Ilves-FC Inter: Tapparaa ja Inter Turku shalalalaa-la-laa-laa-laa

Runosmäen Teboilin pihalle vihmoo syyssade. Tuijottelen lentolaukku jaloissani tyhjälle bussipysäkille. Kyyti Tampereelle oli ehtinyt jo lähteä, mutta se on kääntynyt takaisin. Ultraboyzin minibussi kaartaa parkkipaikalle. Nopeasti todetaan se, että tauko jäänee nyt hiukan lyhyeksi, mutta matsiin kyllä ehditään. Oikeastaan koko matkan sataa ja myös Tampereella sataa, joten katsomopaikkamme on siirretty pääkatsomon puolelle. Portilla lipunlukijat hangoittelevat vastaan, mutta helpottavia kilahduksia alkaa kuulumaan, kun sojotan kännykän taskulampulla QR -koodeja. Pelin alkuun on vielä kymmenisen minuuttia eli Ratinassa kaikki hyvin.

Kiitos Inter!

Pääkatsomoa on täytetty Ilveksen junioreilla ja heidän vanhemmillaan. Sen verran ilmantilaa on kuitenkin vapaana, että mitään hornankattilaa ei Ratinasta näillä rakenteilla ja katsojamäärillä saada. Yksi ottelun käänteentekevistä hetkistä nähdään jo minuutin pelin jälkeen, kun tupsukorvien Teemu Jäntin kuti pomppaa Inter -puolustuksesta vaakaputken alareunaan ja siitä Lassi Järvenpäälle, joka luutii pallon pois vaara-alueelta. Ottelun ensimmäiset hetket painellaan muutenkin vauhdilla päästä päähän, joka lupaa viihdyttävää futisiltaa, vaikka kannustushuudot katoavatkin kohti sateista avaruutta. Ensimmäiseen vitoseen sekä vieraat että kotiväki käyvät koputtelemassa ovella, mutta takalukko pitää vielä molemmissa päissä.

Mestari työssään

Varttisatasta käydään, kun salvat murtuvat. Keskikentälle viime matseissa hienosti kotiutunut Noah Nurmi hakee laidalla pysäyttämättömällä liike-energialla puuskuttavan Benjamin Källmanin, joka taittaa edessään pyllähtävän Tatu Miettusen edestä keskelle ja antaa vasurinsa laulaa. Rasmus Leislahti kellahtaa vielä kudin eteen, mutta pesäpaikalla ensimmäisenä pyörii Aleksi Paananen, joka pistää toisella yrittämällä munan kennoon. Sen enempää ei munakenno enää ensimmäisellä puoliajalla täyty, mutta johdon tärkeys korostuu, kun Seinjäjoelta saadaan vaimeanrätisevällä äänellä tieto siitä, että nottajokisetkin johtavat kupsukkaa.

Puoliajalla lämmikettä saa mukavasti Ärjyn Ripasta ja chilisemmätkin palat saadaan huuhdottua kullanruskealla virvokkeella, joka tarjoillaan ihan klassisesta muovituopista.

Sinimustat saavat heti toisen puoliajan alkuun säpinää Ilveksen maalille, mutta siimoja ei vielä sen enempää venytellä. Inter vaikuttaa olevan vallitsevaan tilanteeseen ihan tyytyväinen eikä Ilveskään vaikuta ihan metsästysretkellä olevan, joten tempo hiisaa hieman

-Tapparaa ja Inter Turku, shalalalaa-la-laa-laa-laa, kajahtaa Armadan rallattelukirjasta.

Jossain siinä sivussa Miettunen päättää, ettei enää tällä kaudella käy Källmanin edessä perseelleen ja tinttaa avojäätaklauksen eteenpäin kiitävään Källmaniin. Lätkästä tästä olisi lähdetty suihkuun ja futisviheriölläkään kaikki ei ihan loksahda paikalleen, koska Miettunen selviää varoituksella tai sitten vaan tuomariston osalta turvaudutaan valotaululla räpsyvään korttikoneeseen, jossa räpsyy kaikkea vihreästä, mustaan ja seepraan. Källman lähtee tikattavaksi ja taika-Taiki vapautetaan nurmen puolelle. 

Nuoren Miettusen kärsimykset saavat Interiä vastaan vielä yhden luvun, kun Kagayama sipsuttaa Miettusen edestä Lassi Järvenpään matalaan keskitykseen ja ottelun ratkaisu näkee stadionin valot. Samalla myös ratkeaa se, että Inter pelaa sunnuntaina Veritaksella pronssista ja kausi tulee saamaan jännittävän päätöksen.

Taikin taikaa: 0-2

Niilon pojilta pyydetään vielä vierasmobin toimesta ”laulua”, mutta kuulematta se jää. Hyväntuulinen porukka lampsii sukat märkinä pois kauden viimeisestä vierasottelusta.

Viini: Pyynikiltä pikkuisen enemmän lämmittävää

Veritaksella. Muksun kanssa.

Nappaan risteyksessä muksun syliin, jotta ehdimme punaisiin valoihin pysähtyneeseen bussiin. Kulkuväline on valittu seikkailumielessä, sillä oman auton takapenkillä könöttävä lasten istuin on aika lailla nähty ja koettu.

Veritas noin metrin korkeudelta zoomattuna

Kapuamme Veritaksen rappusia ylös. Isosisko ja äiti jäivät kotiin leipomaan kakkua. Kokonaisuus on huvittava ja siinä on jotain suomielokuvan kaltaista, mutta tänään se on täyttä totta.

Turussa ollaan kevätauringon lisäksi saatu nauttia hyvässä nosteessa olevan FC Interin väkevistä otteista pelikentällä. Jose Riveiro on saanut sinimustan pakan lupaavanoloiseen asentoon ja perjantai-iltaan FC Inter lähti sarjan piikkipaikalta ja vastaan asettui toisena korviaan heristelevä Ilves.

Turussa on tänä keväänä saatu nauttia viihdyttävästä ja hyvätasoisesta veikkausliigafutiksesta

Tunnelma on toiveikas kun hakkaamme rytmikkäästi peliä käyntiin. Eilen Kaarinassa lasten esittämää kysymystä, miksi täällä ei kukaan laula, ei tarvitse esittää. Tänään lauletaan.

Eväät kaivetaan esiin, jotta aikaa ja energiaa jää pelin alussa myös pelin seuraamiselle. Lähtökohdat ovat herkulliset: Ilveksen puolustuspelaaminen on ollut kenties sarjan parasta, kun taas Interin hyökkäys on loihtinut veikkausliigan eniten maaleja.

Interin peleistä ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita ole puuttunut. Nyt tamperelainen kyy puree kovaa heti alussa. Ensin Tiemoko Fofana pääsee helponoloisesti peippailemaan itsensä vetopaikkaan ja sitten Tatu Miettunen unohtuu vapaaksi kulmatilanteessa. Shokkialun jälkeen Ilves johtaa jo 0-2, kun kymmenen minuuttia on pelattu.

Inter tai turkulaisyleisö ei kuitenkaan lannistu alusta, vaan kiriä laitetaan silmään samantien. Ilveksen puolustuspelaaminen ei vaikuta niin hyvältä kuin päästettyjen maalien sarake antaa ymmärtää. Timo Furuholm nekkaa pian Niko Markkulan loisteliaan esityön päätteeksi kavennuksen ja ennen puoliaikaa Niilo Mäenpää rouhii pallon vielä toistamiseen Ilveksen verkkoon. Peli on tasan ja Inter on yhden puoliajan aikana tuplannut Ilveksen koko kauden aikana päästetyt maalit.

Hurmos on kuitenkin haihtunut pukukoppien uumeniin, kun toinen puoliaika pyörii eteenpäin. Ilves saa pidettyä linjat tiiviinä ja se saa Interin pelinrakentelun näyttämään epävarmalta. Samaan aikaa Interin pelaajat sortuvat helppoihin pallon menetyksiin. Ilveksen voittomaalikin tulee lopulta, kun huolimattoman puolustuspelaamisen edesauttamana Ilari Mettälä pääsee nokikkain Aati Marttisen kanssa ja upottaa pallon takakulmaan. Inter on edellisessä hyökkäyksessään käyttäny palloa Ilveksen maalin sisätolpassa, joten maali on katkeransuloinen.

Ilves puolustaa ottelun lopun ryhdikkäästi. Inter ei pääse kunnon hyökkäyksiin ja maalipaikoille ennen ottelun viimeistä hyökkäystä. Pallo kimpoaa kuitenkin ylärimasta maalin yli ja samalla sekunnilla tuomari päättää pelin. Ilves jättää pinta-arven samettisen Veritaksen iholle.

Kävelemme muksun kanssa bussipysäkille. Hän on innoissaan bussimatkasta, eväistä ja stadionista. Tulos oli toki pettymys, mutta lähinnä itselle ja se jättää vain pienen painauman siihen positiiviseen ilmanalaan, joka turkulaista veikkausliigafutista pitkästä aikaa ympäröi.

Viinikuvaus: kuplivaa sinimustaa. Yskähdys kissaeläimen karvaa