sinimusta saaristolaiajäähileillä kylmätty loppukesän pistelevä ja poreileva keitos

Eurokesästä senttikesään?

Suomalainen seurafutis löi pallonsa vesiesteeseen. MIFK hävisi odotetusti Legia Varsovalle. 0-3 tulos kotikentälle ei ole par -tason suoritus, vaan se meni reilusti tuplabogin puolelle. MIFK ei saanut mitattua kotiedustaan käytännössä mitään ulos, vaan puolalaisvieraat ratkaisivat koko otteluparin ensimmäisen 45:n minuutin aikana. Seurojen budjeteissa, pelaajamateriaaleissa ja perinteissä toki on eroja, mutta kylmä fakta on, että Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintaotteluita pelattiin ke-to -akselilla 50 kappaletta ja 0-3 on huonoin kotitulos, mitä missään otteluparissa nähtiin. Hallitsevan Suomen mestarin lisäksi vain Hibernians ja Nomme JK Kalju ottivat kotonaan kuokkaan samoin lukemin. Muuten sitten olikin lähtökohdista riippumatta tasaisempaa.

Toinen tuplabogi nähtiin, kun HJK suli helteisessä Tetovossa ja hävisi makedonialaiselle Shkëndijalle 3-1. Ottelu ei lähtökohtaisesti ollut helppo. Ongelmallisinta mielestäni kuitenkin on, että HJK johti peliä 0-1 eli sillä oli hetkellisesti kaikki valtit käsissään, mutta oikeanlaista voittavaa pelisuunnitelmaa ei silti löytynyt. Olkoonkin että HJK oli melkein koko ottelun vastustajaansa heikompi, mutta vastassa ei HJK:lla ollut Real Madrid tai Barcelona tai mikään niihin vertautuva suurseura. Tähtiin ei siis mitenkään ollut kirjattuna, että vastustajan pelillinen tai psykologinen yliote olisi niin vahva, että se vääjäämättä tulisi ohi ja tyylittelisi vielä kahden maalin voiton. Päinvastoin. Onnekkaaseen avausmaalin kätkeytyi ottelun mahdollinen haukkakohta eli peli olisi hyvinkin voinut kääntyä Suomen suurimmalle ja kauneimmalle. Näin ei kuitenkaan käynyt. HJK on Suomessa itseään suurempi seura ja sillä on tärkeä rooli Euroopassa suomalaisen jalkapallon lipunkantajana, joten viikon päästä on kasvojen pesun paikka. Ainoastaan jatkopaikka kelpaa.

VPS löi par -tuloksen. Brøndby oli kotiottelussaan odotetusti vahvempi. Kahden maalin tappio ei sinällään ole katastrofi, joskaan siinä ei ole mitään tarunhohtoista hehkuakaan. VPS:lle jää vielä ensi viikoksi pelattavaa, vaikka kuten aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, se on työnsä jo Euroopassa tehnyt. Nyt on KiKy -tunnit meneillään.

Yleisellä tasolla ajateltuna Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintakierrosten ajankohtien pitäisi suosia suomalaisia joukkueita. Veikkausliiga on yksi harvoista jalkapallosarjoista, jossa on täysi tohina keskikesällä päällä. Suurin osa sarjoista odottaa vielä alkamistaan ja tästä on yksinomaan vedettävä se johtopäätös, että muiden sarjojen joukkueet ovat haavoittuvampia sille, että pelaajat eivät ole vielä täydessä tikissä eikä koko joukkueen pelinkään luulisi olevan vielä parhaimmillaan. Vuodet ovat kuitenkin jättäneet vähemmän muistijälkiä siitä, miten isompia kesäterässä olevia seuroja on kellistetty kuin niitä, joissa kääpiömaiden puoliammattilaisseurat pyörähtävät Suomessa, polttavat porukalla tupakat sekä ennen että jälkeen ottelun ja korjaavat palkintorahat ja jatkopaikat mennessään.

Samaan aikaan ruotsalainen Östersunds FK lyö eaglen ja voittaa Galatasarayn 2-0 ensimmäisessä europelissään ikinä. Vähemmästäkin alkaa vadelmavenepakolaisuus kiinnostamaan.

Viinikuvas: laimennettua puolalaista, makedonialaista ja tanskalaista

Veritaksella. Takuuvarmaa viihdettä.

Veikkausliigan alkumetreillä FC Inter Turku on tyypillisen toiveikkaassa tilanteessa. Talven aikana tehdyt hankinnat yhdistettynä tuuletettuun valmennusportaaseen lupaavat hyvää kautta. Pelaajamateriaalin puolesta joukkue saattaisi hätyytellä kärkisijoja, mutta sitä on vielä vaikea arvioida, miten peli lopulta lähtee rullaamaan. Avausottelun 6-2 -ilottelu antoi positiivisen signaalin. Interin kärjessä häärännyt trio Njazi Kuqi, Timo Furuholm ja Guy Gnabouyou vaikutti pysäyttämättömältä. Ilmoille nousi ajatus, että olisiko tässä koko veikkausliigan tulivoimaisin hyökkäystrio? Lisäksi Benjamin Källmann täydensi vaihdosta tullessaan hyökkäystä miehekkäästi.

Arki iski heti seuraavassa pelissä KuPSia vastaan. Tasaisessa pelissä kuopiolaiset olivat kliinisempiä viimeistelyssä ja korjasivat koko pistepotin. Kahden ottelun jälkeen Inter haki edelleen asemiaan. Pelkät kotivoitot eivät tuo paikkaa auringossa, vaan myös vieraissa olisi onnistuttava.

Kotimaisen pääsarjafutiksen turkulaiset mitalitoivot

MIFKiä vastaan Interin loukkaantumisten puhkoma puolustuslinja oli kysymysmerkki. Enteenomaisesti Aleksei Kangaskolkka karkaa Interin puolustukselta ja vie maarianhaminalaiset johtoon heti ottelun alkuminuuteilla. Jatko ei luvannut sen parempaa, sillä MIFK pääsi helpohkosti kääntämään pelin Interin keskikentän ohi. Seurauksena tästä oli, että jo valmiiksi haastavaan paikkaan heitetty mallia ’kootut teokset’ oleva puolustuslinja joutui ottamaan vastaan vieraiden täydessä vauhdissa tulevia hyökkäyksiä. Lisäksi puolustuslinja oli välillä melko korkealla, jolloin se kutsui pelaamaan vaarallisia palloja selustaansa. Turkulaisten onneksi MIFK ei onnistunut tätä ilmeistä Akilleen kantapäätä lopulta kunnolla hyödyntämään.

Ottelun kulku kääntyi, kun Julien Faubertin pitkä syöttö tavoitti Njazi Kuqin, joka otti pallon taiturimaisesti alas ja survoi oman laukauksensa paluupallosta pallon maaliin. Ennen maalia alhaalta tiiviillä puolustuksen ja keskikentän nelikolla hyökkäyksiä vastaanottaneet maarianhaminalaiset vaikuttivat vaarallisemmalta joukkueelta. Interin peli asettui maalin jälkeen paremmin uomiinsa. Faubert löysi tilaa MIFK:n kärkien takaa, josta hän rakensi peliä pitkillä ja tarkoilla syötöillä MIFK:n laitapakkien taakse. Syötöt olivat laadukkaita ja sen seurauksena MIFK valui alemmas eikä se päässyt enää nopeasti kääntämään peliä kohti Interin puolustuslinjaa.

Toisella puoliajalla Inter varioi hyökkäyspeliään myös pitkien pallonhallintajaksojen ja lyhyiden syöttöjen avulla. MIFK jatkoi vetäytymistään ja vaikutti, että heille riittäisi piste tästä ottelusta. Kuqille siunaantui vielä toisella jaksolla avopaikka, mutta tällä kertaa hän ei saanut kunnon osumaa palloon. Pisteet tasattiin. Inter oli alkuvaikeuksien jälkeen lähempänä ottelun voittoa.

FC Interin Kevin Mombilo ja MIFK:n Brian Span mitalijuoksussa

Interillä on nyt kasassa voitto, tasapeli ja tappio. Kaksi kotiottelua nähneenä seuraavat havainnot:

+ Hyökkäyskalustolla on voimaa ja taitoa ratkoa pelejä. Inter pystyy hyökkääjiensä yksilötaidolla naaraamaan pisteitä niistäkin otteluista, joissa se on pelillisesti altavastaaja

+ Interin laitapakkien taitotaso riittää siihen, että ne pystyvät tukemaan hyökkäyksiä.

+ Julien Faubertin rooli keskikentän pohjan pelinrakentajana toimi MIFKiä vastaan erittäin hyvin. Faubert pystyy siirtämään pelin painopisteen pitkillä tarkoilla syötöillä nopeasti vastustajan puolustuslinjan selustaan

+ Inter pystyy rakentamaan peliä myös nopeilla lyhyillä syötöillä

-  Keskikentän puolustuspelaaminen ailahtelee. Tarvetta olisi Interin omalle Casemirolle tai N’Golo Kantelle, joka ensisijaisesti rikkoisi ja hidastaisi vastustajan pelinrakentelua.

- Keskikentän tasapainottomuuden takia Interin puolustajat joutuvat kovalla vauhdilla tulevien hyökkäysten paineistamiksi.

- Interin puolustuslinja on pelannut verrattain korkealla ja vastustajien on ollut helppo pelata palloja Interin selustaan. Henrik Moisander ei ole pystynyt selustaan jäävää tilaa täyttämään. Puolustuslinja voi pelata korkealla silloin, kun koko joukkue prässää vastustajan kenttäpuoliskolla. Tässä onnistuminen vaatii sen, että kaikilla hyökkäyspään pelaajilla on motivaatioita tehdä töitä myös puolustussuuntaan.

- Interin pelaajat käyvät paljon pieniä palavereita keskenään pelin aikana. Kaikki eivät siis ole pelisuunnitelmassa vaikuttaneet olevan vielä samalla sivulla

Sitä mihin suuntaan kausi tästä lähtee, on vaikea vielä ennakoida. Inter ei ole saanut loukkaantumisten takia ideaalikokoonpanoaan kentälle. Mikäli vahvuudet tulevat koko kauden ajan olemaan hyökkäyspelissä, ja haasteet puolustuspelissä, takaa se, että Turussa tullaan näkemään viihdyttävää pääsarjajalkapalloa kaudella 2017. Kärkikahinoihin päästäkseen Interin on joukkueena hitsauduttava vielä paremmin yhteen ja löydettävä tasapaino puolustus- ja hyökkäyspelin välillä. Joukkuepelin on noustava yksilöiden taidon tasalle tai mielellään jopa vähän sen yli.

Viinikuvaus: viihdyttävää turkulaista jalkapallosirkusta

Tyttären kanssa Veritaksella. Shakkia ja sadetta

Lähtö otteluun tulee yllättäen. Olemme viettämässä vapaapäivää kaupungilla. Thai-lounaan jälkeen vähän viiniä vaakahuoneella, nopea vilkaisu tekstitv:lle ja oivallus siitä, että loppupäivä joko kyhjötetään kotona tai sitten mukavasti alkanutta päivää pidennetään vielä yhden futismatsin verran.

Alkuun pitkältä tuntunut odotusaika rientääkin nopeasti. Lippuja lippukioskilla odotellessa oivallan, että alusta tullaan myöhästymään. Pyydän kahta paikkaa stadionin sisällä olevien rappusten luota, koska tytär on mukana ja penkkirivien päästä vaimon on helppo lähteä imettämään, vaihtamaan vaippaa tai muuten ruokkimaan tytärtä. Lipun myyjä ei aivan käsitä toivetta ja sanoo, että hänellä on e-katsomossa paikkoja ja että ne ovat hänen mielestä rappusten lähellä. Saamme kaksi hajapaikkaa kyseisestä katsomossa. Jatkossakin reunapaikat kannattaa järkätä netin kautta. Nopea keskustelu johtaa siihen, että mennään katsomossa vain alariveille, koska siellä on ollut yleensä tyhjää. Niin kuin nytkin tulee olemaan. Rattaat saa jätettyä turvatarkastukseen, mikä on erityisen kätevää.

Yleisö remahtaa huutoon. Olemme vielä stadionin ulkopuolella. Oletan nopeasti, että joku Interin nopeista kärjistä on karannut ja pistänyt pallon pussiin. Sama oletus säilyi kotiin asti, missä lopulta näin Juuso Hämäläisen maalin. FC Inter näyttää hieman muuttaneen HJK-matsista pelisuunnitelmaa. Se vetää koko pakkansa omalle kenttäpuoliskolle. Serge N’Gal yksinäisenä piikkinä kevyesti ohjaa vastustajan avausyötön suuntaa, mutta ei aktiivisesti hae pallon riistoa. Tarkoitus on iskeä jälleen nopeasti vastaan, mutta prässi aloitetaan tässä matsissa vasta omalla kenttäpuoliskolla.

Interin nopeat hyökkäykset eivät kuitenkaan lähde aivan samalla tavalla, mitä parissa aiemmassa kotimatsissa. Inter ei pääse kunnolla MIFK:n selustaan ja pystysyötöt karkaavat Interin hyökkäykseltä. MIFK:ssa on varmastikin tehty kotiläksyt ja puolustuslinja pelannee hieman alempana, mitä yleensä. Tila pitäisi nyt hakea puolustuksen ja keskikentän välistä. Tähän tilaan päästessä Inter sortuu liian pitkiin kuljetuksiin ja ajautuu liian pieniin tiloihin. Todelliset maalipaikat ovat ensimmäisellä puoliajalla vähissä. Peli on melko tasainen.

Puoliajalla pyörähdämme taas leikkipaikalla. Siellä väritellään mehukatti-kissoja. Muutama pehmeä pallo pyörii leikkipaikan tekonurmella, mutta ne eivät tänään kiinnosta lapsia. Tyttäremme painelee toistuvasti ulos leikkipaikalta, yrittää maistaa kanssaleikkijän kenkiä ja painella ulos tilan päädystä aukeavasta ovesta. Sama uteliaisuus ja touhukkuus värittävät kotielämäämmekin. Kaikki muu paitsi omat lelut kiinnostavat. Nämä hetket ovat väliin hauskoja ja väliin ne aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Toinen puoliaika käynnistyy. Peli säilyy suht tasaisena. Olemme nyt sillä puolella, mihin MIFK hyökkää. Paikoiltamme pääsee hyvin seuraamaan Petteri Forsellin peliä. Kyllähän kaverin ulkoisessa olemuksessa on jotain Gheorge Hagimaista tämän viimeisiltä huippuvuosiltaan, vaparit eivät tässä matsissa onnistu, mutta hän rytmittää hienosti MIFK:n hyökkäyspeliä hakeutumalla Interin puolustuslinjan eteen ja pudottelemalla palloja vähillä kosketuksilla laitoihin ja keskikentälle. MIFK hakee muutenkin muutamat puolittaiset maalitekopaikat Interin puolustuslinjan edestä: pallo jalkaan, kääntyminen ja kuti. Egzon Belica ja Hämäläinen pelaavat muuten miehekkään ottelun Interin puolustuksessa, mutta se miksi selkäpäin maalia oleva pelaaja päästetään muutamaan otteeseen suht helposti kääntymään ja laukomaan jää mietityttämään. Toinen negatiivinen signaali on, että paineen alla jokkuehenki tuntuu hieman rakoilevan ja palautetta annetaan välillä reilusti.

Toisella puoliajalla tulee muutama haukkakohta. Belica tulee rankkarialueella jälleen kovaa palloon ja purkaa tilanteen. Jälkitilanteessa MIFK:n pelaaja selvästi polkaisee häntä napeilla. Tilanne jää tuomarilta ja ilmeisesti suurimmalta osalta kannattajistakin näkemättä. Haiskahti ulosajolta. MIFK:n pakit hölmöilevät kaksi kertaa Interin hyökkäyksen läpiajoon, mutta tässä pelissä ei osu. Loppumatsiin iskee vielä vesikuuro. Pallon pomput ovat nyt arvaamattomampia ja kenttä raskaampi. Se ei estä Josef Ibrahimia pamauttamasta palloa vaparin jälkitilanteesta komeasti alakulmaan. Inter saa vielä lopussa lyötyä painetta MIFK:n päätyyn, mutta maalintekoyritykset jäävät puolittaisiksi. 

Hakiessamme rattaita turvatarkastuksesta saimme kuulla, että joku oli yrittänyt ostaa ne. Noustessamme bussiin maahanmuuttajataustainen kuski toruu nuoria poikia siitä, että olivat kiroilleet ennen bussiin tuloa. 1-1 tulos miellyttää selvästi enemmän MIFK:n kuin Interin faneja

Viinikuvaus: tasainen vääntö, shakkia, vähän keskeneräinen ja ajatusta kaipaava.