PiPS-TuWe: Piikkiö Päivien patinaa

Futiksen lisäksi Piikkiössä juhlittiin Piikkiö Päiviä. Hiljalleen se alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että blogin ollessa paikalla, avauspotku lähtee kaupunginjohtajan lapikkaasta. POP -Areenalla sisäteräsyöttöään esitelmöi Harri virta. PiPS:n vieraaksi saapunut Turun Weikot on ollut yhtenä blogin tutkintalinjana siitä asti, kun jostain nelosen ilmiantoringistä nousi vinkki, että joukkueen piikissä viilettäisi sarjatasoon nähden poikkeuksellisen kova kärkipelaaja. Myyttiseksi jäävä Daniel Korbelainen ei kuitenkaan ole kokoonpanossa, joten asian empiirinen todentaminen lienee jonkun tulevan keikan agendalla.

Piikkiö Päivien futismatsi juhallisesti liikkeelle

PiPS vierittää avauspotkunsa ovelasti veskarilleen Linus Virkille, joka tuuttaa Pohtionvuoren korkuisen pallon TuWen kenttäpuoliskolle. TuWe nappaa pallon ja Florent Jashari peippailee pian itsensä ensimmäiseen vetopaikkaan, mutta maalihanat eivät vielä aukea.

”Kovaa siihen”, kuulu TuWen puolustuslinjasta ja liekö sitten sarjatilanteesta juontuvaa vai mistä, mutta sen Piikkiöön tuoma energia on melko pingottunutta. Jopa niinkin pingottunutta, että pienelle kostoretkelle lähteneen Joonatan Mäkilän viikate olisi jonain päivänä saattanut jo vartin pelin jälkeen johtaa pesuhuonekeikalla ja siitä aikaisille yksille Bar Suojaan. 

Vieressäni Piikkiön nuoriso-osasto simuloi Turun Weikkojen tekemän rikkeen. Kentän laidalle tuotu onnenpyörä rätisee ja ottelun hallinta siirtyy hiljalleen PiPS:lle. PiPS löytää hyviä juoksuja ja palloja TuWen puolustuksen selustaan. Oikealla laidalla Ville Stylman on aktiivinen hyökkäyssuuntaan ja keskikentällä kapteenin nauhaa hallinoiva Sebastian Vikström tekee paljon kotijoukkueen peliä edistäviä tekoja. Tulostaululle ne eivät kuitenkaan mitään generoi.

Ville Stylman piti TuWen pakiston kiireisenä

Vieressämme paikalliset muurahaiset iskevät hanakasti mokkapaloista irronneiden strösselien kimppuun. PiPS:n Rei Hoda heittää juhlapäivän kunniaksi saksarin, joka lentää kuitenkin reilusti yli TuWen maalin. Molempien joukkueiden vitsiniekat saavat jutunjuurta maltillisella tempolla lähetetyistä maalipotkuista. PiPS:n suunnaltaan kysytään, että onko tulossa aikalisä. Pian TuWen leiristä kysellään taas vuorostaan, että ottavatko he juomatauon välillä, kun pallo ei meinaa löytää peliin.

Puolen tunnin pelin jälkeen TuWen Robert Pylkkänen hakee PiPS:n boksista hienolla syötöllä vapaana olevan Sami Elonevan, jonka kudin Linus Virkki saa työnnettyä vielä muita maita kohti. Muiden maiden rajalla vartiota pitää TuWen Vilho Leino ja Leino pussittaa TuWen 0-1 -johtoon. PiPS hiukan lamaantuu TuWen maalista ja TuWe taaseen saa parempaa rakennetta maalin asti melko laimealla dieselillä liikuteltuun hyökkäyspeliinsä. Ensimmäisen jakson papattimaton viimeistä nallia koputtelee kivellä kuitenkin PiPS:n Hoda, joka saa Stylmanilta nappisyötön boksiin, mutta askelmerkit eivät oikein osu.

Tauolla pyöritellään onnenpyörää. Taistelupari ja Reissuprinsessa hakevat touhuilleen aurinkoisempaa paikkaa. Yleisöstä huikataan, että takana olevassa metsässä saattaa olla ”punkkareita”. Tällä luultavasti viitattiin enemminkin punkkeihin kuin irokeesipäisiin anarkisesti sävyttyneen Rock -musiikin tyylilajia diggaileviin heppuihin.

TuWe punomassa juonia toiselle puoliajalle

”Leuka pois rinnasta”, on kotiyleisön viimeinen ohjenuora takaisin kentälle talsivalle PiPS:lle. TuWe aloittaa toisen puoliajan napakasti. Valdrit Pllana on pian puolittain karkumatkalla. Pllana haistelee maalia suhteellisen kaukaa, mikä ei lopulta muuta pelin tilannetta. PiPS saa myös toisen puoliajan alkuun pari aihiota tasoitukseen. Hodan kärkkäri boksista vaatii Antton Brobergilta jo melko sähäkkääkin reaktiota ja sellaisen Broberg toimittaa.

TuWe saa noin tunnin pelin jälkeen pelillisesti ottelun parhaaseen uomaansa. Pistohyökkäyksien lisäksi Turun ”ei tänään niin iloiset” Weikot ottavat nimiinsä pidempiä pallonhallintajaksoja ja pitkiä hyökkäyksiä. TuWen keskikentän keskustassa futsal -piireissäkin peliä yhdessä pyörittävät Jashari ja Ariani Sopjani löytävät hyvän rytmin hyökkäysten rakentamiselle. Hiljalleen pelin hallinta napsahtaa jälleen kotijoukkueen sektorille. PiPS:n Antton Veijalainen takoo kasan rautaa keskityksillään TuWen maalille, mutta lopputuotetta niistä ei synny.

Hieman passivoituva pelin pirta kutsuu selvästi draamaa luokseen ja lopulta PiPS:n vasemmalta laidalta lähtevän kulmapotkun merimainingeissa ja ottelun käydessä jo lisäaikaa, palloa viittilöidään pilkulle. Lämmöt nousevat jälleen turbovauhtia ja Pllana hankkii itselleen tilanteesta punaisen kortin, mikä muuttaa Hodan maaliin nostaman rankkarin jäljeen pelin dynamiikka vielä merkittävästi. PiPS lähtee odotetusti kovalla vimmalla tulouttamaan ylivoimaansa, mutta minuutteja jää vain muutamalle erikoistilanteelle. Ne TuWe kestää ja pinnat tasataan. PiPS:n leiristä ilman alaan kajahtava voimasana symboloi hyvin kotinjoukkueen pelin jälkeistä tunnetilaa.

Rei Hodan rankkari

Viini: kaupunginjohtajan viinikaapissa juhlapäivää varten säilötty erityisyksilö

PS: Blogin 2022 vuosikertaa on kovakantisena myynnissä esimerkiksi alla olevissa paikoissa (tai saatat löytää sen myös paikallisesta kirjastostasi):

https://kansallinen.fi/tuote/futista-ja-viinia-vuosikerta-2022/

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

tai voit kysyä tarjousta suoraan blogin somekanavissa!

JyTy-Salon Wilpas: keikka Naantaliin

En tiedä oliko jossain Jyrkkälän suunnalla ryöstetty pankki vai oliko Raisionkokea pitkin saatu joku arvolasti rantautumaan, mutta JyTy eleli sillä lailla leveästi, että se oli masinoinut matsinsa Naantalin ruhtinaskunnan Karvetiin. Nelosen kärkikahina kiinnosti blogin lukijoita eniten tarjolle annetusta neljästä vaihtoehdosta, joten suunta kävi Karvettiin. Autoja on Karvetin parkkipaikalla enemmän kuin olin ajatellut ja yleisöä kiipeää kymmenittäin pienten katsomoiden laudoille. Bongaan katsomosta muutaman mustapinkin JyTyn huivin ja täytyy sanoa, että ne ovat aivan törkeän hienoja.

JyTyn peleistä tuttu oranssi tölkki sihahtaa auki katsomossa. Kenties kyseessä on tuotesijoittelua. Kapteeni Petri Lehtonen hämmentää ensin sekä tuomaristoa että kaikkia muitakin pyytäessään hävityn teikkauksen jälkeen puolen vaihtoa. Humun keskellä hän meinaa napata teikkauskolikon vielä parempaan talteen, mutta tämä ei mene erotuomari Tomi Heikkilältä läpi ja samalla kolikolla teikataan jatkossakin.

Peli alkaa viimeistään teikkauksesta

Salon Wilpas ryhtyy pitämään huolta pelivälineestä, mutta se ei sinänsä huoleta JyTyä, sillä se antaa Wilppaan pyörittää palloa omassa puolustuksessaan ja pistää liinat kiinni aina silloin kuin Wilpas lähtee aktiivisemmin hyökkäämään. JyTyn tiiviinä pysyvä ja hyvin sijoittuva ryhmitelmä pakottaa Wilppaan useasti huonoihin syöttöihin ja JyTy pyrkii iskemään pallonriistojen jälkeen nopeasti vastaan. Erotuomari Heikkilän salliva linja vaatii salolaisilta enemmän sopeutumista ja energiaa, kun se taas tuntuu sopivan paremmin JyTyn pirtaan. Peli onkin ensimmäiset hetket paremmin kotijoukkueen kontrollissa.

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina I

Tuure Oldendorff Salon Wilppaan harmina II

Vartin pelin jälkeen se on juuri JyTy, joka pääsee ensimmäisenä arvotonteille. Risto Monnonen irtoaa Wilppaan puolustukselta, mutta Monnosen viimeinen silaus jää Kristian Viitasen syleiltäväksi

”Nyt loppuu ne alibisyötöt”, kajahtaa jostain Wilppaan tukijoukkojen syövereistä. Parin kymmenen minuutin pelin jälkeen alkaa Wilpas pääsemään paremmin syvyyteen ja peli lähtee aaltoilemaan vauhdikkaammin. JyTyllä riittää kuitenkin tässä vaiheessa vielä hyvin jalkaa puolustuspuuhiin ja peli etenee tasaisesti.

Palloja paukkuu rauta-aitojen yli ja kotijoukkueen tukijoukot käyvät niitä vuorovedoin etsimässä. Tauolle mennään 0-0 -tilanteessa.

Useampi on hakenut lähihuoltoasemalta kahvimukeja. Tauko menee muuten hyvin rauhaksiin ja myös toinen puoliaika alkaa rauhaksiin. JyTyn Erkki Vanhasen parannellessa tekonurmen pinnassa koivilleen saamaa kopsua, kysytään häneltä, että tarvitseeko Vanhanen jäitä. Vieressä päivystävä Pasi Salmi ottaa velikullan roolin ja pienen tutkailun jälkeen toteaa Vanhasen voimasanan johdannaisena, että ei Vanhanen tarvitse jäitä, vaan ”rakkautta”.

Pelin kuva jatkuu toisen puoliajan alussa pitkälti samanlaisena kuin se oli ensimmäisenkin aikana. Tosin JyTyn organisaatiota alkaa pallovahdin hommat nyppimään, sillä pallon suhahtaessa jälleen kerran taka-aitojen yli esitetään jo kysymys siitä, että ”hakeeko vetäjä jo?”.

Salon Wilppaan liike pysyy ottelun vanhetessa stabiilimpana, mitä JyTyn ja se alkaakin nostattelemaan maalipeikkoa Lauri Raitalan selän taakse. Wilppaan vasemmalla laidalla Vilho Ståhtström iskee päätään JyTyn muurin niin kauan, että siihen alkaa lopulta muodostua murtumia. Myös Jongtae Yoonin diesel kestää hyvin pienen polton ja Yoon kuskaa kerta toisensa jälkeen palloa kohti JyTyn maalia.

Noin 70:n minuutin kohdalla joutuu JyTyn Juho Nieminen jo pyörittämään vannettaan maaliviivalla, kun Wilpas saa kulmasta hyvin ryminän aikaiseksi. Pian tämän jälkeen pallo saadaan sekä taidolla että tuurilla tökättyä JyTyn puolustuslinjan selustaa, jonne Mohammed Al-Ahadi ryntää hanakasti, mutta Raitala ottaa vielä mallikkaan torjunnan.

JyTy pakotetaan paiskomaan koko ajan enemmän pitkää palloa ja sen hyökkäyspelin variaatot yksipuolistuvat Tuure Oldendorffin tavoitteluksi Wilppaan puolustuksen selustasta. Kertaalleen Oldendorff pääseekin irti, mutta Kristian Viitanen saa torjuttua Oldendorffin kärkkärin. JyTy alkaa ottamaan ennakoidusti hiukan lukua.

Lopulta sitten ilmassa olevat taivaanmerkit realisoituvat. Yoon temppuilee itsensä vasemmalta laidalta  vapaaksi. Yoon kääntää pallon Ståhlströmille sellaiselle kalapaikalle, että saalista nousee aina, kun vain siimat kestää ja nehän kestävät. Ståhlström sijoittaa pallon tarkasti alakulmaan: 0-1.

Jongtae Yoonilla riitti dieseliä koko ysikympiksi

JyTy muuttaa hieman pelitapaansa ja löytää myös lisäpetrolia takakontistaan. Peli painuu Wilppaan päätyyn ja Viitasen maalille. Pallo hieman polttelee Wilppaan puolustuksessa, mutta se kestää JyTyn loppukirin. Peli päättyy. Wilpas voittaa ja samalle se repäisee sarjakärjen kaulaansa jo hieman ratkaisevan tuntuiseen kuuteen pisteeseen.

Viini: oranssista tölkistä, hapanta

Åbo Club de Futbol – LiePa: Yläkenttä kestää

”Siellä taitaa olla Jerry katsomossa sun faneja?”, "vai onko ne enemmän hoitopuolen hommia?" kuuluu kuitti jostain Yläkentän valtaamalta palstalta. Sanansa päivän tapahtumiin oli myös Yön ritareilla eli Åbo Club de Fútbolilla, joka hiukan some -kanavasta riippuen leimaa itsensä joko Turun tyylikkäimmäksi tai maailman seksikkäimmäksi jalkapalloseuraksi.

Ensimmäiseen kahteen minuuttiin ritareilla on kaksi vapaapiston paikkaa. Toisen Santeri Matomäki upottaa tuppeen: 1-0. LiePa näyttää jälleen kierrättäneen rosteriaan. Ensin kirjoittaja katsoo, ettei valmentajaa Adrianoakaan näy enää piirissä, mutta pienen tihrustelun jälkeen savu hälvenee: Adriano on vetänyt punanutun päälleen ja edustaa valmentamaansa seuraa numerolla 30.

ÅCF käytti paikkansa tehokkaasti

ÅCF vaikuttaa alussa liikkuvammalta jengiltä, jonka toppariksi pääsee kasvattamalla riittävän pitkän parran. LiePa pääsee alku-uinahduksen jälkeen kuitenkin paremmin saatille ja peli virtaa päästä päähän. LiePa löytää pallonriistojen jälkeen hyvin tilaa ÅCF:n keskikentän ja toppareiden välistä. Molempia joukkueita vaikuttaa nimenomaan hyökkääminen motivoivan enemmän, mikä saattaisi enteillä tapahtuma- ja maalirikasta matsia.

Kymmenen minuutin pelin jälkeen Adriano, jonka voi perustellusti nostaa jopa kentän parhaaksi pelaajaksi, lähettää puolen vaihdon Shahin Ahmadille, joka vapauttaa ÅCF:n linjan taakse sukkuloivan Miika Monosen. Monosen monotus kopsahtaa tolppaan. LiePa pääse hiljalleen pelissä enemmän kuskin paikalle ja ritarit iskevät vastaan. LiePan Niklas Manderoosille aukeaa parikin aihiota maalintekoon, mutta Yläkentän ilmanala tekee tepposet.

Ylärivin laudoilla sihahtaa tölkkiä auki: ”säkin voisit olla tollanen, jos vaan treenaisit”, sulkee kehän.

Ottelun virneestä huolimatta maaleja ei ensimmäiselle jaksolle toista osu. LiePa hakee katsomorakenteiden varjosta paikkansa puoliajan palaverille. ”Kärsäkin on hyvä”, todetaan ja toinen puoliaika voi alkaa.

Kärsäkin on hyvä

LiePa on edelleen pykälää enemmän kuskin paikalla ja jo aiemmin mainittu Jerry Kvarnström tuntuu sekä viihtyvän että myös edistävän peliä kymppipaikan taskuissa. Adriano ja Manderoos luovat toisilleen saumat tasoittavalle, mutta edelleenkään ei vain osu. Pelin energiat ja tempo ovat sopuisan letkeitä tunnille asti, jolloin jonkinlainen epäselvä tuomarin päätös nostaa kierrokset Teslan tallalla tappiin. Taklaukset ovat hetken aikaa puolin ja toisin ronskimpia. Erotuomari Onni-Kalle Ojanenkin pääsee ottamaan kunnolla ottelun suitsista kiinni.

Loppua kohti ottelu lämpesi

Adriano pääsee takaisin penkin päähän valmennushommiin. Sitten todistetaan jälleen kerran se klassikko, että jos et itse tee, niin kaveri tekee. Pienen ÅCF:n painostusjakson päätteeksi Marno Lastula pamauttaa pallon voimalla LiePan boksin kulmalta Ilmari Puistosen maalin sivuverkkoon: 2-0.

Adriano oli yksi kentän hahmoista

LiePan ote jatkuu hyvänä, mutta kentän laidalta kuuluva ”jostain tarttis nyt tehdä” kuvaa hyvin sen pelin ongelmaa. Peli lämpenee ja kannen alla hiukan muhii, mutta levylle roiskahtaa vasta lisäajalla, kun Muharrem Sahiti taklaa ensin ikävännäköisesti noin kivesten korkeudelta kaveria ja tuuppaa jälkiselvittelyissä vielä yhden ritareista tantereeseen. Samasta tilanteesta tuomitaan kaksi keltaisen arvoista rikettä, jotka tekevät yhteensä punaisen verran. Tilannetta seuranneen vaparin jälkeen ritarit pääsevät lähettelemään lentosuudelmia ottelussa kolmannen kerran. Poikkiviivan teräänsä piirtää  Sebastian Hagsberg: 3-0

Peli päättyy. Yläkentän vallihautojen päälle lasketaan kulkusillat.

Viini: viini pikarista ja liha nuotion päältä vartaasta

JyTy-FC Eurajoki: Pansion sävyjä

Koppaan kotoa pari omaa muksua ja pihalta vielä yhden lainakappaleen mukaan. Pansion Kisapuisto on mukavan eloisa. Kentän laidalla on tutunoloista kotijoukkuetta uskollisesti seuraavaa porukkaa ja nesteytystä varten nurtsiin on painettu oranssia tölkkiä. Läntisen-Suomen A -lohkossa kärkikahinoista on muodostumassa melko kiharaiset, sillä kolmosen parrasvaloihin on tyrkyllä useampaakin vävyehdokasta. Ennen illan matsia JyTy piti tasapisteissä kärkipaikkaa yhdessä Salon Wilppaan ja ÅCF:n kanssa. Heti tappituntumalla on EuPa ja illan vierasjoukkuekin FC Eurajoki pystyisi yhdellä voitolla tunkemaan ykkösriviin.

JyTy aloittaa ottelun ryminällä ja Joel Nuora tasapainoillee itsensä Eurajoen vaijereiden välistä heti ensi minuuteilla, mutta Yönsinisten veskari Tommi Mieskoski päättää shown. JyTy saa Mieskosken maalille muutenkin hässäkkää aikaiseksi ottelun alkupuolella. Vieraat selviävät pinkkien paineistuksesta ja Eurajoki pääsee hiljalleen rakentamaan kontrolloidummin myös omia hyökkäyksiään.

Tommi Mieskosken maalilla riitti alussa trafiikkia

Yksi omista matsikavereista kokeilee ilmeisesti liukutaklausta Pansion hiekalla ja mukaan otetulle juomavedelle löytyy polvea desinfioiva funktio. Takana opastetaan toista nuoretarta siitä, mihin suuntaan kumpikin joukkue hyökkää ja mitä pelin osalta kannattaisi seurata.

-Mä seuraan vaan koko ajan palloa, on hyvä klousaus asialle.

JyTystä molemmat Lehtoset eli Pedro ja Henri koettelevat Mieskoskea. Pedro kiitää Henriltä lähtevään ristipalloon, mutta Mieskoski peittää väylän. Henri taasen pääsee puolittain läpi vasemmalta laidalta, mutta suht kunnianhimoinen chippaus -yritys jää Mieskosken käpäliin. Puolen tunnin pelin jälkeen pinkkien Jere Salmelle aukeaa tuhannen markan paikka Eurajoen maalin edestä, mutta ohi menee vielä. Viisi minuuttia tästä ja kuparinen lopulta särkyy. JyTyn Hannu Kuusisto painii itsensä vasemmalta laidalta irti ja uittaa palloa sivurajaa pitkin eteenpäin. Kuusisto heittää vieheen maalille ja ilmeisesti se on joku Yönsinisten omasta puolustuslinjasta, joka tökkää pallon maalin: 1-0. Mieskoskella ymmärrettävästi leikkaa hieman levy kiinni, koska puolustukselta ei meinaa riittäviä apuja tulla.

Hannu Kuusisto jigittelee ennen 1-0 maalia

Puoliajalla haemme Pansion kebab – pizzeriasta jäätelöt ja parkkeeraamme leirin asiaan kuuluvasti katukoriskentän kupeeseen. Laskeskelen ottelua varten paikalle saapuneen yleisömäärän palttiarallaa kolmeenkymppiin ja fiksuimmat ovat ottaneet myös retkituolia mukaansa.

Välilämmöt Pansion kaksoistornien alla

Eurajoki käy hätyyttelemässä toisen puoliajan alkaessa JyTyn boksissa, mutta kotijoukkue pistää sen jälkeen homman uomilleen. Kuusisto käy tuuppaamassa pallon suunnilleen samoilta sijoilta toistamiseen maaliin, jonne hän ensimmäisellä puoliajalla heitti lättynsä. Sen jälkeen Kuusisto tarjoaa nostalgiapätkää: hän pääse keskeltä läpi ja nostaa pallon Karel Poborskymaisella chipillä Mieskosken yli: 3-0 ja kellossa on 64 minuuttia.

Eurajoki heräilee kaamoksestaan, mutta JyTy puolustaa boksinsa siihen malliin hyvin ettei Yönsinisille oikein kunnon tähystyspaikkaa löydy. Eurajoki höllää ehkä hieman myös kaasuaan ja JyTy pääsee aika vapaasti seilaamaan sen keskikentän yli ja haastamaan hyvässä vauhdissa Eurajoen pakkeja. JyTyn Aapo Paavilainen käy jo lähellä, kun hän yhden nopean hyökkäyksen jälkeen leikkaa keskelle ja veivaa oikean jalkansa vapaaksi. Kuti painaa rystysensä tolpan poskeen noin kaksikymmentä senttiä ristikon alapuolelle.

Sadatteleva Paavilainen saa hieman lempeää eukalyptusta löylyveteensä ennen ottelun loppua. Paavilainen pistää pujotellen ja pitkään. Viimeisen kepin ohitettuaan hän ruokkii Joona Soinia, jolla on helpohko homma siirtää JyTy jo 4-0 johtoon.

Vieraatkin saavat lopulta jotain Salosen bussiin mukaan, kun JyTyn boksin kulmalla käydään todellinen tahtojen taistelu. Vähintään puolentusinaa eri näköistä ja eri asennoista lähtevää taklausta edeltää sitä, että Jorma Kangas saa taittaa jalkapöytäänsä pallon alle. Kankaan keskitys putoaa takatolpalle, josta Jukka Raivio pistää pelemäisen alaspäin suuntautuvan puskun Jasper Soinin maalin sivuverkkoon: 4-1. Pelissä ei sen kummempia ehdi enää tapahtua vaan se paketoidaan pinkkiin. Voiton siivittämänä JyTy nousee toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi lohkonsa kärkeen

Tahtojen taistoa ennen kuin Jorma Kangas saa kinttunsa pallon alle

Viini: nurmeen upotettava hintatietoinen 

LiePa-FC Eurajoki: vain hienoja maaleja

Ihan vuotta ei ehtinyt kulua siitä, kun sain LiePan sen aikaiselta toiminnanjohtalta Kimmo Muttilaiselta kutsun LiePan ja LTU:n derbyyn. Tuolloin muut kiireet painoivat pakassa enemmän, mutta piirsin blogin To-Do -listille LiePan kotimatsin. Nyt oli aika lunastaa tuo lupaus.

Liedon keskuskentältä kirjoittajalla on kaksijakoiset muistijäljet. Siellä on kertaalleen varmistettu säilyminen kolmosdivarissa, mutta samassa ottelussa sain pallosta myös ikimuistoisen osuman niin sanotusti kiville ja kuula oli sen verran hyvin kohteessaan, että pelin päätyttyä yökkäilyksi meni. Kolmosdivaripaikan säilyttämisellä oli hintansa.

Adriano Douradon pelikirja piti hyvin

Sympatiaa herättävän lautakatsomon orsille nousee tusinan verran katsojia. Katsomon aidoille nousee myös LiePan valmentaja Adriano Dourado, joka tasapainoilun ohessa ohjeistaa joukkuettaan ja ottaa kuvia. Ennen ottelua katsomosta yritetään vielä kisutella useampaakin kaveria LiePan vaihtopenkille, joka tänään ei ole aivan täysimittainen. Keskusteltu kääntyy kuitenkin siihen, että Douradon pitäisi itse mennä kentälle. Tästä Dourado kieltäytyy.

Liedon keskuskentän laudoille nousi pelin edetessä parisenkymmentä katsojaa

FC Eurajoki tulee hyvällä sykkeellä perjantai-illan matsiin ja jäntevä piikkipelaaja Kristian Gustaffson ehtii hätyytellä Dan Kopolan maalia kertaalleen ennen kuin LiePa saa pelistä paremmin kiinni ja Eurajoki joutuu hiemaan vastaanottavammalle kannalle. LiePan keskikentän pohjalla Niklas Manderoos rytmittää peliä kivalla tavalla ja vieraiden puolustusta paineistetaan sekä linjan edestä että takaa.

Douradon aitataiteilusta napataan kuva sokkotreffejä varten ja vaikka yleisöä ei viljalti ole, niin se ottaa selvästi ja äänekkäästi kantaa kotijoukkueen puolesta, mikä ei jo aika tukun divarimatseja nähneelle ole ihan itsestään selvyys. Yleisöä valuu myös koko ajan lisää katsomoon ja ennen ottelun ensimmäisiä huippuhetkiä määrä on jo lähempänä kahtakymmentä. Kotijoukkueen penkiltä Jerry Kvarnström käy myös heittämässä yleisöstä bongattujen tuttujen kanssa läpyskää. Kesäiseen perjatai-iltaan puhkeaakin pikkutuhmaa ja hieman ronskimpaakin sanansäilää.

Lasissa on isomman ravintolannoksen verran lientä, kun LiePan Enoma Egharevban syöttö puhkoo eurajokisten linjan. Miika Monosen kuti karkaa tässä vaiheessa vielä kuvitteelliseen päätykatsomoon. Seuraavasta tilanteestaan Eghrevba ei enää lähde syöttelemään, vaan hän kääkäisee melko kaukaa komean ulospäin kiertävän ja maalivahti Anton Mäkelälle mahdotonta pallorataa piirtävän kaukolauksen: 1-0. Pelin pirtaan maali ei hirveästi vaikuta. Pelissä on paljon kaksinkamppailuja ympäri kenttää ja samalla molemmat joukkueet vaikuttavat kyttäilevän vastustajan puolustukselta karkaavia sopiva pomppuja, joista voisi kuitata lisäosumia. 

Enoma Egharevba kääkäisee ja LiePa juhlii

Douradoa ehditään vielä kertaalleen maanitella kentälle ennen kuin puoliaika koittaa. Koppeihin ja kahville on sen verran matkaa, että taktiikkapalaverit pidetään kentän puolella ja kahvittelu Liedossa jätetään toiseen kertaan. Illan edetessä kentän ympäristöstä kuuluu enenevissä määrin kumin polton ja hevosvoimien huudattelun ääniä.

FC Eurajoki tulee maatalon isännän otteella myös toisen puoliajan alkuun, mutta LiePan puolustus pärjää boksipainissa riittävän hyvin ja peli lähtee tasoittumaan. Kentän pinnan muodot eivät varsinaisesti suosi mitään tikitakaa, mutta kaukaa lähteville kudeille se vaikuttaa olevan juuri sopiva. Pelin ensimmäinen tunti on muutamalla pysäkillä ohitettu, kun LiePan Mononen liidättää sataprosenttista eurogoals -kamaa hohkavan puolivolleyn jostain 35:n metrin tuntumasta Mäkelän tavoittamattomiin. Jos peli itsessään ei välttämättä lajien kaikkia hienouksia tuo tarjolle, niin maalit itsessään ovat upeita.

LiePan ja FC Eurajoen matsi oli kaksinkamppailuiden sävyttämä

Vieressä nuoriso löytää spray -purkin ja yrittää maalata kalliota. Kenties aikeena on värjäillä badgea Monoselle tai kenties aikeena on enemmän kirkkovenehommia tai mitä nyt nuoriso nykyään taiteileekaan, mutta traagisella tavalla purkki osoittautuu tyhjäksi ja porukka poistuu muihin rientoihin.

Monosella on vielä toinenkin jekku euralaisten varalle. Hän riistää tee-se-itse -meiningillä pallon FC Euroajoen puolustukselta ja jysäyttää pallon väkevästi verkon perukoille. Pelin kokonaiskuvaan peilaten LiePa on pallollisena ollut parempi, vaikka FC Eurajoki haastaakin vahvasti. Yön siniset eivät kuitenkaan saa maalia samalla tavalla jyvälle, mitä kotijoukkue.  Se tekee kolmen pinnan ja kolmen maalin välisen eron Liedossa. 

Parkkiksella pauhavat subwoofferit ja yöhön ollaan siirtymässä voitolla.

Viini: perjantai-illan pikkutuhmaa