Sivut

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tyttären kanssa Veritaksella. Shakkia ja sadetta

Lähtö otteluun tulee yllättäen. Olemme viettämässä vapaapäivää kaupungilla. Thai-lounaan jälkeen vähän viiniä vaakahuoneella, nopea vilkaisu tekstitv:lle ja oivallus siitä, että loppupäivä joko kyhjötetään kotona tai sitten mukavasti alkanutta päivää pidennetään vielä yhden futismatsin verran.

Alkuun pitkältä tuntunut odotusaika rientääkin nopeasti. Lippuja lippukioskilla odotellessa oivallan, että alusta tullaan myöhästymään. Pyydän kahta paikkaa stadionin sisällä olevien rappusten luota, koska tytär on mukana ja penkkirivien päästä vaimon on helppo lähteä imettämään, vaihtamaan vaippaa tai muuten ruokkimaan tytärtä. Lipun myyjä ei aivan käsitä toivetta ja sanoo, että hänellä on e-katsomossa paikkoja ja että ne ovat hänen mielestä rappusten lähellä. Saamme kaksi hajapaikkaa kyseisestä katsomossa. Jatkossakin reunapaikat kannattaa järkätä netin kautta. Nopea keskustelu johtaa siihen, että mennään katsomossa vain alariveille, koska siellä on ollut yleensä tyhjää. Niin kuin nytkin tulee olemaan. Rattaat saa jätettyä turvatarkastukseen, mikä on erityisen kätevää.

Yleisö remahtaa huutoon. Olemme vielä stadionin ulkopuolella. Oletan nopeasti, että joku Interin nopeista kärjistä on karannut ja pistänyt pallon pussiin. Sama oletus säilyi kotiin asti, missä lopulta näin Juuso Hämäläisen maalin. FC Inter näyttää hieman muuttaneen HJK-matsista pelisuunnitelmaa. Se vetää koko pakkansa omalle kenttäpuoliskolle. Serge N’Gal yksinäisenä piikkinä kevyesti ohjaa vastustajan avausyötön suuntaa, mutta ei aktiivisesti hae pallon riistoa. Tarkoitus on iskeä jälleen nopeasti vastaan, mutta prässi aloitetaan tässä matsissa vasta omalla kenttäpuoliskolla.

Interin nopeat hyökkäykset eivät kuitenkaan lähde aivan samalla tavalla, mitä parissa aiemmassa kotimatsissa. Inter ei pääse kunnolla MIFK:n selustaan ja pystysyötöt karkaavat Interin hyökkäykseltä. MIFK:ssa on varmastikin tehty kotiläksyt ja puolustuslinja pelannee hieman alempana, mitä yleensä. Tila pitäisi nyt hakea puolustuksen ja keskikentän välistä. Tähän tilaan päästessä Inter sortuu liian pitkiin kuljetuksiin ja ajautuu liian pieniin tiloihin. Todelliset maalipaikat ovat ensimmäisellä puoliajalla vähissä. Peli on melko tasainen.

Puoliajalla pyörähdämme taas leikkipaikalla. Siellä väritellään mehukatti-kissoja. Muutama pehmeä pallo pyörii leikkipaikan tekonurmella, mutta ne eivät tänään kiinnosta lapsia. Tyttäremme painelee toistuvasti ulos leikkipaikalta, yrittää maistaa kanssaleikkijän kenkiä ja painella ulos tilan päädystä aukeavasta ovesta. Sama uteliaisuus ja touhukkuus värittävät kotielämäämmekin. Kaikki muu paitsi omat lelut kiinnostavat. Nämä hetket ovat väliin hauskoja ja väliin ne aiheuttavat ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Toinen puoliaika käynnistyy. Peli säilyy suht tasaisena. Olemme nyt sillä puolella, mihin MIFK hyökkää. Paikoiltamme pääsee hyvin seuraamaan Petteri Forsellin peliä. Kyllähän kaverin ulkoisessa olemuksessa on jotain Gheorge Hagimaista tämän viimeisiltä huippuvuosiltaan, vaparit eivät tässä matsissa onnistu, mutta hän rytmittää hienosti MIFK:n hyökkäyspeliä hakeutumalla Interin puolustuslinjan eteen ja pudottelemalla palloja vähillä kosketuksilla laitoihin ja keskikentälle. MIFK hakee muutenkin muutamat puolittaiset maalitekopaikat Interin puolustuslinjan edestä: pallo jalkaan, kääntyminen ja kuti. Egzon Belica ja Hämäläinen pelaavat muuten miehekkään ottelun Interin puolustuksessa, mutta se miksi selkäpäin maalia oleva pelaaja päästetään muutamaan otteeseen suht helposti kääntymään ja laukomaan jää mietityttämään. Toinen negatiivinen signaali on, että paineen alla jokkuehenki tuntuu hieman rakoilevan ja palautetta annetaan välillä reilusti.

Toisella puoliajalla tulee muutama haukkakohta. Belica tulee rankkarialueella jälleen kovaa palloon ja purkaa tilanteen. Jälkitilanteessa MIFK:n pelaaja selvästi polkaisee häntä napeilla. Tilanne jää tuomarilta ja ilmeisesti suurimmalta osalta kannattajistakin näkemättä. Haiskahti ulosajolta. MIFK:n pakit hölmöilevät kaksi kertaa Interin hyökkäyksen läpiajoon, mutta tässä pelissä ei osu. Loppumatsiin iskee vielä vesikuuro. Pallon pomput ovat nyt arvaamattomampia ja kenttä raskaampi. Se ei estä Josef Ibrahimia pamauttamasta palloa vaparin jälkitilanteesta komeasti alakulmaan. Inter saa vielä lopussa lyötyä painetta MIFK:n päätyyn, mutta maalintekoyritykset jäävät puolittaisiksi. 

Hakiessamme rattaita turvatarkastuksesta saimme kuulla, että joku oli yrittänyt ostaa ne. Noustessamme bussiin maahanmuuttajataustainen kuski toruu nuoria poikia siitä, että olivat kiroilleet ennen bussiin tuloa. 1-1 tulos miellyttää selvästi enemmän MIFK:n kuin Interin faneja

Viinikuvaus: tasainen vääntö, shakkia, vähän keskeneräinen ja ajatusta kaipaava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti