FC Inter Turku-HJK: BK9! BK9! BK9!

Hiki valuu jo kävelymatkalla bussipysäkille. Muita kaulahuivillisia ei joukkoliikenne -välineessä ole. Ukkonen on siirtymässä Rauman suuntaan, vaikkakin sataman suunnasta räiskähtää komea salama. Tänäänkin on hyvä päivä kotimaiselle huippufutikselle ja HJK on aina siinä mielessä mieleinen vastustaja, että se nostattaa jo itsessään ampeereja. Samaan pakettiin, kun lisättiin Benjamin Källmanin toistaiseksi viimeinen ottelu sinimustissa, niin oli siinä herkkukorin ainekset kasassa.

Kaikki halusivat palansa BK9:stä

Tällä kertaa oikeat kausikortitkin löytävät piipparin alle. Helteen suojaksi valutellaan kylmäkaapista vähän harmaampaa virvoketta. Kahvi on kuumaa ja vesi on kylmää.

HJK pitää pitkälti pelivälinettä ja Inter puolustaa kurinalaisesti. Interin hyökkäykset lähtevät alussa aika harvakseltaan, mutta suunnilleen omaa maali- ja päätyviivaa pitkin kulkeva avauspeli pitää sykkeet korkealla. HJK:n Pyry Soiri kipittelee siten, että hänellä saattaisi olla peliin jotain annettavaa, mutta Interin puolustus pysyy tiiviinä eikä HJK pääse kunnon paikoille. 

HJK iski pohkeilla ja erikoistilanteilla

Ensimmäisen puoliajan kiintopisteiksi jää kotijoukkueen kannattajakatsomon yhtä soittoinen rallattelu ja Miro Tenhon Benjamin Källmaniin rangaistusalueelle osuva pyyhkäisy, josta Oskari Hämäläinen jättää pilkkukortin kääntämättä:

-Ei näistä tuppaa HJK:ta vastaan tulemaan rankkareita, todetaan katsomosta.

Plus -merkkejä Interistä kertyy ainakin Matias Tammisen ja David Haron taituroinneille. Pelin kuva vaikuttaa enemmän Interin suunnitelman mukaiselta ja vaikka peli menee nollassa-nollassa tauolle niin on siinä ollut sykettä hyvin.

Toisen puoliajan pelin virta ei mahdottomasti poikkea ensimmäisestä. HJK on pykälää enemmän pallossa, mutta sen viimeisen kolmanneksen ratkaisut ovat sen verran nallipyssy -kamaa, että se joutuu laskemaan maalinsa joko Interin virheen tai suotuisan tuomariratkaisun varaan. Inter on toisella puoliajalla hyökkäspäässä vaarallisempi, mitä ensimäisellä puoliajalla. Matias Tammisen ja Tommi Jyryn yhteinen pokasaha liikkuu hyvin oikealla laidalla. Lautaa katkeaa, mutta tölli jää vielä pystyyn, vaikka tunnin kohdalla natisee: Jakob Tånnander heilauttaa kuitenkin oman pölkkynsä Jyryn kudin eteen. 

HJK saa parhaan paikkansa, kun Anthony Olusanya pukkaa laidalla Tammisen selän puolelta nurin ja heittää jäniksen Soirille. Matias Riikosen leg-gamesaver pitää pelin tasoissa:

-Ei näistä tuppaa HJK:ta vastaan tulemaan vapareita, todetaan katsomosta

Toisen puoliajan viimeisille kierroksille mahtuu vielä lyhyt sarja Petteri Forsellin potkutekniikkaa, Markus Arsalon väkevä sisääntulo ja rytmikkäät BK9 -huudot. Hämäläinen ehtii saamaan omat munukkansa ja sitten lähdetään vetämään rankkareita.

1. Bojan Radulovic täräyttää yleisön manausten alta rankkarin Marttiin 0-0

2. Petteri Forsell linkoaa pallon pyykkituvan puolelle ja Tånnanderin kuivausrumpuun 1-0

3. David Browne tällää pallon riman alle 1-1

4. Benjamin Källman pudottaa kaikki eläintarhan eläimet niskasta ja pallon sulkapalloverkon korkeudelta keskelle 2-1

BK9 pudottaa kaikki eläintarhan eläimet niskastaan

5. Anthony Olusanya hönkäisee ja pistää oppikirjamaisesti pallon alas sivuverkkoon 2-2

6. Matias Ojala puttaa pallon tolpan viereen. Rumpu pärisee: 3-2

7. Pyry Soiri ottaa pikavauhdin ja tällää pallon samoille sektoreille kuin Ojalakin 3-3

8. David Haro harppoo kolme pitkää askelmaa taaksepäin ja vasemmalle painuva kuti on puhdasta Cavaa 4-3

9. Arttu Hoskosella on ilmeisesti auringonpistos, sillä hän ei ymmärrä laukoa Riikosen syliin 4-4

    9.1 Arttu saa myös oman munukka -mukaelmansa

10. Ruxi suutelee pallon oikeaan yläkulmaan: 5-4 ja Inter jatkaa Cup taivaltaan.

Ruxi suutelee pallon maaliin

Benjamin Källmania heitellään, ravistellaan ja revitään vielä pitkin Veritas -stadionia. Kaikkea hyvää BK9:lle! 

Viini: BK9%, BK9% ja BK9%

KaaPo-Tampere United: kuuma ja helteinen tiistai-ilta Kaarinassa

Kaarinaan johtavat sillat oli laskettu ja valtatiet olivat auki. Uutukaiselle R.V Group Areenalle otettiin vastaan vieraita Tampereen sinivihreältä puolelta, josta ollaan ponnistamassa väkevästi takaisin suomalaisen futiksen kirkkaimpiin saleihin. Pientä huolta oli siellä täällä siitä, että kestäisikö kunnan rahoilla hankittu uusi juoksurata manselaisten vierailun. Huoli osoittautuu turhaksi. Löydän parkkipaikan Puuha Areenan puolelta ja tallustelen futisareena kohti suunnilleen samoilta jalansijoilta kuin joskus KuPS:n ja KaaPon Suomen Cupin otteluun.

Sinikaartia saapu kaksi henkilöautollista. Heidät ohjataan anniskelualueen katsomoon. KaaPo -ralli soi kaiuttimista ja pian pelaajat astelevat kentälle katsomon läpi leikkaavaa reittiä pitkin. Sinikaarti pistää laulaen ja jonkinlaista värssyä irtoaa myös kotikannattajien puolelta. KaaPon tuoreen vastuuvalmentajan Esa Niemisen tulikaste alkaa.

Tampere United selvitti kuuman ja helteisen tiistai-illan Kaarinassa

TamU ottaa pelin ja Sinikaarti olutkatsomon hallintaansa. Luvattu ukkospuuska haihtuu jonnekin toisille leveysasteille. Sinipaidoilla on heti alkuun muutamiakin hyvänoloisia hässäköitä KaaPon maalin edessä ja lopulta Severi Kankkunen osuu kulmasta: 0-1 vieraille. Tamperelaisten painostus oikeastaan vain yltyy ja KaaPolla on vaikeuksia saada kontrolloitua hyökkäyksiä aikaseksi. Sen pelin avaimet roikkuvat pitkälti Juho Salmisen nopeuden ja hänelle lennätettävien pallojen varassa. Tätä jatkuu pitkälti ensimmäiseen helteen pakottamaan juomataukoon asti. Ilmeisesti kotijoukkueen pulloissa oli parempaa lientä, sillä juomatauon jälkeen se pääsee peliin paremmin mukaan. 

Sinikaartin esitellessä tasaiseen tahtiin laulukirjansa nuottirivejä ja Unitedin siirrellessä palloa rauhaksiin sinipaidalta toiselle, on Juho Salminen päästä nekkaamaan pelin hankkimansa vaparin jälkimainingeista tasoihin, mutta hellepäivä on pitänyt Antti Kuusisen lihassyyt vetreänä ja Kuusinen peittää takatolpalta tulevan yritelmän. Puoliajalle päästään Jukka Listenmaan mairean hymyn ja hiljalleen puiden taakse laskeutuvan auringon saattelemana.

Jukka Listenmaa marssii maireana puoliajalle

KaaPolla on hyvä vaihe toisen puoliajan alussa, mutta hiljalleen pelin peilistä virnistää jälleen tamperelainen herrasihminen. Pientä paitsion käryä (vai oliko se vaan grillimakkara) on ilmassa tilanteessa, jonka päätteeksi Toni Toijala kopataan nurin ja  erotuomari Jesse Salo huitoo pilkun suuntaan. Julius Stenroos vaikuttaa ottavan pykälää liian rennosti suoritteensa ja niinpä Jesse Peltonen kellahtaa pallon eteen. Peli pysyy maalin pelinä.

Julius Stenroosin rankkari

United jauhaa hyökkäyspeliään pistämällä palloja vähintäänkin jänteville Roope Kostiaiselle ja Toni Toijalalle, jotka sitten siirtelevät vähin kosketuksin pallo taustalta nousevien sinipaitojen juoksuradoille. Yhden tällaisen sommitelman päätteeksi Toijala iroittaa Kostiaisen boksin kulmalta, mutta Peltosen hanskakäsi heilahtaa

-Kaapo on koiran nimi! kuuluu vieraiden katsomosta. 

Vieraskannattajilla lempeän rempseää meininkiä katsomossa

Sekä kotijoukkueen nuoriso- että pappaosasto lisäävät vastakuittien kierteitä. Myös mystiseksi välillä pelaajan ja välillä tuomarin kaapuun kätkeytyvä ”Hans” on pelikeskustelun päähahmona. Stadionin kuuluttajaa muistutetaan siitä, että vuonna 2022 ei ole enää pallopoikia, vaan tulee käyttää termiä pallovahti. KaaPon Alexandru Florea sinkoaa urkkaruutu -kudin lähes puolesta kentästä, mutta jälleen Antti Kuusinen saa käpälänsä väliin.

Järkälemäiset Toni Toijala ja Roope Kostiainen olivat paljon pallossa

Sinikaarti aloittaa Pyynikin kaipuuta ja seuraavaa nousua sanoittavan rallinsa. Sen aikana vaihdosta peliin päässyt Arttu Raittinen kapaloi pelin. Läpiajon lähtölippua heilutti Topias Järvelä: 0-2 ja kellossa ysikymppi. Peli päättyy. KaaPon antikliimaksi on pieni keskinäinen nahistelu viheriöllä. Tampere Unitedin kliimaksi on pelaajien ja kannattajien pitkän kaavan mukainen vierasvoitotoa juhlistava koreografia.

Viini: nääsrypälettä (sinivihreää) ja letkeän kesäistä nuotittelua

Futis ja kirjat: Aina nälkä, Tapani Kinnunen

”Aina nälkä” on Tapani Kinnusen kirjoittaman ja Kustannusliike Robustoksen kustantaman Suomi -sarjan kuudes ja sarjan päättävä osa (ainakin näillä puhein näin). Romaani on sikseen kuumaa kamaa, että sen perässä liikahti länsi-turkulaisen asuinalueen autokatoksen varjoihin jo kertaalleen pois muuttanut naapurin huligaanipoikakin. Ei. Hän ei ollut salaisen kätkön tai unohtuneen kevytmoottoripyöränsä perässä liikenteessä. Hän halusi Kinnusen romaanin ja oli hajulla. Mustanaamio oli kuitenkin viekkaampi ja romaani päätyi oikealle luku- ja kirjoituspöydälle.

Tapani Kinnusen "Aina nälkä"

Romaanissa on tynnyreittäin enemmän viiniä ja sen lajitovereita kuin futista. Romaani rallattelee päähenkilönsä Topias Kettusen nuoruuden Joensuun musa-, baari- ja mimmiskenen läpi Lontooseen, jossa maistellaan ja aistitaan suurenmaailman meininkiä ja pudotetaan suosiolla päiväohjelmasta Arsenalin ja Lutonin -derby muiden houkutusten nykiessä viehettä. Lontoosta pelmahdetaan muutaman vuosikymmenen aikamuljahduksella takaisin Joensuuhun ja sen ympäristöön. Ennen itsetutkiskelevaa päätöslukua otetaan vielä puhelu vastaan Turusta ja painellaan universumin kuplamuovia siitä kohdasta, jossa Masan -baari ja FC Inter Turku risteävät. Romaani on myös tribuutti Ismo Alangon elämäntyölle.

”Aina nälkä” ei tarvitse lämmittelykierroksia, sillä jo kahteen ensimmäiseen lukuun ehtii mukaan ero, Hassisen koneen keikka, kerrostalon kellarihuoneen betonilattialle valutetut sappinesteet ja kahteen eri pakettiin, joista toisen päähän taitellaan solmu, lasketut siemennesteet. Päähenkilö elää ensimmäisten sivujensa kautta säälimättä ja lupia- tahi anteeksipyytelemättä todeksi omaa kirjallisuusihannettaan: ei tuulessa heiluvia latoja vaan kypärätöntä paahtamista kuumalla moottoritiellä. Tosin romaanin lopun seesteinen hetki, jossa romaanin olennainen sanoma Topias Kettusen pyrkimyksistä vertautuu ”kalan hyppäämisestä muodostuviin renkaisiin, jotka luonto suoristaa” symboloi myös sitä, että aina ei moottoritielläkään tarvitsee vinguttaa kierrosmittaria punaisella.

Yksi romaanin keskeisimmistä teemoista on päähenkilö Topias Kettusen sekä määrätietoinen että pomppuinen erilaisia matkustus- ja juomatapoja hyödyntävä reissu kirjailijanalusta kirjailijaksi. Kirjoittamisesta itsestään ei kirjoiteta paljoakaan, vaan estradilla ovat tapahtumat ja ihmiset, joista Kettunen uuttaa uutteensa. Sinänsä nuori Kettunen tunnistaa arvonsa jo ennen kuin kirjallisen maailman rahtilaiva irtoaa Suezin kanavasta. Kettunen arvioi paikkansa kotimaisessa runousskenessä Pentti Saarikosken ja Jarkko Laineen paalupaikkojen taakse kolmanneksi. Vierelle neloseksi saattaisi satunnaisesti kelvata Haavikon Paavo.

Helter Skelteristä ja Tapani Kinnusen koko tuotannosta tunnistetut Beat -vaikutteet sykkivät Aina nälässäkin sekä teemoina että suorina viittauksina. Kirjan Knausgård -hetki on taidetapahtuman palkintoleirin päätteeksi opetusministerin syliin lentävät tyhjät oluttölkit. Karl-Oven nuoruuden kirjallisuusleiri päättyi omien kasvojen viiltelyyn. Molemmat jättivät leirikansaan jälkensä ja kun katsotaan päähenkilöiden ohi suoraan kirjailijaan niin kumia on poltettu autofiktion asvaltilla sittemminkin. 

Mustanaamion suojeluksessa

Romaanin kerronnassa on optimaalisessa suhteessa sekä Samuli Lindelöfin röyhkeyttä että Petteri Forsellin leikkisyyttä. Siitä syntyy sen imu.  Jukka Pakkasenkin kriteereillä se kepittäisi suurimman osan futiskentillä nähtävistä hienoista syötöistä. Kirjoittaja on ehtinyt romaanin ahmimaan jo kaksi kertaa viikkoon ja kirja lähtee myös kesälomareissulle mukaan. Sen verran lähtemättömästi moottoriöljyn käry on tarttunut hajureseptoreihin.

Viini: Ruskasta laadukkaaseen portugalilaiseen

Arvostelukappale on saatu Mustanaamiolta. Oman kappaleen voi napata kesän rientoihin täältä:

https://kirjakauppias.fi/epages/kirjakauppias.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/kirjakauppias/Products/9789525758863

En toki sulkisi suoraan pois katukaupankäynninkään mahdollisuutta. Se tosin vaatii vähintään auttavaa viidakon lakien ja liikkeiden tuntemusta.

FC Inter Turku-FC Lahti: vähintään viisi tähteä

Tiedustelemme portilla sitä, milloin Seppo on tullut stadionille. Portilla epäillään, että Seppo on myöhästynyt bussista, koska ei ole ollut paikalla ensimmäisenä. Tämä voi olla hyväkin käänne, sillä viimeksi, kun Seppo oli ollut ensimmäisenä paikalla niin voittoa ei irronnut. Olympiakatsomon takana vaikuttaa olevan tavallista enemmän kelta- ja punaliivistä porukkaa. Jotain odotuksia vieraskannattajiin siis liittyy, vaikka kyseessä on keskiviikko matsi.

FC Inter Turku tarjosi koko tapahtuman ajan herkkua kannattajilleen

Inter laittaa reippaanlaisesti pintakaasua ottelun alkuun. Petteri Forsell masinoi ensimmäiseen kymppiin kaksi kertaa oikean kaistan auki. Ensimmäisellä kerralla David Haron venytys Matias Tammisen keskitykseen jää varpaankynnen mitan vajaaksi ja pallo kopsahtaa tolppaan. Toisella kerralla Juho Hyvärinen petaa Iniestalle uuden tontin täplän läheltä, mutta polvi ei painu tarpeeksi pallon päälle, joten kuti pelästyttää vain valotaulun tuntumassa parveilevat lokit. Vartin pelin jälkeen Interin purkaessa FC Lahden prässin upporikasta ja rutiköyhää meiningillä pääsee Benjamin Källman Forsellin syötöstä läpi, mutta Juho Tiainen peittää linnunpöntön.

Inter tuhlatessa alun momentuminsa ja FC Lahden hiipiessä hiljalleen mukaan peliin alkaa pientä kosteutta puskemaan otsan ihohuokosista, koska karman ja futisjumalien laki julistaa toistuvasti, että ”jos et itse tee, niin kaveri kyllä tekee”. Tähtimerkit ovat tänään kuitenkin toisenlaiset ja sinimustat, sillä kellon käydessä karvaa vajaa puolta tuntia koppaa Lahden Alan Henrique Ruxin lähentelyt kyynerpäällään. Erotuomari Jari Järvinen nostaa Henriquelle maljastaan punaisen ruusun. Hetken näyttää siltä, että rankkarin vetäjä haetaan kivi-paperi-sakset -meiningillä. Kenties HIFK -pelin kaiut leijailevat vielä Veritaksen ilmanalassa. Lopulta Forsellin oikeaan alakulmaan kierivä pilleripyörittäjä on sen verran sähäkkä, ettei siihen Tiaiselle ole nokan koputtamista.

KSP ja Petteri Forsell vierittää

Sen sijaan, että Inter lähtisi raivokkaasti pistämään peliä petiin, niin se antaa Lahdelle vielä hetken ruutuaikaa. Altin Zeqiri ottaa omat pikselinsä taituroimalla pelimiehen elkein pallon kertaalleen fillaripotkulla maalin katolle. Zeqirin idea oli sellainen, että polkaisu olisi saattanut pudota myös maaliin.

Puoliajalla stadionin uumenissa on niin sanotusti pikkaasen porukkaa. Makkaragrillit hohkavat ja juomahanat puhisevat. Soitan takaisin kaverille, jonka soiton olin missannut ensimmäisellä nelivitosella. Nyt on kuulemma hankittu Espanjaan vain menoliput ja kesälomavieraita toivotaan.

Zeqiri ja Loorents Hertsi muistuttavat toisen puoliajan alkajaisiksi kotikylän porukkaa siitä, että peli on edelleen maalin peli. Linjurin lippu pelastaa sinimustat.

Sitten hyökkää Inter Turku ja jyrisee katsomo. Tamminen on jälleen irti laidalta ja hän kääntää pallon Harolle. Haro siirtää pyrstötähden vielä takaa tulevalle Benjamin Källmanille, joka nakke nakuttaa pallon ulkosyrjällä takakulmaan. Tamminen on pysyvästi liinoista irti ja edellisestä alustuksesta kuljetaan kymppi eteenpäin, kun Tamminen löytää boksista Tommi Jyryn. Jyry kääntää pallon David Harolle, jonka piruettiin ei Lahden puolustus löydä omia kaupoloitaan ja niinpä Haro kirjaa vihdoin oman nimensä maalitaululle.

Zeqiri käy kuin varkain kääntelemässä yhden maalin lahtelaisille. Raadin vastaus tulee nopeutetulla käsittelyllä. Källman hyppypotkaitkaistaan boksissa nurin, kun hän kiirehtii Forsellin chipin perää. Ruxi voittaa KSP:n ja taittaa pallon kannattajakatsomon puoleiseen nurkkaan: 1-4

Ruxi, Rankkari ja Nimikkotuuletus

Interin pakassa on keskiviikkoiltaan vielä yksi erikoiskortti. Sen kääntää Källman kiirehtiessään vuorostaan pallon kanssa vasemmalta laidalta keskustaan ja lennättäessään palloon suunnilleen samaan neliöön, johon Ruxi aiemmin painoi pilkkunsa: 1-5

-Lisää tulee, lisää tulee, HEI! HEI HEI! kajahtaa katsomosta ensimmäistä kertaa ja sanomattakin on selvää, että enempää ei tule. Peli pelataan vaihtoruletin viuhuessa loppuun. Taistelupari kalastelee vielä itselleen Petteri Forsellin nimmarin ja pistää kortin kotimatkan ajaksi suu maireana ja silmät loistaen auton ikkunaan.

Viini: täyteläinen alku, pieni välipysäkki ja sen jälkeen pitkä herkullinen jälkimaku

FC Inter Turku 2-MaPS: toinen puoli tarinasta

Painelemme Kupittaalle suoraan perhefutiksesta. Vastuuvalmentaja kehaisee taisteluparin liikunnallisuutta ja vihjaisee syksymmällä alkavasta joukkuetoiminnasta. Keli hellii ja Cittarista haetut jäätelöt ehtivät jo hieman sulaa ennen kuin löydämme oman rakosen rauta-aidan takaa. Montaa vapaata tonttia ei ollut jäljellä, joten Interin ressujen ja MaPS:n peli on liikuttanut porukkaa. Huikkaan vanhalta valmentajaltani pelitilannetta, ja kun kuulen sen olevan 2-2, niin hieman pistää sydämestä. Olemme tainneet missata klassikkoa enteilevän ensimmäisen puoliajan.

Pelaajat saapuvat kentälle ja toisen puoliajan alussa painetaan vauhdilla päästä päähän. Inter rakentaa hyökkäyksiään pidempien syöttöketjujen kautta. MaPS pelaa suoraviivaisemmin ja paiskoo painipalloja Interin puolustuksen selustaan. Vieraiden pelisuunnitelmaan on häijyn peliotteen lisäksi piirretty viivoja vasempaan laitaan, sillä peliä avataan lähes järjestäen vasemman kautta. Inter ei myöskään kursaile käyttää vasenta laitaansa, jossa Yeesser Barbata ja Ryan Mahuta puivat tekonurmea.

Yeesser Barbata-Ryan Mahuta -akseli oli paljon pallossa

Tunnin kohdalla Elmeri Oksanen käy tökkäämässä riparista pallon maaliin, mutta tilanne on paitsio. MaPS:n toisen puoliajan kenties paras paikka on Niclas Forssin paristakympistä lähtevä vapari, jonka eteen Valtteri Inkeroinen saa venytettyä tiikerinsä. 

Ote siirtyy hiljalleen Interille, mutta kokenut MaPS ei tästä hätäänny, vaan se lähtee imemään korostetun fyysisellä pelillä peli-iloa Interiltä pois. Sinänsä MaPS:n pelitapa on ihan älykäs, koska vähän myöhässäkin tulleet kopsut kestävät siinä määrin erotuomari Jesse Salon linjaa, että Salo ei ota niihin kovin väkevästi kantaa. Saman aikaan Interillä menee tietty kiintiö energiasta tilien tasoitteluun. Tämä kurvi sopii paremmin vieraiden ajotapaan.

Kuumaa oli sekä kelin että pelin puolesta

-Kiviä, kiviä, kuuluu jo kaksi maalia tehneen Aatu Hagelbergin suusta, kun Mahuta pyyhkäistään aika reippaalla luudalla kumirouheeseen

Mohammed Bakkar, jonka lämpövastuksiin oltiin myös saatu ajettua vaihtovirtaa, kokeilee vajaa varttia ennen varsinaisen peliajan päättymistä hieman kauempaa Henri Forsströmin viretilaa, mutta kuti suhahtaa niukasti ohi. Vieressä sekä Interin että MaPS:n kannattajat heittävät hyvässä hengessä toisilleen herjaa pelin kulusta. Vaihdosta sisään tullut Jarkko Kokkala saa pallon boksiin ja pyörähtää vapaaksi, mutta Forsström peittää kudin. MaPS jää loppua kohti aika lailla erikoistilanteidensa varaan.

MaPS sai parhaat aihionsa toisella puoliajalla erikoistilanteista

Lopulta sitten keittovesi loppuu kattilasta ja mannapuuro hitsaantuu tefloniin. Mahutan ja Oksasen palloralli päättyy laidalle siihen, kun Oksanen nuijitaan takaraivosta tantereeseen. Salo ei näe tässä kortin arvoista rikettä, mikä triggeröi Mahutaa siihen malliin, että punakortti nousee. Seuraa antiikista tuttu yhteen kokoontuminen, jossa demokraattista päätöstä asioiden laidasta ei ilmeisesti synny, sillä pian kokouksen päätyttyä MaPS:n Joni-Petteri Malka pyyhkäisee Interin pelaajan nurin ja toinen keltainen tasoittaa pelin 10 vs. 10 -matsiksi. Tuomariston selkeämmällä linjan vedolla peli olisi ollut mahdollista päättää myös 11 vs. 11 -versiona, mutta viihdebisneksessähän tässä ollaan.

Pelin puimista antiikin Kreikan malliin

Jotenkin peli tunneskaalaan olisi sopinut vielä jomman kumman joukkueen voittomaali, mutta niin syvältä ei tänään kuitenkaan kuopata. Pelin päättyessä tantereeseen lentää säärisuojaa ja sykkeitä tasoitellaan varmasti hetki sekä yleisön että kenttäpelaajien osalta. Kuuma ilta ja kuuma peli päättyvät 2-2 -lukemiin.

Viini:hehkuviini

JyTy-FC Eurajoki: Pansion sävyjä

Koppaan kotoa pari omaa muksua ja pihalta vielä yhden lainakappaleen mukaan. Pansion Kisapuisto on mukavan eloisa. Kentän laidalla on tutunoloista kotijoukkuetta uskollisesti seuraavaa porukkaa ja nesteytystä varten nurtsiin on painettu oranssia tölkkiä. Läntisen-Suomen A -lohkossa kärkikahinoista on muodostumassa melko kiharaiset, sillä kolmosen parrasvaloihin on tyrkyllä useampaakin vävyehdokasta. Ennen illan matsia JyTy piti tasapisteissä kärkipaikkaa yhdessä Salon Wilppaan ja ÅCF:n kanssa. Heti tappituntumalla on EuPa ja illan vierasjoukkuekin FC Eurajoki pystyisi yhdellä voitolla tunkemaan ykkösriviin.

JyTy aloittaa ottelun ryminällä ja Joel Nuora tasapainoillee itsensä Eurajoen vaijereiden välistä heti ensi minuuteilla, mutta Yönsinisten veskari Tommi Mieskoski päättää shown. JyTy saa Mieskosken maalille muutenkin hässäkkää aikaiseksi ottelun alkupuolella. Vieraat selviävät pinkkien paineistuksesta ja Eurajoki pääsee hiljalleen rakentamaan kontrolloidummin myös omia hyökkäyksiään.

Tommi Mieskosken maalilla riitti alussa trafiikkia

Yksi omista matsikavereista kokeilee ilmeisesti liukutaklausta Pansion hiekalla ja mukaan otetulle juomavedelle löytyy polvea desinfioiva funktio. Takana opastetaan toista nuoretarta siitä, mihin suuntaan kumpikin joukkue hyökkää ja mitä pelin osalta kannattaisi seurata.

-Mä seuraan vaan koko ajan palloa, on hyvä klousaus asialle.

JyTystä molemmat Lehtoset eli Pedro ja Henri koettelevat Mieskoskea. Pedro kiitää Henriltä lähtevään ristipalloon, mutta Mieskoski peittää väylän. Henri taasen pääsee puolittain läpi vasemmalta laidalta, mutta suht kunnianhimoinen chippaus -yritys jää Mieskosken käpäliin. Puolen tunnin pelin jälkeen pinkkien Jere Salmelle aukeaa tuhannen markan paikka Eurajoen maalin edestä, mutta ohi menee vielä. Viisi minuuttia tästä ja kuparinen lopulta särkyy. JyTyn Hannu Kuusisto painii itsensä vasemmalta laidalta irti ja uittaa palloa sivurajaa pitkin eteenpäin. Kuusisto heittää vieheen maalille ja ilmeisesti se on joku Yönsinisten omasta puolustuslinjasta, joka tökkää pallon maalin: 1-0. Mieskoskella ymmärrettävästi leikkaa hieman levy kiinni, koska puolustukselta ei meinaa riittäviä apuja tulla.

Hannu Kuusisto jigittelee ennen 1-0 maalia

Puoliajalla haemme Pansion kebab – pizzeriasta jäätelöt ja parkkeeraamme leirin asiaan kuuluvasti katukoriskentän kupeeseen. Laskeskelen ottelua varten paikalle saapuneen yleisömäärän palttiarallaa kolmeenkymppiin ja fiksuimmat ovat ottaneet myös retkituolia mukaansa.

Välilämmöt Pansion kaksoistornien alla

Eurajoki käy hätyyttelemässä toisen puoliajan alkaessa JyTyn boksissa, mutta kotijoukkue pistää sen jälkeen homman uomilleen. Kuusisto käy tuuppaamassa pallon suunnilleen samoilta sijoilta toistamiseen maaliin, jonne hän ensimmäisellä puoliajalla heitti lättynsä. Sen jälkeen Kuusisto tarjoaa nostalgiapätkää: hän pääse keskeltä läpi ja nostaa pallon Karel Poborskymaisella chipillä Mieskosken yli: 3-0 ja kellossa on 64 minuuttia.

Eurajoki heräilee kaamoksestaan, mutta JyTy puolustaa boksinsa siihen malliin hyvin ettei Yönsinisille oikein kunnon tähystyspaikkaa löydy. Eurajoki höllää ehkä hieman myös kaasuaan ja JyTy pääsee aika vapaasti seilaamaan sen keskikentän yli ja haastamaan hyvässä vauhdissa Eurajoen pakkeja. JyTyn Aapo Paavilainen käy jo lähellä, kun hän yhden nopean hyökkäyksen jälkeen leikkaa keskelle ja veivaa oikean jalkansa vapaaksi. Kuti painaa rystysensä tolpan poskeen noin kaksikymmentä senttiä ristikon alapuolelle.

Sadatteleva Paavilainen saa hieman lempeää eukalyptusta löylyveteensä ennen ottelun loppua. Paavilainen pistää pujotellen ja pitkään. Viimeisen kepin ohitettuaan hän ruokkii Joona Soinia, jolla on helpohko homma siirtää JyTy jo 4-0 johtoon.

Vieraatkin saavat lopulta jotain Salosen bussiin mukaan, kun JyTyn boksin kulmalla käydään todellinen tahtojen taistelu. Vähintään puolentusinaa eri näköistä ja eri asennoista lähtevää taklausta edeltää sitä, että Jorma Kangas saa taittaa jalkapöytäänsä pallon alle. Kankaan keskitys putoaa takatolpalle, josta Jukka Raivio pistää pelemäisen alaspäin suuntautuvan puskun Jasper Soinin maalin sivuverkkoon: 4-1. Pelissä ei sen kummempia ehdi enää tapahtua vaan se paketoidaan pinkkiin. Voiton siivittämänä JyTy nousee toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi lohkonsa kärkeen

Tahtojen taistoa ennen kuin Jorma Kangas saa kinttunsa pallon alle

Viini: nurmeen upotettava hintatietoinen 

SJK-FC Inter Turku: superlauantai (ja perjantai)

Juna nytkähtää Helsinkiä kohden alkuviikosta ja hieman Kupittaan aseman jälkeen klousataan se, että kyllähän me olemme menossa viikonloppuna Seinäjoelle. Muutaman lämpimän illan jälkeen kaverin BMW nielee vajaa nelisen tuntia asvalttia ennen kuin kopsahdamme Sokos Hotel Lakeuden pihaan. Jostain syystä vastaan tulleista autoista suunnilleen joka kolmas vaikutti olevan Porsche. Se lienee kesän merkki.

Seuraa ripeähkö vaatteiden vaihto ja vauhdin hakeminen kaupungilta seuraavan päivän peliä silmällä pitäen. Tehokkaasti vietetty ilta pitää sisällään muun muassa Mallaskosken panimon makkaralautasen, samaisen panimon tasting -menun, irkkupubi Danny Boysin toimimattoman Kilkenny -hanan ja kokeellisen jekku+jekkubatteri -kombon. Varsinaisena pelipäivänä ennen OmaSP -stadionille otamme päiväunien lisäksi pitstopit Wilson Sportpubista ja The Wingsistä. 

Puitteet olivat Seinäjoella kunnossa

Ottelutapahtuman ympärille on suunniteltu reilusti muutakin säpinää, mutta sade ja Pohjanmaa ralli vaikuttavat ryydyttävän ilkeästi illan spektaakkelia. OmaSP:llä on puitteet kunnossa tapahtuma-alueineen ja Carlsberg -pubeineen, mutta porukkaa pyörii alueella maltillisesti. Olemme paikalla jo paria tuntia ennen peliä ja pujahdamme porttien välistä stadionin rakenteisiin. ”Me viikatoineet” pitävät soundcheckiä ja sen äänet helähtävät kirkkaana pubin puolelle. Ilmeisesti bändi on tietoinen asian laidasta, sillä kaiuttimista läpi pistävä keskustelu ei pidä sisällään mitään skandaalinkäryistä.

Sitten kohtalo ja kaverin sukulaissuhteet puuttuvat sillä tavalla peliin, että meidän matsiliput upgreidataan B-osakkaan VIP -lippuihin. Siirrymme yläkerran tiloihin, joissa on kutsuvieraita ja Seinäjoen alueen yrityselämää verkostoitumassa ja nauttimissa antimista. Tällä saralla Seinäjoelle tehdään jotain varsin oikein, sillä VIP:n puolella on hyvää kuhinaa ja tiloja on jouduttu matkan varrella myös laajentamaan. Matsin alkaessa koppaamme kahvimukit mukaan ja istahdamme mustille Mercedeksen penkeille, joista saa jollain taikatempulla napsautettua myös lämmityksen päälle.

Kloppien alkutahdit

Seinäjoen klopit lyövät matsille alkutahtia. Porukkaa ei muuten ihan hirveästi paikalle löydä, mikä on sinänsä hieman traagista, koska ottelutapahtumaan on panostettu isosti. Aidattu vieraskarsina jää myös tyhjäksi. Pientä sadetta lukuun ottamatta lauantai-illassa puitteet ovat kyllä kunnossa, mutta jengi ei vaan liiku ja kotimaisella futiksella on koronan -jälkeisiä käynnistymisvaikeuksia. Peli lähtee kotijoukkueen komennossa liikkeelle ja Interin peli vaikuttaa hieman uniselta. Niinpä jo muutaman minuutin pelin jälkeen boksiin vapaaksi unohdettu Denis Oliynyk nekkaa Daniel Håkansin syötöstä SJK:n johtoon.

SJK:n maalin jälkeen Inter heräilee ja pääse peliin paremmin mukaan. Interin oikealla laidalla hyvin tilaa löytävä Matias Tamminen alkaa jäämään paremmin kotijoukkueen pelinrakentajien tutkaan. Peli rullaa vauhdikkaasti päästä päähän ja tilanteita aukeaa molemmille joukkueille. Inter saa enemmän ja parempia aihoita. Petteri Forsell jatkaa parin vaatteet kastelevan mahaliu’un jälkeen hyviä otteitaan ja lopulta Tamminen löytää Forsellin boksin tuntumasta. Forsell taittaa pallon rauhaksiin vasemmalle jalalleen ja piiskaa sen takakulmaan. Se näyttää helpolta, kun sen osaa: 1-1 ja näissä lukemissa peli lähtee tauolle.

Matias Tamminen ja Petteri Forsell olivat Interin avainpelaajia

Ehdin puoliajalle vaihtamaan tärkeimmät kuulumiset vanhan kollegan kanssa. Porukka asettuu Mercedeksen penkeille ja peli saa jatkua. Tammiselle tarjoutuu heti toisen puoliajan alkajaisiksi paikka pistää vieraat johtoon, mutta tekonurmi vain pärskyy, kun kuti suhahtaa ohi. Tunnin pelin jälkeen Jussi Niska pääsee Forsellin vaparin irrottamaan irtopalloon, mutta Jesse Östin gamesaver pitää pelin tasoissa.

SJK:n puheenjohtaja Raimo Sarajärvi orkestroi omasta ja Klopit omasta katsomonosastaan kotijoukkueen kannatusta. Seinäjokisena erikoisuutena kuullaan myös Atria -minuutista hyvin pelissä mukana elävän kuuluttajan johdolla. Peli pysyy maalien osalta kuitenkin samoissa pykälissä ratkaisevan minuutin ajan, joten Atria ei pääse seuraavassa pelissä piffaamaan makkaroita matsikansalle. Kotiyleisö taputtaa, kun seuran kasvatti Joonas Lepistö pääsee vieraiden nutussa peliin mukaan, mikä on hieno ele. Kotiyleisön joukosta lauotaan ääneen myös pelko siitä, että Forsell ja Källman kääntävät vielä pelin. Vaikea on alkukausi on ilmeisesti jättänyt jälkensä.

Ottelun lopussa Inter jää enemmän niille jalansijoilleen ja SJK hakee hanakammin maalia. Aivan ottelun viimeisillä hetkellä ex-Inter Niko Markkula pääse täräyttämään volleyn rangaistusalueen kulmilta, mutta hyvää peliä pelannut Matias Riikonen esittelee oman gamesaverinsa ja täppää pallon maalin yli. Tilanteesta seurannut kulma jää pelin viimeiseksi näytökseksi.

Tasapeliin oli lopulta molempien joukkueiden tyytyminen

Vaihdamme viimeiset kuulumiset tuttujen kanssa ja saamme tipsit siitä, mihin loppuillasta kannattaisi ja mihin ei missään nimessä kannata mennä. Tuleva aikainen aamuherätys ja intensiivisesti vietetty edellinen ilta jouduttavat iltaa kuinkin siihen suuntaan, että koukkaamme enää paikallisen kruunujalokiven eli kebabravintola El Cebon ja hotellin ravintolan kautta huoneeseemme. Iltasaduksi tarjoillaan kuvaputken välityksellä vielä yöttömän yön HIFK-VPS -matsi.

(Sunnuntaina postilaatikolla on käynyt myös Mustanaamio, mutta sen tiimoilta tarinointia jatketaan myöhemmin.)

Viini: Lauri Tähkällä mennään