Madridin hegemonia

Bayern München aloitti kaksiosaiset turnajaiset vahvasti. Vetäytyvä Real Madrid ei saanut tilkittyä tilaa keskikentällään baijerilaisilta. Chilen ylänköjen maestro Arturo Vidal nousee perinteisesti korkeaa Madridin erikoistilannemuuria korkeammalle ja pakottaa pallon Keylor Navasin läpi maaliin. Florentino Pérezin työhuoneessa vilkkuu punainen valo. Tuo olisi pitänyt torjua ja kenties se olisikin torjuttu, mikäli Navasia ei väkisin yritettäisi politikoida ulos välillä maanisena pyörivästä kuninkaallisten karusellista.

Seuraa jalkapallojumalien kepponen: arpinaamainen gallian ritari siirtelee koko Realin ryhmitystä sivusuunnassa ja laukoo terävästi. Dani Carvajal kääntää sydämensä pallon eteen. Radioaallot tuovat päätuomarin korvanappiin viestin siitä, että pallo osuisi käteen. Ei osu. Sillä ei kuitenkaan ole väliä ja pallo viedään pilkulle. Müncheniläiset hakevat irtiottoa. Madridilaisten suksissa on ollut vääränlainen voitelu. Ribery kaulailee Carvajalia. Marcelo kuiskii jotain Vidalille ennen varsinaista suoritusta. Nauru karehtii molempien naamalla. Pallo lentää taivaan tuuliin. Oikeus toteutuu. Pérezin huoneessa valo vaihtuu vihreään, mutta huone on jo tyhjä. Pérez katselee parvekkeeltaan Manchesterin ja Lontoon suuntaan. Valojen ja poliittisten haaveiden välkkeessä unohtuu se, että yksi syy epäonnistuneeseen rangaistuspotkuun lienee ollut Navasin maine rangaistuspotkujen torjujana. Siihen limittyvä psykologinen kierre on jatkumona vaikuttanut Vidalin jalkaterän osumisen liiaksi pallon alareunaan. Karkki vai kepponen?

Toisella puoliajalla Cristiano Ronaldo pysäyttää vauhtinsa vastustajan rangaistusalueella. Sekunnin kymmenysten ajan müncheniläisten puolustusseinämä jatkaa juoksuaan kohti omaa maaliaan. Nämä sekunnin kymmenykset saavat maalinteon näyttämään maailman yksinkertaisimmalta asialta. Oikealta laidalta liitää Carvajalin lähettämä polvenkorkuinen leijapallo Ronaldolle, joka ohjaa pallon maaliin. Peli on tasan. Kaikki muuttuu.

Huippujalkapallossa pienet marginaalit ratkaisevat isot asiat. Javi Martinez on jäämässä pelin taakse kaksi kertaa. Sekunnin kymmenykset pyörivät jälleen olutmaan ylpeyttä vastaan. Punainen kortti päättää lohduttomana tuomarin käden kaarta seuraavan Martinezin ottelun. Oktoberfestit ovat ohi. Laskuhumala ja orastava krapula laskeutuvat Allianz -areenalle.

Real Madridin toinen maali tulee itsestään selvänä. Marco Asensio nostaa pallon kohti Ronaldoa, joka tökkää sen jalkapohjallaan verkon uumeniin. Bayern ei pysty vajaamiehisenä rimpuilemaan kuninkaallisia vastaan. Lisää maaleja ei kuitenkaan tule. Turnajaiset tulevat saamaan arvoisensa kakkospäivän.

Samaan aikaan raivopäisen Diego Simeonen gladiaattorit tuhlailevat kotikentällään turkkinsa uudelleen kasvattaneita lentäviä kettuja vastaan. Spektaakkeli siirtyy sumuisten saarien kuoppaiselle nurmikolle, johon ovat jo valmiiksi painuneet Jamie Vardyn askelmerkit.

Miten tänään pelataan ja kuka pelaa?

Mestareiden liigassa on taustakaikuna usein se, että takaa tullaan. Carlos Ancelotti tuntee Madridin ja hän tuntee sen pelaajat. Fläppitaululle on sivelty kuvioita, joilla synkennetään Madridin ilta. Zinedine Zidane tuntee Ancelottin ja omat pelaajansa. Hän on synnynnäinen voittaja. Kuninkaallisten eturivin ritareita on jouduttu kiikuttamaan huoltoteltoille. Pieni tasoero tai epätasapaino saattaa kääntää juonen kulun täysin. Uskon että saksalaisitalialainen koneisto jauhaa lähelle jatkopaikkaa, mutta päätepysäkki jää siintämään häränkuseman päähän.

Adolfo Suárezin Barajasin kansainvälisellä lentokentällä otettiin läpsystä vaihto ja Madridin punavalkoiset lähtevät ennakkosuosikkina kettujahtiin. Ketut ovat kaivautuneet niin syvälle altavastaajan koloihin, että heitä on vaikea paikantaa. Se sopii Leicesterille. Uskon ihan yhtä vähän kettujen jatkopaikkaan kuin heidän valioliigamestaruuteen viime kauden alussa. Madrid tulee juhlimaan kahta välieräpaikkaa futisillan päätteeksi, mutta vasta dramaattisten käänteiden jälkeen.

Viinikuvaus: espanjalaista pitkään kypsytettyä laatuviiniä maanisella voittamisen kulttuurilla

Siksi futisilta on tänään erityinen

Eilen illalla saksalaisen jalkapallon yhtä ikonia Borussia Dortmundia vastaan iskettiin raukkamaisesti pommeilla. Ajan henki on sellainen, että varmasti monelle tuli ensimmäisenä mieleen, että kyseessä olisivat islamistiterroristit. Joku saattoi jopa toivoa sitä saadakseen pönkitystä omille ennakkoluuloilleen ja politikoinnille. Syyllistä ei vielä tiedetä, joten syyllisellä on turha sen enempää spekuloida.

Huippujalkapallo -ottelut ovat erittäin kansainvälisiä tapahtumia. Ne keräävät huikeita yleisömääriä ympäri maailmaa. Dortmundilla ja Monacolla on pelaajia lähemmäs kahdestakymmenestä eri maasta. Ainoat maanosat, jotka eivät joukkueiden pelaajistossa ole edustettuina ovat Oseania ja Antarktis. Tehty pommi-isku on vähintäänkin välillisesti nurkkakuntaisuuden isku kansainvälisyyttä vastaan. Tällaisten iskujen seurauksena on helppo kaivautua poteroonsa pelkäämään. Kansainvälisessä terrorismissa tavoitteena on lietsoa vihaa rauhanomaisesti elävien ihmisryhmien välille. Riippumatta siitä, mitä teon taustalta lopulta löytyy, kannattaa aina asettua hyvän puolelle pahan tavoitteita vastaan.

Jalkapallo globaalina ilmiönä osoitti suuruutensa. Monacon fanien katsomosta kaikuvat ”Dortmund, Dortmund” -huudot, kun tieto peliä edeltävistä tapahtumista kiiri stadionille. Vastavuoroisena solidaarisuuden osoituksena dortmundilaiset tarjosivat yösijaa kaupunkiin jääville monacolaisille. Niin kauan kuin paha saa peilikuvakseen hyvää, paha ei koskaan voita. Kirjoitin aiemmassa blogissa siitä, miten jalkapallo on maailman kuva. Eiliset tapahtumat asettuvat samaan kollaasiin. Paras tapa vastata eiliseen on kutsua tänään ystäviä kylään ja nauttia tänään yhdessä kansainvälisestä huippujalkapallosta.

Viinikuvaus: pysäyttämättömän kansainvälinen, vivahteikas ja hieno kokonaisuus.

Kärsimysnäytelmä

Viime viikolla jalkapallomaailma kohahti, kun satumaisesti Leicesterin viime kaudella valioliigan mestaruuteen luotsannut Claudio Ranieri sai potkut. Potkuja seurasi eräänlainen jalkapalloromantiikan vastaisku. Monella suunnalla äimistyttiin siitä, miten oli madollista, että kaikkia jalkapallomaailman lakeja uhmannut Ranieri joutui nyt lähtemään. Vastaus on yksinkertainen: tulostaso ei riittänyt ja lisäksi Leicester vaikutti hengettömältä. Pelillisesti mitään positiivisia signaaleja ei ollut ilmassa. Huuhkajien otteluita seuranneille kuvaus saattaa kuulostaa tutulta. Erona on se, että Leicesterin seurajohto reagoi riittävän nopeasti pelastaakseen vielä kettujen kauden ja ennen kaikkea sarjapaikan.

Olisiko Ranierin pitänyt saada valmentaa vielä mestareiden liigan loppuun asti? Leicesterillä on kolme ottelua tärkeää ottelua ennen seuraavaa mestareiden liigan ottelua Sevillaa vastaan. Näitä pelejä ei voi hävitä. Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että viime viikolla Sevillaa vastaan saatu kelvollinen tulos ei vastannut ottelu kulkua. Sevilla olisi voinut pistää ottelusarjan kerralla pakettiin. Se olisi Ranierin Leicesteriä vastaan tehnyt sen joka tapauksessa King Power -stadionilla. Craig Shakespearen Leicester saattaa kuin vahingossa lipsahtaa vielä jatkoon. Leicesterin pelillinen ilme muuttui kuin taikaiskusta valmentajan vaihdon myötä. Shakespearen johdolla kettujen tarina saattaa saada vielä yhden hurmiollisen kappaleen mestareiden liigassa. Kunniakas kuolema seuraa viimeistään seuraavalla kierroksella. Tärkeintä kuitenkin on, että ketut säilyttävät sarjapaikkansa. Sen he ansaitsisivat.

Ranierilta ei viime kauden sankaritekoa vie mikään pois. Kettujen taapertaminen ei yksinomaan ole ollut hänen syytään. Leicesterin seurajohdon tekemä ratkaisu vaikuttaa kuitenkin harkitulta ja taitavasti laskelmoidulta. Liverpool on tällä hetkellä sillassa kettuja vastaan. 

William Shakespearen näytelmille on tyypillistä, että lopussa hahmoja lakoaa paljon. Ranieri oli ensimmäinen. Jürgen Klopp näyttäisi olevan seuraava. Lankulla kävelevät vielä ainakin Jorge Sampaoli, Slaven Bilić, David Moyes ja jopa Pep Guardiola. Tulevana keväänä ketut ovat haiden ystäviä.

Viinikuvaus: harkittu leikkaus valmistuksessa ja jälkimakua edeltävää hurmiollista nousua

Maailman pisimmät 169 senttimetriä

N'Golo Kanté on ollut Chelsean voittokulun takuumies

Leicester City FC:n viime vuoden mestaruudesta jäivät erityisesti mieleen Riyad Mahrezin ylimaalliselta vaikuttava taitotaso, Jamie Vardyn räjähtävä nopeus ja N'Golo Kantén suvereeni työskentely keskikentän ankkurimiehenä. Kanté oli heistä lopulta ainoa, joka vaihtoi kauden päätteeksi maisemaa. Kettujen ja miksei myös Chelsean tämän kauden perusteella Kanté olikin kenties se kaikkein tärkein elementti, jonka päälle Leicesterin pistenikkareiden oli mahdollista rakentaa hypeään.

Kuulin ihan hiljattain, että Kanté on varsin lyhyt (169cm) pelaaja. Tieto oli sikäli hämmentävä, että Kanté vaikuttaa otteluissa koipineen olevan joka paikassa. Melkein kaikki futista seuraavat tietävät tänä päivänä kuka Kanté on ja mitä hän tekee, mutta kuinka moni oikeastaan tietää, mistä hän on tullut? Olisiko sittenkin niin, että maalipyssyt ovat vallanneet lihavoidut otsikot?

Kanté ei varsinaisesti hakeudu otsikoihin. Hän tuntuu aina korostavan rooliaan joukkueen osana. Joukkue voittaa tai joukkue häviää. Kanté on kasvanut Rueil-Malmaison lähiössä Pariisin esikaupunkialueella. Hänellä on kahdeksan sisarusta, joten tiimipeliä on täytynyt osata jo pienestä pitäen. Ensimmäiset kosketukset jalkapalloon ovat tulleet saman lähiön pienpeleistä, joissa hänen neljä veljeään ovat olleet mukana. Hän pelasi ja pelaa edelleen isompien poikien seurassa. Kanté on oppinut kompensoimaan kokoaan juoksemalla ja tekemällä kentällä muita enemmän töitä.

Kanté ei noussut jalkapallomaailman huipulle perinteisiä reittejä pitkin. Kantélla oli uransa alkupuolella vaikeuksia löytää itselleen joukkuetta. Suurten jalkapalloakatemioiden sijaan hän aloitti uransa US Boulougnen reservijoukkueessa viidennellä sarjatasolla. Hän nousi mukaan edustusjoukkueeseen, joka pelasi kolmatta divisioonaa. Boulougnesta hän siirtyi Caenin riveihin Ligue 2:seen ja Caenin nousun myötä myös Kanté pääsi pelaamaan Ranskan korkeinta sarjatasoa Ligue 1:stä.

Kantén pituuden on usein arvioitu hankaloittavan hänen menestymistään jalkapalloilijana. Epäilijöiden lista on pelkästään Englannissa pitkä ja vaikutusvaltainen: Jose Mourinho, Arséne Wenger, ja jopa Claudio Ranieri oli Kantén suhteen skeptinen, kun pelaajatarkkailija Steve Walsh suositteli pelaajaa Leicesterille. Kantén puolustustilastot olivat kuitenkin Ligue 1:ssä niin ohittamattomat, että hän päätyi siirtymään noin 9:n miljoonan euron siirtosummalla Leicesteriin. Hän osoitti heti kuuluvansa jalkapallomaailman eliittiin. Kanté oli kantava voima Leicesterin voittaessa satumaisesti valioliigan. Kanté oli kettujen mestaruuskaudella valioliigan ahkerin taklaaja ja syöttöjen katkaisija. Tänä päivänä Kanté voi itse valita joukkueensa.

Jamie Vardy on leikkisästi todennut, että epäilee Kantén luovuttavan harjoitusten pienpeleissä pallon tahallaan pois, jotta hän pääsee voittamaan sen takaisin. Kantén vahvuus pelaajana on nimenomaan vastustajan hyökkäysten katkojana, mutta Kanté hän on myös erittäin hyvä pallollisena. Siksi hänelle ei helposti löydy esikuvaa toisista jalkapalloilijoista tai jos löytyy, vertaus päättyy usein siihen, että itseasiassa Kante on parempi ja monipuolisempi pelaaja. Kantéa on verrattu esimerkiksi ranskalaiseen Claude Makeleleen, sillä sivuhuomautuksella, että Kanté on teknisempi. Kanté onkin jalkapalloevoluution moderni tuotos ja riman asettaja.

Joukkueet, joissa N'Golo Kanté pelaa, voittavat

Valmentajat kuvaavat Kantéa nöyräksi pelaajaksi, joka on valmis koko ajan kehittymään. Hän ei edelleenkään hakeudu parrasvaloihin. Harjoituksiin hän ajaa tunnollisesti minillään, joka luo huvittavan kontrastin kanssapelaajien citymaastureiden ja urheiluautojen rinnalla. Kanté näyttää vaikuttaa välillä jopa hullunkuriselta hahmolta jalkapallomaailmassa, jossa tähtipelaajat hakeutuvat rocktähden asemaan. Kanté ei kuitenkaan pääse enää mitenkään piiloon sitä tosiasiaa, että joukkue, missä hän pelaa, voittaa. Mikä voisikaan olla pelaajalle parempi ominaisuus?

Viinikuvaus: hyllyssä hieman sivummalla, mutta kun pullon jättää valikoimasta pois, koko hylly romahtaa.

Lisää luettavaa:

http://www.goal.com/en/news/8/main/2017/01/27/32015632/he-never-played-the-gaffer-didnt-really-believe-in-him-colin?ICID=PP_78494

http://www.theaustralian.com.au/sport/the-times-sport/ngolo-kante-the-little-big-man-for-leicester-and-chelsea/news-story/3036289ed7de377dcd352af3cba769a2

http://www.eurosport.com/football/premier-league/2016-2017/man-of-the-year-ngolo-kante-an-unbroken-story-of-excellence_sto5995175/story.shtml

http://www.espnfc.com/english-premier-league/23/blog/post/2758037/leicester-city-duo-riyad-mahrez-and-ngolo-kante-rise-to-top

http://metro.co.uk/2017/01/13/ngolo-kante-was-instrumental-in-winning-leicester-the-title-last-season-at-chelsea-hes-even-better-6375433

Kuvat:

1. https://www.flickr.com/photos/cfcunofficial/29093618546/

2.  https://www.flickr.com/photos/bodfeatures/26943755296/in/photolist-GYrREQ-GUEhG4-EywSY1-GdzmBZ-Fidjd7-GUEhDD-H3VMK7-HZ2jt2

Seuraavan kattauksen vaikeus

Viime vuonna kirjoitin blogisarjan neljästä eurooppalaisen pääsarjajalkapallon tulokkaasta: Angers SCO:sta, Sassuolo Calciosta, SV Darmstatd 98:sta ja SD Eibarista, jotka jäivät hieman Leiceserin FC:n ketunlennon varjoon. Tässä tekstissä tutkaillaan hieman joukkueiden nykytilannetta. 

Onnistunut kausi ei takaa uutta onnistunutta kautta. Kysykää vaikka Leicester FC:n kannattajilta. Ketut eivät ole tällä kaudella päässeet valioliigassa lentoon yksittäistä Manchester City -ottelua lukuunottamatta ollenkaan. Ennen illan ottelua joukkue notkuu vain pinnan putoamisviivan yläpuolella. Mestareiden liiga jatkuu Leicesterin osalta parin viikon päästä, mikä tulee edelleen häiritsemään valioliigan otteluita. Leicester tulee mestareiden liigassa todennäköisesti tippumaan vahvalle Sevillalle. Siihen päättyy yksi hieno tarina. Sen jälkeen fokus on saatava nopeasti valioliigaan, koska kevään aikana putoamisvaarassa olevat joukkueet perinteisesti parantavat otteitaan. Varsinaista hännänhuippua ei valioliigassa tällä hetkellä näy, joten putoamiskamppailusta tulee väistämättä erittäin tasainen ja raaka. Ketut eivät missään nimessä ole putoamissuojassa.

Tilanne on vähintäänkin yhtä tukala ranskalaisella Angersilla. Angersin viime kausi päättyi kolmeen perättäiseen tappioon. Se valui lopulta europelipaikkojen tuntumasta sarjan yhdeksänneksi, mikä kuitenkin oli hyvä tulos Ligue 1:sen tulokkaalta. Angers päästi sarjan neljänneksi vähiten maaleja.

Angersin pelaajarunko pysyi täksi kaudeksi melko samana. Angersin merkittävin hankinta oli senegalilainen hyökkääjä Famara Diédhiou, joka on ollut joukkueen paras maalintekijä tällä kaudella. Tällä hetkellä Angers on sarjan kolmanneksi viimeisenä. Jos sarja puhallettaisiin nyt poikki, päätyisi Angers karsimaan sarjapaikastaan. Pienet erot ovat kääntyneet joukkuetta vastaan. Se ei ole pystynyt viime kauden kaltaiseen kyyniseen puolustamiseen, vaan omissa on soinut useammin. Samaan aikaan Angers on ollut yksi sarjan ahkerampia laukojia, mutta se on silti tehnyt sarjan toiseksi vähiten maaleja. Nämä seikat ovat kääntäneet viime kauden voitokkaat ottelut tasapeleiksi ja etenkin vieraissa tasapelit tappioiksi. Tänään joukkue pelaa tappioputkeen ajautunutta Toulousea vastaan vieraissa. Hävitä ei saisi.

Sassuolo Calcio päätti viime vuonna kautensa neljään perättäiseen voittoon. Italialaiset optimistit pelasivat tuloksella itselleen paikan Eurooppa -liigaan. Matka päättyi kuitenkin lyhyeen joukkueen jäädessä oman lohkonsa viimeiseksi. Myös Serie A:ssa on tällä kaudella ollut vaikeampaa. Sassuolo on sarjassa kuudentenatoista. Euroopan kentät tulevat jäämään kauden päätteeksi haaveeksi, joskin samaan aikaan Sassuololla ei varsinaista putoamisuhkaa ole päällä, sillä kolmen viimeisenä olevan joukkueen Crotonen, Palermon ja Pescaran rämpiminen on ollut sitä luokkaa, että niiden nenä tuskin enää nousee pinnalle.

Sassuolon avoin pelityyli on yskinyt etenkin vierasotteluissa. Se on päästänyt vieraissa toiseksi eniten maaleja. Kotiotteluissaan Sassuolo on paininut maaliteko-ongelmien kanssa. Tämä heijastelee varmasi sitä, että muut joukkueet ovat oppineet pelaamaan Sassuolon vahvuuksia vastaan ja samalla viime kauden gloria on karissut pois. Sassuolo menetti myös viime kauden päätteeksi kaksi tärkeää avainpelaajaansa Nicola Sansonen ja Sime Vrsaljkon, mikä on tehnyt kuluvasta kaudesta entistä haastavamman.

Sassuolo pelaa tänään Genoaa vastaan. Pystyykö joukkue parantamaan vierasotteitaan vai soiko omissa taas?

Kuluvalla kaudella jalkapallojumalat tuntuvat hylänneen SV Darmstadt 98:n. Joukkue on jätetty tylysti bundesliigan viimeiseksi. Kauden juuri taittuessa yli puolen välin Darmstadt on saanut kasaan vain yhdeksän pistettä. Se on hävinnyt kaikki vierasottelunsa. Ero ensimmäisen säilyjän paikkaan on revennyt seitsemään pisteeseen. Joukkueen edellinen peli päättyi tylyyn 1-6 -tappioon FC Kölnille. Näyttäisi että viime kesänä seuran jättäneen Dirk Schusterin spekulaatio siitä, että Darmstadt ei kuulu bundesliigaan, pitää paikkaansa. Nykyisillä otteilla myös ensi kausi kakkosbundesliigassa tulee olemaan hankala.

Darmstadt palkkasi hiljattain valmentajakseen entisen maajoukkuejyrän Torsten Fringsin. Frings vakuutteli taistelun sarjapaikasta alkavan toden teolla. Saako Fringsin Darmstadt tänään ensimmäiset vieraspisteet Eintracht Frankfurtin vieraana?

Parempaa kuuluu Eibariin. Piskuinen baskiseura kukisti eilen sensaatiomaisesti Valencian 0-4 vieraissa. Tulos nosti Eibarin sarjataulukossa seitsämänneksi. Joukkue on iskuetäisyydellä Eurooppa -liigan paikkaan, putoamiskurimus ei ole lähelläkään ja viime kauden neljästoista sija tulee suurella todennäköisyydellä kuluvalla kaudella paranemaan. Eibar on ollut tasaisen hyvä sekä koti että vierasotteluissaan.

Eibarin markkina-arvo on tänäkin vuonna yksi La Liigan vähäisimmistä. Sen yleisökeskiarvo on sarjan selvästi pienin (5147/ottelu). Silti joukkue porskuttaa ylemmässä keskikastissa niin kuin huomista ei olisikaan.

Viinikuvaus: vaikea toinen kattaus, jossa lasillinen baskien käärmekeittoa

Miksi et lähtisi itse?

Maailma on muuttunut pienemmäksi. Futisfanille se tarkoittaa sitä, että oman suosikkijoukkueen ottelut saattavat olla lyhyen lentomatkan ja pienen järjestelyn päässä. Jos haluaa vain nauttia kyydistä ja jättää järjestelyt toisille, voi ottaa yhteyttä toimijaan, jonka erikoisosaamista ovat jalkapallomatkat.

Manchester Cityn fanit toiveikkaana ottelun alkuhetkillä

Omat väkevimmät futismuistot ovat juuri paikan päällä koetut ottelut. Viimeksi pääsin palkintomatkalle todistamaan, miten Chelsea kiskaisi valioliigassa ratkaisevan oloisen kaulan Manchester Cityyn Etihad -stadionilla. Tunnelma ja ottelu olivat todella ikimuistoisia. Pelipäivä Manchesterissä alkoi jo hyvissä ajoin. Yhdeksän aikaan aamulla pubit alkoivat jo täyttyä ja kaikkialla välkkyvillä ruuduilla spekuloitiin tulevan kierroksen otteluilla. Koko iltapäivän ajan oli positiivisen virittynyt ja odottava tunnelma.

Saavumme stadionille. Etihad imee magneetin lailla vaalean sinisiin paitoihin pukeutuneita Manchester Cityn kannattajia uumeniinsa. Tunnelma kävi todella taianomaiseksi siinä vaiheessa, kun astui stadionin käytävältä katsomon puolelle. Oli kuin olisi astunut kokonaan toiseen ja tiukasti jalkapalloon kääriytyneeseen maailmaan. Liput liehuivat ja kannatuslaulut raikasivat, kun 55000 katsojaa hakeutui paikoilleen nauttimaan viikon kohokohdasta. Epätoden tuntu valtasi, kun supertähdet astelivat pelaajatunnelista kentälle: Diego Costa, Sergio Agüero, Kevin de Bruyne, Eden Hazard ja kourallinen muita aikamme gladiaattoreita.

Pallo potkaistaan peliin. Costa on juuri niin härkämäinen, Hazardilla on juuri niin pehmeä kosketus ja Kante on juuri niin oikeassa paikassa kuin televisiosta olen nähnyt. Yleisö elää yhtenä nopeana organismina, joka saa sähkönsä pelitapahtumista. Antonio Conte näyttää alusta asti siltä, että haluaisi itsekin kentälle.

Puolustaja Gary Cahillin epäonninen ohjaus räjäyttää stadionin pallo painuessa vastustamattomasti vierasjoukkueen maaliin. Cityn kannattajat ovat varmoja voitostaan. Hetken aikaa heidän koko elämänsä näyttää valoisalta.

Costan tasoitus halvaannuttaa katsomon yhtä siivua lukuun ottamatta. Siivu on täynnä lontoolaisia, joille oli itsestään selvää, että tasoitus tulisi. Willianin johtomaali on lontoolaisille asioiden luontaista jatkumoa samalla kun City fanien maailma karkaa kiertoradaltaan. Tunnelmat nousevat ja laskevat kuin pianon koskettimet. 1-3 -maali iskee kiilan lontoolaisten ja manchesteriläisten väliin: todellisuus jakautuu kahtia. Ottelu päättyy rähinään. Tarinan kaari, draama ja tunteiden skaalat ovat koskettaneet syvältä. Kiitollisena ja penkkiin liimautuneena katson, kun viimeisetkin pelaajat katoavat pelaajatunneliin. Jalkapallo on parasta paikan päällä.

Miksi et lähtisi itse? Halvat lennot, netistä suosikkijoukkueesi esimerkiksi FC Barcelonan liput ja maailmalle. Eipä se usein ole sen hankalampaa.

Viinikuvaus: juonenkäänteitä ja elämyksiä paikan päällä. Tuoreena suoraan tilalta.

Antonio Conten gambiitti

Olin ehtinyt jo kirjoittaa seuraavan pätkän:

”Pohjimmiltaan me kaikki tiedämme sen. Kaikkien aikojen valioliigakausi päättyy Chelsean mestaruuteen. Antonio Conte oli lopulta se velho, joka keitti väkevimmät keitokset. Conten ajuri kompuroi kahdesti alkukaudesta: Liverpoolia ja Arsenalia vastaan. Hetken näytti, että aika ei vielä ollut kypsä italialaiselle fiilisvalmentajalle. Ei ollutkaan vielä silloin, mutta nyt kauden puolessa välissä torinolais-lontoolainen chianti on ylimmällä hyllyllä. Sen alla lojuvat keissi irstasta saksalaista Weizenbockia, hämmentynyt espanjalainen Cava -pullo ja ylikypsä ranskalainen Merlot. Todennäköisyyksiä halveksiva futisfani saattaisi vielä tarttua Douron alueen arvoviiniin, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että portugalilainen jäi alkukaudesta pulloon. Se kipuaa kauden päätteeksi korkeintaan toiseksi korkeimmalle paikalle.

Etihad -stadion. Joulukuu. 55 000 katsojaa. Guardiolan vaaleansinisten pelisuunnitelma toimii matemaattisella tarkkuudella. Pallo saadaan maalin kuitenkin vasta Chelsean topparin avustuksella. Toisella puoliajalla tummansinisten härkä laskee katseensa ja rynnii eteenpäin. Hän ajaa itsensä kolmen puolustajan väliin eikä lopulta pääse irti. Tovin kuluttua Diego Costa tekee saman uudestaan ilman palloa. Pää alas ja täysi vauhti päälle. Pallo tippuu hänen jalkoihinsa, pieni siirto sivuun, pakki putoaa kyydistä ja pallo maaliin: irrationaalisuuden ja itsepäisyyden voitto rationaalisuudesta.

Tarina jatkuu. Pää laskeutuu. Pakki jää jälleen selän taakse ja pallo pystyyn Willianille. 1-2. Edessämme istuva jättilaisen, moottoripyöräkerholaisen ja kykloopin risteymä laskeutuu ensimmäistä kertaa ottelussa istuimelleen ja vetää hupun päähänsä. 1-3 -maali on sekä ratkaiseva että kosmeettinen. Chelsea ottaa sellaisen niskalenkin Citystä, että vaaleansinisten happitiehyet tukkiutuvat pitkäksi aikaa.

Tottenham voittaa Chelsean. Se on kosmeettista eikä ratkaisevaa.”

Joulukuussa Valioliiga näytti vielä tältä. Chelsea juhlimassa Etihad Stadionilla

Tilanteet kuitenkin muuttuvat nopeasti. Härkä laski jälleen päänsä, mutta suuntasi nyt sarvensa omaan aitioon. Kiinalaiset hämmentävät nyt koko eurooppalaista jalkapalloa ja yksi punainen lakana laskeutui Stamford Bridgelle. Mikäli tilanne ei nopeasti muutu Chelsea tulee pudottamaan pisteitä. Conte on shakkilaudalla matissa. Haistaako joku shakin vai onnistuuko Conten gambiitti?

Viinikuvaus: päivänselvästä sattumanvaraiseen