Katkeraa ja suloista. Makeaa ja hapanta: FC Internazionale Milano - AC Milan

Metromatkan tapa Ca Grandalta Giuseppe Meazzalle oli jo aiemmin tiedusteltu. Metro imee jokaiselta asemalta lisää porukkaa sisuksiinsa. Ihon peittävissä kankaissa on sinistä, mustaa ja punaista. Meno on vielä hillittyä. 

Derby della Madonnina

Noustessamme metrosta Giuseppe Meazzan kupeeseen stadionilta kuuluu jo vihellyksiä, vaikka pelin alkuun on kaksi ja puolituntia. Jomman kumman joukkueen pelaajia tai valmentajia on käynyt kentällä, tai sitten väärän henkilön kasvot ovat välähtäneet stadionin screenille. Kauppa käy kioskeissa ja nyt pienemmällä kiireellä liikenteessä olevana olen valmis myös kioskien polettihärdelliin. Homma toimii näin: maksat kassalle, saat poletit, siirryt linjastolla eteenpäin, kerrot mitä ostit ja annat poletit takaisin. 

Kamerat räpsyvät. Satunnaisia chänttejä pelmahtaa ilmaan. Stadionin uumenista kuuluu tasaisin väliajoin metakkaa, jolla otetaan kantaa kentällä tapahtuviin asioihin ja luodaan asetelmaa pian alkavalle Derby della Madonninalle. Jos pitäisin jonkinlaista bucket -listiä futismatseista, niin nyt saisin piirtää viivan yhden pelin yli. Toki italialaisen futiksen koodi ei itselle täysin murru tälläkään reissulla, koska taustoja voisi opiskella loputtomiin ja kielikin on vieras. Veikeästi pumppasin kuitenkin "Jukka" Pakkasen San Siron uneksijaa menolennolla. Kirjasta saa tiettyjä kaikuja sieltä syvyydestä, josta futis Italiassa ja erityisesti Milanon sinimustalla puolella pumppaa väriä olemassaolon ydinnesteeseen. 80€ per lippu ei tunnu kokonaisuuteen peilattuna aivan kohtuuttomalta.

Interin ja Milanin kannattajat kaulailevat keskenään stadionin ulkopuolella ja niin perheissä kuin kaveriporukoissa on molempien värejä. Ei vaikuta olevan mitenkään poikkeuksellisesta, että paikallisten lähipiireissä jalkapallo jakaa puolia läheistenkin välillä, vaikka matsiin voidaan hyvinkin mennä yhdessä. Se jää sitten arvoitukseksi, että minkälainen tunnelma on matsien jälkeen kotien olo- ja makuusaleissa.

Giuseppe Meazza

Tunnelmia stadionin ulkopuolelta

Saamme matsieväät tuhottua ja siirrymme portteja kohti. Italiassa on hyvin hellämielinen suhtautuminen lapsiin, mikä näkyy tällä kertaa siinä, että portilla taisteluparilta kysytään leikkisästi vain etunimi, minkä jälkeen meidät ohjataan eteenpäin. Turvatarkistus on silmäily päältä päin ja se jälkeen olemmekin jo kilauttamassa lippuja lipunlukijoihin.

Oikeaan katsomosektoriin vievän rappukäytän tunnelma ei ole muutamassa päivässä muuttunut. Se on betoninen, ahdas, hengästyttävä ja loputon kuin vankilassa tai 1980-luvun Tšernobylissä. Nappaan maskia kasvoilta, talutan taisteluparia kädestä ja koitan vältellä sellaisia katsontakulmia, jotka alleviivaavat lisääntyvää vertikaalista matkaa stadionin ympäröivään asvalttiin. Reissuprinsessa ja rakas vaimoni askeltavat perässä.

Löydämme melko nopeasti paikkamme. Pelin alkuun on vielä tunnin verran aikaa ja katsomossa on mukavan väljää.  Allamme penkkirivistössä nuori nainen, jonka poskessa on sinimusta sydän, piirtää punamustia viivoja poikaystävänsä kasvoihin.

Meitä tervehditään viereisiltä penkeiltä.

-Milan or Inter?

Tohdin vastata Interin, koska kysyjän takissa on sinimustaa värjäilyä ja sen jälkeen huomaan, että hänen toisella puolella ja samassa seurueessa on Milanin huiveja ja värejä. Ensin mietin, että totuudenmukaisella vastauksella saattoi mennä mieron tielle tällä kertaa, mutta myöhemmin, kun Interin kannattajakatsomon kehoituksesta interistit alkavat pomppia ympäri stadionia, pomppaa myös mies pystyyn eli tulkintani osuikin oikeaan. Olemme koko matsin ajan puheväleissä. Sinänsä en ole Interin italialaisen version varsinainen fani, mutta sydän vain yksinkertaisesti sykkii enemmän sen väreille ja puolueettomaksi tekeytyminen olisi mennyt teeskentelyksi.

Pelaajat saapuvat lämmittelemään. Stadionin paikoista on karkeasti arvioiden varattuja tässä vaiheessa noin kolmannes, mutta metakka on melkoinen. Taistelupari nostaa hetkittäin käsiä korville, mutta toteaa samalla, että täällä on hyvä tunnelma. Kysyn että kummassa oli parempi tunnelma Manchesterissä vai täällä? Vielä tässä vaiheessa Manchester pitää piikkipaikkaa, mutta seuraavaan aamiaiseen mennessä voimasuhteet olivat muuttuneet.

Kannattajakatsomot virittävät chänttejään. Logiikka on selvä: toinen pääty aloittaa jonkin rallin ja toinen koittaa viheltää sen hiljaiseksi. Porukkaa kömpii tihenevään tahtiin Giuseppe Meazzan ahtaille penkkiriveille.

Spektaakkeli alkaa. Kuuluttaja liekittää kotijoukkueen kannattajia. Yläpuolellamme oleva isäntä piiskaa kirouksia niiden ihmisten päälle, jotka tulevat matsiin myöhässä. Tifot nousevat molempiin päätyihin. Yksittäisiä soihtuja sytytetään ja Lautaro Martinez räjäyttää stadionin varhaisella maalillaan. Ihmiset halailevat ympärillä olevia henkilöitä, mikäli värikoodit mätsäävät. Takanamme oleva milanista painuu kyyryyn. Edessämme oleva milanista heiluttaa keskisormea Interin kannattajakatsomon suuntaan. Maalijuhlan äänimaailma vaihtuu hillittömästä riemusta hillitympään chänttiin. Stadion pomppii Interille ja betoni antaa periksi kuin kastunut lauta ojan päällä.

Tunnelmia stadionin sisältä

Curva Sud Milano

Huomaan itse keskittymiseni harhailevan selvästi tavallista enemmän itse pelistä toisaalle, koska kaikki muu, mitä pelin ympärillä tapahtuu, on myös vangitsevaa. Inter on parempi ensimmäisen puoliajan alussa ja Milan lopussa. Derbyefektinä joukkueiden pelin rakenne vaikuttaa toistuvasti hajoavan, sillä keskikenttien surffaillessa milloin missäkin, molemmat pääsevät tunnustelemaan vauhdilla vastustajan puolustuslinjaa. Milan saa myös hyviltä paikoilta vapareita, mutta Interin puolustaessa sitkeästi, on se jälleen Martinez, joka laulattaa kotiyleisöä. Kuuluttajaa huudattaa Lautaroa ja yleisö vastaa Martinezilla. Milan putoaa hetkeksi hyvästä otteestaan huolimatta kanveesiin: 2-0

Takanamme istunut isäntä saa maistaa hieman omaa lääkettään kipittäessään rappusia alas ennen kuin ensimmäinen puoliaika päättyy. Vastapalaute ottelun seuraamisen häiritsemisestä lähtee nauravian kasvojen keskeltä huivien väreistä riippumatta.

Puoliajalle mennään Interin 2-0 -johdossa. Vartti on hyvä pätkä ottaa happea ja sulatella ensimmäisen puoliajan stadionmyrskyä. 

Keitä meitä nyt oli?

Hiukan jakomieliselläkin tavalla tunnelma on ollut samaan aikaan sekä lämmin- ja kylmähenkinen että ystävällis- ja vihamielinen. Jonkinlainen kannattamisen koodi kulkee kuitenkin katsomossa, jossa sini- ja punamustat ovat sikin sokin. Pahimmat solvaukset osoitetaan kannattajakatsomoiden ja kentän suuntaan. Viereisten silmille ei juuri hypitä paitsi, kun Milan kaventaa: punamusta -huivi putoaa nimenomaan silmilleni joko vahingossa tai sitten vähemmän vahingossa. Huitaisen sen pois ja sitten lähdetäänkin VAR:lle. Maali viedään pois. On vaikea olla olematta edes vähän vahingoniloinen. Interin kannattajat heiluttelevat kännyköitään ilmassa.

AC Milan jahtaa kavennusta...

...mutta VAR vie toivon

Taistelupari kertoo, että Inter on nyt hänen ykkössuosikkinsa. Tätä koitetaan vaalia, myös koti-Turussa. Seuraavaksi hän aloittaa vieressä istuvan miehen kanssa illistelykilpailun, joka jatkuu koko matsin ajan. Robin Gosens maalaa toistaiseksi sinimustat värit koko kaupungin horisonttiin ja interistit pääsevät juhlimaan sekä derbyn voittoa että liigacupin finaalipaikkaa: 3-0

Ohimoiden välissä kohisee ja ihmiset sulloutuvat Giuseppe Meazzan käytäville, ratikoihin, takseihin ja metroihin. Niin kuin he ovat tehneet jo vuosikymmenten ajan ja niin kuin he tulevat myös vuosikymmenten ajan tekemään. Stadionin uumenissa keitos kuplii edelleen.

Aamulla herään levottomasta unesta. Nenästä vuotaa verta kuin merkiksi siitä, että derby ei päättynyt eilen. Se vain jatkuu ja jatkuu.

Viini: sinimustaa ja punamustaa rypälettä ystävällisessä ja vihamielisessä keitoksessa.

Toistoja sisään: Monza-Brescia

Kaveri bongaa Monzan ja Brescian matsin, kun mietin Suomessa päivä/iltaretkeä Bergamoon. Tsekkaan nopeasti, että hotellilta on vartin taksimatka Brianteo- eli nykyisellään U-Power -stadionille. Ajatus jää hautumaan, sillä perheen kanssa matkatessa kaksi matsia kuuteen päivään tuntuu kohtuulliselta.

Milanon keskustasta ehtii jäämään muutamassa päivässä orastavat traumat, koska joka kerta, kun istahtaa terassille suunnittelematta lounaalle, jää hiukan ryöstetty maku. Sijainti maksaa ja erityisesti Duomon -alueella kannattaa tietää, mitä tekee, jos meinaa siellä syödä. Edellisenä päivänä myös kerjäläisporukka pyyhkäisee terassimme läpi ja viereisestä pöydästä pyyhkäistään matkapuhelin paremmille markkinoille. Niinpä päiväretki Monzaan kutkuttelee yhä enemmän ja lopulta esittelen (lue. pidän myyntipuheen) timanttisesta suunnitelmasta, joka pitää sisällään kävelyretken Parco Nordiin, visiitin hyvänoloiseen Pizzeriaan, joka sattuu olemaan kävelymatkan päässä Brianteosta ja samahan se sitten olisi sinne kävellä, kun hollilla ollaan. Suunnitelma menee neuvostossa läpi, vaikka protestiääniä nousee myöhemmin.

Palattuamme Parco Nordista selailen vielä Monzan pizzerian aukioloaikoja ja toinen pääsiäispäivä tuottaa tepposen, sillä pizzeria aukeaakin vasta seitsemältä. Kello käy kolmea ja porukalla alkaa olla nälkä, joten pikaiselle Plan B:lle tulee tarve. Ensimmäinen havainto on, että useimmilla paikoilla on samat aukioloajat, joten googleen on turvautuminen. "Restaurant open near me" antaa lupaavan oloisen afgaaniravintolan tiedot, joka on kohtuullisen matkan päässä, joten sinne siis. Taksi pudottaa meidät alueelle, jossa ei ensisilmäyksellä alkuun näy yhtäkään ravintolaa, joten ohimoita kiristää jälleen pykälää enemmän. Edessämme tönöttävien kerrostalojen takana avautuu alemmalle tasolle pieni kauppatori (Piazza della Trivulziana) ja vaikka suurin osa ravintoloista on kiinni, niin meidänpä valitsema on auki.

Ristorante afgano Milano Kabul grillin terassilla istuu poikaporukka polttelemassa shishaa. Muita asiakkaita ei ole, joten varmistelen vielä, että onhan ravintola oikeasti auki ja onhan se. Paikka on jonkinlainen yhdistelmä ravintolaa, kahvilaa, baaria ja bilemestaa. Ruoka on erinomaista ja kun näen 50€ laskun koko perheen ruokailusta juominen tekee mieli halata tarjoilijaa. Hinta/laatu on todella kohdillaan ja tippiä jää sen mukaisesti. 

Näemme vielä Lorenzo Insignen rankkarin AS Romaa vastaan tasanteen yläpuolella olevan katukahvilan ikkunasta ennen kuin Űberimme, joka on mallia Tesla, nappaa meidät kyytiin ja taitamme asvalttia kohti Monzaa.

Brianteo stadion ulkoa...

...ja sisältä. Katsojia 7502.

Brianteon ympärillä on teitä suljettuna. Kuski kysyy poliisilta parasta reittiä stadionille. Poliisi kysy, että kannatammeko Monzaa vai Bresciaa. Monzaa, Monzaa vastaan tilanteen jälleen huomioiden. Vastaus on sikäli oikea, että Brescialaisille ei ole enää mahdollisten ongelmien takia oikeaa reittiä olemassakaan. 

Lippujen osalta pienoinen yllätys ole, että pääkatsomon keskikatsomoihin sai sinne halutessaan pulittaa 50€ ikään katsomatta, mikä tuntui aika rapsakalta. Niinpä valkkasin meille paikat pääkatsomon reunalta: aikuiset 25€ ja muksut 10€.

Oikea portti löytyy punaiseksi maalatulta stadionilta helpohkosti. Lipunlukija ei ollut aivan yhtä tikissä, joten järkkäri ohjaa meidät suoraan sisään. Tuborgin saa helposti ja melko pienellä jonottanmsella ja muovimukin sai myös ottaa mukaansa katsomoon. Paikkamme ovat vieraskannattajien päädyn eli Brescian Curva Nordin puolella, mikä osaltaan takaisi tunnelmaa ja havainnoitavaa ottelun ajaksi.

Brescian Curva Nord

Monzan Curva Davide Pieri

Berlusconien sarjaporras sarjaportaalta ylöspäin pumppaamassa Monzassa itseä kiinnosti se, että ketkä Milanon kupeessa olevaa Monzaa kannattivat. Bresciassa kiinnosti vähintäänkin se, miten Jesse Joronen pärjäisi maalilla. Molemmat joukkueet pelasivat myös edelleen noususta Serie A:han, mikä varmasti lisäisi matsin kierroksia.

Matsin alun alla Brescian kannattajat virittelivät äänijänteensä piukaksi. Monzan päädyssä nostettiin pienen pyron säestämä tifo. Odotettavissa oli kelpo kanppailu.

Brescia on ottelun alussa selvästi parempi ja pelaavampi joukkue. Se saa jauhettua syöttöpelillään pallon lähelle Monzan maalia, mutta tehot antoivat odottaa itseään. Vasta ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin jälkeen Monzan pelissä alkaa näkymään jonkinlaista suunnitelmaa nopeiden vastaiskujen ilmentämänä. Brescia pääsee edelleen paremmille paikoille, mutta tyhjää nappia kääntyy. Monzan paras paikka syntyy, kun oman rajoittuneen futisnäkemyksen puitteissa tulkitsen, että Patrick Ciurria tekee kolme väärää valintaa putkeen vastahyökkäyksessä. Ciurria saa kuitenkin pidettyä pallon itsellään ja on vähällä sutaista sen Christian Gytkjaerille tyhjän maalin eteen. Gytkjaer ei aivan yllä palloon, joten kiikareilla jatketaan.

Jesse hoitaa

Takanamme nuori, ehkä noin kolmevuotias, poika huutaa Interiä kentän suuntaan ja isä koittaa oikaista kannattamaan Monzaa, mutta oikaisu menee kuuroille korville. Päättelen tästä, että yksi porukka, joka käy Monzaa katsomassa ovat ne interistit ja milanistit, joille ei yksi annos futista viikossa riitä. Edessämme toinen pikkujampperi laulelee ja pomppii Monzan huivi kaulassa Brescian kannattajakatsomon tahtiin, mikä huvittaa kahta hänen vieressään istuvaa miestä, jotka tulkitsen isäksi ja isoisäksi.

Peli lämpenee hieman ensimmäisen puoliajan lopussa ja useampikin torikokous pistetään kentälle sekä pelaajien että muun henkilökunnan puolesta pystyyn. Kenties juuri tästä syystä kolmen minuutin lisäaika jää ainakin osittain pelaamatta, mikä generoi kuulosoluja tainnuttavan vihellyskonsertin. 

Torikokousta pitää

Kipaisen kipsasta toiselle puoliajalle virvokkeet. Homma pelaa käteisellä ja turisteina saamme pienen erityiskohtelun, kun myyjä kippaa täydennystä tuoppiini jo toisesta valmiiksi kaadetusta tuopista.

Tuomarit saavat toiselle puoliajalle niskaansa uuden vihellyspiiskan. Joronen saa vapautuksen toisen puoliajan alkua edeltävästä tötsäjuoksusta. Brescia on edelleen parempi joukkue ja mietin, että ainoastaan tuomarin virhe saattaisi kääntää ottelun Monzalle. Olen väärässä, sillä Monzan Jose Machin leikkaa, kuten Jari Oksanen aiemmin viikolla Maskussa keskelle ja jysäyttää pallon takayläkulmaan aika lailla toisen puoliajan aluksi. Oksasen kuti putoavana oli itsessään veskarille lentoradan puolesta tekemättömämpi paikka, mutta Machinin koko matkan ylöspäin nouseva on myös kaunokainen.

Monzan maali herättää koko katsomon mukaan Curva Davide Pierin värssyihin ja Brescian peli puuroutuu, vaikka se pysyy edelleen enemmän pallossa. Taistelupari ja reissuprinsessa kiinnittävät huomionsa siihen, että Brescian katsomossa on muutamia paidattomia heppuja ja tämä huvittaa heitä.

Brescia hakee tasoitusta

Keskustelemme paraikaa siitä, mikä olisi paras tapa palata Milanoon, koska en saanut taksikuskejamme Fabiota tai Giovannia jäämään stadionin kupeeseen odottelemaan, kun kuuluu kolahdus ja riemunremahdus. Brescian Dimitri Bisoli tasoittaa pelin. Brescia tiedostaa myös momentuminsa, sillä pallo juostaan nopeasti keskiympyrään, kun peliä on reilu kymppi jäljellä. Lopussa molemmilla joukkueilla on vielä aihionsa maaleihin, mutta yleisön osalta huokailuksi menee ja pisteet tasataan.

Iltanäkymä

Joukko pojankloppeja juoksee vielä katsomoomme soittelemaan suutaan Brescian kannatajien suuntaan. Astelemme jo pimenneeseen Monzan iltaan. Taksi irtoaa mukavan helposti pienen kävelymatkan päästä.

Viini: kun yksi lasillinen ei riitä

Maskusta Milanoon: A.C Milan-Genoa CFC

Aikataulujen puolesta menee pikkuisen HC:ksi. Lento Milanoon laskeutuu 18.10. Taksi on hotellilla 19.30 ja matsi alkaa 21.00. Niinpä kevennän hiukan vaatetusta ja lähden sokkona läheiselle metroasemalle ja toivon parasta. Metroasemalta löytyy onneksi lipunmyyntiautomaatti ja hetken lippuvaihtoehtoja tuijoteltuani täppään ylimmän rivin parin euron vaihtoehdon, jonka oletan olevan edullisin peruslippu.

Uitan lipun lukijaan ja sujahdan portista sisään, ja kun portti kolahtaa takana kiinni, välähtää: nythän minulla ei enää ole lippua eli mikäli sellaista tarvitsee päätepysäkillä niin olen jonkinlaisessa pulassa. Vilkaisu tulosuuntaan osoittaa sen, että lippu on sujahtanut portin toisella puolella olevasta toisesta aukosta ulos. Kiire ja edellisestä ruokailusta kuluneet tunnit eivät ole ihan ideaali yhdistelmä oman harkinnan kannalta. Takana sulkeutuneet portit ovat rakennettu mallilla "väljät" ja "joustavat", joten päädyn taklaamaan niitä kevyesti auki ja yllän kuin yllänkin portin välistä lippuuni. Tämä on kuitenkin Italia eli asioille voi hakea luoviakin ratkaisuja, kunhan ei jää kiinni.

Metrokäytävän yllä olevissa opasteissa on maalattuna San Siro eli oikealle asemalle melko sokkonakin löytäminen helppoa. Ca Grandan asemalta lähtiessä metro on melko tyhjä. Suurin syy lienee se, että useimmat eivät ole jättäneet stadionille lähtöä näin viime tinkaan. Pysäkki-pysäkiltä sakkia sulloutuu enemmän metron vaunuihin ja punamustia värejä näkyy koko ajan enemmän. Vastapäisille penkeille tulee isä ja poika. Isällä on AC Milan huivi ja verkkatakki. Olemattomalla Italian taidolla tunnistan, että isä ja poika käyvät läpi pian alkavan ottelun avauskokoonpanoa ja vaihtavat sanasia myös aiemmin alkaneesta Spezian ja FC Internazionalen matsista.

San Siro iltavalaistuksessa

Kojuja moneen lähtöön San Siron liepeillä

Google mapsin antaman suosituksen sijaan seuraan paikallisia viimeiselle metropysäkille, joka nousee aivan stadionin kupeeseen. Kello tikittää siihen tahtiin, että joudun nälkäisenä ja janoisenakin  passamaan stadionin ulkopuolella olevien ruokakojujen ja olutpisteiden houkutukset. Kiirehdin portille, jossa katsotaan lippu, henkkarit ja koronapassi.

Oikean katsomosektorin löytäminen ottaa taas aikansa niin kuin muutama vuosi takaperin. Hetken stadionin rakenteissa nousevien tornien seiniä tulkatessani totean ettei katsomosektoria ole yksinkertaisesti merkitty niihin eli se pitää vain tietää, tai sitten ihan vaan kysyä. Päädyn jälkimmäiseen ja onnekseni olen sen verran hajulla katsomokartasta, että olen osunut oikeaa seuraavaan.

Sisäänkäyntiin kilautetaan liput vielä kertaalleen eli kolmas kerta toden sanoo. Lähden sitten harppomaan rappusia ylös ja niitähän piisaa. Tuumaan, että porraskäytävä kolkkoudessaan ja ahtaudessaan on sellainen, joka voisi olla esimerkiksi vankilassa ja samalla fläsärit muutaman vuoden takaiselta reissulta samaiseen kohteeseen voimistuvat. Hikipäissäni ja puuskuttaen ehdin katsomon sisääntulolle juuri ennen matsin alkua. 

Olkoonkiin klisee, mutta tunnelman voi leimata heti poikkeuksellisen hyväksi ja hoipun vielä katsomooni. Yritän samaan aikaan sekä tasata hengitystäni, että totutella verensokerivajareissa jyrkän katsomon ja korkeuden aiheuttamaan efektiin, joka ei korkeanpaikankammoisella mene ihan kerta sisään-ulos -hengityksellä. Kiitän itseäni siitä, että olen valinnut penkkini rivin päästä. Harmillisesti vieressäni istuva nuori pariskunta joutuu luopumaan olutpöydästään.

San Siro sisältä

Peli alkaa. Sälli vieressäni kyselee, mistä tulen ja mitä joukkuetta kannatan. Ensimmäiseen kysymykseen vastaan rehellisesti ja toiseen sovellan tilanteesseen sopivan vastauksen. Milan pitää palloa. Genoa puolustaa syvältä ja iskee vastaan. Lisäksi Genoa käyttää myös italialaisen futiksen (ja miksei monen muunkin maan) kikkapussista tutun pelin rikkomisen ja ajanpeluun -kortin eli sen pelaajat pötköttelevät stadionin nurmella korostuneen pitkään aina, kun joku kolhaisu tai töytäisy sen sallii.

Se pötköttelee, joka voi

Kotikannattajien Curva sud värisyttää taukoamatta äänijäänteitään chäntisä toiseen. Koko katsomo tarttuu syöttiin valikoivammin. Riemu repeää kollektiivisesti, kun Pierre Kalulun kohteensa tunteva keskitys putoaa takatolpalle, josta Rafael Leao ohjaa sen suoraan ilmasta takakulmaan: kaunis maali ja kenties juuri se, mitä pelin aikaisessa vaiheessa Milan mestaruustaisteluunsa tarvitsi.

Curva sud

Vieraskannattajien piippuhylly

Ahtaiden penkkirivien välisille rappusille istuu myös koko ajan enemmän porukkaa: joko he ovat eksyneet tai stadion on osittain tuplabuukattu. Epäilen itse ensimmäistä variaatiota. Hyvien suoritusten lisäksi myös huonot huomioidaan ja palaute on napakkaa pitkin peliä. AC Milan on katsomoprofiilista tunnistettavissa usean sukupolven kokemukseksi ja sukupolvethan ovat olleet olemassa jo paljon ennen kuin nykyinen avauskokoonpanollinen raitapaitoja on syntynyt: jo se antaa kannukset tiettyyn vaatimustasoon. Edessäni rappusilla istuu poikansa vanhahko mies, jonka on jo vaikea liikkua ja erityisen vaikeaa se on varmasti San Siron rakenteissa, mutta miehestä säteilevä onnellisuus peittää varmasti alleen matsin tuottamat vaivat ja haasteet.

Sukupolvikokemus

Milan jatkaa painostustaan, mutta Genoa pysyy hyvin pelisuunnitelmallaan pelissä mukana. Omaan silmään Genoa vaikuttaa varsin laadukkaalta nipulta, vaikka se pelaakin tällä kaudella putoamista vastaan. Maaleja ei tule enempää, joten kotijoukkueen taukojohdossa mennään.

En ollut, kuten vieressä istuva Mario, joka haki oluen itselleen ja seuralaiselleen ensimmäisen puoliajan aikana, vaan tungen väkijoukon mukana Stadionin käytäville. Aika pian totean että matsi tullaan katsomaan loppuunkin asti kuivin suin ja keskimääräistä tyhjemmällä vatsalla, koska jono ja tungos ovat loputtomat. Niinpä tuijottelen hetken kaupungin valoja ja palailen sitten istumapaikalleni. Tunnistan itseironisia hankauksia oman iänkin tuoman mukaavudenhalun ja ympäröivän spektaakkelin välillä, ja jatkan hymyissä suin matsin seuraamista.

AC Milan hakemassa toista maalia

Bongaan stadionilta yllättävän suuren otannan myös suomalaisia. Marion toisella puolella heitä on pari kappaletta ja käytäviltä kaikuu härmää muutenkin. Se ei toki ole yllätys Finskin suorat lennot ja kaupungin muu tarjonta huomioiden. En kuitenkaan sanoisi, että meininki olisi turismin laimentamaa. San Siron kunnioitusta herättävissä betonielementeissä ja Curva sudin orkestroimassa metelissä on hyvä pala autenttisuutta.

Milan passivoituu toisella puoliajalla ja Genoa on hetkittäin selvästi kuskin paikalla. Katsomossa sytytellään vaivihkaa, mutta tihenevään tahtiin savukkeita. Myös Genoan kannattajakatsomossa nähdään tulitepuolta. Nyt Milanin pelaajat ottavat enemmän pötköttelyvuoroja kentällä. Yleisömääräksi ilmoitetaan 70000 ja rapiat. Se on kunnioitusta ja pientä kateuttava herättävä määrä. Lippuja myytiin senioreille ja junioreille kympillä. Omastani pulitin 24 euroa.

Genoan nostaessaan riskitasoaan Milanille aukeaa ylivoimahyökkäyksiä, jotka kuitenkin tyssääväät liikaan kuljetteluun ja huonoihin ratkaisuihin. Lopulta väistämätön kuitenkin tapahtuu, kun vaihdosta sisään tullut Junior Messias toimittaa nimensä edellyttämällä tavalla ja jysäyttää oman riparinsa maalin kattoon. Korvia tinnittävä vihellys nousee stadionilla, kun maali menee vielä VAR:n varmistettavaksi. Maali pitää. AC Milan voittaa ja jatkaa sarjan kärjessä.

70000 katsojaa todistavat AC Milanin voittoa

Kirjoittajalla keinuttaa jo koko kulunut päivä jaloissa sen verran, että odottelen hetken stadionin tyhjentymistä. Sen jälkeen astelen penkkirivien yli ja lähden kojuille pistämään ravitsemispuolta kuntoon. Laulu raikaa stadionin käytävillä ja  erityisesti "Interista vaffanculo" on muodissa.

Kojuilla vastassa on härdelli ja polettipeli. Lopulta löydän kärryn, jossa rahaa vastaan saa suoraan hyödykkeitä. Ensimmäinen Birra Moretti haihtuu ikeniin ja toisen kaveriksi löytyy vohveliraudalla paistettu painini. Niiden nuuduttamana metromatka Ca Grandalle nytkähtelee mukavasti.

Viini: kitkerä ja perinteitä hohkaava

Italia-Espanja: Armada ja Regia Marina

Roberto Mancinin ja Luis Enriquen kauas horisonttiin tähtäävät askeleet lämmittävät pian Wembleyn nurmea. Välimeren äärellä veri on muutaman asteen lämpimämpää, ja kun Italia ja Espanja käyvät jonkun toisen kotona, saattaa siinä sydämiä särkyä. Matadorin askelmat eivät ole ajasta toiseen aikaan siirretyssä turnauksessa olleet vielä picassomaisen iättöämiä. Sitä vastoin Italia humalluttanut katsojansa jo kesäisesti pirskahtelevalla proseccolla, ja sen turnaus kypsyy kuin paraskin amarone. Saapasmaassa on taidettu jalkapallon taito.

Armada ja Regia Marina Thamesilla

Tapas pöydälle ei ole nosteltu mitään kaikkien aikojen Espanjaa. Ne, jotka rakastuvat, elävät ja kuolevat nopeasti, saattavat jo haikailla Madridin manian nielemän Lopeteguin perään. Siihen Espanjaan oli sekoitettu legendojen mustetta. Nykyään mennään enemmänkin päivästä toiseen, mutta niin totta kuin joskus kellotkin valuvat, jalkapallokin alkaa aina 0-0:sta, ja jumalat ja sattumukset ovat sekä oikukkaita että julmia. Tai toisinaan. Yksinkertaisesti. Toinen joukkue on kaikesta maailman lähihistoriasta huolimatta paremmalla pelipäällä ja myös siten voitetaan taulupaikkoja ikiaikaisten klassikoiden galleriasta.

Nenäliinat liehuivat ja kyyneleet olivat sottaisia, kun Italian katamaraanit irtosivat Napolin satamasta ja Po -joen uomasta. Uskaliaimmat taittoivat jalan Alppien yli. Roomasta lähdettiin ja nyt ollaan jossain aivan muualla. Koti-ikävästä ei ole ollut tietoakaan, kun Signoret ovat olleet kansallispelissään kisojen kykenevimmät ja paistokivi pysyy kotikylässä lämpimänä, vaikka varjoissa narrit vihjailevatkin Spinazzolan ja sen kreikkalaisen sotasankarin Akilleesta. 

Thamesia kulkevat nyt. Herrasmiesmäisesti vuorollaan. Kaksi laivastoa. Ilta näyttää nousevatko Lontoon salkoihin Armadan vai Regia Marinan kankaat.

Viini: Cavaa ja Nero d'Avolaa

Suomi-Italia: höyheniä

Turun linja-autoasemalla vihmoo vettä. Kaulukset pystyssä ja huuhkajien huivit kaulassa sieltä täältä kursittu futiksen ystävien ryhmittymä on lähdössä Ratinalle todistamaan Suomen jalkapallomaajoukkueen kohti EM-kisapaikkaa suunnattua askeltamista. 

Pieniä ruutuja nousee bussipenkkien selkämyksistä taittuville pöydille. Armenian ja Bosnian kissahiiri -leikissä Armenialla on enemmän kermaa viiksissään. Jerevanin niin ikään kostean taivaan alla se ilmottautuu huuhkajien päävastustajaksi nykäisemällä ratkaisevan palan Robert Prosinečkin puutornin perustuksista. Huuhkajien osalta kaikki tiet näyttävät vievän EM-kisoihin.

Tampere vastaanottamassa huippufutisiltaa

Karnevaalimeininkiä Ratinalla

Ratinan ympäristössä ja koko huuhkaja -tarhassa puhutaan leuka pystyssä siitä, miten nyt, jos koskaan, Italia on kaadettavissa. Roberto Mancinin sinipaidoissa nähdään murtumia, pelikieltoja ja loukkaantumisia. Ensimmäisellä puoliajan ensimmäinen puolituntinen päästelee vielä karsinnoista tutuilla höyryillä, mutta viimeisen vartin ajan Italia vääntää keisarillisella otteella ottelun näköisekseen eikä Suomi meinaa päästää puhurin alta minnekään.

Pohjoiskaarteen tunnelmia

Italia toi pari kourallista

Italian systemaattinen koko kentän prässi pyyhkii Ratinan nurmea ja aika loppuu ja pallo painaa suomalaisten jaloissa. Lukas Hradeckyn heiluttelee taikasauvaa Mont Blancilta syöksyvien lohikäärmeiden suihkiessa ohi vasemmalta ja oikealta. Huuhkajien taianomainen liito jatkuu vielä. Maali varjeltuu ja hengähtämään lähdetään 0-0 -tilanteesta.

Suomella oli vaikeuksia murtautua Italian puolustuksen läpi

Italian kuristuakäärmemäinen ote on toiselle puoliajalle hieman hellittänyt ja happi virtaa Ratinan stadionilla. Italia on päässyt kuitenkin nakkaamaan kolikkoa jo niin monta kertaa, että yksi kopsahtaa Paulus Arajuuren jakauksen, Ciro Immobilen otsatukan ja yläriman kautta maaliin. Italia menee ansaitusti 1-0 -johtoon.

Pala palalta Suomi saa työnnettyä pakkaansa taas Italian kenttäpuoliskolle ja Stefano Sensi talloo lopulta tulikuuman Teemu Pukin kantapäille rangaistuspotkun arvoisesti. Kaikista silmänkääntötempuista piittaamatta Pukki nostaa keskikorkuisen pallon keskelle maalia Gianluigi Donnarumman haroessa ilmaa siellä, minne Pukki viimeksi postinsa toimitti.

Pukki pisti verkot pullolleen

Peli saa pelinkuvansa joskaan ei pelinarvoistaan loppua. Italia rakentaa vasemmalta laidalta hyökkäyksen, jonka päätteeksi Nicolo Barella tömäyttää pallon Sauli Väisäsen selän takana pilkottavaan käteen. Rankkareita rakastava Bobby Madden päästää sydänhymiöt pulppuamaan pillistään. Jorginho tekee tutut loikat ja upottaa pallon tuttuun tapaan maalin oikeaan nurkkaan. Suomi saa vielä lyhyen painostusjakson aikaiseksi, mutta ottelu päättyy nollaan pisteeseen ja luurankojen tanssiin.

Ottelu päättyi Italian juhliin

Pettynyt mutta toiveikas kotiyleisö palaamassa stadionilta

Kisapaikka jää tappiosta huolimatta kuitenkin tukevasti omiin käsiin.

Viinikuvaus: Ratinan sadetta ja rallatusta Rivelle

Calciatoret ja nuoret lohikäärmeet

Helteissä marinoituva Seinäjoki saa isännöitäväkseen alle 19 -vuotiaiden EM-finaalin. Mestaruudesta pelaavat Portugali ja Italia, jotka molemmat Suomikin kohtasi hieman yli PAR-tulokseen päättyneellä taipaleellaan. Portugali on tuttu ilmestys finaaleissa, sillä tämä on kolmas U19 -finaali heille viiteen vuoteen. Voitto on kuitenkin saavuttamatta, joten punavihreän futiskansan odotukset ovat varmasti kovat. Italia on myös käynyt häviämässä U19 -finaalin vuosina 2008 ja 2016. Toisen joukkueen mollivoittoinen finaaliputki saa tänään päätöksensä Paolo Nicolaton tuodessa calciatorensa Hélio Sousan nuorten lohikäärmeiden kanssa samalle viheriölle.

U19 -finalistit kantavat osin tietoisesti ja ehkä tiedostamattomastikin koko kansakuntansa jalkapalloperinteiden pienoissoihtua. Portugalin peli on perustunut hyökkäävään ilmeeseen, jossa erityisesti laidoilla viilettäville Jotalle ja Trincaolle haetaan 1 vs 1 -tilanteita ja murtautumismahdollisuuksia. Portugali on pöllyttänyt vastustajan verkkoa koko kisojen eniten. Italia on pelannut puolustavammin ja se ei kisoissa ole pyrkinyt aktiivisesti ottamaan pallonhallintaa itselleen. Portugali lähtee otteluun hienoisena ennakkosuosikkina.

Nuorten EM-kisat eivät ole taktisesta näkökulmasta niin silotellut kuin esimerkiksi miesten MM-kisat. Lisäksi yksittäisten pelaajien virheitä esimerkiksi harhasyöttöjen muodossa tulee enemmän. Tämän johdosta peli on aaltoilevaa ja rosoisella tavalla viihdyttävää. Illalla kenttä vilisee läpimurtonsa kynnyksellä olevia futaajia, joilla näyttöhalut ovat varmasti valtavat. Seinäjoella päästään siis nauttimaan hyvin maustettua futiskeitosta.

Viinikuvaus: tuoreista rypäleistä hurmoksellinen ja inan kypsymätön uuden ja vanhan maailman kohtaaminen

Vertaistaan vailla

Blogi alkaa tunnustuksella. En olisi suoralta kädeltä osannut mainita kuin ehkä yhden Suomen U19 -joukkueen pelaajista. MM-kisojen humun ollessa vasta laskeutumassa polkaistiin käyntiin nuorten alle 19-vuotiaiden EM-kisat. Suomi on kisaisäntänä mukana. Suomi siis on kisaisäntänä mukana.

Avausottelu Italiaa vastaa lähti hankalannäköisesti käyntiin. Pelin alkua seuratessa tuli sellainen tuntuma, että Suomi tarvitsee jonkun hyvä suorituksen, jotta Suomen peli kunnolla käynnistyisi ja Italia heräisi hurmoksestaan. Sitten se nähtiin: Eetu Vertainen otti pallon pienessä tilassa haltuun ja pääsi kääntymään.Tämän jälkeen hän pujotti pallon Juventuksen kirjoilla olevan Gianmaria Zanandrean längistä ja rynni voimalla ohi. Tilanteen rauetessa Vertainen herätteli yleisöä ja samalla hän ilmoitti Suomen mukaan otteluun.

Vertainen imeytyi mukaan jalkapallon pariin neljä vuotiaana jalkapalloilevien sisarustensa vanavedessä. Vertainen on kirkkonummelaisen KyIF:n kasvatti. HJK:hon hän siirtyi 11-vuotiaana. Juniorijoukkueista hän nousi HJK:n reservijoukkueen Klubi 04:än pelaavaan kokoonpanoon. Debyyttinsä HJK:n edustusjoukkueessa hän sai 2017 Suomen cupin -ottelussa Honkaa vastaan. Vertainen kiitti luottamuksesta syöttämällä Alfredo Morelosin maalin. HJK voitti ottelun 3-2.

Vertaisen fyysisyys ja röyhkeys 1 vs. 1 tilanteissa pisti hyvällä tavalla silmään Italia -ottelussa myöhemminkin. Vertaisen rymistelyssä oli jotain diego costamaista. Fyysisyyden lisäksi röyhkeys ja ennakkoluulottomuus ovat leimanneet Vertaista futaajana aiemminkin. Yksi ilmentymä tästä on hänen ensimmäinen maalinsa veikkausliigassa: Vertainen painoi pallon häkkiin suoraan kulmapotkusta. Vertaisen vahvuuksiin kuuluu myös painava oikean jalan laukaus, josta esimerkiksi Gnistan pääsi nauttimaan HJK:n tammikuun Suomen Cupin ottelussa.

Torstaina pelataan taas ja Eetu Vertainen on yksi monista syistä, miksi kannattaa lähteä joko Seinäjoelle hellettä pitämään tai virittäytyä kuvaruudun ääreen seuraamaan suomalaista jalkapallotekoa.  

Viinikuvaus: vahva rakenne ja ennakkoluulottomasti höystetty tuoreilla rypäleillä