Sauvon reissu oli jo hetken aikaa ollut kytemässä ja blogin to-do -listalla. Sade on mukavasti väistynyt, kun pysähdymme Sauvon keskustaan, jonka autioisuus antaa lännenelokuva fiboja. Ravintola Talli jatkaa teemaa siitä kulmasta, että olemme paikan ainoat asiakkaat. Vatsat täytetään wingseillä ja pizzapaloilla ennen varsinaista päätapahtumaa. Muukalaisia ei päivällishetkemme aikana tallille eksy. Viereisen Bar Mansikan terassille on sentään kertynyt muutama janoinen.
Peimari-Areenalla on enemmän kuhinaa. Edessämme vanhahko rouvashenkilö kulkee stadionin portteja kohti Peimarin lippu kädessään ja huikkaa Peimarin veskarille aidan läpi ”voitto kotiin” ennen kuin tallustelee kasuaalisti kausikorttilaisten kaistaa pitkin stadionille. Peimarin väreissä kiiltävät istuimet, fanikauppa, nimikkokahvimuki, buffetti ja baari omine nimikko-oluineen (ja vielä maistuvine sellaisineen) luovat omanlaista tunnelmaansa tapahtumaan jo ennen kuin palloa potkaistaan peliin. Pallo-Iirot ovat myös saaneet liikkeelle omista nuorisoultristaan koostuvan muutaman hengen iskuryhmän ja sinikeltaiset pystyttävät oman rytmiryhmänsä rumpuineen katsomon toisen päätyyn.
Voitto kotiin... |
...ja tallin kautta! |
Peli potkaistaan käyntiin osin melko vetisellä tekonurmella. Pallo-Iirojen kannattajaryhmä rallattelee suuren maailman tyyliin melko tuttuihin sävelmiin sovitettua chänttejään. Peimarin kannatuksen sydän on keskellä katsomoa, jossa kannatusta rummutetaan pitkälti marssimusiikin tahtiin ja oman kylän tyylillä. Omiksi suosikeikseni nousee vieraskannattajien hieman itseironinen ”ostoskärryillä me mennään kisoihin” ja kotijoukkueen napakka omaa joukkuettaan parempaan suoritukseen piiskaava ”GO! Peimari! GO!".
Pallo-Iirot ovat kentällä omana itsenään. Sinikeltaiset rakentavat peliä rauhassa puolustuksen kautta ja sekä taitavat että vikkeläkinttuiset pelaajat ympäri kenttää pitävät huolen siitä, että Pallo-Iirot ovat pelin päällä. Peimari puolustaa alkuun alhaalta ja pitää Pallo-Iirot pois selustastaan. Puolustuspeliinsä se saa apua myös rankkarialueen edessä olevasta suosilmäkkeestä, johon useampikin vierasjoukkueen pistopallo pysähtyy. Lisäksi Peimarin veskari Carlos Madueira vaikuttaa alusta asti olevan peli päällä, joten Pallo-Iiroille voi povata täyttä työpäivää.
Vaikka Peimarin kärjessä Nicolas Gomes pyöriikin väkkäränä,
niin Peimarilla on vaikeuksia saada hyökkäyspeliään kunnolla käyntiin.
Pallo-Iirot imevät liikkeellään tilan kentältä ja hiljalleen he sekä oppivat
väistämään suosilmäkkeen että löytävät tilaa lähempää kotijoukkueen maalia.
Aaro Salonen antaa ensimmäisen varoituksen rummuttamalla ylärimaa. Toista
varoitusta ei tule, sillä puolen tunnin pelin jälkeen Salonen laittaa
nappisyötön alati vaaralliselle Mikko Jalkaselle, joka siirtää vierasjoukkueen
etumatkalle.
Mikäli kirjoittajan kiikareissa ei pahemmin huurua ole niin
juuri Salonen lentää kymmenen minuutin päästä Peimarin boksiin. Jarrutusvarjo
heitetään Salosen kinttuihin ja pallo viedään täplälle. Kaikesta Madueiran
verkkojen heiluttelusta ja rimanrummutuksesta huolimatta Jalkanen pyssyttää
saletin maalin sivuverkkoihin.
Videolla Jalkasen saletti
Peimarin Samuli Vihervirta pääsee ensimmäisen puoliajan
lopussa vielä kokeilemaan onnenpyörää sivuvaparista. Terävä pusku suhahtaa
kuitenkin lintupöntön verran maalista ohi. Ennen tuomarin vihellystä saan
vastauksen itseäni askarruttaneeseen kysymykseen Peimarin identiteetistä:
Paimio! Sauvo! Peimari!. Olkoon siis lähtöisin molemmista eikä vain toisesta.
Puoliajalla nautittu maukas Peimari United pilsner ansaitsee
toisenkin maininnan, vaikka maistokerrat jäävätkin yhteen. Siinä varjossa
pilsneristä nauttiessani pöydän vieressä pyörähtää myös aktiivisesti samoissa
matseissa pyörivä futisforum -tuttu, jonka kanssa ehditäänkin speksailemaan mahdollista yhteisreissua
Raumalle.
Tarjoilut kunnossa I |
Tarjoilut kunnossa II |
Peimari tuli väkevästi toiselle puoliajalle |
Pallo-Iirojen valmennus on myös hereillä, sillä kaiken kokeneen
Jussi Aallon tuominen kentälle lisää rauhallisuutta sinikeltaisten pallolliseen
peliin ja hiljalleen vieraat hyydyttävät kotijoukkueen menon. Turhautuminen
näkyy Peimarin pelissä pitkinä avauksina, jotka eivät vie peliä riittävän vaarallisille sektoreille ja pallo palautuu kerta toisensa jälkeen Iiroille.
Jussi Aalto toi rauhallisuutta Pallo-Iirojen pallolliseen peliin |
Molempien joukkueiden vaihtoruletti pyörii ja hiljalleen hiekka valuu kasaksi tiimalasin pohjalle. Jalkanen karkaa vielä kokeilemaan hattutemppua ennen kuin Pallo-Iirojen kannattajaryhmä pääsee juhlimaan voittoaan osin katsomosta käsin ja osin kentän puolelta. Rumpu paukkuu vielä parkkipaikalla, kun muu maailmaa alkaa valmistautua tulevaan arkiviikkoon.
Ensin hattutemppumetsällä... |
...ja sitten pirskeet pystyyn! |
Viini: Faustino rose
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti