Kausi kääröihin: FC TPS-FC KTP

Turussa futiskautta päätettiin jo aika perinteiseksikin muodostuneilla nousu/putoamiskarsinnoilla. FC KTP:n ja FC TPS:n Kotkassa pelaamat kiikarit enteilivät Turun mustavalkoiselle puolelle harmaata kauden päättymistä. Oli vaikea nähdä, että KTP pelaisi kolmen tuntia plus lisäajat ilman maalia. Se merkitsi lähtökohtaisesti sitä, että TPS:n pitäisi napauttaa palloa pussiin vähintään kahdesti.

Kylmä tuuli puhalteli stadionin rakenteiden ja syyskankaiden läpi. Ottelu oli alusta alkaen tiheätunnelmainen. Panosten raadollinen kovuus heijastui painavina taklauksina ja ottelun alkuhetkillä useampikin pelaaja päätyi tuoksuttelemaan Veritaksen kuhmuraiseen kuntoon päässyttä nurmea. Rummut ja kannatushuudot paukkuivat. Kirjoittajalla pöydällä oli kaksi asiaa. Toisaalta Turun derbyt hienoina futispäivinä, mutta toisaalta myös luita ja ytimiään myöten futiskaupunkina tunnetun Kotkan kohtalo. Tavallaan olisi ollut mukava pitää molemmat elementit osana Veikkausliigan kattausta, mutta futisromantiikka on yksi asia ja kilpaurheilulliset asiat sitten toinen.

Sekä Sami Rähmösen...

...että Mika Ääritalon ammattifutisurat saivat päätöksensä Kupittaalla

Pelillisesti ottelun oli viihdyttävimmillään ensimmäisen vartin ajan, jolloin peli aaltoili molempiin päihin ja puolittaisia rokotuspaikkoja oli molemmila raitapaidoilla, mutta maalisuoni pysyi piilossa. Pelin edetessä Kotka luopui pallon hallinnasta. Samalla ottelu kääntyi TPS:lle. TPS:n hyökkäykset kulkivat verrattain paljon oikean laidan ja peliuransa viimeistä matsia pelanneen Sami Rähmösen kautta. Rähmösen askel oli kevyt ja keskityksissäkin ideaa, mutta KTP:n viherpaidat löysivät itsensä toistuvasti pallojen eteen.

Videoilla vaparin mallia KTP:n Asier Arranzilta

Puoliaika juoksee tiimalasinsa tyhjäksi. Kahvi lämmittää kämmeniä pahvimukin läpi. Otteluparin ensimmäinen maali antaa odottaa itseään.

TPS on toisella puoliajalle entistä enemmän pelin päällä. KTP:n hyökkäykset harvenevat entisestään. Siltä tuntuu välillä puuttuvan keskikenttä kokonaan ja vastaiskuaihiot hyydytellään omatoimisesti. Jos tämä on osa Argo Arbeiterin pelikirjaa, niin kymmenen pistettä ja papukaijamerkki. TPS on joukkueista parempi, mutta karsintamatsien voittamisessa on tyypillisesti ollut enemmän kyse muusta kuin pelkästään pelillisistä asioista.

Tunti ei ehdi tulla täyteen, kun kolahtaa. Niklas Pyyhtiä juoksee KTP:n puolustuksen ja keskikentän väliin. Santeri Haarala bongaa Pyyhtiän syötöllään. Pyyhtiä ottaa pallon eteensä ja lähettää kauniisti kaartavan keskityksen. KTP:n puolustus ei ole ehtinyt merkkaamaan Albijon Muzacia, joka jatkaa pallon tyylikkäästi suoraan ilmasta maaliin. KTP:n osalta tilanne ei itsessään ole sen hankalampi kuin tähänkään asti, koska se on edelleen maalin päässä Veikkausliigan parrasvaloista. Pelillisesti KTP vaikuttaa jäävän entisestä enemmän telineisiin, mutta TPS ei saa momentumistaan enempää irti.

Mika Ääritalo saatellaan seisaalta taputtavan yleisön alta vaihtoon. KTP lähettää ulkoiselta habitukseltaan Real Madridin Marceloa muistuttavan David Ramadingayen kehään. Joko jommankumman joukkueen pelisuunnitelman tai jonkin muun syvälle jalkapallon lainalaisuuksin painetun pykälän johdosta ottelun hallinta lähtee kääntymään KTP:lle.

Tarina saa jotenkin niin ilmeisen päätökseen: Ramadingaye pistää oman Martinsillan grillin pystyyn. Hän pyöräyttää pihvin molemmat puolet keskikentällä kypsäksi ja siirtää paistoksen Matias Paavolalle, joka laskee pihvin sopivan lämpimien hampparisämpylöiden väliin. Paavola lähettää polttavan valkosipulin katkuisen keskityksen maalille. Luukulla päivystää Antti Mäkijärvi, joka asettelee loput lisukkeet täydellisesti pakettiin ja ojentaa lopputuotteen kauniin puskun muodossa kotkalaiselle futisyleisölle. Kassa kilisee. Vieraskatsomo räjähtää. Tähän asti lähes mitäänsanomaton KTP sanoo viimeisen sanan.

Turun derbyt pelataan ensi kaudella kolmosdivarissa. Tervetuloa veikkausliigaan Kotka!

KTP juhlimassa tasoitusta

TPS:n kausi...

...päättyi pettymykseen

Tervetuloa Veikkausliigaan KTP!

Viinikuvaus: rommia vihreävalkoisen satamakaupungin ruumasta.

Päätösmatkalla: HJK-FC Inter Turku

Eurooppalaiseen malliin vierasmatka on loppuunmyyty. Tiukan aikataulun inspiroimana varaan etätyöpisteeksi neukkarin Veritakselta. Aamulla aitiossa on tuoretta kahvia ja kylmäkaapissa pojalle pillimehua. Kauden päätös päivästä on tulossa kaikin puolin ikimuistoinen.

Aamun sarastaa Veritaksella

Vettä vihmoo, kun kiirehdimme Ultraboyzin yhteiskuljetukseen. Ruudulla pyörii Turun derby. Vuosimalli noin 2004. Minibussissa on hilpeä tunnelma. Mitalista pelataan. Parhaimmillaan hopeisesta. Ennen kuin kaarramme Bolt -areenan kupeeseen TPS tekee lisäajalla maalin. Mies nousee kuvaruudun alta pystyyn

-Katotaas, miten tämä lähtikään irti tämä kuvaruutu

Järkkärit ja kannattajat väittelevät hetken banderollin paikasta. Sinimustien kannattajia on kerääntynyt vieraskatsomoon mukava määrä. Sadekin on taonnut, kun peli polkaistaan käyntiin. HJK vetäytyy ja Inter pitää palloa. HJK ei vaikuta vastaiskuissaan yhtä terävältä kuin cupin finaalissa. Interin pallollinen pelaaminen taasen on hyvää eikä se hevillä luovu pelivälineestä. Filip Valenčič liikkuu hyvännäköisillä liikeradoilla HJK:n linjojen välissä, mutta syötöt eivät aivan löydä perille. 

FC Inter oli ottelun alussa pelin päällä

Kauden ennen aikaisen päättämisen johdosta mestaruus on sinimustilta karannut, mutta melankolisempaa on kauden päättyminen. Tunnelma vieraskatsomossa on erityinen, maskit tavallista raskaammaat ja niinpä niistä hiljakseen luopuu useampi.

Kärkimiestä etsimässä

Timo Furuholm on lähimpänä maalintekoa, mutta peli menee maalittomassa tilanteessa tauolle. Ensimmäisen puoliajan perusteella on helppo uskoa vierasvoittoon. Kenties HJK:n kausi on päättynyt jo edelliseen otteluun. Stadionin rakenteissa halaillaan, tyhjennellään olutta pahvisista tuopeista ja hodareiden päälle puristellaan sinappia. Nousemme rappusia ylös, kun edessämme hihkutaan

-Se on kuulkaa poijaat niin että me johdetaan 0-1

Puoliaika kului rennon rauhallisissa merkeissä ja niinpä suurin osa missasi Aleksi Paanasen tarkan kudin, joka vei Interin johtoon. Jalkapallo on paljon enemmän kuin yksittäiset ottelut, mestaruudet tai tietyn joukkueen kannattaminen. Se on kulttuuria, yhteisöllisyyttä ja syy kokoontua yhteen. Kävi ottelussa tänään, miten vaan, niin seuraava kausi tulee aina ja samat kasvot laulavat Veritaksen lauteilla.

Johtomaalia hihkunut veijari kiroaa, kun hän huomaa nousseensa väärään katsomon ja painuu takaisin rakenteisiin. HJK saa koko ajan paremman otteen ottelusta ja peli painuu sinimustien päätyyn. Tulostaulu näyttää ensin Interille toista ja sitten kolmatta sijaa. Hopeakaan ei ole täysin omissa käsissä, vaan apuja tarvitaan Turun toiselta puolelta.

Paineen kasvaessa Interillä tuntuu jäävän vaihdot piippuun. Vieressä poika laulaa kauden aikana tutuksi tulleita kannatuslauluja. Ottelun tulos tuntuu merkityksettömältä, kunnes Tim Väyrynen löytää rangaistusalueen sisältä riittävän suuren ruudun ja sijoittaa pallon takakulmaa kohti. Henrik Moisander kellahtaa vielä pallon eteen, mutta Atomu Tanaka on haaskalla ja riepottelee pallon maalin. Hopean maku oli ehtinyt käymään jo kielellä ja nyt tilalle tulee surströmmiä. Jälkimaku ei kuitenkaan viipyile pitkään, kun tulostaulu näyttää Interille jälleen sarjan toista sijaa. Turussa on tapahtunut kummia.

Kiitos Inter!

Ensi kaudella kultaa!

Peli päättyy ja Inter voittaa hopeaa. Joukkue käy kiittämässä kannattajiaan kerran paljain kauloin ja kerran mitaleiden kera. Sinimustat verhot lepattavat jälleen ensi kaudella kohti Eurooppaa. Kausi on ollut kummallinen. Kausi on ollut hyvä. Sen summeeraaminen ansaitsee vielä oman tekstinsä. Stadionilta ei ole kiire minnekään, vaikka seuraavan päivän velvoitteet tykyttävät ohimoissa. Pojalle tarjotaan tarroja ottelun päätyttyä ja kokoelma lisääntyy pinkallisella vielä kotimatkan pysähdyspaikalla.

Paluumatka taittuu Nikke Knattertonin merkeissä. Iltapalaksi syödään suklaata.

Kotimatkan klassikko!

Kun kotiovi sulkeutuu selän takana, niin kotimaisen futiskauden estradi tyhjenee. Show on ohi. Tai ei aivan kokonaan. Aamulla puhelimen ruutu kertoo soihdunpunaisista jatkoista. Ne ovat hieno pala turkulaista futiskulttuuria.

Viinikuvaus: loppua ja uutta alkua varten varattu erikoiskappale

FC Inter-TPS: no drama necessary

Taivaan kappaleet ovat hyvässä asennossa. Pilvet ovat alhaalla ja ilta on mukavan lämmin. Koko viikon ajan on ollut sellainen fiilis, että Inter palauttaa kaupungin valtikan sinimustalle puolelle. Suonenvedot ovat loppuun nyitty ja nyt pelillinen laatu ratkaisee.

Ihan mutapainiksi peli ei pääse, vaikka vettä on ropissut pitkin päivää. Inter laittaa raskaan kelin kaluston hyökkäykseen. Taskuraketit saavat odottaa vuoroaan. Tifoja rullataan auki ja TPS:n kannattajakatsomossa rätisee. Ensimmäiset herjat lentävät, kun José Riveiro astelee Veritaksen nurmelle. Interin kannattajakatsomo vastaa.

Ilta oli pedattu FC Interille...

...vaikka mustavalkoisen pinnan alla myös kyti

Molemmat joukkueet aloittavat pelin varsin varovaisesti. Vaikuttaisi siltä, että Interin pelisuunnitelmassa on painotettu sitä, että alkuun ei anneta TPS:lle maalia. TPS saa ottelun alkupuolella kulmansa, mutta pallo pomppaa melkein pystysuoraan kohti tulostaulua. Pian tämän jälkeen liekehtivä Filip Valenčič riistä pallon Alim Moundilta. Valenčič höyryää tovin kohti TPS:n maalia ennen kuin pallo vapautuu Benjamin Källmanin viimeisteltäväksi. Källman kohteliaana nuorena miehenä kilauttaa pallon tolppaan, jotta vanhempi herrasmies Timo Furuholm pääsee pistämään maalitilastoaan koreammaksi.

Maalin jälkeen Inter käynnistelee vaihde vaihteelta hyökkäyspeliään. Tilaa löytyy sekä laidoilta että TPS:n puolustuslinjan edestä. Pelin panokset ovat jätetty määrittelemättömäksi, mutta TPS:n osalta ne saattavat olla karsintapaikan välttämisen kannalta välttämättömät. Siksi TPS:n flegmaattisuus kaksinkamppailuissa on yllättävää.

Vartti menee peliä, kun Sami Rähmönen muistuttaa Källmania edellisestä tempustaan ja talloo tämän jaloille. Tilannetta seuranneesta vaparista Connor Ruane lähettää komean sisäkierteisen TPS:n maalille. Arttu Hoskonen pongahtaa pientä pisamaista kaltevuutta tavoittelevassa kaaressa kaikkein korkeimmalla ja pudottaa pallon maaliin. Hoskonen vaihtaa kuulumiset Interin kannattajakatsomon kanssa ennen kuin palloa kiikutetaan keskipisteelle.

TPS:n pelissä ei mikään oikein muutu ja Inter jatkaa mustavalkoisen kakkosnelosen sahaamista. Derbyn lautapino tulee kasattua ensimmäisen puoliajan lisäajalla. Metsureina toimivat Aleksi Paananen ja edelleen kipinöitä kantapäistään roiskiva Valenčič. Källman painaa pölkyn pinoon tyylikkäällä chipillä, jonka alla Jere Koponen haroo kosteaa syysilmaa.

Toinen puoliaika menee hieman pelailuksi. Inter rakentaa muutaman paikan heti alkuun, mutta viimeistelyissä ei ole aivan samaa terävyyttä, mitä ensimmäisellä puoliajalla. TPS saa pelattua Interin toppareiden eteen matalia palloja ja selustassa siintää enimmäkseen kosteaa nurmea, mutta Interin puolustus jatkaa suvereeneja otteitaan ja vie karkkikaupan kaikki karkit. Selusta jää koskemattomaksi. TPS vaikuttaa lannistuneelta ja Inter varmistelee voittonsa. Ottelu ei kasva varsinaiseksi klassikoksi, mutta se sementoi Interin aseman Turun ykkösseurana sinimustana vuonna 2020.

Videolla kiitokset kahteen suuntaan!

Selvitettäväksi jää, että toteutuuko Interin kannattajakatsomon ”Ykkönen! Ykkönen! Täältä tulee tepsi” -ennustus.

Viinikuvaus: ylähyllyltä ja alahyllyltä

Matkalla: Ilves-FC Inter

Minibussissa pyörii urheiluruudun maalikimarat FC Interin ensimmäiseltä veikkausliiga -kaudelta.  Interin ja Ilveksen käheä-ääniset löytävät toisensa katsomoissa. Aurinko lämmittää hetken aikaa väljästi täyttynyttä Ratinan stadionia. Pelipöydällä on kolmen pinnan lisäksi näkymä ensi vuodeksi Eurooppaan.

Ratinalle sopi hyvin

Inter aloittaa väkevästi, mutta peli tasoittuu silmänräpäyksessä, kun Ilveksen Lauri Ala-Myllymäki hätyyttelee Interin maalia rangaistusalueen reunalta lähtevällä vaparilla. Henrik Moisander ottaa gamesaverin ja palloa kimmotetaan jopa maaliristikon kautta. Ilves saa tasaiseen tahtiin pahoista paikoista vapareita. Muutoin Ilveksen hyökkäyspeli pyörii Interin puolustuslinjan edessä. 

Interistä Filip Valenčič on aktiivinen vaikuttaa olevan pelipäällä. Aleksi Paanasen rooli linjojen välissä vaikuttaa myös sopivan pelin pirtaan. Inter pääsee ottelun alkupuoliskolla puskemaan hyvällä vauhdilla kohti Ilveksen puolustuslinjaa.

Rintamasuunta kohti Eurooppaa, vaikka hieman puskien

Peli menee puolen tunnin kohdalla melko sekavaksi. Kukkupalloihin vastataan kukkupalloilla. Sinimustien peli yskähtelee. Inter antaa palloa pykälän verran liian helposti pois ja siksi se jää tupsukorvien paineen alle. Interin keskuspuolustuksen tornit Juuso Hämäläinen, Rick Ketting ja Arttu Hoskonen isännöivät kuitenkin sekä ilma- että maatilaa, ja Moisanderin tehdessä tarpeelliset poiminnat, tauolle mennään maalittomassa.

Inter tulee vahvasti toiselle puoliajalle. Viitisen minuuttia ehditään hiekkaa pudotella tiimalasin pohjalle, kun Alvaro Mûniz paikantaa toppareiden väliin leikkaavan Valenčičin. Valenčič leikkaa ensin luoteeseen ja lähettää pallon sitten koiliseen, missä sijaitsee Ilveksen maalin takakulma. Sinimustat nappaavat johdon.

Ilves virittelee ihan kunnioitettavan kirin päälle, joskin tupsukorvat päätyvät melko usein lähettämään korkeita painipalloja Interin puolustuksen keskustaan, josta pallo järjestäen palautetaan lähettäjän suuntaan. Naatan Skyttää pyörähtelee laidallaan terävästi ja luo vaaran tuntua

Ilveksellä oli omat tonttinsa...

...mutta tehottomuus maalipaikoissa maksoi pinnat

Ilves ehtii pompauttamaan pallon kertaalleen ylärimaan ja suhauttamaan sen etukulmasta niukasti ohi ennen kuin aktiivisesta liekehtivään muuntautuva Valenčič ratkaisee ottelun. Vaihdosta kentälle kirmannut Timo Furuholm pyöräyttää itsensä väkevästi vaapaksi ja Valenčičin juna on taas oikeilla raiteilla Ilves -puolustuksen välissä. Liikeradat ja lopputulema ovat ensimmäisen maalin kaltaisia. Ilves jatkaa yritteliäänä, mutta pinnat matkaavat Turkuun.

Kiitos Inter!

Kotimatkalla FC Inter voittaa vielä TPS:n liigacupin finaalissa. Onkohan tässä mitään enteellistä torstain derbyä silmälläpitäen?

Viinikuvaus: tuliaisia mansesta

FC Inter-KuPS: torihengellä

Purppurainen taivas kehystää Veritas -stadionia. Maskihommia on ehditty jo treenaamaan maaotteluissa eli tilanne on sikäli hallussa. Olympiastadionilta on hyvä palata kotiin.

Legendat ensin

FC Inter on hyvällä jalalla liikenteessä. Otteluiden alut ovat olleet sinimustille viime aikoina sydäntä tykyttäviä, mutta vaatekaapit on nyt vaihdettu. Inter prässää tiukasti KuPS:n puolustusta, joka paiskoo pitkää pallo Arttu Hoskosen, Rick Kettingin ja Juuso Hämäläisen poimittavaksi. Interin liike KuPS:n linjan edessä on myös terävää ja vaikka heti alkuun ei mitään mahdottoman vaarallista aukeakaan, niin peli on lupauksia herättävää.

FC Inter oli heti pelin alusta asti muutaman askeleen edellä

Kannattajakatsomon laulu tunkeutuu alkuyskähdysten jälkeen maskien läpi.

Interin rynnistyksen jälkeen KuPS pääsee hetkeksi pelin päälle. Interin puolustus pelaa kuitenkin yhtä kauden parhaista peleistään, joten mitään mahdottoman vaarallista ei aukea sinimustienkaan päädyssä.

José Riveiron pelikirjassa on muutamia tuoreentaktisia elementtejä. Aleksi Paanasen piilokärkimäinen rooli ja Kevin Kouassivi-Benissanin ja Filip Valenčič paikanvaihdot vinkkaavat silmää. Sinimustan sydämen lisäksi pelisuunnitelmassa on myös juonikkuutta.

Reilu kahden kymmenen pelatun minuutin jälkeen Valenčičin, Paanasen Kouassivi-Benissanin -akselilla tapahtuu. Valenčič katkoo KuPS:n hyökkäyksen ja siirtää pallon nopeasti Paanaselle. Paananen jatkaa pallon yhdellä kosketuksella Kouassivi-Benissanille, joka puuskuttaa määrätietoisesti kohti KuPS:n maalia. Ensimmäinen kuti kolahtaa vielä keltapaitojen pakin jalkoihin, mutta seuraava painuu sellaisella tahdon voimalla maalin alakulmaan, että verkkokangas vain venyy. Habaa kannattajakatsomolle tarjoava Kouassivi-Benissanin joudutaan lähes kantamaan pois kannattajakatsomon edestä. Siihen ilmentyy se poikkeuksellinen henki, jolla kotijoukkue on lähtenyt sarjakärkeä kellistämään.

Kevin Kouassivi-Benissan toimittaa, mitä juliste pyytää

Muistiinpanot ensimmäiseltä puoliajalta loppuvat tähän eli ei muuta kuin vissyt ja salmiakkikaramellit mukaan toiselle puoliajalle.

Sinimustien pelissä oli hengen lisäksi hyvää juonikkuutta

Muistiinpanot jatkuvat taas siitä, kun Kouassivi-Benissan tikkaa laidaltaan läpi ja keskittää takatolpalle. Paikalle harppoo Connor Ruane, joka puskee yhden tikin verran eteenpäin ja taittaa pallon takayläkulmaan. Myös näyttävät oppikirjamaalit palaavat kertaheittämällä Veritakselle.

Kevin Kouassivi-Benissan ja Filip Valenčič löysivät hyvin toisensa

Maalin jälkeen KuPS nostaa riskitasojaan ja rynnii päälle. Tämä avaa Interille muutamia läheltä piti -tilanteita, mutta jotain jätetään tuleviinkin koitoksiin. Sen sijaan Lucas Rangel ei halua jättää asioita selvittämättä Juuso Hämäläisen kanssa. Tuomaristo missaa sivujuonen ja pikkukoiruuksien lisäksi Rangel pyytää Hämäläistä piirileikkiin vielä pelin päätyttyäkin, mutta Interin puolustustornit hoitavat vielä ylityötkin hyvällä sykkeellä.

Terveisiä torilta

Inter voittaa. Matka ensin kohti Tamperetta ja sitten Eurooppaa jatkuu.

Viinikuvaus: kuohuu niin ettei korkki pidä

Suomi-Irlanti: niin minäkin sinua

Parkkipaikan etsiminen menee hassutteluksi. Bulgaria pelin kokemuksella lähes varma jäähallin parkkipaikka on imenyt ruutunsa täyteen. Muutamia peruuttelee pois, kun kierrämme parkkipaikkaa, mutta onni ei suosi tänään turkulaista. Joku on haaskalla aina ennen meidän autoseuruettamme.

Matka Triplan parkkihallista käy reippain askelin. Peliä on pelattu noin 20minuuttia, kun pääsemme viimein kilauttamaan kännykkää lippukoneeseen. Maski menee kerralla oikein päin ja tie katsomaan käy bajamaja -pitstopin kautta. Tumman huumorin ystäviä ruokitaan vielä ”tympeää pitää maskia, kun on muutenkin kuumetta ja henkeä ahdistaa” -letkautuksella. Matka Helsingin sisällä on ollut pitkä. Autoseurue on terve.

Rive on onneksemme pantannut maaleja, jotta näemme ne. Paikat (ei omat) löytyy katsomosta helposti. Peli vaikuttaa molempiin suuntiin varovaiselta. Sekä huuhkajat että pojat vihreissä vetävät ryhmityksensä nopeasti pallon alle. Tempo ei päätä puistata, mutta pallo liikkuu näppärästi puolustuksen kautta linjojen väliin. Suomen joukkueessa on jonkinkin verran rotaatiota, mutta mikään ei suoraan selitä sitä, miksi Suomen kerroin on viimeisen vuorokauden sisällä noussut reippaanlaisesti. Jengi ei taida vieläkään tuntea Riveä.

Katsomossa raakkuu myös muutama pubisärmää ja jalkapallokulttuuria hohkava irkkuseurue. Viestin perillemeno varmistetaan muutaman kerran laskemalla ensin maski äänikaluston edestä. Tähän voisi esittää David Goldblattin esittämän ikiaikaisen kysymyksen: tuleeko maailmassa jalkapallo kuitenkin aina ensin?

Suomi piti vihernutut pois maalinteosta

Tunnelma stadionilla on hyvä. Voi vain kuvitella ja haaveilla koronan -jälkeisestä ajasta. Kenties A-liigan matsista täydellä Olympiastadionilla. Tuomari päättää puoliajan ja haaveilu katkeaa hetkeksi. Sadettimet napsahtavat päälle. Hämärtyvä ilta ja stadionin valot tekevät väreistä täyteläisiä.

-Mitä sä huudat siellä!

-Fuck you!

-Niin minäkin sinua!

Kannattaja löytävät toisensa. Hyvähenkinen keskustelu päättyy ja katseet kiinnittyvät kentälle. Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Robert Talylorin pelirohkeus ja hanakat 1 vs. 1 haastot ovat parasta Suomea. Irlanti saa tunnin kohdalla hyvän otteen peliin jo kolautta pallon kertaalleen rimaan.

Valmiina voittamaan

Sitten Fredrik Jensen osoittaa jälleen sen, miksi eletään poikkeuksellisia ja etuoikeutettuja aikoja huuhkajien siipien suojassa. Tuomari jättää puhaltamatta Suomelle vaparin. Tätä seuranneesta tilanteesta Darren Randolph hölmöilee pallon Teemu Pukille. Pukki kaartaa vapaalle kaistalle ja kääntää pallon Fredrik Jensenille. Hetken neppailtuaan Jensen pomputtaa pallon maaliin. Myös onnettaret näyttävät siirtyneen Riven huuhkajien remmiin ja kaikkien Unkari yms-traumojen jälkeen se on vähintäänkin kohtuullista.

 

Maalijuhlat!

Kirjoittajan mielestä Suomen hyökkäykset eivät edelleenkään lähde tarpeeksi nopeasti ja juoksut eivät kohdistu Irlannin puolustuksen selustaan, missä näyttäisi olevan tilaa. Lisäksi viimeisissä ratkaisuissa on pykälän verran parantamisen varaa. Jätetään kuitenkin ihmeteot EM-kisoihin ja annetaan joukkueen kasvaa ja kasvaa.

Tunnelma stadionilla oli hyvä, ja mitä se vielä tulee olemaankaan!

Mitään hulluilta vuosilta tuttua loppuhetken paniikkia ei nähdä, vaikka pallonhallinta siirtyy Irlannille. Hämähäkkimies Lukas Hradecký poimii pari tuikitarpeellista ja yhden käänteentekevän. Suomi voittaa. Suomi aina vaan voittaa ja niin on hyvä.

Viinikuvaus: sauna, viini ja kirves

Suomi-Bulgaria: rutiinivoitolla lisäsivu historiankirjaan

Järjestysnainen huikkaa Olympiastadionin parkkipaikan edestä, että tänne ei saa pysäköidä ja kehottaa ajelemaan ja katselemaan ympärilleen. Jäähallin parkkipaikalla on tilaa. Kilautan kympin parkkimaksun ennen kuin digitaalisilta näytöiltä paistava ’pelkällä parkkikiekolla saa pysäköidä’ löytää tiensä verkkokalvoille. Ei se mitään. Pelipäivä on juhlapäivä.

Pitkähköt jonot kiertävät porteilta pitkälle katuvalojen valaisemia katuja. Jostain syystä meidän porttimme on jonoton. Maskit naamalle ja puhelin kolme kertaa lipunlukijaan. Portin toisella puolella hoksaan, että pojalla on minun varamaski naamallaan ja sen jälkeen minua hoksautetaan, että oma maskini on väärinpäin. Asia vaatii vielä harjoittelua. Kuuntelemme Maamme-laulun katsomon portaikosta ennen kuin asetumme Olympiastadionin lähes käyttämättömille penkeille. Peli voi alkaa.

Pohjoiskaarteesta lähtee klasikkochänttien ja kannustushuutojen kimara. Ajat ovat kummalliset ja maskin läpi hengittely vaatii totuttelua, mutta tunnelma on hyvä. Heti alussa käy selväksi, että kannatus ei tule olemaan vain pohjoiskaarteen rallattelua, vaan koko yleisö on tullut puhaltamaan tuulta huuhkajien siipien alle.

Huuhkajat pääsivät nauttimaan kotiyleisön tuesta

Bulgaria on alussa kevyemmällä jalalla liikkeellä. Sen teknistaitavat pelaajat siirtelevät palloa kohti pohjoiskaarretta ja Suomen päätyä. Riven huuhkajat ovat palanneet EM-karsinnoista tuttuun 4-4-2 -muodostelmaan, mutta ottaa hetken ennen kuin Suomen peli alkaa loksahdella kohdalleen. Sen hetken otettuaan Suomi pääsee heti hyville maalipaikoille. Sekä Robert Taylor että Teemu Pukki pääsevät hätyyttelemään Martin Lukovin maalia, mutta liito ei aivan vielä riitä.

Bulgaria oli pitkin peliä vaarallinen

Bulgaria pysyy hyvin ottelun koivessa kiinni ja Suomi on jopa onnekas siinä, että omissa ei soi. Huuhkajista Glen Kamara erottuu jälleen positiivisesti. Kamaran ohimoissa vaikuttaa tykyttävän jalkapallon oikeiden ratkaisujen täydellinen sähkökeskus, josta viesti kulkee saumattomasti lihassyihin. Ei muuta kuin kultaista palloa kainaloon.

Toisen puoliajan alkupuolella Joona Toivio lähettää pitkän pallon vasempaan laitaan. Jere Uronen laskee sen Olympiastadionin uusitulle nurmelle. Bulgarian prässi jää kauas Urosesta ja Uronen saa rauhassa asetella askelmerkkinsä kohdilleen. Keskitys kaartaa takatolpalle. Vuorostaan Joel Pohjanpalolla on tilaa ja aikaa. Pohjanpalo puskee pallon keskellä kärkkyvälle Pukille, joka Robert Taylorin sanoin ”syöttää” pallon Taylorille. Taylor kurottaa ulkoteränsä pallon alle ja tökkää Suomen johtoon.

Robert Taylor tökkää kipeästi vierasjoukkuetta

Pukin ja Pohjanpalon duetolta on jatkossa lupa odottaa vielä enemmänkin, mutta vaihdosta kentälle iskevä Fredrik Jensen roihuttaa Olympiasoihtua välittömästi. Jensen juoksee boksin reunalla tyhjään tilaan, jonne Uronen viskaa rajaheittonsa. Jensen ottaa pienen vaihtoaskeleen ja saattaa jalkansa vapaaksi. Ritsa räpsähtää kuin tyhjästä alakulmaan ja Suomi siirtyy 2-0 -johtoon.

Kultuuritekoja

Otteluun kulminoituu omalla tavallaan jälleen se kulttuurin muutos ja voittamisen kulttuuri, joka huuhkajien höyhenpeitettä koristaa. Suomi ei pelaa erityisen hyvin, mutta se on riittävän tehokas ja riittävän hyvä kammetakseen historiallisen voiton Bulgariasta. Bulgarian viime hetken pyristelyt kylmäävät kyllä sydänalaa, mutta pääkaupungin maskimeren täplittämässä pimenevässä illassa huuhkajat paistattelevat sillä podiumilla, jonne sen soisi sukupolvesta toiseen jäävän.

Videolla futisjuhlaa

Viinikuvaus: kulttuuritekoja