Ykköskorin mestareita kakkoskorin Cupissa

Eurooppa-liiga on kuin meren alta pilkistävä jäävuori. Pinnalta pilkistävät eurooppalaisen jalkapallon seksikkäimmät ja rahavirtojen keskiössä lekottelevat seurat. He eivät haluaisi pelata Eurooppaa-liigaa, koska se on kuin harrastustoiminta, joka haittaa työntekoa. Se myös kiusallisesti muistuttaa siitä, miten edellisen kauden jälkeen moni kysyi ”miten meni noin niin kuin omasta mielestä?”.

Eurooppa-liiga kauden alussa Manchester Unitedin Jose Mourinho totesi medialle, että he eivät haluaisi olla kyseisessä turnauksessa mukana, koska se vaikeuttaa ponnisteluja valioliigassa. Etenkin ilman talvitaukoa porskuttavat valioliigalaiset ovat usein päästäneet Eurooppa-liigassa pienemmät seurat puolisuosiolla jonossa edelleen. Näin siitäkin huolimatta, että ammattiylpeyden päälle varmasti ottaa, kun kaiken maailman genkit ja gentit marssivat suoraan VIP-pöytiin, kun itse värjöttelee sormet palellen kylmässä itä-Eurooppalaisessa syysillassa ja toivoo, että pääsisi kotiin. 

Esimerkkinä puolivillaisesta tulokulmasta käy tämän kauden lohko K, jossa Southamptonin ja Inter Milanin taso ei riittänyt jatkopaikkaan israelilaista mahtiseuraa Hapoel Be'er Shevaa ja perinteistä, mutta auttamatta kansainvälisen huippufutiksen luokalta jäänyttä Sparta Prahaa vastaan.

Meren alla kuitenkin kuplii. Eurooppa-liiga tarjoaa hyvän aarrejahdin pienemmille seuroille. HJK:n pelatessa turnauksen lohkovaihetta 2014-2015 kuittasi se palkinto- ja televisiointioikeusrahoina hyvää reilut kaksi miljoonaa euroa. HJK:lle se oli merkittävä lisä toiminnan kehittämiseen, vaikka samalla summalla saisi Mourinhon helsinkiläisten puikkoihin vain puoleksitoista kuukaudeksi, jos kaikki muut tekisivät töitä talkoohengessä. Pienten liigojen seuroille Eurooppa-liiga onkin sellainen rahasampo, jota kannattaa takoa, vaikka kotimaisen liigan kustannuksella. Eurooppa-liiga on myös niitä harvoja kattauksia, joissa pienemmät seurat pääsevät samoihin pöytiin korkeamman profiilin kansainvälisten vieraiden kanssa. Se tekee hyvää pelaajille, brändille ja esimerkiksi suomalaiselle jalkapallolle.

Keväällä lämpenevä turnaus

Kevätauringon pilkistäessä Eurooppa-liiga alkaakin yhtäkkiä kiinnostaa myös setä Josea. Valioliigamestaruus meni jo ja taivaspaikka ensi kauden mestareiden liigaan ei ole varma. Asioiden edetessä omalla painollaan on Manchester Unitedilla nyt kaksi eri reittiä sieniliigaan. Olkoonkin, että nykytikissään pelaava ManU kuitannee molemmat tarjolla olevat mestareiden liigan liput, mutta eräänlaista ”hei, mehän taidetaan voittaa tämä” -heräämistä on ilmanalassa. 

Eurooppa-liigan voittajia selatessa listalta löytyy Sevillaa, Chelsea, Atletico Madridia ja Mourinhon luotsaamaa FC Portoa. Muutamaa itäisestä Euroopasta tullutta suonenvetoa lukuun ottamatta Euroopan kakkospystiä ovat nostelleet ykköskorin joukkueet. Eurooppa-liiga tarjoaa etumatkaa motivoituneille pienemmille seuroilla, mutta vain alkupelien ajaksi. Tasalähdöt alkavat viimeistään puolivälierissä ja silloin päättyvät tuhkimotarinat.

Jatkossa ovat kotimaisessa sarjassaan alemmassa keskikastissa rämpivä Schalke 04. Kaivoskaupungin joukkue lähtee kahden maalin taka-ajo asemasta entistä eurooppalaista suurseuraa ja nykyistä futistalenttihautomoa AFC Ajaxia vastaan. Schalkella etuna on se, että Ajax pelaa sunnuntaina elintärkeän ottelun PSV Eindhovenia vastaan. Mikäli vaikeasta vierasottelusta ei irtoa kolmea pistettä saattaa toinen hollantilainen pikaravuri Feyenoord karata amsterdamilaisilta ja viedä Hollannin mestaruuden mennessään. Mikäli Amsterdamissa nähdään pienikin kallistuma kotimaisen mestaruuden suuntaan, pääsee Schalke mukaan peliin.

Kaiken maailman genkeistä ja genteistä jatkossa on vielä Jere Urosen Genk. Genk jäi Jupiler-liigan runkosarjassa kahdeksanneksi, joten se on mestaruustaistelusta ulkona. Belgian vähintäänkin innovatiivinen sarjasysteemi mahdollistaa kuitenkin vielä yhden ”vapaudu kotimaan kentiltä” -kortin. Mutkat suoriksi vetäen riittää, kun Genk voittaa loput ottelut, niin Uronen pelaa, ellei vaihda seuraa, Eurooppa-liigaa ensi kaudellakin. 

Genkin vastustajana on taivaansinisissä viipottava espanjalainen Celta Vigo. Galician pikkukelteillä on sarjassa aika lailla samat asetelmat, mitä Genkilläkin. Ylöspäin ei oikein enää ole asiaa, mutta huonommat seurat pitävät huolta siitä, että sarjapaikka säilyy helposti. Luvassa onkin kahden kotimaisessa sarjassa riman jo pudottaneen joukkueen ylimääräinen hyppy. 

Lyonin ja Besiktasin ensimmäisessä ottelussa alustettiin dramaattisimmat otsikot. Ranskassa unohdettiin klassinen viisaus: tilaisuus tekee varkaan. Besiktasin fanit sijoiteltiin kätevästi kotijoukkueen kannattajien yläpuolelle. Ensin alkoi rähinä ja sitten tavaraa alkoi sataa alakatsomoon. Suuri joukko katsojia pelastautui viheriölle. Lyonin seuraava pääsarjaottelu jouduttiin keskeyttämään, koska SC Bastian fanit hyökkäsivät Lyonin pelaajien kimppuun. Nopea googlaus osoittaa, että Lyonin joukkueeseen linkittyy myös äärioikeistolainen ryhmittymä, joka tykkää kenties enemmän tapella kuin seurata jalkapalloa. Riidoissa siis lienee ollut klassiset kaksi osapuolta. Illan ottelusta tulee todella kuuma, kiihkeä ja poliittinen. Gallialaisille tulee varmasti tukalat oltavat sulttaanikunnan syleilyssä. Toivottavasti lieveilmiöt jäävät minimiin, sillä pelillisesti tästä parista nousee potentiaalisesti kovin haastaja punaisille paholaisille.

Manchester United menee jatkoon Anderlechtia vastaan. Nyt pelataan turnausvoitosta, ja Mourinho on aivan liian pokaaliaddikti päästääkseen kuin varkain auenneen mahdollisuuden käsistään. Pelissä on sekä takaovi mestareiden liigaan että uusi rivi CV:hen. Lisäksi jo nyt rakennetaan psykologisia asetelmia ensi kauteen. Se että Mourinho pääsee muistuttelemaan kilpaveljiään siitä, kuka pokaaleita lopulta kaudella 2016-17 voitti, on kuin makeannälkäisen eteen tuotu tuoreensulava suklaakakun palanen, jossa on jo lusikka valmiiksi pystyssä.

Viinikuvaus: hailakka ja teollinen alkumaku, josta pullon huvetessa löytyy kuitenkin perinteisten arvoviinien reseptiikkaa.