Pisara kapsaisiinia, twiittejä ja latinalaisafrikkalaisia rytmejä

Pallo pomppaa Luciano Balbin käteen. Tuomari levittää jo kätensä, mutta linjalta liputetaan virhe. Vihertävään Interin muovituoppiin noruu samaa kapsaisiinia, mitä Elland Roadilla aiemmin keväällä. Denis Oliynyk sivuverkkoa venyttävä pommi ei jätä mitään arvailujen varaan. Etenkin toisen jakson hyvin pelanneen Interin johto on sulanut maalin tappioksi.

-Meinaatteko jäädä tänne vielä vellomaan tuskassa, huikkaa peliä varten avatun Veritaksen pubin pöydästä nouseva interisti. Katkeransuloista futisiltaa oli stadionin kolmoskerrokseen saapunut katsomaan reilu parikymmentä turkulaisen futiksen ystävää.

Kangaskengät vievät kohti keskustaa. Parinkymmenen minuutin kävelymatkan viimeisillä metreillä Marokko painaa yliajalla maalin Etelä-Afrikkaa vastaan ja hyvin lähteneeseen maanantaivakioon napsahtaa kivulias pummi. Futisjumalat ovat vitsikkäällä päällä ja pyörättelevät uusia lukemia jo pysähtyneiltä näyttäneisiin noppiin.

Eurooppalaisten futissarjojen päättyminen jätti oven mukavasti raolleen niin suomi- kuin arvokisafutiksellekin. Tuoreessa muistissa on Martan palopuhe tuleville brassisukupolville, Luis Suarezin kyyneleet mitäänsanomatonta Perua vastaan missatun pilkun jälkeen, Dani Ceballosin kynäilyt U21 -kisoissa ja Megan Rapinoen terävät twiitit ja viimeistelyt naisten MM-kisoissa.

Sadio Mane missaa pilkun ja ravintolalaivan viereisestä pöydästä herskuu iloinen nauru. Viereisen loossin selkämykseen rennosti hautatunut afrikkalaismies paljastaa piilopaikkansa. Senegal menee lopulta menojaan. 

Utelen baarimikolta, että mitä kautta pelit oikein näkyvät, kun ei näitä näe kotonakaan. Hän nauraa ja toivottaa tervetulleeksi myös seuraavana päivänä.

Ja sitten on Brasilia. Ja sitten on Argentiina. Klassikko johon vanhan maailmaan futisfanit tarttuvat kuin pyydykseen. Jalkapallon ruokaympyrän pääelementit: samba, tango ja Lionel Messi täyttävät yhden kulmauksen lautasesta. 

Kesälomakauden ensimmäisenä tiistaina on hyvä virittäytyä lomatunnelmiin ja pyöräyttää vuorokausirytmi sekaisin. Sitä ennen ehtii vielä kuulostelemaan pyöreän ja mustavalkoisen sydämen lyöntejä bongorumpujen USA-Englanti -matsin tahdissa.

Viinikuvaus: kesäviini kaikilla vivahteilla ja mausteilla

Qatar: kutsuvieras ja isäntä

-Mihin se Qatar nyt oikein kuuluu, kun se on pelannut Aasian Cupissa ja nyt Copa Americassa?

Kysymys on relevantti. Qatarissa on kyse yhdestä lähivuosien erikoisimmista ilmiöistä jalkapallon kontekstissa.

Skandaalin- ja petroolinkäryisenä joulukuisena iltana vuonna 2010 Qatar leimattiin MM-kisojen isäntämaaksi vuodeksi 2022. Tekopalmupuiden havinan joskus hamassa tulevaisuudessa vaimentuessa on käsillä materiaalia herkullisiin veijariromaaneihin ja dokumenttisarjoihin, jotka alleviivaavat sitä sanomaa, että totuus on aina tarua ihmeellisempää.

Aiheesta voisi revitellä monestakin kulmasta, mutta jo nyt tiedetään, että ihmisoikeudet, lait ja pykälät eivät ole paljoa painaneet, kun tyhjästä on rakennettu maailman suosituimman lajin pääturnaukselle puitteita. Kesäkisoista tulee talvikisat. Budjetti vaivihkaa puolitetaan matkan varrella. Työpäivät pitenevät. Palkat jäävät saamatta ja monen kerrotaan päässeen hengestään.

Sitten tulee kutsu toisen maanosan mestaruusturnaukseen.

Jalkapallostahan minun piti kirjoittaa. Kuitenkin irroittamatta sitä niistä ikimetsistä, jonne sen juuret kiertyvät. Jalkapallo on maailman kuva. Siinä on kaikki samat keinot käytössä ja koukerot kiemurtelemassa kuin elämässä yleensä. Osa kasvustosta

Paraguay on ehtinyt 1-0 johtoon, kun laahustan alakertaan. Salman Tarek sukeltaa rangaistusalueella ja luojan kiitos, saa vielä VAR-tarkistuksenkin jälkeen keltaisen kortin filmaamisesta. Kieltämättä peliä tulee katsottua vähän sillä silmällä.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että Qatar pelaa hyökkäävää ja viihdyttävää futista. Se ei peruuttele, nöyristele eikä pelkää. Mukana on rutkasti vauhti korjaa virheet -mentaliteettia, mutta hyvällä ja viihdyttävällä tavalla. Koko projektissa on tapahtunut jotain taianomaista, sillä pari vuotta takaperin Qatar otti pataan Curacaolta ja Liechensteinilta. Urheilullisestakin näkökulmasta monta tarinaa on vielä kerrottavana, koska voittosarake on sittemmin alkanut vihertää kuin ikikevät konsanaan.

Oscar Cardozo on jo vievinään Paraguayn 2-0 -johtoon, mutta videotarkistuksen jälkeen maali hylätään paitsiona. Ajatus lähtee taas laukalle. Derliz Gonzalez pamauttaa painavan kudin yläkulmaan. Nyt peli on 2-0 ja Mikko Innasta mukaillen tätä maalia ei Paraguaylta vie kukaan tai mikään.

Miltäköhän tuntuu pelata tässä Qatarin joukkueessa, joka on projektina paljon joukkuettaan suurempi ja monisyisempi? Minkäköhänlaisessa jalkapallomaailmassa 2006 Barcelonan akatemiasta Dohaan lähtenyt ja nyt Qatarin maajoukkuetta valmentava Félix Sánchez Bas elää? Kuka oikeastaan projektia johtaa ja milloin se aloitettiin?

Qatarin pääsee hyvin hyökkäyssektorille, mutta viimeiset ratkaisut ovat hieman naiveja, kunnes Al-Duhailissa pelaavan 22-vuotiaan Ali Almoezin kuti ottaa Paraguayn pakista mukavasti jengaa ja peli on 2-1. 

Futisilta alkaa tiivistyä hurmokselliseksi. Taklaukset lähtevät sopivasti myöhässä,  pykälän verran holtittomina ja päät paukkuvat yhteen. Erotuomaripalloa ei meinata saada liikkeelle, koska pienikin etu halutaan nyt kaapia pöydän omalle puolelle.

Ennen kuin Paraguay saa kunnolla pelin jäädytysvaiheen silmään helähtää jälleen: Boualem Khoukhi karkaa hienon hyökkäyssommitelman jälkeen ja pistää pelin tasoihin. Projekti Q:n markkinointijohtajan virneen aistii pohjolaan asti. Ottelu tarjoaa lähes täydellisen kiepin joukkueen ja sitä kautta Qatarin imagoon.

Qatar on lopussa lähempänä voittoa, kun yksi tuhannen ja yhden yön luku taas kirjataan kirjaan, jossa on vielä tukulti tyhjiä sivuja jäljellä.

Viinikuvaus: palmua, öljyisyyttä ja kuumaa hiekkaa.