FC Inter - Mariehamn IFK: starttailua sinimustalt puolelt jokkee

Turun sinimustalla puolella fiilispuolen mittari on sahannut sinikäyrää. Ensin huuhdottiin pois kirvelevä KuPS:n -mestaruuden varmistanut viime kauden päättänyt tappio. Hiljalleen osattiin iloita toisesta sijasta ja europelipaikasta. Sittemmin joukkueen rakentaminen tälle kaudelle on nostanut sykelukemia. Kovin selkeää näkymää ei siihen ollut ennen tämän päivän matsia ehtinyt muodostua, emitä Interiltä tällä kaudella voidaan odottaa tai toivoa.

LähiTapiola -areena valmistautumassa Suomen Cupiin

Alkuillan Suomen -cupin matsin jälkeen suurimmat huolet voidaan jo haudata. FC Inter oli selvästi Maarianhaminan IFK:ta valmiimpi joukkue, vaikka pelipaitojen numerointikin näytti olevan mallia maalarinteippi. LähiTapiola Areenalle oli kertynyt puitteisiin nähden mukavasti porukkaa ja kun puhutaan istumatilasta, niin matsi ei ollut kaukana loppuunmyydystä. Peliohjelmatkin pääsivät lipunmyynnistä loppumaan. Kenties tämä enteilee hyvää futisvuotta Turkuun.

Inter juoksutti kentälle viime kaudelta tutun 3-4-3 -muodostelman. Uusista pelaajista Matias Ojala oli mukana Interin hyökkäystriossa, Jesper Engström ja Kevin Kouassivi-Benissan viilettivät laidoilla, ja Rick Ketting oli muuraamassa puolustuksen keskustaa.

Näkymää viherverkkojen takaa

Ottelu ehtii vanheta 12:sta minuuttia, kun Engström pääse boksissa pyörivään palloon ja suuntaa kutinsa maalin takakulmaa kohti. Oskari Forsman saa venytettyä vielä näppinsä väliin, mutta torjunnasta pallo pomppaa özilmäisiä otteita saarelaisten fyysisen puolustuksen puristuksissa väläytelleelle Elias Mastokankaalle, joka painaan irtopallon maaliin. 

Ensimmäisellä puoliajalla Inter oli kokonaisuudessa niskan päällä. Erityisesti Matias Ojala erottui edukseen, joskin tämän huomattiin myös vierasjoukkueen puolelta, sillä Ojalaa rikottiin pelin edetessä toistuvasti. Kouassivi-Benissan pelasi laidallaan pirteästi ja sai vietyä peliä eteenpäin. Keskikentän ankkureiden Aleksi Paanasen ja Alvaro Munizin peli oli sähäkkää molempiin suuntiin. Lisäksi Kettingin roolitus oli mielenkiintoinen, sillä Interin hyökätessä, hän nousi tukemaan laitapelaamista lähelle vastustajan rangaistusaluetta. Interin maalit ensimmäisellä puoliajalla jäivät yhteen.

Toisella puoliajalla Inter vetäytyi ja pallonhallinta siirtyi saarelaisille. Erityisen vaarallisia tilanteita he eivät saaneet luotua. Albion Ademi loi välillä uhkaa, mutta seuraavakin maali napsahti sinimustille. Ottelun paras pelaaja Matias Ojala irtoaa vasemmalta laidalta. Katsomon ja pelikentän välisen verkon läpi tihrustettuna jään odottamaan syöttöä keskelle. Ojala kääntää kuitenkin ohjaimensa kohti vastustajan maalia ja tyylittelee pallon etukulmasta sisään. Peli ottaa vielä lopussa hieman lisää kierroksia ja yleisökin sähäköityy. Ojala tuupitaan rangaistuspotkun arvoisesti nurin. Alvaro Muniz puttaa kylmän viileästi pallon maalin vasempaan nurkkaan ja matsi on taputeltu.

José Riveiron tetriksen peruspalikat ovat löytäneet hyvin kohdilleen ja alkukauden joukkueenrakennus -paniikissa varmaan on unohdettu se, ettei Riveiro tulevaa kautta ole tyhjältä taululta aloittamassa. Syvyyttä joukkueeseen toki vielä sopii. Maarianhaminalaisilla mietittävää riittää enemmän. ”Mennään kävellen” kuuluu Ademin suusta valkopaitojen poistuessa kuplahallista. Se että menikö reitti pukukoppiin vai ihan satamaan asti, jäi vielä epäselväksi. Poistuessamme pakastuvasta illasta, IFK:n bussi oli vielä tyhjillään.

"Mennään kävellen"

Viinikuvaus: kypsyttelyä

FC Inter-IFK Mariehamn: jäätä särkemässä

Sade laantui hiljalleen Turun yltä, kun FC Inter valmistautui isännöimään Veikkausliigan mestaruussarjassa IFK Maarianhaminaa. Yleisöä oli paikalle kertynyt mukavat 3200 ja rapiat.

Timo Furuholm potkaisemassa Veikkausliigan mestaruussarjaa käyntiin

Maarianhaminan jäämuurista löytyy pehmeä kohta heti ottelun alussa, kun Filip Valencic karkaa läpiajoon. Alakulmaan suunnattu jäänmurtaja ottaa kuitenkin riittävästi sivuaallokkoa Oskari Forsmanin hanskasta ja taittaa maalin ohi.

Jose Riveiro oli taktisena siirtona muokannut hieman Mika Ojalan roolia. Ojala vetäytyi usein prässin ensimmäisestä linjasta alemmas keskikentälle tilkitsemään saumakohtia Timo Furuholmin ja Valencicin ohjatessa saarelaisten pelin avaamista. Lisäksi Inter pelasi hetkittäin hyvin suoraviivaisesti palloa hyökkäykseen.

Alun välähdyksen jälkeen peli palautui aiemmasta kohtaamisesta tuttuun staattisempaan muottiin. Inter piti palloa ja MIFK tyytyi pilkkimään sinimustien virheitä ja erikoistilanteita. Inter haki väliin IFK;n jääkentästä railoja pitkillä pystysyötöillä. Lisäksi huuhkajienkin mukana ollutta Niko Markkulaa hyödynnettiin oikealla laidalla aiemmin nähtyä aktiivisemmin.

Niko Markkula oli aktiivisesti...

...mukana pelin juoksussa

Saarelaisten hypotermiajalkapallo jäädytti hiljalleen ensimmäisen puoliajan pelin temmon. Markkula joutuu kertaalleen keräilemään itsensä oman maalin verkoista napattuaan pallon maaliviivalta vaarallisen maarianhaminalais -hyökkäyksen päätteeksi. Peli puhalletaan poikki 0-0 -tilanteessa.

Myöhäiskesän aurinko helotti toisella puoliajalla entistä lämpimämpänä. Furuholm löytää heti toisen jakson alussa saman repeämän IFL:n muurista, josta Valencic pujahti karkuun aivan ottelun alussa. Forsman saa kuitenkin taas oikeaan aikaan troolarinsa Furuholmin leipäkiven eteen. 

Saarelaisten jäämuuri hikoilee entistä enemmän Interin painaessa päälle. Reilu tunnin pelin jälkeen Daan Klinkenbergin harppuunaa tavoittaa pystyyn troolaavaan Valencicin, joka venyttää siimaa sen verran, että MIFK:n puolustuksen edestä löytyy Mika Ojalan mentävä väylä. Ojala saa pallon, vikaisee takakulmaan ja ankkuroi pallon etukulmaan Forsmanin keinuessa ees taas. Inter siirtyy 1-0 -johtoon.

FC Inter juhlimassa 1-0 -maalia

Maalin jälkeen pelin ilme muuttuu hieman saarelaisten lähtiessä aktiivisemmin hyökkäämään. Inter kontrolloi peliä vastaiskujen kautta ja toinen maali roikkuu Veritaksen yllä. IFK luo uhkaa enimmäkseen erikoistilanteiden kautta. Pallon riistojen jälkeen IFK:n ratkaisut yskähtelevät kerta toisensa jälkeen ja sen pallollinen peli jää kohmeiseksi.

Arttu Hoskonen miehittämässä ilmatilaa

Ojala pääsee vielä pariinkin kertaan tinttaamaan palloa maalipuiden väliin, mutta ei aivan osu. Jää särkyy lopullisesti, kun lisäajan ensimmäisellä minuutilla vaarattoman oloisen tilanteen päätteeksi Niilo Mäenpää tökkää Furuholmin laidasta läpi. Furuholm nostaa tähtäimensä maalin kattoon ja jättää merimerkkinsä sinne. FC Inter voittaa ja leudot mestaruussarjan mestaruushaaveet jäävät Veritaksen pinnalle leijailemaa.

Ottelu päättyi FC Interin voittokarkeloihin

Viinikuvaus: sinimustaa jalometallin katkua ja jäähilettä

Eurokesästä senttikesään?

Suomalainen seurafutis löi pallonsa vesiesteeseen. MIFK hävisi odotetusti Legia Varsovalle. 0-3 tulos kotikentälle ei ole par -tason suoritus, vaan se meni reilusti tuplabogin puolelle. MIFK ei saanut mitattua kotiedustaan käytännössä mitään ulos, vaan puolalaisvieraat ratkaisivat koko otteluparin ensimmäisen 45:n minuutin aikana. Seurojen budjeteissa, pelaajamateriaaleissa ja perinteissä toki on eroja, mutta kylmä fakta on, että Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintaotteluita pelattiin ke-to -akselilla 50 kappaletta ja 0-3 on huonoin kotitulos, mitä missään otteluparissa nähtiin. Hallitsevan Suomen mestarin lisäksi vain Hibernians ja Nomme JK Kalju ottivat kotonaan kuokkaan samoin lukemin. Muuten sitten olikin lähtökohdista riippumatta tasaisempaa.

Toinen tuplabogi nähtiin, kun HJK suli helteisessä Tetovossa ja hävisi makedonialaiselle Shkëndijalle 3-1. Ottelu ei lähtökohtaisesti ollut helppo. Ongelmallisinta mielestäni kuitenkin on, että HJK johti peliä 0-1 eli sillä oli hetkellisesti kaikki valtit käsissään, mutta oikeanlaista voittavaa pelisuunnitelmaa ei silti löytynyt. Olkoonkin että HJK oli melkein koko ottelun vastustajaansa heikompi, mutta vastassa ei HJK:lla ollut Real Madrid tai Barcelona tai mikään niihin vertautuva suurseura. Tähtiin ei siis mitenkään ollut kirjattuna, että vastustajan pelillinen tai psykologinen yliote olisi niin vahva, että se vääjäämättä tulisi ohi ja tyylittelisi vielä kahden maalin voiton. Päinvastoin. Onnekkaaseen avausmaalin kätkeytyi ottelun mahdollinen haukkakohta eli peli olisi hyvinkin voinut kääntyä Suomen suurimmalle ja kauneimmalle. Näin ei kuitenkaan käynyt. HJK on Suomessa itseään suurempi seura ja sillä on tärkeä rooli Euroopassa suomalaisen jalkapallon lipunkantajana, joten viikon päästä on kasvojen pesun paikka. Ainoastaan jatkopaikka kelpaa.

VPS löi par -tuloksen. Brøndby oli kotiottelussaan odotetusti vahvempi. Kahden maalin tappio ei sinällään ole katastrofi, joskaan siinä ei ole mitään tarunhohtoista hehkuakaan. VPS:lle jää vielä ensi viikoksi pelattavaa, vaikka kuten aiemmassa blogitekstissä kirjoitin, se on työnsä jo Euroopassa tehnyt. Nyt on KiKy -tunnit meneillään.

Yleisellä tasolla ajateltuna Eurooppa -liigan ja mestareiden liigan karsintakierrosten ajankohtien pitäisi suosia suomalaisia joukkueita. Veikkausliiga on yksi harvoista jalkapallosarjoista, jossa on täysi tohina keskikesällä päällä. Suurin osa sarjoista odottaa vielä alkamistaan ja tästä on yksinomaan vedettävä se johtopäätös, että muiden sarjojen joukkueet ovat haavoittuvampia sille, että pelaajat eivät ole vielä täydessä tikissä eikä koko joukkueen pelinkään luulisi olevan vielä parhaimmillaan. Vuodet ovat kuitenkin jättäneet vähemmän muistijälkiä siitä, miten isompia kesäterässä olevia seuroja on kellistetty kuin niitä, joissa kääpiömaiden puoliammattilaisseurat pyörähtävät Suomessa, polttavat porukalla tupakat sekä ennen että jälkeen ottelun ja korjaavat palkintorahat ja jatkopaikat mennessään.

Samaan aikaan ruotsalainen Östersunds FK lyö eaglen ja voittaa Galatasarayn 2-0 ensimmäisessä europelissään ikinä. Vähemmästäkin alkaa vadelmavenepakolaisuus kiinnostamaan.

Viinikuvas: laimennettua puolalaista, makedonialaista ja tanskalaista

Eurokesä

Suomalaisen futiksen kurssi on sojottanut kohti kaakkoa jo turhauttavan pitkään. Sellaista ojittajaa ei ole löytynyt, joka kuivaisi sen suon, missä maajoukkue rämpii. Rakenteet ovat lahoja ja maajoukkue heiluu suomalaisen futiksen pellolla kuin variksenpelätin. Huuhkajat voivat tälle hetkellä hävitä melkein kenelle tahansa, mutta minkä tahansa joukkueen voittaminen on kärsimysten tie. Lapsenomainen toive siitä, että Suomi pääsisi edes kerran oman elämäni aikana arvokisoihin, on vaihtunut epämääräiseen kangastukseen Nations Leaguesta ja siinä piilevästä porsaan reiästä, joka mahdollistaisi jollekin heikommalle joukkueelle villin kortin kisoihin. Matka on yhtä pitkä kuin ennenkin, vaikka reittiin on saattanut tulla muutoksia.

HJK:lla menee melko hyvin. Suomen suurin on nyt Suomen suurin ja se näyttää rymistelevän kohti mestaruutta. Mestaruus avaa jälleen mestareiden liigan portit, jotka ovat juuri HJK:lle hieman raollaan. Kylmä fakta on se, että muilta ne ovat toistaiseksi kiinni. HJK näytti myös luonnetta pudottaessaan Connah Quay Nomadsin pienen kompastumisen jälkeen. Toki skeptikko kysyy, että miksi Suomen suurimman ja kauneimman piti jo tässä vaiheessa näyttää luonnetta? Seuraavan kierroksen vastustaja makedonialainen Shkëndija leimautuu väkisinkin kategoriaan, josta HJK:n tulisi päästä eteenpäin. Muuten eurokesä jää lyhyeksi ja märäksi.

VPS toi hetkellisen sateen menestystä ja parempia futisaikoja janoaville suomifutis -faneille. Vaasalaiset pudottivat itseään isomman slovenialaisen NK Olimpija Ljubljanan tiukan taistelun jälkeen. Se oli hieno suoritus ja tavallaan VPS on hommansa Euroopassa tehnyt, vaikka keskivertoa mielipuolisempi kaveri saattaa vielä uskoa, että hyvässä vireessä olevat vaasalaiset vetävät piikkimaton tanskalaisen Brøndby IF:n eteen. Jalkapallossa on tilaa ihmeille ja unelmille eli VPS:n eurokesä jatkuu niin kauan kuin se jatkuu.

SJK vei huonon vireensä Seinäjoelta Eurooppaan. Se on sääli. Sarjataulukkoa katsoessa voi todeta SJK:n hävinneen kauden tärkeimmän ottelunsa 6.7 OmaSp -Stadionilla. Ottelusta voisi vääntää pitkääkin pilkkavirttä, mutta tosiasiassa SJK:n hävitessä pienemmälleen, hävisi koko suomalainen jalkapallo. Ottelu oli yksi surullinen klapi lisää siihen märkään puukasaan, jota on suomalaisessa jalkapallossa kasattu jo pitkän aikaa. Vieressä tönöttävä kuiva kasa on huomattavasti pienempi.

Sitten on vielä IFK Marienhamn. Saarelle matkustaa keskiviikkona kymmenen kertaa arvokkaampi KP Legia Varsovaa otteluun, jollaista ei saarelaisten jalkapallohistoria taida tuntea. Ottelu on hiukan kuin kummitusjunan kyytiin lähtisi. Ihan ei tiedä, mitä uskaltaisi toivoa tai pelätä. Vaikean alkukauden jälkeen maarianhaminalaiset ovat saaneet koneita käyntiin. Puolassa jalkapallon pääsarja ei ole vielä alkanutkaan. Siinäpä ne kortit ovat, joilla saarelaiset pelaavat. Muu pakka laulaa nuotiolaulua.

Viinikuvaus: taiteilee hennossa historiassaan ja saa makunsa vaasalaisista aromeista