Kevät on
derbyjä derbyjen perään. Eurooppalaisen huippujalkapallon syke kiihtyy
hallitsemattomana ja sitten arpa tuo Madridin suurseurat jälleen samalla
starttiviivalle. Diego Simeone jättää palkintopöydälle hieman himmennyttä
hopeaa ja Zinedine Zidane asettelee sieniliigan pöytäliinalle tiimalasin, jota
ei käännetä, jos argentiinalaissparrajaa saa paremmat tuomaripisteet.
Zidanen
tiimalasi kellahti jo hetkeksi kumolleen El Clásicon
käsistä karanneilla viimeisillä minuuteilla. Zidane on nähnyt varmasti
painajaisia Luka Modrićin ja Marcelon edestä kirmaavasta Sergi Robertosta.
Roberto Carlos olisi napannut Roberton paidasta, nykäissyt hänet tantereelle ja
sitten pyytänyt anteeksi. Simeone olisi pelaajauransa aikana lanannut Roberton
hymyissä suin ja korkeintaan ironisesti taputellut olkamusta. Nyt Roberto sai
tyhjän kiitoradan ja lopulta Lionel Messi pääsi paistattelemaan ja
traumatisoimaan kotiyleisön. Haava vuotaa vielä pitkään.
Real Madrid
on Real Madrid. Suosikki pikkuveljeään vastaan. Taktinen asetelma on tuttu.
Kuninkaalliset lähtevät hallitsemaan peliä ja punavalkoiset terrierit roikkuvat
rajusti nilkoissa. Atletico Madrid lähtee kisaan omalta paikaltaan: kotimaisen
sarjan kolmosradalta. Sen odotetaan aloittavan kolmantena, päättävän kolmantena
ja tippumaan mestareiden liigasta vahvempaansa vastaan. Asetelma on
odotusarvoltaan niin banaali, että markkinamies Zidane on jo lupaillut tuovansa
ottelupariin jotain uutta. Tosiasiassa mitään uutta ei tarvita, sillä sota
syttyy, kun pallo potkaistaan peliin. Katsomot ympäri maailmaa myydään täyteen,
vaikka futisfanit istuvat penkeilleen vasta juuri ennen ottelun alkua.
Atléticolla on mahdollisuutensa, jos sen
pelaajien taulu on intensiivisellä psykoterapialla saatu hapotettua tyhjäksi aiempien mestareiden liigan kohtaamisten jäljiltä. Lisäelementtinä tarvitaan
hyvä ja onnekas hetki, joka tuo pari maalia. Sen jälkeen leuat kiinni
akillesjänteisiin ja pohkeisiin niin kuin huomista ei tulisi. Kuninkaallisten
lähtötelinettä keinuttaa se, että he joutuvat pelaamaan topparipeliä. Jose
Mourinhon vitsaillessa nimeävänsä itsensä Manchester Unitedin kokoonpanoon eräälle tehtävistään vapautetulle Aitor Karankalle rakennetaan Florentino Perezin
kuumaa linjaa. Tähän otteluun se ei kuitenkaan valmistu kuin kuninkaallisten
legendankatkuisissa unissa. Myös Zidanen vihjaus ”jostain uudesta” on
mielikuvana yhtä miellyttävä kuin puheen pitäminen vieraalla kielellä. Silti.
Real Madrid on aina Real Madrid.
Viinikuvaus: poltettua verta,
ranskalaisen lähiön eleganssia ja argentiinalaisen vesikauhuisen härän kiveksiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti