Erling Braut Håland - WTF

Erling Braut Håland on tulikuuma piste eurooppalaisella futiskartalla. Red Bull Salzburgissa koko syksyn ja alkutalven maaleja latoneen norjalaisihmeen öljylautta pumppaa kultaa kiihtyvällä tahdilla. Håland siirtyi Salzburgista Borussia Dortmundin riveihin maltilliselta vaikuttavalta 20m€ summalla. Debyytissään norjalaisnuorukainen pääsi kentälle Dortmundin ollessa 3-1 tappiolla Augsburgille. Håland kiitti luottamuksesta ja pisti pinoon hattutempun verran maaleja. Dortmund tai pitäisikö todeta, että Håland, käänsi ottelun 3-5 -tulokseen. ”The manchild” jatkoi armotonta menoaan FC Kölniä vastaan: vaihdosta mukaan 65 minuutin kohdalla peliin mukaan tullut Håland ampui kaksi maalia ja Dortmund voitti lopulta 5-1.

Erling Braut Håland on yksi kuumimpia tulevaisuuden hyökkääjänimiä

Erlin Braut Håland on syntynyt Leedsissä. Hänen isänsä Alf-Inge Håland teki pitkän uran brittikentillä 1990-luvulla ja 2000 -luvun alussa. Isä Hålandin ura käytännössä päättyi Roy Keanin härskiin taklaukseen, joka oli kosto kaksikon aiemmasta vihanpidosta. Pojasta polvi paranee ja poika-Håland on ilmoittanut haluavansa voittaa Valioliigan Leedsin -väreissä.

Syntymäpaikastaan huolimatta Erlin Braut Håland vietti suurimman osan lapsuudestaan Brynessä Norjassa. Kotiseuduillaan hän pelasi ensimmäiset jalkapallovuotensa Bryne FK:n joukkueessa. Kova työ ja intohimoinen suhtautuminen jalkapalloon siivitti hänet debytoimaan Bryne FK:n edustusjoukkueessa jo 15 -vuotiaana. Brynestä Håland napattiin norjalaiseen pääsarjaseuraan Moldeen, jossa hän pääsi treenaamaan ja pelaamaan edustusjoukkueen kanssa.

Hålandia kosiskeltiin jo Moldesta Euroopan suurseuroihin, mutta hänen uraansa on rakennettu enemmän kehittymisen kuin rahan ehdoilla. Niinpä Molden jälkeen seuraksi valikoitui itävaltalainen FC Red Bull Salzburg. Salzburgissa Håland sai reilusti peliaikaa ja vastuuta. Lisäksi hän pääsi esittelemään taitojaan Mestareiden liigan ja Eurooppa liigan näyteikkunoissa. Salzburgissa Håland oli pitelemätön. Hän teki 27:ssa ottelussa 29 maalia ja maaleista kahdeksan hän teki Mestareiden liigassa.

Salzburgista Håland siirtyi hiljattain Dortmundiin. Hän oli tiettävästi ainakin Manchester Unitedin kiikarissa, mutta jälleen Håland teki ratkaisun omaa kehittymistään silmällä pitäen. Sekä Salzburg että Dortmund ovat perinteisesti olleet ponnahdusalustoja pelaajille. Hålandin pelaajaura ei ole samanlaista ilotulittelua, mitä hänen maalimääränsä. Hän vaikuttaa tekevän tarkkaan harkittuja siirtoja ja toteuttavan systemaattisesti hänen uralleen piirrettyä suurempaa suunnitelmaa. Erlingin isä toimii taustalla varmasti kullanarvoisena konsulttina.

Peliälykäs maalintekokone

Håland ei ole yhden tempun ihme, vaan hän pystyy tekemään maaleja niin molemmilla jaloillaan kuin päällään. Fyysisyytensä ansiosta Håland on vaarallinen niin nopeasti virtaavassa pelissä kuin staattisemmassa hyökkäystilanteessa. Håland on 194cm pitkä, mutta pituudestaan huolimatta, hän ei ole varsinainen target-pelaaja, vaan hän omimmillaan saadessaan pallon puolustuksen selustaan.

Håland laukoo suurimmaksi osaksi rangaistusalueen sisältä eli korkean maaliodottaman paikoista. Samaan aikaan hänellä ei ole erityisen paljoa kosketuksia rangaistusalueen sisällä eli Håland on vastustajan boksissa poikkeuksellisen tehokas.

Jos katsoo Hålandin maalit kuluvalta kaudelta, niin on helppo huomata, ettei niissä ole kovin selkeää kaavaa. Silmiin pistää kuitenkin se, miten painava vasemman jalan kuti hänellä on, ja se, miten Hålandilla on kyky löytää boksista riittävät sentit, jotta hän saa maalintekoyrityksensä läpi. Hänellä on selkeä käsitys siitä, missä maali ja maalivahti kulloinkin ovat, ja siksi maalinteko näyttää olevan hänelle helppoa. Rautalankaversiona: Hålandilla on poikkeuksellinen kyky lukea peliä ja hakeutua oikeaan paikkaan. Håland on nopea ja hänen maalitekopakista löytyy monipuolinen kokoelma jokaiseen tilanteeseen sopivia ratkaisuja.

Norjan maajoukkueelle on helppo povata kissanpäiviä

Norjan maajoukkueelle on helppo povata hyviä aikoja, sillä maalintekokoneen lisäksi turskamaanviheriöiltä, on myös kasvamassa toinen poikkeusyksilö, Martin Ødegaard, joka tulee huolehtimaan, että tarjoilu Hålandille pelaa.  

Viinikuvaus: huolellisesti kypsyvää tulevaisuuden norski -samppanjaa.

FC Inter - Mariehamn IFK: starttailua sinimustalt puolelt jokkee

Turun sinimustalla puolella fiilispuolen mittari on sahannut sinikäyrää. Ensin huuhdottiin pois kirvelevä KuPS:n -mestaruuden varmistanut viime kauden päättänyt tappio. Hiljalleen osattiin iloita toisesta sijasta ja europelipaikasta. Sittemmin joukkueen rakentaminen tälle kaudelle on nostanut sykelukemia. Kovin selkeää näkymää ei siihen ollut ennen tämän päivän matsia ehtinyt muodostua, emitä Interiltä tällä kaudella voidaan odottaa tai toivoa.

LähiTapiola -areena valmistautumassa Suomen Cupiin

Alkuillan Suomen -cupin matsin jälkeen suurimmat huolet voidaan jo haudata. FC Inter oli selvästi Maarianhaminan IFK:ta valmiimpi joukkue, vaikka pelipaitojen numerointikin näytti olevan mallia maalarinteippi. LähiTapiola Areenalle oli kertynyt puitteisiin nähden mukavasti porukkaa ja kun puhutaan istumatilasta, niin matsi ei ollut kaukana loppuunmyydystä. Peliohjelmatkin pääsivät lipunmyynnistä loppumaan. Kenties tämä enteilee hyvää futisvuotta Turkuun.

Inter juoksutti kentälle viime kaudelta tutun 3-4-3 -muodostelman. Uusista pelaajista Matias Ojala oli mukana Interin hyökkäystriossa, Jesper Engström ja Kevin Kouassivi-Benissan viilettivät laidoilla, ja Rick Ketting oli muuraamassa puolustuksen keskustaa.

Näkymää viherverkkojen takaa

Ottelu ehtii vanheta 12:sta minuuttia, kun Engström pääse boksissa pyörivään palloon ja suuntaa kutinsa maalin takakulmaa kohti. Oskari Forsman saa venytettyä vielä näppinsä väliin, mutta torjunnasta pallo pomppaa özilmäisiä otteita saarelaisten fyysisen puolustuksen puristuksissa väläytelleelle Elias Mastokankaalle, joka painaan irtopallon maaliin. 

Ensimmäisellä puoliajalla Inter oli kokonaisuudessa niskan päällä. Erityisesti Matias Ojala erottui edukseen, joskin tämän huomattiin myös vierasjoukkueen puolelta, sillä Ojalaa rikottiin pelin edetessä toistuvasti. Kouassivi-Benissan pelasi laidallaan pirteästi ja sai vietyä peliä eteenpäin. Keskikentän ankkureiden Aleksi Paanasen ja Alvaro Munizin peli oli sähäkkää molempiin suuntiin. Lisäksi Kettingin roolitus oli mielenkiintoinen, sillä Interin hyökätessä, hän nousi tukemaan laitapelaamista lähelle vastustajan rangaistusaluetta. Interin maalit ensimmäisellä puoliajalla jäivät yhteen.

Toisella puoliajalla Inter vetäytyi ja pallonhallinta siirtyi saarelaisille. Erityisen vaarallisia tilanteita he eivät saaneet luotua. Albion Ademi loi välillä uhkaa, mutta seuraavakin maali napsahti sinimustille. Ottelun paras pelaaja Matias Ojala irtoaa vasemmalta laidalta. Katsomon ja pelikentän välisen verkon läpi tihrustettuna jään odottamaan syöttöä keskelle. Ojala kääntää kuitenkin ohjaimensa kohti vastustajan maalia ja tyylittelee pallon etukulmasta sisään. Peli ottaa vielä lopussa hieman lisää kierroksia ja yleisökin sähäköityy. Ojala tuupitaan rangaistuspotkun arvoisesti nurin. Alvaro Muniz puttaa kylmän viileästi pallon maalin vasempaan nurkkaan ja matsi on taputeltu.

José Riveiron tetriksen peruspalikat ovat löytäneet hyvin kohdilleen ja alkukauden joukkueenrakennus -paniikissa varmaan on unohdettu se, ettei Riveiro tulevaa kautta ole tyhjältä taululta aloittamassa. Syvyyttä joukkueeseen toki vielä sopii. Maarianhaminalaisilla mietittävää riittää enemmän. ”Mennään kävellen” kuuluu Ademin suusta valkopaitojen poistuessa kuplahallista. Se että menikö reitti pukukoppiin vai ihan satamaan asti, jäi vielä epäselväksi. Poistuessamme pakastuvasta illasta, IFK:n bussi oli vielä tyhjillään.

"Mennään kävellen"

Viinikuvaus: kypsyttelyä

Sheffield United: identiteetti- ja arvofutista

Sheffield Unitedin Callum Robinson kääntää pallon keskelle, Billy Sharp saa päänsä väliin ja jatkaa pallon taustalta nousevalle John Fleckille, joka lähettää vaikeasta asennosta puolivolleyn Arsenalin maalin takakulmaan. Sheffield United nousee 82 minuutin kohdalla tasoihin Arsenalia vastaan ja hillitsee Mikel Artetan uuden kevään saapumista ainakin vielä yhden matsin verran. Sheffield United on puolen välin krouvin yli ehtineen Valioliiga -kauden suurin yllättäjä. Terästeollisuuskaupungissa rauta on ollut kuuma jo kaksi kautta.

Sheffield United juhlimassa tasoitusmaalia Arsenalia vastaan

Sheffield Unitedin markkina-arvon on Valioliigan pienin. Sarjataulukossa se on kuudentena. Iskuetäisyydellä ovat Manchester United ja Wolverhampton. Peräpeileistä näkyvät Tottenham ja Arsenal. Terästeollisuuskaupungin terät (The Blades) painivat siis selvästi omaa sarjaansa raskaampien seurojen kanssa.

Sheffield United elää nousukautta

Joukkueen menestyminen henkilöityy pitkälti valmentaja Chris Wilderiin. Wilder tuli Sheffieldiin Bladesien ollessa alennustilassa. Englannin kakkosdivaria pelaava United oli edellisellä kaudella jäänyt yhdenneksitoista, joka oli sen heikoin sijoitus kolmeenkymmeneen vuoteen. Lisäksi seuran ja sen kannattajien välit olivat tulehduksissa, mikä näkyi alati laskevissa katsojamäärissä. Wilder itse on kiertäen Sheffieldin jätkiä, sillä hän on aikanaan pelannut hieman alle sata ottelu etelä-Yorkshireläisten riveissä. Huolimatta hyvinkin rajallisesta budjetista Wilder sai houkuteltua seuraan riittävät vahvistukset. Hän teki myös Sheffield ikonista Billy Sharpista kapteenin. Haastavan alun jälkeen Sheffield United nousi ykkösdivariin, välikausi championshipissä toi kymmenennen tilan ja viime kaudella Wilder nosti Bladesit valioliigaan.

Wilderin ja Sheffield Unitedin menestystekijät voidaan pilkkoa muutamaan osaan. Pelin perusta on yksinkertaisuudessaan se, että kentälle jätetään aina kaikki. Yleisö asettuu tällöin joukkueen taakse ja sekä yleisö että pelaajat nostavat toisiaan. Wilder on rakentanut joukkueelle hyvin kotikaupunkinsa näköisen identiteetin: valmentaja on etelä-Yorkishirestä, kapteeni on etelä-Yorkshirestä ja suurin osa pelaavasta kokoonpanosta on brittejä. Joukkueessa ei ole Rock-tähtiä tai diivoja, vaan pyyteettömästi joukkueen eteen töitä tekeviä duunareita. 

Wilder on hankkinut seuraan ison kourallisen pelaajia, jotka ovat päässeet maistamaan pääsarjatason jalkapalloa, mutta tippuneet sitten alemmille tasoille. Arsenalia vastaan avauskokoonpanossa tämän profiilin pelaajia oli John Fleck, Enda Stevens, Jack O’Connell, Chris Basham, Oliver Norwood, Callum Robinson ja John Egan eli suurin osa kokoonpanosta. Taustalla on varmasti taloudellisia seikkoja, mutta myös psykologista kulmaa. Wilder antaa pelaajille uuden ja kenties viimeisen mahdollisuuden pelata jalkapalloa huipputasolla. Pelaajienhankinta -mallissa on samankaltaisia elementtejä kuin aikanaan oli Jose Mourinhon Portossa, joka suoriutui ylivertaisesti pelaajamateriaaliinsa nähden.

Chris Wilder - he's one of our own

Taktisesti Wilder ui tuoreella tavalla bielsapalloa, jonka johdannaisia Manchester Cityn ja Liverpoolin korkean prässin, intensiteetin ja maaliodottaman pelit ovat,  vastaan.  Sheffield United on päästänyt sarjassa toiseksi vähiten ja tehnyt seitsemänneksi vähiten maaleja. Lisäksi Sheffield United on laukonut koko sarjan neljänneksi vähiten ja pitänyt palloa kolmanneksi vähiten. 

Sheffield United on laukonut sarjan neljänneksi vähiten

Sheffield Unitedin pelin ydin on puolustuspelaamisessa, mutta se ei tarkoita pelkästään oman maaliin eteen kilpparipuolustukseen vetäytymistä, vaan Wilderin puolustuspelaamisessa on reilusti pelinvaiheisiin soviteltuja malleja. Wilder peluuttaa joukkuettaan 3-5-2 -muodostelmalla. Joukkueen prässätessä korkealta osallistuvat molemmat hyökkääjät, toinen laituri ja keskikentän ylin mies prässiin. Samaan aikaan se saa kahdella keskikenttäpelaajalla tukittua keskustan niin tiiviksi, että tämä houkuttelee vastustajaa avaamaan pitkillä palloilla ja keskuspuolustuksen kolmikko on vahvoilla näissä palloissa. 

Sheffield Unitedin prässi alkaa korkealta ja siihen osallistuu hyökkääjien lisäksi laitapelaajat

Sheffield Unitedin prässätessä keskialueelta hakeutuu se 3-3-2-2 muodostelmaan. Sheffield United houkuttelee vastustajaa pelaamaan laitojen taskuihin ja tyypillisesti laitapuolustajalle. Laitapuolustajalta viedään aktiivisesti tila ja syöttösuunnat. Sheffield United pyrkii voittamaan pallon paineistetulta laitapakilta ja kääntämään tilanteen vastahyökkäykseksi.

Sheffield United ohjaa vastustajan pelinrakentelua laidan taskuihin, joissa se aktiivisesti hakee pallonriistoja

Puolustaessa oman maalin lähettyvillä Sheffield United vetäytyy matalaan 5-3-2 -blokkiin. Se tukkii keskustan ja houkuttelee vastustajaa laidoilta lähteviin aikaisiin keskityksiin, jotka sen keskuspuolustuksen tornit jälleen hoitavat

Sheffield United vetäytyy puolustuksessaan matalaan 5-3-2 muodostelmaan

Vastahyökkäyspelin lisäksi Wilder osallistuttaa toppareitaan hyökkäyspeliin. Sheffield Unitedin laitimmaiset keskuspuolustajat nousevat aktiivisesti laidalle tukemaan laitalinkkiä ja mahdollistavat heidän siirtymisensä keskemmälle. Nousevien toppareiden avulla United pystyy myös luomaan ylivoimatilanteita matalalta puolustavaa vastustajaa vastaan. Keskikentän pohjan tehtävä on suojata nousevilta toppareilta jäävää tilaa.

Arsenalia vastaan toppari Chris Basham osallistui oikealla laidalla aktiivisesti hyökkäyspeliin

Tämän kauden Valioliigaan nousijoista Sheffield United on pärjännyt ylivoimaisesti parhaiten. Wilderin Unitedin pelillinen ydin koostuu pitkälti samoista pelaajista, jotka olivat sitä nostamassa ensin Championshippiin ja sitten Valioliigaan. Norwich on valinnut pitkälti saman tien, mutta loukkaantumissuman nakertamana se on ajatunut vaikeuksiin. Aston Villa puolestaan on läikyttänyt hankintoihin melkein 150 miljoonaa puntaa, mutta tämäkään ei näytä takaavan taivaspaikkaa. Sheffield Unitedin etelä-Yorksihireläiseen identiteettiin, nöyrään ja työntäyteiseen mentaliteettiin nojaava Wilderin taktisten oivallusten värittämä lähetymistapa on nousijoista selvä ykkösravuri, jonka kintereille on jäänyt muutamia jalkapallomaailman todellisia jättiläisiäkin.

Viinkuvaus: oman maakunnan rypäleistä, perinteisellä respetillä paikallisen poppamiehen kypsyttämä liemi

Hajatelmia Marcelo Bielsasta ja Leedsistä

Emirates -stadionilla nähtiin yksi brittifutisvuoden kertomuksellisimmista puoliajoista, kun Marcelo Bielsan Leeds painoi Arsenalin aivan purjeisiin. Mikel Arteta sai puoliajalla äyskäröityä kölinsä tyhjäksi ja lopulta tykkimiehiltä kastuivat vain jalat. Ottelun päätyttyä Arteta juhlii helpottuneena. Bielsa vastasi tähän lempeällä ja hieman ironisella hymyllä. Artetan ja Arsenalin lakanat pysyivät puhtaana, vaikka Bielsa toi maailman nähtäväksi menestysreseptin sekä futismaailman menneisyydestä, nykyhetkestä että tulevaisuudesta. Futishumun humalluttamana helposti unohtuu, että yksistään Arsenal hyökkääjän Alexandre Lacazetten markkina-arvo on osapuilleen sama kuin koko Leedsin pelaavaan kookonpanon.

Brittifutiksen terävin kärki pelaa bielsapalloa: pallonhallintaan perustuvaa korkean intensiteetin ja prässin jalkapalloa. Bielsa itse vie jalkapalloa kuitenkin koko ajan uusille tasoille ja uusiin konteksteihin. Esimerkkinä: futikseen ja huippu-urheiluun leimallisesti kuuluva ”voittoon hinnalla, millä hyvänsä”-mentaliteetti saa vastinparinsa Bielsan korkeamman moraalin pelifilosofiasta. Leeds on championshipissä yksi vähiten rikkoneista joukkueista, vaikka se on samaan aikaan yksi eniten taklanneista. Kokonaisuus ei toki ole näin mustavalkoinen, vaan harmaansävytteinen, mutta Bielsa on itse alleviivannut sitä, että uskoo pelaajien performoivan paremmin silloin, kun he uskovat tekevänsä oikein ja he pelaavat korkealla pelimoraalilla.

Kulttivalmentajan auraa kantava Bielsa elää itse vaatimattomasti paikallisen kaupan yläkerrassa jalkapallolle omistautuen. Samaan aikaan huippufutaajat ympäri maailmaan elävät kuin Rock -tähdet konsanaan. Tapa elää on persoonaan menevää, mutta vaikutusvaltaisena hahmona Bielsa tuo jalkapallossa hengen materian rinnalle. Leedsin osalta on nähty, että pelkät pitkät perinteet ja laaja kannattajakunta eivät takaa taivaspaikkaa. Leeds pelaa valmentajansa arvojen mukaista futista ja se on kenties merkittävin syy sille, että se keikkuu sarjatasonsa kärjessä ja pystyy haastamaan isompia seuroja luopumatta kuitenkaan omasta pelillisestä identiteetistä. Arsenal-Leeds -matsista tuli sellainen tuntu, että kentällä olevat joukkueet tulevat jotenkin eri maailmoista.

Huolimatta siitä, että jalkapallon suuriin kertomuksiin kuuluisi Leedsin paluu Valioliigaan ja nimenomaan kummisetä -Bielsan johtamana, ei Elland roadin taivas ole mitenkään pilvetön. Ennen alkukesää ilkeitä äitipuolia koputtelee länsi-Yorkshiressa ovia totuttuun tapaan.  Bielsan vahva ja jääräpäinenkin tapa toteuttaa omaa jalkapallofilosofiaansa on toistuvasti päättynyt siihen, että hänen joukkueiltaan loppuu kaasu ennen kauden loppua. 

Bielsalle töitä tekevät pelaajat kehittyvät usein harppauksittain, mutta samalla Bielsan tapa valmentaa on pelaajille sekä fyysisesti että psyykkisesti erittäin kuluttava. Tähän yhtälöön, kun lisätään 46:n ottelun championship -kausi ja poikkeuksellisen pientä pelaavaa kokoonpanoa pyörittävä Leeds, nousee kylmä hiki pintaan. Leedsin kahdesta pelaavasta kärjestä toinen palasi vuoden vaihteessa lainapestiltään Arsenaliin. Ykkösveskari Kiko Casillaa uhkaa pitkä pelikielto ja kesällä Tottenhamille myytiin Jack Clarke. Korvaajat puuttuvat vielä. Leeds on viritetty äärimmilleen niin pelillisesti kuin business -mielessä. Leedsin omistajaa ja liikemiestä Andrea Radrizzania on tiettävästi lähestytty seuran ostoaikeissa. Mikä kauppa olisikaan sen parempi kuin saada Leeds mahdollisimman edullisesti Valioliigaan ja sitten myydä pois? Pokeripöydässä pelataan kovaa peliä jalkapallomaailman sattumanvaraisuutta vastaan.

Leedsin kannattajien keskuudessa ollaan vahvasti sitä mieltä, että Englannin mestaruussarjan kabineteissa ei haluta Leedsin nousevan. Narratiiviin liittyy se, että tuomareiden päätöksissä ja peliohjelman suunnittelussa, Leedsille jää aina lyhyt tikku käteen.  Syyt tähän kumpuaisivat historiasta, seuran perinteistä ja mestaruussarjan taloudellisista intresseistä. Bielsa ristiriitaisia tuntemuksia herättävänä hahmona tuo myös oman lisänsä soppaan. Kuluvalta kaudelta käsiin on jäänyt kaksi Leedsiä vastaan selvästi väärin puhallettua rankkaria ja pari Leedsille puhaltamatta jäänyttä. Viime kauden Spygate -tapaus jätti myös omat varjonsa keskusteluun. Kuluva kausi kokonaisuudessaan tulee sitten jättämään asialle joko puoltavan tai vahvistavan todistuksensa.

Leeds pelaa nyt 100-vuotiskauttaan. Se on sarjan kärjessä ja sellaisen valmennuksen alaisena, jota on vaikea tai mahdoton lähiaikoina korvata. Silmut ovat jo kesken talven puhkeamaisillaan ja minkälainen kliimaksi se olisikaan, jos Bielsa pääsisi ensi kaudella saman shakkilaudan ääreen Josep Guardiolan, Jürgen Kloppin, Jose Mourinhon ja Carlos Ancelottin, ja monen muun kanssa? On helppo ennustaa, että mikäli Leeds ei nouse, lähtee Bielsa. Leedsiin tulee pitkä talvi ja kevääseen jää pelkät talventörröttäjät. Siksi kuluva kausi vaikuttaa niin kohtalonomaiselta.

Viinikuvaus: modernin viinin kypsyttämisen juuret, nykyhetki ja tulevaisuus. 

Kettu lentää taas

Valioliigan mestaruus on taputellunoloinen, vaikka kauden 2019/2020 tarina ei ole taittunut vielä puoleenkaan väliin. Välipäivien tarinaa isketään ketunhäntä -kainalossa.

Brendan Rodgersin Leicester saapuu mestareiden areenalle vaivihkaa ja arvonsa tuntien.  Sen rooli saattaa mestaruustaistelussa olla yllättävän suuri. Tänään illalla ketut vierailevat Manchesterin vaaleansinisellä puolella ja muutaman päivän kuluttua se isännöi kenties hieman tukka takussa Dohasta palaavaa Liverpoolia.

Brendan Rodgers on herättänyt ketut horroksestaan pallonhallintaan ja nopeasti etenevään hyökkäyspeliin perustuvalla pelisuunnitelmalla. Rodgersin ketut etenevät suoraviivaisesti ja nopeasti vastustajan linjojen väliin ennen kuin vastustaja saa oman puolustusmuotonsa organisoitua.

Leicester pelaa tyypillisesti 4-1-4-1 -muodostelmassa. Keskikentän ankkurina pelaa Wilfred Ndidi, joka on koko sarjan ahkerampia taklaajia. Ndidin katkot ja puolustuspelaaminen mahdollistaa pelin nopeat käännöt ja siten Leicester pääsee hyödyntämään pelinopeuttaan organisoimatonta vastustajaa vastaan. Lisäksi Ndidin suvereeni puolustuspelaaminen luo vapauksia hänen edessään pelaaville Youri Tielemansille ja James Maddisonille, jotka osallistuvat aktiivisesti hyökkäyspelaamiseen ja kantavat päävastuun pelinrakentamisesta.

Keskikentän keskustan lisäksi Leicesterin pelin kulmakiviä ovat nousevat laitapakit Ben Chilwell ja Ricardo Pereira. Menestyneille joukkueille stereotyyppiseen tapaan sekä Chilwell että Pereira nousevat aktiivisesti mukaan hyökkäyksiin ja luovat murtautumisvaihtoehtoja pelin laidoille. Pereira on erityisen vahva myös hyökkäyspään 1vs1 tilanteissa.

Kirsikkana Rodgersin kettukakun päällä on jokseenkin täydellisesti pelisuunnitelmaan sopiva maalipyssy Jamie Vardy. Vardyn nopeus, tehokas liikkuminen, maalivainu ja kliininen viimeistely ovat olleet lopullinen tae sille, että pistesäkki pullottaa jo ennen jouluaattoa.

Samaan aikaan, kun Leicester pelaa nopeaa, hyökkäysvoittoista ja pallonhallintaa perustuvaa viihdyttävää futista, se on päästänyt kaikkein vähiten maaleja valioliigassa. Vardy on kentän ensimmäinen puolustaja ja prässää aktiivisesti vastustajan pelin avausta. Lisäksi Leicester pitää koko puolustusmuotoaan korkealla, joten se saa vietyä tilan vastustajan hyökkäyspelaamiselta. Pelaajien nopeus näkyy myös siinä, että he pystyvät nopestin palaamaan pelin alle silloin, kun vastustajalla on pallo.

Leicesterin pakistossa Kasper Schmeichelin edessä pelaa monipuolinen turkkilaistähti Çaglar Söyüncü ja kokenut Jonny Evans. Söyüncü on hyvä pallon kanssa ja pärjää fyysisyydellään korkeissa palloissa. Evans on enemmän tasapainottava pelaaja. Rodgersin onnistumisen saloja on sovittuun pelisuunnitelmaan kirjoitettujen selkeiden roolitusten lisäksi se, miten hän hyödyntää omien pelaajiensa vahvuuksia. Kliseisesti: Leicester on viikosta toiseen enemmän kuin osiensa summa ja siksi se on yksi tämän kauden kiinnostavimpia ja seurattavimpia joukkueita.

Viinikuvaus: ketunkarvoja palkintomaljassa

Manchester United-Brighton: futiskaupungin punaisella puolella

Hätkähdän kadun kulman tavernassa siihen, että kohta on kiire. Manchester Unitedin ja Brightonin matsi on alkamassa tunnin sisällä ja olemme yli vartin taksimatkan päässä Old Traffordilta. 

Ahmin egg benedicten henkilökuntaa hämmentävällä vauhdilla lautaselta ja tuuttaan űber -tilauksen sisään. Näyttö kiljuu 2,1 -kertaisia hintoja, mutta se on, mitä se on. Taksi tulee odotettua nopeammin ja poika saa takin päällensä pikavauhdilla. Pojan Hupparin alta pilkottaa Leedsin kauluspaita, mutta eiköhän maailma tule sen kestämään.

Ironista kyllä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen katsomassa peliä Unelmien teatterilla, vaikka stadionkierroksen olen käynyt eri yhteyksissä jo kaksi kertaa kiertämässä. Punaisten haastavan alkukauden johdosta liput sai helposti ostettua Manchester Unitedin kotisivuilta pakollisine jäsenyyksineen. Yhden aikuisen ja yhden lapsen lipun hinnaksi jäi 90 puntaa. Perheen toinen puolikas valitsi mielummin shoppailun.

Tapahtumaan suuruus valkenee, kun taksi jättää meidät kadun varteen noin vartti ennen peliä. Stadionia kohti vaeltava punasävytteinen ihmismassa on massiivinen ja nappaan pojan suosiolla syliin. Toisella kädellä kaivan lippujamme esiin.

Muitakin tulossa Old traffordille

Stadionia kohti vaeltava yleisö siivilöidään useamman järkkäririvistön läpi. Ehkä siksi hämmästys on suuri, kun portilla ilmoitetaan, että normi selkäreppumme on liian suuri stadionille. Lähden hikihatussa kahlaamaan vastavirtaan löytääkseni repuille tarkoitetun barakin, jonka luona köyhdyn lopulta viiden punnan verran.

Unelmien teatteri

Ehdimme kuin ehdimmekin matsin alkuun. Yleisöstä tunnistaa sen, että ollaan tekemisissä kansainvälisesti suositun seuran ja brändin kanssa. Katsomossa on reilusti futisturisteiksi pääteltävissä olevia kannattajia Unitedin kaupasta saadut kauppakassit mukanaan. Omaa kieltään kertoo myös se, että katsomoon on kaikista haasteista ja vierasjoukkueen statuksesta huolimatta löytänyt reilu 73500 -katsojaa.

Peli ei anna selvää vihjettä siitä, miksi Unitedilla on niin haastava kausi alla. Anthony Martial, Daniel James ja Marcus Rashford saavat Brightonin näyttämään kömpelöltä ja hitaanlaiselta. Brighton ei saa otetta Unitedin pelinrakenteluun muuten kuin rikkomalla ja erityisesti Daniel Jamesille rakentuu mustelmarikas ilta.

Brighton sai luotua painetta lähinnä erikoistilanteiden kautta

United siirtyy johtoon Andreas Pereiran maalilla, kun 17:sta minuuttia on pelattu. Martial pelaa pallon Pereiralle boksin sisällä ja Pereiran kuti ottaa suotuisan kimmokkeen Brightonin pakista. Pari minuuttia tästä Harry Maguire rouhii hyökkäyspään vaparia kohti Brightonin maalia. Lopulta kotiyleisön skottisuosikki Scott McTominay saa tökättyä pallo maaliin. 

Terveiset Brightonin kannattaja katsomoon Scott McTominayn maalin jälkeen

Yhden katsomon osan päässä olevalle Brightonin kakkusiivulle syötetään 2-0 maalin jälkeenkin piikikästä köynnöstä, sillä United luo tilanteita tilanteen perään. Kolmatta maalia se ei ensimmäisellä puoliajalla saa enää taiottua.

Yleisöä oli paikalla hyvin

Punaisten päädystä kaikuu satunnaiset "Red army" -huudot, joihin yleisö vaihtelevasti tarttuu mukaan. Huolimatta väen paljoudesta ja punaisten hyvästä peli päästä varsinaista hurmosta ei stadionilla nouse tai sitten rakenteet peittävät sen.

Illan tasapaino järkkyy hieman Lewis Dunk käy painamassa toisella puoliajalla kulmasta Brightonin maalin päähän. Ajatus siitä, että hohkaisiko tämä jollain tavalla ManU:n ahdinkoa, ei ehdi kovin syvälle juurtua, kun Martial karkaa Brightonin puolustukselta. Tilanteen päätteksi hän kääntää pallon keskelle Rashfordille, joka tömäyttää pallon yläriman kautta maaliin. Katsomomme yli palautuvat juuri saadut terveiset merilokkien suuntaan.

On helppo todeta, että Brighton puolustaa aivan liian pehmeästi saadakseen mitään kotiinviemisiä Manchesterin punaiselta puolelta. Sillä tulee nähdyn perusteella olemaan myös sarjapaikka kortilla. Unitedilla on saumaa tuplata maalisaldonsa, mutta tuhlailun puolelle menee hyvistä paikoista huolimatta.

Old traffordilta poistuu hyvän tuulinen porukka kohti juna- ja taksilaitureita. Über löytyy yllättävän helposti alle. Taksikuski intoutuu kuvaamaan manchesteriläisiä ihmisiksi, joilla on aina kaikki huonosti. Joko on on liian kylmää, kuumaa, kosteaa tai kuivaa. Rahaa on liian vähän, kunnes tulee lottovoitto ja sitten sitä on liikaa.  Anti on hauskaa, vaikka sisältöön on vaikea ottaa kantaa.

Loppuillasta Pool-City vaikutti kiinnostavan enemmän kuin joulumarkkinat

Pian käyntiin pääsevä Liverpoolin ja Manchester Cityn matsi imee pubit täyteen. Kiveen on hakattu, että Manchester on jalkapallokaupunki eikä se juuri muuta määritettä identiteetilleen kaipaa.

Viinikuvaus: kansainvälisen koemaistatuksen läpi siivilöityä terävästi brändättyä kirkkaan punaista

Elland roadilla tilit tasan

Tarina ottaa ensi askeleensa viime keväältä, kun kävimme kaveriporukan kanssa Elland roadilla katsomassa Leeds-Wigan -ottelun. Wigan sai ottelussa punaisen kortin, Leeds loi 36 maalintekopaikkaa, missasi rankkarin ja hävisi 1-2. Kokemus oli niikseen väkevä, että se huusi revanssia. Leedsin pudottua loppukaudesta suoran nousijan paikalta tutkin vielä kuumeisesti, miten pääsisin Wembleylle juhlimaan Leedsin nousua Championshipin playoffsien finaaliin. Suunnitelma oli valmis, mutta Leeds karsiutui dramaattisesti Derbylle kierrosta aiemmin. "Toivo on se, mikä tappaa" on lausahdus, jonka Leedsin kannattajat usein yhdistävän mielitiettyynsä. Se oli viime kauden osalta helppo allekirjoittaa.

Toin reissusta tyttärelleni pehmolelun, joka kesällä hävisi. Ilmoitin kotona, että tarvitsee sitten syksyllä lähteä hakemaan uusi. Vaatimus oli, että koko perhe lähtee tällä kertaa mukaan. Vaatimukseen oli mielekästä taipua. Suunnitelma hahmottui hiljalleen, sopiva viikonloppu löytyi kalenterista ja enää tarvitsi keksiä, miten saan hommattua alati loppuunmyydylle Elland roadille liput.

Kapsasiinia edelliseltä keväältä

Eräänä lokakuisena aamuna kirjauduin hyvissä ajoin Leedsin kotisivuille. Metsästin kokon perheelle lippuja Leeds-Blackburn -otteluun. Olin harjoitellut kertaalleen aiemmin sen, miten lippujen ostamisprosessi kulkee koneen käynnistämisestä viimeiseen painallukseen asti. Olin hommannut perheellemme neljä jäsenyyttä ja linkittänyt ne toisiinsa, jotta voin tilata neljä lippua kerralla.

Leedsin kotimatseihin liput kortilla

Aamulla minut laitettiin virtuaaliseen jonoon. Nettisivuilla oli tyypilliseen tapaan ruuhkaa, kun liput tulivat myyntiin. Jonotin ehkä kymmenen minuuttia ja sitten pääsin läpi. Osa katsomonosista oli myyty jo loppuun ja osassa oli enää hajapaikkoja. Huojennuksekseni vihreitäkin katsomoita oli. Yritin ensin paikkoja perhekatsomosta, mutta jokin rajoitteista kertova herja esti lippujen hankinnan. Nappasin seuraavaksi auki näkymän eniten keskellä olevasta katsomonosasta. Neljä vierekkäistä paikkaa löytyi. Tilaus meni jouhevasti läpi. Harvoin tulee yhtä onnellinen olo siitä, kun luottokortti kevenee melkein sadalla punnalla.

Odottelulla oli hintansa, sillä sekä lentojen ja hotellien hinnat olivat nousseet siitä, kun ensimmäistä kertaa niitä selailin. Kaikkein varhaisimmat aamut ja myöhäisimmät yöt olivat tällä kokoonpanolla myös punaisella vyöhykkeellä. Lapset toki olivat reissanneet jo aiemmin melko lailla, mutta viulunkieliä oli turha kiristää liikaa, koska reissu ei ollut ihan perinteinen leppoisa irtiotto aurinkoon muutenkaan.

Lapset nukahtavat junaan, joka jyskyttää Manchesterista Leedsiin. Emmerdalemaiset maisemat vilkkuvat ikkunoista. On perjantai. Peli on lauantaina. Tämä tapahtuu nyt oikeasti.

Koitan löytää Leedsin juna-asemalta koordinaatteja hotellin suuntaan. Netti tökkii, joten menen aseman seinälle kiinnitetyn kartan luo. Se ei kerro minulle juuri mitään. Aseman työntekijä tulee luokseni ja kysyy tarvitsenko apua. Kerron hotellin nimen. Sen pitäisi olla 20 minuutin kävelymatkan päässä. Saan ohjeet, mutta reissaaminen on tehnyt tehtävänsä. Ulkona en enää hahmota, mihin suuntaan Wellington streetiä pitkin pitikään lähteä. Samaan aikaan vettä alkaa vihmoa. Kärvistelemme aseman edessä lastenvaunuinemme, matkalaukkuinemme ja lapsinemme. Eiköhän oteta taksi.

Mihin suuntaan Wellington streetiä

Pelipäivänä koitamme laannuttaa kierroksia rauhoittumalla hotellihuoneeseen päiväunille. Suunnitelma ei meinaa toimia edes vähää alusta ja lopulta, kun kello pärähtää soimaan, montaakaan silmäystä unta ei ole otettu. Olin edellisenä iltana koittanut twitterin kautta kalastella vinkkejä lapsiystävällisestä kokoontumispaikasta ennen peliä. Syöttiä hiukan nyki, mutta saalis jäi nostamatta. Niinpä googlailin Elland roadin lähistön ravintoloita ja The Old Peacockista löytyi lasten menu. Se oli riittävä indikaattori sille, että kokeilisimme onneamme siellä.

Elland road ennen matsia

Huivikauppaa

The Old Peacockiin virtaa ihmisiä muutamaa tuntia ennen ottelua. Sisään pääsee vain matsilipun haltijat. Vaimoni meinaa epähuomioissa kaivaa tuimana tuijottavalle portsarille seuraavan päivän Manchester Unitedin ja Brightonin matsin liput. Twisti jää läpikäymättä. Leedsissä vihataan ManU:a ja ensimmäisiä paikallisilta saatuja komentteja edellisellä reisullakin oli, että "eihän kukaan teistä ole Manchester Unitedin fani".

Väärät liput sujahtavat käsilaukkuun ja oikeat nousevat esiin. Portsari kehottaa katsomaan lasten päälle etteivät jää jalkoihin. Baari on täynnä ja melko nopeasti tulee pääteltyä se ettei tänne kannattaisi jäädä. Kävelemme jo takaisinpäin, kun huomaamme, että baarin takaosasta pääsee ulkopihalle. 

Ulkopiha avautuu laajana hieman festarimaisena alueina puupöytineen, burgerikipsoineen ja olutpisteineen. Otamme hieman syrjempää pöydän ja saan ruoka ja pintti -puolen kuntoon. Bändi tekee soundcheckiä.

The Old Peacock I

The Old Peacock II

Kierrämme Ellan roadia länsisivustan suuntaan. "Tästä et voi jatkaa etenpäin", järkkärit laskevat leikkiä tyttäreni manchesterin punaisesta hatusta. Ahtaudumme pyöräoven kautta Stadionille. Pienessä aulatilassa myydään piirakoita ja virvokkeita. Lapset juoksevat ympäri tilaa ja vaarimainen järkkäri kiusoittelee heitä.

Matsi menu stadionilla

Elland roadin nurmi aukeaa taianhohtoisena edessämme. Leedsin pelaajat käyvät yksitellen kannattajakatsomon edessä ottamassa yleisön vastaan. Takaamme toivotaan, että tulisimme näille paikoille myös seuraavan viidentoista vuoden ajan, koska lasten yli näkee niin hyvin kentälle. "Marching on together" raikaa niin kuin sen vain kuuluukin raikaa. 

Ennen matsia muistohetki ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneille

Matsi alkaa kirkkaan harmaan taivaan alla

Peli alkaa ja jännitys kutoo kentän reunalla olevat kannattajat yhteen. Leeds ottaa pallonhallinnan. Blackburn pyrkii pelaamaan suoraviivaisesti isokokoiselle targetille Sam Gallagherille, joka odottelee laidoilta Adam Armstrongia ja Stewart Downingia mukaan hyökkäyksiin.

Leedsin peli on enemmänkin rutinoitunutta kuin hurmoksellista. Marcelo Bielsan totaalifutikseen on tullut ripaus kyynisyyttä edellisillä kierroksilla. Tuloskunto on parantunut näyttävyydenkin kustannuksella.

Tyler Roberts nostaa pallon boksiin Luke Aylingille. Blackburnin puolustus pelaa huolimattomasti ja Ayling potkitaan nurin. Hetken odottelun jälkeen tuomari osoittaa pilkulle ja katsomo repeään pauhuun. "Patrick Bamford du du du du" säestää näytöstä, kun Bamford poimii vetovuoron itselleen. Edellisellä reisulla rankkari missattiin.

Edessä olevat ihmiset tekevät eteemme väylän, kun nostan pojan syliini ja tapitamme kentän toiseen päätyyn. Bamford pistää pallon hillitysti sisään ja asiat asettuvat oikeisiin uomiinsa. 

Leeds juhlimassa 1-0 maalia

Viitisen minuuttia kuluu edellisestä: Bamford kuolettaa pitkän avauksen Blackburnin puolustuksen keskellä ja siirtää pallon eleettömästi Jack Harrisonille. Harrisonin sijoitus kolahtaa maalin takakulmaan ja Leeds johtaa 2-0.

Peli vaikuttaa ja osin taputellulta, kunnes Derrick Williams tulee ensimmäisen puoliajan lopulla väkevästi kulmatilanteeseen, ja kuinkas ollakaan, pallo pamahtaa maaliin. Epäuskoinen ja tapahtuneen  kieltävä hiljaisuus tarttuu stadionin pintoihin. Viime reissulta takaraivoon jäänyt "Nyt nekin tietää, mitä on olla Leeds -fani" jyskyttää hetken. Ainoan maaliyrityksensä hyödyntänyt melko mitäänsanomaton Blackburn pääsee jonkin salaluukun kautta peliin mukaan.

Leeds painoi päälle myös toisen puoliajan

Leeds jatkaa toisella puoliajalla vyörytystään. Takaamme satelee kritiikkiä niin Bamfordille, Bielsalle kuin Harrisonillekin. Kritiikkiin tiivistyy varmasti vuosikausien toivon ja pettymyksen vuoristorata, joka ei meinaa löytää Valioliigan asemalle, jossa Leedsiä on jo pitkään odotettu. Pablo Hernandezkin vapautetaan tanteereelle. Leeds on venyttämässä tappiottoman putkensa viiden ottelun mittaiseksi, vaikka sillä ei ole aivan oman pakan parhaat kortit käsissään. 

Blackburnin puolustuksen viime hetken terveiset Patrick Bamfordille

Leeds kannattajien välitön palaute Blackburnin pakeille

Jos Blackburn saa jonkun paikan, sen muistikuva on tähän mennessä jo freudilaisittain tukahdutettu. Elland roadin päällä roikkuva taivas on ottelun aikana tummennut. Stadionin valot ja värit paistavat syvinä illassa, jossa Bamford pitää viimeiset minuutit palloa Blackburnin boksin kulmalla. Peli päättyy Leedsin 2-1 -voittoon. Kotiyleisö marssii raukeina, kiireettömänä pitkin Elland roadilta kiemurtelevia kosteita katuja.

Koteja, kaupunkia ja hotelleja kohti

Viinikuvaus: oikein kypsynyt