Huuhkajat-Ukraina: väellä ja voimalla

VR:n vihreävalkoiset vaunut nytkähtävät isoa kirkkoa kohti. Olympiastadion on myyty piukkaan ja lauantain raiteita kolkutellaan, joten on lupa odottaa tunnelmallista futisiltaa. Stadionin läheisellä grillikioskilla maksupääte ei toimi edes vähää alusta. Pohjoisteenkaarten marssi kulkee kohti sinisten valojen ja savujen värjätessä ajan kuvaa. Muutama pomminkaltainen pamahtaa. Taistelupari säikähtää pauketta ja nostelee käsiä korville aina silloin, kun hän pitää taukoa hodarin haukkailusta. Stadionin kupeessa on useampi Ukrainan lippuihin kääriytynyt joukkio. Kännykkäkamerat räpsyvät joka puolella.

Tunnelmia ulkoa I

Tunnelmia ulkoa II

Jonot kiertävät Olympiastadionin aitojen viertä loputtoman pitkinä. On hankalaa tai jopa mahdotonta sanoa, että mikä portti nielee mitäkin jonoa sisuksiinsa. Mikäli haluaa tehokkaasti sisään niin kannattaa tsekata oikeat reitit ennakolta eikä luottaa onneensa, kuten nyt olen osaltani kahteen kertaan tehnyt. Olemme olleet hyvissä ajoin liikkeellä, mutta silti alkaa hiukan jännittää, että ehdimmekö aloituspotkuksi katsomoon. Lopulta nappaan taisteluparin syliin ja kilautan toisen lipuistamme lukijaa. Ehdimme myös päivittää huivit nykyisempiin versioihin, mutta minkäänlaisten matsieväiden hamstraaminen katsomoon vaikuttaa tekemättömältä paikalta.

Tunnelmia sisältä I

Tunnelmia sisältä II

Kolmen sukupolven vanhimmalla on paikka katsomorivistössä hieman korkeammalla. Pohjoiskaarre sovittelee chänttejään ottelun alkua edeltäviin kenttätapahtumiin. Porukkaa purskahtelee porteista valtoimenaan. Kansallislaulun jälkeinen pauhu on aidosti korvia huumaava. Taistelupari saa edessä istuvalta pariskunnalta pienen Suomen lipun. Ensimmäisen puoliajan ajan hän seuraa tarkasti, milloin Pohjoiskaarteen lippuja lasketaan alas ja milloin heilutellaan, ja toisintaa sitä omalta osaltaan.

-Next time, come fucking early!

Kajahtaa käheällä brittienglannilla jostain takaamme. Peli on poljettu käyntiin, mutta ihmisiä tulee edelleen pitkänä virtana katsomoihin. Uuden stadionin väenhallinnassa on varmasti vielä viilattavaa, sillä tuplasti ja jopa triplastikin isompia ihmismassoja saadaan maailmalla nopeammin stadioneille. Katsomosta lähtevä energia väreilee selvästi Huuhkajien siivissä ja peli painetaan Ukrainan päähän, mutta alkuhurmos huuhtoutuu jo pian Andriy Yarmolenkon livahtaessa aivan liian aikaisessa vaiheessa Huuhkajien linjojen väliin ja huitaistaessaan pallon aivan liian helpon näköisesti kannattajakatsomon päädyn taustoittaman maalin alakulmaan. Stadikalle laskeutuu aivan pieneksi hetkeksi routaa ja jalkapallomaailma muistuttaa lainalaisuuksistaan. Pauhu palaa kuitenkin silmänräpäyksessä areenalle ja kampea lähdetään joukkovoimalla vääntämään oikeaan asentoon.

Reality check

Ukraina vaikuttaa vastaiskuissaan vaaralliselta ja se löytää pelottavan hyvin tilaa sekä Suomen puolustuksen linjan edestä että laidoilta. Yarmolenko osoittaa ylipäätään olevansa peli päällä ja Ukraina omii oikean hyökkäyskaistan itselleen. Huuhkajat saavat ryskytettyä pelin tasoihin jälkeenpäin ja selkeämmän näköyhteyden päästä todettuna tilanteesta, jossa on ensin epäonnea ja sitten reilusti onnea. Teemu Pukki on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja magiaa nousee Huuhkajien lentoon. Taika haihtuu kuitenkin varsin pian, kun Roman Yaremchuk lapioi boksista pallon ohi kohti ryntäävän Lukas Hradeckýn. Molemmista maaleista jää inhottava tunne siitä, että liian helposti menee ja huonosti puolustettu ennen kuin lapsen usko ottelun kääntymisestä palaa hymyksi kasvoille.

Puoliajalla pidämme suosiolla paikkamme ja jälkeenpäin kuultuna pelivedoksi menee. Vessaankaan ei kuulemma ole ollut mitään asiaa eli komean kansallisstadionin logistisessa puolessa on petrattavaa. Oluttuoppeja kannellaan kourakaupalla ja tiukasti puristaen katsomoon.

Pauhu stadionilla jatkuu juhlavana ja Huuhkajat lähtevät hakkaamaan päälle. Seuraavien päivien stooreja kirjoitetaan jo siitä kantista, että lähtikö Huuhkajat liian rohkeasti peliin ylipäätään ja hinta maksettiin siitäkö? Toisaalta passiivisesti pelattu 0-1 -tappio olisi kirvoittanut kysymyksen siitä, että miksi ei yritetty kauhoa täyden stadionin energiaa reippaasti sisuksiin ja tainnutettu siten vastustajaa. Sperkulointi kuuluu peliin ja varmaksi tiedämme vain nyt nähdyn version.

Ukrainan hyökkäykset lähtevät edelleen sydäntä tykyttävän terävästi, mutta polttoainetankin seinämät alkavat kotiyleisön onneksi kuivua. Huuhkajat saavat vapareita vaarallisista paikoista ja Paulus Arajuuren kirmatessa Robin Lodin vaparista irtoavaan paluupalloon, ja pallon pöllähtäessä väärälle kiertoradalle, voitaneen alkaa toteamaan, että pelistä ei tulla saamaan mitään mitä pelaamalla ei ansaita. Huuhkajat pääsevät myös pelin edetessä boksin sisäkulmiin, mutta palloja nostellaan sieltä Andrij Pyatovin syliin, vaikka futissielu huutaa kovaa ja matalaa Ukrainen veskarin ja puolustuslinjan väliin.

Peli päättyy. Kannattajat antavat Huuhkajille lupauksen ikuisesta rakkaudesta, vaikka illan mittaan suomalaisen futiksen folkloreen lisätään myös yhdet pettymyksestä karvaiset pakarat. Urheilukadun hiljennettyä ja aamun valjetessa urheilun tulokseen perustuva puoli tuijottaa rokonarpisilla kasvoillaan, mutta lapsenusko säilyy edelleen. Kahdella ja puolella voitolla mennään melkein varmasti vielä kisoihin.

Matka jatkuu

Viini: väenjuomaa

Huuhkajat-Kazakstan: väistäkää-ä-ää-ä-ää pulkka tulee jo

Turusta itäänpäin lähtevässä junassa näkyy ensimmäiset sinivalkoiset huivit. Riven huuhkajat eivät olleet mitkään yhden karsintojen tai kisojen ihme, vaan tässä ollaan luomassa jotain pysyvämpää. Sikäli Korona sotki edelleen kuvioita, että liput piti hankkia kahteen kertaan, jos MM-karsinta junasta mieli varata paikkansa.

Stadikka pakkautumisvaiheessa

Aurinko lämmitti mukavasti, kun kiersimme stadionia taisteluparin kanssa. Aika tarkkaan puolitoista kierrosta se otti ennen kuin bongasin oikean portin, mutta onneksi se imaisi pitkähkönä kiemurtelevan käärmeen sisäänsä nopeasti. Kipusimme omille paikoillemme juuri, kun Kazakstanin kansallislaulu helähti eetteriin. Paikkojen suhteen olimme sikälikin onnekkaita, että pääsimme Pohjoiskaarteen -jengin kupeeseen, mikä osaltaan takasi hyvän tunnelman ottelun ajaksi.

Pohjoiskaarre valmiina

Lukas Hradecký kiittelee Pohjoiskaarretta chäntistä, joka suorasanaisesti kuvaa sitä toimintaa, mitä Luke kannattajajoukon näkökulmasta stadikalla toimittaa. Tämä on yksi osoitus lisää siitä, miten huuhkajat ja sen kannattajat ovat symbioottisesti rakentaneet kulttuuria, jonka päältä suomalainen maajoukkuetason jalkapallo on ponnistanut ennen näkemättömiin korkeuksiin.

Suomi hallitsee peliä ensin. Sitten Kazakstan hallitsee ja sitten taas Suomi. Viereemme istahtaa vähän vilkkaammanoloinen herrasmies, joka kertoo viimeisen Helsingin reissunsa päätyneen yöuniin Aleksis Kiven -patsaan kupeessa olleeseen pusikkoon. Kazakstan vaikuttaa sitkeältä joukkueelta, joka osaa myös hyökätä ja hakeutua sekä kotijoukkueen että tuomariston ihon alle. Siksi sydän väliin tykyttää, kun Kazakstan etsiytyy laukaisupaikkoihin Suomen rangaistusalueen ulkopuolelle. Kazakstanin ja Ukrainan pelit oli pikaskannattu kahdesta kulmasta: sekä Suomen kannalta hyvistä tuloksista että Kazakstanin potentiaalisesta vaarallisuudesta. Kazakstan leimaa heti alussa jälkimmäistä.

Kazakstan oli sisukas ja sai otettua omat hallintajaksonsa

-Olin Myyrmäessä katsomassa peliä, ja yhtäkkiä mun ympärillä oli poliiseja ja järkkäreitä. Ne väitti, että olen polttanut bajamajan.

Klassikkokamaa. Taistelupari nukahtaa tapansa mukaan ensimmäisen puoliajan toisella puoliskolla päivätorkuille. Herrasmies ehtii juuri kehaisemaan Onni Valakaria, kun tämä peippailee oikealta laidalta kohti Igor Shatskiyn maalia, mutta painimaan koipia on liian tiheään boksissa, jotta tuulettelemaan päästäisiin vielä.

Herrasmies hakee kahvin ja alkoholittoman oluen. Hän kertoo zoomailleensa, että stadionin ulkopuolella olevien aitojen yli pomppimalla pääsisi kannattajakatsomoon. Totean että stadionin sisäpuolella ei näyttäisi olevan aitoja ollenkaan, joten käynti kannattajakatsomoon saattaisi onnistua ilman aitajuoksuakin.

Puoliaika koittaa. Luen vaimolta tulleen viestin, jossa kerrotaan taksin hotellille maksaneen 43€, kun mennessä kellotimme samasta matkasta 10,90€. Herrasmies toteaa lähtevänsä aitahommiin. Peli on ollut odotetun vaikea, mutta Riven aikana on helppo luottaa siihen, että ottelusta kairataan voitto vielä.

Teemu Pukki oli koko pelin ajan aktiivinen

Toinen puoliaika lähtee sähäkästi liikenteeseen ja Suomi pääsee hyville paikoille. Taistelupari heräilee torkuiltaan ennen kuin Valakari ja Teemu Pukki käyvät kutittelemassa Shatskiyn maalilla. Lopulta Jere Uronen lähettää karamellin Kazakstanin puolustuksen keskelle ja Joel Pohjanpalo suihkii hattaraa koko suomalaisen jalkapalloyleisön unelmiin puskemalla pallon vastustamattomasti maaliin.

Kansallisaarre suojeltavana

Taistelupari bongaa pohjoiskaarteesta paidattoman sällin ja huuhkajat alleviivaavat entisestään eroa siihen, mitä suomalainen maajoukkuefutis oli ennen ja mitä se on nyt: pelin ilme ei välttämättä ole ollut mitään totaalidominointia, mutta tulos haetaan kyynisesti. Siksi Kazakstanin loppuviritelmä ei herätä sen kummempaa huolta, sillä siinä skenaariossa, jossa keltapaidat punnertaisivat tasoihin, Suomi penkittäisi toisen maalin.

Rive hoitaa

Suomi voittaa. Vakiosta napsahtaa 13 oikein haravaan (tosin hajoitus ei osu). Luke lainaa megafonia, kun huuhkajat ja kannattajat suorittavat totutut voiton jälkeiset rituaalinsa. Aurinko ja huuhkajat lämmittävät sydänalaa, kun lampsimme Pohjoiselle Stadionintielle.

Viini: Riven perusvalikoimasta

Paluu tulevaisuuteen: 12.6 Kööpenhamina

Malmön Sipparb First Campilla liehuvat Suomen liput. Kööpenhamina oli täyteen bookattu, joten jäimme Juutinrauman sillan pohjoispuolelle. Parkenille on puolentoista tunnin junamatka. Se on lyhyt pätkä siihen nähden, kuinka kauan huuhkajien EM-kisa debyyttiä on odotettu. Savu nousee leirintäalueen grillauspaikoilta. Oluttölkkejä sihahtelee auki ja ihmiset hakeutuvat toistensa luo. Ilmassa on lempeä.

#aiettämiäsanon

Seuraava päivä menee kuin sumussa. Käymme tsekkaamassa kovia kokeneen Zlatanin patsaan, pujottelemme Malmön linnan ahtaat käytävät läpi ja syömme sen kupeessa olevalla kalatorilla, jonka kojuista saa kätevästi myös käsityöläisoluita. Rullalle väännetty pilvenpiirtäjä puhkoo maisemaa, kun palaamme Lilla -torgetilla nautitun illallisen jälkeen mökillemme.  Leirintäalueelle lehahtelee vieno merilevän tuoksu. Mökkimme edessä huuhkajat -paitaan pukeutunut vanhempi herrasmies kuljettelee hoippuvin askelin palloa pitkin mökkitietä. Hän bongaa edestään tuulen heittelemän grillihiilibussin ja lähtee hakemaan ohitusta. Suvereenin askelharhautuksen päätteeksi hän kompastuu palloon ja tömähtää nurmelle. Mies nousee istumaan ja vilkuttelee käsillään näkymättömälle yleisölle. Kaikki hyvin.

Sekä matkaväsymyksestä että seuraavan päivän spektaakkelista johtuen olo on koko päivän ollut epätodellinen. Näemmekö huomenna oikeasti huuhkajat EM-kisoissa? Istahdan hetkeksi mökin pienelle terassille. Unohdun tuijottelemaan Juutinrauman takana tuikkivat Kööpenhaminan valoja, kunnes havaitsen kädet puuskassa takanani seisovan hahmon. Tänään olikin minun vuoroni nukuttaa lapset ja tästä velvollisuudesta en pysty itseäni ulos jallittamaan. Tänään ei taida olla muutenkaan perheellisen saalistussäät.

Emporia kauppakeskuksen edessä kaikuu ”Riven johdolla me mentiin kisoihin”. Väsymys huuhtoutuu hyvän olon tunteen tieltä. Tämä tapahtuu todella. Paikalliset nostelevat peukkua suomalaisten kannattajien suuntaan. Malmöläisillä ei sinänsä ole mitään syytä kannattaa Suomea, mutta tokihan heidän maantieteellinenkin sijaintinsa edesauttaa sitä, että he ovat Tanskaa vastaan: ottelu on suomalaisille massiivinen ja koko jalkapalloa seuraava maailma tietää sen. Pelin alkuun on kolme tuntia, kun sulloudumme junaan, joka on täynnä työmatkalaisia ja huuhkajien kannattajia. 

Lapset nostavat smoothiet huulilleen. Junamatka kestää tunnin. Suljen hetkeksi silmäni. Luomien takaa virnuilee kevätpartansa takaa naurava Teemu Pukki. Hän lähtee juoksemaan sillalta Juutinrauman vetten päälle. Pukki tuikkaa pallon Toni Sunjicin puikoista ja taittaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Me oikeasti voitamme Bosnian. Pukki chippailee, juoksee ja latoo pilkuista maaleja. Lopulta pallo potkaistaan Bolt -areenalla kohti avaruutta ja se sinetöi sen, että Rive vie Suomen kisoihin.  Säpsähdän hereille. Näytämme negatiivisen koronatestin tuloksen junassa vaeltavalle viranomaiselle.

Kävelevätkö huuhkajat kesäkuussa vetten päällä?

Todellisuus iskee, kun nousemme Österportin asemalla ulos junasta. Punavalkoiset liput ja paidat värittävät katukuvaa. Me tosiaan olemme vierasjoukkue ja täällä paikalliset eivät toivo voittoamme. Pelin alkuun on vielä pari tuntia. Lähdemme tepastelemaan kahden hautausmaan välistä kulkevaa Dag Hammarskjöldsin tietä kohti Parkenia. Parkenin ulkopuolella on täysi karnevaalimeininki päällä. Ihmiset ovat hyvällä tuulella.

Sitten se taianomainen ja liikuttava hetki koittaa, kun huuhkajat ryntäävät pelaajatunnelista kentälle ja asettuvat leuat pystyssä riviin tanskalaisten pelikavereidensa viereen. Paulus Arajuuren peikkomainen ja mukaansa tempaava hymy nostaa auringon Parkenin ylle. 

Pallo potkaistaan peliin. Huuhkajat näyttävät heti ensimmäisellä puoliajalla kuuluvansa tähän kilpailuun. Kasper Schmeichel on kuitenkin veskari paikallaan ja nappaa niin Teemu Pukin puolittaisen läpiajon, Joona Toivion kauniisti kiertävän vaparin ja Arajuuren kulmarymistelyn. Nälkä kasvaa syödessä ja vaikka ennen peliä yrittikin uskotella itselleen sitä, että jo pelkästään osallistuminen on jo jotain, niin tilanne on nyt muuttunut. Riven flirttailevan kauniissa 4-4-2 sommitelmassa liikkuvat huuhkajat ovat parempi joukkue ja tappio tästä olisi karvasta kalkkia. Ensimmäinen puoliaika päättyy maalittomaan.

Toinen puoliaika kulkee ensimmäisen malliin ja Suomi luo tilanteita sarjana. Tanska näyttää tyytyvän tasapeliin, sillä se vetäytyy tiukkaan pussipuolustukseen. Se olisi muuten nautittavaa katsottavaa, mutta taululla pysyy jämäkästi 0-0. Laukaukset sinkoilevat yhä kauemmas Tanskan maalista.

Sitten tapahtuu se kaikkein kamalin. Schmeichel lähettää pitkän avauksen. Jonas Older Wind repii Arajuuren nurin ja kirmaa pallon perään. Tuomari jättää vaparin antamatta ja Older Wind on yks kaks yllättäen nokikkain Lukas Hradeckyn kanssa. Older Wind sijoittaa pallon kohti apposellaan auki olevaan takakulmaan. Sydän lyö kerran ohi. Hradecky saa taianomaisesti venytettyä jalkansa laukauksen eteen. Pallo pomppaa poispäin Suomen maalista, mutta Christian Eriksen on ensimmäisenä haaskalla ja puttaa sen tyhjään maaliin. Huuhkajien pelaajat ryntäävät tuomaria kohti. Rive paiskaa vesipullon kentälle. Yleisö mylvii. Sinivalkoisiin pukeutuneet kannattajat sinkoavat eläimellisiä herjoja tuomarin suuntaan. Tanskan kannattajat juhlivat häikäilemättömän vahingoniloisesti. Se mikä lajista yleensä tekee kauniin, on nyt kaikkein kamalinta. Suomi-Unkari 1998. 100%.

Typertyneet suomalaiset potkaisevat pallon peliin. Arajuuri koittaa valaa uskoa omiinsa, mutta kello tikittää väistämättä kohti 90:tä minuuttia. Tainnoksiin lyöty Tanska on kuin uudelleen henkiin herännyt ja se puolustaa siirtelemällä palloa helpoilla syötöillä pelaajalta pelaajalle. Mikki aukeaa hetkeksi Pasilaan, jossa Rautiaisen Pasi räpättää kollegoilleen. Viikate niittaa minuutteja. Tuomarin kaikki tuomiot menevät huuhkajia vastaan. Tiimilasi lyödään kertaiskulla murskaksi. Sipparbin jatkopelit on peruttu.

Samaan aikaan toisessa todellisuudessa, jossa kirjoittaja on yksi niistä, joka palautti kahdeksan matsilippua ennen kisoja, peli on myös 0-1 -Tanskalle ja 90:tä minuuttia tulee täyteen. Ottelu piirtyy omalle televisiolle ja takapihalta lehahtelee lämmintä kesäilmaa olohuoneeseen. Hetki on juuri sellainen, jossa jalkapallon seuraaminen käy urheilusta. Nautintoa tässä hetkessä ei ole.

Lihakset ovat pingottuneet ja istun oudossa puolikumarassa asennossa sohvan kulmassa, kun Andreas Christensen palauttaa huolimattomasti palloa Schmeichelille ja varotoimena Schmeichel päättää päästää sen päätyrajasta. Suomen kulmapotku kaartaa maalille ties monenko kerran. Pallon pudotessa rangaistusalueelle ihmissumppuun se saa jostain erikoisen kimmokkeen ja pomppaa tolpan kautta maaliin. Arajuuri nousee ensimmäisenä ihmismassasta ja juoksee kohti Suomen kannattajakatsomoa. Huuhkajien juhliessa niin, että höyhenpeitto pöllyää, hidastus näyttää, että pallo ottaa ratkaisevan kimmokkeen Arajuuren lantiolta. Se antaa syvemmän merkityksen sille lambadalle, jota Arajuuri kannattajakatsomolle esittää.

Syke on ehtinyt juuri ja juuri laskea, kun Tanska avaa peliä. Pukin johtamana koko huuhkajalauma iskee tanskalaisiin kiinni kuin saaliseen. Tanska pelaa alaspäin, mutta sitten Simon Kjaerin jalassa polttaa. Pukki saa tökättyä pallon Kjaerin jaloista eteenpäin ja on jälleen Schmeichelin kanssa kasvokkain. Pukki lähettää pallon täydelliselle lentoradalle ja se suhahtaa Schmeichelin avoimista haaroista maaliin. Schmeichel kaivaa pallon maaliverkoistaan ja potkaisee sen kohti Parkenin ylle avautuvaa avaruutta. Tuomari päättää pelin. Ihmeiden pelikirja saa jälleen yhden Riven kirjoittaman sivun verran lisää tarinaa. 

Viini: huuhkajien saalistama Mikkellerin Barley Wine

Biisi: https://open.spotify.com/album/0r8sKkMCHR5S2NTdAFUJ5o?si=eZbMw6GiRdG-EYCU0GRDkA

Sukupolvikokemuksena huuhkajat

Sateisella stadikalla oman pakin perseen kautta putattu oma maali ratkaisuottelussa Unkaria vastaan oli vain jäävuoren huippu. Suomi pelasi hyvin tai surkeasti siinä, missä muutkin, mutta kaverit juoksivat aina loppusuoran kovempaa. Maajoukkue oli kuin kirottu ja matsien päättyessä makuhermoihin oli syötetty monta lusikallista kalanmaksaöljyltä maistuvaa maailmaa.

-Miten helvetissä tässä nyt taas näin kävi?

Suomi tulee kahden maalin takaa Tšekkiä vastaan tasoihin ja 3-3 -tilanteessa Shefki Kuqi pukkaa apposellaan ammottavan maalin ainoaan neliöön, josta pallo ei voi mennä maaliin. Siinä tönöttää Petr Čech. Peliä ei olisi ollut montaakaan minuuttia jäljellä. Tšekki iskee tilanteesta seuranneesta hyökkäyksestä taululle 4-3 -lukemat ja voittaa ottelun. Suomen kisaunelmien ruska varisee aiempien jo reippaasti maatumaan päin olevien lehtien päälle. Yksittäisten otteluiden muistot hämärtyvät, mutta polttavana tunnejälkenä jomottaa se, että usein olisi ansaittu enemmän, kunnes sitten kohdalle osuu historiallisen helppo lohko: silloin pelataan kuin ei olisi jalkapalloa koskaan pelattukaan eikä edes ansaita mitään ja rallatellaan jo hyvissä ajoin laulukuoroon. Kaiken tämän välillä penkin päässä käy kotimaista ja ulkomaista vuorovedoin, mutta mikään ei pure. Potkupallolla irvailevilla on koko ajan parempi käsi.

Siksi kylmä hiki puskee läpi, kun historiallisen EM-kisapaikan jälkeen samaan MM-karsintalohkoon tarjoillaan Ranskaa, Ukrainaa, Bosnia Hertsegovinaa ja Kazakstania. Ensimmäisen ottelun tasapelin jälkeen takaraivossa kumisee, että nyt, jos hävitään Ukrainalle, niin homma alkaa olla paketissa.  Oli vain suonenveto ja päiväuni, joka tulee hetkenä minä hyvänsä päätökseensä, ja kun Ukraina lopulta sohii pallon maaliin ja Paulus Arajuuri moukaroi pallon tolppaan ja huuhkajat painavat vimmatusti päälle, mutta eivät vaan saa maalia aikaiseksi, niin siinä ei ole mitään uutta, ja kun Teemu Pukki revitään vyötäisiltä kenttään ja palloa viedään pilkulle, silmissä vilisevät kaikki kauden aikana nähdyt missatut rankkarit ja kun palloa kaivetaan Ukrainan verkosta, niin ohimoilla välähtää, että ylivoimallakin ottelu voidaan vielä hävitä, ja kun lisäajalla pallo kiepsahtaa kohti Suomen maalin takakulmaa eikä laskeudukaan sivuverkkoon, vaan Jesse Jorosen näppeihin, ja kun ottelu sitten siihen päättyy, niin muistaa, että maailma on nyt futismaajoukkueen kannattajille eri. Edellisten sukupolvien traumat eivät yllä tähän päivään. Vuoro on vaihtunut.

Sitten Pukki, Arajuuri ja Rive käyvät kameran edessä virnistelemässä ja manaavat sitä, ettei peli kulkenut ja kahden pinnan sijaan kasassa voisi olla neljä tai kuusi: se uppoaa sukkana. Futispainajainen on ollut päättyneenä jo vuosia, mutta vielä sen varjot lymyilevät alitajunnan onkaloissa, ja kun sitten laskeskelee, että Bosnia -awaysta ja kotoa Ukrainasta tarvitaan todennäköisesti kuuden pisteen potti, niin ensin katse lasittuu, mutta sittenhän sen ymmärtää, että sole poika mikhään. Rive hoitaa niin kuin aina tähänkin asti.

Viinikuvaus: katkeransuloisesta makeaan

Suomi-Armenia: Riven johdolla me mennään kisoihin

Tunnelma Veritaksella oli jännittynyt, kun kisapaikkaan kiinni iskeneiden huuhkajien kynsiin oli murtunut Sarajevossa pieni lohkeama. Tunteiden ja vuosikymmenten futistraumojen velloessa unohduksiin oli huuhtoutunut se, että ennen karsintalohkon alkua melkein kuka tahansa olisi ottanut tämän tilanteen: Suomella lohkon kakkospaikka kahden pisteen erolla ja vastassa enää kotosalla Armenia, Liechenstein ja vieraissa vähintäänkin ketunhäntä kainalossa hiiviskelevä Kreikka.

Jalkapallohistorian havinaa lokakuisella Veritaksella

Matsin alku hieroo vielä suolaa Bosnia -ottelun haavoihin: pallo polttelee ja Armenia saa pari vaarallisenoloista erikoistilannetta. Hiljalleen ilman keskustan ankkureita Tim Sparvia ja Paulus Arajuurta takova Suomi nappaa vastustamattomasti ottelun punaisen remmin käsiinsä ja maalin odottelu voi perustellusti alkaa.

Pohjoiskaarre...

...ja pelaajat valmistautumassa otteluun

Sisäkierteiset kulmat vääntyvät sarjana Armenian maalin edustalle, Aram Hayrapetyan esittelee koko joutsenlammen liikesarjakavalkadin ja yleisö lämpenee lämpenemistään. Lopulta Pallo laskeutuu Markku Kanervan illan jokerin Fredrik Jensenin jalkoihin. Jensen kevytleijuttaa pallon Armenian maaliin. Suomi siirtyy hallitun ja pelillisesti onnistuneen jakson jälkeen ansaitusti johtoon. Jännitys hilseilee sateen piiskaamalla Veritaksella, kun huuhkajat ottavat ison siivellisen kohti kisapaikkaa.

Huuhkajat osoittivat hyvää kisahenkeä

Veritaksen sisäkäytävät ovat tupaten täynnä ja hetkittäin täysin tukkeessa. Koleassa tiistai-illassa on suomalaisittain futishistorian leimaa. Yksi sen ilmentymistä on Teemu Pukki, joka puoliajalla on saanut motoroilia niveliinsä. Pukki karkaa Joel Pohjanpalon syötöstä ja lähettää tavaramerkkimäisen chippinsä Armenian maalin takakulmaan. Peli on 2-0 ja kyllähän tämä on voitettu.

Pyry Soiri haastamassa Armenian puolustusta

Pukki pääsee vielä kertauttamaan maalintekoa edistyneille -kurssin lopputehtävän Rasmus Schűllerin vapauttavan syötön jälkeen. Huuhkajien ykköspyssyn liekki roihuaa edelleen maagisena, kun vakkaa vaan sopivasti raotetaan. Peli saa näköisensä lukemat ja paineistus imeytyy jälleen Bosnian suuntaan. Pukin, Riven, Jensenin ja Pohjanpalon paisteen lisäksi myös Glen Kamaran ja Robin Lodin yhteispeli jättää lämpimän jäljen kaikukoppaan, jossa kaikuu historiallinen: Riven johdolla me mennään kisoihin.

Riven johdolla me mennään kisoihin

Viinikuvaus: uskoa, toivoa, rakkautta ja historiallisia elementtejä.

Suomi-Italia: höyheniä

Turun linja-autoasemalla vihmoo vettä. Kaulukset pystyssä ja huuhkajien huivit kaulassa sieltä täältä kursittu futiksen ystävien ryhmittymä on lähdössä Ratinalle todistamaan Suomen jalkapallomaajoukkueen kohti EM-kisapaikkaa suunnattua askeltamista. 

Pieniä ruutuja nousee bussipenkkien selkämyksistä taittuville pöydille. Armenian ja Bosnian kissahiiri -leikissä Armenialla on enemmän kermaa viiksissään. Jerevanin niin ikään kostean taivaan alla se ilmottautuu huuhkajien päävastustajaksi nykäisemällä ratkaisevan palan Robert Prosinečkin puutornin perustuksista. Huuhkajien osalta kaikki tiet näyttävät vievän EM-kisoihin.

Tampere vastaanottamassa huippufutisiltaa

Karnevaalimeininkiä Ratinalla

Ratinan ympäristössä ja koko huuhkaja -tarhassa puhutaan leuka pystyssä siitä, miten nyt, jos koskaan, Italia on kaadettavissa. Roberto Mancinin sinipaidoissa nähdään murtumia, pelikieltoja ja loukkaantumisia. Ensimmäisellä puoliajan ensimmäinen puolituntinen päästelee vielä karsinnoista tutuilla höyryillä, mutta viimeisen vartin ajan Italia vääntää keisarillisella otteella ottelun näköisekseen eikä Suomi meinaa päästää puhurin alta minnekään.

Pohjoiskaarteen tunnelmia

Italia toi pari kourallista

Italian systemaattinen koko kentän prässi pyyhkii Ratinan nurmea ja aika loppuu ja pallo painaa suomalaisten jaloissa. Lukas Hradeckyn heiluttelee taikasauvaa Mont Blancilta syöksyvien lohikäärmeiden suihkiessa ohi vasemmalta ja oikealta. Huuhkajien taianomainen liito jatkuu vielä. Maali varjeltuu ja hengähtämään lähdetään 0-0 -tilanteesta.

Suomella oli vaikeuksia murtautua Italian puolustuksen läpi

Italian kuristuakäärmemäinen ote on toiselle puoliajalle hieman hellittänyt ja happi virtaa Ratinan stadionilla. Italia on päässyt kuitenkin nakkaamaan kolikkoa jo niin monta kertaa, että yksi kopsahtaa Paulus Arajuuren jakauksen, Ciro Immobilen otsatukan ja yläriman kautta maaliin. Italia menee ansaitusti 1-0 -johtoon.

Pala palalta Suomi saa työnnettyä pakkaansa taas Italian kenttäpuoliskolle ja Stefano Sensi talloo lopulta tulikuuman Teemu Pukin kantapäille rangaistuspotkun arvoisesti. Kaikista silmänkääntötempuista piittaamatta Pukki nostaa keskikorkuisen pallon keskelle maalia Gianluigi Donnarumman haroessa ilmaa siellä, minne Pukki viimeksi postinsa toimitti.

Pukki pisti verkot pullolleen

Peli saa pelinkuvansa joskaan ei pelinarvoistaan loppua. Italia rakentaa vasemmalta laidalta hyökkäyksen, jonka päätteeksi Nicolo Barella tömäyttää pallon Sauli Väisäsen selän takana pilkottavaan käteen. Rankkareita rakastava Bobby Madden päästää sydänhymiöt pulppuamaan pillistään. Jorginho tekee tutut loikat ja upottaa pallon tuttuun tapaan maalin oikeaan nurkkaan. Suomi saa vielä lyhyen painostusjakson aikaiseksi, mutta ottelu päättyy nollaan pisteeseen ja luurankojen tanssiin.

Ottelu päättyi Italian juhliin

Pettynyt mutta toiveikas kotiyleisö palaamassa stadionilta

Kisapaikka jää tappiosta huolimatta kuitenkin tukevasti omiin käsiin.

Viinikuvaus: Ratinan sadetta ja rallatusta Rivelle

FC Inter-Bröndby IF: lähellä

FC Interin ja Bröndby IF:n matsin kakku vaikutti päällisin puolin valmiiksi taputellulta. Ottelua edeltävissä tarinoinneissa oli myös ihmeen odotusta. Interin olisi kyettävä kaivamaan vähintään kolmen maalin verran maata tanskalaisjättiläisen alta ja samalla sen oman puolustuspelaamisen tulisi olla kauden parasta.

Eurooppa liiga näkyi myös Turun katukuvassa

Jokirannassa yksittäiset Bröndbyn fanit naputtelivat tarroja satunnaisesti vastassa jökötteleviin liikennemerkkeihin. Bröndbyn lisäksi Turku isännöi kansainvälisiä suurmarkkinoita. Köpiksen keltapaitaisten ampiaispesä oli pystytetty Aussie Barin kansille. Hunaja virtasi ja tankkaus illan koitosta varten näytti sujuvan letkeissä merkeissä. 

Köpisläisten ampparipesä

Muutaman sadan hengen Veritakselle suuntautuvaa juuttimarssia piti silmän alla kourallinen maijoja: ei laulua, ei ilmaan halkovia iskulauseita tai kannatuslauluja vain uneliasta laahautumista kohti seuraavaa päämäärää.

Keltapaitojen marssi Veritakselle

Ohi viilettää yksi Interin Ultraboyz-huppariin sonnustautunut fillaroitsija. Tilassa on symboliikkaa siitä, minkälaista David ja Goljat -asetelmaa ottelu heijastelee. Bröndby on kulttuurinsa puolesta jättimäinen möhkäle juuriaan voimisteleviin Turun sinimustiin nähden. Kliimaksi on kuitenkin 90 minuuttia mahdollisine lisä- ja jatkoaikoineen. Riippumatta siitä, mitä kukin on kerännyt vuosien saatossa historiikkiinsa, helmitaulun helmet osoittavat lopussa voittajan. Niin tänäänkin.

Inter aloittaa ennakkoluulottomasti. Se on sorvannut pelinsä viime viikkoina 3-5-2 -muotoon useammankin kerran 4-3-3:n sijaan. Niin tänäänkin. Bröndby jättää parhaan pakkinsa Paulus Arajuuren ja ykköspyssynsä Kamil Wilczekin penkille. Laatukamaa pukkaa tilallekin, mutta psykologisesta näkökulmasta ihmeen kurssi nytkähtää pykälän tai pari alaspäin. 

Interin etsikkoaika kestää ensimmäisen vartin. Maalia ei tule.  Peli tasoittuu ja Bröndby tyytyy pelailemaan pois oman momentumimsa. Keltapaitaiset näyttävät tyytyvän, mihin tahansa vähämaaliseen lopputulemaan.

Olympia -katsomon puolella pirskeitään pitävien vierasjoukkueiden matkamiesten ja naisten meno on vaikuttavaa. Kotiyleisö ei kokonaisuudessaan vastaa huutoon ja useampi on tainnut nukkua onnensa ohi, sillä paikalle on kömpinyt vaatimattomat 3700 katsojaa. Lehtereille mahtuisi enemmänkin ja täydemmän katsomon siivittämänä pelistä olisi mahdollista tehdä vieraille hankalampi. Inter on pelannut koko kauden viihdyttävää futista, joten sen puolesta Veritaksen pillipiiparin sulosointujen perässä kannattaa tulla kotikatsomoon asti.

Bröndbyn kannattajien ilonpitoa

Niko Markkula kääntää terävän vastaiskun päätteeksi pallon vasemmalle jalalleen ja juuteille juotetaan saippuavettä. Seuraavaksi pöytään paiskataan koko pullo fairya, kun Filip Valencic painaa pallon näyttävän kuvion päätteeksi maaliin. 2-0 Interille. Vinkkinä potkupalloa -hemmoille ja suomifutiksen laatu/tasoasioiden irvailijoille: maali kestää useammankin uusintakatselmuksen. Olkaa hyvä!

Bröndbyn Niels Frederiksen painaa toisen maalin jälkeen turbo -nappia tuplavaihdon muodossa. Vierasmaali nousee prioriteettilistan kärkeen. Bröndby leikkaa muutenkin jarruvarjonsa irti ja paahtaa eteenpäin Puolan kuvat silmissään. Inter ottaa kelvollisesti vastaan pelin virran muutoksen ja ihmeelle jää iltaan tilansa. Peli jatkuu tasaisena joskin keltapaitaiset ovat pykälän verran vaarallisemman oloisia.

Inter kesti hyvin Bröndbyn rynnistyksen

Kööppenhaminan linnakkeen nostosilta hilataan kohti pilvetöntä Turun taivasta, kun Frederiksen tuo viimeisenä temppunaan vielä Arajuuren kentälle. Läpi ei enää tulla ja suurempi jättää vallin reunalle urhoollisesti kamppailleen pienemmän.

Jännitys, jokilaivojen hunaja ja kuuma Turun aurinko ovat olleet ilmeisen liikaa muutamille juuttifaneille, kun someen virtaa kuvia, joissa poliisi lakaisee keltapaidoilla Kupittaan nurmikenttiä. Jatkopaikka kuitannee kuitenkin pesulalaskun ja muut mahdolliset säryt.

Viinikuvaus: kesäinen sinimustana pirskahteleva Jose Riveiron keittämä erikoiserä, jossa pieni häivähdys ihmettä.

Suomi-Bosnia: Riven taikahattu

"Riven johdolla me mennään kisoihin" kaikuu pohjoiskaarteen äänijänteistä. Hiostava ja ukkosta enteilevä Ratinan alue luo urbaaninoloiset puitteet pian alkavalle Suomi-Bosnia -ottelulle. Huuhkajien lento on ollut unenomaista. Bosnian pelaajalistaa silmäillessä käy hetkellinen vilunväristys: voiko tämä oikeasti vielä jatkua?

Pohjoiskaarteen tunnelmia

Jotain Suomen jalkapallomaajoukkueen statuksesta kertoo se, että Bosnia lähtee otteluun varovaisesti. Se jättää pelin alle reilusti pelaajia. Suomi vastaa kahdella kauniilla neljän miehen rivistöllä, joiden edessä Petteri Forsell ja Teemu Pukki ohjaavat Bosnian pelinrakentelua sovittuihin sektoreihin. Bosnian ultrien ja pohjoiskaarteen Suomi -jätkien kilpalaulanta luo aitoa ja autenttista futisjuhlan tuntua iltaan.

Pelillisesti ensimmäisen puoliajan shakki on etulinjan varovaista siirtelyä ja komento muotoon käy tehokkasti. Viihteelliset elementit pimitetään vielä. Markku Kanerva nostelee kanit taikahatustaan toisella puoliajalla.

Huuhkajien näytöstä sateen piiskaamalla Ratinan stadionilla

Glen Kamara isännöi keskikentällä ja lähettää Teemu Pukin juoksuun. Pukki tuikkaa pallon vastustajan topparin Toni Sunjicin puikoista ja painaa pallon tolpan kautta takakulmaan. Tampere on sokeria ja hattaraa. Toiveuni jatkuu lähes imelänä.

Pelin systematiikka ratkeilee hetken aikaa, kun Bosnia yrittää kuitata maalin nopeasti. Paulus Arajuuren johtama puolustus luutii kuitenkin kuin se olisi harjoitellut juuri tätä hetkeä varten miljoona vuotta. Suomi alkaa päästää paineen alta ja se luo vastaiskuilla jatkuvaa vaaraa Bosnialle.

Forsell tulee vaihtoon ja hänen tilalleen Rive heittää Lassi Lappalaisen. Tuhkimoita on nyt vetinen viheriö täynnä. Lappalainen on bosnialaisten piirittämänä kuin kotonaan ja hän osoittaa heti pallon saatuaan, että on tullut tekemään tulosta eikä kerryttämään minuutteja.

Bosnialaiset valmistautumassa juhlimaan jalkapalloa

Tim Sparv pyyhkäisee Muhamed Besicin kentän pintaan, Robin Lod nappaa karkin talteen ja lähtee maantiekiitäjänä kohti Bosnian maalia. Hävittäjäairueen vasemmalla puolella liitää Lappalainen ja oikealla Pukki. Lod heittää tikkarin Pukille, joka tyylittelee pallon vastaan ryntäävän Ibrahim Sehicin yli: tämä oli tässä ja kaikki voivat lähteä kotiin. Kukaan ei kuitenkaan lähde, vaan suomalaiskannattajat kietoutuvat sateen piiskaamalla Ratinalla tiukemmin suomalaiseen futisunelmaan.

Oi Suomi on...

Viinikuvaus: vedestä viinaksi

Kun Rive ja huuhkajat veivät eurooppalaisesta huippufutiksesta mielenkiinnon

Suomi tekee sen itse. Albin Granlundin oma maali sinetöi sen, että Suomi häviää 1-0 Kreikalle vieraissa ja se on juuri se tulos, mikä tarvittiin. Teemu Pukki lipsauttaa pallon tahallaan läpiajosta Kreikan veskarille ja Jasse Tuominen piilottelee kuivaa ruutiaan tärkeämpiin otteluihin. Lohkon kolmossuosikkina Nations liigaan lähtenyt Suomi on varmistanut lohkovoiton ennen viimeistä ottelua. Suomen ylivoima melkein vie mielenkiinnon.

Tällä hetkellä Serbiassa ja Israelissa mietitään, miten olisi mahdollista välttää huuhkajilta tuloillaan oleva pöllytys. Seminaareja pidetään "Ristiinpelaaminen" -teemalla. Norjassa astmapiippuja tuodaan jalkapalloliiton tiloihin takaoven kautta ja Skotlannin sateisilta kujilta etsitään seuraava braveheartia. Britti-imperiumin vastustaminen on kuitenkin yksi asia, mutta rivelution on jotain aivan muuta. Sir Paulus Arajuuren lempeä hymy, joka paiskaa paikalle luimuilevaa vastustajaa märälle nurmelle dominopalikan tavoin on jotain muuta. Bulgaria ja Romania miettivät maantieteellistä yhdistymistä, jotta pahimmassa huuhkajansulkaisessa skenaariossa välttäisivät kansallisen häpeän. Nyt perään huudellaan Hristo Stoitškovia ja Gheorghe Hagia, mutta Glen Kamaran tasku on balkanin -mentävä ja Petteri Forssell on pyörittänyt viherpirtelönsä Mustanmeren veteen.

Unkari herättää jotain kaikuja jostain menneestä, mutta tästä etäisestä ja jo unohdetusta aavistuksesta on valovuoden pituinen lento tähän iltaan. Niin väkevää borssikeittoa ei ole olemassakaan, että se enää nostaisi veljeskansan Suomen ohi kansojen liigassa. Ilmassa on tiettyä silmäkääntötempun ja illuusion hehkua, kun Groupama areenalla juhlistetaan tuloksesta riippumatta Suomen lohkovoittoa.

Viinikuvaus: taikurinhatusta vedetty mystinen pohjoismaiseen tapaan terästetty keitos

EM-karsinnat: toivoa tulevaan

Pohjois-Irlanti -ottelu päättää Suomen kahdet arvokisakarsinnat kestäneen tarinan kaaren. Pallo karkasi jalasta jo hyvissä ajoin. Tulos on pettymys. Tulos on tyypillinen. Viimeisistä karsinnoista on mahdollista ottaa paljon oppia. Sikäli kun jatkossa aidosti tahdotaan kisoihin, tulee väärään suuntaan lähtevään kurssiin reagoida nopeasti ja voimalla. Suomen ei tarvitse pelata näyttävää jalkapalloa edes Färsaaria vastaan. Suomi voi pelata karseaa ja negatiivista futista. Se tuo pisteitä. Se voi vielä tuoda riittävästi pisteitä. Se antaa tuomarille Suomen johtaessa vaikeassa vierasottelussa  0-1 mahdollisuuden puhaltaa rankkarin, joka sinetöisi yllätysvoiton.

Väliaikainen koutsi toi heti kahdessa pelissä enemmän pinnoja, mitä kansainvälisellä kokemuksella kuorrutettu projektivalmentaja kuudessa ottelussa. On jollain tavalla jopa helpottavaa ettei viimeiseen otteluun jäänyt Färsaarten varaan laskettua oljenkortta. Nyt pöytä on puhdas ja katse edessäpäin. Nykyisenkaltaista lohkoa ei välttämättä saada enää vuosikymmeniin. Asioiden sattumanvaraisesta kulusta voidaan spekuloida sen verran, että kaikkien aikojen karsintalohko osui ironisesti Suomalaisen maajoukkuejalkapallon mahalaskuun: toisenlainen leikkaus olisi tarjonnut Suomella EM-kisapaikan hopeavadilla. Ei Jari Litmasta, ei Sami Hyypiää eikä jalkapallouransa maalirikasta juhlavuotta viettävää Mikael Forssellia. Ei Joonas Kolkkaa kipittämässä laidalla tai Shefki Kuqia rymistelemässä vastustajan maalia kohti. Tämä joukkue on parhaimmallaan seuraavissa ja sitä seuraavissa karsinnoissa.

Craig Cathgart juoksee keskityksen maaliin olympiastadionilla. Kamera suuntaa juhlivaan vihreäpaitaiseen faniryhmään. Jalkapallokevät kukkii vitoskorista EM-kisoihin rynnineelle Pohjois-Irlannille: momentum, riittävä tahto ja taito. Tärkein niistä on tahto. Suomi saa puolittaisia paikkoja. Ei osu ja uppoa. Tärkein niistä on tahto. Ville Jalasto niputtaa miehekkäästi Pohjois-Irlannin laitapakin. Vapari. Seuraavasta tilanteesta Paulus Arajuuri junttaa pallon häkkiin. Nyt oli muutamaan minuuttiin riittävästi tahtoa. Markku Kanerva ei häviä näissä karsinoissa kenellekään.

Gijonin ihme hautautuu hiljalleen futissyksyn viimaan ja kylmään tihkuun. Fanit puhaltelevat käsiinsä. Katsomo tyhjenee. Viimeiset huudahdukset kiipeävät vielä stadionin reunojen ylitse ja vaimenevat pakkasta vartovassa yössä. 

Viinikuvaus: syyssadetta ja toivoa