Suomen Milanon nälkävuodet jatkuvat

Veritas Stadionin valot hohkaavat pimenevässä syysillassa. Kostealla nurmella juhlii vihreäpaitainen KPV ja samalla turkulaisen jalkapallon valot himmenevät entisestään. TPS palaa takaisin divariin määrittelemättömäksi ajaksi ja se on perinteiselle seuralle tragedia. Myöskin veikkausliiga menettää taas yhden ihmisiä liikuttaneen tapahtuman. Turun derbyjä ei vähään aikaan nähdä. Mika Laurikaiseen henkilöityneen TPS:n renkaat sutivat ratkaisuhetkellä tyhjää ja muutaman kerran vaikutti kuin joukkue olisi pelannut ylämäkeen. Laatuasiat ratkaisivat ja siksi KPV:lle tarjoutui mahdollisuus tarttua veikkausliigapaikan nilkasta ja nyt se hapuili ylös asti.

FC Inter Turun kausi nosti myös sappea suuhun. Suomen cupin voiton jälkeen lähti vyörymään perin erikoinen tapahtumasarja, johon sisältyi hatkaan lähtenyt valmentaja,  sopupeliepäilyjä, kyseenalaisia värähtelyjä herättänyt Ari Nymanin sopimuksen purku ja veikkausliigan seitsemäs tila. Sekavan kokonaisuuden päätteeksi kuitenkin käteen jäi Eurooppa liigan paikka ja toiveikas näkymä ensi kauteen. Inter on vuodesta toiseen onnistunut välttämään pelaajabudjetin sille petaamat sijoitukset ja mitalikahvit on jäänyt juomatta. Putoamispeikko sen sijaan on kaudesta toiseen käynyt koputtelemassa sinimustien ovea. Ensi kaudesta on taas lupa odottaa parempaa, mutta parempi olla kuitenkin lupaamatta.

Twitter on muutaman päivän ajan laulanut laantuvalla äänensävyllä mustavalkoista rakkauslaulua, mutta sävellaji on väljähtänyttä mollia. Kevät on etäällä ja jalkapallokevät vielä kauempana Aurajoen takaisissa horisonteissa. Tilanne on sikäli vakaa, että lähi- tai etämuistissa ei ole suuruuden vuosia, joiden perään haikailla. Lätkäjätkät ovat parempien pöytien ääressä.

Viinikuvaus: katkerahko Aurajoen samea tasaisen alalaatuinen viini

Suomen Milanon nälkävuodet

FC Inter on turkulaisen jalkapallon nuori nousukas

Lauantaina ratkaistiin se, että FC Inter jatkaa myös ensi kaudella veikkausliigassa. Tämä tarkoitti sitä, että toinen turkulainen joukkue TPS pelaa sarjaporrasta alempana. Leikkisästi on heitetty, että Turku olisi Suomen jalkapallomaailman Milano. Milanossa on nyt nälkävuodet. Muutamia vuosia takaperin molemmat turkulaiset seurat kisasivat veikkausliigan mitalisijoista. Sen jälkeen on alkanut hyvin perusteellinen pelillinen rämpiminen, jonka seurauksena TPS lähti divariin ja Inter on palloillut veikkausliigassa putoamisen ja säilymisen rajamailla.

TPS:n ja Interin vastakkainasettelu perustuu siihen, että TPS nähdään perinteisenä kasvattajaseurana ja Inter on nopeaan tahtiin rahalla rakennettu uusi seura. Molemmissa näkemyksissä on reilusti totuuspohjaa. Omilta junnufutisvuosilta muistan, miten FC Interin junnut yleensä voitettiin, mutta TPS:n junnujen kanssa oli haastavampaa. Piirijoukkue -kuviot olivat vahvasti tepsiläisten hallussa. Valmentajana oli tuolloin nykyinen TPS:n valmentaja Mika Laurikainen. Jollain tavalla varsinaissuomalainen jalkapallo oli läpeensä tepsiä, joten Interin tuleminen mukaan on varmasti tuulettanut rakenteita. Silti mitään ei voida ottaa pois siltä arvokkaalta työltä, mitä TPS:ssä on tehty turkulaisen ja suomalaisen jalkapallon hyväksi. Siksikin on sääli, etteivät molemmat seurat pelaa ensi kaudellakaan pääsarjassa.

Pohjois-pohjanmaalta alle kouluikäisenä Turun seudulle muuttaneena en suoraan kasvanut tietyn seuran kannattajaksi. Muistan kuitenkin, että ensimmäiset paikan päällä katsotut futismatsit olivat Interin pelejä ykkös- ja kakkosdivisioonassa. Ehkä edulliset ja toisinaan ilmaiset liput vaikuttivat tähän. Nuorena futisfanina minua viehätti se, että Interillä oli kourallinen ulkomaalaisia pelaajia. Oli Niccaa, Marceloa, Steven Polackia ja Lee Isaacia. Halusin nähdä näyttäviä harhautuksia, hienoja maaleja, värikkäitä persoonia ja hyökkäävää jalkapalloa. Interin pelitapa oli viihdyttävän hyökkäävää ja teknistä, jonka karikatyyri oli Mika-Matti Paatelaisen myöhemmin TPS:ään tuoma tiiviiseen puolustamiseen ja pitkiin korkeisiin avauksiin perustuva jalkapallo. TPS on omissa mielikuvissa ollut aina muutenkin puolustuspelaamiseen ja hyvään taktiseen joukkuepeliin nojaava joukkue.

TPS on perinteikäs turkulainen urheiluseura

Erikoismiehiä

Jos alkuperäiset milanolaiset, Inter Milan ja AC Milan, ovat olleet alavireisiä viime vuosina, niin Turussa paatti raapii tällä hetkellä pohjaa niin, että rohisee. Interin pohjalaudat ovat olleet liian pitkään huoltamatta. Siihen että vene saattaa upota, herättiin vasta tällä kaudella. Kovan kohinan saattelemana ja nopeana elvytyksenä tuotiin sisään Shefki Kuqi, joka toi sisään muutaman muunkin. Itse uskoin, että Kuqi herättää joukkueen. Moni muu oli sitä mieltä, että nyt joukkue viimeistään upotetaan. Tosiasiassa molemmat olivat väärässä. Taso pysyi Kuqeineen suunnilleen samana. Ehkä joukkueen varsinainen solmu ei ollut se, ettei tahdottu pelata hyvin ja voittaa, vaan se, ettei oikein tiedetty, miten tulisi pelata. Talvitauolla solmu on nyt mahdollista avata ja tuoda joukkue jälleen kotimaisen jalkapallon kärjen tuntumaan. Kuqi totesi karsintojen jälkeen olevansa Suomen ”Special One”. Sikäli kun hän Turussa jatkaa, niin heti ensi kaudella on näytettävä muuta kuin niukasti riman alta menevä loikka. Erikoismiehelle paikka on vapaa, mutta pusku ei saa nyt osua suoraan maalivahtiin.

TPS lähti kaudella 2014-2015 pohjaa kohti kuin Kursk konsanaan. Divariin mentiin sen verran reippaalla marginaalilla, että putoaminen saattoi lopulta olla aika odotettu lopputulema. Alkukausi alkoi TPS:llä samoissa merkeissä neljällä voitottomalla ottelulla. Kurssi kääntyi, mutta jälkiviisaana voidaan sanoa, että suora nousu hukattiin ensimmäisissä peleissä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, että miten tosissaan ja milloin TPS:ssä oikeasti halutaan palata veikkausliigaan. Veikkausliiga kuitenkin kaipaisi pikaisesti stadin derbyn lisäksi myös toista yhden kaupungin sisäistä mittelöä. Mansesta sellaista ei ole näköpiirissä, joten veikkausliigan pöydässä on kiljuvin kirjaimin plaseeraattu paikka TPS:lle.

Viinikuvaus: Väriltään sinimustavalko –raidallinen. Tuoksussa perinteitä ja rahaa. Joko hieman kypsymätön tai sitten liian pitkään samassa astiassa kypsytetty. Kysyntää riittää, joten tuote kuntoon.

Kuvat: 

1. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976142764

2. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976136496

Tyttären kanssa Veritaksella: Vaadimme veikkausliiga futista

Petros Karakoudis voisi kovalla kaksinkamppailupelaamisella olla yksi Interin suunnankääntäjistä

Pitkään hautumassa ollut ajatus veikkausliigakauden avauksesta sai lopulta nostetta alleen, kun kesälomat olivat sopivasta alkaneet ja EM-kisojen välipäivien vieroitusoireet uhkasivat. Nopealla vilauksella selvisi, ettei välttämättä mitään klassikkoa ollut tiedossa, kun pelillisessä suossa tarpova FC Inter kohtasi sarjataulukossa pykälää ylempänä majailevan VPS:n. Pelille oli kuitenkin helppo antaa mahdollisuus. Tytärkin oli vuoden taas vanhennut ja suunnilleen vuoden verran aikaa oli viimeisestä veikkausliigakokemuksesta.

Taktiikkana käytettiin viime vuonna hyväksi todettua: paikat penkkirivin päästä, josta on helppo tarvittaessa luikahtaa stadionin muihin tiloihin. Lisäksi evästä mukaan ja sormet ristiin. Automatkalla kyseltiin, että muistatko, kun viime vuonna käytiin peliä katsomassa. Tähän ei saatu vastausta, joten oletettavasti viime vuoden otteluista ei kovin syvää muistijälkeä ollut jäänyt.

Ensimmäinen pelin ulkopuolinen vastoinkäyminen tuli, kun mehukatti ilmaantui pelaajatunnelin eteen. Vaatimukseen siitä, että tuonne oli päästävä, ei voitu suostua. Tyttärelle yritettiin selittää, että mehukatti on nyt töissä. Selitys ei suoraan mennyt läpi, mutta rauhoitti tilannetta sen verran, että peli päästiin koko perheen voimin aloittamaan katsomosta. Muutama tahdikas taputus ja 'Inter, inter'-huudahdus alusti peliä.

Vähän oli FC Interin pelissä jäljellä siitä nopeasta ja iloisesta vastahyökkäyspelistä, mikä oli jäänyt viime kaudella päällimmäisenä mieleen. Hyökkäyspelissä ei ollut oikein selvää suuntaa ja viimeiset ratkaisut puolittaisissa tilanteissa olivat heikkoja. VPS jauhoi kärsivällisesti ja se oli vaarallisempi joukkue ensimmäisellä puoliajalla. Interin pelistä jäi hieman sellainen kuva, että 11:sta pelaajaa oli laitettua oikeille pelipaikoille ja kaikki tiesivät, miten sillä pelipaikalla tuli pelata, mutta yhteinen punainen lanka puuttui.

Yhtäkkiä huomaan, miten erikoinen irtopallo jää Interin maalin edustalle roikkumaan ja VPS:n Andre Clennon rouhaisee pallon maaliin. Peli on vasta alkutekijöissä, mutta Inter on sekä pelillisesti että tuloksellisesti pulassa. Maalin jälkeen VPS jatkoi pelin kärsivällistä jauhamista. Interillä oli edelleen vaikeaa saada pelistään kiinni.

Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa vaikutti siltä, että Inter on saamassa hengen päälle. Se sai luotua painetta VPS:n puolustusalueelle. Philip Njokun puskua lähemmäs maalintekoa Inter ei kuitenkaan pääsee. Kenties hetkellisen hyvän otteen herpaannuttamana VPS pääse aivan puoliajan lopussa ylivoimahyökkäykseen, joka eskaloituu 3v1-tilanteeksi. Tilanteen pääteeksi omalta kenttäpuoliskolla palloa mukanaan kuljettanut Steven Morrisey tekee vaasalaisille toisen maalin. Interin puolustajat keskittyvät sinkoilemaan ja syöksyilemään mihin sattuun. Peliesityksiin nähden johto on ratkaisevan tuntuinen.

Tytär lähtee äidin kanssa hieman ennen puoliajan loppua etsimään mehukattia. Mehukatti löytyi ja puoliajan pallottelut ja peuhaamiset mehukatin kanssa ovat varmasti hänen päivän kohokohtansa. Isänä sydäntä salaa lämmittää myös se, että itselle omittua palloa ei niin vain luovuteta vanhemmille lapsille, vaan siitä pidetään kynsin hampain kiinni.

Toisella puoliajalla VPS vetäytyi omalla kenttäpuoliskolleen ja jäädytti peliä. Inter ei löytänyt avaimia puolustusmuurin purkamiseen ja vaarallisia tilanteita ei syntynyt. Lopulta tuomarin vihellys vapautti turkulaiset ja VPS vei ansaitusti tärkeät pisteen.

Interin esityksessä aika karulla tavalla kirkastui se, että on aivan mahdollista ettei ensi kaudella Turussa nähdä veikkausliigafutista. Pelkästään suomalaisen jalkapallon kannalta olisi tärkeää, että pääsarjafutista pelataan pääkaupunkiseudun lisäksi myös Tampereella ja Turussa. Isoilla talousalueilla myös juniorijalkapalloilijoiden määrä on verrattain suurta ja juniorit tarvitsevat ulkomaisten tähtien lisäksi myös kotimaisia esikuvia, joiden innoittaman jaksavat potkia palloa päivästä toiseen. Inter on nyt joukkuettaan suuremmassa vastuussa siitä, että sarjapaikka säilyy.

Materiaaliltaanhan Interin pitäisi olla reippaasti sarjataulukon ylemmässä kastissa ja jopa mitalitaistelussa. Pisteitä täytyy nyt saada keinolla millä hyvänsä. Tarvittaessa peliä on yksinkertaistettava. Olkoon se vaikka roikkumista omalla kenttäpuoliskolla ja pitkien pallojen pelaamista linjan taakse nopeille hyökkääjille. Lisäelementtejä on mahdollista tuoda mukaan, kunhan perussapluuna on edes auttavasti kunnossa. Joukkue kaipaa nyt tuoretta henkäystä. On punnittava tarkasti ottaako budjetin päälle enemmän se, että Inter putoaa divariin vai se, että otetaan riskillä joko pidempiaikainen uusi valmentaja tai edes projektivalmentaja, jonka ainoa tehtävä on säilyttää sarjapaikka. Vaihtoehtoisesti johtajuutta on löydyttävä joukkueen sisältä. Joka ikisen Veritaksella vierailevan joukkueen täytyy jatkaa matkaansa Turusta nilkat ja sääret hellinä. Tulkoon sitten satunnaisia punaisia kortteja tai yksittäisiä isoja tappioita. Veritas ei saa olla mukava aurinkoinen areena vastustajalle eikä Inter sellainen joukkue, jota vastaan on kiva pelata. Herätystä ja henkeä kaivataan. Kausi on puolessa välissä, joten rata on auki, mutta nykyisellä ilmeellä ruutulippu ei lopussa iloisesti heilu. Potentiaalia kyllä on.

Ehkä tyttären pelin lopussa esittämä 'pois, pois'-vaatimus oli tänään kohtuullinen.

Viinikuvaus: takkuaa ja kaipaa happea