TuRaKe-IFK Mariehamn: henkinen finaali?

Turussa oli ollut liikenne sekaisin jo monta päivää. Monet luulivat, että asian taustalla oli siltaremontti jossain päin Helsinginkatua, mutta tietäjät ja futistietäjät tiesivät paremmin: kaiken takana oli järjestelyt suureen futisspektaakkeliin, jossa vakuuttavaa Cup -taivaltaan käynyt ja jalkapallollista kotiaan nelosdivarissa pitävä TuRaKe sai vastaansa sipsisaarilta Veikkausliigan IFK Mariehamnin. Kotona iskee stressi: mitä jos koko valtakunnan median huomio ottelulle aiheuttaakin sen, että Yläkentän portit lyödään juuri kirjoittajan nenän edestä kiinni? Voiko tällaista mahdollisuutta tulla elämässä enää koskaan? Ei välttämättä, joten aikaistan lähtöäni.

Vitosella pääsee sisään ja kaupantekijäksi saa vielä karamellin. Yläkentän lehtereillä on jo hyvin porukkaa, kun sujahdan yleisön joukkoon. Tovin kuluttua pelaajat saapuvat alkuseremonioihin ja kuvattavaksi. Mieleen hiipii väkisinkin, että onko kyseessä jopa Suomen Cupin henkinen finaali? Niin tai näin. TuRaKe ottaa heti pallonhallinnan. Asiaa tietysti avittaa se, että TuRaKe on juuri se joukkue, joka sai avauspotkun antaakseen. Pitkä pallo lentää laitaa kohti. Yleisö elää hyvin pelissä mukana.

TuRaKe saa asiansa tuntevalta yleisöltä ansaitsemiaan aplodeja kaikista hyvistä suorituksistaan ja niitä piisaa ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin useampia: Aleksi Mäki purjehtii hienosti useamman IFK Mariehamnin pelaajan ohi ja vain totaalinen Murphyn lakikirja estää tilannetta eskaloitumasta maaliksi. Pian tämän jälkeen Samuel Sibakov paikantaa IFK Mariehamnin veskarin Otto Hautamon olevan etäällä maalistaan. Sibakov lähettää kudin kohti saarelaisten maalia, mutta ilmeisesti luonnonoikkuna Yläkentälle imeytynyt alipaine muuttaa pallon liikerataa siten, ettei se aivan lennä maaliin asti.

TuRaKe piti IFK Mariehamnin ahtaalla ottelun alkuminuuttien ajan

TuRaKen hurmoksellisen alun jälkeen se luovuttaa, mitä ilmeisimmin solidaarisuussyistä, pallonhallinnan IFK Mariehamnille. TuRaKe roikkuu sinnikkäästi vieraiden mukana ja sillä tuntuu ”Lucky Ballin” sijaan olevan hyökkäyksilleen suunnitelmaa. Suoraviivaisilla avauksilla tavoitellaan hyökkäyspään järkäleitä Aleksi Ojanperää ja Matias Harjuhahtoa. Joskin Harjuhahto palaa parinkymmenen minuutin pelin jälkeen takaisin kentän laidalle puheenjohtajan hommiin.

IFK Mariehamn jauhaa, jauhaa ja jauhaa. Lopulta Alan Henrique on vastustamattomasti keskityspallon alla ja Henrique pukkaa saarelaiset 0-1 johtoon. Kotiyleisön keskeltä kimahtaa hieman vahingoniloinenkin kiljahdus. Viitisen minuuttia tästä niin Daniel Enqvist tuuttaa TuRaKen boksiin pyörimään jääneen pallon maaliin: 0-2. Tällä millään ei kuitenkin ole mitään merkitystä, sillä pian nähdään Aleksi Ojanperältä keskialueella sellainen Marseillen ruletti, että sopii kysyä, mahtavatko vieraat enää kotisaarelleen palatessaan löytää Turusta oikeaa terminaalia? IFK Mariehamnin Enqvist löytää tilaa boksin vasemmalta kulmalta ja napauttaa väkevyydeltään Naga Morich -tason kudin takakulmaan: 0-3. Poltettava lieventävää maitoa pistää pöytään Pyry Tenho, joka katkaisee yhden IFK Mariehamnin tuhansista keskityksistä täydellisellä nostolla oman maalin yli. Yleisö on haltioissaan.

Katsomossa revitään ensimmäisen puoliajan viimeiset ilot IFK Mariehamnin taivaan tuuliin ja kauas Kupittaan Cittarin suuntaan lentävistä vapareista. On aika mennä tauolle. TuRaKen buffetti takoo juhlaillassa sampoa kuin Seppä Ilmarinen konsanaan ja voidaan vain arvailla, että onko tuotto viisi- vai kuusinumeroinen. Makkaran riittävyys huolettaa monia. Lisäksi ottelun hinnoittelua pidetään varsin kohtuullisena. Strategia onkin enemmän ollut Aki Riihilahden oppikoulun omille kannattajilleen arvoa tuottava kuin jääkiekkoliiton kaiken kuppaava malli.

”Ykki, kakki, kolme”, takana lasketaan kuinka paljon kentällä on pelaajia. TuRaKe ottaa toiselle puoliajalle selvästi myös hallitun vetäytymisen taktiikan. Yleisö pääsee jälleen huokailemaan, kun Aleksi Mäki pitää toisen puoliajan alussa pääsarjalaisia jälleen pujottelukeppeinään. Kaikella on kuitenkin hintansa ja taiteilijanimeä Dé kuunteleva vihreäpaita tällää pallon alakulmaan: 0-4 ja peliä on pelattu 49 minuuttia.

Aleksi Mäki väläytteli ottelussa useampaan kertaan

Takana kuvataan ”Nikkelle vireoo”. Yleisö saa aihetta aplodeihin tiheämpään tahtiin kuin snookerissa konsanaan. Tosin vaikuttaa hieman siltä, että TuRaKe pelaa sikäli pitkää peliä, ettei se lähde polttamaan kaikkea petrooliaan tähän yhteen peliin, kun läntisen-Suomen nelonenkin on vielä alkutaipaleellaan. Ojanperä astuu uudemman kerran parrasvaloihin lukuisilla pallonriistoilla, joiden kautta hän osoittaa sen, että pystyy kyllä ottamaan pallon TuRaKelle aina, kun haluaa.

Yleisömääräksi ilmoitetaan 424 ja TuRaKen puolustuksessa Erno Kankaanpää osoittaa sellaista kylmäpäisyyttä pallon kanssa, että se saa varmasti jopa Kimi Räikkösen hikoilemaan. Kaikesta huolimatta Arvid Lundberg sivaltaa maalin edestä pallon viidennen kerran melko näyttävän kuvion päätteeksi TuRaKen maalin: 0-5 ja tietysti kellossa on tasan viinipullon senttilitrojen verran. 

Yleisöstä alkaa tulla vaatimuksia kotijoukkueelle: ”Ylös, ylöspäin!”. TuRaKe toimittaa, mitä yleisö pyytää ja Mäki tikkaa jälleen tulisesti vasenta laitaa. Mäki hakee hyvällä syötöllä okealta laidalta Kuusiston, mutta Kuusisto ei aivan saa tai ei välttämättä tahdokaan pistää palloa pussiin ettei saarelaisille tulisi paha mieli.

Olihan IFK Mariehamnillakin ottelussa omat hetkensä

Dé livahtaa TuRaKen puolustuksen tiivisteiden välistä ja uittaa pallon Sauli Karjalaisen kainalon alta maaliin, kun 85 minuuttia on pelattu: 0-6. Parin minuutin kuluttua edellisestä ja Robin Sid toimittaa palloa keskeltä alakulmaan: 0-7. ”Tu-Ra-Ke! Tu-Ra-Ke!” -kuuluu katsomosta. Sen jälkeen kuuluu muutama vihellys Vili Lehtovaaran pillistä ja hieno ottelutapahtuma tulee päätökseensä. TuRaKen pelaajat poistuvat buffet- ja lipputulojen siivittämänä paikalta helikopterilla, koska seuran status muuttui ottelun myötä varmasti sellaiseksi, etteivät siihen enää suljetut Helsinginkadut saa vaikuttaa.

Kiitos TuRaKe, IFK Mariehamn ja nykymuotoinen Suomen Cup

Viini: kymmenen pulloa möttöstä 

TPK-FC Kiisto: onnennumeroita ja onnistumisia

Blogilla on väliä, sillä viikon aikana sain kyselyä, että ketkä kaikki siellä Samppalinnassa futsalia pelaa ja milloin. Tänään pelasivat TPK Turusta ja FC Kiisto Vaasasta. Odottelemme taisteluparin kanssa kioskin edessä ”kanslistia”, että saamme matsieväät maksettua. Samppalinnan orsilla on vielä hyvin tilaa ja Samuli Putron ”Milloin jätkät tulee” sopii hyvin hetken pirtaan. Taisteluparin, joka on hetki sitten saanut valita itselleen elämänsä ensimmäisen pelinumeron, kanssa tsekkaamme, että löytyykö kokoonpanoista numero 17. Löytyyhän se.

Sunnuntai -iltapäivä Samppalinnassa näytti ja tuntui kotiyleisölle tältä

Kyllähän niitä jätkiä palloiluhallin ovista hiljalleen paikalle putoilee ja peli voi alkaa. Asiaankuuluvasti bongaamme TPK:n pelaajista ensimmäisenä pelinumeronsa takia Atte Ekholmin, joka käy nappaamassa Kiiston hyökkääjän liukumalla kiinni. Toteamme yksissä tuumin, että hienosti puolustettu. Sarjajumboksi melko laihalla pistesaalilla jäänyt FC Kiisto pitää pelin alussa enemmän palloa. TPK puolustaa tarkasti. Pelin alku on melko tasainen ja sen alussa on hiukan vaikeaa hahmottaa, mikä Kiistoa hiertää. 

Peliä on käyty nelisen minuuttia, kun TPK:n Joona Forsström lähettää väkevän pyörähdyksensä päätteeksi ensimmäisen varoituslaukauksen vieraiden suuntaan. Laukaus osuu sisätolppaan. Peli ei siitä kauaa vanhene, kun Petri Jouppi pelaa rajapotkun Samuel Sibakoville. Sibakov tällää suoraan syötöstä matalan kudin. Jukka Pylväisen maalilla on sen verran trafiikkia, että Sibakovin kudin päätepysäkiksi asettuu vasen alakulma: 1-0 ja kellossa 4:53

Kiisto on maalin jälkeen edelleen enemmän pallossa ja se pääsee myös hyville laukaisupaikoille. Vaasalaisten harmaaksi kiveksi muodostuu Peetu Savikko, jonka akrobaattisten torjuntojen ohi keltapaidat eivät löydä reittiään. Kenties taisteluparin viihdykkeeksi otetusta Harry Potter -kirjasta on löytynyt sopiva loitsu myös kotijoukkueen maalin varjelemiseen.

TPK:lla on paremmin latu auki maaliin asti. Kiiston puolustuksen taskussa painiva Forsström on jatkuvasti vaarallinen. TPK:lla on myös hyviä yritelmiä erikoistilanteista ennen kuin valotaululla oleva punainen laitetaan uuteen piirrelmään. Pallo pelataan syvyyteen Forsströmille, joka pudottaa sen Sibakoville. Sibakovin kuti blokataan, mutta se kimpoaa Ekholmille. Ekholm laittaa polvea pallon päälle ja pallo pyörii kuin telineestään karannut sirkkelin terä Pylväisen alta maaliin: 2-0. Peliä on pelattu inan vajaa vartti ja päivän narratiiviin sopii hyvin, että numerolle 17 merkataan maali.

Joona Forsström oli alati FC Kiiston kiusana

TPK saa hengen päälle ja Kiiston puolustus ei löydä oikein oikeita askelmerkkejä. Peetu Savikko heittää määrämittaisen Eemeli Jäspin juoksulinjalle ja Jäspi antaa yhden pompun verran mietintäaikaa vaasalaisille ennen kuin napauttaa pallon kolmannen kerran vieraiden maaliin: 3-0. Aika on 16.16

Kiisto ottaa aikalisän, mutta se ei auta. Sibakovin laukauksessa on jotain Joonas Meuramaista, kun se Forsströmin keskustapainista hänen hollille putoaa. Takatolppa tärisee ja tällaiselle kudille on myös englanninkielinen käännös olemassa: thunderbolt. Sähköä ja pauketta on myös Savikon loikassa, jolla  hän pari minuuttia TPK:n neljännen maalin jälkeen löytää tiensä Ossi Kivipuron kudin eteen. Kiiston kavennusmaali näytti vääjäämättömältä parin sekunnin ajan, mutta TPK pitää todennäköisyyksiä halveksien maalinsa puhtaana. Tauko alkaa 4-0 -lukemissa.

Peetu Savikko konsultoi, miten helppoa ja kivaa futsalissa on pitää nollapeli

Tauon aikana teen kardinaalimunauksen, kun sekoitan ”tiedätte kai kenet” professori Kalkarokseen. Sibakovilta pyydetään katsomosta vielä kolmatta maalia ja myös Kiiston Juho Mäkiniemelle löytyy Samppalinnan puupenkeiltä tuttuja. Mäkiniemen huomiota ohjataan letkeästi valotaulun suuntaan.

Toinen puoliaika aaltoilee tasaisissa merkeissä. Seinät ja pressut ropisevat molemmissa päissä. Kiiston tuskaa lisää Leo Autere. Autere on ensimmäisenä pallossa, kun Ville Rannikon rajapotku irtoaa Kiiston puolustuksesta: 5-0. Aika näyttää 22:21. Auterelle maali on mallia ensimmäinen liigassa.

Kiiston rehellisyyden nimissä myös hieman epäonninen Turun retki ehtii jatkua yhden tolpan ja Savikon muutaman paraatipelastuksen verran ennen kuin TPK:n Valtteri Kaarna maalaa pelin lopulliset lukemat Samppalinnan seinälle. Maalaustelineen valmistelee Iiro Fager, joka vääntää ensin pallon itselleen ja sitten itsensä kalapaikalle. Pylvänäinen torjuu Fagerin käännön, mutta Kaarna purjehtii ensimmäisenä paikalle: 6-0

Peli pelataan vähintäänkin kohtalaisella sykkeellä loppuun asti. TPK pankittaa peliaikaa rosteristaan useammalle ja sitten peli päättyy. Huolimatta melko selkeästä lopputulemasta on käsille jäänyt viihdyttävä matsi akrobaattisine torjuntoineen, hienoine maaleineen ja suurine persoonineen. Suosittelen muitakin kokeilemaan vielä tälle kaudelle, miten futsal -viihde Samppalinnassa omassa kaikukopassa resonoi.

Viimeiset pokkaukset tälle viikolle

TPK purjehtii playoffs -paikkojen ja putoamiskarsintojen välimaastossa. FC Kiistolla on ankkuri edelleen pohjassa.

Viini: Tylypahkasta taikaviini, kehräävä

KuuLa-TuRaKe: sunnuntaipiknikillä

VR toi stadikalta ja itä-Suomesta moitteetta takaisin Turkuun. Lapset jäivät muutamiksi päiviksi hoitoon, joten ehdotan vaimolle piknikkiä Kupittaalle. Vähemmän yllättäen takaa-ajatus luetaan silmänräpäyksessä, mutta ongelmaa ei siitä tule. Koppaamme patongit ja vissyt Kupittaan Cittarilta ja askellamme Kupittaa 2:lle. Peliä on ehditty jo tovi käymään ja huikkaan linjatuomarilta tilannetta: 1-0 valkoisille. Palloliiton tietotoimistolta myöhemmin tarkistettuna maalin onnistui tekemään Miikka Rae.

Kuuvuoren Laakia eli KuuLaa olen seurannut ajoittain somessa. TuRaKe eli Turun raittiuskerho on pistänyt silmään sekä nimensä että tämän kauden vitosessa murskaavien tulosten puolesta. Molempien joukkueiden historiikit kertovat, että joukkueiden perustamisen pohjana ovat olleet kaveriporukoiden projektit, jotka ovat ottanut kivasti tuulta alleen. KuuLa juhlii pian kaksikymmentä vuotista olemassaoloaan ja TuRaKe (joka ei varsinaisesti ole raittiuskerho) on tuoreempi tapaus eli seura on perustettu 2017.

TuRaKe on silmiinpistävästi enemmän pallossa ja KuuLa haikailee vastaiskujen perään. Tosin ensimmäisen puoliajan edetessä myös KuuLa saa pidempiä hallinta- ja hyökkäysjaksoja aikaiseksi. KuuLan hyökkäykset kulkevat korostuneesti nopeajalkaisen Ali Swaishin kautta. Samaan aikaan KuuLan maalilla Jani Maja pelaa erinomaista ottelua eikä todellakaan anna vieraille mitään helppoja, joten minkäänlaisia murskajaisia ei vaikuttanut olevan odotettavissa.

TuRaKe painoi koko pelin väkevästi päälle, mutta niin vain KuuLa napsi ottelusta pinnan

Lentävät vaihdot tuovat oman rytminsä otteluun. Molempien joukkueiden pallollinen peli vaikuttaa olevan varsin hyvää. Syötöissä on ideaa ja ne napsuvat kohtuu hyvin kohdilleen. Katsojia paikalla on nelisenkymmentä eli käsillä on kokonaisuudessaan positiivisvivahteinen ottelutapahtuma. KuuLan kannattajat ovat vieraita pykälää äänekkäämpiä.

Seuraava maali antaa odotuttaa itseään. Lähimmäs pääsee TuRaKen Matias Harjuhahto, jonka alakulmaan suuntautuvat puolivolleyn Maja saa nepattua tolpan ohi.

TuRaKe yrittää heti toisen puoliajan alkajaisiksi maalia suoraan aloituksesta, mutta vieläkään ei onnistu. TuRaKen hallinta on toisella puoliajalla vielä vahvempaa, mitä ensimmäisellä, mutta KuuLa puolustaa sitkeästi ja saa pidettyä pelin yhden maalin pelinä. TuRaKen hyökkäämisen mennessä hieman puskemiseksi alkaa pelin ylle piirtyä yllätystasoituksen aura. Samaan aikaan tosin on vaikea nähdä, mistä KuuLan tasoitus voisi tulla, sillä Swaish jää aika yksinäiseksi kärkeen.

KuuLa pelasi sitkeästi omaa peliään

Ylläkuvattua asiaa ei kirjoittajan tarvitse kuitenkaan sen enempään arpoa, sillä kellon kilkattaessa noin seiskavitosta, kopataan KuuLan pelaaja TuRaKen boksissa nurin ja erotuomari Sakari Saikkonen osoittaa tekonurmella köllöttelevää valkoista täplää. Saikkosen kunniaksi on myös sanottava se, että ottelussa oli useampiakin tiukkoja tilanteita, joihin hänen oli otettava kantaa ja ainakin omaan silmään tuomiot vaikuttivat virheettömiltä. Virheetön on myös KuuLan Leo Brennerin sijoitus maalin vasempaan takarautaan: 1-1

Leo Brennerin rankkari:

TuRaKen ja pelin desibelit nousevat. Sekä Jyri Varholla että Samuel Sibakovilla on omat paikkansa kääntää ottelun tulos vieraille sopivampaan asentoon, mutta Maja ja KuuLa ovat päättäneet kestää. Niinpä Saikkosen vapautettua pelaajat muihin sunnuntaipuuhiin juhlivat vihreäpaidat tasuria hiukan kuin voittoa. Pinna varmasti maistuu hienon joukkuepelin päätteeksi. Mielenkiintoista on myös nähdä hakeeko kauden ensimmäisen pistemenetyksen kärsinyt TuRaKe sisuuntuneena taas seuraavassa matsissa kaksinumeroisen maalilukemaa tauluun.

Viini: yhteispelillä tiiviiksi puristettu

TPK-JyTy: dinosauruksia

Pietarin Krestovsky -areenalla. Täh. Tämä on yläkenttä ja vastakkain ovat futisfoorumilegendana jo ennen kautta sarjanousunsa varmistanut TPK ja täksi kauden läntiseen kolmosdivariin noussut niin ikään legendaarinen JyTy. Parkkipaikat ovat tiukassa, koska futiksen lisäksi terassit imevät porukkaa. Niinpä myöhästymme ottelun alusta pykälän, mutta valotaulu kertoo siitä, että maalit ovat myös antaneet odottaa itseään.

Taistelupari kaivaa mukavassa kesäsäässä nautitun omenaviinerin päälle dinosaurukset repustaan. Dinosauruksia on myös kentällä. Tunnistettavimpina JyTy:n Lehtosen veljekset Pedro ja Henri, heitä käskyttävä Lemmy ja TPK:n maalilta peliä ohjaava Veli-Heikki Maunila.

Koronan perustasolle siirtyneestä Turusta paikan päälle rohkeni muutamakymmen turkulaisista. Pelin ilme on aika lailla selvä. Hyvin organisoitu ja pykälää kevyemmällä jalalla liikkuva TPK hallitsee palloa. JyTy ottaa Pedro Lehtosen johtamalla puolustuksella vastaan. JyTy saa pidettyä TPK:n pitkään pois hyviltä maalipaikoilta, mutta sitten se tapahtu. Peli vanhenee hiukan yli puolen tunnin, kun TPK saa hallinalleen vastinetta. Jyri Sundin lähettää laadukkaan kudin noin 27:stä metristä kohti oikeaa ylästä ja siihen ei JyTyn Jorge Camposin eli Lauri Raitalan loikka aivan riitä. TPK sinetöi 1-0 johtolukemat, jotka ovat samat, millä harmillisesti Tanska vie oman eränsä.

TPK rymistelemässä JyTyn maalilla

Pallopojat käyvät puoliajalla tiukan neuvottelun ylijäävistä viinereistä. Ne luvataan heille pelin päätyttyä nopeat syövät hitaat -mentaliteetilla ja niinpä toinen puoliaika voidaan aloittaa toiveikkaissa merkeissä.

JyTy tuntuu lyöneen kopissa pökköä pesään, sillä se tulee toiselle puoliajalle hyvällä energialla. TPK läikyttää kuitenkin vettä puille pienin höyryämisen jälkeen. Samuel Sibakovin vapari ottaa sopivaa jengaa hänet ja JyTyn maalin erottavasta ihmismassasta. Pallo putoaa maaliin. Samoihin aikoihin jostain katsomon yläorsilta hihkaistaan, että Belgialla on appin mukaan huikea maalipaikka ja sehän tarkoittaa tasoitusta. Peli ja maailma palaavat alkuperäisille raiteilleen.

JyTy laittaa vaihtoruletin päälle. Kuuluttaja huutelee valotaulun perään, mutta penkiltä vastataan, että tuplavaihtoon ei jaksaisi valotauluja kaivaa. Hetken arvuutellaan sisään ja ulos tulevia pelaajia, kunnes kuuluttaja jatkaa Lemmyn taivuttelua. Pienen sanailun päätteeksi valotaulut saadaan myös näkyviin ja täten kuuluttajan mukaan tietoa myös niille, jotka matsia internetistä seuraavat. Ison maailman meininkiä.

Välillä kolisi

JyTy saa ensimmäisen kunnon maalipaikkansa, kun 67 minuuttia on pelattu, mutta Sina Mostafazadehin askelmerkit eivät kunnolla osu. Peli etenee sellaisella divarikolistelumeiningillä, jossa nilkkojen ja säärisuojien kimmoisuutta testaillaan sopivissa määrin. TPK pysyy enemmän pallossa. JyTy löytää lopussa vihdoin hallintajakson itselleen, mutta TPK:n puolustus pitää pintansa. Koska näkyvissä ei ole samanlaista käännettä kuin toisen legendaarisen pinkin eli Martin Palermon edellisen illan ottelussa (HT 3-0, FT 3-3), lähdemme taisteluparin kanssa hieman ennen ottelun päättymistä varmistamaan sujuvan kotiinpaluun. Paavo Nurmen eläväisestä puistosta jää pari keppiä taisteluparin asevarastoon vietäväksi. TPK:lle jää näköisensä voitto. Myös Belgia hoitaa siivunsa futisillasta.

JyTy sai lopussa hyvän hallintajakson, mutta maaliin asti betsit eivät kantaneet

Viini: pahvimukista viinerin kylkeen