Kun jalkapallojumalat hylkäsivät

Edustusjoukkueen pelaaja sihauttelevat oluita auki. Tunnelma bussissa on hilpeä ja pukukoppiläppä lentää. Olemme seuran järjestämällä matkalla Helsinkiin Suomi-Unkari -otteluun. Mukana olivat sekä edustusjoukkueen, että meidän juniorijoukkueen pelaajat. Keli on harmaa ja bussin ikkunasta katsellessa maisemassa on sateen odotusta.

Bussi pysähtyy parikkipaikalle muiden pitkämatkalaisten kulkuneuvojen joukkoon. Porukka valuu ulos ja viimeiset oluet viimeistellään samalla, kun porukka marssii stadionia kohti. Vaikka matka stadionin porteille on suhteellisen lyhyt, niin muutamat ryntäilevät pusikoiden ja kallioiden suojiin valuttamaan ulos matkaeväiden nostamat nesteet. Kannoin itse käsityö- tunnilla tekemääni lehmänkelloa mukana, jota ajoittain kalauttelin.

Vettä vihmoo, mutta tunnelma stadionilla on erityinen. Ottelu ei ollut ensimmäinen maajoukkueen peli, jota olin ollut katsomassa, mutta heti katsomoon noustuani huomasin ihmisten kiihkosta, että kyse on poikkeuksellisesta matsista. Unkarin kannattajat olivat kerääntyneet omaan katsomon osaansa ja levittäneet lippuja katsomon alareunoille. Osa lipuista oli kiikutettu Suomen katsomoiden puolelle kukkulan kuningas meiningillä. 

Järjestysmiehet puuttuivat tilanteeseen, jossa suomalaiskannattajat lähtivät ottamaan Unkarin banderolleja alas oman katsomon puolelta ja samassa Unkarin katsomosta ryntäsi kannattajia selvittämään tilannetta. Banderolli jäi ja samalla kävi myös selväksi, että jos jotain kärhämää tulee, niin sitä eivät järkkärit pystyisi estämään. Vaaran tunne toi oman pienen tuulahduksensa siitä, mitä suurten jalkapallomaiden matseista olin kuullut.

Peli alkaa. Tunnelma on addiktoiva. Suomi vaikuttaa paremmalta joukkueelta. Puoliaika mene kuin transsissa. Maaleja ei tule. Massat valuvat stadionin käytäville. Vessaan on käsittämättömän pitkät jonot, mutta mentävä on. 

Toinen puoliaika on jo alkanut, kun pullahdan vessasta taas ulos. Nousen rappuset ylös ja huomaan, että nousin yhtä katsomonosaa liian aikaisin. Suomella on kuitenkin kulmapotku, jota jään seuraamaan. Simo Valakarin kulma kaartaa maalille. En näe yleisömassan välistä kunnolla maalille, mutta stadioni räjähtää. Antti Sumiala on puskenut Suomen ansaittuun johtoon. Kollektiivinen onnellisuus tarttuu ihmisiin, jotka spontaanisti halailevat vierutovereitaan. Kukaan ei tunne sadetta tai kylmää

Löydän takaisin omalle paikalleni ja tutut ihmiset tuulettelevat ja halailevat toisiaan edelleen. Kaikki viittaa siihen, että tämä hoidetaan. Unkari ei ole oikeastaan näyttänyt mitään. Suomi on parempi. Suomi ansaitsi maalin. Suomi ansaitsee voiton.

Hurmos taittuu jännitykseen ja katse harhailee valotaululle koko ajan tiheämmin. 70 minuuttia. 80 minuuttia. 83 minuuttia. 85 minuuttia. 88 minuuttia. 90 minuuttia. Jari Litmanen liukuu palloon. Tuomari tulkitsee tilanteen vapaapotkuksi. Vapari on kuitenkin sen verran kaukaa ettei se hirveästi huoleta. Unkarilla ei vaikuta edes olevan mitään suunnitelmaa vaparia varten. Pieni siirtyy sivuun ja kuti. Pallo pomppii Suomen muurin kautta kulmapotkuksi.

Suomalaisen jalkapallon suurin trauma piirtyy märkään nurmeen. Siihen jättää jälkensä kyseenalainen vapaapotku, sisäkierteinen kulmapotku, epäonnistunut purku, kaksi liukastuvaa pelaajaa, toinen epäonnistunut purku ja lopulta kolmas, josta pallo kimpoaa Teuvo Moilasen kautta Suomen oman maaliin. Tunnelma imeytyy epätoivoin ja vihan tikittäväksi pommiksi, joka jää kuitenkin suutariksi. Koko suomalaisen urheiluhistorian traagiset hetket välkkyvät areenan valoissa.

Pallo tuodaan vielä keskelle. Se käy Unkarin päässä, mutta ei pompi sopivasti ja tuomarin viiltää pelin poikki pillillään. Epäuskoisuus purkautuu vihellyksinä ja buuauksina viheriön laidoilta. Lehmän kello lentää kädestäni juoksuradalle. Typerää mutta niin nyt vaan käy.

Bussissa osa itki. Joku oli varastanut valtavan säkin popcornia mukaansa vihapäissään. Valmentaja sätti henkilöä, joka kysyi illan lätkäpelien tulosta. 

Verhot auki ja verhot kiinni. Myöhemmin seuraan Teksti TV:ltä, miten Jugoslavia murskaa surkean Unkarin 5-1 ja 7-1 jatkokarsinnoissa

Viinikuvaus: Väkevä. Epäoikeudenmukainen ja lajissaan ikuinen