Taksikuski on vitosdivarin maalivahti. Hän kertoo, että hänellä on illalla peli, mutta ei tiedä illan vastustajaa.
-Se riittää mulle, että tietää mihin aikaan pitää minäkin
päivänä olla missäkin.
Viking Linen terminaalin edessä on jo pieni ryhmä Interin kannattajia.
Korona on laimentanut matkailuintoa, mutta Maarianhaminaan lähtee kaiken kaikkiaan
noin neljäkymmentä sinimustien kannattajaa. Osa kertoo käyneensä saarimatseissa
jo 15-vuotta ja joillain on omia pelireissuja vyöllään. Ahvenanmaahan liittyy
omanalaista jalkapalloon liittyvää mystiikkaansa. On tarinoita surutta
kotiinpäin vetävistä tuomareista, hienoista voitoista, rajuista tappioista,
missatuista laivoista, katkenneista luista ja paikallisen poliisipäällikön
kyydissä kruisailuista.
Interin pelaajat ja koko muu pelirykmentti matkustaa samalla
laivalla kuin kannattajat. Elokuinen keskiviikko ei muutoin vedä hirveästi
risteilyväkeä merille. Lomatkin ovat loppuneet tai loppumassa. Lippujen
saamisesta ei ole varmuutta ennen kuin pelipäivänä. Tämä varmaan syö osaltaan reissuintoa
Viking Linen terminaalilta on lyhyt matka hotelli Cikadalle.
Hotellin ulkoallas on hitti. Ensimmäiset porskuttelevat siellä jo, kun viemme
reppujamme huoneeseen. Pyydämme respaa tilaamaan taksin. Olemme päättäneet
vierailla Stallhagenin panimolla ennen matsia. Mureke on hyvää. Seurueemme
janoisempi osasto ottaa palan painikkeeksi vielä maistelumenun, jossa on desin
annos kaikkia panimoravintolan hanatuotteita. U.S Red Ale nousee suosikiksi.
Maistelumenu PUB Stallhagenissa |
Viimeiset tiedot lipuista ovat sikäli huojentavat, että elokuussa
koronarajoituksia oli hellennetty sen
verran, että kaikki halukkaat pääsevät peliin. Wiklöf Holding areenalle pääsee
muutamasta eri kulmasta. Olemme kuitenkin sen verran ajoissa liikkeellä, että
koukkaamme Pub Ettanin kautta. Kadulle nostetussa mummonkaatajassa kerrotaan:
”Ei ruokaa”
”Ei luottokortteja”
”Ei IPAa -myynnissä”
”Ei Spotifyta”
Pakko tykätä asenteesta ja brändäyksestä. Nauravasilmäinen baarimikko
huikkaa vielä tsempit pian alkavaan matsiin, kun olemme saaneet tuoppimme
tyhjäksi. Liput ostetaan perinteiseen tapaan lippukioskista. Turvatarkastus
menee jouhevasti ja ihmisiä valuu stadionille. Interin kannattajakatsomoon
pakkautuu sekä Ultraboyzeja että Armadalaisia.
Stadionit ainoat desibelit lähtevät ottelun alussa juuri tästä
kulmauksesta.
Viimeiset puheenvuorot ennen matsin alkua |
Inter avaa tutulla 3-4-3 muodostelmalla. Reaktiivisempi IFK Mariehamn pyörittää jälleen omaa pakkaansa siten, että perusryhmitys vaikuttaa olevan jotain 5-3-2:n ja 5-2-3:n väliltä. Akseli Pelvas häärää piikissä ja Albion Ademi viilettää enimmäkseen vasemmassa laidassa toisena hyökkääjänä. Oikeaa laitaa vihreävalkoiset eivät juuri hyökkäyksissään käytä.
IFK Mariehamn onnistui paremmin pelisuunnitelmassaan |
Sinimustilta näyttää jotain jääneen mantereelle, sillä pallonhallinnasta
huolimatta hyökkäys- ja murtautumispeli näyttää pääkatsomon pohjoiskulmaan
kesyltä. Veritaksella viikonloppuna nousseet lämmöt ovat myös haihtuneet. Peli
on uneliasta ja se sataa kotijoukkueen laariin. Kotiyleisö on hiiren hiljaa,
kunnes Ademi kiitää laidalta kohti Interin maalia ja jysäyttää pallon
yläkulmaan. Omat koirat purevat ja vierasjoukkueen näkökulmasta ottelu ottaa
kertaheittämällä lisää vaikeusastetta. Inter jatkaa pallonhallintaa, mutta
kunnon maalipaikoille se ei pääse. Ademi on peli päällä ja ottelun näkyvin
hahmo. Tuomari puhaltaa pelin puoliajalle.
Yhden vessan taktiikka saa pienen palautteen ennen kuin peli jatkuu. Toiselle
puoliajalle Inter tulee paremmin ja näyttää puskevan tasoihin. Kuitenkin, kun Ademi
saattaa Peter Makrilloksen vetopaikkaan ja kuti luiskahtaa Henrik Moisanderin
kainalosta maaliin, alkaa käydä selväksi, että tämä on niitä päiviä, kun
pinnoja ei irtoa. Kenttäkuuluttaja ottaa 2-0 -maalista lisäkieppiä ja pientä
innostumista väreilee myös kotijoukkueen kannattajien yllä. Inter hyökkää ja paahtaa
vielä loppuun asti, mutta pinnat jäävät saarelle. Peli on näyttänyt enemmän
ilmeeltään ja tempoltaan IFK:lta kuin Interiltä, jonka viimeiset viimeiset
siirrot ja liikkeet hyökkäyskolmanneksella eivät lähde riittävän tarkkoina ja
terävinä. Tästä juontuu tihenevä pitkien pallojen saaga, joissa ilmaherruuden
vie väkevästi pelaava Frankline Okoye. Sen kummempaa mystiikkaa kotijoukkue ei tällä reissulla voittaakseen tarvitse. Tuomaristo hoitaa hommansa myös hienosti.
Albion Ademi oli tuplaotteluiden paras pelaaja |
Matsin jälkeen yksi pitkän linjan reissaajista on järkännyt paikallisen
Bar & Grill -yhdistelmän auki nälkäisiä vierasjoukkueen kannattajia varten.
Leikettä ja oluttakin menee kuin liukuhihnalta.
Turkuun rantauduttua viimeiset terveiset tulevat somen kautta vielä
legendaarisen Masan baarin pöydästä. Hyvä reissu, vaikka peli vähän niin ja
näin.
Viinikuvaus: Stallhagenilla viruteltu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti