AIK-Djurgården: Solnasta kun savu kohoaa

Turun satamassa rytmiryhmämme noin tuplaantuu. Porukassa on Turun molemmilta puolilta tulevan futisturistin lisäksi yksi fanaattisempi AIK:n kannattaja, joka käy säännöllisesti katsomassa matseja Tukholmassa. Laivalla ei varsinaisesti ole huolta huomisesta, vaikka aamun 6:30 satamaan laskeutuminen piirtääkin tiettyjä realiteetteja tulevaan päivään. Suomalaisia on lähdössä reippaanlaisesti katsomaan Tukholman tvilling -derbyä.

Tvilling -derby 2022

Aamu on odotetun hapokas. Siirrymme Überllä Quality Friends -hotellille, josta olimme hankkineet päivähuoneen aamiaisineen. Kolmen hengen -paketti maksoi 1090kr ja oli hyvä vaihtoehto päämäärättömälle vaeltelulle vielä suljetussa Tukholmassa. 

Aamiaisella mies viereisestä pöydästä hihkaisee suuntaamme ja kysyy olemmeko tulleet katsomaan futista. Myöntävän vastauksen jälkeen hän kääri hihaansa ja näyttää hauikseen tatuoitua AIK:n logoa. Mies kertoo että joitain vuosia takaperin hän kävi katsomassa kaikki AIK:n koti- ja vieraspelit. Nyttemmin Vaasaan muutettuaan tahti on hieman höllääntynyt, mutta matseja käydään katsomassa edelleen. Tietty kontrasti piirtyy edellisenä päivänä Helsingissä käytyyn otteluun ja keskustelemmekin pitkään, että mitä se vaatisi, jotta Suomeen saataisiin enemmän vastaavaa futiskulttuuria kuin mitä Ruotsissa on. Punaista lankaa löytyy ottelutapahtumista ja siitä, miten hyvä tunnelma stadioneilla ruokkii itse itseään. Muutaman vuoden takaisesta reissusta samaan derbyyn mieleen on jäänyt se, että pelin taso ei ollut se ykkösjuttu Friends -areenalla silloinkaan, vaan tapahtuma kokonaisuudessaan torioluineen, tifoineen ja pyroineen oli vaikuttava.

Aamiaisen jälkeen paikataan hieman univajetta, minkä jälkeen kävelemme Mall of Scandiavian O’Learysiin, jossa odottelemme Ruotsin puolelta mukaan liittyvää ystäväämme. Solna on odotetun keltamusta ja Djurgården värejä näkyy vain hyvin harvakseltaan. Ihmisiä liikkuu stadionin kupeessa jo useampaa tuntia ennen ottelua. Satunnaiset AIK:n chantit kajahtelevat jo keväiseen ilmanalaan. Kävelemme vielä vastavirtaan Råsunda -torgetin suuntaan makustelemaan tunnelmaa. Dick Turpin -pubi on jo aivan täynnä, joten haemme matsivirvokkeet torilla olevat kipsasta, jonka ympärillä on pieni terassi.

Ennen stadionille suuntaamista nostatamme tunnelmaa vielä Dick Turpinin vieressä olevassa Piazza Råsundassa. Laulut lähtevät jo rehvakkaammin ympärillä olevista ryhmistä ja tiettäväksi tehdään, että tukholmalaisten Hammarbyyn ja Djurgårdenin lisäksi IFK Göteborg on vihalistalla korkealla.

Tunnelmia ottelun alla

Stadionin ympärillä kuhisee ja lipunlukijat laulavat. Löydämme melko nopeasti paikkamme Solnan puoleisesta sivukatsomosta. Penkkirivit ovat mukavan väljät esimeriksi San Siroon verrattuna. Hyvin pian käy myös ilmi, että kaikki näkyvissä olevat katsomot ovat tänään seisomakatsomoita. Djurgårdenin kannattajat pitävät hyvää meteliä jo reippaasti ennen pelin alkua.

Äänenavausta:

Sitten upea spektaakkeli alkaa. Kannattajakatsomot käärivät vuorollaan upeat tifonsa esiin. Raatimme antaa tällä kertaa niukan pistevoiton AIK:n tifolle, vaikka Djurgårdenin oma ei ole myöskään hassumpi. Pauhu Friendsillä on herkeämätöntä ja vaikuttavaa. 

Molemmat joukkueet vaikuttavat lähtevän tähänkin peliin melko varovaisesti. AIK on enemmän pallossa ja Djurgården iskee vastaan. Mielessä käy että rakentuuko pelin kuva enemmän sitä kautta, että peliä ei missään nimessä saava hävitä kuin sen kautta, että peli ehdottomasti halutaan voittaa. AIK:n Nicolas Stefanelli pistää silmään pelimiehen elkeillään ja pehmeällä pallotatsilla. Muuten ottelu on aika perusvarmaa suorittamista matalilla riskitasoilla ja etenkin alkuun hieman piippuun jäävällä tunnetasolla

Kotijoukkueen chäntit tarttuvat koko yleisöön. ” Djurgården och Hammarby - Söder Family” -nousee rallatuksista omalle suosikkilistalle ottelun loppupuolella kuultavan ”Åh upp på Råsundan” -tuntumaan. Yksittäisiä soihtuja palaa molemmissa katsomoissa. Djurgården vaikuttaa olevan hieman parempi, mutta sillä ei välttämättä ole merkitystä, koska tyypillisesti se on viime aikoina lopulta hävinnyt AIK:lle. Sikäli ei olekaan yllätys, että Stefanelli kiiraa aivan ensimmäisen puoliajan lopulla Bilal Husseinin keskityksen alle ja ohjaa sen maaliin. AIK saa todellisen pukukoppimaalin ja siirtyy tauolle 1-0 -johdossa.

Pyroista oli huhuttu eri puolilla hevosmiesten ravipöydissä ja toisen puoliajan alussa ne realisoituvat. Ensin AIK:n Norra ståsta pelmahtaa musta savupilvi, jonka vaikuttavuus kärsii hiukan tuulen suunnasta, joka nostattaa sen nopeasti pois stadionilta. Pelaajat ohjataan pois kentältä. Heidän palattuaan Djurgårdenin päädyssä syttyy useita kymmeniä tulenpunaisia soihtuja samaan aikaan ja pelaajat ohjataan uudemman kerran pois kentältä. Pyro -show:n päätyttyä menee melko tovi ennen kuin kentällä olevia pelaajia varsinaisesti näkee. Muutamia Djurgårdenin lippuja lentää heidän katsomonosansa erottavaan verkkoon ja tanssiinkutsuja tulee AIK:n katsomon suuntaan. Järjestyksenvalvojat ottavat melko lungisti kantaa tilanteeseen esimerkiksi Englantiin verrattuna, jossa vieraskannattajia aletaan monesti melko matalallakin kynnyksellä lyömään nippusiteisiin ja siirtämään stadionilla oleviin erillisiin säilöihin.

Pyrotekniikan käyttö kielletty

Djurgården on nyt enemmän pallossa ja AIK hakee pistopalloilla tilaa Djurgårdenin puolustuksen selustasta. AIK:n maalivahti Kristoffer Nordfeldt joutuu lennättämään itseään useammankin kerran pallon eteen, jotta kivitauluun lopulta naulataan aika odotettukin 1-0 -kotivoitto. 

Pullahtaessamme stadionilta ulos näemme hotellin oven, mutta kulkureittimme eteen on aidoitettu muutamakin erillinen väylä eli suoraa kulkua check -outiin ei ole. Hetken kirkastettua katseitamme huomaamme, että loikkiihan sieltä porukkaa koko ajan aitojen yli ja poliisi ei ota tähän kantaa. Muutama aika lennokaskin ylitys nähdään ennen kuin pyörähdämme hiukan tyhmänrohkeastikin vieraskannattajien virrasta hotellin ovelle.

Aulabaarissa tapaamme uudelleen AIK:n kannattajakatsomossa aikaansa viettäneen tuttavamme, joka aika väkevällä tavalla tiivistää sen, miten ottelu oli hänen tunnepalettiaan värjännyt. Kokemus oli kulkenut pahoinvointiin asti yltäneestä jännityksestä toiveikkuuden kautta euforiseen voitonriemuun. Hotellin aulassa on yllättävän paljon sekä vieraskannattajia että suomalaisia futisintoilijoita. Kyllähän mekin suomalaiset futiksen perässä liikutaan, kun on tarpeeksi, mitä odottaa.

Viini: parasta räiskettä Solnasta

AS Roma-SS Lazio: ikonin paikasta, kylmäverisesti

SS Lazion fanaattisimmat kannattajat miehittävät Stadio Olimpicon pohjoispäädyn (Curva nord) ja AS Roman kannattaja asettuvat eteläpäätyyn (Curva sud). Muutamaa epäonnistunutta kokeilua lukuun ottamatta näin on ollut aina. AS Roma perustettiin vuonna 1927 Italo Foschin, joka oli Italian fasistisen puolueen Rooman edustaja, projektina. Tarkoitus oli perustaa ja fuusioida Roomaan yksi suurseura, joka kykenisi kilpailemaan pohjois-Italian joukkueita (Juventus, FC Inter Milano, AC Milan) vastaan. Ainoa joukkue, joka vastusti projektia, oli vuonna 1900 perustettu SS Lazio, jonka kannattajana oli myös muuan Benito Mussolini. Lazio oli jo tuolloin merkittävä yhteiskunnallinen ja urheilullinen toimija, ja siksi sillä oli riittävästi muskeleita vastustaa fuusiota. Kilpailuasetelma oli valmis. 

Rooman derby on yksi maailman kuumimmista

Pohjois-Italian seurat jatkoivat dominointia Serie A:ssa ja siksi roomalaisille derbystä tuli koko ajan merkittävämpi ottelu. Scudetton voittaminen oli lähes mahdotonta, mutta oman kaupungin herruuden voittaminen oli käsien ulottuvilla lähes joka kausi. AS Roman kannattajat identifioivat itsensä oikeiksi roomalaisiksi. Heidän silmissään Lazion kannattajat tulevat kaupungin laidoilta ja maaseuduilta Rooman laitakaupungeista. Täten he eivät ole edes oikeita roomalaisia. Lazion kannattajat pitävät kiinni siitä, että heidän seuransa oli olemassa jo ennen AS Romaa ja siksi he ovat oikeita roomalaisia.

Rooman derbyt ovat historian olleet väkivallan sävyttämiä sekä stadionin sisällä että muutoinkin kaupungissa. Vuonna 1979 Lazion kannattajaa Vincenzo Paparelli sai silmäänsä Roman kannattajakatsomosta ammutun raketin. Paparelli menehtyi vammoihinsa ja hänestä tuli tiettävästi ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kannattaja, joka oli Italiassa kuollut stadionin sisällä tapahtuvien levottomuuksien takia. Puukotukset ja vastustajien kannattajien väijytykset eivät ole tavattomia tänäkään päivänä. Kylmäävällä tavalla jalkapallokannattajat puhuvat Roomasta lisänimellä ”Stab city” ja alaraajoihin  (erityisesti pakaroihin)tähdätyistä puukotuksista käytetään hellittelynimeä puncicate. Ei ehkä ole erityisen yllättävää, että italialaiset katsomot täyttyvät pitkälti 20-40 -vuotiailla miehillä. Toisin kuin esimerkiksi Englannissa perheet ovat löytäneet paikkansa jalkapallo-otteluiden katsomoista.

Rooman derby mallia 1970-1971

Derbyjen levottomuuksiin liittyy kolmantena osapuolena tyypillisesti poliisi. Lazion kannattaja Gabriele Sandri kuoli poliisin luoteihin vuonna 2007 ja se yhdisti hetkeksi Roman ja Lazion kannattajat vastustamaan poliisia. Vuonna 2004 Roman ja Lazion derby keskeytettiin, koska stadionilla liikkui huhu, jonka mukaan stadion ulkopuolella olisi kuollut lapsi poliisiauton yliajamana. Kesken ottelun kolme AS Roman kannattajaa tunkeutui kentälle. He marssivat kapteeninsa Francesco Totti luo vaativat ottelun keskeyttämistä. Tuomareiden ja joukkueiden lyhyen neuvonpidon jälkeen todettiin, että ottelua ei olisi turvallista jatkaa. Stadionin ulkopuolella molempien joukkueiden kannattajat hyökkäsivät poliisien kimppuun. Huhu todettiin sittemmin vääräksi.

Väliin vihanpitokin on hetkellisesti unohdettu. AS Roma ja SS Lazio osoittamassa solidaarisuutta L'Aquilan maanjäristyksen uhreille 2009

Huolimatta siitä, että AS Roma sai alkunsa fasistisen puolueen projektina, identifioitui se työväen seuraksi 1970-luvulla. Lazio oli edelleen poliittisella kartalla oikealla, minkä johdosta vastakkainasettelu syveni entisestään. AS Roman kannattajat ovat vuosien saatossa muutenkin olleet Rooman poliittisen ilmapiirin heijastumia. Lazion kannattajat ovat enemmän pysyneet alkuperäisillä jalan sijoillaan, vaikkakin molempien seurojen kannattajien poliittinen kartta on nykyään varsin pirstoutunut.  

Roomalla on kolme ja Laziolla kaksi scudettoa eli menestys on säännönmukaisesti kiertänyt molemmat Rooman suurseurat. Se on yksi syistä sille, että joukkueiden pirrassa muut kuin urheilulliset seikat ovat korostuneet. Rooman derbyssä on kyse siitä, mikä seura saa toimia pääkaupungin silmäteränä ja puolustaa Roomaa muita Italian kaupunkeja vastaan. Roomaan liittyy suurten valtakuntien sotaisaakin kuvastoa, mikä tähän päivään tuotuna lienee selittävä tekijä myös sille, miksi Rooman derbyt ovat osaltaan niin intensiivisiä. 

Jalkapalloon limittyvä radikaali liikehdintä on Roomassakin laimenemaan päin, mutta tämä on osin ajanut äärikannattajista koostuvat ryhmät väkevämpiin tekoihin, jotta he saavat haluamaansa huomiota. Yhtenä esimerkkinä tästä on, kun vuonna 2017 Lazion fanit ohjattiin kurinpidollisista syistä pohjoispäädyn sijaan stadionin eteläpäätyyn ottelussa Cagliaria vastaan. Lazion kannattajat täyttivät Stadio Olimpicon eteläpäädyn yhden holokaustin tunnetuimman uhrin Anne Fankin kuvilla. Kuvissa Anne Frankilla oli AS Roman paita päällä. Ele tulkittiin aivan aiheesta antisemitistiseksi ja Laziolle ropisi sakkoja tapauksen päätteeksi. 

Viime vuosina on edelleen läikkynyt Roomassa yli

Illan ottelu toisintaa sinänsä tuttua roomalaista tarinaa, että mestaruus on jo jaettu pohjois-Italiaan FC Inter Milanolle. Laziolla on pieni sauma päästä Mestareiden liigaan, mutta todennäköisesti se jää sieniliigasta rannalle ja Eurooppa -liiga kutsuu. AS Romalla menee vielä huonommin ja se saattaa pullahtaa kokonaan ulos europelipaikoilta. Sen loppukauden tärkein tavoite on varmasti illan matsin eli SS Lazion voittaminen. Se on varmaa, että Roomassa on aamusta lähtien eletty jonkinlaisessa poikkeustilassa.

Viini: historiaa ja veitsenterällä hämmennettyä

FC Internazionale Milano-Juventus FC: Derby d'Italia - kenen Italia?

Juventus FC:n ja F.C.Internazionale Milanon välinen Derby D’Italia on kahden Italian menestyneimmän seuran köydenveto. Derby on leimattu myös Italian kiihkeimmäksi sellaiseksi otteluksi, jossa joukkueet tulevat eri kaupungeista. Joukkueet voittivat Italian mestaruuksia suhteellisen tasaiseen tahtiin 1970 -luvulle asti, jolloin Juventus tikkasi karkumatkalle mestaruuksien osalta.

Juventuksen ja Interin Italia

Vuosikymmenten aikana derby on ottanut ekstrakieppiä useammasta erikoisemmasta tapahtumasarjasta. 1960-1961 -kaudella mestaruuskamppailun loppusuoralla Juventuksen ja Interin -ottelu jouduttiin keskeyttämään katsojien rynnättyä kentälle. Ottelu tuomittiin Interin voitoksi, mutta päätös pyörrettiin myöhemmin ja ottelu määrättiin pelattavaksi uudelleen. Sinimustien leirissä nähtiin, että Umberto Agnellin kaksoisrooli Juventuksen hallituksessa ja Italian jalkapalloliiton presidenttinä oli päätöksen pyörtämisen näkökulmasta ratkaiseva tekijä. Protestiksi Inter juoksutti uusintaotteluun juniorijoukkueensa ja peli päättyi 9-1 Juventukselle. Juventus toki oli tässä vaiheessa jo varmistanut sarjavoiton.

Angelo Morattin ja Umberto Agnellin Italia

Kaudella 1998-1999 Inter oli Juventusta mestaruustaistelussa yhden pisteen perässä, kun joukkueet kohtasivat. Parin minuutin sisällä Juventuksen Mark Iuliano lanasi Ronaldon nurin rangaistusalueella. Taklauksesta ei tullut rangaistuspotkua. Tilannetta seuranneessa hyökkäyksessä Taribo West kaatoi Juventuksen Alessandro Del Pieron ja pallo vietiin pilkulle. Juventus otti 1-0 johdon Del Pieron lakaistessa ampumansa rangaistuspotkun riparin sisään. Inter teki myöhemmin tasoitusmaalin, mutta sekin hylättiin. Tapahtumat vahvistivat sitä Italiassa voimissaan olevaa narratiivia, jonka mukaan sekä Italian jalkapalloliitto että erotuomarit suosivat aina Juventusta. Juventus voitti kyseisen ottelun ja lopulta myös scudetton. Interistit kutsuvat kyseistä ottelupäivää Suuren varkauden -päiväksi. Kiista ottelusta vietiin Italian parlamentin kyselytunnille asti, josta kehkeytyi myös farssimainen näytelmä. 

Juventus menetti vuoden 2004-2005 scudetton, koska heidän todettiin syyllistyneen ottelumanipulaation. Lisärangaistuksen Juventus pudotettiin 2005-2006 -kaudella sarjan viimeiseksi. Inter vei scudetton, jolloin interistit pääsivät näpäyttämään juvelaisia siitä, että he olivat olleet syytöstensä kanssa koko ajan oikeassa. Ruori pyörähti kuitenkin vielä kertaalleen ja myös Interin epäiltiin syyllistyneen ottelumanipulaatioon. Vanha Rouva pääsi näpäyttämään takaisin. Juventus pudotettiin Serie B:hen ja Inter sai skandaalissa lopulta ylemmän käden, koska se nappasi Juventuksesta sekä Zlatan Ibrahimovićin että Patrick Vieiran riveihinsä eikä siltä ole valituksista huolimatta viety scudettoa.

Juventuksen palatessa Serie A:han ottivat Giorgio Chiellini ja Ibrahimović väkevästi yhteen, mikä on myös noussut yhdeksi Italian derbyn symboliksi. Paolo Monteron Luigi Di Biagioon kohdistama nyrkkikolhaisu oli jo aiemmin noussut mukaan kuvastoon.

José Mourinhon ja Claudio Ranierin Italia

Derby saavutti polttopisteensä José Mourinhon käydessä Inter -aikakautenaan mediapeliään Juventuksen Claudio Ranieria vastaan. Samaisena aikakautena Juventuksen kannattajat ottivat kotiottelussaan sellaisella vimmalla Interin Mario Balotellin vastaan, että he joutuivat pelaamaan seuraavan ottelunsa tyhjille katsomoille. Balotelli vastasi kyseiseen huomionosoitukseen filmaamalla Felipe Melon ulos kentältä. Tapahtumien seurauksen jopa Gianluigi Buffonin vati kaatui ja tämä kävi Thiago Mottan raiveleihin kiinni. Mourinho oli itse lentänyt jo tässä vaiheessa katsomon puolelle.

Illan ottelu on sikäli erityinen, että Juventuksen scudettoputki saattaa tällä kaudella olla katkolla. Vanha rouva on tällä hetkellä sarjassa viidentenä. Tosin sitä ei millään matematiikalla voi laske vielä mestaruuskamppailusta ulos, koska kärkisijat ovat iskuetäisyydellä. Milanon molemmat raitapaidat ovat Juventuksen edellä ja haistavat varmasti tulevan kauden scudetton. Illan ottelu väräyttääkin Serie A:n vaakaa väkevästi joko Novarasta itään tai länteen.

Antonio Conten vai Andrea Pirlon Italia?

Viinikuvaus: Fiateja, muotia ja kädestä käteen pöytien alla kulkevia pulloja

Sevilla FC-Real Betis Balompié: Espanjan kiihkein

Pallo potkaistaan peliin ikuisuudelta tuntuneen hetken perään Estadio Ramón Sánchez Pizjuánilla. Katsomot ovat tyhjänkoleat, mutta veri virtaa kuumana, kun Sevilla FC:n ja Real Betis Balompién matadorit ratkovat Sevillan herruuden. Sevillan derby tai toiselta hemmottelunimeltään suuri derby (El Gran Derbi) on kenties Espanjan kiihkein.

Sevilla FC on historiallisesti ollut sosiaaliseen eliitin omima joukkue. Tarinan mukaan Real Betis Balompié  sai alkunsa riidasta, joka juontui siitä, että yksi Sevillan johtajista ei olisi suostunut palkkaamaan työväenluokkaisia pelaajia. Tästä syystä kaksi muuta Sevillan johtajaa erosivat seurastaan ja perustivat Betisin. He halusivat tehdä kaiken toisin kuin Sevilla. Sevilla oli kansainvälinen seura, joten Betisille tahdottiin rakentaa andalusialainen identiteetti. Betisin paidan vihreä väri ja sen nimi viittaavat andalusialaisiin juuriin. Luokkarajat ovat vuosikymmenten saatossa haalentuneet, vaikka derbyn liekit lyövät yhtä kuumina kuin aina.

Modernin jalkapallon aikaan Sevilla on ollut seuroista menestyneempi. Se on haalinut pokaaleja niin Espanjan kuin kansainvälisillä kentillä. Lisäksi se on vienyt leijonan osan derbyistä nimiinsä. Molempien seurojen kannattajajoukot ovat erittäin fanaattisia ja se tarttuu derbyissä pelaajiin. Punakortit viuhuvat ja kylmäpusseja kuluu. Yhteydenotot fanien kesken eivät myöskään ole olleet harvinaisia. Sanotaan että Sevillan derbyt on Espanjan kiihkeimpiä, koska Sevilla on kaupunkina Espanjan kiihkein. Lisäksi derby ei ole niin globaalien kaupallisten tuulien pöhöttämä kuin El Clásico, vaan se on säilyttänyt hyvän osan omaa autenttisuuttaan.

Vuosien saatossa sanansäilät ovat lennelleet Sevillan valkopunaisen ja vihreän puolen erottavan aidan yli. Historiassa molemmat ovat syyttäneet toisiaan siitä, että ne ovat tarkoitushakuisilla tappioillaan pudottaneet kilpaveljensä sarjaporrasta alemmas. Derbyt ovat ottaneet lisäjengaa myös seuran omistajien kautta. Sevillan entisen presidentin José María del Nido Benaventen ja jo eläköityneen Betisin entisen omistajan Manuel Ruiz de Lopera välisiä kukkotappeluita on käyty niin mediassa kuin katsomossakin. Molemmat miehet ovat julistaneet itsensä Sevillan tärkeimmiksi henkilöiksi ja de Lopera nimesi vaatimattomana Betisin stadionin itsensä mukaan.

Debyn erikoispainoksessa voimme odottaa Julen Lopeteguin Sevillalta nopeasti etenevää, jatkuvia alueellisia ylivoimia muodostavaa ja hyökkäyspelissään erityisesti laitoja hyödyntävää energistä lähestymistapaa. Joan Francesc Ferrer Sicilian eli tuttavallisemmin Rubin Betis tulee vääntämään kättä Sevillan kanssa pallonhallinnasta. Betisin hyökkäyspeli varioi ja sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen. Rubin saattaa myös käyttää ottelun sisällä eri muodostelmia. Teoriassa siis näin. Tosiasiassa derbyn imu, valtoimenaan läikkyvät tunteet ja arvaamattomat käänteet ottavat ottelusta osansa.

Viinikuvaus: tulella ja tappuralla maustettu punainen

Borussia Dortmund-Bayern München: jo tuoreeltaan klassikko

Borussia Dortmundin ja Bayern München klassikon (der Klassiker) kuumimmat vuodet ovat viime vuosikymmeniltä. Derby ei ole Saksan perinteisimpiä, kuten esimerkiksi Dortmundin ja Schalken reviiriderbyt. Klassikko alkoi maustaa saksalaista jalkapallokeitosta 1990-luvulla, jolloin keltamustat pääsivät horjuttamaan kahdella mestaruudella Bayernin punaisten hegemoniaa Bundesliigassa. Lisäksi vuonna 1997 Dortmund kävi koppaamassa Mestareiden liigan voiton Bayern Münchenin kotistadionilla. Yhdeksänkymmentä luvun klassikon kuvastoon nousivat myös sekä Lothaur Matthäusin ja Andres Möllerin avariin johtanut yhteenotto että Oliver Kahnin Stéphane Chapuisatia kohti lähettämä kungfu -potku.

Seurojen välinen intensiteetti ei perustu niinkään sosiaaliseen tai poliittiseen vastakkainasetteluun, vaan sen perustukset ovat kilpailulliset. Bayern München on ylivoimaisesti Saksan menestynein joukkue, mutta juuri Dortmund on lähihistoriassa ollut sen väkevin haastaja. Kisaa käydään myös katsojaluvuilla. Dortmund keikkuu koko maailman kotiotteluiden katsojamäärien kärjessä. Viime vuonna juuri München oli toinen paalupaikalle yltänyt.

Profiilipelaajien trafiikki on seurojen välillä käynyt sekä kuumana että yllättävän vilkkaana. Münchenin päälle on löyty leimaa siitä, että se kaappaa riveihinsä pahimpien kotimaisten kilpailijoiden parhaat talentit. Punaisten ykköspyssynä tänään nähtäneen Robert Lewandowski, joka oli aiemmin kriittinen osa Jürgen Kloppin voittokulkua keltamustissa. Kalavelkoja vaihtopenkin kautta saattaa päästä maksamaan Mario Götze, joka Kloppilta karkasi Josep Guardiolan punaiseen haaviin. Hän ei kuitenkaan lopulta mahtunut Carlos Ancelottin suunnitelmaan ja palasi Dortmundiin. Mats Hummelsin tarina on kulkenut myös samoilla askelmille, mitä Götzen. Sittemmin on huhuiltu, että Dortmundin ja Münchenin välille olisi rakennettu tiesulkua shokkisiirtoja silmällä pitäen.

Tänään Dortmundilta voidaan odottaa nopeaa laitureiden vahvasti tukemaa vähin kosketuksin murtautumista hakevaa hyökkäyspeliä. Puolustuksessa saattaa välillä näkyä hieman hälläväliä meininkiä. Dortmundin hyökkäyspelaajien nopeus ja maalivainu luovat myös kutkuttavaa vastahyökkäysten uhkaa. Valokeila yrittää pysyä ainakin Erling Braut Hålandin ja mahdollisesti vaihtopenkiltä mukaan kirmaavan Jadon Sanzon perässä.

Kesken kauden Münchenin ruoriin noussut ja sen kokan kohti mestaruutta kääntynyt Hans-Dieter Flick pyrkii todennäköisesti nappaamaan pallonhallinnan itselleen. Münchenin hyökkäyspeliä kuvaa parhaiten sana monipuolisuus. München tehokkaasti rakentamaan peliään niin laitureidensa, kymppipaikalta linjojen väliin hakeutuvan Thomas Müllerin kautta kuin pelaamalla pallon suoraviivaisesti Lewandoskille, joka pystyy targetmaisesti pitämään palloa ja täten odottamaan hyökkäyksen toista aaltoa. Menetettyään pallon München pyrkii voittamaan sen nopeasti takaisin. Vastustajan päästessä murtamaan München korkean prässin vetäytyy se puolustamaan tiiviisti yhdeksän kenttäpelaajan voimin. Lewandowski jää ylös vastaanottamaan pitkiä avaavia syöttöjä ja masinoimaan vastaiskuja.

Katsomot ovat tänään tyhjillään, mutta klassikossa riittänee tunnetta. München on neljä pistettä Dortmundia edellä sarjataulukossa, joten tämä ottelu saattaa olla mestaruuskamppailun näkökulmasta kauden merkittävin.

Viinikuvaus: jo tuoreeltaan klassikko

Berliinin derby: sukupolvien siirtämä muuri

Hertha Berlin vie Berliinin derbyn Union Berliiniä vastaan 4-0 tyhjien katsomoiden edessä. Voitollaan Berliinin vanha rouva tasoittaa puntit. Aikaa ennen koronaa Berliinin ”rautaiset” olivat vieneet derbyn 0-1 omalla kotistadionillaan. Kauden ensimmäisessä derbyssä ottelu jouduttiin keskeyttämään, koska Herthan kannattajien joukosta ammuttiin ilotulitteita kohti Union katsomonosaa. Lisäksi ryhmä Unionin ultria rynni kentälle ajatuksenaan ilmeisesti tasata tilit vierasjoukkueen kannattajien kanssa.

Berliinin derbyt ovat kuumenemaan päin

Aikanaan Berliinin muuri erotti Unionin ja Herthan eri jalkapallosarjoihin. Seuroilla oli tuohon aikaan ystävälliset välit. Herthan kannattajat kävivät katsomassa Unionin matseja Berliinin itäpuolella ja Herthan pelatessa europelejä itä-Euroopassa liittyivät Unionin kannattajat Herthan mukaan. Berliiniläiset eivät koskaan hyväksyneet kaupungin kahtia jakoa ja jalkapallokatsomot avasivat väylän sellaisille mielenilmauksille, jotka muualla esitettynä saattoivat olla vaarallisia.

1989 Berliinin muuri revittiin alas ja itä-länsi asetelma lähti haihtumaan. Berliiniläisseurojen solidaarisuus rakentui vielä muutamia vuosia yhteisen Berliinin identiteetin varaan. Kannattajat kävivät otteluissa sulassa sovussa ja viettivät aikaa yhdessä sekä otteluita ennen että niiden jälkeen.

Hertha Berlin on halunnut rakentaa omaa identiteettiään koko Berliinin joukkueena. Unionin klangi on enemmän ollut työväenluokkaan ja kapinallisuuteen kallellaan. Vastakkainasettelu on ollut osittain median nostattamaa. Kylmän sodan muiston hälvetessä ja Union Berliinin noustessa täksi kaudeksi Bundesliigaan vastakkainasettelun tarina on ottanut lisää ilmaa alleen. Jalkapalloskenessä seurojen välinen ystävyys ei ole niin otsikoita, tarinoita ja tunteita nostattavaa kuin kipinöivät derbyt, jossa seurat katsovat toisiaan altakulmain.

Jalkapallo on elämysbisnestä ja sitä käytetään poliittisen vallankäytön välineenä.  Seurapresidentit myös tietävät tämän. Hertha pyysi tämän kauden ensimmäisen derbyn siirtoa Berliinin muurin kaatumisen vuosipäivälle. Unionin presidentti Dirk Zingler ei tähän kuitenkaan suostunut, koska hän näki asetelman, jossa derby pelattaisiin yhtenäisen Berliinin lippujen alla, teennäisenä. Zingler halusi mieluummin elää ja ruokkia kilpailuasetelmaa, joka on viime vuosien saatossa ollut koko ajan voimistumaan päin.

Berliiniläisseurojen suhde on tänä päivänä ikään kuin normalisoitunut kylmää sotaa edeltävistä ajoista nykyaikaiseen seurojen väliseen kamppailuun kaupunkinsa herruudesta. Samaan aikaan uudet kannattajasukupolvet tekevät oman tulkintansa historiasta ja maustavat sillä seurojen välistä vastakkainasettelua. Vanhemmat sukupolvet katsovat uudelleen rakentuvaa kotikaupunkinsa jalkapallokarttaa hieman eri lasien läpi. Berliinin itään ja länteen aiemmin erottanut muuri on nyt rakentumassa seurojen väliin. Berliinin derby itsessään ansaitsee helposti paikkansa maailman kiinnostavimpien otteluiden joukossa.

Viinikuvaus: uudelleen tulkittu versio historiallisesta klassikosta

FC Inter-TPS: tervetuloa derbyt

Kun haen lapsille eväitä illan harrastuksia silmällä pitäen, näen Suikkilan K-Marketin edessä saman herrasmiehen kuin ennen Honka-matsia. Kaulassa on sinimusta huivi, kuten aina.

-Huomenna on sitten pelipäivä!, huikkaan

-Missä se nyt olikaan. Hallissa vai ulkona?

-Hallissa

-Niin ja se oli loppuunmyyty?

-Kyllä, se on loppuunmyyty

-No ei sinne sitten varmaan kannatta lähteä. Ei sieltä varmaan saa lippuja enää sieltäkään

-Eipä sieltä varmaan saa. Ruutu+ taitaa näyttää matsin

-Miksi ne nyt siellä pelaa eikä ulkona. No menen sitten katsomaan, kun oikeat matsit on.

Itse onnistuin kanssa jahkailemaan lippujen hankinnan ja kylään saapuvien vieraiden välillä siten, että silmille pomppasi lopulta ”matsi on loppuunmyyty” -tiedote. Se tekee samalla sekä pettyneeksi että iloiseksi. Turun derbyt palaavat Suomen jalkapallopääkaupungin kilpafutiskartalle taas tällä kaudella ja ensimmäinen koenäytös tempaisee jo mukaansa kuplahallillisen futiksen ystäviä.

Kun LähiTapiola -areenan vihreät kentän ja katsomotilan erottavat verkot heilahtelevat ja vaalea kupu kaiuttaa kannatushuutoja pitkin turkulaista futisjuhlaa, on FC Inter varmistanut Suomen Cupissa jo jatkopaikan ja TPS tarvitsee vähintään pinnan, jotta sen ei tarvitse jännittää illan ifkoiden -matsin lopputulemaa. Molemmat joukkueet ovat rakennusvaiheessa ja viimeisimmät sopimusuutiset putoilivat mustavalkoiseen postiluukkuun, kun saapasmaasta (ilmeisesti eksynyt) kirjekyyhky pudotti Tehe Olawale ja Masahudu Alhassanin -nimillä kirjaillut kuoret nokastaan. Sinimustalla puolella viehettä lennätetään Koperin rannoilta ja haaveillaan siitä, että Triestenlahdelta nykisi kyytiin jo kerran rannalle nostettu slovenialainen jalokala.

Interin peli-identiteetti on jo viime kaudelta tutuksi tullut, vaikka muutama palikka onkin vaihtunut. TPS on kirjoittajalle vielä tältä kaudelta kääntämätön kortti muutamaa kuvaputkesta tullutta välähdystä lukuun ottamatta. Otteluun liittyvä toiseksi hartain toive on, että kuplahallin alipaineistama miljöö saa pelin intensiteetin puolesta kipinät lentämään nyt, kun Suomen Milanon futisskene on ottamassa heliumia alleen. Viimeiset derbymuistot ovat itselle jääneet mieleen hieman vettyneinä. Nyt olisi hyvä aika läikyttää taas tulilientä ihmisten sydämiin.

Viinikuvaus: valikoimaan palautettu lupauksia herättävä