Inter Milano - AC Milan: brändätäänkö uusiksi?

Inter Milanon ja AC Milanin Derby della Madonnina nostaa sinistä, punaista ja mustaa hehkua Milanon Katedraalin huipulta Milanin kaupunkia ihastelevan neitsyt Marian patsaan poskille. Luokkataustojen kaiut, joissa sinimustat Nerrazzurrit pöristelivät San sirolle moottoripyörillä ja punamustat Rossonerit hikoilivat matkansa Milanon futispyhätölle julkisen liikenteen välineillä, ovat vuosien saatossa vuotaneet kansanosien sekamelskaksi. Milanossa arpasi kuitenkin muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta osuu joko punamustalle tai sinimustalle puolelle. Se on lähtemättömästi koodattu kaupungin DNA:han.

Muotikaupungin väriräiskeet kukkivat illalla tavallista kirkkaampina. Antonio Conte on saanut puhalleltua Inter Milanon mukaan mestaruustaisteluun. Juventuksen dynastian säihke on ollut hiipumaan päin ja viimeksi lauantaina sen silmille puhalleltiin piikikkäitä ruusunlehtiä Veronan rakkaudenkaupungin aurinkoisella areenalla. AC Milania ei tuntunut herättävän ensin mikään. Kaiken sekasotkun keskellä se menetti hetkeksi oikeuden europelipaikkoihinsa ja valkoviinikastike oli kärtsäämässä reilusti pohjaan. Sitten muuan ruotsalainen oman elämänsä jumalhahmo, Zlatan Ibrahimović, palasi kaupunkiin ja käänsi sekä joukkueen hengen että kuntopuntarin kohti koilismaantarustoa.

Antonio Conte on taktisesti kääntänyt myös tämän päivän futiksen lainalaisuuksista kertovan sivun. Inter pelaa nopeasti etenevää futista, jossa pelin virran syvimmät uomat uurtuvat sekä vasemmalle että oikealle laidalle. Conten englannintuliaisten, Victor Mosesin ja Ashley Youngin, lisäksi avaukseen tyrkyllä ovat kotimaiset Cristiano Biraghi ja Antonio Candreva. Laidoilta irtoavien keskitysten alle on ensimmäisenä ryykäämässä Romelu Lukaku. Lukakun sateensuojissa juonii tyypillisesti tänään sivussa oleva Lautaro Martinez.

AC Milanin Stefano Pioli on pitkänlinjan futisvaikuttaja Italiassa niin pelaajana kuin valmentajanakin. Pioli on valmentanut myös Milanon sinimustalla puolella, mikä tuo oman jännitteensä. Pioli suosii korkeaa prässiä ja miesvartiointia puolustuksen keskustassa. Piolin AC Milan on tyypillisesti pelannut 4-3-3 -muodostelmassa, mutta se on myös varioinut kokoonpanoaan jonkin verran ja viimeiset matsit Pioli on pelannut 4-4-2:lla. Vasemmalla laidalla nouseva laitapakki Theo Hernández osallistuu aktiivisesti hyökkäyspeliin ja on myös joukkueen paras maalintekijä. Oikealla laidalla laitapakki pelaa hieman konservatiivisemmin ja hyökkäysvastuu on viime matseissa ollut Samu Castillejolla.

Illan matsissa nimenomaan laitapelaaminen lienee viisasten kivi. Mikäli AC Milan pääsee iskemään Interin nousevien laitapuolustajien selustaan, voi punamustien piikissä todennäköisesti hääräävä Ibrahimović varastaa otsikot. Conte saattaakiin ohjeistaa laitapelaajansa pelaamaan normaalia puolustavammin, jolloin tullaan näkemään kokonaisuudessaan tarkka ja riskejä välttävä kokonaisuus, jonka ratkaisua haetaan yksittäisen pelaajan taidon tai erikoistilanne pelaamisen kautta.

Yksi ja ehkä kaikkein kutkuttavin skenaario on myös, että Derby della Madonninan imu vie pelaajat mennessään, jolloin pelin kulku voi olla räiskettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita alusta loppuun. Tämä saattaisi olla myös italialaisen futiksen kannalta paras skenaario. Serie A:n brändille tekisi hyvää saada taas muutakin puhuttavaa kuin jatkuvat rasismikohut.

Viinikuvaus: kiehuu, läikkyy ja räiskyy

Loppuravi

Valioliigan viimeisen ratakierroksen kello kilkattaa. Loppusuoralla ensimmäisenä kopisevat venäläisen oligarkin Roman Abramovichin mielitietyn Chelsea FC:n kaviot. Antonia Conten ohjaama ravuri pussitettiin alkumatkasta pari kertaa, mutta marraskuiset 5-0 murskajaiset Evertonista nostivat Chelsean tuloslistan kärkeen ja siellä se on sen jälkeen pysynyt.

Conte sai sikäli suotuisan lähdön, ettei Chelsealla ollut europelien painoja pohkeissa. Ensimmäinen kausi ei suoraan ole vuorattu kaikkein tummimmilla pilvillä. Myrskyn silmää kiertelevät Jürgen Klopp, Arsene Wenger ja Mauricio Pochettino. Josep Guardiola ja Jose Mourinho kastuvat, koska Conte on ollut valioliigan keltanokkana suvereeni. Manchesterissä tullaan kuuluttamaan pakkomestaruutta ensi kaudella. Sekä Cityn että Unitedin vene keinuu, mutta ei kaadu vielä tämän kauden aikana.

Pochettinon Tottenham on vaununmitalla Chelsea jäljessä. Se ravaa vielä mestaruudesta, mutta Chelsealle hävityn FA Cupin välierän jälkeen sen rata pehmeni. Tottenhamilla on se etu, että siltä valioliigan pyttyä odottavat vain omat kannattajat. Toisaalta Tottenham on nyt kaksi kautta elänyt etsikkoaikaansa. Ensimmäisellä kaudella karkuun luikkivat ketut ja nyt katsellaan italialaisen jalkapalloa hengittävän herrasmiehen selkään. Kuluva kausi saattaakin olla Tottenhamin paras mestaruussauma hetkeen, sillä ensi kaudella, kun Manchesterin keltanokat ovat käyneet ensimmäisen kauden laiskan läksyt läpi, valioliigan voittaminen on entistä vaikeampaa. Sitäkään ei tosin ole kiveen hakattu, että nähdäänkö veli Mauricio vielä ensi kaudella pohjois-Lontoossa vai avaako Barcelonasta lähtevä tuolileikki houkuttelevimpia istuimia.

Ockhamin partaveitsi on raivannut tällä kaudella surutta manchesteriläisten jalkapallounelmien viidakkoa. Guardiola ei tule voittamaan valioliigan tulikasteessan mitään. Ilkeämielisimmät kertovat sen johtuvan siitä, että ensimmäistä kertaa valmennusurallaan Pep ei pääse peluuttamaan sarjan ylivertaisinta pelaajistoa. Mourinho tasapainoilee jo kahden pokaalin päällä. Kolmas saattaa olla vielä tulossa, mutta mikään näistä pokaaleista ei pääse paraatipaikalle. Setä-Jose ei häviä, mutta voittaminenkin on väliin ollut hankalaa. Terävimmän kärjen ja Manchester Unitedin erottavat vastustajan boksiin pomppimaan jääneet pallot, joita ManU ei ole saanut lakaistua maaliin asti. Molempien manchesteriläisten on ensi kaudella vakuutettava.

Liverpoolin kausi on piirtynyt sini -käyränä. Käyrä on ollut epäloogisuudessaan looginen. Samaan aikaan, kun se on kirnunnut kermaa otteluissa, joissa se on kohdannut vahvimmat joukkueet, sen maito on ollut hapanta muun muassa Burnleyä, Hull Cityä, Swanseaa, Bournemouthia ja viimeksi Crystal Palacea vastaan. Kloppolla on teknisesti ottaen rata vielä auki mestareiden liigaan. Loppuohjelma näyttää kuitenkin lähtökohtaisesti helpolta. Se on Pooliin peilaten hankala asia.

Arsene Wengerin tykkimiehien osalta kaikki vitsit on jo käytetty. Aurinko ei nouse täksi kaudeksi kuitenkaan idästä eli Arsenal ei tule sijoittumaan edes neljänneksi. Lontoolaiset punaisen puolen futisromantikot uskovat naivisti yhteen pokaalin. Auringon eteen valuu kuitenkin Contea muistuttava myrskypilvi.

Evertonistakin olisi ollut kiva kirjoittaa enemmänkin, mutta sen kohdalta valioliiga jaetaan valtameriin ja ankkalampiin. Hyvä kausi päättynee siihen, että parhaat pelaajat lähtevät. Pelkkä Lukaku ei pystynyt pitämään Evertonia kärkiravureiden peesissä.

Viinikuvaus: Tynnyrit ja valmistustekniikka Lontoosta. Raaka-aineet Italiasta ja Argentiinasta. Manchesteristä ja Liverpoolista pala hiivaa.