EIF-FC Inter Turku: Tammisaaren tanssit

Tilataksissa puhuttavat rei’itetyt korvat, spekulaatiot matkalaisten mahdollisista sukulaissuhteista ja marketteihin tömähtäneet kahdeksan volttiset oluet. Kesä on jo pitkällä, kun blogi pääsee piirtämään ensimmäisen vieraspelireissun viivaa. Määränpäänä on mielikuvissa juuri maalatun laudan tuoksuinen Tammisaari, joka hieman tylsällä tavalla ei nykyään ole kaupunki, vaan kaupunginosa Raaseporissa.

Lautaa on Ekenäs Sparbank Arenalla, jonka vierassektio on puolalaistyyliin rauta-aidalla rajattu ahdas karsina. Sektio kutsuu tietynlaista tunnelmaa ja ehkä myös tietynlaisia ongelmia puoleensa, mutta kokonaisuutena Sparbank Areenan pirta on hyvin tunnelmallinen. Siinä on jotain samanlaista maalaisromanttisuutta kuin Paraisten Pajbackalla. Kentän liepeet täyttyvät paikallisista jalkapallon kompiksista ja hyvässä vireessä olevat FC Inter Turku ja EIF pistävät tanssiksi.

Puisilla rakenteilla päätyrajan tuntumassa seisoessa pelin taktiset nyanssit eivät välttämättä niin aukea, joten on sama pistää vain lauluksi ja tanssiksi. EIF vaikuttaa ottelun alussa pitävän pallosta enemmän huolta, mikä tietysti huolettaa hieman Interin ehkä viisissäkymmennissä päissä laskettavaa kannattajajoukkoja. Toisaalta kysehän on myös näkökulmasta: kuka näistä peleistä itsessään niin välittää -vitsailee eräs juuri lomille jäänyt lauluksi, tanssiksi ja olueksi pistänyt entinen divarijyrä.

Inter juoni itselleen 0-7 voiton Tammisaaresta

Taisteluparin suu liikkuu chänttien tahtiin, katsomoon tupruaa sinistä savua ja tähtipölyssä pelaava Axel Kouame nostaa pallon niin ikään kauden aikana ykssarvismaisiin sfääreihin peliesityksiään venyttäneelle Iiro Järviselle, joka kopauttaa pallon tekonurmen pinnasta Otto Huuhtasen ohi: 0-1 ja ”lisää tulee, lisää tulee, hei! hei! hei!” kajahtaa puolipilviseen kalastajakylän ilmanalaan. Yleensä huudon jälkeen ei sitten enempää tulekaan, mutta sunnuntaissa tarina on aivan eri ja paljon on vielä tuloillaan.

Tammisaari vierasreissaajan silmin

Kymmenen minuuttia rallatellaan, kun Interin kapteeni Juuso Hämäläinen kiipeää kulmapotkutilanteessa kaikkien reppariin ja sivelee otsallaan sen verran mölleriä  selectiin, että pallo pomppii ja lipsuu toisen kerran EIF:n maaliin. ”Mä olen hinaaja” ja kollektiivinen viha jarruraitoja kohtaan äestää ensimmäisen puoliajan viimeistä kymppiä ennen kuin vieraskannattajat pääsevät Light Beerille ja jonottamaan vierassektion ainoaan unisex bajamajaan.

Toinen puoliaika meneekin sitten vieraiden osalta melkoiseksi jäänmurskaushommaksi. Ensimmäisenä kalat rantavedestä hätyyttää Luka Kuittinen, joka tuuttaa Florian Krebsin lähettämän vaparin irtopallon maaliin: 0-3. EIF saa lennätettyä muutaman kerran kulmapotkuista ja sivuvapareista leijaa Interin maalille ennen kuin Kouame paikantaa vasemmalta laidalta Thomas Lahdensuon, joka sijoittaa pallon Huuhtasen saranoiden kautta takakulmaan. 0-4.

Lisää tuli

Aitaa kaatuu, olutuoppia paukkuu asvalttiin, Matias Tamminen puskee itsensä ja jalkansa oikealla laidalla vapaaksi: kohde Darren Smith ja lopputulema 0-5. 

Kotijoukkueen painajainen ja liskojen iltapäivä ei ota päättyäkseen, vaan Smith on vuorostaan itse syöttöpuuhissa ja häränsilmässä on Krebs, jonka kuti imeytyy kotijoukkueen kalaverkkoihin: 0-6. Lisää tulee vielä lisäajalla, kun Smith on ensimmäisenä Lahdensuon keskityksen alla ja puskee pallon muiden jalokalojen viereen. Peli päättyy 0-7 ja ainakin useamman ravimiehen tietotoimiston jäsenen mukaan kyseinen kylvetys painetaan, jos ei nyt Guinnesin ennätystenkirjaan niin Veikkausliigan historioitsijoiden monokkelien alle historiansa suurimpana vierasvoittona. Taistelupari nyrkkivitostaa vielä kymmenkunta kanssa matkaajaa ennen kuin pullahdamme ulos areenalta ja Interin mestaruusjuna (vuodesta voidaan vielä keskustella) puksuttaa auringonnousun varmuudella kohti seuraavaa asemaa.

Kiitos Inter

Viini: Laitilan tuima

Pargas IF-EIF: kääntöjä

Pajbackan kiviset muurit ja kahdesta portista sisään valuvat punapaitaiset oman kylänsä futiksen ystävät saavat hymyn leviämään kasvoille. Futistarjontaa olisi perjantai-illassa ollut muutenkin, mutta matsiexceliin oli vain jätettävä tilaa ykkösdivariin nousseelle PIF:lle. Vaimo jäi Saaristo openiin, joten takapenkillä riittää jutun juurta ja kikatusta Hovirinnan rannalta Pajbackalle asti, kun taistelupari ja reissuprinsessa ottavat iloa irti alkavasta viikonlopusta. 

Valitsemme muksujen kanssa paikat aurinkokatsomon puolelta. Aurinko piilottelee pilviverhon takana, mutta stadionin penkeille nousee tuttuun tapaan kivasti porukkaa. Haemme irtokarkkien kylkeen riittävät virvokkeet kipsasta. Sen verran kirjoittajakin on kesäisen oloinen, että järkkäri varmistaa vielä ettei mukanani kuskaamassa vissymukissa ole lonkeroa. Ei ole. Vesilinjalla mennään. Ainakin tänään.

Pajbackan näyttämö valmiina illan esitykseen

Suuren maailman tapaan Piffenin kannattajakatsomosta irtoaa ensimmäiset kannatushuudot jo hyvissä ajoin ennen peliä, ja vaikka Pajbackan ottelut ovat hyvän mielen tapahtumia, niin katsomosta on aistittavissa tiettyä kireyttä, minkä uskon heijastelevan kotijoukkueen sarjasijoitusta. 

Peli lähtee tasaisena käyntiin. Sekä Piffeniltä että EIF:ltä ottaa tovin ennen kuin ne saavat pallollisen pelinsä rullaamaan. EIF pääsee hiukan varkain johtoon, kun Piffen menettää pallon oikealla laidalla ja Adam Larsson on unohtunut aivan liian vapaaksi boksiin. Stanislav Efimov toimittaa nopean tilanteen vaihdon jälkeen pallon Larssonille, joka viimeistelee varmasti ja venyttää maaliputkensa kolmeen otteluun.

Muutaman terävän hymähdyksen jälkeen kotijoukkueen kannattajat ryhtyvät jälleen tsemppaamaan omiaan. Samalla huomaan että pääkatsomon toinen puoli aika lailla vihertää ja se ei johdu niinkään kesästä vaan siitä, että myös Tammisaaresta on lähtenyt EIF:n kannattajia reilusti liikeenteeseen.

Piffen saa ottelusta koko ajan paremmin jalansijaa ja Gesim Voca on ensimmäinen, joka koettelee Hemmo Riihimäen kanttia. Riihimäki hoitaa veräjänsä vartionnin isännän otteilla. Tuttu ”Voca, Voca, Voca” pauhaa katsomosta.

Seuraavaksi astialla on kulmahässäkän päätteeksi Tomas Hradecky, mutta Riihimäki on jälleen ensimmäisenä pallossa. Kymmenen minuuttia Riihimäen sankariteon jälkeen on Piffenin Arnold Uschanoffin vuoro loistaa. "Arska" loikkaa komeasti Oliver Pettersonin puskun eteen ja peli pysyy maalin pelinä.

Muksut saavat luonnollisesti päähänsä kiipeillä katsomon takana olevalla kiviaidalla ja jonkinlaiset pelisäännöt saadaan sovittua ettei tarjolle tule vielä terkkarireissua. Peli-illan Arvonnan palkinnoksi ilmoitetaan Benjamin Källmanin Huuhkajapaitaa -nimikirjoituksella.

Forza Piffen – In med bollen, kajahtaa pääkatsomosta, aurinko pilkistää pilviverhon välistä ja Matias Lahti puskee Vocan lähettämän kulmapotkun maaliin: 1-1 ja kellossa 40 minuuttia. EIF on heti tasoituksen jälkeen pelin päällä ja Piffenin joutuu venymään ja paukkumaan etteivät vieraat siirry heti uudemman kerran johtoon. Gesim Voca käyttää mestarikalastajan vaistoa parhaaseen mahdolliseen aikaan peippaillessaan EIF:n boksiin ja nykiessä Piffenille rankkarin: Voca tällää itse pallon riman kautta katiskaan ja Piffen pääsee 2-1 -johdossa tauolle.

Gesim Voca onnistuu pilkulta

Sisääntuloporttien puoleisella anniskelualueella riittää vipinää puoliajalla, ja junnut pääsevät kentälle ottamaan pienpelit yleisön edessä ennen kuin toinen puoliaika pistetään aluille. Saan myös luvan syödä lasten karkkipusseista mustat karkit eli kokonaistilanne on hyvä.

Puoliajalla riitti vipinää sekä kentällä...

...että kentän takana

Toinen puoliaika ei paljoa ehdi valotaulua kuluttaa, kun Piffenin puolustuslinja blokkaa EIF:n kudin. Pallo putoaa EIF:n Ghevdet Gelan hallinnoimmalle nurmimatolle ja Gela sivaltaa pallon maalin takarautoihin. EIF tekee toisenkin maalinsa ikään kuin tyhjästä ja peli on tasan.

Tasoituksen jälkeen EIF haistaa momentuminsa ja erinomaista peliä pelaava Yassin Daoussi kokeilee ensin itse maalintekoa, mutta Uschanoffin vetäessä pidemmän tikun vaihtaa Daoussi pläniään. Hän tikkaa oikeaa laitaa ja saa pallon Efimovilta. Daoussi palauttaa pallon Efimoville pilkun huitteille ja Efimov ninjailee pallon kolmannen kerran kotijoukkueen maaliin. Kellossa kuuskasi ja ottelun pihvi käännetään jälleen kerran.

Samoihin aikoihin tulee huonoja uutisia myös Veritakselta, jossa Norja on pistänyt pikkuhuuhkajien kisaunelmat kuivumaan. Arpoja myydään nyt aurinkokatsomossa lähes keinoja kaihtamatta ja pieteetillä. EIF:n pelikovuus ja rutiini tuntuvat puristavan mehut Piffeniltä. Vieraat ovat koko loppuajan ottelun hallitsevampi osapuoli eikä Piffen oikein saa kiriään rullaamaan. Sen hyökkäyspeli jää myös liikaa Vocan yksilötaidon varaan. Niinpä reilu tuhatsilmäinen yleisö saa potentiaaliseen tasoitukseen liittyvät sydämentykytykset vasta ottelun viimeisillä minuuteilla, jolloin Piffen saa tuotua koko rykmenttinsä Uschanoffia myöden EIF:n boksiin kärkkymään oikealta lähtevää kulmapotkuja. Allisoneja ei kuitenkaan tänään nähdä ja niinpä EIF nappaa vierasvoiton.

Gesim Voca jäi Piffenin hyökkäyksessä hieman yksinäiseksi

Loppuhetken puhuttelut ja ryminät

-Kom igen Piffen, kom igen! raikaa vielä kotikatsomosta ja kotijoukkueen pelaajat käyvät jakamassa hävitynkin pelin jälkeen nimmareita niitä odottaville junnuille. Tappiosta huolimatta tällä varmistetaan futiksen tontti paikallisten sydämessä

Viini: kylmää, kuumaa, kylmää, kylmää ja lämmintä

TPS-EIF: löylytys

TPS:llä oli kokka käännettävänään, kun Veritaksella vastaan asteli Ekenäs IF. Molempien joukkueiden lämpömittarit olivat painuneet parin tappion myötä pakkasen puolelle. TPS:llä vastoin odotuksia ja EIF:llä enemmänkin odotustenmukaisesti.

TPS sai tappioputkensa poikki EIF:ää vastaan

Veritakselle tiensä oli löytänyt mukavasti Aura Cupin junnujoukkueita, joiden tulevaisuuden tähdet loivat tunnelmaa ja joillekin pitkän linjan kannattajille myös hämminkiä stadionilla. Itselle tuli kotoisa olo, kun FC Ylivieskan junnujoukoista lähti kunnolla pohjoispohjanmaalaisittain molkottaen kuittia Neymarin, oman pakin ja kotijoukkueen kannattajien suuntaan.

TPS paahtoi päälle ja EIF vetäytyi. EIF:llä oli vaikeuksia ensimmäisen vartin aikana saada kontrolloituja hyökkäyksiä TPS:n prässin alta. Lopulta TPS:n Albijon Muzaci hukkui EIF:n pakeilta todella pitkäksi aikaa ja kun pallo hänelle lopulta saatiin, nähtiin myös avausmaali.

EIF pääsi maalin jälkeen hieman paremmin peliin mukaan. Hanakasti laidaltaan keskelle leikannut Akseli Ollila sai tuotua pelin painopistettä lähemmäs turkulaisten maalia ja myös Omar Jana väläytteli peliälyään keskikentällä. Raaseporilaisilta jäi kuitenkin muinaistulet polttamatta, kun Rasmus Holman johtama raitapaitojen puolustus pysyi tiiviinä ja samoille lauteille TPS:n maalinedustalle pyrkineet vieraat löylyteltiin kumaraan.

EIF:n Akseli Ollila leikkaamassa keskustaan

Poitsun puoliajan vessatauon rytmikkäät Inter, Inter -huudot nostivat virneen muutamille kasvoille. Liekkö valinta jo tehty hyvissä ajoin toisen startanneen ikävuoden jälkeen.

EIF käänsi toisella puoliajalla taktiikkaoppaasta useammankin sivun: se nosti puolustuslinjaansa ja pyrki prässäämmään korkemmalta, mutta ei onnistunut rikkomaan TPS:n pelinrakentelua. Tästä seurasi katkeamaton vaarallisten pystypallojen ja -juoksujen sarja EIF:n puolustuksen selustaan.

TPS:n pidemmän painostusjakson päätteeksi loisteliaasti pelannut TPS:n ikinuori ikoni Mika Ääritalo sai jalkansa vapaaksi ja pallo painui maalin takakulmaan. Pian tämän jälkeen EIF:n Mehdi El Moutacim väläytti pari akrobaattista torjuntaa, mutta puolustuksen vilvotellessa terassin puolella vihtoi Holma pallon kolmannen kerran maaliin. Sekä keskikentän että puolustuksen keskustat olivat raaseporilaisten pehmeät kohdat toisella puoliajalla ja TPS purjehti iloisin mielin vieraiden laitureille.

Mehdi El Moutacimin akrobaattinen torjunta

Ottelun mieliinpainuvimman ja jopa zenmäistä mestarillisuutta hipovan suorituksen esitti vaihdosta sisään tullut Oskari Jakonen. Hän sai pallon hyökkäyksen vasemmalle keskisektorille; pää pyörähti sekä vasemmalle että oikealla tukijoukkojen rynniessä pystyyn. Sen jälkeen Jakonen taittoi kylmästi ja riittävän jyrkästi keskelle, jotta omaa maalia kohti vetäytyvä EIF -pakisto jätti juuri riittävästi tilaa Jakosen oikealle jalalle, joka sinkosi pintin korkuisena pomppivan kudin vihreäpaitojen maalin takakulmaan: yksinkertaista, tarkkaa ja kaunista.

EIF:ä ei pelastanut tänään edes kolossaalisen topparin Seynabou Bengan nostaminen piikkiin. Kolistelupuolellakin oli tänään melko yksipuolista ihastusta ilmassa, koska ainoastaan kotijoukkue tutkiskeli kunnolla saunakavereidensa säärisuojien vuosikertoja. EIF:llä jäi latinki jotenkin piippuun ja TPS marssi ansaittuun voittoon EIF:n palatessa punertavin nahkoin Raaseporiin.

Viinikuvaus: turkulaista löylyttelyä kesäisellä jokivarrella