FC Inter Turku-SJK: ”helppoa ja kivaa”

Vähänpä kirjoittaja tiesi, mitä tulevan on pitävä, kun asteli hiukan vettä nauttineiden lenkkareiden kanssa ylös Veritaksen terassin portaita. Interillä ja SJK:lla oli panoksensa yksi ekstra kotimatsi tuleviin europleijareihin. Lisäksi Inter halusi varmasti pudottaa tappioputken gorillan niskastaan. Somessa voitto vaikutti vääjäämättömältä ja myös SJK:n voimakas rotaatio antoi lisää siimaa.

Peli lähtee varsin kivasti liikkeelle. Inter liikuttaa peliä edistävällä tavalla palloa ja pakottaa SJK:n kaivamaan kantapäänsä kovaan viikkoon valmistautuvalle Veritaksen nurmelle. Positiivisen puolelle menee myös se, että ensimmäiseen varttiin Inter saa rykäistyä pari napakkaa SJK:n maalia tavoittelevaa kutia. Ne paukkuvat vielä vanhan päätykatsomon rakennelmiin, mutta Interin kannattajilta ei ottelun alussa juuri mitään puutu: on pallonhallintaa, kuteja ja hämärtyvässä illassa tunnelmaa luovia stadionin valoja eikä villahousuillekaan ole vielä tarvetta.

Petteri Forsell ja Tommi Jyry olivat juonikkaalla päällä

Kenties se juontuu edustusjoukkueen edellispäivän mallioppimis -päivästä perhe-ja eskarifutiksen puolella tai Megazonen nostattamasta adrenaliinista, mutta useampi pelaaja näyttää nostaneen tasoaan. Petteri Forsell leikittelee ja viihdyttää yleisöään hienoilla syötöillä. Juuso Hämäläinen rymistelee jalkapallojumalia hämmentävällä tavalla mukaan Interin hyökkäyksiin. Matias Tamminen haastaa väkevästi SJK:n pakkeja, Juho Hyvärinen väläyttelee tinkimätöntä taistelutahtoa, Tommi Jyry pörrää väkkäränä SJK:n muodon taskuissa ja Jussi Niska pelaa virheetöntä peliä. Näin muutamia havaintoja nostaakseni.

Reilu puolen tunnin pelin jälkeen nähdään ensimmäinen todellinen herkuttelu. Joel Rodriguez löytää linjan taakse tikkaavan Tammisen. Tamminen syöksyy palloon ja kääntää sen takaisin Rodriguezille, joka pudottaa omenan takaa nousevalle Forsellille. Ainoastaan taustalta pallon eteen raivoavan Mehmet Hetemaj:n liuku estää lopullisen mehustuksen. Tämän hyökkäyksen verkkokalvoille polttamaan kuvaan on hyvä päättää ensimmäinen puoliaika, vaikka Interillä onkin vielä pari lupaavan näköistä erikoistilannetta ennen kuin erotuomari Oliver Reitala vapauttaa pelaajat vartiksi pukukopin puolelle.

Toisen puoliajan alku lunastaa sen, mitä ensimmäinen lupasi. Inter ehtii kertaalleen pallotelemaan hyvän tovin SJK:n boksissa ennen kuin toisen vastaavan karusellin alkupyörähdyksillä Juho Hyvärinen potkitaan nurin ja pallo pistetään täplälle. Matias Tamminen ottaa pallon kainaloonsa ja pistää sen varmasti ohi väärään suuntaan kellahtavan Markus Uusitalon.

Matias Tamminen onnistuu rankkarista:

Inter kadottaa maalin jälkeen hetkeksi pohjantähtensä ja SJK pääsee ensimmäistä kertaa lähentelemään Walter Viitalan maalia. Sen jälkeen putoavatkin kaikki taivaan kappaleet ja peli menee todella kummalliseksi. Hetemaj taklaa Forsellin noin lantion korkeudelta kenttään. Hetemaj jää härkkäämään maassa olevan Forsellin iholle ja kun Reitala ei saa tilannetta rauhoitettua, niin paikalla käyvät myös Noah Nurmi ja Wiitala. Sen jälkeen Reitala nostelee kortteja vähän kaikille ja ikään kuin vahingossa myös Nurmelle. Laskuissaan ilmeisen sekaisin olevaa Reitalaa konsultoidaan kentän reunalta. Joku kuiskannee Reitalalle, että kyseessä oli Nurmen toinen varoitus. Niinpä ja vielä yksi lappu nousee punatulkun punaisena Nurmelle.

...ja sitten peli alkoi mennä omituiseksi

Hyvän mielen matsi revitään nyt raastimen läpi ja SJK:lle tarjoutuu mahdollisuus iskeä oma seipäänsä ottelun lopputulemaan. SJK ottaa pienoisen hallinnan ottelusta, mutta Inter pitää omat rivinsä sinnikkäästi tiiviinä. Inter kestää hyvin lisäajalle, mutta seuraavaksi pesuhuoneeseen lentää toisella keltaisella David Accam tilanteessa, jossa hänet kupataan vaparinarvoisesti nurin. Inter saa vaparinsa, mutta jollain hyvin hämmentävällä tavalla se jää samalla pelaajamäärässään kahden vajaalle.

Siinä, miten Forsell pelaa edellisen tilanteen vaparin omaan suojaukseensa, on jotain suurta neroutta. SJK saa kuitenkin kaivettua pallo itselleen ja seuraavaksi rynnitään kohti Interin maalia. Aivan pelin viimeisillä sekunneilla SJK:n Pablo Andrade rynnii itselleen myös toisen keltaisen.

FC Inter Turku voittaa

Inter ottaa hienon taisteluvoiton tavalla, joka vaikuttaa kannattajan näkökulmasta jopa hengenvaaralliselta. Sykettä on kiva kuitenkin pudotella samalla, kun Timo Nummela ja Jesper Hernesaho luovuttavat Petteri Forsellille vuoden Ultraboyz -pelaajan palkinnon ja Lammin Vedon edustaja luovuttaa oman taideteoksensa Turun sinimustalle puolelle.

Sykkeet alas ja palkintoa kouraan

Viini: Apothic Infernoa kätkettynä sievään Cava -pulloon

SJK-FC Inter Turku: superlauantai (ja perjantai)

Juna nytkähtää Helsinkiä kohden alkuviikosta ja hieman Kupittaan aseman jälkeen klousataan se, että kyllähän me olemme menossa viikonloppuna Seinäjoelle. Muutaman lämpimän illan jälkeen kaverin BMW nielee vajaa nelisen tuntia asvalttia ennen kuin kopsahdamme Sokos Hotel Lakeuden pihaan. Jostain syystä vastaan tulleista autoista suunnilleen joka kolmas vaikutti olevan Porsche. Se lienee kesän merkki.

Seuraa ripeähkö vaatteiden vaihto ja vauhdin hakeminen kaupungilta seuraavan päivän peliä silmällä pitäen. Tehokkaasti vietetty ilta pitää sisällään muun muassa Mallaskosken panimon makkaralautasen, samaisen panimon tasting -menun, irkkupubi Danny Boysin toimimattoman Kilkenny -hanan ja kokeellisen jekku+jekkubatteri -kombon. Varsinaisena pelipäivänä ennen OmaSP -stadionille otamme päiväunien lisäksi pitstopit Wilson Sportpubista ja The Wingsistä. 

Puitteet olivat Seinäjoella kunnossa

Ottelutapahtuman ympärille on suunniteltu reilusti muutakin säpinää, mutta sade ja Pohjanmaa ralli vaikuttavat ryydyttävän ilkeästi illan spektaakkelia. OmaSP:llä on puitteet kunnossa tapahtuma-alueineen ja Carlsberg -pubeineen, mutta porukkaa pyörii alueella maltillisesti. Olemme paikalla jo paria tuntia ennen peliä ja pujahdamme porttien välistä stadionin rakenteisiin. ”Me viikatoineet” pitävät soundcheckiä ja sen äänet helähtävät kirkkaana pubin puolelle. Ilmeisesti bändi on tietoinen asian laidasta, sillä kaiuttimista läpi pistävä keskustelu ei pidä sisällään mitään skandaalinkäryistä.

Sitten kohtalo ja kaverin sukulaissuhteet puuttuvat sillä tavalla peliin, että meidän matsiliput upgreidataan B-osakkaan VIP -lippuihin. Siirrymme yläkerran tiloihin, joissa on kutsuvieraita ja Seinäjoen alueen yrityselämää verkostoitumassa ja nauttimissa antimista. Tällä saralla Seinäjoelle tehdään jotain varsin oikein, sillä VIP:n puolella on hyvää kuhinaa ja tiloja on jouduttu matkan varrella myös laajentamaan. Matsin alkaessa koppaamme kahvimukit mukaan ja istahdamme mustille Mercedeksen penkeille, joista saa jollain taikatempulla napsautettua myös lämmityksen päälle.

Kloppien alkutahdit

Seinäjoen klopit lyövät matsille alkutahtia. Porukkaa ei muuten ihan hirveästi paikalle löydä, mikä on sinänsä hieman traagista, koska ottelutapahtumaan on panostettu isosti. Aidattu vieraskarsina jää myös tyhjäksi. Pientä sadetta lukuun ottamatta lauantai-illassa puitteet ovat kyllä kunnossa, mutta jengi ei vaan liiku ja kotimaisella futiksella on koronan -jälkeisiä käynnistymisvaikeuksia. Peli lähtee kotijoukkueen komennossa liikkeelle ja Interin peli vaikuttaa hieman uniselta. Niinpä jo muutaman minuutin pelin jälkeen boksiin vapaaksi unohdettu Denis Oliynyk nekkaa Daniel Håkansin syötöstä SJK:n johtoon.

SJK:n maalin jälkeen Inter heräilee ja pääse peliin paremmin mukaan. Interin oikealla laidalla hyvin tilaa löytävä Matias Tamminen alkaa jäämään paremmin kotijoukkueen pelinrakentajien tutkaan. Peli rullaa vauhdikkaasti päästä päähän ja tilanteita aukeaa molemmille joukkueille. Inter saa enemmän ja parempia aihoita. Petteri Forsell jatkaa parin vaatteet kastelevan mahaliu’un jälkeen hyviä otteitaan ja lopulta Tamminen löytää Forsellin boksin tuntumasta. Forsell taittaa pallon rauhaksiin vasemmalle jalalleen ja piiskaa sen takakulmaan. Se näyttää helpolta, kun sen osaa: 1-1 ja näissä lukemissa peli lähtee tauolle.

Matias Tamminen ja Petteri Forsell olivat Interin avainpelaajia

Ehdin puoliajalle vaihtamaan tärkeimmät kuulumiset vanhan kollegan kanssa. Porukka asettuu Mercedeksen penkeille ja peli saa jatkua. Tammiselle tarjoutuu heti toisen puoliajan alkajaisiksi paikka pistää vieraat johtoon, mutta tekonurmi vain pärskyy, kun kuti suhahtaa ohi. Tunnin pelin jälkeen Jussi Niska pääsee Forsellin vaparin irrottamaan irtopalloon, mutta Jesse Östin gamesaver pitää pelin tasoissa.

SJK:n puheenjohtaja Raimo Sarajärvi orkestroi omasta ja Klopit omasta katsomonosastaan kotijoukkueen kannatusta. Seinäjokisena erikoisuutena kuullaan myös Atria -minuutista hyvin pelissä mukana elävän kuuluttajan johdolla. Peli pysyy maalien osalta kuitenkin samoissa pykälissä ratkaisevan minuutin ajan, joten Atria ei pääse seuraavassa pelissä piffaamaan makkaroita matsikansalle. Kotiyleisö taputtaa, kun seuran kasvatti Joonas Lepistö pääsee vieraiden nutussa peliin mukaan, mikä on hieno ele. Kotiyleisön joukosta lauotaan ääneen myös pelko siitä, että Forsell ja Källman kääntävät vielä pelin. Vaikea on alkukausi on ilmeisesti jättänyt jälkensä.

Ottelun lopussa Inter jää enemmän niille jalansijoilleen ja SJK hakee hanakammin maalia. Aivan ottelun viimeisillä hetkellä ex-Inter Niko Markkula pääse täräyttämään volleyn rangaistusalueen kulmilta, mutta hyvää peliä pelannut Matias Riikonen esittelee oman gamesaverinsa ja täppää pallon maalin yli. Tilanteesta seurannut kulma jää pelin viimeiseksi näytökseksi.

Tasapeliin oli lopulta molempien joukkueiden tyytyminen

Vaihdamme viimeiset kuulumiset tuttujen kanssa ja saamme tipsit siitä, mihin loppuillasta kannattaisi ja mihin ei missään nimessä kannata mennä. Tuleva aikainen aamuherätys ja intensiivisesti vietetty edellinen ilta jouduttavat iltaa kuinkin siihen suuntaan, että koukkaamme enää paikallisen kruunujalokiven eli kebabravintola El Cebon ja hotellin ravintolan kautta huoneeseemme. Iltasaduksi tarjoillaan kuvaputken välityksellä vielä yöttömän yön HIFK-VPS -matsi.

(Sunnuntaina postilaatikolla on käynyt myös Mustanaamio, mutta sen tiimoilta tarinointia jatketaan myöhemmin.)

Viini: Lauri Tähkällä mennään

FC Inter-SJK: legendoille

Pub -Derbyn ovella tarkistetaan kausikortit silmämääräisesti. Kuunvaihteen ilta on paksun pilvimassan lämmittämä. Ihmiset ovat jakautuneet pariin pöytään. Sunnuntai -ilta on Turussa juhlailta. FC Inter saa pronssimitalin kohtalon määrittävässä ottelussa vastaansa SJK:n. Samalla juhlitaan Inter -legendojen Timo Furuholmin ja Henrik Moisanderin futisuran päättymistä. Hyvästit illassa heitetään myös sinimustat viime kausina jalometallin makuun saattaneelle José Riveirolle. Sekä FC Inter että SJK olivat varmistaneet jo europaikan ensi kaudelle, mutta molemmilla joukkueilla oli kipinää iskeä vielä pronssiin kiinni.

Kannattajakatsomosta pelmahtaa sinistä savua ilmaan ja tifoja nousee sinimustien lippujen heiluessa katsomonosan reunoilla. José Riveiro talsii tapansa mukaan ensimmäisten joukossa kentällä ja ottaa kotiyleisön. Pelaajat saapuvat vastakkaisilta reunoilta ja ääntä on pelinkuvaan sopivan remakasti. Derbyssä käyty keskustelu siitä, että onko tuloksella enää niin väliä, kun pelin arvo on niin paljon muutakin, jomottaa ohimoissa. Sydämestään sitä kuitenkin toivoo, että Interistä luopuvat henkilöt saisivat voitokkaan päätöksen sinimustalle taipaleelleen.

Mayhem

SJK:n vahva pelillinen vire näkyy pian kentällä. Nottajokiset pystyvät kontrolloimaan peliään hyvällä pallonliikuttelulla ja pallonhallinnalla. Inter tulee prässissään askeleen kaksi perässä. Vartti siinä menee, kun SJK vyöryttää pallon oikeaan laitaan, jossa Jake Jervisillä on pikkuisen liikaa aikaa asetella jalkaterää pallon alle ja samalla Tuco hiipii Interin topparin väliin. Jervisin keskitys putoaa Tucon valitsemaan kanavaan ja Tuco puskee tyylikkäästi yläkulmaan. 

Kahdeksan minuuttia menee edellisestä, kun Timo Furuholm juoksee kärjestä omalle puolustusalueelle peittämään keskitystä. Furuholmin lennokkaasta taklauksesta tuomaristo arpoo kulmapotkun, mikä ei kotijoukkueen kannattajille putoa hyvin. Pyry Hannolan kulma taasen putoaa oikeaan neliöön ja Tuco pudottaa sen alakulmaan. Sinimustien mehuhetki on päättymässä ikävästi, kun Tuco vie päivänsankareita.

Mehuhetki päättymässä ikävästi

Matias Ojala ehtii kolauttamaan pallon tolppaan ennen kuin Jervis löytää Tucon matalalla keskityksellä Interin puolustuksen puristuksista. Moisander poimii ensimmäisen omenan, mutta seuraavakin putoaa Tucolle, joka luutii itselleen knallitempun. Kotikatsomon rumpu ei laannu, vaikka useampaa puristaa varmasti rinnasta. Juhlaottelusta on vääntäytymässä lähes traumaattinen kokemus, vaikka uskoa pelin kääntymiseen riittää vielä.

Puoliajalla vallitsee hieman epäuskoinen tunnelma. Kirjoittajakin sopeutuu siihen maailmaan, jossa toiselta puoliajalta riittäisi kunnon taistelu ja se onneksi saadaan.

Oma ääni alkaa hajota toisen puoliajan alussa. Syvä kiitollisuus purskahtaa päällimmäiseksi tunteeksi, kun Timo Furuholm heittää pallon Benjamin Källmanin kaistalle. Pallon taakse tulee jälleen säkenöivää voimaa ja Inter kaventaa pelin 1-3:een. Myös Petteri Forsell hakeutuu aktiivisesti seinäjokisten ihon alle samalla, kun palloa kuskataan kohti keskiympyrää. Me ollaan pelissä taas mukana!

Inter ja kotikannattajat löytävät yhteisen flown. Sinimusta, raivohullu pauhaa katsomosta. Peli säkenöi ja nyt SJK joutuu vetäytymään. Furuholm uittaa kertaalleen maalin, mutta tilanne on paitsio. Kello tikkaa seitsemääkymppiä, kun kenties kauden parasta peliään pelaava Lassi Järvenpää ohjaa Anthony Annanin syötön linjan taakse Forsellille, jonka keskitys näyttää osuvan SJK:n puolustajan käteen. Forsellin vielä protestoidessa tilannetta pallo putoaa uudelleen maestron jalkaan, ja kun ylävartalon tuulimylly pysähtyy ja jalka hakeutuu pallon alle, ei mikään pysäytä Jesper Engströmin korkealentoa maalille, jonka lopputuotteena pallo painuu riman alle ja Inter tulee jo maalin päähän.

Lopulta ottelun pallo hiukan tyhjenee, kun Annan ja Henrique Murilo ottavat sähäkästi laidalla yhteen. Lopputulemana on Murilon pikku-Zidane, mutta tuomaristo päätyy tilanteessa Salomonin tielle. Air-Källman liitelee vielä kerran omissa korkeuksissaan ennen kuin Rafal Wolsztynski vapauttaa ottelun viime minuuteilla vielä Tucon kertaalleen maalintekoon. SJK ei paikkojaan Turun illassa hassaa ja peli on 2-4. Sama akseli vaihtaa vielä rooliasujaan ja kosmeettista viidettä viedään ennen kuin pelaajat vapautetaan kannattajiensa luokse.

Sinistä savua pelmahtaa taas kentälle. Yksi aikakausi Turussa päättyy. Juhlallisuudet ja juhlat jatkuvat pitkälle iltaan. Monilla varmasti vielä yöhönkin asti ja seuraavana aamuna ohimoissa varmasti kolkuttaa se, että mitä elämään nyt talvikuukausiksi kotimaisen huippufutiksen jättämään tyhjiöön.

Kiitos tästä kaudesta...

...ja kaikkea hyvää tulevaan!

Bussi vie käheäkeuhkoisen, mutta hyvästä taistelusta kiitollisen pois Kupittaalta. Sydän läikkyy lämpimänä. Ensi kaudella jatketaan!

Viini: legendoille

FC Inter-SJK: trauma peruttu

FC Interin ja SJK:n matsi saatteli kesäisen Turun viikonlopun viettoon ja terassilaitumille. Turku oli koronan puolestakin tipahtanut perustasolle, mikä teki Veritaksen tunnelmasta vuodenaikaan sopivan rentoa. Pientä puhuria iltaan toi se, että SJK on ollut viime vuosien saatossa Interille yllättävän sapekasta pureskeltavaa.

Kapteenien Timo Furuholmin ja Nikko Boxallin sanailu saatiin heti ottelun alussa käyntiin

Samaan aikaan, kun pallo potkaistaan peliin, tärähtää rumpu ja laulut ottavat kimmoketta Veritaksen rakenteista. Inter aloittaa vahvasti ja pallo kulkee linja-linjalta kohti SJK:n maalia. Jo parin minuutin pelin jälkeen Aleksi Paananen käy vääntämässä oikeaa jalkaansa pilkun kohdalla, mutta peliväline pyörähtää nilkan yli. Rumputuli jatkuu puolentoista minuutin kuluttua, kun Interin mylläkän päätteeksi Martti Haukioja virittelee mammuttiaan tuuman verran rangaistusalueen ulkopuolella. Vastoin parempaa tietoaan Nikko Boxall laittaa jalkansa eteen. Haukioja päättää olla särkemättä Boxallin sääriluuta ja ottaa hiukan liike-energiaa pallon saatosta pois. Pallo pyörähtää yläriman kautta yli maalin.

Inter jatkaa paahtamistaan puoleen tuntiin asti, jolloin Aleksi Paananen loukkaantuu. Hetken päästä Juuso Hämäläinenkin joutuu valitsemaan sopivan tiikeribalsamin pystyäkseen jatkamaan peliä. Loukkaantumiset rikkovat pelin rytmiä ja niinpä SJK saa lyhyen painostusjakson Interin passivoituessa. Inter tarttuu vielä ensimmäisen puoliajan lisäajalla maaliodottamiin kiinni, mutta aivan tulostaululle asti hyvä energia resonoidu, vaikka kertaalleen pallo pyöräytetään haaviinkin. Tuomarit tuumaavat tilanteen paitsioksi.

Puoliaika sujuu edelleen leppoisissa merkeissä, vaikka puuttuva maali nostaakin stressitasoja pykälällä.

Inter tulee isännän elkein myös toiselle puoliajalle. Hetki ehditään jo pelatakin, kun Noah Nurmelle tarjotaan Östin -ohituspaikkaa, mutta ihan vieläkään ei osu. Lopulta saadaan todistaa taas sitä yleismaailmallista lainalaisuutta, joka kertoo, että jos et itse tee, niin kaveri auttaa kyllä. Matias Ojala taittaa vaparista kauniisti kiertävän pallon. Ihmismassasta innokkaimmaksi ilmoittautuu SJK:n Emmanuel Ledesma, joka kunnioittaa laatupalloa liippaamalla sen kauniisti oman maalin takayläseen. Ansaitusti mutta yllättävällä tavalla Inter siirtyy johtoon.

Matias Ojala ja Martti Haukioja juonimassa avausmaalia

Jani Honkavaara reagoi maaliin ottamalla triplavaihdon. Inter päästää jalkaansa hieman sinimustan Morris Mininsä kaasulta. SJK luo riittävästi aihioita tasoitukseen, mutta kesäillan henki ei ole tuumaakaan vieraskorea. Niko Markkula saa asiaankuuluvien kuittailuiden säestämänä muutaman pahan pallon Interin boksiin, mutta ne siivotaan. Peli pakataan vesisuksiboksiin lisäajalla, kun SJK:n flipperin päätteeksi kuula päätyy Furkka -sektorille. Furuholm liitää 70 metrin verran ensin pallon perässä ja sitten pallon kanssa kohti SJK:n maalia. Lopulta Öst ohjataan toiseen kulmaan ja pallo toiseen. Boxall ja Furuholm vaihtavat vielä viimeiset kuulumiset ennen kuin Furuholm seuraa nuoremman kannattajajoukon syleilyssä pelin päätökseen. Veritas valuttaa onnelliset katsojansa kesäviikonlopun viettoon. Seinäjoen traumaa ei tarvitse enää Turussa myöskään pureskella, sillä Inter on voittoputkessa nottajokisia vastaan. 

Timo Furuholm sai viimeisen sanan

Viini: vaatii hetken happea ennen kuin aukeaa

Kuokkajaiset kotiinpaluujuhlissa: FC Inter-SJK

FC Inter palasi vihdoin pitkän ja tahmean vieraskiertueen jälkeen kotiinsa Veritakselle. Pinnapussi ei ole paljoakaan painoa ottanut ja siksikin kotiottelu SJK:ta vastaan herätti pelonsekaista hurmosta. Interin tähti-ikonin Filip Valenčičin paluu kentille ja avaukseen toi oman mausteensa otteluun.

SJK tuli voittamaan

Tunnelma ottelussa oli alusta alkaen hyvä, mutta SJK teki heti alussa selväksi, että se on tullut pilaamaan sinimustien kotiinpaluujuhlat. Nottajokiset ovat ensimmäisen puolen tunnin ajan selvästi parempi joukkue. Pääkatsomon nenien alla Emmanuel Ledesma ja Niko Markkula pari muulla kaverilla höystettynä siirtelevät palloa sellaisella ilolla ja tehokkuudella, että hetkittäin kateus pistelee sydäntä. 20 minuutin kohdalla kyseinen akseli saattaa Murilon helponnäköisesti maalipaikkaan. Murilon kaunis sisäkierteinen laukaus vitosen alueen kulmalta kaartuu yläkulmaan.

SJK:n oikeanlaidan syöttökombinaatiot olivat näyttävää katseltavaa

Maalin jälkeen SJK:n hyvä ote jatkuu. Denys Oliinyk pyöräyttää pian maalin jälkeen itsensä Interin puolustuksen edessä vapaaksi ja napauttaa pallon tolppaan. Interillä on vaikeuksia päästä SJK:n prässin alta hallitusti eteenpäin. Palloa annetaan väliin turhan helposti pois. SJK:n toinen maali roikkuu ilmassa.

Ensimmäisen puoliajan viimeisellä vartilla Inter pelaa hetken jalkapalloa. Valenčič, Aleksi Paanen – Connor Ruane -trio löytää hetkittäin hyvin toisensa ja pallo pysyy ahtaassakin tilassa sinimustilla. Valenčič pääsee vielä ensimmäisen puoliajan lopussa napauttamaan terävän puolivolleyn kulman jälkitilanteesta, mutta Jesse Ost saa näppinsä kudin eteen.

Toisella puoliajalla pallonhallinta siirtyy Interille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sen hyökkäyspelissä jotain sellaista on rikki tai kesken, mikä aiemmin oli ehjää ja valmista. Pelinavaus vaiheessa Benjamin Källmanin rooli oikealla laidalla jää hieman mysteeriksi, vaikka Källman sieltä pariin otteeseen melko väkevästi eteenpäin puskeekin. Jos tässä haettiin Juventuksesta tuttua mario mandžukićmaista laitatargetin roolia, niin vaihdosta sisään tulleen Liliun kanssa roolitus toimii paremmin. Myös Taiki Kagayaman sisääntulo tuo odotettuja jalkoja ja juonikkuutta peliin. Minuutit tosin loppuvat jälleen kesken.

Inter sai toisella puoliajalla painetta SJK:n maalille, mutta tulostaululle asti se ei eskaloitunut

Kotijoukkueen kotitaika murtuu. SJK pysyy hyvin pelisuunnitelmassaan ja vaikka sen pelinrakentaminen ei puolustuksesta mitään leedsiä olekaan, vaan väliin surutta pitkää ja korkeaa, niin ansaitsee se voittonsa.  Lopussa sinimustat näyttävät sellaista sydäntä ja henkeä, että vaikka lopputulema on pettymys, niin kannattajana on helppo seisoa oman joukkueen takana. Interin pelissä on edelleen olemassa kaikki oikeat palaset, mutta niistä täytyy nyt uudestaan rakentaa eheä kuva.

Nimettömäksi jäänyttä divarimaailmassa kiertänyttä jalkapallofilosofia lainatakseni: "paska saa joskus olla, mutta sydäntä ei pidä puuttua koskaan"

Katse eteenpäin

Viinikuvaus: korkkivikainen

Pisara kapsaisiinia, twiittejä ja latinalaisafrikkalaisia rytmejä

Pallo pomppaa Luciano Balbin käteen. Tuomari levittää jo kätensä, mutta linjalta liputetaan virhe. Vihertävään Interin muovituoppiin noruu samaa kapsaisiinia, mitä Elland Roadilla aiemmin keväällä. Denis Oliynyk sivuverkkoa venyttävä pommi ei jätä mitään arvailujen varaan. Etenkin toisen jakson hyvin pelanneen Interin johto on sulanut maalin tappioksi.

-Meinaatteko jäädä tänne vielä vellomaan tuskassa, huikkaa peliä varten avatun Veritaksen pubin pöydästä nouseva interisti. Katkeransuloista futisiltaa oli stadionin kolmoskerrokseen saapunut katsomaan reilu parikymmentä turkulaisen futiksen ystävää.

Kangaskengät vievät kohti keskustaa. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan viimeisillä metreillä Marokko painaa yliajalla maalin Etelä-Afrikkaa vastaan ja hyvin lähteneeseen maanantaivakioon napsahtaa kivulias pummi. Futisjumalat ovat vitsikkäällä päällä ja pyörättelevät uusia lukemia jo pysähtyneiltä näyttäneisiin noppiin.

Eurooppalaisten futissarjojen päättyminen jätti oven mukavasti raolleen niin suomi- kuin arvokisafutiksellekin. Tuoreessa muistissa on Martan palopuhe tuleville brassisukupolville, Luis Suarezin kyyneleet mitäänsanomatonta Perua vastaan missatun pilkun jälkeen, Dani Ceballosin kynäilyt U21 -kisoissa ja Megan Rapinoen terävät twiitit ja viimeistelyt naisten MM-kisoissa.

Sadio Mane missaa pilkun ja ravintolalaivan viereisestä pöydästä herskuu iloinen nauru. Viereisen loossin selkämykseen rennosti hautatunut afrikkalaismies paljastaa piilopaikkansa. Senegal menee lopulta menojaan. 

Utelen baarimikolta, että mitä kautta pelit oikein näkyvät, kun ei näitä näe kotonakaan. Hän nauraa ja toivottaa tervetulleeksi myös seuraavana päivänä.

Ja sitten on Brasilia. Ja sitten on Argentiina. Klassikko johon vanhan maailmaan futisfanit tarttuvat kuin pyydykseen. Jalkapallon ruokaympyrän pääelementit: samba, tango ja Lionel Messi täyttävät yhden kulmauksen lautasesta. 

Kesälomakauden ensimmäisenä tiistaina on hyvä virittäytyä lomatunnelmiin ja pyöräyttää vuorokausirytmi sekaisin. Sitä ennen ehtii vielä kuulostelemaan pyöreän ja mustavalkoisen sydämen lyöntejä bongorumpujen USA-Englanti -matsin tahdissa.

Viinikuvaus: kesäviini kaikilla vivahteilla ja mausteilla

Eurokesä

Suomalaisen futiksen kurssi on sojottanut kohti kaakkoa jo turhauttavan pitkään. Sellaista ojittajaa ei ole löytynyt, joka kuivaisi sen suon, missä maajoukkue rämpii. Rakenteet ovat lahoja ja maajoukkue heiluu suomalaisen futiksen pellolla kuin variksenpelätin. Huuhkajat voivat tälle hetkellä hävitä melkein kenelle tahansa, mutta minkä tahansa joukkueen voittaminen on kärsimysten tie. Lapsenomainen toive siitä, että Suomi pääsisi edes kerran oman elämäni aikana arvokisoihin, on vaihtunut epämääräiseen kangastukseen Nations Leaguesta ja siinä piilevästä porsaan reiästä, joka mahdollistaisi jollekin heikommalle joukkueelle villin kortin kisoihin. Matka on yhtä pitkä kuin ennenkin, vaikka reittiin on saattanut tulla muutoksia.

HJK:lla menee melko hyvin. Suomen suurin on nyt Suomen suurin ja se näyttää rymistelevän kohti mestaruutta. Mestaruus avaa jälleen mestareiden liigan portit, jotka ovat juuri HJK:lle hieman raollaan. Kylmä fakta on se, että muilta ne ovat toistaiseksi kiinni. HJK näytti myös luonnetta pudottaessaan Connah Quay Nomadsin pienen kompastumisen jälkeen. Toki skeptikko kysyy, että miksi Suomen suurimman ja kauneimman piti jo tässä vaiheessa näyttää luonnetta? Seuraavan kierroksen vastustaja makedonialainen Shkëndija leimautuu väkisinkin kategoriaan, josta HJK:n tulisi päästä eteenpäin. Muuten eurokesä jää lyhyeksi ja märäksi.

VPS toi hetkellisen sateen menestystä ja parempia futisaikoja janoaville suomifutis -faneille. Vaasalaiset pudottivat itseään isomman slovenialaisen NK Olimpija Ljubljanan tiukan taistelun jälkeen. Se oli hieno suoritus ja tavallaan VPS on hommansa Euroopassa tehnyt, vaikka keskivertoa mielipuolisempi kaveri saattaa vielä uskoa, että hyvässä vireessä olevat vaasalaiset vetävät piikkimaton tanskalaisen Brøndby IF:n eteen. Jalkapallossa on tilaa ihmeille ja unelmille eli VPS:n eurokesä jatkuu niin kauan kuin se jatkuu.

SJK vei huonon vireensä Seinäjoelta Eurooppaan. Se on sääli. Sarjataulukkoa katsoessa voi todeta SJK:n hävinneen kauden tärkeimmän ottelunsa 6.7 OmaSp -Stadionilla. Ottelusta voisi vääntää pitkääkin pilkkavirttä, mutta tosiasiassa SJK:n hävitessä pienemmälleen, hävisi koko suomalainen jalkapallo. Ottelu oli yksi surullinen klapi lisää siihen märkään puukasaan, jota on suomalaisessa jalkapallossa kasattu jo pitkän aikaa. Vieressä tönöttävä kuiva kasa on huomattavasti pienempi.

Sitten on vielä IFK Marienhamn. Saarelle matkustaa keskiviikkona kymmenen kertaa arvokkaampi KP Legia Varsovaa otteluun, jollaista ei saarelaisten jalkapallohistoria taida tuntea. Ottelu on hiukan kuin kummitusjunan kyytiin lähtisi. Ihan ei tiedä, mitä uskaltaisi toivoa tai pelätä. Vaikean alkukauden jälkeen maarianhaminalaiset ovat saaneet koneita käyntiin. Puolassa jalkapallon pääsarja ei ole vielä alkanutkaan. Siinäpä ne kortit ovat, joilla saarelaiset pelaavat. Muu pakka laulaa nuotiolaulua.

Viinikuvaus: taiteilee hennossa historiassaan ja saa makunsa vaasalaisista aromeista

Veikkausliiga 2015 - suomalaisen jalkapallon vai HJK:n tragedia?

Veikkausliigan viimeinen kierros lähti mestaruustaistelun osalta käyntiin mielenkiintoisesta tilanteesta. Niin SJK:lla, RoPsilla kuin HJK:llakin oli mahdollisuus mestaruuteen. SJK:lle riittäisi mestaruuteen voitto, RoPSille riittäisi mestaruuteen voitto, jos SJK ei voittaisi, HJK tarvitsisi voiton ja konttaamista sekä SJK:lta että RoPSilta. SJK siirtyy ottelussaan johtoon. RoPS naputtelee 2-0 johdon tauluun hyvissä ajoin ensimmäisellä puoliajalla. Se on vahva viesti siitä, että HJK:n kuuden kauden mittainen mestaruusputki olisi tulossa päätökseen. HJK missaa rankkarin.

Ilmat ovat kylmenneet sen jälkeen, kun Astana areenalla iskettiin hyinen jääpiikki HJK:n ja suomalaisen jalkapallon nahkaan. Sen jälkeen itänaapurista tuli HJK:lle vastaan liikaa rahaa, resursseja ja materiaalia.  Katse kääntyi Euroopasta kotimaahan. Syttyisikö HJK pettymysten jälkeen vielä dominoimaan veikkausliigaa? Ei syttynyt. Siinä hetkessä, kun Euroopan ovet HJK:lta sulkeutuivat, haistoivat kilpakumppanit pohjanmaalta ja pohjoisesta veren. Täsmähankinnat saattavat tuoda hetkellistä nostetta, mutta pitkäjänteinen menestys vaatii pitkäjänteistä työtä ja kehittymistä. Mestaruuksia ei voiteta, jos motivaatiossa annettaan tasoitusta: HJK:lle tarjotaan nyt oppia traagisella tavalla.

Itse toivoin HJK:n kampeavan vielä loppukauden aikana mestaruuteen, koska pyöritteli sitä miten päin tahansa, SJK:ta tai RoPSia on vaikea vielä nähdä suomalaisen jalkapallon tulenkantajina Euroopassa ja mestareiden liigassa. Lähdetään vaikka alkuun siitä, että kummallakaan joukkueella ei taida olla mahdollisuutta pelata euro-otteluidensa kotiotteluita varsinaisella kotistadionillaan. Hienoja otteluita ja elämyksiä on tietysti tarjolla SJK:n ja RoPSin faneille. Tuhkimotarinoille on aina omat sivunsa, mutta mikä mahtaa olla niiden hinta suomalaiselle jalkapallolle tällä kaudella. Se jää nähtäväksi.

Toiset puoliajat pyörähtävät käyntiin. Kello käy SJK:lle, sitten RoPSille ja vasta sitten HJK:lle.

Viinikuvaus: tuhkimotarinoita, ailahtelevaa motivaatiota, huolta ja järkkyviä valta-asemia