Manchester City-Chelsea: legendojen kentällä

Estádio do Dragão nousee koronan jättämän tomun seasta. Valioliiga on päättynyt, Bundesliiga on päättynyt, La Liga on päättynyt ja Serie A:n päättynyt. Kaiken sen loppumisen kaiuttamat ääniaallot taittuvat vielä yhdessä kohtaa: Manchester City ja Chelsea FC huipentavat eurooppalaisen huippufutiskauden. Manchester City on kulkenut sen reitin, joka sille on jo pitkään ollut piirrettynä. Ojan pientareilla se näkee menneiden vuosiensa torsoja. Ne ovat jääneet yllättäviin paikkoihin kelttiläisen auringonjumalan sokaisemana, pohjoislontoolaisen isoveljen puuduttamana ja brittiläissaksalaisen hevimetalli -bändin kuurouttamana. Hapanta ovat myös tarjonneet ruhtinaskunnan velmut.

Legendojen kentällä

Pitäköönkin paikkaa samassa sarjassa niin Chelsea tulee eri reittiä. Frank Lampard ehti Lontoon sinisissä näyttämään, miten vaikeaa on saada tähtisipöly lentämään yhteen suuntaan. Sitten eräs saksalainen professori otti vuoronsa ja näytti, miten helppoa se on. Thomas Tuchel tilkitsi lautojen välit ja näytti horisontista selvän suunnan. Tuchelin kuherruskuukaudet päättyivät kuitenkin kettumetsälle ja kauden päätteeksi sitä tervattiin siihen tahtiin, että lopulta Tuchel saa kiittää lontoolaisia kollegoitaan siitä, että Mestareiden liiga paikka jäi varmaksi. Patjan alle on ilmaantunut kivi jos toinenkin.

City voisi pelata lätkän MM-kisoja. Sillä on heittää tarvittavat neljä kentällistä ja erikoismiehitykset YV:lle, AV:lle ja tasavajaalle. Rahaa on mennyt laittoman paljon, mutta jos puhutaan puhtaasti lajista, niin City erilaisine kombinaatioineen ja sommitelmineen on taianomaista katseltavaa. Chelsea on enemmänkin kuin kallio. Piipun päälle on kevään aikana pesinyt lintu jos toinenkin, sillä Chelsean postmerkkikokoelmasta löytyy jokaista Cityn miljonääriä kohti kuva Timo Wernerin paitsiomaalista. Nuoren Wernerin kärsimykset ovat jo tällä kaudella olleet sydäntä riipiviä, mutta lienee vain ajan kysymys, kun Wernerin jousi lakkaa tärräämästä. Jalkoja on myös Wernerin kannoilla ja Chelsealta löytyy kivasti ilmailuosastoa eli peli alkaa jälleen nollasta nollasta ja päättyy sen joukkueen riemuun, joka enemmän hyväksyttyjä maaleja tekee.

Chelsean kausi on maalin tai kahden verran epätäydellinen. Cityn Mestareiden liiga putki on ollut umpitukkeessa, joten Portossa piirretään selkeä viiva sille, että toisen joukkueen kausi on onnistunut ja toisen epäonnistunut. Tuchelia kohtaan voitaisiin olla vähän armeliaampia, mutta professori voi syyttää vain itseään siitä, että nosti sinisten osalta odotukset tappiin. Cityn Mestareiden liiga paine on sitä luokkaa, että nähtäväksi jää, onko lopputulema timanttia vai hiilimurskaa. Yhden ottelun finaali pelimuotona on sikäli mahtava ja armoton, että sattumalle ja futisjumalille on varattu tavallista suurempi osa. Estádio do Dragãon nurmelle on laskettu legendojen väriä. Askel askeleelta ja liike liikkeeltä sen alta paljastuvat joko matadorin tai professorin kasvot.

Viini: vuosikertansa ainoa

Kärsimysnäytelmä

Viime viikolla jalkapallomaailma kohahti, kun satumaisesti Leicesterin viime kaudella valioliigan mestaruuteen luotsannut Claudio Ranieri sai potkut. Potkuja seurasi eräänlainen jalkapalloromantiikan vastaisku. Monella suunnalla äimistyttiin siitä, miten oli madollista, että kaikkia jalkapallomaailman lakeja uhmannut Ranieri joutui nyt lähtemään. Vastaus on yksinkertainen: tulostaso ei riittänyt ja lisäksi Leicester vaikutti hengettömältä. Pelillisesti mitään positiivisia signaaleja ei ollut ilmassa. Huuhkajien otteluita seuranneille kuvaus saattaa kuulostaa tutulta. Erona on se, että Leicesterin seurajohto reagoi riittävän nopeasti pelastaakseen vielä kettujen kauden ja ennen kaikkea sarjapaikan.

Olisiko Ranierin pitänyt saada valmentaa vielä mestareiden liigan loppuun asti? Leicesterillä on kolme ottelua tärkeää ottelua ennen seuraavaa mestareiden liigan ottelua Sevillaa vastaan. Näitä pelejä ei voi hävitä. Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että viime viikolla Sevillaa vastaan saatu kelvollinen tulos ei vastannut ottelu kulkua. Sevilla olisi voinut pistää ottelusarjan kerralla pakettiin. Se olisi Ranierin Leicesteriä vastaan tehnyt sen joka tapauksessa King Power -stadionilla. Craig Shakespearen Leicester saattaa kuin vahingossa lipsahtaa vielä jatkoon. Leicesterin pelillinen ilme muuttui kuin taikaiskusta valmentajan vaihdon myötä. Shakespearen johdolla kettujen tarina saattaa saada vielä yhden hurmiollisen kappaleen mestareiden liigassa. Kunniakas kuolema seuraa viimeistään seuraavalla kierroksella. Tärkeintä kuitenkin on, että ketut säilyttävät sarjapaikkansa. Sen he ansaitsisivat.

Ranierilta ei viime kauden sankaritekoa vie mikään pois. Kettujen taapertaminen ei yksinomaan ole ollut hänen syytään. Leicesterin seurajohdon tekemä ratkaisu vaikuttaa kuitenkin harkitulta ja taitavasti laskelmoidulta. Liverpool on tällä hetkellä sillassa kettuja vastaan. 

William Shakespearen näytelmille on tyypillistä, että lopussa hahmoja lakoaa paljon. Ranieri oli ensimmäinen. Jürgen Klopp näyttäisi olevan seuraava. Lankulla kävelevät vielä ainakin Jorge Sampaoli, Slaven Bilić, David Moyes ja jopa Pep Guardiola. Tulevana keväänä ketut ovat haiden ystäviä.

Viinikuvaus: harkittu leikkaus valmistuksessa ja jälkimakua edeltävää hurmiollista nousua

Maailman pisimmät 169 senttimetriä

N'Golo Kanté on ollut Chelsean voittokulun takuumies

Leicester City FC:n viime vuoden mestaruudesta jäivät erityisesti mieleen Riyad Mahrezin ylimaalliselta vaikuttava taitotaso, Jamie Vardyn räjähtävä nopeus ja N'Golo Kantén suvereeni työskentely keskikentän ankkurimiehenä. Kanté oli heistä lopulta ainoa, joka vaihtoi kauden päätteeksi maisemaa. Kettujen ja miksei myös Chelsean tämän kauden perusteella Kanté olikin kenties se kaikkein tärkein elementti, jonka päälle Leicesterin pistenikkareiden oli mahdollista rakentaa hypeään.

Kuulin ihan hiljattain, että Kanté on varsin lyhyt (169cm) pelaaja. Tieto oli sikäli hämmentävä, että Kanté vaikuttaa otteluissa koipineen olevan joka paikassa. Melkein kaikki futista seuraavat tietävät tänä päivänä kuka Kanté on ja mitä hän tekee, mutta kuinka moni oikeastaan tietää, mistä hän on tullut? Olisiko sittenkin niin, että maalipyssyt ovat vallanneet lihavoidut otsikot?

Kanté ei varsinaisesti hakeudu otsikoihin. Hän tuntuu aina korostavan rooliaan joukkueen osana. Joukkue voittaa tai joukkue häviää. Kanté on kasvanut Rueil-Malmaison lähiössä Pariisin esikaupunkialueella. Hänellä on kahdeksan sisarusta, joten tiimipeliä on täytynyt osata jo pienestä pitäen. Ensimmäiset kosketukset jalkapalloon ovat tulleet saman lähiön pienpeleistä, joissa hänen neljä veljeään ovat olleet mukana. Hän pelasi ja pelaa edelleen isompien poikien seurassa. Kanté on oppinut kompensoimaan kokoaan juoksemalla ja tekemällä kentällä muita enemmän töitä.

Kanté ei noussut jalkapallomaailman huipulle perinteisiä reittejä pitkin. Kantélla oli uransa alkupuolella vaikeuksia löytää itselleen joukkuetta. Suurten jalkapalloakatemioiden sijaan hän aloitti uransa US Boulougnen reservijoukkueessa viidennellä sarjatasolla. Hän nousi mukaan edustusjoukkueeseen, joka pelasi kolmatta divisioonaa. Boulougnesta hän siirtyi Caenin riveihin Ligue 2:seen ja Caenin nousun myötä myös Kanté pääsi pelaamaan Ranskan korkeinta sarjatasoa Ligue 1:stä.

Kantén pituuden on usein arvioitu hankaloittavan hänen menestymistään jalkapalloilijana. Epäilijöiden lista on pelkästään Englannissa pitkä ja vaikutusvaltainen: Jose Mourinho, Arséne Wenger, ja jopa Claudio Ranieri oli Kantén suhteen skeptinen, kun pelaajatarkkailija Steve Walsh suositteli pelaajaa Leicesterille. Kantén puolustustilastot olivat kuitenkin Ligue 1:ssä niin ohittamattomat, että hän päätyi siirtymään noin 9:n miljoonan euron siirtosummalla Leicesteriin. Hän osoitti heti kuuluvansa jalkapallomaailman eliittiin. Kanté oli kantava voima Leicesterin voittaessa satumaisesti valioliigan. Kanté oli kettujen mestaruuskaudella valioliigan ahkerin taklaaja ja syöttöjen katkaisija. Tänä päivänä Kanté voi itse valita joukkueensa.

Jamie Vardy on leikkisästi todennut, että epäilee Kantén luovuttavan harjoitusten pienpeleissä pallon tahallaan pois, jotta hän pääsee voittamaan sen takaisin. Kantén vahvuus pelaajana on nimenomaan vastustajan hyökkäysten katkojana, mutta Kanté hän on myös erittäin hyvä pallollisena. Siksi hänelle ei helposti löydy esikuvaa toisista jalkapalloilijoista tai jos löytyy, vertaus päättyy usein siihen, että itseasiassa Kante on parempi ja monipuolisempi pelaaja. Kantéa on verrattu esimerkiksi ranskalaiseen Claude Makeleleen, sillä sivuhuomautuksella, että Kanté on teknisempi. Kanté onkin jalkapalloevoluution moderni tuotos ja riman asettaja.

Joukkueet, joissa N'Golo Kanté pelaa, voittavat

Valmentajat kuvaavat Kantéa nöyräksi pelaajaksi, joka on valmis koko ajan kehittymään. Hän ei edelleenkään hakeudu parrasvaloihin. Harjoituksiin hän ajaa tunnollisesti minillään, joka luo huvittavan kontrastin kanssapelaajien citymaastureiden ja urheiluautojen rinnalla. Kanté näyttää vaikuttaa välillä jopa hullunkuriselta hahmolta jalkapallomaailmassa, jossa tähtipelaajat hakeutuvat rocktähden asemaan. Kanté ei kuitenkaan pääse enää mitenkään piiloon sitä tosiasiaa, että joukkue, missä hän pelaa, voittaa. Mikä voisikaan olla pelaajalle parempi ominaisuus?

Viinikuvaus: hyllyssä hieman sivummalla, mutta kun pullon jättää valikoimasta pois, koko hylly romahtaa.

Lisää luettavaa:

http://www.goal.com/en/news/8/main/2017/01/27/32015632/he-never-played-the-gaffer-didnt-really-believe-in-him-colin?ICID=PP_78494

http://www.theaustralian.com.au/sport/the-times-sport/ngolo-kante-the-little-big-man-for-leicester-and-chelsea/news-story/3036289ed7de377dcd352af3cba769a2

http://www.eurosport.com/football/premier-league/2016-2017/man-of-the-year-ngolo-kante-an-unbroken-story-of-excellence_sto5995175/story.shtml

http://www.espnfc.com/english-premier-league/23/blog/post/2758037/leicester-city-duo-riyad-mahrez-and-ngolo-kante-rise-to-top

http://metro.co.uk/2017/01/13/ngolo-kante-was-instrumental-in-winning-leicester-the-title-last-season-at-chelsea-hes-even-better-6375433

Kuvat:

1. https://www.flickr.com/photos/cfcunofficial/29093618546/

2.  https://www.flickr.com/photos/bodfeatures/26943755296/in/photolist-GYrREQ-GUEhG4-EywSY1-GdzmBZ-Fidjd7-GUEhDD-H3VMK7-HZ2jt2

Seuraavan kattauksen vaikeus

Viime vuonna kirjoitin blogisarjan neljästä eurooppalaisen pääsarjajalkapallon tulokkaasta: Angers SCO:sta, Sassuolo Calciosta, SV Darmstatd 98:sta ja SD Eibarista, jotka jäivät hieman Leiceserin FC:n ketunlennon varjoon. Tässä tekstissä tutkaillaan hieman joukkueiden nykytilannetta. 

Onnistunut kausi ei takaa uutta onnistunutta kautta. Kysykää vaikka Leicester FC:n kannattajilta. Ketut eivät ole tällä kaudella päässeet valioliigassa lentoon yksittäistä Manchester City -ottelua lukuunottamatta ollenkaan. Ennen illan ottelua joukkue notkuu vain pinnan putoamisviivan yläpuolella. Mestareiden liiga jatkuu Leicesterin osalta parin viikon päästä, mikä tulee edelleen häiritsemään valioliigan otteluita. Leicester tulee mestareiden liigassa todennäköisesti tippumaan vahvalle Sevillalle. Siihen päättyy yksi hieno tarina. Sen jälkeen fokus on saatava nopeasti valioliigaan, koska kevään aikana putoamisvaarassa olevat joukkueet perinteisesti parantavat otteitaan. Varsinaista hännänhuippua ei valioliigassa tällä hetkellä näy, joten putoamiskamppailusta tulee väistämättä erittäin tasainen ja raaka. Ketut eivät missään nimessä ole putoamissuojassa.

Tilanne on vähintäänkin yhtä tukala ranskalaisella Angersilla. Angersin viime kausi päättyi kolmeen perättäiseen tappioon. Se valui lopulta europelipaikkojen tuntumasta sarjan yhdeksänneksi, mikä kuitenkin oli hyvä tulos Ligue 1:sen tulokkaalta. Angers päästi sarjan neljänneksi vähiten maaleja.

Angersin pelaajarunko pysyi täksi kaudeksi melko samana. Angersin merkittävin hankinta oli senegalilainen hyökkääjä Famara Diédhiou, joka on ollut joukkueen paras maalintekijä tällä kaudella. Tällä hetkellä Angers on sarjan kolmanneksi viimeisenä. Jos sarja puhallettaisiin nyt poikki, päätyisi Angers karsimaan sarjapaikastaan. Pienet erot ovat kääntyneet joukkuetta vastaan. Se ei ole pystynyt viime kauden kaltaiseen kyyniseen puolustamiseen, vaan omissa on soinut useammin. Samaan aikaan Angers on ollut yksi sarjan ahkerampia laukojia, mutta se on silti tehnyt sarjan toiseksi vähiten maaleja. Nämä seikat ovat kääntäneet viime kauden voitokkaat ottelut tasapeleiksi ja etenkin vieraissa tasapelit tappioiksi. Tänään joukkue pelaa tappioputkeen ajautunutta Toulousea vastaan vieraissa. Hävitä ei saisi.

Sassuolo Calcio päätti viime vuonna kautensa neljään perättäiseen voittoon. Italialaiset optimistit pelasivat tuloksella itselleen paikan Eurooppa -liigaan. Matka päättyi kuitenkin lyhyeen joukkueen jäädessä oman lohkonsa viimeiseksi. Myös Serie A:ssa on tällä kaudella ollut vaikeampaa. Sassuolo on sarjassa kuudentenatoista. Euroopan kentät tulevat jäämään kauden päätteeksi haaveeksi, joskin samaan aikaan Sassuololla ei varsinaista putoamisuhkaa ole päällä, sillä kolmen viimeisenä olevan joukkueen Crotonen, Palermon ja Pescaran rämpiminen on ollut sitä luokkaa, että niiden nenä tuskin enää nousee pinnalle.

Sassuolon avoin pelityyli on yskinyt etenkin vierasotteluissa. Se on päästänyt vieraissa toiseksi eniten maaleja. Kotiotteluissaan Sassuolo on paininut maaliteko-ongelmien kanssa. Tämä heijastelee varmasi sitä, että muut joukkueet ovat oppineet pelaamaan Sassuolon vahvuuksia vastaan ja samalla viime kauden gloria on karissut pois. Sassuolo menetti myös viime kauden päätteeksi kaksi tärkeää avainpelaajaansa Nicola Sansonen ja Sime Vrsaljkon, mikä on tehnyt kuluvasta kaudesta entistä haastavamman.

Sassuolo pelaa tänään Genoaa vastaan. Pystyykö joukkue parantamaan vierasotteitaan vai soiko omissa taas?

Kuluvalla kaudella jalkapallojumalat tuntuvat hylänneen SV Darmstadt 98:n. Joukkue on jätetty tylysti bundesliigan viimeiseksi. Kauden juuri taittuessa yli puolen välin Darmstadt on saanut kasaan vain yhdeksän pistettä. Se on hävinnyt kaikki vierasottelunsa. Ero ensimmäisen säilyjän paikkaan on revennyt seitsemään pisteeseen. Joukkueen edellinen peli päättyi tylyyn 1-6 -tappioon FC Kölnille. Näyttäisi että viime kesänä seuran jättäneen Dirk Schusterin spekulaatio siitä, että Darmstadt ei kuulu bundesliigaan, pitää paikkaansa. Nykyisillä otteilla myös ensi kausi kakkosbundesliigassa tulee olemaan hankala.

Darmstadt palkkasi hiljattain valmentajakseen entisen maajoukkuejyrän Torsten Fringsin. Frings vakuutteli taistelun sarjapaikasta alkavan toden teolla. Saako Fringsin Darmstadt tänään ensimmäiset vieraspisteet Eintracht Frankfurtin vieraana?

Parempaa kuuluu Eibariin. Piskuinen baskiseura kukisti eilen sensaatiomaisesti Valencian 0-4 vieraissa. Tulos nosti Eibarin sarjataulukossa seitsämänneksi. Joukkue on iskuetäisyydellä Eurooppa -liigan paikkaan, putoamiskurimus ei ole lähelläkään ja viime kauden neljästoista sija tulee suurella todennäköisyydellä kuluvalla kaudella paranemaan. Eibar on ollut tasaisen hyvä sekä koti että vierasotteluissaan.

Eibarin markkina-arvo on tänäkin vuonna yksi La Liigan vähäisimmistä. Sen yleisökeskiarvo on sarjan selvästi pienin (5147/ottelu). Silti joukkue porskuttaa ylemmässä keskikastissa niin kuin huomista ei olisikaan.

Viinikuvaus: vaikea toinen kattaus, jossa lasillinen baskien käärmekeittoa

Kolmen tahdin kausi

Tänään potkaistiin käyntiin kesätauon jälkeen valioliiga. Asetelmat ovat tälle kaudelle kenties herkullisemmat, mitä koskaan. Siirtoruletti on pyörinyt hullun lailla, mutta parrasvaloissa ovat nyt valmentajat. Jose Mourinhon ja Pep Guardiolan saapuminen Manchesterin suureseurojen peräsimeen on jotain sellaista, mikä saa futisfanin pulssin kiihtymään. Soppaan kun heittää italialaista twistiä Mauricio Pochettinon ja Antonio Conten muodossa, yhden kahelin saksalaisen Jürgen Kloppin, Mourinhon oppipojan Aitor Karankan, hollantilaisen legendan Ronald Koemanin ja vaikka kaikkien rakastaman britin Eddie Howen, on kattaus valmentajien osalta helposti useamman Michelin –tähden arvoinen.

Katse kääntyy väistämättä Machesteriin. Mourinhon kyyninen ja keinoja kaihtamaton voiton tavoittelu kalistelee miekkaansa Guardiolan pallonhallinnasta taidetta kutovaan futisfilosofiaan. Pääestradin ulkopuolella Conte saa hioa pelillisiä yksityiskohtia. Lopputulemana on muotoja, joita ei ennen tiedetty olevan. Muilla ei tällä kaudella ole jakoa. Tottenham saattaa pelata hyvän kauden, mutta isojen poikien leikki on nyt muuttunut legendojen jumalaiseksi näytelmäksi. Arsenalin kannattajien puolesta tuntuu valmiiksi pahalta. Leicester hävisi jo. Ketunlento on ohi.

Toinen skenaario olisi, että isoilla kone yskii. Joukkueet eivät ole valmiita, jolloin vahva starttaaja, jonka moottori on heti kauden alussa käynnissä, rykäisisi karkuun. Taso on kuitenkin niin kova, että mahdollinen ketunlento jäisi tällä kaudella jänikseksi. Tottenham ei vakuuta. Leicester hävisi jo. City kääntää vaikean avausottelunsa lopussa voitoksi. ManU vienee oman ottelunsa. Sitä, minkä kiven Conte kääntää ensimmäisenä, ei vielä tiedetä. Hyvä niin. Alkutahdit on hakattu. Ne ovat tyylikkään kolmitahtisen konserton tahdit.

Viinikuvaus: täydellinen klassikko kaikilla parhailla mausteilla

Leicester City -ketunlento

Leicester City on ollut jalkapallokauden väriläiskä

Kuluvan jalkapallokauden ehdoton väriläiskä on ollut Leicester City. Viime kaudella spektaakkelimaisen nousun valioliigan jumbosijoilta keskikastiin tehneen seuran liito on jatkunut epäilyttävän nousujohteisena. Huhtikuun alussa 2015 joukkue oli kerännyt kasaan 19 pistettä 29 ottelusta. Se oli sellaisessa asemassa, josta mikään joukkue valioliigassa ei ole kyennyt säilyttämään sarjapaikkaansa. Leicester napsi viimeisistä yhdeksästä ottelusta seitsemän voittoa ja kipusi sarjan neljänneksitoista.  Leicester vaikutti oikulta ja ihmeelliseltä tähdenlennolta. Sen nousu oli maaginen, mutta tuloksista riippumatta, sen voitokasta kulkua ei nähty kestäväksi. Joukkuetta povattiin tulevaksi kaudeksi putoamiskurimukseen. Manageri sai kenkää kesäkuussa 2015 ja vaikutti, että putoamissoppa on valmis.

Kuolevasta tähdestä kuoriutui pysäyttämätön komeetta. Claudio Ranierin alaisuudessa joukkue pysyi tappiottomana kuusi ensimmäistä otteluaan ja kiikkui sarjan kärkikahinoissa. Arsenal katkaisi putken kuitenkin tylysti 2-5 King Power Stadiumilla. Leicesterin päälle heitettiin taas epäilyksen verkkoja. Lento oli katkennut ja seura oli tuomittu, jos nyt ei enää putoamiskamppailuun, niin keskikastiin. Laatu ei vain riittäisi ja talvesta tulisi liian pitkä.

Seuraavaksi tapahtui taas jotain ihmeellistä. Arsenal-tappion jälkeen joukkue ei hävinnyt sarjassa seuraavaan kymmeneen otteluun kertaakaan ja kymmenestä ottelusta Leicester voitti kahdeksan. Vastustajasta riippumatta Leicester napsi pisteitä ja pudotti niiden lukuisten vedonlyöjien lappuja, jotka odottivat liidon tyssäävän. Jamie Vardy ja Riyad Mahrez olivat kerta toisensa jälkeen pysäyttämättömiä. Ilmiössä oli jotain absurdia, sillä vaikutti, että muut valioliiga seurat uinuvat kaksikon pistäessä palloa pussiin. Eikö tätä kaksikkoa yritetä pelata pois vai ovatko he todella noin hyviä?

Kylmä tuuli puhalsi saarivaltioon. Leicester hävisi Liverpoolille joulukuun loppupuolella. Leicester ei tehnyt maalia kolmeen otteluun. Vardy loukkaantui. Siirtohuhut joukkueen tähtipelaajien ympärillä velloivat villeinä. Viimeistään nyt oli Leicesterin syöksy alkava. Tuplaottelut Tottenhamia vastaan tuoksuivat nyljetyltä ketulta. FA Cupin peli päättyi 2-2. Leicester oli vastoin odotuksia kiinni voitossa aivan viimeisille minuuteille asti. Harry Kanen rankkari vei FA Cupin ratkaisun uusintaotteluun. Kolmen päivän päästä pelattiin jälleen Lontoossa White Hart Lanella. Selväähän oli, ettei Leicesterin materiaali kestäisi toista yhtä kovatasoista vierasottelua. Viime hetken tasoitus edellisessä ottelussa oli varmasti myös pistänyt vuotavan haavan kettujen kylkeen ja se pelaisi haavoitettuna. Leicester voitti 0-1 ja nousi jälleen valioliigan jaetulle piikkipaikalle Arsenalin kanssa.

Leicester taistelee edelleen jalkapalloystävien mieliin rakennettuja tuulimyllyjä vastaan. Järjestäen povataan, että on vain ajan kysymys, koska seura lähtee putoamaan kunnolla. Nyt keskikastin sijaan rohkeimmat povaavat sille ensi kaudeksi laskeutumisalustaa Eurooppaan. Ehkei ihan mestareiden liigaan, mutta Eurooppa-liigaan kenties.  Huvittavaa on, että tänään Leicesterin pelatessa sarjajumboa Aston Villaa vastaan, sitä ei pidetä aivan pomminvarmana suosikkina. Mielikuvat kun riisuu seurojen ympäriltä pois on peli kylmästi arvioiden 0-2 tai 0-3 peli. Claudio Ranieri varmasti pitää nykyisestä ilmapiiristä. Hänen virallinen tavoitteensa on edelleen 40 pistettä (joka tuli jo aiemmin täyteen) ja sarjapaikan säilyttäminen. Totta toinen puoli. Tänään pelataan sarjapaikasta, mutta siitä pelaa yksinomaan Aston Villa. Leicester pelaa mestaruudesta. Epäilysten sumussa Leicesterin on hyvä tehdä sitä, minkä se osaa parhaiten eli iskeä vastaan ja voittaa pelejä.

Kettujen lento tulee katkeamaan. Se on varma. Se ei kuitenkaan tapahdu välttämättä vielä tällä tai seuraavallakaan kaudella.

Viinikuvaus: epäilyksiä, ketunhäntää ja absurdia kiitoa