Suomi-Montenegro: aves, aves

Montenegro lennätti ”Rohkeat haukkansa” stadikalle Bosnian ”Lohikäärmeiden” jälkeen. Jotenkin momentum suosi lentävistä olennoista kuitenkin Huuhkajia, sillä tiiviin ottelutahdin lisäksi Montenegron siipiä hapotti vierasmatka. Samaan aikaan pakkovoiton narratiivi nosteli kaulaansa suomalaisessa futiskeskustelussa, sillä viime minuuteilla kaksi Bosnialle pudotettua pinnaa maistui Suomen maajoukkueen kannattajille enimmäkseen madoilta ja mullalta.

Juna-aikataulut eivät oikein suosi ekologista matkailua, joten yksityisautoiluun on turvautuminen. Taistelupari ottaa päikkärit jo autossa, joten kannustamiseen jää enemmän energiaa. Pohjoinen sisäänkäynti on helposti selvitettävissä ja stadionin kipsojen jonot vaikuttavat tällä kertaa melko kohtuullisilta. Kolmen pelin kausikortteihin painetut vakipaikat löytyvät helposti ja aurinko helottaa lämpimästi nykyisen pääkaupungin taivaalta.

Pohjoiskaarre loi erinomaista tunnelmaa otteluun

Leppoisia tunnelmia ennen ottelua

Pohjoiskaarteesta singahtaa ilmoille asiaan kuuluvat äänenavaukset ja Riven johdolla ollaan edelleen menossa kisoihin, koska sellainen on maailman asento. Peli nytkähtää käyntiin melko varovaisissa merkeissä. Huuhkajat saavat pelin painettua enimmälti Montenegron puolelle kenttää, mutta Montenegro saa imettyä oman boksinsa edessä Suomelta tilan ja ajan. Huuhkajat pyrkivät pelaamaan syvyyteen Montenegron linjan eteen palloja, joita vähillä kosketuksilla siirrellään linjan taakse. Haukat ovat Huuhkajien liikeradoista kuitenkin hyvin vainulla ja pian käy ilmi, että mitään ilmaisia talipalloja ei Huuhkajia varten ole punapaitojen maaliverkkoihin ripustettu, vaan tulos pitää hakea kärsivällisellä, mutta riittävän määrätietoisella pelaamisella.

Montenegrolla vaikuttaa etenkin pelin alkupuolella olevan pistopaikkoja Huuhkajien hieman tavallista korkeammalle noussutta puolustuslinjaa vastaan, mutta hyökkäyspelin laatu ei varsinaisesti ole maalauksen tai vaakunan arvoista. Hieman enteellisesti joku ilmeisesti painaa vessamaailmaa etsiessään väärää katkaisinta ja ottelun alun valoshow saa äänettömän toisintonsa. 

Puoli tuntia on pelattu, kun Huuhkajat esittävät oman shownsa. Teemu Pukki ottaa Montenegron puolustuslinjan edessä pari ripeää askelta.  Richard Jensen löytää Pukin, joka hakee itselleen seinän Robin Lodilta. Haukan katse harhailee jo tässä vaiheessa niin pahasti, että Pukki löytää lintuverkon eteen unohdetun tulikuuman Joel Pohjanpalon: 1-0.

Teemu Pukki oli jälleen pelin ytimessä

Ennen pelin taittumista Pohjanpalo osoittaa vielä ettei todellakaan ole, mikään eilisen teeren poika. Tovi edellisestä maalista ja Lucas Lingman lähettää oman herkkupalansa sivuvaparista. Jolle on ensimmäisenä paikalla ja siitä se hyvin koulutettu kotka lentää Montenegron pyydysmiehen Danijel Petkovicin ulottumattomiin: 2-0. Vääräleukojen ajatuskuplaan nousee tuumaus siitä, että olisikohan Pohjanpalolle kuitenkin voinut olla myös Bosniaa vastaan käyttöä. Kaveri on kuuma kuin kiuasvastus.

Kohtaa lentää a'la Jolle "Danger" Pohjanpalo

Peli pelataan koko lailla lempeänä ja hyvätuulisena toisella puoliajalle. Tällä kertaa mielessä käy, että pitäisikö sittenkin hakea puoliajalla kahvit, mutta jään kuitenkin omalle paikalleni katsomaan, kun Suomen vuoden 1980 Olympialaisissa pelannutta maajoukkuetta juhlistetaan.

Historian havinaa

Montenegro tekee puoliajalla triplavaihdon. Se on myös toisen puoliajan alussa enemmän pallossa. Vääräleuat toteavat tässä kohtaa, että toivottavasti nyt ei passivoiduta ja päästetä kaveria takaisin peliin.  Näin ei onneksi käy vaan alun hätyyttelyn jälkeen peli jälleen tasoittuu. Suomi tekee oman triplavaihtonsa. Taistelupari nostelee pientä lippuaan ja fiilistelee niitä kannustushuutoja, jotka jo tunnistaa. Pohjoiskaarteesta helähtää muutama harvinaisempikin kipale. Ilmari Niskasella on oma tonttinsa, mutta Petkovic hoitaa sen.

Mitään varsinaista draamaa tai dramatiikkaa ei toinen puoliaika lopulta tarjoile. Eikä sen tarvitsekaan. Huuhkajat kontrolloivat hyvin kokonaisuutta ja Montenegrolla on sen verran vähän otteluun kantaaotettavaa, että sen muutaman päivän takainen Romania voitto pistää oikein hämmästyttämään ja kummastuttamaan. Katsomo nousee lisäajan lähestyessä pystyyn kunnioittamaan Huuhkajien suvereenia esitystä. Ottelun päätyttyä Pohjoiskaarteen ja Huuhkajaparven yhteisrallatusta on taas pitkästä aikaa sydäntä lämmittävää seurata.

Kiitos Huuhkajat ja tähän ei kyllästy:

Parvi painuu stadionin rakenteisiin ja on enää yksi eeppinen keskustelu käymättä

T: Isi?
F&V: No mitä?
T: Mikko-setä!
F&V: Asia kunnossa…

 Viini: Riven kaapista hallittua rakennetta ja sopivasti voittavan makuelämyksen varmistavaa kuplaisuutta

Jalkapalloa ja viinillä läträämistä Montenegrolaisittain

Mestareiden liigan finaali Budvan vanhan kaupungin seinältä

Mestareiden liigan finaalipäivä lähti Budvassa rauhallisesti liikkeelle. Aurinko helotti kuumasti ja turistit pötköttelivät rannalla. Tarjoilivat kiikuttivat terasseille Nikšić-olutta ja paikallisten viinitilojen Chardonneytä, Vranacia ja Krstacia. Montenegro on viinintuottajamaa, mutta myös ehdottomasti futismaa. Se kävi selväksi paikallisten kanssa keskustellessa. Matkatoimiston työntekijä Nebojsa kuvasi meneillään olevia EM-karsintoja suurten odotusten karsinnoiksi, jotka olivat kariutuneet heikkoon valmentajaan, jonka fanit olisivat jo halunneet laittaa kilometritehtaalle. Paikallisen jalkapalloliiton puheenjohtaja kuitenkin halusi pitää saman valmentajan. Kuvaus kalskahti tutulta. ”Idiootti”,  tokaisi Nebojsa fanista, joka karsinnoissa oli heittänyt Venäjän maalivahtia ilotulitteella. Montenegron ja Venäjän välinen jouduttiin keskeyttämään: Seurauksena 0-3 voitto Venäjälle, sakkoja ja seuraavan kotiottelun pelaaminen tyhjälle stadionille.

2012 EM-kisojen karsiannoissa Montenegro oli edennyt jatkokarsintoihin asti ja 2014 MM-kisojen karsinnoissa Montenegro johti lohkoaan viiden ottelun jälkeen, mutta se sai viimeisestä viidestä ottelustaan vain yhden pisteen ja jäi lohkonsa kolmanneksi. Huolimatta viimeisten karsintojen huonosta lopputaipaleesta optimismi nykyisiin karsintoihin sai kulmakivensä edellisistä karsinnoista. Montenegro oli parhaimmillaan FIFA-rankingissa jopa kuudentenatoista, mikä ei ole lainkaan huono saavutus kansalta, jonka väkiluku on noin 620 000. Optimismissa Montenegron osalta vaikuttaisi kuitenkin olevan ripaus hulluutta, sillä meneillään olevissa karsinnoissa sen kanssa samassa lohkossa ovat muun muassa Venäjä, Ruotsi ja Itävalta. Reissumme aikana Montenegro hävisi ystävyysottelun Tanskalla, mutta tätä Nebojsa tuntui pitävän lähinnä huvittavana vahinkona ja osoituksena epäpätevästä valmentajasta.

Myöhemmin illalla Budvan kadut alkoivat tihkua jalkapalloa. Lapset pistivät pienpelejä pystyyn kivisille kävelykaduille. Ravintoloissa viriteltiin televisioita. Meidän suunnitelma oli illallisen päälle pysähtyä sopivaan kuppilaan seuraamaan ottelua. Paikka löytyi lopulta helposti. Yllätykseksemme vanhan kaupungin muuriin oli ripustettu isohko screeni, jonka eteen oli kasattu arviolta noin 150-200-paikan terassi. Löysimme terassin kulmalta vapaan paikan ja seurasimme ottelua siitä. Myöhäisestä ajankohdasta huolimatta emme myöskään olleet ainoa lapsiperhe paikalla. Pullo paikallista punaviiniä Vranac Pro Cordea lämmittämään viilenevää iltaa ja ottelu sai alkaa. Koitin ottelun aikana arvailla oliko enemmistö Juventuksen vai Barcelonan puolella, mutta vaikutelma oli se, että samat kannattajat hurrasivat molempien maaleille.

Montenegrolaista jalkapallokulttuuria -pienpeli kuivuneessa joessa

Paul Pogba lähtee ottamaan keskitystä haltuun Barcelonan rankkarialueella. Hetken aikaa näyttää, että jotain aivan nerokasta on tapahtumassa. Pallo jää Pogban jalkoihinin, vaikka hän on tiukassa vartioinnissa. Dani Alves repii kaksinkamppailutilanteessa Pogban nurin. Jossain toisessa ottelussa tilanteesta olisi voitu tuomita rangaistuslaukaus. Tuomari ei kuitenkaan reagoi. Alvesin pelaaminen saattoi ratkaista mestareiden liigan voiton. Barcelona iskee 2-1 –maalin tilannetta seuranneesta vastahyökkäyksestä. Budvan vanhan kaupungin ravintolat remahtavat huutoon. Ottelun päätyttyä DJ:t alkavat pyörittämään levyjä. Barcelona voittaa mestareiden liigan ja Budva valmistautuu vastaanottamaan rantabulevardille valuvat bileitä metsästävät turistit.

Yöllä saapuessamme hotellille yövuoron virkailijalla pyörii uusinta ottelusta aulan televisiossa.

Viinikuvaukset:

Plantaze, Grnogorski Krstac 2011: terävä sitruunainen alkumaku, täyttää koko suun ja häipyy nopeasti

Plantaze, Grnogorski Vranac Pro Corde 2009: Paahteinen, kuivahko, mutta lämmittää viilenevässä illassa

Montenegrolainen jalkapallo 2015: hullua optimismia ja odotuksia, jälkimaussa ironiaa ja pettymyksiä, ja näin.

Montenegrolaiset viinit olivat hyviä eivätkä mitään makeita 'turistimehuja'