Estádio do Dragão nousee koronan jättämän tomun seasta. Valioliiga on päättynyt, Bundesliiga on päättynyt, La Liga on päättynyt ja Serie A:n päättynyt. Kaiken sen loppumisen kaiuttamat ääniaallot taittuvat vielä yhdessä kohtaa: Manchester City ja Chelsea FC huipentavat eurooppalaisen huippufutiskauden. Manchester City on kulkenut sen reitin, joka sille on jo pitkään ollut piirrettynä. Ojan pientareilla se näkee menneiden vuosiensa torsoja. Ne ovat jääneet yllättäviin paikkoihin kelttiläisen auringonjumalan sokaisemana, pohjoislontoolaisen isoveljen puuduttamana ja brittiläissaksalaisen hevimetalli -bändin kuurouttamana. Hapanta ovat myös tarjonneet ruhtinaskunnan velmut.
 |
| Legendojen kentällä |
Pitäköönkin paikkaa samassa sarjassa niin Chelsea tulee eri
reittiä. Frank Lampard ehti Lontoon sinisissä näyttämään, miten vaikeaa on
saada tähtisipöly lentämään yhteen suuntaan. Sitten eräs saksalainen
professori otti vuoronsa ja näytti, miten helppoa se on. Thomas Tuchel tilkitsi
lautojen välit ja näytti horisontista selvän suunnan. Tuchelin
kuherruskuukaudet päättyivät kuitenkin kettumetsälle ja kauden päätteeksi sitä
tervattiin siihen tahtiin, että lopulta Tuchel saa kiittää lontoolaisia
kollegoitaan siitä, että Mestareiden liiga paikka jäi varmaksi. Patjan alle on
ilmaantunut kivi jos toinenkin.
City voisi pelata lätkän MM-kisoja. Sillä on heittää
tarvittavat neljä kentällistä ja erikoismiehitykset YV:lle, AV:lle ja
tasavajaalle. Rahaa on mennyt laittoman paljon, mutta jos puhutaan puhtaasti
lajista, niin City erilaisine kombinaatioineen ja sommitelmineen on
taianomaista katseltavaa. Chelsea on enemmänkin kuin kallio. Piipun päälle on kevään aikana pesinyt lintu jos toinenkin, sillä Chelsean postmerkkikokoelmasta löytyy jokaista Cityn miljonääriä
kohti kuva Timo Wernerin paitsiomaalista. Nuoren Wernerin kärsimykset ovat jo
tällä kaudella olleet sydäntä riipiviä, mutta lienee vain ajan kysymys, kun
Wernerin jousi lakkaa tärräämästä. Jalkoja on myös Wernerin kannoilla ja
Chelsealta löytyy kivasti ilmailuosastoa eli peli alkaa jälleen nollasta
nollasta ja päättyy sen joukkueen riemuun, joka enemmän hyväksyttyjä maaleja
tekee.
Chelsean kausi on maalin tai kahden verran epätäydellinen. Cityn
Mestareiden liiga putki on ollut umpitukkeessa, joten Portossa piirretään
selkeä viiva sille, että toisen joukkueen kausi on onnistunut ja toisen
epäonnistunut. Tuchelia kohtaan voitaisiin olla vähän armeliaampia, mutta
professori voi syyttää vain itseään siitä, että nosti sinisten osalta odotukset
tappiin. Cityn Mestareiden liiga paine on sitä luokkaa, että nähtäväksi jää,
onko lopputulema timanttia vai hiilimurskaa. Yhden ottelun finaali pelimuotona
on sikäli mahtava ja armoton, että sattumalle ja futisjumalille on varattu
tavallista suurempi osa. Estádio do Dragãon nurmelle on laskettu legendojen
väriä. Askel askeleelta ja liike liikkeeltä sen alta paljastuvat joko matadorin
tai professorin kasvot.
Viini: vuosikertansa ainoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti