Valioliigasunnuntai on ovelasti rakennettu tänään derbyjen
tuomalle nosteelle. Stamford Bridge luo puitteet tämän tekstin kirjoittamisen
aikana alkaneelle ja jo ensimmäisen maalin todistaneelle länsi-Lontoon derbylle Chelsea-Fulham. Vahvasti isät vastaan
pojat ja Daavid vastaan Goljat -hengessä pelattavassa ottelussa Chelsea pelaa
mestaruudesta ja sarjataulukon pahnan pohjimmaisena paikkaansa pitävä Fulham
pelaa sarjapaikkansa puolesta. On vaikea nähdä muuta lopputulemaa kuin auki
väännettyyn sinisten Maatuskaan putoavat kolme pistettä. Derby ei sinänsä ole
jalkapallo maailman klassikoita, koska Chelsean ja Fulhamin lisäksi Queens Park
Rangers ja Brentford ovat samalla astialla. Voimasuhteet menevätkin niin, että
muut länsilontoolaiset jahtaavat sinisten päänahkaa, kun Chelsean fanit ylenkatsovat
kaupunginosiensa kyläjoukkueiden yli pohjois-Lontoon suuntaan.
Emirates Stadionilla kierrosmittari värähtää aivan toisiin
lukemiin. Arsenalin ja Tottenhamin kohtaaminen saa futisfanit ryömimään
metsämökeistään myös kotoisassa Suomessa. Joukkueiden fanit ovat yhtä mieltä
yhdestä asiasta: siitä että joukkueet ovat toistensa pahimmat kilpailijat.
Seurojen välinen köydenveto on saanut ensimmäiset askeleensa jo vuonna 1913,
kun Arsenal muutti White Hart Lanen tuntumaan. Bensaa roiskui lisää liekkeihin,
kun 1919 Englannin pääsarjaa laajennettiin ja sekä Arsenal että Tottenham
lähtivät tavoittelemaan onneaan kabinettipelin kautta. Arsenal vei taivaspaikan
Tottenhamin nenän edestä siinä sirkuksessa, jossa väitetään kulissien takana kuplineen ja tiskien alla käsien käyneen. Tuolloin juurrutettiin aitaa goonersien ja yidsien välille.
Tähän päivään tuotuna pohjois-Lontoon derby tarjoa yhden
aikakauden päättymisen jälkeistä ja kenties yhden aikakauden päättymistä
odottavaa henkeä. Unai Emeryn hätyytettyä Arsene Wengerin aaveet Emiratesin
kaapeista on Arsenal vaivihkaa kivunnut kärjen ja erityisesti Tottenhamin tuntumaan.
Mauricio Pochettinon Tottenhamille hunajapurkkia tarjottiin ketunlennon aikaan,
mutta tällä kaudella Liverpool ja Manchester City ovat ansaitusti karkaamassa,
joten päävastustajat löytyvätkin Lontoosta. Statistinen ero on hiuksen hieno:
Liverpool ja Manchester City eivät valioliigassa häviä. Tottenham on jättänyt tasapelisarakkeen
nollaan. Tänään Tottenham kohtaa tasohyppelyssä päävastustajansa jo puolessa
välissä kenttää. Toisen kaupungin kuningas Koopa vie prinsessan, mutta skoopin alla vielä on,
vietetäänkö Lontoossa tällä kaudella pyhän Totteringhamin päivää.
Äärimmilleen viedyn kaupallisuuden ja eurooppalaisittain
ahtaan Lontoon lisäksi derbyjen lippuja heilutellaan Merseysiden kreivikunnassa.
Lontoon vastaaviin spektaakkeleihin verrattuna Merseysiden derbyssä on enemmän
samalla kentälle juoksutettujen ja eri värisiin paitoihin puettujen
brittiladien ja siten myös brittifutiksen henkeä. Tyypillisesti veljeksillä intensiteetti
kuumenee valurautojen lämpöihin ja vaikka jollain skaalalla tullaankin samasta
perheestä, niin säärisuojat on muistettava mukaan, sillä vähän myöhässäkin
lähtevät taklaukset tullaan viemään loppuun. Punaiset ovat peuhanneet
isoveljenä hiekkalaatikolla ja vieneet parhaat lelut jo jonkin aikaan. Jürgen
Kloppilla ei muuta järjellistä tavoitetta voi tänään ollakaan kuin vahvistaa
isoveli-pikkuveli asemaa ja lähettää sen jälkeen taas ajokoirat Manchesterin
suuntaan, jossa muuan espanjalainen filosofi yrittää rakentaa dynastiaa. Marco
Silvan terrierit tarttuvat kuitenkin hanakasti isoveljen nilkkaan ja aikovat tehdä illasta, jos ei voitokasta, niin ainakin kivuliaan.
Viinikuvas: suuria tunteita ja ihmismääriä herättelevä
lähitilan jaettu viini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti