Sivut

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Chelsea ja Maurizio Sarri: savua ennen ja jälkeen


Maurizio Sarri ja Jürgen Klopp halaavat. Daniel Sturridgen haamulaukaus toi Liverpoolin ottelun viime hetkellä tasoihin. Sarri ja Chelsea ottavat kuluneelta viikolta mukaansa voiton ja tasapelin Liverpoolista. Toinen voittokin kävi lähellä, mutta Cityn kanssa suurimman mestaruussuosikin viittaa kantavaa Liverpoolia vastaan tulos on vähintäänkin hyvä. Helposti myös erinomainen.

Ottelun aikana ja koko brittiläisen jalkapallon ympärillä leijuu keskustelu siitä, että Sarri on saanut iskostettua ajatuksensa nopeasti Chelsean joukkueeseen. Chelsea on myös siinä mielessä hyvässä asemassa, että se saa pelata suhteellisen paineettomasti verrattuna pahimpiin kilpaveljiinsä. Sekä Josep Guardiolan Manchester City että Jürgen Kloppin Liverpool ovat projektinsa huippuvaiheessa, jolloin niiltä automaattisesti odotetaan valioliigan mestaruutta. Sarrin Chelsea on ”new kid on the block” ja periaatteessa ottaa vasta ensimmäisiä painavia askeleitaan. Mestaruus olisi jotain fantastista ja odottamatonta. Jotain samanlaista kuin Islannin jatkopaikka EM-kisoissa.

Sarrin siirtyminen Chelseaan oli ehkä koko valioliigakauden kiinnostavin siirto. Miten napolilainen ketjupolttaja-pankkiirri saisi rattaat pyörimään ehkä kansallisella tasolla maailman haastavimmassa jalkapallosarjassa. Odotusarvoa nosti se, että Sarrin Napoli on viime vuosina ollut ainoa seura, joka edes auttavasti onnistui haastamaan Juventuksen hegemoniaa Serie A:ssa. Mestaruus oli pariin kertaan lähellä, mutta se lipsahti Juventukselle eli Sarri ei aivan saanut projektejaan päätökseen Italiassa. Siksikin vauhdikas startti valioliigassa ei vielä indikoi täysin sitä, mihin Chelsea tulee tällä kaudella päätymään.

Sarri toi Napolista Lontooseen 4-3-3 -pelisysteemin. Sarrin Chelsealla on paljon samantyylisiä elementtejä pelissään kuin Liverpoolilla ja Manchester Cityllä. Chelsea lähtee ottamaan ottelussa pallonhallinnan itselleen ja menettäessään pallon se yrittää voittaaa sen nopeasti takaisin niin sanotulla vastaprässillä. 

Chelsea rakentaa peliä kärsivällisemmin oman puolustuksen kautta kuin Manchester City ja Liverpool. Chelsealla on toki kykyä räjähtävän nopeisiin vastahyökkäyksiin, mutta kärkiseuroista, sen puolustusstrategiassa on selvästi alleviivattu pallonhallinnan merkitystä. Tämä kauden Chelsea on pitänyt palloa valioliigassa toiseksi eniten. Ero eniten palloa pitäneeseen Manchester Cityyn on se, että Chelsea on pitänyt palloa suhteessa enemmän omalla puolustusalueellaan ja keskialueella, kun taas Cityllä pallonhallinta tapahtuu korostuneesti vastustajan kenttäpuoliskolla ja pallonhallinnan luonne on vahvasti hyökkäysorientoitunutta.

Sarri uskoo viihdyttävään, hyökkäävään ja dynaamisen jalkapalloon. Sarrin Chelsean hyökätessä pelaajat muodostavat kolmioita ja timantinmuotoisia muodostelmia, joilla haetaan alueellista miesylivoimaa ja avataan syöttösuuntia. Pelaajat vaihtavat paikkoja muodostelmien sisällä. Puolustuslinja nousee korkealle, jolloin pallon menetyksen jälkeen pelaajat ovat tiivisti pallon lähellä ja pallo on mahdollista voittaa nopeasti takaisin. Chelsea hakee suoraviivaisia vastustajan linjoja halkovia syöttöjä, mutta mikäli syöttöväyliä ei aukea, Chelsea keskittyy pitämään palloa.

Taktisen silmän lisäksi Sarri on myös intohimoinen pelaajien kehittäjä. Hänellä on joukkueen sisällä erillisiä pelaajia koskevia projektejaan. N’Golo Kanten rooli on yksi esimerkki tästä. Sarri on rakentamassa kenties maailman parhaasta syöttöjen katkojasta enemmän ”box-to-box”-mallista keskikenttäpelaajaa. Keskikentän ankkurina Chelseassa tällä kaudella on Napolista Sarrin mukana hankittu Jorginho, joka toimii kapellimestarina pelin rakennusvaiheessa. Kante pelaa siis ylempänä keskikentän muodostelmassa kuin tavallisesti. Kanten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänen on Sarrin aikana mahdollista kehittyä monipuolisemmaksi ja enemmän hyökkäyspeliin osallistuvaksi keskikenttäpelaajaksi. Kante pystyy Sarrin pelisysteemissään katkomaan peliä ja voittamaan palloja lähempänä vastustajan maalia, joka luo uuden uhan vastustajalle ja tekee Chelseasta entistä vaarallisemman.

Maurizio Sarri tulee tekemään sekä Chelseasta että myös koko valioliigasta kiinnostavamman ja paremman. Jo nyt sekä Guardiola että Klopp ovat yhteen laulaneet, että Sarrin tulon myötä heidän molempien tarvitsee tehdä työnsä paremmin. Kommentit heijastelevat sitä arvostusta, jota Sarrin nauttii. Sarrin myötä valioliiga on siis parempi paikka pelata, valmentaa ja elää jalkapalloa.

Viinikuvaus: pohjois-Italialaista savuisuutta ja yllättävillä raaka-aineilla maustettua viiniä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Liverpool FC: nostalgikosta mestariksi?


Liverpoolin ja Englannin maajoukkueiden kannattajissa on aina ollut jotain myötätuntoa herättävää. Molempiin joukkueisiin on asetettu aina niiden tasoaan kovemmat odotukset ja sitten niiden kannattajien matka on ollut kuin kävelisi avojaloin tulikuumalla asvaltilla, jonka pienistä halkeamista törröttää katktuksia. Joka askeleella sattuu.

Jalkapallomaailman tähtikartta vaikuttaa Liverpoolin osalta olevan uudelleen piirretty. Jopa komediallisia piirteitä saaneet loppuhetkien sulamiset ovat taittuneet suvereeneihin voittoihin ja viime hetkien ratkaisut ovat kääntyneet punaisten suuntaan. Jürgen Klopp on näyttänyt, että nopean vastaprässin ja voimakkaasti laitoja hyödyntävän ja jopa opportunistisen hyökkäväävän pelisuunnitelman avulla on mahdollista horjuttaa myös maailman parhaita jalkapalloseuroja. Liverpoolin hyökkäyksessä on myös sen verran leveyttä ja laatua, että sen hyökkäyspeli ei ole yhden egyptiläisen kortin varassa, vaan ratkaisijoita ja variaatioita löytyy. 

Liverpoolin koko kentän prässipelistä hyvä osoitus oli mestareiden liigan ottelu PSG:tä vastaan. Liverpoolin korkea prässi siirsi PSG:n pallollisen pelin painopistettä sen omalla kenttäpuoliskolleen. Samaan aikaan Liverpool sai tilkittyä keskikentän siten, että PSG:n keskikenttäpelaajien oli toistuvasti pelattava palloa takaisin toppareille, koska heillä ei ollut tilaa kääntyä Liverpoolin maalia kohti. Pelin painopiste oli kokonaisuudessaan keskialueella ja PSG:n kenttäpuoliskolla. Peli osoitti myös, miten kokonaisvaltainen joukkuepeli ottaa talutusnuoraansa minkä tahansa tähtisikermän, jossa osa pelin elementeistä on vähän sinne päin.

Liverpoolin paikka viime kevään mestareiden liigan finaalissa tuntui hieman suonenvedolta, mutta tämän syksyn pelejä katsoessa on helpompi ymmärtää, mitkä elementit tähän lopputulemaan johtivat. Käynnissä oleva kausi on Kloppin projektin huipentuma. Manchester Cityn hegemonia valioliigassa on pienen pienellä laskutrendillä, joten nyt on Liverpoolin paikka ja pakkokin iskeä kaikilla rintamilla. Kauden kestävä fyysinen rasitus on armoton, joten vesiesteinä Liverpoolin mestaruusjuoksussa ovat loukkaantumiset ja Kloppin kuluttava pelityyli. Muutkin kärkijoukkueet ovat kuitenkin samalla radalla. Sikäli punaisilla on nyt todellinen mahdollisuus siirtyä nostalgian ajoista mestaruusaikaan.

Viinikuvaus: pitkien perinteiden pitkään kypsyvä viini, johon vuodesta toiseen on lorahtanut epäkurantteja raaka-aineita. 2018-2019 vuosikerta kypsyy odotuksia ja toiveita herättävissä olosuhteissa.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Huuhkajien haukkakohta


Ilta on ollut sateinen ja peli nihkeää. Ajankohtakaan tiistain myöhäisiltana ei juuri palvele suomalaista jalkapalloa, mutta tuomarin viheltäessä pelin poikki ja askelten viedessä kiireesti kohti parkkipaikkaa, fiilis on lämmin. Suomi on voittanut Viron 1-0 ja aloittanut UEFA nations liigan kahdella voitolla. Vaikka vieläkin on hiukan epäselvää, että mihin ja miten tämä uusi kilpailu Suomea voi olla viemässä, päällimmäisenä on kuitenkin tunne siitä, että Suomi on voittanut kilpailullisen ottelun. Se ei ole ollut mitään itsestään selvää herkkua enää niin pitkään aikaan kuin futsifanin muisti jaksaa luodata. Toki vastustajakin oli Viro, joka pitikin voittaa, mutta ”pitikin, pitkin” -matseja on hävitty ja pelattu tasan viime vuosina niin paljon, että lähtökohtaisesti jokainen voitto on tuntunut isolta urakalta. Suomen maajoukkue on kellahtanut perseelleen samaan aikaa, kun islannin, belgiat, albaniat ja ties mitkä maat ovat syöksyneet eteenpäin. Muutosta on odotettu ja nyt ilmassa väreilee positiivinen aura.

Katson peliä ystäväni kanssa, joka on enemmän lätkämiehiä. Hän jopa toteaa, että tämä taitaa olla ensimmäinen ottelu, jonka hän on paikan päällä katsomassa. Kerroin jotain tarinoita pelaajista ja Suomen maajoukkueesta taustoittaakseni sitä matkaa, mistä ollaan tultu tilanteeseen, jossa voitto Virosta ei ole itsestään selvä, mutta on itsessään tärkeä asia. Läpimärällä kentällä Suomen puolustuksen ja keskikentän neljän pelaaja linjat pysyy tiiviinä ja niiden seuraaminen on oikeastaan itselle ottelun parasta antia. Jätän tämän kuitenkin omaksi salaisuudeksi, koska jalkapalloakin kannattaa maistattaa pala kerrallaan. Etenkin lätkäjätkille.

Viro tuntuu nojaavan muutaman pelaajan yksilötaitoon. Ratkaisevilla hetkillä ja hetkillä, jolloin se saa luotua tilaa hyökkääjilleen se ei kuitenkaan ole tarpeeksi terävä. Kyseessä on tietysti laatuasia, mutta suomalaista jalkapalloa seuraavana ei ole vaikea eläytyä Viron tilanteeseen. Suomi on enemmän joukkue ja vaikka peli ei ole silmiä hivelevää, eikä mitään varsinaista joutsenlaulua, riittää se voittoon asti. Suomi pelaa lopussa kyynisesti aikaa ja pitää palloa vastustajan kulmalipulla. Varsinaista paniikkia ei synny, vaikka Viro hyökkää. Kaunista se ei ollut. Pohjoiskaarre laulaa Suomea Riven johdolla kisoihin. Viikko jatkuu parempana kuin se alkoi.

Viinikuvaus: alahyllyltä löytyvä optimismia herättävä sinivalkoinen tuotos

lauantai 8. syyskuuta 2018

Kun jalkapallojumalat hylkäsivät


Edustusjoukkueen pelaaja sihauttelevat oluita auki. Tunnelma bussissa on hilpeä ja pukukoppiläppä lentää. Olemme seuran järjestämällä matkalla Helsinkiin Suomi-Unkari -otteluun. Mukana olivat sekä edustusjoukkueen, että meidän juniorijoukkueen pelaajat. Keli on harmaa ja bussin ikkunasta katsellessa maisemassa on sateen odotusta.

Bussi pysähtyy parikkipaikalle muiden pitkämatkalaisten kulkuneuvojen joukkoon. Porukka valuu ulos ja viimeiset oluet viimeistellään samalla, kun porukka marssii stadionia kohti. Vaikka matka stadionin porteille on suhteellisen lyhyt, niin muutamat ryntäilevät pusikoiden ja kallioiden suojiin valuttamaan ulos matkaeväiden nostamat nesteet. Kannoin itse käsityö- tunnilla tekemääni lehmänkelloa mukana, jota ajoittain kalauttelin.

Vettä vihmoo, mutta tunnelma stadionilla on erityinen. Ottelu ei ollut ensimmäinen maajoukkueen peli, jota olin ollut katsomassa, mutta heti katsomoon noustuani huomasin ihmisten kiihkosta, että kyse on poikkeuksellisesta matsista. Unkarin kannattajat olivat kerääntyneet omaan katsomon osaansa ja levittäneet lippuja katsomon alareunoille. Osa lipuista oli kiikutettu Suomen katsomoiden puolelle kukkulan kuningas meiningillä. 

Järjestysmiehet puuttuivat tilanteeseen, jossa suomalaiskannattajat lähtivät ottamaan Unkarin banderolleja alas oman katsomon puolelta ja samassa Unkarin katsomosta ryntäsi kannattajia selvittämään tilannetta. Banderolli jäi ja samalla kävi myös selväksi, että jos jotain kärhämää tulee, niin sitä eivät järkkärit pystyisi estämään. Vaaran tunne toi oman pienen tuulahduksensa siitä, mitä suurten jalkapallomaiden matseista olin kuullut.

Peli alkaa. Tunnelma on addiktoiva. Suomi vaikuttaa paremmalta joukkueelta. Puoliaika mene kuin transsissa. Maaleja ei tule. Massat valuvat stadionin käytäville. Vessaan on käsittämättömän pitkät jonot, mutta mentävä on. 

Toinen puoliaika on jo alkanut, kun pullahdan vessasta taas ulos. Nousen rappuset ylös ja huomaan, että nousin yhtä katsomonosaa liian aikaisin. Suomella on kuitenkin kulmapotku, jota jään seuraamaan. Simo Valakarin kulma kaartaa maalille. En näe yleisömassan välistä kunnolla maalille, mutta stadioni räjähtää. Antti Sumiala on puskenut Suomen ansaittuun johtoon. Kollektiivinen onnellisuus tarttuu ihmisiin, jotka spontaanisti halailevat vierutovereitaan. Kukaan ei tunne sadetta tai kylmää

Löydän takaisin omalle paikalleni ja tutut ihmiset tuulettelevat ja halailevat toisiaan edelleen. Kaikki viittaa siihen, että tämä hoidetaan. Unkari ei ole oikeastaan näyttänyt mitään. Suomi on parempi. Suomi ansaitsi maalin. Suomi ansaitsee voiton.

Hurmos taittuu jännitykseen ja katse harhailee valotaululle koko ajan tiheämmin. 70 minuuttia. 80 minuuttia. 83 minuuttia. 85 minuuttia. 88 minuuttia. 90 minuuttia. Jari Litmanen liukuu palloon. Tuomari tulkitsee tilanteen vapaapotkuksi. Vapari on kuitenkin sen verran kaukaa ettei se hirveästi huoleta. Unkarilla ei vaikuta edes olevan mitään suunnitelmaa vaparia varten. Pieni siirtyy sivuun ja kuti. Pallo pomppii Suomen muurin kautta kulmapotkuksi.

Suomalaisen jalkapallon suurin trauma piirtyy märkään nurmeen. Siihen jättää jälkensä kyseenalainen vapaapotku, sisäkierteinen kulmapotku, epäonnistunut purku, kaksi liukastuvaa pelaajaa, toinen epäonnistunut purku ja lopulta kolmas, josta pallo kimpoaa Teuvo Moilasen kautta Suomen oman maaliin. Tunnelma imeytyy epätoivoin ja vihan tikittäväksi pommiksi, joka jää kuitenkin suutariksi. Koko suomalaisen urheiluhistorian traagiset hetket välkkyvät areenan valoissa.

Pallo tuodaan vielä keskelle. Se käy Unkarin päässä, mutta ei pompi sopivasti ja tuomarin viiltää pelin poikki pillillään. Epäuskoisuus purkautuu vihellyksinä ja buuauksina viheriön laidoilta. Lehmän kello lentää kädestäni juoksuradalle. Typerää mutta niin nyt vaan käy.

Bussissa osa itki. Joku oli varastanut valtavan säkin popcornia mukaansa vihapäissään. Valmentaja sätti henkilöä, joka kysyi illan lätkäpelien tulosta. 

Verhot auki ja verhot kiinni. Myöhemmin seuraan Teksti TV:ltä, miten Jugoslavia murskaa surkean Unkarin 5-1 ja 7-1 jatkokarsinnoissa

Viinikuvaus: Väkevä. Epäoikeudenmukainen ja lajissaan ikuinen

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Old Firm: heittämällä jalkapalloa suurempi


Glasgow:n suurseurojen Celticin ja Rangersin välinen ottelu Old Firm on heräämässä jälleen uuteen kukoistukseensa. Talousvaikeuksien takia jonkin aikaa alasarjoissa vaeltanut Glaskow Rangers on saanut rakennettua uuden tulemisensa siihen pisteeseen, että sillä on nyt mahdollisuus haastaa Celtic pelillisesti. Derbyn nimi viittaa ironisesti siihen, miten molemmat seurat ovat vuosien saatossa hyötyneet ottelun tuomista rahavirroista. Verisillä kilpailijoilla on siis yhteinen intressi siinä, että otteluita pelataan, koska ne houkuttelevat paljon katsojia ja tarjoavat sitä kautta taloudellista hyötyä.

Old firm jakaa Skotlannin väestön poliittisesti ja uskonnollisesti kahteen eri leiriin. Glaskow Celtic on perinteisesti edustanut irlantilaistaustaista katolista konservatiivista väestöryhmää. Rangers taas on ollut irlantilaistaustaisten sosialistien ja protestanttien seura. Seurat sinänsä ovat pyrkineet häivyttämään vastakkainasettelua, mutta asetelma on väkevästi juurtunut skotlantilaiseen identiteettityöhön, joten se on edelleen hengissä. Ottelun lähtökohdat ovat aina siis sitä itseään suuremmat.

Urheilullisesta näkökulmasta katsottuna kilpailuasetelmaa ruokkii se, että joukkueet ovat mestaruuksien määrässä melko tasaväkisiä. Celtic on voittanut 49 sarjamestaruutta ja Skotlannin Cupin 38 kertaa. Rangers on taas vienyt kansallisen sarjan pokaalin 54 kertaa ja Skotlannin Cup on nallekarhuille jäänyt 33 kertaa. Jokaisella mestaruudella on siis seurojen kilvoittelussa väliä

Rangersia luotsaa liverpoolilaislegenda Steven Gerrard. Gerrardin hankinta Rangersin peräsimeen heijastelee toisaalta Rangersin kunnianhimon tasoa, mutta toisaalta Gerrardille on varmasti laskettu myös imagollista arvoa. Celticin managerina on niin ikään brittifutista seuraaville tuttu Brendan Rodgers, joka niin ikään siirtyi Celticiin Liverpoolista. Managerit tuntevat varmasti toisensa hyvin, mutta nyt he huutelevat toisilleen Clyde -joen eri rannoilta.

Viinikuvaus: onhan tässä nyt reilusti enemmän whiskyä kuin viiniä  

tiistai 21. elokuuta 2018

Leeds United: katastrofiseurasta karnevaalien pääesiintyjäksi


Marcelo Bielsa on puhaltanut Leeds Unitedin henkiin. Samalla jalkapallomaailman katseiden reunoille on tanssahdellut sinikeltainen logo. Katastrofiseuran 15 -vuotta kestänyt suojuoksu saattaa olla päättymässä. Mullasta kohti valioliigaa kurottuu käsiä, joihin on painettu Tony Yeboahin, Harry Kewellin, Alan Smithin ja Lee Bowyerin nimet.

Leeds Unitedin sinikeltainen logo


Perinteisen valioliigaseuran tarina muuttui katastrofiseuran tarinaksi, kun Peter Ridsdale laittoi kaikki pelimerkkinsä Mestareiden liigan logon päälle. Kaksi hutikierrosta jättivät seuran tyhjän päälle ja se joutui myymään parhaat pelaajansa peittääkseen velkansa. 2003-2004 -kaudella loppuun hakattu Yorkshireläis -nyrkkeilysäkki talutettiin lopulta pois valioliigan areenoilta. Takominen ei kuitenkaan loppunut vaan jatkuvassa turbulenssissä haahuillut Leeds pudotettiin lopulta kolmannelle sarjaportaalle. Seura oli kuin häivyksen jäljiltä: ei pelaajia, omaa harjoituskeskusta tai stadionia ja kausi 2007 olisi aloitettava 15 pisteen sanktion alaisena.

Leeds nousi kaudeksi 2010 takaisin championship -sarjaan. Sen omistajat ja valmentajat vaihtuivat tiheään. Seura jahtasi pakkomielteisesti valioliiga -paikkaa, mutta päätyi kaudesta toiseen championshipin keskikastiin. Taustalla hääri Ken Batesin ja Massimo Cellinon kaltaisia värikkäitä liikemiehiä hämärine bisneksineen.

Valta vaihtui Leedsissä vuoden 2017 alussa, kun Cellino myi kahdessa osassa seuran maanmiehelleen Andrea Radrizzanille. Hieman yllättäen samassa kaupassa poistui sen hetkinen valmentaja Garry Monk. Radrizzani on sen jälkeen hankkinut takaisin Leedsin naisten joukkueen ja myös Ellan Road -stadionin. Hankinnoilla on varmasti ollut on ollut ennen kaikkea strateginen pohja, mutta hankinnoilla on myös selkeästi symbolinen merkitys.
Ilman skandaalin käryä ei Radrizzaninkaan lyhyt valtakausi ole mennyt. Kuluneena keväänä hän kyseenalaisti Wolverhamptonin sisarryhtiön ja pelaaja-agentti Jorge Mendesin agenttitoimiston ristiinomistukset. Lisäsi Radrizzani vei Leedsin pelaamaan ystävyysotteluita Myanmariin, mikä sai muun muassa Amnesty internationalin varpailleen.

Radrizzanin viimeisin siirto vaikuttaa häränsilmältä. Heinäkuussa hän hankki Leedsin peräsimeen valmentajamaailman kummisedän: Marcelo Bielsan.

Marcelo ”El Loco” Bielsa

Marcelo ”El Loco” Bielsaa pidetään modernin ja älykkään jalkapallon kummisetänä. Bielsa on valmentanut lukuisia nykyisiä  huippuvalmentajia heidän pelaajaurillaan. Muun muassa Mauricio Pochettino ja Diego Simeone ovat saaneet harjoitta ammattiaan Bielsan alaisuudessa. Myös Josep Guardiola on käynyt Bielsan opissa.  

Bielsan valmentajaura on kulkenut Etelä-Amerikan sarjojen kautta Argentiinan ja Chilen maajoukkueiden valmentajaksi. Tämän jälkeen Bielsa valmensi Athletico Bilbaota, Marseillea ja kahden päivän ajan Laziota, josta hän omatoimisesti lähti, koska totesi seuran pettäneen lupauksensa joukkueen pelaajahankinnoista. Ennen Leedsiin siirtymistä Bielsa valmensi Ranskan liigassa Lilleä. Lillessä Bielsa nuorensi joukkuetta rutkasti passittamalla 11 vanhempaa pelaa muualle. Tulokset olivat kuitenkin heikkoja, joten hänen uransa Lillessä päättyi kolmentoista ottelun jälkeen.

Bielsan tavaramerkkitaktiikka on ollut 3-3-1-3. Kolmen puolustajan linjan päällä on puolustava keskikenttä pelaaja, jonka sivuilla pelaavat kaksi nousevaa laitapakkia. Keskikentän ensimmäisen linjan yläpuolella on suhteellisin vapaassa ja vain vähän puolustusvelvoitteita sisällään pitävässä roolissa pelintekijä. Kärjessä on yleensä vahva pelaaja, joka pystyy pitämään palloa ja siten rytmittämään peliä. Laidoilla on kaksi hyökkääjää, jotka pitävät pelin leveänä.

Bielsan taktiikassa puolustuslinja on korkealla, mikä mahdollistaa koko joukkueen jatkuvan prässin. Pelinrakentelu perustuu pallonhallintaan, jatkuvaan korkeaan tempoon ja pelin pitämiseen leveänä. Pallo pyritään saamaan mahdollisimman nopeasti hyökkääville pelaajille, jotka vaihtelevat tilanteen mukaan paikkoja ja muodostavat kolmioita, joiden avulla murtaudutaan vastustajan linjojen läpi. Taktiikassa pelaajilta vaaditaan erittäin hyvää kuntoa ja teknistä osaamista. Bielsa vaatii pelaajiltaan sekä fyysistä että psyykkistä intensiteettiä.

Bielsa on vaativa valmentaja. Hän analysoi lähes pakkomielteisenomaisesti videolta vastustajan pelejä ja syöttää niistä löytyneitä huomioita pelaajilleen. Bielsa on läpeensä omistautunut jalkapallolle ja esimerkiksi Leedsiin tullessaan hän toi sängyn toimistoonsa pystyäkseen tekemään enemmän töitä Yorkshireläisseuran menestyksen eteen. Bielsa elää siis itsekin omien standardiensa mukaan.

Marcelo Bielsan alkukausi Leedsissä

Leeds on voittanut kuluvalla kaudella kaikki neljä kilpailullista otteluaan.

Bielsa on peluuttanut joukkuettaan kaksi kertaa 4-1-4-1  ja kaksi kertaa 4-2-3-1 -taktiikalla.  Pelisysteemin sisäiset elementit: pallonhallinta, tempo ja laitojen hyödyntäminen hyökkäyspelissä ovat tuttua Bielsamaista jalkapalloa.

Alla olevassa kuvassa pelaajien liikeradat lämpökartan muodossa viimeisestä Rotherhamia vastaan pelatusta ottelusta. Peliä on pelattu korostuneesti Rotherhamin kenttäpuoliskolla ja hyökkäykset ovat virranneet laitojen kautta.



Leeds United on ollut yksi eniten palloa pitäneistä joukkueista tämän kauden championshipissä, se on laukonut hanakasti ja erityisen paljon vielä rangaistusalueen ulkopuolelta. Lisäksi joukkue on taklannut paljon. Leedsin peli on ollut siis sekä taktisesti virittynyttä että pelillisesti viihdyttävää.
Maailma vaikuttaisi tällä hetkellä olevan Leedsille auki. Championship on kuitenkin pitkä sarja ja Leedsin miehistön omistautuminen tullaan toden teolla mittaamaan siinä intensiivisessä konseptissa, jonka Bielsa on seuraan tuonut. Kysymys kuuluukin kestävätkö jalat ja kestävätkö päät? Selvää kuitenkin on että ”El Loco” tekee sekä Leedsistä että championship -sarjasta kerta heittämällä äärettömän kiinnostavia seurattavia.

Viinikuvaus:  sekavien viinureiden sekavien rypäleiden sekavasta reseptistä mestarin kosketuksella optimistista kajoa

tiistai 14. elokuuta 2018

Valioliigan ensihenkoset


Viikonloppuna mellastettiin kokonaisen valioliigakierroksen verran televisio-oikeuksien luvatussa aarrekammiossa. Mitään kovin käänteentekevää ei valioliigan auringon alla nähty. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö käsillä olisi jälleen kokonaisen kirjasarjan verran draamaa ja ikimuistoisia hetkiä, jotka tulevat saamaan 18/19 -leiman.

Manchester City sahasi tykkimiesten piipun poikki useammasta kohtaa. Pelkästään taivaansinisten vaihtopenkki laittaa futisromantikon tangat ja stringin pyörimään. Josep Guardiola talutti Unai Emeryn British libraryn klassisen filosofian osasastolle ja osoitti espanjalaiskollegalla olevan hyllykaupalla kirittävää. Cityn nopeissa linjoja puhkovissa syötöissä, laitalinkkien haastoissa ja korkeassa prässissä väreilee kangastus dynastiasta.

Manchester United nousee tulevaan kauteen taas myrskyn silmästä. Joukkueen ympärillä vellovat ja median hypettämät kriisisoinnut ovat tuttua José Mourinhon fadoa. Arvailujen varaan jää, mikä on totta ja mikä portugalilaista tarinankerrontaa. Ensimmäisestä ottelusta napsahti kysymyksiä herättävä voitto, josta kuitenkin tuloutuvat samat kolme pistettä kuin mistä tahansa muustakin voitosta. Muutaman ottelun kuluttua, kun unelmien teatterin yltä kaikkoaa juorujen ja juonittelun verho, nähdään kirittääkö punaiset Manchesteriä kohti toista peräkkäistä kaksoisvoittoa.

Liverpool starttasi vauhdikkaasti, jolloin innokkaimmat fanit aloittivat mestaruusjuhlansa. Ensimmäisessä ottelussa silmiin pistävää oli kuitenkin West Hamin heikkous. Pool oli vauhdikas ja viihdyttävä itsensä. Mestareiden liigaan oikeuttava sijoitus on varmasti aivan liipaisimmella, mutta mestaruudesta spekuloidessa mukana täytyy olla hurttia ”it’s coming home” -brittihuumoria. Sille on sijansa ja Jürgen Kloppin arvokivikimpale tulee olemaan yksi kauden viihdyttävimmistä seurattavista.

Chelseassa puhaltaa uudet tupakankäryiset tuulet. Maurizio Sarri tuo valioliigaan jotain, mitä siellä ei aiemmin ole ollut, joten Chelsealla on hyvin hyvin hentoinen yllätysmestarin aura. Sarrin Chelsea saa kulkea paineettomammassa tilassa kuin kanssaveljet. 0-3 Huddersfieldiä vastaan on vakuuttava suoritus. The Bluesin pöytä saattaa olla vaivihkaa tulevaa kautta varten katetumpi kuin on ajateltu. Sarri on siirtynyt körssin polttelusta natsojen pureskeluun ja joukkueen tähtipelaajien on synnyttävä uudelleen napolilaisessa pelikirjassa.

Pohjois-Lontoossa on välivuosi. Unai Emery saa rakentaa rauhassa uutta aikakautta Arsenalissa. Tie saattaa olla valmentajaansa pidempi, mutta projekti vaikutti heti olevan uhkasakon alla, jos Sarriin vastaavaan verrataan. Toki jaot olivat epäreilut. Tottenhamin ja Mauricio Pochettinon rakkausmatka jatkuu, vaikka Pochettino saataakin vilkuilla jo vieraisiin. Tottenham on hyvä. Jopa erinomainen, mutta viimeisen kierroksen kellon kalkattaessa kärki lienee jo karannut.

Mestarit ja voittajat muistetaan. Tämän kauden tarinoiden prologien ensimmäiset sivut ovat valmiit.

Viinikuvaus: välimerellisten vivahteiden hallitsema Espanjaan ja Portugaliin vivahtava laadukkasti kypsyvä yllätyksetön, mutta viihdyttävä viini