Futisillan verhoavassa hämärässä värähtelee tuhat ja yksi yötä.
El Cashigo, öljyderby ja Persianlahden kolmas koettelemus tuovat pöytään sekä
uutta että vanhaa rahaa. Politiikka ja urheilu ovat tänään niin syvässä
syleilyssä, ettei niitä kannata lähteä toisistaan erottelemaan. Otetaan siis
asia ja kasinosaari sellaisenaan, jos olemme mitään ottaaksemme.
PSG:n ja Cityn ensimmäisen ottelun ensimmäinen puoliaika oli
yksi koko futiskauden parhaita: pitkää kiiltävää limusiinia ja ilmakehän
puhkovaa pilvenpiirtäjää. Neymar oli pysäyttämätön, Ángel Di María oli
pysäyttämätön ja Cityn syötöt leikkasivat Parc des Princesin ruohoa kuin hienoin
terä silkkiä. Marquinhosin still -kuvassa oli pala minareetin tornia ja sopiva
kaltevuus Pisaa, kun palloa kaivettiin ensimmäistä kertaa aarrekammiosta. Mestareiden
liiga näytti pudottaneen Josep Guardiola jälleen karavaanistaan, mutta
puoliajan lepopaikalla odotteli edelleen parvi taivaansinisiä.
On ollut Berliinin muuri ja on Kiinan muuri. Pariisiin sellaista
toiselle nelivitoselle lähti kasaamaan Lontoon koneesta taikamatollaan laskeutunut
Mauricio Pochettino. Paperi oli kuitenkin sen verran vinossa, että
Gauchon aitaan jäi onnenkantamoisen mentäviä koloja. Kevin de Bruyne mursi
ensimmäisenä koodin maagisesti kaartavalla pallolla, joka laskeutui valkobeisan
kuoppaan. Sekä Qatar että Etihad Airways ovat tiettävästi laittaneet parhaat matemaatikkonsa
tutkimaan tuon kultaisen kaaren käyttöpotentiaalia ihmiskunnalle ja
bisnekselle.
Lintu lensi pariisilaisten vinkkelistä toisenkin kerran
väärään suuntaan, kun Riyad Mahrez puutarhuroi pallon sinipaitojen muurin läpi
juottopaikalle asti. Sen jälkeen peli meni PSG:llä välinselvittelyksi
kohtalon ja jumalten kanssa. Pariisilaisten kasetinnauhoja kiemurtelee edelleen
Par des Princesin nurmella. Neymar vältti niukasti juoksuhiekan ennen kuin tuomari
kävelytti Idrissa Gueyen aavikolle. PSG:n pää jäi vielä paikalleen, vaikka City
tanssi sapelitanssia loppuottelun ajan.
Illalla pariisilaiset saavat hinkata joka ikistä öljylamppua,
että löytävät sen hengen, joka heidän toiveensa finaalipaikasta voi toteuttaa.
Cityn pinta ei kuitenkaan ole haavaton, sillä Mestareiden liigan voiton Shisha
on jäänyt sille vain kangastukseksi. PSG:n nopea maali nostaisi varmasti
aaveita Etihad -stadionin pinnoille ja manselaisten ohimoille pakkomielteiden pullistumia.
Citizensit ovat eittämättä pelanneet Euroopan parasta jalkapalloa suhteessa eniten
siihen, miten vähän he lopulta ovat Mestareiden liigassa saavuttaneet. PSG:ssä
on pienemmässä määrin vähän samaa, vaikka se on finaaliinkin asti päässyt
lipsahtamaan. Sumusaarten sateisten pilvien taakse piirtyy tuhannen ja yhden
yön kirkasta tähtinauha, johon sekä taivaan- että punasiniset kurkottavat.
Viini: taateliviini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti