Pitsiyö 2024: Pallo-Iirot - FC Inter Turku 2

Hyvin valikoivaksi otteluiden kanssa käynyt "valtakunnan ykkösmedia" ei jätä pitsiyön pirskeitä väliin. Gastrobar Wanhasta Krouvista tarttuu vanhemmalta herrasmieheltä juttupussiin iätön   "laitetaan auringon laskuun" -repliikki, jota sopii tarjota aterioinnin jälkeiseen maksuhetkeen. Kansainväliset suurmarkkinat muistuttavat väkimäärältään Kalkuttaa ja vanha kaupunki pihakirppiksineen anelee jatkoaikaa päättyvälle lomasesongille.

Elina Saarinen pistää mbappet ja tömäyttää lisäajalla Pallo-Iirojen naisten joukkuueen 2-0 voittoon. Sanna Porali porisee itsensä ennenaikaisesti pitsiyöhön. Interin kannattajat tervehtivät paikallisvastustajaa. Raumalainen edesmennyt futisvaikuttaja Arvo Koivunen kerää aplodit. Väkeä poksahtelee Äijänsuon stadionin tyhjille penkeille ja sekunnilleen kellotettu tupla ottelutapahtuma juoksuttaa 18.57 Pallo-Iirot ja FC Inter Turku 2:n uusitun valotaulun valaisemalle tekonurmelle. DJ ja kuuluttaja (voivat ne olla samakin henkilö) pistävät parastaan.

Pitsiyö pistää parastaan

Inter kontrolloi ottelun alussa kotijoukkuetta paremmin pallollista peliä. Pallo-Iirot joutuu paiskomaan palloa suoraviivaisemmin Interin puolustuksen selustaan. Ottelun ensiaskeleet osoittavat kuitenkin sen ettei tänään pelata mitään kaaospalloa, vaan paikoin ottelu muistuttaa enemmän tarkkuudellaan EM-puolivälieriä kuin kakkosen paikallisottelua.

6 sekuntia peli alkuun

Sinikelta -klubin kultaiset konfetit  varisevat maan kamaralle ja noin vartin kohdalla Pallo-Iirot siirtyy pelin osalta ohjaamoon. Tutka on mukana ja Mikko Jalkasen vasemmalla laidalla äänivallia repivän juoksun huippunopeudeksi kellottuu 148kmh. Samalla pelin lämmöt nousevat ja pikkukähinää käydään siellä täällä. 

Pouria Notashin johtama tuomaristo tiukentaa linjaa ja asteet jäähtyvät. Vieressä otetaan käyttöön kolmen sekunnin sääntö tantereelle keikahtavan nakkimukin kanssa. Maalipaikoilla ei varsinaisesti herkutella, mutta Interin Mikke Louhelan tavassa hallita keskikentän pohjaa on jotain perjantapussimaista. Inter on ehkä kynnen mitan verran pelillisesti kotijoukkuetta edellä, mutta vastasiirtona Pallo-Iirot liimaa albumiinsa useampia kulmia. Kaiken kausaliteetin lopputulemana peli julistetaan 0-0 tilanteessa tauolle.

Jäitä kattilaan

Pallo-Iirot tulee terävästi toisen puoliajan alkuun, mutta tovin kuluessa Elmeri Oksanen ja Ricardo Giler ottavat sinimustat langat oikealla laidalla keriäkseen ja painemittari lähtee kääntymään. Kenties kirjoittajalla on orastavaa kaihia, mutta Veritakselta tutut chäntit saavat taakseen sinisen savuverhon: Pitsiyö saa ansaitsemaansa lisämaustetta.

Tutkaan tarttuu myös kotijoukkueen Abdelali Walidin kentänskannaus -nopeus: ihan varmaksi ei voi sanoa, että ehtiikö pää välillä pyörähtämään 360 astetta. Interin Jussi-Pekka Savolainen pyörittää vaihtorulettia. Taistelupari tarttuu Itäpäädystä alkunsa saavaan "Sinimusta, raivohullu" -huutoon. Interin rangaistusalueen rajalla käy niin absurdi hetki ettei sitä oikein saa hahmotettua, mutta lopputulema on sinikeltainen kuti, joka läsähtää edessä pötköttelevän sinikeltaisen selkään. 

Vaihtoruletti

Pallo tuutataan kulmapotkusta raumalaisten maaliin, mutta tilanteessa havaitaan rike. Se on alkusoittoa pian nähtävää kentän leikkaavaa oikeaan laitaa suuntautuvaa vieraiden syöttöä. Interin Viktor Johansson vaikuttaa taittuvan pallon kanssa jo hankalaan kulmaan, mutta saakin kanina hatustaan liipaistua kovan takakulmaa tavoittelevan kudin. Luka Nokelainen lennähtää vielä laukauksen eteen, mutta irtopalloon pääsee Anton Aaltonen, joka pujottaa langan neulansilmään: 0-1 ja kellossa 82 minuuttia.

Kaihi iskeen jälleen. Junnuosaston "Taistele Iirot" huudot eivät piirrä viivaa kummallekaan valotaululle ja 1101 -päisen yleisön todistettavaksi jää 0-1 vierasvoitto. Pitsiyön Spesiaali ottelutapahtumana asettuu jälleen hienosti ja paikkaansa puolustaen suomifutiksen roadmapille.  On aika niellä kasitietä etelään.

Viini: sinistä, mustaa ja keltaista. Rungossa kultahippuja ja tuoksussa savuisuutta.

Kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä (tai kysy suoraan päivän tarjousta esim blogin some-kanavien kautta):

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

https://www.aviador.fi/product-page/marsiin-muuttaneen-ihmisen-koti-ik%C3%A4v%C3%A4

Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

Futiskirjat, Suomifutis:suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä

Saku-Pekka Sundelinin kirjoittama ja Tammen kustantama Suomifutis: suomalaista jalkapallokulttuuria etsimässä oli bloggarin kenties odotetuin kirja tälle vuodelle. Teos resonoi futis- ja muussakin väessä sen verran hyvin, että ainakin ensimmäinen painos myytiin loppuun, mikä saattaisi aurata tulevaisuudesta tilaa myös kirjan kirjoittajan vihjaamalla "Suomifutis II" kirjalle.

Tutkimusmatka maailman omintakeisimpaan futiskulttuuriin

Teoksessa taustoitetaan alkuun niitä kirjallisia ja kirjalilijan henkilökohtaisia lähtökohtia, joista kirja on saanut lähtösysäyksensä. Sen jälkeen ympäröivään maailmaan otetaan hieman provosoivampi asento ja kysytään "Miksi sana potkupallo loukkaa suomalaista futisfania?". Kyllä. Minä olen yksi "niistä", jonka näkökentässä potkupallottelu saa punaiset salamat välkkymään. Iän karttuessa tunnemaailman ilmiö on ollut radikalisoitumaan päin. En ehkä suoraan samaistu Sundelinin ajatukseen siitä, että kuohut juontuisivat laji-ihmisiin liittyvästä alemmuskompleksista, vaan enemmänkin pakkomielteisestä intohimosta lajiin. Alentava puhe toisen intohimoon liittyen menee herkästi ja lähes vääjäämättä "Danger zone" -sektorille, mutta koska tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kirjoittajan sielunmaiseman vivahteiden tai pakkomielteiden analysointi, tyydyn kompromissiin: olen valmis ottamaan kirjan kehoituksen mukaisesti omistajuuden "Potkupallosta", kunhan lätkäihmiset ottavat aktiiviseen sanavarastoonsa termin "Keppitappelu".

Sundelin poimii historiasta ansiokkaasti muutaman haukkakohdan, jolloin suomalainen futis- ja laji-ihmiset ovat hukanneet momentuminsa. 1920-luvulla jalkapallo oli maaseudun suojeluskuntajärjestön ykköslaji, mutta Tahko Pihkala löi kunnarin ja pisti pesäpallon urheilulajien kärkietenijäksi. 1950 -luvulla jalkapallo kaatoi edelläkävijän asemassa poliittisia raja-aitoja, mutta edelläkävijyyden mahdollistama brändäys jäi tekemättä. Avopaikkaa tarjottiin vielä 1960-luvulla, kun muuttoliike maalta kaupunkiin kiihtyi. Leivälle ja sirkushuveille avautui tyhjiö, johon kuitenkin sirklasi jääkiekko.

Taustoitusten jälkeen Sundelin lähtee tien päälle etsimään suomalaista jalkapallokulttuuria. Sundelin suuntaa pohjoiseen, ottaa välipysähdyksen Tornioon ja jatkaa Suomen toiseksi pohjoisimman seuran Kolarin Kontion vieraaksi. Pohjoisen reissu kelluttaa jalkapallokulttuurin käsitettä ja samalla sitä, mikä yleensä mielletään jalkapallokulttuuriksi. Käsite pitää itsessään sisällä paljon enemmänkin kuin vain täytenä notkuvia kansallisen sarjan katsomoita ja kuumana palavia pyroja, joiden perään erityisesti Suomen pääsarjassa haikaillaan. Katveeseen jäävät helposti absurdeille leveysasteilla karkaavat yhteisöilleen tärkeät alasarjajoukkueet ja vaikka pitkin Suomea levittäytyvät junnufutis -turnaukset, jotka liikuttavat massiivisia määriä jalkapalloilijan taimia ja heidän vanhempiaan. Sundelin löytää suomalaisen jalkapallokulttuurin jo hyvissä ajoin kirjan ensimmäisellä puoliskolla ja sen jälkeen kyse onkin enemmän siitä, mitä kaikkia erityispiirteitä suomalaisella jalkapallokulttuurilla on ja miten ne tulevat näkyväksi?

Kirjansa aineistoksi Sundelin masinoi pelillisenä elementtinä twitteriin äänestyksen, jossa etsittiin Suomen jalkapallopääkaupunkia. Äänestyksessä Pietarsaari napsi pronssia, Valkeakoski hopeaa ja Kotka kultaa. Sundelin jalkautuu kyseisiin kaupunkeihin ottamaan selvää niihin ja niiden ja jalkapallon välisistä erityispiirteistä. Kullakin kaupungilla on oma erityinen tarina kerrottavanaan.

Reissuiltaan palattua Sundelin toteaa jalkapallon ja median suhteesta suorasukaiseen tyyliinsä, että kaikesta haihattelusta huolimatta jalkapallosta kirjoitetaan Suomessa liikaa. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Esimerkiksi pesäpallo pesee katsojaluvuissa mennen tullen jalkapallon. Ruodinnan jälkeen ja ennen loppusanoja Sundelin ottaa vielä kiepin suomalaisen naisfutiksen näkökulmaan ja tarraa siihen ristiriitaan, missä Veikkausliiga halutaan ohjelmamaisesti nähdä kotimaisten nuorten kasvattajasarjana, mutta tosiasiassa sen viheriöt ja vaihtopenkitkin täyttyvät ulkomailta naaratuista hankinnoista.

Suomifutis lunastaa kunniapaikkansa  omassa kirjahyllyssäni. Se nostelee suomalaisen jalkapallokulttuurin lipustoa salkoon kohtaamiensa jalkapalloihmisten kanssa. Vuorovaikutus tarinoituu helposti lähestyttäväksi kokonaisuudeksi, jota Sundelin maustaa myös omilla futismuistoillaan, joilla on selvästi pysyvä paikka kirjailijan omassa raumalaisväritteisessä sielunmaisemassa. Sundelin haastaa rohkeasti ja hyvin argumentoiden suomalaisen jalkapalloon jämähtäneitä käsityksiä. Kulttuuriltaan rikkaaseen suomifutikseen päteekin varmastikin se viisaus, että kannattaa nauttia siitä, mitä meillä nyt on ja ottaa omistajuus siitä. Voihan olla, että joskus vuosien tai vuosikymmenien päästä, kun Veikkausliigan täyteen ahdetut katsomot notkuvat ihmisistä ja nokkela vastustajan pelaajalle tai ottelun tuomarille suunnattu kommentti hukkuun yleisöön pauhuun, mieleen tuleekin: kyllä ennen oli paremmin tai ainakin omintakeisempaa.

Ilmottaudun suoriltaan jatko-osan kiiinnostuslistalle.

Viini: kulttuuriviini

PS: Blogin kirjoittajan kovakantisiin tuotoksiin voit tutustua alla olevista linkeistä:

https://www.booky.fi/tuote/jarno_rajalampi/futista_ja_viinia_vuosikerta_2022_tarinoita/9789526515700

https://www.aviador.fi/product-page/marsiin-muuttaneen-ihmisen-koti-ik%C3%A4v%C3%A4

Kirjat löytyvät todennäköisesti myös lähikirjastostasi!

Pallo-Iirot-MaPS: pitsiä ja sirkushuveja

Matka Pitsiyön spesiaaliin kulkee tuttua rataa eli poltetta iltaan haetaan Gastrobar Wanhan Krouvin wingseistä. Kansainväliset suurmarkkinat kahlataan läpi pikakelauksella aikatauluhaasteiden johdosta. Tosin muksut onnistuvat neuvottelemaan kojuista itselleen Huggy Wuggyt. Äijänsuon stadionilla on naisten ykkösen matsi käynnissä. TPS johtaa 2-1 Pallo-Iiroja vastaa . Taistelupari kertoo lippuluukulla, että hänen Huggy Wuggynsä on viisi vuotta vanha. Tämä on hyvä siirto, sillä kuusivuotias joutuisi maksamaan lipusta. Keräämme kipsasta katsomoon mukaan kahvit, irtokarkit ja vissyt.

Tämän hetken Pallo-Iirot antoivat MaPS:n kulkea edellä

Maskun Niclas Forss vaikuttaa tapailevan kädellään sopivaa kaartaa, jolla olisi ilmeisesti aikomus yllättää Pallo-Iirojen veskari Henri Saarinen puolesta kentästä. Peli pääsee käyntiin. Pienen tunnustelujakson jälkeen Pallo-Iirot ottaa pelin hallintaansa. Yleisö elää sinikeltaisten mukana ja kotijoukkueen veijarit vaikuttavat saavan tästä lisää virtaa peliinsä, mikä näkyy erityisesti terävyytenä kaksinkamppailuissa. Peli ei ehdi vanheta kymmentä minuuttiakaan, kun Pallo-Iirojen Arttu Virtanen hakee laidalla oikean jalkansa vapaaksi. Matala syöttö löytää keskeltä Elias Ahteen, joka taittaa ensimmäisen oksan vieraiden puusta: 1-0. ”Kukapa muukaan muka” toteaa kuuluttaja, kun hän liekittelee sanojaan avausmaaliin sopivaksi.

Kahvi ei ehdi pahvimukissa juurikaan jäähtyä, kun Pallo-Iirot saa sivuvaparin. Henri Forsström näyttää jo saavan kuulan hallintaansa, mutta jonkinlaista muikkujen paistorasvaa on ilmeisesti palloon sivelty ennen ottelua, sillä se karkaa vielä Otto Schultzin tavoiteltavaksi ja peli kulkee Pendolinon vauhdilla 2-0 -tilanteeseen. Ahde ja Schultz jopa ikonisina raumalaishahmoina sopivat erittäin hyvin Pitsiyön maalintekijöiksi. Pallo-Iirot on pelanneet ottelun alun niin kuin aika lailla koko kauden: ei välttämättä koko aikaa silmiä hivelevän kauniisti, mutta äärettömän tehokkaasti.

Pallo-Iirot ei jarruttele eikä jarrupalojaan kuluta myöskään Forsström, joka onnistuu pysäyttämään Topias Silvennoisen läpiajon melkein heti 2-0 maalin jälkeen. Rankkarin tuoksua pelmahtaa siihen sinikeltaiselle penkkirivistölle, jolta meidän orkesteri ottelua seuraa, mutta erotuomari Marko Nieminen näkee tilanteen lähempää eli joko Forsström ei riko tai sitten peliä ei haluta alle varttiin paketoida kokonaan. Yleisöstä esitetään anomus, että josko seuraava eli kotijoukkueen kannattajien laskelmissa jo kolmas rangaistusalueella tapahtuva rike johtaisi seuraamuksiin. Tuomaristo ei kaiva muistiinpanovihkojaan palautteesta huolimatta esiin.

Varttisatasen kohdalla MaPS alkaa myös saamaan enemmän hyökkäyksiään niin sanotusti funneliin. Tosin kotijoukkue sahaa ja jauhaa samaan aikaan väkevästi joka puolella kenttää. Forssin sijaan se on Hushyar Aftab, joka koittaa yllättää Saarisen puolesta kentästä, mutta tympeässä kulmassa kohti paistavasta pitsi-illan auringosta huolimatta Saarinen koppaa pallon. MaPS ehtii hiukan aikaa totuttuun tapaan pehmittää vastustajaa pelikovuudella, mutta Jami Halmisen ehtiessä Arttu Virtasen vaparista irtoavan paluupallon paluupalloon ja viedessä kotijoukkueen 3-0 johtoon, alkaa odotusarvot pelillisen draaman osalta laskemaan. Kallioultrien eli Sinikeltaklubin liput liehuvat ja kannustushuudot yltävät hetkellisesti pääkatsomoon asti. Peli pistetään 3-0 tilanteessa tauolle.

Jami Halminen on terävänä paluupallon paluupallossa:

MaPS kääntää jokerina tai todennäköisemmin loukkaantumisesta johtuen veskarinvaihto -kortin. MaPS tulee hyvin viritettynä toiselle puoliajalla, mutta homma menee vierasjoukkueen kannalta melko mutkikkaaksi, kun Forsströmin tilalle tullut Ville Seppänen loukkaantuu pelattuaan vain kymmenen minuuttia. Jokerin jokerina maaliin haetaan MaPS -kapteeni Jari Oksanen ja siitähän vasta show alkaa. 

Melkein ensi töikseen Oksanen nollaa Ahteen läpiajon. Kyseessä on sellainen suoritus, mikä maalipörssiin peilaten on melkoinen keräilyharvinaisuus. Tovin kuluttua 780 päinen yleisö saa todistaa, miten Oksanen purkaa Schultzin vapauttaman Mikko Jalkasen maalintekoviritelmät.  Pian tästä seuraava tuplatorjunta saa kuuluttajankin mehustelemaan

”Hyvät naiset ja herrat! Jari Oksanen!”

Jari Oksanen siirtyi veräjänvartijaksi

Pallo-Iirojen koko lailla dominoidessa kenttätapahtumia ja kotijoukkueen kannattajien anoessa viidettä kertaa rankkaria alkaa näyttää hiukan siltä, että Oksanen pitää jollain maagisella tavalla nollan. Lopulta kuitenkin Halminen rikkoo kuparisen kulmatilanteesta, kun peliä on pelattu 82 minuuttia. Pitsiyön -spesiaalin viides virvastuli nähdään, kun Matias Babb ryntää pystypalloon. Oksasen vastustelusta huolimatta Babb on tilanteessa viekkain ja sinetöi pelin loppulukemiksi 5-0.

Lopulta Jari Oksasenkin kuparinen särkyi

Viini: raumalainen erikoistapahtuman pitsinen ja väkevällä asenteella poljettu erikoiserä

Pallo-Iirot – ÅIFK: kanarialintujen satamanvaltaus

Olen jo luovuttamassa läntisen-Suomen kolmosdivarin täyden bingolapun suhteen, sillä ÅIFK -away vaikuttaa tekemättömältä paikalta. Heitto lasten kanssa tehtävästä Rauman retkestä uppoaa kuitenkin leivontaprojektia odottavassa illassa kuin voisulaan, joten lapset ja reput pakataan pikapikaa kasaan. Kotona vietettävä leffailta siirtyy sohvalta bussin penkeille ja kasitien nieleminen alkaa. Äijänsuon stadionin valot hohkavat kosteassa illassa kirkkaana. Sen verran Raumalla on mennyt puurot ja vellit sekaisin, että Pallo-Iirojen ja Rauman Lukon pelejä ajetaan vierekkäisillä areenoilla samaan aikaan, mikä syö pacmanin lailla osan futisyleisön potentiaalista.

Lähden ostamaan lippuja sekä yhdelle aikuiselle että neljä- ja kuusivuotiaille lapsille, kunnes tytär tiedottaa olevan jo seitsemän. Totta. Synttäreistäkin oli jo viikko, mutta onneksi portilla ollaan hyvällä huumorilla liikenteessä, ja petossyytteen sijaan hinta sovitaan kohdilleen. Olemme vielä matkalla katsomoon, kun vierasjoukkueen maalinedushässäkän päätteeksi Elias Untamala suhauttaa pallon Pallo-Iirojen verkkoon. Kanarialinnut ovat tulleet tekemään pelin raumalaisille vaikeaksi.

Pallo-Iirot pitivät palloa ja ÅIFK puolusti kärsivällisesti

Pallo-Iirot saavat minuutti minuutilta paremman otteen pelistä, mutta ÅIFK puolustaa sinnikkäästi ja kärsivällisesti. Vieraat pyrkivät myös pallon saadessaan pidempiin hallintajaksoihin ja tätä kautta he saavat vaikutettua pelin tempoon. Pallo-Iirojen lähentelyt ottelun viimeisen vartin aikana povaavat jo maalia, mutta Miika Kalliomäki ottaa tarvittavat kopit ja niinpä tauolle mennään vierasjohdossa.

Samalla, kun kahvia valutellaan pahvimukeihin ja irttaripusseja valitaan, myöskin sade yltyy. Onneksi Buena Vista -stadionin lippaa riittää ensimmäisille penkkiriveille asti, jotta homma ei ihan flunssan kalasteluksi mene.

Pallo-Iirot ovat pallossa toisen puoliajan alussakin, mutta rynnistyksen osalta peli ei jatku aivan samoissa merkeissä, mihin se ensimmäisen puoliajan lopussa jäi. ÅIFK vaikuttaa hetkellisesti olevansa tasoitusmaalilta turvassa, mutta se on lopulta vain silmänlumetta. Pallo-Iirojen vaihtoruletti osuu jälleen oikeaan pelimerkkiin. Kentälle toisen puoliajan alkupuolella tullut Jussi Aalto suojaa sivurajalta tulleen heiton siten, että lopulta jalka on auki ja pallo alakulmassa:  melkoinen tyhjästä loihdittu pelimiehen maali. Parin minuutin päästä ollaan samalla laidalla ja tällä kertaa Aalto päästää sivulta tulevan syötön puikoistaan niin ikään vaihdosta sisään tulleelle Topias Silvennoiselle. Silvennoisen kuti pölähtää suunnilleen sivuverkon samoille leveyspiireille samalla vauhdilla, mitä Aallon vastaava ja ykskaks Pallo-Iirot ovat kääntäneet pelin itselleen.

Pallo-Iirot iskivät voiton kantaan kiinni toisella puoliajalla

Viereisillä penkeillä Kun Fu Panda ja mäyräkoira Tiina ottavat matsia. Peli lämpenee hetkellisesti myös kentällä.

Viileässä illassa oli omat lämpimätkin hetkensä

Shokkihoidon jälkeen näyttää hetken siltä, että ÅIFK on tainnutettu eikä kanarialintujen siipi lähde enää oikein iskemään. Draaman kaari on sateisessa illassa kuitenkin ennalta-arvaamaton. Viinipullon verran on kellossa, kun Arman Palani unohtuu vapaaksi Pallo-Iirojen toppareiden väliin. Palani saa rauhassa kuoletella pallon ja pussittaa. Peli on tasan ja sikäli se ei enää toisinna joukkueiden edellistä Yläkentän -kohtaamista.

Sinikeltaklubin pitäessä vapaailtaa pari junnua saa toimitettua hetkellisesti huutosakin capojen virkaa. Nahkahanskojen läiske seuraa kimakkaa ”Paaaallo-Iiirot” -huutoja, mikä on hauska hetki futisillassa. Tosin kotijoukkueen osalta hauskuus lopulta siihen jääkin.

Tilailen jo taksia, koska lasten huulet hiukan sinertävät ja vartin kävely sateisessa illassa ei houkuta. Samaan aikaa ÅIFK saa paikan tynkää toisensa perään. Olemme juuri pääsemässä lipunmyyntikojun alle sadetta pitelemään, kun kentältä kuuluu tuulettelun ääniä. ÅIFK on nokittanut vaihdoilla Pallo-Iirojen vastaavat. Victor Djibalene pistää vuorostaan vieraat shokkijohtoon, kun varsinaista peliaikaa olisi pari hassua minuuttia jäljellä.

Loppuratkaisut aidan takaa

Kaiken lisäksi kanarialinnut pitävät pintansa loppuun asti ja pöllyttävät siten höyheniä raumalaisten nousutroolarin moottoriin. Samalla saamme muistutuksen, että yläloppusarja ei tule millekään joukkueelle olemaan mikään läpihuutojuttu, vaan tiukkoja matseja on luvassa kaikille kakkosdivarin kilpakosijoille.

Taksi laskeutuu hotellin eteen ja kuulemma kotonakin ovat leivokset nousseet hyvin.

Viini: vastalahja