Marcelo Bielsa ja Leeds United: mikä niissä puree?

Marcelo Bielsan Leeds United on ollut yksi Valioliigakauden puhutuimpia ilmiöitä. Intensiiviseen prässiin ja pallonhallintaan perustuva hyökkäävä jalkapallo on lämmittänyt monien jalkapalloromantikkojen sydämiä. Leeds ja Bielsa ovat voittaneet puolelleen uusia viihdyttävän jalkapallon puolesta liputtavia ystäviä, mutta samaan aikaan Leedsin brittifutikselle ja erityisesti nousijajoukkueelle epäkonventionaalinen pelitapa on tappion hetkillä nostattanut kommentteja naiivista pelitavasta. Kritiikki on väliin saanut myös vahingoniloisia piirteitä.

Nousijoukkue Leeds on pitänyt 11:sta eniten palloa eurooppalaisiin huippusarjoihin peilaten

Leedsin prässi on Euroopan TOP 5 sarjojen intensiivisintä (lähde. fbref.com)

Mikä Leedsissä sitten ihastuttaa ja vihastuttaa? Mitä Leedsistä ja Marcelo Bielsasta olisi hyvä ymmärtää?

Leeds on lähtenyt käytännössä vastustajasta riippumatta jokaiseen peliin samalla pelifilosofialla: pelit voitetaan hyökkäämällä. Brittifutiksen narratiivissa on romantisoitu pieniä ja piskuisia seuroja, jotka altavastaajana kyynisesti puolustamalla maksimoivat tuloksen. Putoamisvaarassa olevien joukkueiden pelastajaksi säännöllisesti kutsuttava Sam Allardyce on yksi tämän narratiivin sankarihahmoja. Sitten viheriön reunalle tulee pahvinen kahvimuki kädessään Bielsa, joka pelifilosofisesti ei oikein millään tavalla sovi brittifutiksen perinteisiin kaavoihin. Bielsan Leeds haastaa sen oletuksen, että hyökkääminen olisi jotenkin maailmantähtiä vilisevien suurseurojen etuoikeus. Samalla tavalla José Mourinhon Tottenham haastaa sen oletuksen, että maailmantähtiä vilisevän joukkueen tulisi lähtökohtaisesti hyökätä: ja silloin kun joukkueet häviävät, on helppo osoitella managereiden pelifilosofiaa, vaikka pelitavan sijaan tulosta olisi heilauttanut enemmän yksittäiset virheet tai peliin lähtemättömästi kuuluvat sattumanvaraiset tapahtumat.

Mourinho ja Bielsa ovat muutenkin kuluvan kauden Valioliigassa herkullinen vastinpari. He asettuvat monen nelikentän vastakkaisiin kulmiin. Mourinho piiskaa väkevästi ”voittoon hinnalla, millä hyvänsä” -mentaliteetilla, kun Bielsa taas rakentaa oikeudenmukaisuutta korostavista arvoista. Bielsa uskoo, että pelaajat pelaavat paremmin, kun he uskovat tekevänsä oikein. Bielsa tyypillisesti otteluiden jälkeen summaa sen heijastelivatko ottelutapahtumat tulosta eli oliko tulos oikeudenmukainen. 

Yksi asia on varmaa: sekä Mourinho ja Bielsa haluavat yhtä palavasti voittaa jokaisen ottelunsa. Lähestymistapa ja todennäköisyyksien optimointi lähtee vain eri suunnista. Voiton tahdon suhteen Mourinho ja Bielsa niitataan nelikentän samaan kulmaan.

Pelifilosofian eri kulmissa

Bielsan Leedsistä puhutaan viihdyttävänä joukkueena ja tämä on täysin totta. Keskustelu ajautuu kuitenkin sivuraiteille siinä kohtaa, kun lähdetään leimaamaan viihdyttävää peliä itsetarkoitukselliseksi ja siten otteluiden voittaminen jäisi pelitavalle alisteiseksi. Hyökkäävä ja viihdyttävä pelitapa on tietysti hyvää bisnestä, koska jalkapallo sinänsä kilpailee ihmisten vapaa-ajasta ja rahasta monen muun asian kanssa. Ihmiset haluavat keskimäärin mieluummin viihtyä kuin tylsistyä vapaa-ajallaan.  Hyökkäävän ja viihdyttävän pelitavan avulla on helpompi kerätä lisää kannattajapohjaa, ja sitä kautta suurempia rahavirtoja seuraan. Juuri tämä on se etu, jonka Bielsa pystyy pidemmällä tähtäimellä Leedsiin tuomaan. Kuitenkin pelaajia ja valmentajia mitataan lajin sisällä nimenomaan tulosten kautta. Jos Leeds ajautuu surkeaan tuloskuntoon, Bielsa saa kenkää. Piste. Bielsaa hieman opiskelleet tietävät myös hänen vihaavan häviämistä aina sellaiseen pisteeseen saakka, että reaktiot tappion jälkeen ovat eriskummallisia vai milloin olet viimeksi jonkun vastoinkäymisen jälkeen maannut alastomana hierontapöydällä?

Marcelo Bielsa oli ehdolla vuoden 2020 parhaaksi valmentajaksi. Ehdokkuus nosti hänet jälleen sellaisten valmentajien rinnalle, kuten Jürgen Klopp ja Hans-Dieter Flick. Asetelma rikkoo jälleen yhtä konventiota: miten Englannin toisen sarjaportaan voittanut valmentaja voidaan nostaa samalla podiumille kuin Euroopan suurimpien ja rahakkaimpien sarjojen voittajat? Pokaalit itse kilpailuista jaettiin kuitenkin jo ennen vuoden valmentajan valintaa. FIFA etsi vuoden parasta valmentajaa ja voitettujen mestaruuksien lisäksi yksi ilmeinen kriteeri tälle lienee se, että kuka valmentaja pystyi maksimoimaan parhaiten olemassa olevasta potentiaalista parhaan tuloksen. Bielsa oli suhteellisen lyhyessä ajassa tehnyt Englannin mestaruussarjan alemman keskitason joukkueesta sarjansa ylivoimaisen mestarin. Resursseihin nähden se oli poikkeuksellinen saavutus ja sen myös FIFA huomioi.

Leeds United palasi Bielsan johdossa Valioliigaan kuudentoista vuoden korpivaelluksen jälkeen

Etenkin kuluvan kauden alussa Leedsin hävitessä analyysi oli helposti, että Hodgson tai Rodgers tai joku muu voitti Bielsan nimenomaan taktisesti. Ulkoapäin annettua neron leimaa haluttiin himmentää ja epäkonventinaalisesti toimivat Bielsa ja Leeds haluttiin laittaa ruotuun. Bielsa itsepäisenä ja kummallisena hahmona varmasti ärsytti ja ärsyttää edelleen joitain ihmisiä. Bielsa tai tämän päivän Leeds eivät yksinkertaisesti vaan sovi moniinkaan perinteisiin muotteihin. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että ihmiset joutuvat tilanteeseen, joissa tulee kyseenalaistaa joka omat tai jonkun toisen näkemykset siitä, miten jalkapalloa tulee tai voi huipputasolla pelata. Helpompi tie on kääntää katseet ulospäin ja vastustaa sellaista, joka itselle näyttäytyy vieraalta.

Kaiken humun ja hulinan keskellä vaikuttaa välillä unohtuvan se, että Leeds on nousijajoukkue ja sen palkkakulut ovat Valioliigan toiseksi pienimmät. Leeds joutui mestaruuskautensa jälkeen pikapikaa laittamaan palikkansa sellaisille paikoille, että ne kestävät maailman kovimman liigan jyskytykset. Valioliigaan noususta on hyvä ymmärtää vielä se, että mestaruussarjassa on tiukat raamit sille kuinka paljon joukkue voi esimerkiksi pelaajahankintoihin käyttää rahaa. Jos standardeja ei täytetä, niin sakko- ja pisterangaistuksia ropisee. Näin ollen joukkueen noustessa Valioliigaan tilanne on jo valmiiksi erittäin haastava. Fulhamin ja West Bromwichin tilanne kertoo tätä tarinaa. Fulhamin ja WBA:n lisäksi meillä on käsillä Leeds, joka jatkuvista avainpelaajien loukkaantumisista huolimatta on puolessa välissä kautta yhdentenätoista. Arsenalia kaksi ja Tottenhamia neljä pistetä perässä.

Leedsin palkkakulut ovat Valioliigan toiseksi pienimmät (lähde. www.spotrac.com/epl/payroll/)

Jos vedetään mutkat suoriksi, niin tippuakseen sarjasta, Leedsin tulisi loppu kauden aikana voittaa viisi peliä vähemmän kuin Fulham. Fulham on voittanut koko kauden aikana tähän asti kaksi peliä. Leeds ja nimenomaan Marcelo Bielsan Leeds on tällä kaudella tehnyt poikkeuksellista tulosta olosuhteisiin ja resursseihin nähden. Kaiken kukkuraksi tulos on tullut upealla jalkapallolla, joka on ihastuttanut monia ja ärsyttänyt joitain. Mitkä siis oikeasti ovat niitä kysymyksiä, joita Leedsistä, Marcelo Bielsasta ja lajin evoluutiosta jalkapalloa enemmän tai vähemmän opiskelevien kannattaisi kysyä? Se on varmaa, että jalkapallo muuttuu ja Marcelo Bielsan Leeds surffaa muutoksen aallonharjalla.

Viinikuvaus: taikajuomaa

PS.kirjoittaja on aiemmin tutkinut Leedsiä seuraavissa teksteissä

Futiskirjat: Damned United - Tappion ja Viha päivät: https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/12/futiskirjat-damned-united-tappion-ja.html

Ruusujen sota (Leedsin ja Manchester Unitedin rivalry): http://futistajaviinia.blogspot.com/2020/12/ruusujen-ja-kaupungintalojen-sota-leeds.html

Rolling Stones vs. The Beatles (Leedsin ja Chelsean rivalry): https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/12/rolling-stones-vs-beatles-leeds-united.html

Futiskirjat: Bielsan hulluuden jäljillä: https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/05/futiskirjat-bielsan-hulluuden-jaljilla.html

Hajatelmia Marcelo Bielasta ja Leedsistä: https://futistajaviinia.blogspot.com/2020/01/hajatelmia-marclo-bielsasta-ja-leedsista.html

Elland Roadilla tilit tasan (reissuraportti Leeds-Blackburn -ottelusta): https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/11/elland-roadilla-tilit-tasan.html

Kapsaisiinia Elland Roadilla (reissuraportti Leeds-Wigan -ottelusta): https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/04/kapsaisiinia-elland-roadilla.html

Kehäketun ja kummisedän päiväolut (ennakko Leeds-Middlesbrough -matsiin): https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/02/kehaketun-ja-kummisedan-paivaolut.html

Kanarialinnun viserrys: Leeds-Norwich 1-3: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/02/kanarialinnun-viserrys-leeds-norwich-1-3.html

Talviklassikko divarista: Bielsa- vai Pukkiparty?: https://futistajaviinia.blogspot.com/2019/02/talviklassikko-divarista-bielsa-vai.html

Marcelo Bielsa ja Leeds United: kun yksi hullu kaataa koko pöydän: http://futistajaviinia.blogspot.com/2019/01/marcelo-bielsa-ja-leeds-united-kun-yksi.html

Leeds United: katastrofiseurasta karnevaalin pääesiintyjäksi: https://futistajaviinia.blogspot.com/2018/08/leeds-united-katastrofiseurasta.html

Iltapäivällä Craven Cottagelle

Metro pysähtyy Putney Bridgen asemalla. Yksittäistä Huddersfieldin huivia lukuun ottamatta iltapäivän ottelu ei vielä ole voimakkaasti läsnä leudossa joulukuisessa länsi-Lontoossa. The Golden Lion -pubin ikkunoihin on tulostettu A4:t, joissa ilmoitetaan, että pubiin pääsee vain Fulhamin jäsenkortilla. 

-Do You have tickets for the game?, portsari huikkaa ennen kuin olemme sisäistäneet kunnolla ikkunoihin nostetun viestin.

Kerron että meillä on liput ja ryhdyn kaivamaan povitaskuani, mutta portsari kysyy vielä pikaisesti, mistä olemme ja ilmoittaessa olevamme Suomesta hän viittilöi meidät sisään. Pelin alkuun on kaksi tuntia. Pubissa on tiivis tunnelma. Keski-ikäiset miehet ovat täyttäneet pöydät ja tiskit. Kahdelta televisiolta näytetään Glaskow Rangersin ja Celticin -matsia. Rangers saa maalipaikan ja muutama huudahdus nousee pöydistä. Päättelen että syystä tai toisesta asiakaskunta on Rangersin puolella. Hanoissa on puolen tusinaa erilaista olutta. Tilaan itselleni Guinnesia, ystävälleni Carlsbergiä ja vaimolleni omenasiideriä. Valtaamme pienen kulmauksen yhden baaritiskin päästä.

Ihmisiä tulee pubiin koko ajan lisää ja tila on eittämättä aika ahdas. Huomaan muutaman metrin päässä vanhan miehen, joka silmät nauraen katselee ympärilleen. Hän on luultavasti tullut yksin, mutta se ei haihduta vähääkään siitä onnellisuudesta joka miehestä huokuu. On helppo arvata, että pelipäivät ovat miehelle erityisiä päiviä elämässä ja niitä on jo takana reilusti. Baarimikko, vaaleahiuksinen keski-ikäinen nainen, ojentaa juomat tiskille ja tähdentää minulle vielä erikseen kumpi on Guinness ja kumpi Carlsberg. Tilanteessa on aimo annos komiikkaa. Ihan näin turisteja emme sentään ole.

Myöhemmin Michaeliksi esittäytyvä mies asettuu seuraamme. Hän on muuttanut Stokesta Fulhamiin ja on Fulhamin kannattaja. Michael kertoo, että vierasjoukkueen kannattajat ovat vastapäisessä pubissa. Se on erikseen vierasjoukkueen faneille varattu. Michael kertoo, että suosikkijoukkue valikoituu Lontoossa pitkälti asuinalueen mukaan. Heitän ilmoille kysymyksen siitä, mikä on Fulhamin pahin vastustaja ja vastaus on Chelsea. Tietysti. Joukkueiden stadionitkin ovat kaikkein lähimpänä. Michael kertoo matkastaan Liverpoolin ja Fulhamin matsiin. Liverpoolin ja Evertonin stadionit ne vasta lähekkäin ovatkin, mutta tykkään Evertonista. Se on perinteikäs seura. Celtic saa maalipaikan ja iso osa pubin asiakkaista huokaa hukatun tilanteen perään. Olin ollut väärässä. The Golden Lionissa enemmistö kannustaakin Celticiä. Michael näyttää Fulhamin jäsenkorttia ja facebookiaan. Hän kertoo tägäävänsä itsensä pubiin, jotta hänen vaimonsa tietää, että hän on jo lähellä stadionia. 

Kello käy kahta ja päätämme lähteä Craven Cottagea kohti. Reitti stadionille kulkee Thames -joen myötäisesti Bishops Parkin läpi. Ihmiset valuvat rauhallisena massana puiston katuja pitkin. Tunnelma on melko rauhallinen ja odottava. Englannin kielen lisäksi kuulen ruotsia ja saksaa. Laskuvesi on vetänyt Thamesin pinnan hyvin matalalle. Michael kertoo että hänen mielestään Claudio Ranieri on hyvä valmentaja Fulhamille ja että nykyään hyvällä futarilla täytyy olla sekä nopeat jalat että nopea pää. Hän ei ole varma onko Tom Cairney tarpeeksi hyvä joukkueen kapteeniksi tai edes avauskokoonpanoon. Michael toteaa kuitenkin olevansa ajatuksen kanssa vähemmistössä, koska ihmiset ajattelevat täällä enemmän sydämellään kuin aivoillaan.

Portilla järjestysmiehet taittavat lippumme siten, että niitä voi vilauttaa lipuntarkistusautomaattiin. Liput Putney endin katsomonosaan maksoivat 50£ kappale ja ne olivat helposti ostettavissa Fulhamin kotisivujen kautta. Vaikka ottelu Huddersfieldiä vastaan on valioliigassa säilymisen kannalta erityisen tärkeä, jopa kahdenkymmenen pisteen -arvoinen, kuten joku satunnainen mökkiläinen Bishops parkissa huikkasi, molempiin päätykatsomoihin oli lippuja vielä saatavilla noin viikkoa ennen ottelua. Putney Endissä on sekä vieras että kotijoukkueen kannattajia. Michaelin paikka oli Hammersmithin päädyssä, jossa on pelkästään kotijoukkueen kannattajia, joten jätämme hänelle hyvästit ennen kuin livahdimme porteista sisään. Tunnelma on edelleen melko hillitty. Huddersfieldin sinivalkoinen hallitsee päätykatsomon värimaailmaa.

Craven Cottage vaikuttaa täydeltä. Tunnelmaa kohoaa, kun pelaajat saapuvat kentälle ja pallo potkaistaan peliin. Huddersfield ottaa pelin hallintaansa ja Fulham vetäytyy. Huddersfield vaikuttaa alkuun paremmalta joukkueelta ja Fulhamilta menee melkein viisitoista minuuttia ennen kuin se pääsee ensimmäistä kertaa hätyyttelemään Jonas Lossl:n maalia. Fulham avaa peliään pitkillä palloilla Aleksandar Mitrovicille, joka parhaansa mukaan painii Huddersfieldin puolustajien kanssa. Luciano Vietto yrittää myös hakea tilaa Huddersfieldin keskikentän ja puolustuksen välistä, mutta Fulhamilla on vaikeuksia saada rakennettua kunnon hyökkäyksiä. Pelin tärkeys näkyy siinä, että molemmat joukkueet varovat ottamasta riskejä. Mitrovic pääsee pariin otteeseen keskitysten ja kulmapotkujen alle, mutta tilanteet jäävät puolittaisiksi. 

-We only get shit refs!, kaikuu Huddersfieldin kannattajakatsomosta, kun Kevin Friend ei päästä loukkaantuneena kentän sivuun vietyä Huddersfieldin pelaajaa takaisin kentälle.

Puoliajalla ihmiset valuvat Putney endin taakse. Kioskista saa Carlsbergiä ja jonkinlaista suolaista brittipiirakkaa. Jonot ovat melkoiset, joten emme ehdi aivan toisen puoliajan alkuun. Pelillisesti ottelu ei häikäise vieläkään. Takaamme kajahtelee tasaiseen tahtiin ”You are shit” -huutoja Huddersfieldin pelaajille. Pelin tiimellyksessä vahvasti elävät henkilöt ovat siististi pukeutuneita keski-ikäisiä hyväkuntoiselta vaikuttavia miehiä. Ehkä Fulham kiteytyykin juuri näiden miesten kaltaisiin hyvin toimeentuleviin hahmoihin, jotka karkaavat perheidensä luota tuulettumaan Craven Cottagelle. Fulham saa pari hyvännäköistä tilannetta, mutta Huddersfieldin maali säilyy varjeltuna. Tulee mieleen että näinköhän tältä futisreissulta haetaan 0-0 -tulos, mutta ottelun draama tiivistyy viimeiseen kymmeneen minuuttiin.

-Come on Fulham! huutojen rytmi tiivistyy, kun ottelu kääntyy loppua kohti

Ryan Sessegnonin sisääntulo nostattaa myös tunnelmaa. Fulham saa rangaistuspotkun ja Mitrovicin tehtävä on panna ne sisään. Muutama viikkoa sitten rangaistuspotkussa Manchester Unitedia vastaan maalin tehnyt Aboukar Kamara painii kuitenkin pallon itselleen eikä luovuta sitä Mitrovicille, vaikka hänen joukkuekaverinsa ja Ranieri sitä vaativat. Länsi-Lontoon tähtikarttaan piirtyy farssin aineksia, kun Kamara ryssii pilkun ja samalla hetkellä nousee mieleen, että ryssiikö samalla myös Fulhamin sarjapaikan. Jonkinlaiseen tarinan koodistoon kuuluisi nyt se, että Huddersfield saisi maalin ja se saakin luotua tilanteita pian rangaistuspotkun jälkeen. Jalkapallojumalat ovat kuitenkin mökkiläisten puolella ja juuri kun ottelu pyörähtää lisäajalle Sessegnon vapauttaa Mitrovicin, joka pistää pallon verkkoon. Stadioni räjähtää huutoon. Enempää maaleja ei tule ja tuomarin puhaltaessa pelin poikki Huddersfieldin pelaajat valahtavat nurmelle purkamaan pettymystään. Tappio on dramaattinen ja hädin tuskin ansaittu.

Ihmiset kävelevät ulos stadionilta. Ilta on pimennyt. Onnekkaimmat asuvat muutaman sadan metrin päässä stadionista. Bussit ja metrot nielevät lopun ottelusta nauttineen massan sisäänsä.  Oma matkamme saa vielä yhden käänteen, kun kuski nousee bussin (juuri sellaisen punaisen kaksikerroksisen) toiseen kerrokseen ja ilmoittaa ettei aio ajaa päätepysäkille asti. Hän kehottaa hyppäämään ulos ja nousemaan edessä olevaan bussiin. Ennen kuin kuitenkaan kukaan ehtii reagoida mitenkään huristelee edessä oleva linja jo eteenpäin. Jäämme muutaman pysäkin päähän bussin kaartaessa varikolle. Metroasemalle on muutaman sadan metrin pituinen matka

Viinikuvaus: länsi-Lontoolaiseen tyyliin piilotettua jalkapallohulluutta ja viime hetken yllätyksiä   

Derbyjen sunnuntai

Valioliigasunnuntai on ovelasti rakennettu tänään derbyjen tuomalle nosteelle. Stamford Bridge luo puitteet tämän tekstin kirjoittamisen aikana alkaneelle ja jo ensimmäisen maalin todistaneelle länsi-Lontoon derbylle Chelsea-Fulham. Vahvasti isät vastaan pojat ja Daavid vastaan Goljat -hengessä pelattavassa ottelussa Chelsea pelaa mestaruudesta ja sarjataulukon pahnan pohjimmaisena paikkaansa pitävä Fulham pelaa sarjapaikkansa puolesta. On vaikea nähdä muuta lopputulemaa kuin auki väännettyyn sinisten Maatuskaan putoavat kolme pistettä. Derby ei sinänsä ole jalkapallo maailman klassikoita, koska Chelsean ja Fulhamin lisäksi Queens Park Rangers ja Brentford ovat samalla astialla. Voimasuhteet menevätkin niin, että muut länsilontoolaiset jahtaavat sinisten päänahkaa, kun Chelsean fanit ylenkatsovat kaupunginosiensa kyläjoukkueiden yli pohjois-Lontoon suuntaan.

Emirates Stadionilla kierrosmittari värähtää aivan toisiin lukemiin. Arsenalin ja Tottenhamin kohtaaminen saa futisfanit ryömimään metsämökeistään myös kotoisassa Suomessa. Joukkueiden fanit ovat yhtä mieltä yhdestä asiasta: siitä että joukkueet ovat toistensa pahimmat kilpailijat. Seurojen välinen köydenveto on saanut ensimmäiset askeleensa jo vuonna 1913, kun Arsenal muutti White Hart Lanen tuntumaan. Bensaa roiskui lisää liekkeihin, kun 1919 Englannin pääsarjaa laajennettiin ja sekä Arsenal että Tottenham lähtivät tavoittelemaan onneaan kabinettipelin kautta. Arsenal vei taivaspaikan Tottenhamin nenän edestä siinä sirkuksessa, jossa väitetään kulissien takana kuplineen ja tiskien alla käsien käyneen. Tuolloin juurrutettiin aitaa goonersien ja yidsien välille.

Tähän päivään tuotuna pohjois-Lontoon derby tarjoa yhden aikakauden päättymisen jälkeistä ja kenties yhden aikakauden päättymistä odottavaa henkeä. Unai Emeryn hätyytettyä Arsene Wengerin aaveet Emiratesin kaapeista on Arsenal vaivihkaa kivunnut kärjen ja erityisesti Tottenhamin tuntumaan. Mauricio Pochettinon Tottenhamille hunajapurkkia tarjottiin ketunlennon aikaan, mutta tällä kaudella Liverpool ja Manchester City ovat ansaitusti karkaamassa, joten päävastustajat löytyvätkin Lontoosta. Statistinen ero on hiuksen hieno: Liverpool ja Manchester City eivät valioliigassa häviä. Tottenham on jättänyt tasapelisarakkeen nollaan. Tänään Tottenham kohtaa tasohyppelyssä päävastustajansa jo puolessa välissä kenttää. Toisen kaupungin kuningas Koopa vie prinsessan, mutta skoopin alla vielä on, vietetäänkö Lontoossa tällä kaudella pyhän Totteringhamin päivää.

Äärimmilleen viedyn kaupallisuuden ja eurooppalaisittain ahtaan Lontoon lisäksi derbyjen lippuja heilutellaan Merseysiden kreivikunnassa. Lontoon vastaaviin spektaakkeleihin verrattuna Merseysiden derbyssä on enemmän samalla kentälle juoksutettujen ja eri värisiin paitoihin puettujen brittiladien ja siten myös brittifutiksen henkeä. Tyypillisesti veljeksillä intensiteetti kuumenee valurautojen lämpöihin ja vaikka jollain skaalalla tullaankin samasta perheestä, niin säärisuojat on muistettava mukaan, sillä vähän myöhässäkin lähtevät taklaukset tullaan viemään loppuun. Punaiset ovat peuhanneet isoveljenä hiekkalaatikolla ja vieneet parhaat lelut jo jonkin aikaan. Jürgen Kloppilla ei muuta järjellistä tavoitetta voi tänään ollakaan kuin vahvistaa isoveli-pikkuveli asemaa ja lähettää sen jälkeen taas ajokoirat Manchesterin suuntaan, jossa muuan espanjalainen filosofi yrittää rakentaa dynastiaa. Marco Silvan terrierit tarttuvat kuitenkin hanakasti isoveljen nilkkaan ja aikovat tehdä illasta, jos ei voitokasta, niin ainakin kivuliaan.

Viinikuvas: suuria tunteita ja ihmismääriä herättelevä lähitilan jaettu viini