Kärsimysnäytelmä

Viime viikolla jalkapallomaailma kohahti, kun satumaisesti Leicesterin viime kaudella valioliigan mestaruuteen luotsannut Claudio Ranieri sai potkut. Potkuja seurasi eräänlainen jalkapalloromantiikan vastaisku. Monella suunnalla äimistyttiin siitä, miten oli madollista, että kaikkia jalkapallomaailman lakeja uhmannut Ranieri joutui nyt lähtemään. Vastaus on yksinkertainen: tulostaso ei riittänyt ja lisäksi Leicester vaikutti hengettömältä. Pelillisesti mitään positiivisia signaaleja ei ollut ilmassa. Huuhkajien otteluita seuranneille kuvaus saattaa kuulostaa tutulta. Erona on se, että Leicesterin seurajohto reagoi riittävän nopeasti pelastaakseen vielä kettujen kauden ja ennen kaikkea sarjapaikan.

Olisiko Ranierin pitänyt saada valmentaa vielä mestareiden liigan loppuun asti? Leicesterillä on kolme ottelua tärkeää ottelua ennen seuraavaa mestareiden liigan ottelua Sevillaa vastaan. Näitä pelejä ei voi hävitä. Rehellisyyden nimissä on myös todettava, että viime viikolla Sevillaa vastaan saatu kelvollinen tulos ei vastannut ottelu kulkua. Sevilla olisi voinut pistää ottelusarjan kerralla pakettiin. Se olisi Ranierin Leicesteriä vastaan tehnyt sen joka tapauksessa King Power -stadionilla. Craig Shakespearen Leicester saattaa kuin vahingossa lipsahtaa vielä jatkoon. Leicesterin pelillinen ilme muuttui kuin taikaiskusta valmentajan vaihdon myötä. Shakespearen johdolla kettujen tarina saattaa saada vielä yhden hurmiollisen kappaleen mestareiden liigassa. Kunniakas kuolema seuraa viimeistään seuraavalla kierroksella. Tärkeintä kuitenkin on, että ketut säilyttävät sarjapaikkansa. Sen he ansaitsisivat.

Ranierilta ei viime kauden sankaritekoa vie mikään pois. Kettujen taapertaminen ei yksinomaan ole ollut hänen syytään. Leicesterin seurajohdon tekemä ratkaisu vaikuttaa kuitenkin harkitulta ja taitavasti laskelmoidulta. Liverpool on tällä hetkellä sillassa kettuja vastaan. 

William Shakespearen näytelmille on tyypillistä, että lopussa hahmoja lakoaa paljon. Ranieri oli ensimmäinen. Jürgen Klopp näyttäisi olevan seuraava. Lankulla kävelevät vielä ainakin Jorge Sampaoli, Slaven Bilić, David Moyes ja jopa Pep Guardiola. Tulevana keväänä ketut ovat haiden ystäviä.

Viinikuvaus: harkittu leikkaus valmistuksessa ja jälkimakua edeltävää hurmiollista nousua

Maailman pisimmät 169 senttimetriä

N'Golo Kanté on ollut Chelsean voittokulun takuumies

Leicester City FC:n viime vuoden mestaruudesta jäivät erityisesti mieleen Riyad Mahrezin ylimaalliselta vaikuttava taitotaso, Jamie Vardyn räjähtävä nopeus ja N'Golo Kantén suvereeni työskentely keskikentän ankkurimiehenä. Kanté oli heistä lopulta ainoa, joka vaihtoi kauden päätteeksi maisemaa. Kettujen ja miksei myös Chelsean tämän kauden perusteella Kanté olikin kenties se kaikkein tärkein elementti, jonka päälle Leicesterin pistenikkareiden oli mahdollista rakentaa hypeään.

Kuulin ihan hiljattain, että Kanté on varsin lyhyt (169cm) pelaaja. Tieto oli sikäli hämmentävä, että Kanté vaikuttaa otteluissa koipineen olevan joka paikassa. Melkein kaikki futista seuraavat tietävät tänä päivänä kuka Kanté on ja mitä hän tekee, mutta kuinka moni oikeastaan tietää, mistä hän on tullut? Olisiko sittenkin niin, että maalipyssyt ovat vallanneet lihavoidut otsikot?

Kanté ei varsinaisesti hakeudu otsikoihin. Hän tuntuu aina korostavan rooliaan joukkueen osana. Joukkue voittaa tai joukkue häviää. Kanté on kasvanut Rueil-Malmaison lähiössä Pariisin esikaupunkialueella. Hänellä on kahdeksan sisarusta, joten tiimipeliä on täytynyt osata jo pienestä pitäen. Ensimmäiset kosketukset jalkapalloon ovat tulleet saman lähiön pienpeleistä, joissa hänen neljä veljeään ovat olleet mukana. Hän pelasi ja pelaa edelleen isompien poikien seurassa. Kanté on oppinut kompensoimaan kokoaan juoksemalla ja tekemällä kentällä muita enemmän töitä.

Kanté ei noussut jalkapallomaailman huipulle perinteisiä reittejä pitkin. Kantélla oli uransa alkupuolella vaikeuksia löytää itselleen joukkuetta. Suurten jalkapalloakatemioiden sijaan hän aloitti uransa US Boulougnen reservijoukkueessa viidennellä sarjatasolla. Hän nousi mukaan edustusjoukkueeseen, joka pelasi kolmatta divisioonaa. Boulougnesta hän siirtyi Caenin riveihin Ligue 2:seen ja Caenin nousun myötä myös Kanté pääsi pelaamaan Ranskan korkeinta sarjatasoa Ligue 1:stä.

Kantén pituuden on usein arvioitu hankaloittavan hänen menestymistään jalkapalloilijana. Epäilijöiden lista on pelkästään Englannissa pitkä ja vaikutusvaltainen: Jose Mourinho, Arséne Wenger, ja jopa Claudio Ranieri oli Kantén suhteen skeptinen, kun pelaajatarkkailija Steve Walsh suositteli pelaajaa Leicesterille. Kantén puolustustilastot olivat kuitenkin Ligue 1:ssä niin ohittamattomat, että hän päätyi siirtymään noin 9:n miljoonan euron siirtosummalla Leicesteriin. Hän osoitti heti kuuluvansa jalkapallomaailman eliittiin. Kanté oli kantava voima Leicesterin voittaessa satumaisesti valioliigan. Kanté oli kettujen mestaruuskaudella valioliigan ahkerin taklaaja ja syöttöjen katkaisija. Tänä päivänä Kanté voi itse valita joukkueensa.

Jamie Vardy on leikkisästi todennut, että epäilee Kantén luovuttavan harjoitusten pienpeleissä pallon tahallaan pois, jotta hän pääsee voittamaan sen takaisin. Kantén vahvuus pelaajana on nimenomaan vastustajan hyökkäysten katkojana, mutta Kanté hän on myös erittäin hyvä pallollisena. Siksi hänelle ei helposti löydy esikuvaa toisista jalkapalloilijoista tai jos löytyy, vertaus päättyy usein siihen, että itseasiassa Kante on parempi ja monipuolisempi pelaaja. Kantéa on verrattu esimerkiksi ranskalaiseen Claude Makeleleen, sillä sivuhuomautuksella, että Kanté on teknisempi. Kanté onkin jalkapalloevoluution moderni tuotos ja riman asettaja.

Joukkueet, joissa N'Golo Kanté pelaa, voittavat

Valmentajat kuvaavat Kantéa nöyräksi pelaajaksi, joka on valmis koko ajan kehittymään. Hän ei edelleenkään hakeudu parrasvaloihin. Harjoituksiin hän ajaa tunnollisesti minillään, joka luo huvittavan kontrastin kanssapelaajien citymaastureiden ja urheiluautojen rinnalla. Kanté näyttää vaikuttaa välillä jopa hullunkuriselta hahmolta jalkapallomaailmassa, jossa tähtipelaajat hakeutuvat rocktähden asemaan. Kanté ei kuitenkaan pääse enää mitenkään piiloon sitä tosiasiaa, että joukkue, missä hän pelaa, voittaa. Mikä voisikaan olla pelaajalle parempi ominaisuus?

Viinikuvaus: hyllyssä hieman sivummalla, mutta kun pullon jättää valikoimasta pois, koko hylly romahtaa.

Lisää luettavaa:

http://www.goal.com/en/news/8/main/2017/01/27/32015632/he-never-played-the-gaffer-didnt-really-believe-in-him-colin?ICID=PP_78494

http://www.theaustralian.com.au/sport/the-times-sport/ngolo-kante-the-little-big-man-for-leicester-and-chelsea/news-story/3036289ed7de377dcd352af3cba769a2

http://www.eurosport.com/football/premier-league/2016-2017/man-of-the-year-ngolo-kante-an-unbroken-story-of-excellence_sto5995175/story.shtml

http://www.espnfc.com/english-premier-league/23/blog/post/2758037/leicester-city-duo-riyad-mahrez-and-ngolo-kante-rise-to-top

http://metro.co.uk/2017/01/13/ngolo-kante-was-instrumental-in-winning-leicester-the-title-last-season-at-chelsea-hes-even-better-6375433

Kuvat:

1. https://www.flickr.com/photos/cfcunofficial/29093618546/

2.  https://www.flickr.com/photos/bodfeatures/26943755296/in/photolist-GYrREQ-GUEhG4-EywSY1-GdzmBZ-Fidjd7-GUEhDD-H3VMK7-HZ2jt2

Seuraavan kattauksen vaikeus

Viime vuonna kirjoitin blogisarjan neljästä eurooppalaisen pääsarjajalkapallon tulokkaasta: Angers SCO:sta, Sassuolo Calciosta, SV Darmstatd 98:sta ja SD Eibarista, jotka jäivät hieman Leiceserin FC:n ketunlennon varjoon. Tässä tekstissä tutkaillaan hieman joukkueiden nykytilannetta. 

Onnistunut kausi ei takaa uutta onnistunutta kautta. Kysykää vaikka Leicester FC:n kannattajilta. Ketut eivät ole tällä kaudella päässeet valioliigassa lentoon yksittäistä Manchester City -ottelua lukuunottamatta ollenkaan. Ennen illan ottelua joukkue notkuu vain pinnan putoamisviivan yläpuolella. Mestareiden liiga jatkuu Leicesterin osalta parin viikon päästä, mikä tulee edelleen häiritsemään valioliigan otteluita. Leicester tulee mestareiden liigassa todennäköisesti tippumaan vahvalle Sevillalle. Siihen päättyy yksi hieno tarina. Sen jälkeen fokus on saatava nopeasti valioliigaan, koska kevään aikana putoamisvaarassa olevat joukkueet perinteisesti parantavat otteitaan. Varsinaista hännänhuippua ei valioliigassa tällä hetkellä näy, joten putoamiskamppailusta tulee väistämättä erittäin tasainen ja raaka. Ketut eivät missään nimessä ole putoamissuojassa.

Tilanne on vähintäänkin yhtä tukala ranskalaisella Angersilla. Angersin viime kausi päättyi kolmeen perättäiseen tappioon. Se valui lopulta europelipaikkojen tuntumasta sarjan yhdeksänneksi, mikä kuitenkin oli hyvä tulos Ligue 1:sen tulokkaalta. Angers päästi sarjan neljänneksi vähiten maaleja.

Angersin pelaajarunko pysyi täksi kaudeksi melko samana. Angersin merkittävin hankinta oli senegalilainen hyökkääjä Famara Diédhiou, joka on ollut joukkueen paras maalintekijä tällä kaudella. Tällä hetkellä Angers on sarjan kolmanneksi viimeisenä. Jos sarja puhallettaisiin nyt poikki, päätyisi Angers karsimaan sarjapaikastaan. Pienet erot ovat kääntyneet joukkuetta vastaan. Se ei ole pystynyt viime kauden kaltaiseen kyyniseen puolustamiseen, vaan omissa on soinut useammin. Samaan aikaan Angers on ollut yksi sarjan ahkerampia laukojia, mutta se on silti tehnyt sarjan toiseksi vähiten maaleja. Nämä seikat ovat kääntäneet viime kauden voitokkaat ottelut tasapeleiksi ja etenkin vieraissa tasapelit tappioiksi. Tänään joukkue pelaa tappioputkeen ajautunutta Toulousea vastaan vieraissa. Hävitä ei saisi.

Sassuolo Calcio päätti viime vuonna kautensa neljään perättäiseen voittoon. Italialaiset optimistit pelasivat tuloksella itselleen paikan Eurooppa -liigaan. Matka päättyi kuitenkin lyhyeen joukkueen jäädessä oman lohkonsa viimeiseksi. Myös Serie A:ssa on tällä kaudella ollut vaikeampaa. Sassuolo on sarjassa kuudentenatoista. Euroopan kentät tulevat jäämään kauden päätteeksi haaveeksi, joskin samaan aikaan Sassuololla ei varsinaista putoamisuhkaa ole päällä, sillä kolmen viimeisenä olevan joukkueen Crotonen, Palermon ja Pescaran rämpiminen on ollut sitä luokkaa, että niiden nenä tuskin enää nousee pinnalle.

Sassuolon avoin pelityyli on yskinyt etenkin vierasotteluissa. Se on päästänyt vieraissa toiseksi eniten maaleja. Kotiotteluissaan Sassuolo on paininut maaliteko-ongelmien kanssa. Tämä heijastelee varmasi sitä, että muut joukkueet ovat oppineet pelaamaan Sassuolon vahvuuksia vastaan ja samalla viime kauden gloria on karissut pois. Sassuolo menetti myös viime kauden päätteeksi kaksi tärkeää avainpelaajaansa Nicola Sansonen ja Sime Vrsaljkon, mikä on tehnyt kuluvasta kaudesta entistä haastavamman.

Sassuolo pelaa tänään Genoaa vastaan. Pystyykö joukkue parantamaan vierasotteitaan vai soiko omissa taas?

Kuluvalla kaudella jalkapallojumalat tuntuvat hylänneen SV Darmstadt 98:n. Joukkue on jätetty tylysti bundesliigan viimeiseksi. Kauden juuri taittuessa yli puolen välin Darmstadt on saanut kasaan vain yhdeksän pistettä. Se on hävinnyt kaikki vierasottelunsa. Ero ensimmäisen säilyjän paikkaan on revennyt seitsemään pisteeseen. Joukkueen edellinen peli päättyi tylyyn 1-6 -tappioon FC Kölnille. Näyttäisi että viime kesänä seuran jättäneen Dirk Schusterin spekulaatio siitä, että Darmstadt ei kuulu bundesliigaan, pitää paikkaansa. Nykyisillä otteilla myös ensi kausi kakkosbundesliigassa tulee olemaan hankala.

Darmstadt palkkasi hiljattain valmentajakseen entisen maajoukkuejyrän Torsten Fringsin. Frings vakuutteli taistelun sarjapaikasta alkavan toden teolla. Saako Fringsin Darmstadt tänään ensimmäiset vieraspisteet Eintracht Frankfurtin vieraana?

Parempaa kuuluu Eibariin. Piskuinen baskiseura kukisti eilen sensaatiomaisesti Valencian 0-4 vieraissa. Tulos nosti Eibarin sarjataulukossa seitsämänneksi. Joukkue on iskuetäisyydellä Eurooppa -liigan paikkaan, putoamiskurimus ei ole lähelläkään ja viime kauden neljästoista sija tulee suurella todennäköisyydellä kuluvalla kaudella paranemaan. Eibar on ollut tasaisen hyvä sekä koti että vierasotteluissaan.

Eibarin markkina-arvo on tänäkin vuonna yksi La Liigan vähäisimmistä. Sen yleisökeskiarvo on sarjan selvästi pienin (5147/ottelu). Silti joukkue porskuttaa ylemmässä keskikastissa niin kuin huomista ei olisikaan.

Viinikuvaus: vaikea toinen kattaus, jossa lasillinen baskien käärmekeittoa

Miksi et lähtisi itse?

Maailma on muuttunut pienemmäksi. Futisfanille se tarkoittaa sitä, että oman suosikkijoukkueen ottelut saattavat olla lyhyen lentomatkan ja pienen järjestelyn päässä. Jos haluaa vain nauttia kyydistä ja jättää järjestelyt toisille, voi ottaa yhteyttä toimijaan, jonka erikoisosaamista ovat jalkapallomatkat.

Manchester Cityn fanit toiveikkaana ottelun alkuhetkillä

Omat väkevimmät futismuistot ovat juuri paikan päällä koetut ottelut. Viimeksi pääsin palkintomatkalle todistamaan, miten Chelsea kiskaisi valioliigassa ratkaisevan oloisen kaulan Manchester Cityyn Etihad -stadionilla. Tunnelma ja ottelu olivat todella ikimuistoisia. Pelipäivä Manchesterissä alkoi jo hyvissä ajoin. Yhdeksän aikaan aamulla pubit alkoivat jo täyttyä ja kaikkialla välkkyvillä ruuduilla spekuloitiin tulevan kierroksen otteluilla. Koko iltapäivän ajan oli positiivisen virittynyt ja odottava tunnelma.

Saavumme stadionille. Etihad imee magneetin lailla vaalean sinisiin paitoihin pukeutuneita Manchester Cityn kannattajia uumeniinsa. Tunnelma kävi todella taianomaiseksi siinä vaiheessa, kun astui stadionin käytävältä katsomon puolelle. Oli kuin olisi astunut kokonaan toiseen ja tiukasti jalkapalloon kääriytyneeseen maailmaan. Liput liehuivat ja kannatuslaulut raikasivat, kun 55000 katsojaa hakeutui paikoilleen nauttimaan viikon kohokohdasta. Epätoden tuntu valtasi, kun supertähdet astelivat pelaajatunnelista kentälle: Diego Costa, Sergio Agüero, Kevin de Bruyne, Eden Hazard ja kourallinen muita aikamme gladiaattoreita.

Pallo potkaistaan peliin. Costa on juuri niin härkämäinen, Hazardilla on juuri niin pehmeä kosketus ja Kante on juuri niin oikeassa paikassa kuin televisiosta olen nähnyt. Yleisö elää yhtenä nopeana organismina, joka saa sähkönsä pelitapahtumista. Antonio Conte näyttää alusta asti siltä, että haluaisi itsekin kentälle.

Puolustaja Gary Cahillin epäonninen ohjaus räjäyttää stadionin pallo painuessa vastustamattomasti vierasjoukkueen maaliin. Cityn kannattajat ovat varmoja voitostaan. Hetken aikaa heidän koko elämänsä näyttää valoisalta.

Costan tasoitus halvaannuttaa katsomon yhtä siivua lukuun ottamatta. Siivu on täynnä lontoolaisia, joille oli itsestään selvää, että tasoitus tulisi. Willianin johtomaali on lontoolaisille asioiden luontaista jatkumoa samalla kun City fanien maailma karkaa kiertoradaltaan. Tunnelmat nousevat ja laskevat kuin pianon koskettimet. 1-3 -maali iskee kiilan lontoolaisten ja manchesteriläisten väliin: todellisuus jakautuu kahtia. Ottelu päättyy rähinään. Tarinan kaari, draama ja tunteiden skaalat ovat koskettaneet syvältä. Kiitollisena ja penkkiin liimautuneena katson, kun viimeisetkin pelaajat katoavat pelaajatunneliin. Jalkapallo on parasta paikan päällä.

Miksi et lähtisi itse? Halvat lennot, netistä suosikkijoukkueesi esimerkiksi FC Barcelonan liput ja maailmalle. Eipä se usein ole sen hankalampaa.

Viinikuvaus: juonenkäänteitä ja elämyksiä paikan päällä. Tuoreena suoraan tilalta.

Antonio Conten gambiitti

Olin ehtinyt jo kirjoittaa seuraavan pätkän:

”Pohjimmiltaan me kaikki tiedämme sen. Kaikkien aikojen valioliigakausi päättyy Chelsean mestaruuteen. Antonio Conte oli lopulta se velho, joka keitti väkevimmät keitokset. Conten ajuri kompuroi kahdesti alkukaudesta: Liverpoolia ja Arsenalia vastaan. Hetken näytti, että aika ei vielä ollut kypsä italialaiselle fiilisvalmentajalle. Ei ollutkaan vielä silloin, mutta nyt kauden puolessa välissä torinolais-lontoolainen chianti on ylimmällä hyllyllä. Sen alla lojuvat keissi irstasta saksalaista Weizenbockia, hämmentynyt espanjalainen Cava -pullo ja ylikypsä ranskalainen Merlot. Todennäköisyyksiä halveksiva futisfani saattaisi vielä tarttua Douron alueen arvoviiniin, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, että portugalilainen jäi alkukaudesta pulloon. Se kipuaa kauden päätteeksi korkeintaan toiseksi korkeimmalle paikalle.

Etihad -stadion. Joulukuu. 55 000 katsojaa. Guardiolan vaaleansinisten pelisuunnitelma toimii matemaattisella tarkkuudella. Pallo saadaan maalin kuitenkin vasta Chelsean topparin avustuksella. Toisella puoliajalla tummansinisten härkä laskee katseensa ja rynnii eteenpäin. Hän ajaa itsensä kolmen puolustajan väliin eikä lopulta pääse irti. Tovin kuluttua Diego Costa tekee saman uudestaan ilman palloa. Pää alas ja täysi vauhti päälle. Pallo tippuu hänen jalkoihinsa, pieni siirto sivuun, pakki putoaa kyydistä ja pallo maaliin: irrationaalisuuden ja itsepäisyyden voitto rationaalisuudesta.

Tarina jatkuu. Pää laskeutuu. Pakki jää jälleen selän taakse ja pallo pystyyn Willianille. 1-2. Edessämme istuva jättilaisen, moottoripyöräkerholaisen ja kykloopin risteymä laskeutuu ensimmäistä kertaa ottelussa istuimelleen ja vetää hupun päähänsä. 1-3 -maali on sekä ratkaiseva että kosmeettinen. Chelsea ottaa sellaisen niskalenkin Citystä, että vaaleansinisten happitiehyet tukkiutuvat pitkäksi aikaa.

Tottenham voittaa Chelsean. Se on kosmeettista eikä ratkaisevaa.”

Joulukuussa Valioliiga näytti vielä tältä. Chelsea juhlimassa Etihad Stadionilla

Tilanteet kuitenkin muuttuvat nopeasti. Härkä laski jälleen päänsä, mutta suuntasi nyt sarvensa omaan aitioon. Kiinalaiset hämmentävät nyt koko eurooppalaista jalkapalloa ja yksi punainen lakana laskeutui Stamford Bridgelle. Mikäli tilanne ei nopeasti muutu Chelsea tulee pudottamaan pisteitä. Conte on shakkilaudalla matissa. Haistaako joku shakin vai onnistuuko Conten gambiitti?

Viinikuvaus: päivänselvästä sattumanvaraiseen

Suomen Milanon nälkävuodet

FC Inter on turkulaisen jalkapallon nuori nousukas

Lauantaina ratkaistiin se, että FC Inter jatkaa myös ensi kaudella veikkausliigassa. Tämä tarkoitti sitä, että toinen turkulainen joukkue TPS pelaa sarjaporrasta alempana. Leikkisästi on heitetty, että Turku olisi Suomen jalkapallomaailman Milano. Milanossa on nyt nälkävuodet. Muutamia vuosia takaperin molemmat turkulaiset seurat kisasivat veikkausliigan mitalisijoista. Sen jälkeen on alkanut hyvin perusteellinen pelillinen rämpiminen, jonka seurauksena TPS lähti divariin ja Inter on palloillut veikkausliigassa putoamisen ja säilymisen rajamailla.

TPS:n ja Interin vastakkainasettelu perustuu siihen, että TPS nähdään perinteisenä kasvattajaseurana ja Inter on nopeaan tahtiin rahalla rakennettu uusi seura. Molemmissa näkemyksissä on reilusti totuuspohjaa. Omilta junnufutisvuosilta muistan, miten FC Interin junnut yleensä voitettiin, mutta TPS:n junnujen kanssa oli haastavampaa. Piirijoukkue -kuviot olivat vahvasti tepsiläisten hallussa. Valmentajana oli tuolloin nykyinen TPS:n valmentaja Mika Laurikainen. Jollain tavalla varsinaissuomalainen jalkapallo oli läpeensä tepsiä, joten Interin tuleminen mukaan on varmasti tuulettanut rakenteita. Silti mitään ei voida ottaa pois siltä arvokkaalta työltä, mitä TPS:ssä on tehty turkulaisen ja suomalaisen jalkapallon hyväksi. Siksikin on sääli, etteivät molemmat seurat pelaa ensi kaudellakaan pääsarjassa.

Pohjois-pohjanmaalta alle kouluikäisenä Turun seudulle muuttaneena en suoraan kasvanut tietyn seuran kannattajaksi. Muistan kuitenkin, että ensimmäiset paikan päällä katsotut futismatsit olivat Interin pelejä ykkös- ja kakkosdivisioonassa. Ehkä edulliset ja toisinaan ilmaiset liput vaikuttivat tähän. Nuorena futisfanina minua viehätti se, että Interillä oli kourallinen ulkomaalaisia pelaajia. Oli Niccaa, Marceloa, Steven Polackia ja Lee Isaacia. Halusin nähdä näyttäviä harhautuksia, hienoja maaleja, värikkäitä persoonia ja hyökkäävää jalkapalloa. Interin pelitapa oli viihdyttävän hyökkäävää ja teknistä, jonka karikatyyri oli Mika-Matti Paatelaisen myöhemmin TPS:ään tuoma tiiviiseen puolustamiseen ja pitkiin korkeisiin avauksiin perustuva jalkapallo. TPS on omissa mielikuvissa ollut aina muutenkin puolustuspelaamiseen ja hyvään taktiseen joukkuepeliin nojaava joukkue.

TPS on perinteikäs turkulainen urheiluseura

Erikoismiehiä

Jos alkuperäiset milanolaiset, Inter Milan ja AC Milan, ovat olleet alavireisiä viime vuosina, niin Turussa paatti raapii tällä hetkellä pohjaa niin, että rohisee. Interin pohjalaudat ovat olleet liian pitkään huoltamatta. Siihen että vene saattaa upota, herättiin vasta tällä kaudella. Kovan kohinan saattelemana ja nopeana elvytyksenä tuotiin sisään Shefki Kuqi, joka toi sisään muutaman muunkin. Itse uskoin, että Kuqi herättää joukkueen. Moni muu oli sitä mieltä, että nyt joukkue viimeistään upotetaan. Tosiasiassa molemmat olivat väärässä. Taso pysyi Kuqeineen suunnilleen samana. Ehkä joukkueen varsinainen solmu ei ollut se, ettei tahdottu pelata hyvin ja voittaa, vaan se, ettei oikein tiedetty, miten tulisi pelata. Talvitauolla solmu on nyt mahdollista avata ja tuoda joukkue jälleen kotimaisen jalkapallon kärjen tuntumaan. Kuqi totesi karsintojen jälkeen olevansa Suomen ”Special One”. Sikäli kun hän Turussa jatkaa, niin heti ensi kaudella on näytettävä muuta kuin niukasti riman alta menevä loikka. Erikoismiehelle paikka on vapaa, mutta pusku ei saa nyt osua suoraan maalivahtiin.

TPS lähti kaudella 2014-2015 pohjaa kohti kuin Kursk konsanaan. Divariin mentiin sen verran reippaalla marginaalilla, että putoaminen saattoi lopulta olla aika odotettu lopputulema. Alkukausi alkoi TPS:llä samoissa merkeissä neljällä voitottomalla ottelulla. Kurssi kääntyi, mutta jälkiviisaana voidaan sanoa, että suora nousu hukattiin ensimmäisissä peleissä. Mielenkiintoista olisi myös tietää, että miten tosissaan ja milloin TPS:ssä oikeasti halutaan palata veikkausliigaan. Veikkausliiga kuitenkin kaipaisi pikaisesti stadin derbyn lisäksi myös toista yhden kaupungin sisäistä mittelöä. Mansesta sellaista ei ole näköpiirissä, joten veikkausliigan pöydässä on kiljuvin kirjaimin plaseeraattu paikka TPS:lle.

Viinikuvaus: Väriltään sinimustavalko –raidallinen. Tuoksussa perinteitä ja rahaa. Joko hieman kypsymätön tai sitten liian pitkään samassa astiassa kypsytetty. Kysyntää riittää, joten tuote kuntoon.

Kuvat: 

1. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976142764

2. Sam Kelly, https://www.flickr.com/photos/samlkelly/3976136496

UD Las Palmas -perinteitä ja pallonhallintaa

UD Las Palmas on ollut kauden yllättäjiä

Keskustelu suurista Eurooppalaisista jalkapallosarjoista keskittyi elokuussa valioliigan ympärille. Englannin pääsarja oli kerännyt pelkästään valmentajista sellaisen kattauksen tarjottimilleen, että voitiin hyvin puhua kaikkien aikojen valioliigakaudesta. Espanjassa nähtiin erikoinen tulos, kun Valencia hävisi kotonaan avausottelunsa piskuiselle UD Las Palmasille 2-4. Vahvoista kotiotteistaan tunnettu Las Palmas niittasi seuraavassa ottelussa 5-1 tuloksen taululle Granadaa vastaan. Tulos vei Las Palmasin hetkellisesti La Ligan kärkeen. Huumorin tukemia siltoja rakennettiin Las Palmas ja Leicesterin välille. Sillat romahtivat välittömästi, kun joukkue ei pystynyt pitämään johtoaan Sevillaa vastaan. Sevilla tuli rinnalle ja ohi aivan ottelun viime hetkillä.

Yksi viesti oli kuitenkin lähettämättä. Joukkue nousi kahdesti tasoihin syyskuun loppupuolella pelatussa ottelussa Real Madridia vastaan. Se saalisti kotiottelussaan todella suuren pisteen. Viimeistään tämä tulos leimasi tämän kauden Las Palmasin vakavasti otettavien joukkueiden joukkoon. Leicestereitä se ei tule tekemään, mutta näköpiirissä siintää aidosti vahva kausi.

UD Las Palmas ei ole vain turistien suosiman lomasaaren tähdenlento. Sillä on pitkät perinteet Espanjan pääsarjassa. Se on pelannut La Ligassa 33 täyttä kautta. Parhaana sijoituksena kaudella 1968-69 saavutettu toinen sija. Ennen viime kautta Las Palmas ehti kuitenkin kyntää alasarjoja 13 kautta. Siksikään se ei viime vuosina ole ollut aivan keskiverto futisfanin huulilla.

Las Palmasia valmentaa espanjalainen Francisco Quique Setién. Setién vannoo pallonhallinnan nimeen. Las Palmas pyrkii melkein järjestäen olemaan vastustajaansa enemmän kiinni pallossa. Esimerkiksi Real Madridia vastaan Las Palmas niisti itselleen 55% pallonhallinnan. Kotiotteluissaan Las Palmas on pitänyt palloa neljänneksi eniten koko sarjassa.

Olennaiset kysymykset tietysti ovat, että miksi Setién tahtoo lähteä hallitsemaan palloa peleissä materiaaliltaan selkeästi vahvempia joukkueita vastaan ja miksi tämä on tällä kaudella toiminut? Setién tuli pelaaja urallaan tunnetuksi luovana ja älykkäänä keskikenttäpelaajana. Las Palmas on varmasti saanut vaikutteita Setiénin omasta pelitavasta. Loogista myös on, että silloin, kun pallo on omalla joukkueella, vastustaja ei tee maaleja.

Las Palmasin kotiareena Estadio de Gran Ganaria on paha paikka vierosjoukkueille

Setién pystyi tehostamaan Las Palmasin puolustuspeliä korvattuaan viime kaudella Paco Herreran. Herreran aikana Las Palmasin puolustus vaikutti kelvolliselta ennalta selvästi vahvempia joukkueitta vastaan (Barcelona, Sevilla ja Atletico Madrid). Ongelmana oli, että heikommat joukkueet (Celta Vigo, Eibar ja Getafe) saivat luotua suunnilleen yhtä paljon maalipaikkoja Las Palmasia vastaan kuin esimerkiksi Barcelona. Setiénin pallonhallinta oli hyvä lääke tähän. Laadultaan hyökkäyssuuntaan heikommat joukkueet tarvitsevat keskimäärin useampia hyökkäyksiä saadakseen vaarallisia maalintekotilanteita aikaan. Kun vastustaja pitää palloa 55-65% pelistä, leikkaa se väkisinkin vastustajan hyökkäysten määrää.

Las Palmas pitää palloa suhteellisen paljon oman kentän niillä alueilla, jossa vastustajan prässi ei yleensä ole kaikkein voimakkainta. Tällä on kaksi vaikutusta: pallonhallinta tapahtuu alueella, jolla se ei menetä helposti palloja eikä vastustaja pääse täten iskemään vastaan. Toisaalta pallon pitäminen omalla kenttäpuoliskolla tarkoittaa sitä, että vastustaja ehtii ryhmittämään usein oman joukkueensa puolustusasemiin, mikä lähtökohtaisesti vaikeuttaa Las Palmasin hyökkäyspeliä.

Las Palmas on pitänyt suhteellisen vähän palloa vastustajan hyökkäyskolmanneksella. Tämä voi heijastella kahta asiaa: joko sillä on vaikeuksia päästä vastustajan hyökkäyskolmannekselle tai se pyrkii sinne aktiivisesti vain silloin, kun tilanteesta on mahdollista rakentaa mahdollisimman laadukas. Koska varsinaisia maalinteko-ongelmia Las Palmasilla ei ole ollut, ollaan Las Palmasin pelikirjassa selvästi tyytyväisiä siihen, että tilanteita rakennetaan rauhassa puolustuksen ja keskikentän kautta. Samaa asiaa heijastelee myös se, että tällä kaudella Las Palmasin laukauksista kohti maalia on La Ligassa mennyt suhteessa enemmän kuin millään muulla joukkueella.

Las Palmasin ympärillä ei ole avain sellaista ilotulittelua, mitä lomasaaren joukkueelta odotin. Tässä on ehkä sen vahvuus. Se on perinteikäs La Liga –seura, joka hiljalleen heräilee vuosikymmenten talviunilta. Joukkuetta rakennetaan fiksusti ja maltilla pala kerrallaan. Seura on kuitenkin jo osoittanut, että siltä löytyy tarvittaessa myös selkärankaa nopeisiin ja vaikeisiin päätöksiin. Se on elinehto jatkossakin, mikäli seura meinaa kurottaa Espanjasta Euroopan kentille asti.

Viinikuvaus: pirskettä ja aurinkoisuutta perinteisen reseptin pinnalla. Vuosikymmenten ummehtuneisuus taittumassa uuden ajan hapen tieltä.

Kuvat:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/UD_Las_Palmas

2. Sacha Uding: https://www.flickr.com/photos/arternative-design/7039688153/