FC Inter-RoPS: Veikkausliigan avaus kolmen sukupolven voimin

Helteet olivat Veritaksellakin jääneet taakse ja sadetta vihmoi stadionin katoksen alle, kun Veikkausliigakautta päästiin Turussa starttailemaan. Juhlaotteluun kausikorteilla ja euron lasten lipuilla muovipenkeille saatiin oman suvun puolesta jalkapallon ystäviä kolmesta sukupolvesta. Tapaukseen tosin liittyy suklaalla ja jäätelöllä lahjomista.

Veikkausliiga voi alkaa

Ennen ottelun starttia jäätelötuuttien huvetessa bongataan RoPS:n kannattajakatsomosta tonttulakki, mikä saa lapset riemuitsemaan ennen kuin liitytään kotijoukkueen kannattajakatsomon rytmikkääseen kannatukseen. Eilisen päivän Veikkausliigakierros oli ollut suosikkivetoinen ja myös tästä ottelusta oli lupa odottaa kotivoittoa. Voittoa odottaa myös pitkästä aikaa mukaan tullut tytär, joka automatkalla veikkaa lopputulokseksi ääretön – nolla. Tosin kertoo hän hetken päästä höpsineensä. Liehuvat liput, rumpu ja ilmaan pamautettu konfettitykitys nostavat tunnelmaa. Matsi voi alkaa.

Inter starttaa tutulla 3-4-3 -ryhmityksellä. Cupin peliin pientä rotaatiota tuo Timo Furuholmin paluu kärkeen ja Noah Nurmen nouseminen keskikentälle. Inter tuo peliä korostetusti hyvässä vireessä olevan Connor Ruanen laidalta. RoPS vastaa perinteisellä 4-4-2 miehityksellä ja varioi prässiään aina pelitilanteen mukaan. Märkä nurmi hidastaa Interin pelinrakentelua ja iltapäivä vaikuttaa sataneen vierasjoukkueen laariin.

Connor Ruane oli paljon pallossa

Inter pääsee vetopaikoille, mutta jyvä ei ole aivan kohdillaan. Niinpä maalia koitetaan toisella lähestymistavalla: hieman ennen kuin puolituntia on pelattu järjestetään RoPS:n maalille kunnon halonhakkuut. Niiden päätteeksi nuori kirvesmies Elias Mastokangas saa klapin oikeaan pinoon ja Inter siirtyy 1-0 -johtoon. Ensimmäisellä puoliajalla ei maaleja enempää tule. Puoliajalta katsomoon mukaan tarttuu nippu makkaroita.

Martti Haukioja pystyttämässä tornia

Toisella puoliajalla parin hassatun maalipaikan jälkeen Inter  vetäytyy ja RoPS hiipii peliin kuin varkain mukaan. Hetkittäin näyttää, että sinimustilla alkavat cup -rupeaman jälkeen pohkeet painamaan. RoPS pääsee toistuvasti ja helponoloisesti Interin ensimmäisen prässiaallon ohitse. Interin hyökkäystriolla peli menee perässä juoksemiseksi.

67 minuutin kohdalla sitten kotikatsomoa kylmää. Jussi Niska lähettää hyvän matalan keskityksen rangaistusalueella. Ikikiltti Alexandr Kokko saa viivata yhden kohdan korvatunturille lähettävästi toivelistalta yli: jostain Kokon ja Juuso Hämäläisen jenkkaskeleiden välistä pallo pongahtaa Interin maaliin.

Inter osoittaa kuitenkin luonnetta ja saa sähköä peliinsä. Agrekaattina toimii vaihdosta energisesti sisään tullut Liliu. Peli ottaa pelottavan monta ympyrää kantoonsa ennen kuin Aleksi Paananen on jälleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja upottaa pallon RoPS:n maaliin toistamiseen. Álvaro Muñiz tarjoilee vielä sykettä laskevan neronleimauksen vapauttaessaan kulman jälkitilanteesta Rick Kettingin, joka ohjaa pallon jalkapohjallaan maaliin. Suosikkivetoisesti alkanut Veikkausliiga piirtää vielä yhden odotetun viivan alkusivulleen.

Ensin juhlitaan 3-1 maalia...

...ja sitten koko ottelun voittoa

Voitonriemussa lasten reppukin jää jonnekin Veritaksen rakenteisiin, mutta menkööt löytötavarahommiksi

Viinikuvaus: alkumalja

 

Timo Stavitski: vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Timo Stavitski pyörittää peliä Portugalin päässä ja hankkii ties kuinka monennen kulmapotkun. Portugali on mennyt ottelussa jo menojaan, mutta Stavitskin otteet ovat olleet kaikin puolin vakuuttavia.

Stavitskin äiti on syntynyt Virossa ja isä Kazakstanissa. Hän on siltä osin jalkapallosuvusta, että hänen isoisänsä on pelannut jalkapalloa Kazakstanissa. Pääkaupunkiseudun lupaukseksi Stavitskilla on ollut tutunoloinen reitti Ranskan pääsarjan Caenin riveihin. Stavitski aloitti Kirkkonummen KyIF:ssä. Sieltä hän siirtyi HJK:n organisaatioon ja junnusarjoista Stavitski nousi Klubi 04:n riveihin. Veikkausliiga debyyttinsä Stavitski sai RoPSin riveissä ja hän onnistui heti maalinteossa Turun Interiä vastaan. Inter oli Stavitskille muutenkin mieluisa vastus debyyttikaudella, sillä kotiottelussa Interiä vastaan Stavitski oli pysäyttämätön ampuen kaksi maalia ja syöttäen yhden.

Näytti jo että Stavitski lähtisi Barcelonaan leiriin, mutta viime hetkillä hänet saatiin houkuteltua Caeniin. Barcelonassa sopimusta tarjottiin B-joukkueeseen, mutta Caenilla oli hänelle enemmän vastuuta tarjolla. Hänessä nähtiin pelaaja, joka pystyisi tuomaan pallon keskialueelta hyökkäyskolmannekselle ja juuri tällaista pelaajaa Caen etsi riveihinsä. Caenissa Stavitski otti ensimmäisellä kaudellaan vyölleen yhdeksän ottelua Ranskan liigassa ja kaksi Ranskan Cupissa. Maaliverkkoakin hän ehti heiluttamaan kerran.

Nopeus kuvaa sekä Timo Stavitskin urakehitystä että hänen parasta ominaisuuttaan pelaajana. RoPSissa hänen liekkinsä roihahti palamaan, kun Juha Malinen kitki Stavitskin pelistä ylimääräiset rönsyt ja suoraviivaisti hänen rooliaan joukkueessa. Juuri poikkeuksellinen nopeus saattoi hänet suurten seurojen suurennuslasin alle. Hän on parhaimmillaan pitelemätön. Stavitskin räjähtävä nopeus on itsessään jatkuva uhka vastustajan puolustukselle. Tulevat vuodet tulevat näyttämään mihin asti Stavitski vielä viilettää.

Viinikuvaus: nopea, kupliva ja ranskalaiseen vivahtava

Veritaksella. Takuuvarmaa viihdettä.

Veikkausliigan alkumetreillä FC Inter Turku on tyypillisen toiveikkaassa tilanteessa. Talven aikana tehdyt hankinnat yhdistettynä tuuletettuun valmennusportaaseen lupaavat hyvää kautta. Pelaajamateriaalin puolesta joukkue saattaisi hätyytellä kärkisijoja, mutta sitä on vielä vaikea arvioida, miten peli lopulta lähtee rullaamaan. Avausottelun 6-2 -ilottelu antoi positiivisen signaalin. Interin kärjessä häärännyt trio Njazi Kuqi, Timo Furuholm ja Guy Gnabouyou vaikutti pysäyttämättömältä. Ilmoille nousi ajatus, että olisiko tässä koko veikkausliigan tulivoimaisin hyökkäystrio? Lisäksi Benjamin Källmann täydensi vaihdosta tullessaan hyökkäystä miehekkäästi.

Arki iski heti seuraavassa pelissä KuPSia vastaan. Tasaisessa pelissä kuopiolaiset olivat kliinisempiä viimeistelyssä ja korjasivat koko pistepotin. Kahden ottelun jälkeen Inter haki edelleen asemiaan. Pelkät kotivoitot eivät tuo paikkaa auringossa, vaan myös vieraissa olisi onnistuttava.

Kotimaisen pääsarjafutiksen turkulaiset mitalitoivot

MIFKiä vastaan Interin loukkaantumisten puhkoma puolustuslinja oli kysymysmerkki. Enteenomaisesti Aleksei Kangaskolkka karkaa Interin puolustukselta ja vie maarianhaminalaiset johtoon heti ottelun alkuminuuteilla. Jatko ei luvannut sen parempaa, sillä MIFK pääsi helpohkosti kääntämään pelin Interin keskikentän ohi. Seurauksena tästä oli, että jo valmiiksi haastavaan paikkaan heitetty mallia ’kootut teokset’ oleva puolustuslinja joutui ottamaan vastaan vieraiden täydessä vauhdissa tulevia hyökkäyksiä. Lisäksi puolustuslinja oli välillä melko korkealla, jolloin se kutsui pelaamaan vaarallisia palloja selustaansa. Turkulaisten onneksi MIFK ei onnistunut tätä ilmeistä Akilleen kantapäätä lopulta kunnolla hyödyntämään.

Ottelun kulku kääntyi, kun Julien Faubertin pitkä syöttö tavoitti Njazi Kuqin, joka otti pallon taiturimaisesti alas ja survoi oman laukauksensa paluupallosta pallon maaliin. Ennen maalia alhaalta tiiviillä puolustuksen ja keskikentän nelikolla hyökkäyksiä vastaanottaneet maarianhaminalaiset vaikuttivat vaarallisemmalta joukkueelta. Interin peli asettui maalin jälkeen paremmin uomiinsa. Faubert löysi tilaa MIFK:n kärkien takaa, josta hän rakensi peliä pitkillä ja tarkoilla syötöillä MIFK:n laitapakkien taakse. Syötöt olivat laadukkaita ja sen seurauksena MIFK valui alemmas eikä se päässyt enää nopeasti kääntämään peliä kohti Interin puolustuslinjaa.

Toisella puoliajalla Inter varioi hyökkäyspeliään myös pitkien pallonhallintajaksojen ja lyhyiden syöttöjen avulla. MIFK jatkoi vetäytymistään ja vaikutti, että heille riittäisi piste tästä ottelusta. Kuqille siunaantui vielä toisella jaksolla avopaikka, mutta tällä kertaa hän ei saanut kunnon osumaa palloon. Pisteet tasattiin. Inter oli alkuvaikeuksien jälkeen lähempänä ottelun voittoa.

FC Interin Kevin Mombilo ja MIFK:n Brian Span mitalijuoksussa

Interillä on nyt kasassa voitto, tasapeli ja tappio. Kaksi kotiottelua nähneenä seuraavat havainnot:

+ Hyökkäyskalustolla on voimaa ja taitoa ratkoa pelejä. Inter pystyy hyökkääjiensä yksilötaidolla naaraamaan pisteitä niistäkin otteluista, joissa se on pelillisesti altavastaaja

+ Interin laitapakkien taitotaso riittää siihen, että ne pystyvät tukemaan hyökkäyksiä.

+ Julien Faubertin rooli keskikentän pohjan pelinrakentajana toimi MIFKiä vastaan erittäin hyvin. Faubert pystyy siirtämään pelin painopisteen pitkillä tarkoilla syötöillä nopeasti vastustajan puolustuslinjan selustaan

+ Inter pystyy rakentamaan peliä myös nopeilla lyhyillä syötöillä

-  Keskikentän puolustuspelaaminen ailahtelee. Tarvetta olisi Interin omalle Casemirolle tai N’Golo Kantelle, joka ensisijaisesti rikkoisi ja hidastaisi vastustajan pelinrakentelua.

- Keskikentän tasapainottomuuden takia Interin puolustajat joutuvat kovalla vauhdilla tulevien hyökkäysten paineistamiksi.

- Interin puolustuslinja on pelannut verrattain korkealla ja vastustajien on ollut helppo pelata palloja Interin selustaan. Henrik Moisander ei ole pystynyt selustaan jäävää tilaa täyttämään. Puolustuslinja voi pelata korkealla silloin, kun koko joukkue prässää vastustajan kenttäpuoliskolla. Tässä onnistuminen vaatii sen, että kaikilla hyökkäyspään pelaajilla on motivaatioita tehdä töitä myös puolustussuuntaan.

- Interin pelaajat käyvät paljon pieniä palavereita keskenään pelin aikana. Kaikki eivät siis ole pelisuunnitelmassa vaikuttaneet olevan vielä samalla sivulla

Sitä mihin suuntaan kausi tästä lähtee, on vaikea vielä ennakoida. Inter ei ole saanut loukkaantumisten takia ideaalikokoonpanoaan kentälle. Mikäli vahvuudet tulevat koko kauden ajan olemaan hyökkäyspelissä, ja haasteet puolustuspelissä, takaa se, että Turussa tullaan näkemään viihdyttävää pääsarjajalkapalloa kaudella 2017. Kärkikahinoihin päästäkseen Interin on joukkueena hitsauduttava vielä paremmin yhteen ja löydettävä tasapaino puolustus- ja hyökkäyspelin välillä. Joukkuepelin on noustava yksilöiden taidon tasalle tai mielellään jopa vähän sen yli.

Viinikuvaus: viihdyttävää turkulaista jalkapallosirkusta

Veikkausliiga 2015 - suomalaisen jalkapallon vai HJK:n tragedia?

Veikkausliigan viimeinen kierros lähti mestaruustaistelun osalta käyntiin mielenkiintoisesta tilanteesta. Niin SJK:lla, RoPsilla kuin HJK:llakin oli mahdollisuus mestaruuteen. SJK:lle riittäisi mestaruuteen voitto, RoPSille riittäisi mestaruuteen voitto, jos SJK ei voittaisi, HJK tarvitsisi voiton ja konttaamista sekä SJK:lta että RoPSilta. SJK siirtyy ottelussaan johtoon. RoPS naputtelee 2-0 johdon tauluun hyvissä ajoin ensimmäisellä puoliajalla. Se on vahva viesti siitä, että HJK:n kuuden kauden mittainen mestaruusputki olisi tulossa päätökseen. HJK missaa rankkarin.

Ilmat ovat kylmenneet sen jälkeen, kun Astana areenalla iskettiin hyinen jääpiikki HJK:n ja suomalaisen jalkapallon nahkaan. Sen jälkeen itänaapurista tuli HJK:lle vastaan liikaa rahaa, resursseja ja materiaalia.  Katse kääntyi Euroopasta kotimaahan. Syttyisikö HJK pettymysten jälkeen vielä dominoimaan veikkausliigaa? Ei syttynyt. Siinä hetkessä, kun Euroopan ovet HJK:lta sulkeutuivat, haistoivat kilpakumppanit pohjanmaalta ja pohjoisesta veren. Täsmähankinnat saattavat tuoda hetkellistä nostetta, mutta pitkäjänteinen menestys vaatii pitkäjänteistä työtä ja kehittymistä. Mestaruuksia ei voiteta, jos motivaatiossa annettaan tasoitusta: HJK:lle tarjotaan nyt oppia traagisella tavalla.

Itse toivoin HJK:n kampeavan vielä loppukauden aikana mestaruuteen, koska pyöritteli sitä miten päin tahansa, SJK:ta tai RoPSia on vaikea vielä nähdä suomalaisen jalkapallon tulenkantajina Euroopassa ja mestareiden liigassa. Lähdetään vaikka alkuun siitä, että kummallakaan joukkueella ei taida olla mahdollisuutta pelata euro-otteluidensa kotiotteluita varsinaisella kotistadionillaan. Hienoja otteluita ja elämyksiä on tietysti tarjolla SJK:n ja RoPSin faneille. Tuhkimotarinoille on aina omat sivunsa, mutta mikä mahtaa olla niiden hinta suomalaiselle jalkapallolle tällä kaudella. Se jää nähtäväksi.

Toiset puoliajat pyörähtävät käyntiin. Kello käy SJK:lle, sitten RoPSille ja vasta sitten HJK:lle.

Viinikuvaus: tuhkimotarinoita, ailahtelevaa motivaatiota, huolta ja järkkyviä valta-asemia